Kroonistuminen ??

Elikkä mulla on ollut jo vuosia ahdituneisuutta ja siitä johtuvaa masennusta.
Viimeiset 1,5 vuotta elämästäni on ollut ihan kamalaa. Kaikki alkoi siitä että en pystynyt olemaan töissä. Ahdisti ihan hirveästi. Siis niin paljon että olin ihan millin päässä siite etten pistänyt itseäni narun jatkoksi. Tosin olin koeajalla jolloin irtisanoutuminen oli helppoa. Olin niin ahdistunut ettei muuta tietä ollut. Tämän jälkeen kaikki tutut yms alkoivat sättiä. Olin laiska ja ties mitä kun en työhön pystynyt. En pystynyt kertomaan että kaikki johtui sietämättömästä ahdistuksesta. Kukaan ei edes huomannut että painoakin putosi kun yritin ja yritin sen 6 viikkoa väkisin.
Nyt tämä työstä luopuminen ja kaikki sanat joita sukulaiset ym sanoneet poistu päästäni. Haluaisin mennä töihin ja olla kuten muut mutta en enää uskalla oli tuo viimeinen kokemus sellainen jota ei ihan hevillä unohda. Tosin alani työpaikkailmoituksia ei kauehasti tulekkaan. Mutta en pääse eroon tuosta mitä tapahtui 1,5 vuotta sitten. Se vaivaa mua edelleen päivittäin ja aina kun jokin asia muistuttaa niin ahdistus senkun nousee.

Olen käynyt terapiassa, syön lääkkeitä joten siihen ei tarvitse patistaa. Lisäksi tämä ei hoidu sillä että lopettaisin lääkkeet ja alkaisin liikkumaan. Liikun päivittäin 10-15km kävelle/juosten. En myöskään omista autoa joten hyötyliikuntaakin tulee lähes päivittäin edellä mainitun lisäksi.Käyn myös kuukausittain keskustelemassa mutta kunnan määrämä mielenterveyshoitaja ei oikein tajua minua.

Olen yrittänyt ja yritän. Jostain joskus luin, että jos ei pääse ahdistuksesta puolenvuoden sisällä se voi jäädä ns. elämään mieleen. Eli aivot eivät enää ns. palaudu tilaan jossa ahdistus ei enää ole läsnä. Vaikka minullakin on kaikki jo noinkin pitkän ajan takaa silti tunnen ahdistusta päivittäin. Välillä se yltyy siihen että otan rauhoittavan välillä taas pärjään ilman joskus jopa useamman päivän. Onko tämä ahdistuneisuus jäänyt osaksi minua ?? onko ehkä parempi sitten siirtyä vihreämmille niityille kun ei tätä ihmis eloa oikein jaksa. Tämä raastaa niin paljo ja niin SYVÄLTÄ