Olen seurustellut naisystäväni kanssa noin 10 kk. ja minä olen 25 ja nainen 30.Minulla ei ole lapsia ja hänellä on 2 .Toisella on isä tiedossa ja toinen onkin sitten hieman hämmentävä tapaus.
Elikkä seurusteltuamme noin 6kk hän päätti kertoa minulle yhtenä iltana että nuoremman lapsen "isä" ei olekkaan hänen lapsensa oikea isä,vaan lapsen oikea isä on ulkomaalainen.(puolalainen). Ja hän aikoo kasvattaa lapsen elämään valheessa,joka sotii täysin minun omia arvojani vastaan ja tämä hiertää nyt tosi pahasti meidän välejä.
hän sanoo että tämä on täysin normaalia ja tätä tapahtuu paljon suomessa että lapsella ov "feikki" isä.Entäs sitten kun oikea isä tulee katsomaan lastaan?kun tämä on sille kuvia kuitenkin laitellu,nyt kun minun kansssa seurustellu niin katkaissu välit puolaan ja väittää että koko ihmistä ei ole olemassa.
Tarvitsen neuvoja tosissaan ja olen todella vaikeassa tilanteessa sillä olimme juuri muuttamassa yhteen ja nyt en enää tiedä mitä tehdä.
Lapsen salattu isä
31
194
Vastaukset
- viisasneuvo
Juokse mies juokse! älä katso taaksesi.
- EiEi
Tuohon ei juoksu enää riitä vähintää mopolla karkuun.
- Arvoitukset
Kuinka kauas mopolla pääsee, lauloi Halvatun papat- mutta, eikös asia ole lapsen äidin, ja isän välinen, miten hoitavat isyysasiat? Aloittaja voi miettiä, kun kumminkin hänelle on oltu rehellinen asiasta, mikä siinä mättää. Rakastaako ihmistä, ja ymmärtääkö että ehkä lapselle on parempi kasvaa ilman biologista isäänsä- kuin niin, että isä on toisessa maassa. ehkä äiti on tehnyt ratkaisun asua suomessa mieluummin, ja siltä pohjalta.
- 25vuotiasmies
Vaikuttaa se minun elämään koska jos joskus biologinen isä tulee kuvioihin niin se pistää meidäm perhe elämän aivan sekaisin ja vaikuttaa meidän suhteeseen
- mööökll
Sanoppa sille naikkoselle, että se poika tulee sen kuitenkin joskua saamaab tietoonsa ja voi vaan kuvitella kuinka hyvät välit on äodin kanssa sen jälkeen
- kaikkeensakokenut
Kyllä sä tiedät mitä sinun pitäisi tehdä, jos vaan uskallat kuunnella sitä hiljaista ääntä sisälläsi! Rehellisuus maan periköön! Mieti tarkkaan, millainen tulevaisuus sinua odottaa jos sellaiseen valehtelukierteiseen sitoudut?
Huh. Otat naisen, joka on paneskellut ympäriinsä sellaisten miesten kanssa, ettei edes kehtaa tunnustaa lapselle kuka isä on. Sitten tosiaan samainen nainen kehittelee valhesoppaa asian ympärille. Komppaaan kolmea edellistä.
- Jaaetteimiehetpaneskele
Kyllä ne miehetkin ovat paneskelleet ympäriinsä eikä kukaan tiedä mitään jos ei ole lapsia todisteena. Kaikki ihmiset virheitä tekee. Kenellä on varaa heittää ensimmäinen kivi. Ihan sama kuka sen lapsen isä on, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kaikkia asioita ei kannattaisi edes puhua kenelle tahansa vaan harkita hyvin tarkkaan, ei varsinkaan jos ei tunne koko ihmistä.
Jaaetteimiehetpaneskele kirjoitti:
Kyllä ne miehetkin ovat paneskelleet ympäriinsä eikä kukaan tiedä mitään jos ei ole lapsia todisteena. Kaikki ihmiset virheitä tekee. Kenellä on varaa heittää ensimmäinen kivi. Ihan sama kuka sen lapsen isä on, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kaikkia asioita ei kannattaisi edes puhua kenelle tahansa vaan harkita hyvin tarkkaan, ei varsinkaan jos ei tunne koko ihmistä.
Ihme defenssi. Piti lähteä syyttämään miehiä yleensä, vaikka minä puhuin yhdestä yksilöstä.
Miehethän ovat tässä suhteessa vielä pahempia ja olleet kautta aikojen. Jopa eläinmaailmassa johtajauros paneskelee useiden naaraiden kanssa. Naisille tämä käytös on tullut vasta tasa-arvoistumisen myötä.
Em seikan takia miehen vastaava käytös on hyväksytympää, kuin naisten vastaava.
Halusin vain sanoa, että naisen käytös on hyvin arveluttavaa ilmeisestikin värikkään parisuhde-/ seksuaalihistorian ja valehtelun takia.- 25vuotiasmies
Kaipaisin konkreettisia neuvoja enkä kenenkään haukkumista.Voitte mennä muualle haukkumaan naisia ja miehiä ja kuka on tehnyt ja mitä.Nyt tarvitsisin oikeita neuvoja en kenenkään haukkumisia..kiitos
- poekprot
BEM kirjoitti:
Ihme defenssi. Piti lähteä syyttämään miehiä yleensä, vaikka minä puhuin yhdestä yksilöstä.
Miehethän ovat tässä suhteessa vielä pahempia ja olleet kautta aikojen. Jopa eläinmaailmassa johtajauros paneskelee useiden naaraiden kanssa. Naisille tämä käytös on tullut vasta tasa-arvoistumisen myötä.
Em seikan takia miehen vastaava käytös on hyväksytympää, kuin naisten vastaava.
Halusin vain sanoa, että naisen käytös on hyvin arveluttavaa ilmeisestikin värikkään parisuhde-/ seksuaalihistorian ja valehtelun takia.Mielestäni nainen ei ole epäilyttävä värikkään perisuhde- /seksuaalihistorian takia, koska hänen historiansa on ihan normaali 30v naiselle. Ikäänsä nähden pari lastakin on ymmärrettävää, jopa tuossa iässä jo toivottavaa. Se että sattuu olemaan toinen lapsista jonkun satunnaisen puolalaisen tutun kanssa, on kuitenkin kohtuullisen tavanomaista, vaikka ei varmasti kenenkään suunnitelma tai toive ollutkaan.
Se mikä naisesta tekee epäilyttävän ja väärämoraalisen, ei siis ole hänen historiansa. Vaan se seikka, että hän salaa lapseltaan biologisen isän. Se on ehdottomasti väärin. Vaikka nainen haluaisi lapselle myös lähempänä olevan ja osallistuvan isän, se ei estä naista kertomasta lapselle, että "vauvan siemen" on tullut siltä puolalaiselta. Ja että sillekin isälle vois välillä lähetellä kuvia ja kuulumisia. Monella lapsella on tavallaan kaksi isää. On se biologinen isä, ja sitten isäpuoli tai kasvatti-isä. Rehellisyys on aina paras ratkaisu.
Aloittaja ei halua valehdella lapselle tässä asiassa. Se on hyvä! Nainenkin pitäisi saada ymmärtämään, ettei hänen päätäksensä valehdella ole hyväksi lapselle. 25vuotiasmies kirjoitti:
Kaipaisin konkreettisia neuvoja enkä kenenkään haukkumista.Voitte mennä muualle haukkumaan naisia ja miehiä ja kuka on tehnyt ja mitä.Nyt tarvitsisin oikeita neuvoja en kenenkään haukkumisia..kiitos
Kolme ensimmäistä antoi aika hyvät neuvot ja muidenkin vastaukset ovat olleet samaan suuntaan. Montako kertaa pitää toistaa: unohda tuollainen nainen.
poekprot kirjoitti:
Mielestäni nainen ei ole epäilyttävä värikkään perisuhde- /seksuaalihistorian takia, koska hänen historiansa on ihan normaali 30v naiselle. Ikäänsä nähden pari lastakin on ymmärrettävää, jopa tuossa iässä jo toivottavaa. Se että sattuu olemaan toinen lapsista jonkun satunnaisen puolalaisen tutun kanssa, on kuitenkin kohtuullisen tavanomaista, vaikka ei varmasti kenenkään suunnitelma tai toive ollutkaan.
Se mikä naisesta tekee epäilyttävän ja väärämoraalisen, ei siis ole hänen historiansa. Vaan se seikka, että hän salaa lapseltaan biologisen isän. Se on ehdottomasti väärin. Vaikka nainen haluaisi lapselle myös lähempänä olevan ja osallistuvan isän, se ei estä naista kertomasta lapselle, että "vauvan siemen" on tullut siltä puolalaiselta. Ja että sillekin isälle vois välillä lähetellä kuvia ja kuulumisia. Monella lapsella on tavallaan kaksi isää. On se biologinen isä, ja sitten isäpuoli tai kasvatti-isä. Rehellisyys on aina paras ratkaisu.
Aloittaja ei halua valehdella lapselle tässä asiassa. Se on hyvä! Nainenkin pitäisi saada ymmärtämään, ettei hänen päätäksensä valehdella ole hyväksi lapselle.No siinä olen vahvasti erimieltä ja nykyaikaa kuvaavaa on, että on tuota mieltä olevia.
"Se että sattuu olemaan toinen lapsista jonkun satunnaisen puolalaisen tutun kanssa, on kuitenkin kohtuullisen tavanomaista"
Minä en pidä tätä tavanomaisena jaati sitten toivottuna. Lähinnä se mielestäni on surullista, että nainen ei osaa käyttää ehkäisyä tai vaatia sitä mieheltä. Jokaisen lapsen tulisi saada syntyä tähän maailmaan toivottuna.
Jo se seikka, että on 30 ikävuoteen mennessä lapset kahdesta eri suhteesta ja nyt kolmannen kanssa säätää perhe-elämää, on jo aika paha. Kuitenkin näin voi käydä, osittain ilman omaa syytään, mutta sitten tämä salailu ja välien poikkilaittaminen, valehtelu yms.- poekprot
BEM kirjoitti:
No siinä olen vahvasti erimieltä ja nykyaikaa kuvaavaa on, että on tuota mieltä olevia.
"Se että sattuu olemaan toinen lapsista jonkun satunnaisen puolalaisen tutun kanssa, on kuitenkin kohtuullisen tavanomaista"
Minä en pidä tätä tavanomaisena jaati sitten toivottuna. Lähinnä se mielestäni on surullista, että nainen ei osaa käyttää ehkäisyä tai vaatia sitä mieheltä. Jokaisen lapsen tulisi saada syntyä tähän maailmaan toivottuna.
Jo se seikka, että on 30 ikävuoteen mennessä lapset kahdesta eri suhteesta ja nyt kolmannen kanssa säätää perhe-elämää, on jo aika paha. Kuitenkin näin voi käydä, osittain ilman omaa syytään, mutta sitten tämä salailu ja välien poikkilaittaminen, valehtelu yms.Ei se ole mikään mielipide asia, että onko se tavanomaista vaiko ei. Se tarkoittaa siis sitä, että tällaisia tapahtuu paljon. Et voi olla siitä asiasta eri mieltä. Yritä ymmärtää ja hyväksyä se. Yritä myös ymmärtää, että syitä ja tilanteita tällaisiin tapauksiin on yhtä monenlaisia kuin on ihmisiäkin. (Ihan kuten ydinperheidenkin tarinoita on monenlaisia -aina pilvilinnasta perhehelvetin väkivaltakierteeseen. Ei ydinperhe ole aina se paras vaihtoehto. Joskus on.)
Lisäksi itsekin sanoin, että usein tällaiset ratkaisut eivät ole kenenkään toivomia, vaan johtuvat joko virhearvioinneista, oman tai toisen osapuolen vääristä ratkaisuista, kömmähdyksistä, vahingoista tms... Eli harvemmin toivottavaa. Usein on niitäkin tapauksia, joissa jompi kumpi osapuolista on lasta tuon ihmisen kanssa vilpittömästi toivonut, mutta vuoden tai kahden kuluttua huomaa, että toinen haluaakin jotain muuta, onkin erilainen kuin antoi ymmärtää, sairastuu henkisesti tai mitä milloinkin... Kaikkeen ei voi edes itse vaikuttaa. Siitäkin huolimatta tavanomaista, eikä elämä siihen saa loppua tai kaatua. Eikä sen takia ihmistä pidä tuomita. Jokainen elää päivän kerrallaan, etkä sinäkään tiedä huomista.
Mutta tietoinen valinta siitä, että valehtelee lapsensa isyyden, ei ole moraalisesti hyväksyttävää. Sitä ei voi mitenkään perustella vahinkona, tai siitä ei voi muut olla syyllisiä. Mielestäni on lapsen oikeus tietää biologinen lähtökohtansa. Ja vielä parempaa, jos voi oikeasti tuntea isänsä.
Ja kyllä, minullakin oli reilu 30-vuotiaana kaksi lasta, kahden eri miehen kanssa, ja olin sinkku. Molempien lasten isät kyllä tiesin hyvin, ja niin tiesi/tietää lapset itsekin. Ovat aina olleet säännöllisesti isiensä kanssa.
Nyt nykyisessä avioliitossani olen elänyt jo 8 vuotta. Mieheni on hyvä isäpuoli molemmille lapsilleni. Onneksi mies ei ole koskaan pitänyt minua "arveluttavana" siksi, että minulla jo oli lapsia. Päinvastoin. Kun tapasimme, hän kertoi että n. 35 nainen, jolla ei ole vielä lapsia, on arveluttava ja tikittävä biologinen pommi... Miehelläkin oli/on lapsia. Eikä lisää lapsia koskaan haluttu. Nyt on jo ikääkin liikaa.:) poekprot kirjoitti:
Ei se ole mikään mielipide asia, että onko se tavanomaista vaiko ei. Se tarkoittaa siis sitä, että tällaisia tapahtuu paljon. Et voi olla siitä asiasta eri mieltä. Yritä ymmärtää ja hyväksyä se. Yritä myös ymmärtää, että syitä ja tilanteita tällaisiin tapauksiin on yhtä monenlaisia kuin on ihmisiäkin. (Ihan kuten ydinperheidenkin tarinoita on monenlaisia -aina pilvilinnasta perhehelvetin väkivaltakierteeseen. Ei ydinperhe ole aina se paras vaihtoehto. Joskus on.)
Lisäksi itsekin sanoin, että usein tällaiset ratkaisut eivät ole kenenkään toivomia, vaan johtuvat joko virhearvioinneista, oman tai toisen osapuolen vääristä ratkaisuista, kömmähdyksistä, vahingoista tms... Eli harvemmin toivottavaa. Usein on niitäkin tapauksia, joissa jompi kumpi osapuolista on lasta tuon ihmisen kanssa vilpittömästi toivonut, mutta vuoden tai kahden kuluttua huomaa, että toinen haluaakin jotain muuta, onkin erilainen kuin antoi ymmärtää, sairastuu henkisesti tai mitä milloinkin... Kaikkeen ei voi edes itse vaikuttaa. Siitäkin huolimatta tavanomaista, eikä elämä siihen saa loppua tai kaatua. Eikä sen takia ihmistä pidä tuomita. Jokainen elää päivän kerrallaan, etkä sinäkään tiedä huomista.
Mutta tietoinen valinta siitä, että valehtelee lapsensa isyyden, ei ole moraalisesti hyväksyttävää. Sitä ei voi mitenkään perustella vahinkona, tai siitä ei voi muut olla syyllisiä. Mielestäni on lapsen oikeus tietää biologinen lähtökohtansa. Ja vielä parempaa, jos voi oikeasti tuntea isänsä.
Ja kyllä, minullakin oli reilu 30-vuotiaana kaksi lasta, kahden eri miehen kanssa, ja olin sinkku. Molempien lasten isät kyllä tiesin hyvin, ja niin tiesi/tietää lapset itsekin. Ovat aina olleet säännöllisesti isiensä kanssa.
Nyt nykyisessä avioliitossani olen elänyt jo 8 vuotta. Mieheni on hyvä isäpuoli molemmille lapsilleni. Onneksi mies ei ole koskaan pitänyt minua "arveluttavana" siksi, että minulla jo oli lapsia. Päinvastoin. Kun tapasimme, hän kertoi että n. 35 nainen, jolla ei ole vielä lapsia, on arveluttava ja tikittävä biologinen pommi... Miehelläkin oli/on lapsia. Eikä lisää lapsia koskaan haluttu. Nyt on jo ikääkin liikaa.:)"Ei se ole mikään mielipide asia, että onko se tavanomaista vaiko ei. Se tarkoittaa siis sitä, että tällaisia tapahtuu paljon. Et voi olla siitä asiasta eri mieltä. "
No niin kauan se on aika pitkälle mielipideasia, kunnes on faktaa, miten paljon ko tapauksia on. Sittenkin se on vielä osittain mielipideasia, koska kuka määrittelee mikä on yleistä? 10, 1000, 10000 -tapausta jne. Se mikä on yhdelle yleistä voi olla toiselle harvinaista.
Siitä olen samaa mieltä, että kolmekymppinen lapseton nainen on tikittävä aikapommi :-) usein. Itselle tuollainen nainen kahden eri lapsen kanssa olisi aika vaikea yhtälö, johon en haluaisi sotkeutua mukaan ihan käytännön asioista.
Ajatellaan, että minä (minulla myös lapsia) menisin yhteen sinun tai ap:n kaltaisten naisen kanssa. Yhtälöön kuuluisi 3 isää tapaamisoikeuksineen, elatusvelvollisuuksineen yms. 4: t isovanhemmat, useita veli ja sisarpuolia mahdollisesti. Ex isien uudet puolisot.
Jos kaikki menee ideaalisti, kaikki ovat sovinnonhaluisia, eikä kukaan ole mustasukkainen, eikä kellään ole mielenterveysongelmia jne. Mutta kuten äsken sanoit, erot tapahtuvat usein syystä jotka voivat olla juuri nuo toisen mielenterveysongelmat tai toisen puolison paljastuminen joksikin muuksi mitä on ajateltu.
No tätä voidaan käännellä vaikka miten päin ja katsoa asiaa eri kantilta. Minä olen sitä mieltä, että ap:n tapauksessa nainen on vähintäänkin epäilyttävä ja kannattaa lähteä kun vielä voi. Sinun tapauksessasi vaikea sanoa. Olisin hyvin epäluuloinen tavatessani kaltaisesi naisen. Se ei tarkoita, että pitäisin sinua muita huonompana ihmisenä noin niinkuin yleisesti, mutta parisuhdemateriaalia et minun silmissäni ole ennen kuin lapset ovat isoja.- poekprot
BEM kirjoitti:
"Ei se ole mikään mielipide asia, että onko se tavanomaista vaiko ei. Se tarkoittaa siis sitä, että tällaisia tapahtuu paljon. Et voi olla siitä asiasta eri mieltä. "
No niin kauan se on aika pitkälle mielipideasia, kunnes on faktaa, miten paljon ko tapauksia on. Sittenkin se on vielä osittain mielipideasia, koska kuka määrittelee mikä on yleistä? 10, 1000, 10000 -tapausta jne. Se mikä on yhdelle yleistä voi olla toiselle harvinaista.
Siitä olen samaa mieltä, että kolmekymppinen lapseton nainen on tikittävä aikapommi :-) usein. Itselle tuollainen nainen kahden eri lapsen kanssa olisi aika vaikea yhtälö, johon en haluaisi sotkeutua mukaan ihan käytännön asioista.
Ajatellaan, että minä (minulla myös lapsia) menisin yhteen sinun tai ap:n kaltaisten naisen kanssa. Yhtälöön kuuluisi 3 isää tapaamisoikeuksineen, elatusvelvollisuuksineen yms. 4: t isovanhemmat, useita veli ja sisarpuolia mahdollisesti. Ex isien uudet puolisot.
Jos kaikki menee ideaalisti, kaikki ovat sovinnonhaluisia, eikä kukaan ole mustasukkainen, eikä kellään ole mielenterveysongelmia jne. Mutta kuten äsken sanoit, erot tapahtuvat usein syystä jotka voivat olla juuri nuo toisen mielenterveysongelmat tai toisen puolison paljastuminen joksikin muuksi mitä on ajateltu.
No tätä voidaan käännellä vaikka miten päin ja katsoa asiaa eri kantilta. Minä olen sitä mieltä, että ap:n tapauksessa nainen on vähintäänkin epäilyttävä ja kannattaa lähteä kun vielä voi. Sinun tapauksessasi vaikea sanoa. Olisin hyvin epäluuloinen tavatessani kaltaisesi naisen. Se ei tarkoita, että pitäisin sinua muita huonompana ihmisenä noin niinkuin yleisesti, mutta parisuhdemateriaalia et minun silmissäni ole ennen kuin lapset ovat isoja.No nykyään biologiset lapseni ovat jo 10v ja 13 v. Mutta tavatessani nykyisen puolisoni lapset olivat vasta alle 1v ja 4v. Eli niistä lähtökohdista ponnistettiin. Ja kun miehelläkin siis pieni lapsi oli (silloin 1,5v), niin kyllä, kokoonpanossa oli kolme isää, ja siihen liittyvät velvollisuudet yms. Emme koskaan ylitsepääsemättömiksi asioita kokeneet. Se riitti, että me kaksi olemme keskenämme kyenneet järkevään asioiden järjestelyyn, tasapuolisuuteen lapsia kohtaan ja olemme tukeneet toisiamme.
Kyllä, koko pakettiin kuuluu myös minun ja miehen vanhemmat. Lasten muut isovanhemmat kuuluvat lasten elämään toisen vanhempansa kautta. Ei sinänsä ole juurikaan meidän elämään vaikuttanut. Esikoiseni olen joskus vienyt mummolleen hoitoon. Mieheni lapsen äidin vanhempia en ole koskaan tavannut, eikä ole tavannut miehenikään muuta kuin lapsensa ristiäisissä. Minun kuopukseni isä ei ole itse missään tekemisissä omien vanhempiensa kanssa, enkä katso omaksi velvollisuudekseni heidän henkilötietojaan mistään etsiä. Tietävät kyllä lapsenlapsesta.
Esikoisellani on isänsä luona toinenkin sisarus. Kuopuksellani on kolme vanhempaa sisarusta isänsä puolelta, mutta he ovat jo aikuisia. En ole tavannut heitä 10 vuoteen, mutta lapseni tapaa heitä isänsä kanssa toisinaan. Lapsipuolellani ei ole muita sisaruksia, kuin meidän perheen uussisarukset. Hänellä ei ole myöskään isäpuolta.
Mitään pahinta mahdollista draamaa, jota toisinaan saa jostain lukea, ei lasten toiset vanhemmatkaan ole aiheuttaneet. Mutta oikeudessa on pitänyt käydä, vasten omaa tahtoa. Siitäkin selvittiin jo vuosia sitten, yllättävän kivuton prosessi, ainakin jälkikäteen ajatellen. Lapset olivat vielä pieniä, eivätkä tienneet/kärsineet mitenkään. Meillä kun mieheni kanssa molemmilla oli juurikin se tausta, että aiempi kumppani, pienten lastemme toinen vanhempi, oli osoittautunut joksikin muuksi kuin mitä oli. Tämän takia molemmat halusimme ja huolimme vain tasapainoisen kumppanin rinnalle. Normaalia elämää, normaalin ihmisen kanssa. Se oli varmastikin juuri se tärkein seikka, mihin kiinnitti tutustuessa huomiota. Muistan että kävin aikoinaan pareilla treffeillä miehen kanssa, joka oli taipuvainen masennukseen. Se oli jo liikaa minulle, enkä tapailua jatkanut.
Vanhemman lapseni isä oli pitkäaikainen suhde, avioliitto, ja hänen kanssaan lapsen asioiden hoito on meillä aina ollut mutkatonta. Senkin olemme siis oppineet, ettei hyvä yhteishuoltajuus ole mikään mahdottomuus.
Toimivan uusperheen äitinä olen ollut hyvin tyytyväinen siitä, että tapaamiset ovat säännöllisiä. Eli sekä esikoiseni isä että puolisoni tapaa lastaan säännöllisesti useita päiviä joka toinen viikko. Meillä on kaikki lapset yhtä aikaa, ja joka toinen viikko paikalla on vain minun kuopus, jos hänkään. Hän on isänsä luona harvemmin, ja vain viikonloppuja, koska isää ei juuri kiinnosta. Mutta kun on isällään, niin hän on siellä silloin, kun muutkin lapset ovat poissa. Tällä vuosia kestäneellä systeemillä siis lapset saavat olla paljon yhdessä, ja mekin saamme satunneisesti kahdenkeskisen viikonlopun, mikä on parisuhteessa tärkeää.;)
En voi valittaa. Hyvin on mennyt, ja hyvin jatkukoot. Edelleen, liki 10 vuotta tapaamisestamme, koen että olemme molemmat hyvin tasapainoisia, enkä mitenkään näe että minua olisi aikoinaan kannattanut pitää jonain muuna sen perusteella, että minulla oli kaksi lasta eri isille. Molemmat lapseni tein tietoisesti, yhteisellä päätöksellä lasten isien kanssa. Vahinkoja siis eivät olleet.
Siitä olen samaa mieltä, että se mikä on yleistä ja mikä ei, on osittain tulkintakysymys. Itse koen että en ole mikään poikkeus, vaikka en enemmistöön kenties kuulukaan. Itse pidän sitä kuitenkin faktana, että mistään erityisen harvinaisesta asiasta ei ole kyse. Tiedän tai tunnen lukuisia ihmisiä, niin naisia kuin miehiäkin, joilla on lapsia useamman kuin yhden kumppanin kanssa. Valtaosa heistä vaikuttaa varsin normaaleilta. Toki on joku "epäilyttäväkin" joukossa, mutta niitä onnen onkijoita, ikiteinejä, henkisesti epävakaita tai epärehellisiä löytyy ydinperheiden vanhemmistakin. Eli yksinään se seikka, että on lapsia useamman kanssa, ei vielä kerro ihmisestä mitään.
Se että haluaako joku tietty suhteeseen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia, on asia erikseen. Kenenkään ei sitä tarvitse haluta. Itse en olisi huolinut kovin helpolla lapsetonta miestä, koska olisin pelännyt että mies haluaa vielä ns. biologisestikin omia lapsia, tai sitten että lapseton mies ei ymmärtäisi lasten arvoa ja merkitystä elämässäni. Puolisoni kanssa kumpikaan asia ei ole koskaan ollut ongelma.:)
Mutta se että haluaako itse suhdetta jonkun kanssa, on eri asia kuin ajatella että joku ihminen on yleisesti epäilyttävä henkilö parisuhteeseen. Esimerkiksi aloittajaa ei tunnu haittaavan naiset lapset, vaan se, että nainen salaa lapsensa isyyden. - 25vuotiasmies
Pitkiä kirjoituksia..en oikein tiedä mitä tehä asian suhteen.itse haluaisin olla rehellinen ja tehdä kaiken "oikein". Asia sotii niin pahasti omia arvojani vastaan..ei kai tähän oikeaa ratkaisua ole olemassa ellei naisystäväni päätöstä tee..tyhmää on ollut hänen laitella kuvia sinne puolaaan ja elätellä sille ukolle toivoa lapsesta ja nyt pistänyt välit poikki ja väittää että koko ihmistä ei edes ole.Väittää myös että tämä ihminen ei varmasti tule koskaan takaisin suomeen mutta kukaan ei voi varmasti sitä sanoa,mutta hän on 100 % varma olevinaan ettei tule..
- nusstaanristiinrastiin
poekprot kirjoitti:
No nykyään biologiset lapseni ovat jo 10v ja 13 v. Mutta tavatessani nykyisen puolisoni lapset olivat vasta alle 1v ja 4v. Eli niistä lähtökohdista ponnistettiin. Ja kun miehelläkin siis pieni lapsi oli (silloin 1,5v), niin kyllä, kokoonpanossa oli kolme isää, ja siihen liittyvät velvollisuudet yms. Emme koskaan ylitsepääsemättömiksi asioita kokeneet. Se riitti, että me kaksi olemme keskenämme kyenneet järkevään asioiden järjestelyyn, tasapuolisuuteen lapsia kohtaan ja olemme tukeneet toisiamme.
Kyllä, koko pakettiin kuuluu myös minun ja miehen vanhemmat. Lasten muut isovanhemmat kuuluvat lasten elämään toisen vanhempansa kautta. Ei sinänsä ole juurikaan meidän elämään vaikuttanut. Esikoiseni olen joskus vienyt mummolleen hoitoon. Mieheni lapsen äidin vanhempia en ole koskaan tavannut, eikä ole tavannut miehenikään muuta kuin lapsensa ristiäisissä. Minun kuopukseni isä ei ole itse missään tekemisissä omien vanhempiensa kanssa, enkä katso omaksi velvollisuudekseni heidän henkilötietojaan mistään etsiä. Tietävät kyllä lapsenlapsesta.
Esikoisellani on isänsä luona toinenkin sisarus. Kuopuksellani on kolme vanhempaa sisarusta isänsä puolelta, mutta he ovat jo aikuisia. En ole tavannut heitä 10 vuoteen, mutta lapseni tapaa heitä isänsä kanssa toisinaan. Lapsipuolellani ei ole muita sisaruksia, kuin meidän perheen uussisarukset. Hänellä ei ole myöskään isäpuolta.
Mitään pahinta mahdollista draamaa, jota toisinaan saa jostain lukea, ei lasten toiset vanhemmatkaan ole aiheuttaneet. Mutta oikeudessa on pitänyt käydä, vasten omaa tahtoa. Siitäkin selvittiin jo vuosia sitten, yllättävän kivuton prosessi, ainakin jälkikäteen ajatellen. Lapset olivat vielä pieniä, eivätkä tienneet/kärsineet mitenkään. Meillä kun mieheni kanssa molemmilla oli juurikin se tausta, että aiempi kumppani, pienten lastemme toinen vanhempi, oli osoittautunut joksikin muuksi kuin mitä oli. Tämän takia molemmat halusimme ja huolimme vain tasapainoisen kumppanin rinnalle. Normaalia elämää, normaalin ihmisen kanssa. Se oli varmastikin juuri se tärkein seikka, mihin kiinnitti tutustuessa huomiota. Muistan että kävin aikoinaan pareilla treffeillä miehen kanssa, joka oli taipuvainen masennukseen. Se oli jo liikaa minulle, enkä tapailua jatkanut.
Vanhemman lapseni isä oli pitkäaikainen suhde, avioliitto, ja hänen kanssaan lapsen asioiden hoito on meillä aina ollut mutkatonta. Senkin olemme siis oppineet, ettei hyvä yhteishuoltajuus ole mikään mahdottomuus.
Toimivan uusperheen äitinä olen ollut hyvin tyytyväinen siitä, että tapaamiset ovat säännöllisiä. Eli sekä esikoiseni isä että puolisoni tapaa lastaan säännöllisesti useita päiviä joka toinen viikko. Meillä on kaikki lapset yhtä aikaa, ja joka toinen viikko paikalla on vain minun kuopus, jos hänkään. Hän on isänsä luona harvemmin, ja vain viikonloppuja, koska isää ei juuri kiinnosta. Mutta kun on isällään, niin hän on siellä silloin, kun muutkin lapset ovat poissa. Tällä vuosia kestäneellä systeemillä siis lapset saavat olla paljon yhdessä, ja mekin saamme satunneisesti kahdenkeskisen viikonlopun, mikä on parisuhteessa tärkeää.;)
En voi valittaa. Hyvin on mennyt, ja hyvin jatkukoot. Edelleen, liki 10 vuotta tapaamisestamme, koen että olemme molemmat hyvin tasapainoisia, enkä mitenkään näe että minua olisi aikoinaan kannattanut pitää jonain muuna sen perusteella, että minulla oli kaksi lasta eri isille. Molemmat lapseni tein tietoisesti, yhteisellä päätöksellä lasten isien kanssa. Vahinkoja siis eivät olleet.
Siitä olen samaa mieltä, että se mikä on yleistä ja mikä ei, on osittain tulkintakysymys. Itse koen että en ole mikään poikkeus, vaikka en enemmistöön kenties kuulukaan. Itse pidän sitä kuitenkin faktana, että mistään erityisen harvinaisesta asiasta ei ole kyse. Tiedän tai tunnen lukuisia ihmisiä, niin naisia kuin miehiäkin, joilla on lapsia useamman kuin yhden kumppanin kanssa. Valtaosa heistä vaikuttaa varsin normaaleilta. Toki on joku "epäilyttäväkin" joukossa, mutta niitä onnen onkijoita, ikiteinejä, henkisesti epävakaita tai epärehellisiä löytyy ydinperheiden vanhemmistakin. Eli yksinään se seikka, että on lapsia useamman kanssa, ei vielä kerro ihmisestä mitään.
Se että haluaako joku tietty suhteeseen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia, on asia erikseen. Kenenkään ei sitä tarvitse haluta. Itse en olisi huolinut kovin helpolla lapsetonta miestä, koska olisin pelännyt että mies haluaa vielä ns. biologisestikin omia lapsia, tai sitten että lapseton mies ei ymmärtäisi lasten arvoa ja merkitystä elämässäni. Puolisoni kanssa kumpikaan asia ei ole koskaan ollut ongelma.:)
Mutta se että haluaako itse suhdetta jonkun kanssa, on eri asia kuin ajatella että joku ihminen on yleisesti epäilyttävä henkilö parisuhteeseen. Esimerkiksi aloittajaa ei tunnu haittaavan naiset lapset, vaan se, että nainen salaa lapsensa isyyden.On kyllä niin sekava tuo sinun soppa että kauniit ja rohkeatkin kalpenee. Eipä voi muuta sanoa kun voi luoja!
- kaakinen
poekprot kirjoitti:
No nykyään biologiset lapseni ovat jo 10v ja 13 v. Mutta tavatessani nykyisen puolisoni lapset olivat vasta alle 1v ja 4v. Eli niistä lähtökohdista ponnistettiin. Ja kun miehelläkin siis pieni lapsi oli (silloin 1,5v), niin kyllä, kokoonpanossa oli kolme isää, ja siihen liittyvät velvollisuudet yms. Emme koskaan ylitsepääsemättömiksi asioita kokeneet. Se riitti, että me kaksi olemme keskenämme kyenneet järkevään asioiden järjestelyyn, tasapuolisuuteen lapsia kohtaan ja olemme tukeneet toisiamme.
Kyllä, koko pakettiin kuuluu myös minun ja miehen vanhemmat. Lasten muut isovanhemmat kuuluvat lasten elämään toisen vanhempansa kautta. Ei sinänsä ole juurikaan meidän elämään vaikuttanut. Esikoiseni olen joskus vienyt mummolleen hoitoon. Mieheni lapsen äidin vanhempia en ole koskaan tavannut, eikä ole tavannut miehenikään muuta kuin lapsensa ristiäisissä. Minun kuopukseni isä ei ole itse missään tekemisissä omien vanhempiensa kanssa, enkä katso omaksi velvollisuudekseni heidän henkilötietojaan mistään etsiä. Tietävät kyllä lapsenlapsesta.
Esikoisellani on isänsä luona toinenkin sisarus. Kuopuksellani on kolme vanhempaa sisarusta isänsä puolelta, mutta he ovat jo aikuisia. En ole tavannut heitä 10 vuoteen, mutta lapseni tapaa heitä isänsä kanssa toisinaan. Lapsipuolellani ei ole muita sisaruksia, kuin meidän perheen uussisarukset. Hänellä ei ole myöskään isäpuolta.
Mitään pahinta mahdollista draamaa, jota toisinaan saa jostain lukea, ei lasten toiset vanhemmatkaan ole aiheuttaneet. Mutta oikeudessa on pitänyt käydä, vasten omaa tahtoa. Siitäkin selvittiin jo vuosia sitten, yllättävän kivuton prosessi, ainakin jälkikäteen ajatellen. Lapset olivat vielä pieniä, eivätkä tienneet/kärsineet mitenkään. Meillä kun mieheni kanssa molemmilla oli juurikin se tausta, että aiempi kumppani, pienten lastemme toinen vanhempi, oli osoittautunut joksikin muuksi kuin mitä oli. Tämän takia molemmat halusimme ja huolimme vain tasapainoisen kumppanin rinnalle. Normaalia elämää, normaalin ihmisen kanssa. Se oli varmastikin juuri se tärkein seikka, mihin kiinnitti tutustuessa huomiota. Muistan että kävin aikoinaan pareilla treffeillä miehen kanssa, joka oli taipuvainen masennukseen. Se oli jo liikaa minulle, enkä tapailua jatkanut.
Vanhemman lapseni isä oli pitkäaikainen suhde, avioliitto, ja hänen kanssaan lapsen asioiden hoito on meillä aina ollut mutkatonta. Senkin olemme siis oppineet, ettei hyvä yhteishuoltajuus ole mikään mahdottomuus.
Toimivan uusperheen äitinä olen ollut hyvin tyytyväinen siitä, että tapaamiset ovat säännöllisiä. Eli sekä esikoiseni isä että puolisoni tapaa lastaan säännöllisesti useita päiviä joka toinen viikko. Meillä on kaikki lapset yhtä aikaa, ja joka toinen viikko paikalla on vain minun kuopus, jos hänkään. Hän on isänsä luona harvemmin, ja vain viikonloppuja, koska isää ei juuri kiinnosta. Mutta kun on isällään, niin hän on siellä silloin, kun muutkin lapset ovat poissa. Tällä vuosia kestäneellä systeemillä siis lapset saavat olla paljon yhdessä, ja mekin saamme satunneisesti kahdenkeskisen viikonlopun, mikä on parisuhteessa tärkeää.;)
En voi valittaa. Hyvin on mennyt, ja hyvin jatkukoot. Edelleen, liki 10 vuotta tapaamisestamme, koen että olemme molemmat hyvin tasapainoisia, enkä mitenkään näe että minua olisi aikoinaan kannattanut pitää jonain muuna sen perusteella, että minulla oli kaksi lasta eri isille. Molemmat lapseni tein tietoisesti, yhteisellä päätöksellä lasten isien kanssa. Vahinkoja siis eivät olleet.
Siitä olen samaa mieltä, että se mikä on yleistä ja mikä ei, on osittain tulkintakysymys. Itse koen että en ole mikään poikkeus, vaikka en enemmistöön kenties kuulukaan. Itse pidän sitä kuitenkin faktana, että mistään erityisen harvinaisesta asiasta ei ole kyse. Tiedän tai tunnen lukuisia ihmisiä, niin naisia kuin miehiäkin, joilla on lapsia useamman kuin yhden kumppanin kanssa. Valtaosa heistä vaikuttaa varsin normaaleilta. Toki on joku "epäilyttäväkin" joukossa, mutta niitä onnen onkijoita, ikiteinejä, henkisesti epävakaita tai epärehellisiä löytyy ydinperheiden vanhemmistakin. Eli yksinään se seikka, että on lapsia useamman kanssa, ei vielä kerro ihmisestä mitään.
Se että haluaako joku tietty suhteeseen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia, on asia erikseen. Kenenkään ei sitä tarvitse haluta. Itse en olisi huolinut kovin helpolla lapsetonta miestä, koska olisin pelännyt että mies haluaa vielä ns. biologisestikin omia lapsia, tai sitten että lapseton mies ei ymmärtäisi lasten arvoa ja merkitystä elämässäni. Puolisoni kanssa kumpikaan asia ei ole koskaan ollut ongelma.:)
Mutta se että haluaako itse suhdetta jonkun kanssa, on eri asia kuin ajatella että joku ihminen on yleisesti epäilyttävä henkilö parisuhteeseen. Esimerkiksi aloittajaa ei tunnu haittaavan naiset lapset, vaan se, että nainen salaa lapsensa isyyden.putosin heti kärryiltä,siskon sedän vaimon kaveri,joilla siis kaikilla eri isät ja nisät...kaikkea sitä on :D
- poekprot
nusstaanristiinrastiin kirjoitti:
On kyllä niin sekava tuo sinun soppa että kauniit ja rohkeatkin kalpenee. Eipä voi muuta sanoa kun voi luoja!
Ei se ole sekavaa, kun tässä uusperheessä jo liki 10 vuotta rauhassa on eletty. Siis minun elämääni kuuluu aktiivisesti vain mieheni ja kolme lasta. Kaikki kolme lasta ovat välillä myös poissa, ja tapaavat toisen vanhempansa sukulaisia sitä kautta. Me tapaamme omia sukulaisiamme kuten mikä tahansa muukin perhe. Käytännössä siis hyvin yksinkertaista elämää ja toimivaa arkea. Ei ole sekavaa säätöä. Jos siis joltakin meni ohi, niin olen elellyt aviossa jo 8 vuotta. Lapset ovat kasvaneet pääosin vain tässä perhemallissa, eikä heillä ole muistikuvia muusta.
Se että lasteni isillä on ollut muita kumppaneita ennen tai jälkeen minun, on ymmärrettävää. Siksi heillä on myös muita lapsia. Heistä toinen on myöskin ollut aviossa jo kymmenisen vuotta.
Kauniilla ja rohkeilla ei liene mitään tekemistä tämän asian kanssa. Exät on exiä, ja uusi puoliso on löytynyt ihan eri ympyröistä. Asiat ovat avoimia ja rehellisiä.
Mutta eipä se minulta ole pois, jos joku huokailee minun kirjoittamaani elämäntilannetta. Itsekin olisin kenties joskus 20-kesäisenä ihmetellyt samalla tavalla. Vaan elämä opettaa.;) Sitä oppii ymmärtämään, kuuntelemaan, arvostamaan ja hyväksymään. Arvostamaan myös itseään, ja erilaisia perhemalleja. Ydinperhettä en saanut loppuelämäksi, mutta tämä uusperhe on yhtä tasapainoinen ja onnellinen, kuin toimiva ydinperhekin voi olla.
- WhiteTrash
Ei vittu! Tollanen jakorasia, jokaiselle persettään antanut eikä ehkäisystä huolehtinut yhtään. Mitä toi nainen ajattelee, ei ainakaan lastensa parasta. Ja nyt se yrittää sitten saada sua koukkuun äpäriään elättämään.
Vaikka se muija kuinka yrittäisi sua manipuloida niin pistä se kiertoon, löydät kyllä hyvänkin naisen itsellesi. Tuo muija kuuluu tasoltaan alimpaan 5%:in. - Oppeliini1
Jotain on hyvin pahasti väärin tuossa yhtälössä. Nainen kuulostaa holtittomalta. Oli kyseessämies tai nainen, jos ei halua varmistaa kenen kanssa oikein lisääntyy, on kyllä korvien välissä jotain kieroutunutta.
Jos haet aviiiiiiiiiiiovaimoa, mieti hyvin tarkkaan edustaako tuo lapsia kenentahaansa kanssa tehnyt nainen vaimoehdokastasi!
Onko sinulla varaa, taitoa ja kärsivällisyyttä toimia valkealla hevosella ratsastavana Prinssi Rohkeana joka pelastaa prinsessan ( omista ja harkiten tehdyistä) kahleistaan, ja alkaa elättämään prinsessan tekemää jälkikasvua?
Lapset tietysti ovat täysin viattomia äitinsä käytökseen, on toivottavaa ettet ole esittäytynyt heille mahdollisena uutena perheenjäsenenä: antanut heidän kiintyä sinuun ja nyt jätät heidät tyhjän päälle. Naisesta viis, se hankkii heti sinun tilalle toisen Ihme Urhon.
Lapset ovat kaikista suurimmat kärsijät. Väittää että lapset tottuvat kyllä kaikkeen, on niin väärin kuin olla voi!
Voisitko , ole hyvä, valita vaimoehdokkaasi lapsettomista naisista. Kiitos. Epäilen aloitusta provoksi, mutta jos itse olisin mies tilanteessa, jossa 25-vuotiaalla on kaksi lasta kahdelle eri miehelle ja hän olisi jo valmis muuttamaan minun kanssani yhteen, vaikka ilmeisesti tuskin vuotta on seurusteltu, niin kyllähän se kertoisi riittävästi hänen vastuuntunnostaan. Siis sen puutteesta. Pienten lasten elämään ei kuulu marssittaa äidin uusia poikaystäviä eikä uusia isäkandidaatteja muutaman kuukauden tuntemisen perusteella.
- 25vuotiasmies
ei ole provo tämä ja lue uudelleen nainen on 30 vuotias.
25vuotiasmies kirjoitti:
ei ole provo tämä ja lue uudelleen nainen on 30 vuotias.
Sori, luin iät väärin. No, joka tapauksessa jo se, että nainen on valmis etenemään muutamassa kuukaudessa (?) saman katon alle, vaikka on pienet lapset, olisi liian pahasti ristiriidassa omien arvojeni ja asenteideni kanssa, että en ylipäänsä olisi tuossa tilanteessa.
Päätöksenteossa tulet joka tapauksessa olemaan ulkopuolinen eli naisella ei ole velvollisuutta kysyä mielipidettäsi eikä sinulla oikeutta puuttua asiaan. Lasten takia toivon, että jos yhteen muutatte, niin teette sen siltä pohjalta että he eivät joudu kokemaan enää yhtään eroa.helka kirjoitti:
Sori, luin iät väärin. No, joka tapauksessa jo se, että nainen on valmis etenemään muutamassa kuukaudessa (?) saman katon alle, vaikka on pienet lapset, olisi liian pahasti ristiriidassa omien arvojeni ja asenteideni kanssa, että en ylipäänsä olisi tuossa tilanteessa.
Päätöksenteossa tulet joka tapauksessa olemaan ulkopuolinen eli naisella ei ole velvollisuutta kysyä mielipidettäsi eikä sinulla oikeutta puuttua asiaan. Lasten takia toivon, että jos yhteen muutatte, niin teette sen siltä pohjalta että he eivät joudu kokemaan enää yhtään eroa.Äh, vielä yksi korjaus: lukihan se tuolla että kymmenen kuukautta olette seurustelleet eli lähes vuoden olette kuitenkin seurustelleet, ei vain muutamaa kuukautta. Lyhyt aika kuitenkin, en vielä tuossa vaiheessa itse muuttaisi yhteen vaikka ei olisi lapsiakaan kuvioissa.
- 34567
Monikin nainen tekee tuota. Tosi tarina.
Miehelläni on entisestä suhteesta lapsi, josta maksaa elareita ja jota tapaamme jokatoinen viikonloppu, lapsi on myös mukanamme lomilla. Näin menee n. 7v. Kunnes tuo lapsi sairastuu, hänellä epäillään vakavempaa sairautta miehenikin kutsutaan sairaalaan. Jos pahin tapahtuu, niin selvitetään voiko mieheni luovuttaa luuydintään.
No. mieheni veriryhmä tutkitaan että sopiiko ja lääkärit on ihmeissään ei sovi, jos mieheni veriryhmä on tuo ja äidin tämä niin jompikumpi ei voi olla lapsen vanhempi. Lääkärit epäilevät että jossain on jokin mennyt vikaan ja tutkittiin uudestaan. Sitten äidin oli pakko myöntää, oli pettänyt miestäni pidemmän aikaa ja tullut raskaaksi tälle toiselle miehelle.
Lapsi oli tuolloin 13v ja tajusi mitä äitinsä oli tehnyt. Mieheni haastoi myös lapsen äidin oikeuteen petoksesta. Siis järkyttävää miten joku voi tehdä noin lapselleen. Lapsella on oikeus tietää oikea isä ja oikealla isällä on oikeus tietää lapsestaan.
Tapaamme vieläkin lasta, mutta nykyään paljon harvemmin, eihän se lapsen syy ole että hänen äitinsä on huijari
Ja ko. nainen yritti tehdä saman jollekin toiselle miehelle, tämä vaati onnekseen isyystutkimuksen, ja selvisi että lapsi ei ollut miehen - rehellinenmielipide
Itse miettisin tuon naisen kanssa tätä: jos meille tulee lapsi ja sen jälkeen ero niin luultavasti nainen ei kohtele sen paremmin kuin edellisiäkään. Elarit kyllä kelpaa, mutta lastaan ei saa tavata, ja kohtelu voi muutenkin olla ala-arvoista. Toisen ihmisen kunnioitus ei vaan kuulu kaikkien periaatteisiin. Ei vaikuta hyvältä vaimomateriaalilta.
- täti-monica_66
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa, etenkään tässä tapauksessa. Lapset, joiden isä syystä tai toisesta salataan, eivät ole lapsen huoltajia > eivät siten myöskään elatusvelvollisia. Ja tämä on muuten se syy, miksi äidit eivät ilmoita lastenvalvojalle lapsen isää > mies joutuisi vastaamaan lapsen elatuksesta, jota hän varsin harvoin pystyy tekemään.
- täti-monica_66
No, tuokin on varmaan ihan miten sen haluaa ottaa. Itse tiedän useitakin lapsia, joiden isä on mrX.
Vasta lähes nelikymppisenä kuulin, ettei sukulaiseni isä ole hänen biologinen isänsä. Nuorena kuulin, ettei toisella sukulaisellani ollut isää, hän oli avioton lapsi, joista vain ei puhuttu. Ennen lähes aina kasvatti/adoptiolapselta salattiin molemmat vanhemmat, vaikka lapsen biologisia sukulaisia oli, vaikka he olisivat halunneet kasvattaa lapsen.
Kun oikein ryhtyy miettimään, niin mrX on aika monen ihmisen isä. Etenkin, jos isällä on rikollinen tausta, lapset yleensä salataan. Mitä pahempi rikos/tuomio, sitä paremmin salataan. Jos lapsi on syntynyt yhden illan/lyhyen suhteen jälkeen, niin sitä todennäköisemmin isä ei kuulu lapsen elämään. - xym
Hyvä aloittaja, lapset ovat naisystäväsi, eivät sinun. Nainen itse vastaa sataprosenttisesti lastensa asioista ellet esim halua adoptoida ko puolalaisisän lasta. On epätodennäköistä että tuo mies tulee ovikelloa soittamaan, ja on todennäköistä että hänelle kerrotaan totuus täysikäisyyden kynnyksellä.
Sinuna miettisin muuten, mitä tunnen ko naista kohtaan, onko rakkautta ja haluanko jakaa elämäni tulevina vuosina hänen kanssaan. Taas nähdään, rehellisyys ei kannata.
Te arvon jalot sinkkumiehet, jotka nyt olette täynnä ylemmyydentuntoista paheksuntaa, oletteko kuuleet sanontaa On helppo olla maalla viisas kun merellä
vahinko käy. Eläkää itsekukin moraalisesti napakymppi elämä viisikymppiseksi asti, sitten on oikeus tulla toista tuomitsemaan eletystä elämästä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1682861Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha222031- 242016
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891835Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?691567Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191313Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371222- 101211
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351193Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91181