Mennos Simons (1496 - 1561)

Tässä Menno Simons Lutherin aikalaisen aatteita Luterilauuudesta

"Luterilaiset opettavat ja uskovat, että yksin usko tekee meidät autuaiksi, myös siten, ettei teoilla ole mitään merkitystä. He pitävät näitä oppeja voimassa sellaisella voimalla, että ikään kuin teot olisivat kokonaan tarpeettomia; niin – ikään kuin sellainen usko olisi laadultaan ja luonteeltaan sellainen, ettei se salli rinnallaan eikä suvaitse mitään tekoja. Ja juuri siksi heidän täytyy pitää ja arvostaa Jaakobin äärimmäisen tärkeää sekä vakavaa kirjettä olkikirjeenä, (koska hän tuomitsee sellaisen kevytmielisen, joutilaan opin ja uskon). Voi ylpeää mielettömyyttä! Jos oppi on olkea, niin täytyy myös valitun apostolin, uskollisen Kristuksen palvelijan ja todistajan, joka on sen kirjoittanut ja sitä suositellut, olla ollut oljesta tehty mies,... Sillä oppi todistaa sen, kuka (tai millainen) mies oli.

Katsokoon kukin eteensä, miten ja mitä opettaa; sillä juuri tämän opin kautta he ovat ohjastaneet ymmärtämättömän, tyhmän kansan suuret ja pienet, porvarit ja rahvaan, sellaiseen hedelmättömään, villiin elämään, ja niin kauas ohjakset päästäneet, että turkkilaisten ja tataarien joukosta (oletan minä) tuskin voidaan löytää yhtä jumalatonta ja kauheaa elämää kuin mitä heidän elämänsä on. Julkeat teot ovat todisteena; sillä ylitsevuotavalla syömisellä ja juopottelulla, ylenmääräisellä mahtailulla ja kopeudella, huoraamisella, valehtelemisella, pettämisellä, kiroamisella, vannomisella Herran Jeesuksen haavojen, sakramenttien ja kärsimyksen kautta, veren vuodatuksella, sotimisella, jne., mitä löydetään valitettavasti monilla heidän joukostaan, ei ole määrää eikä loppua. Opettajat ja oppilaat ovat samanlaisia puuhastellen monissa maailmallisissa teoissa, mikä voidaan nähdä. Sillä sen mitä hyvin tiedän, siitä minä kirjoitan, ja mitä olen itse kuullut ja nähnyt, siitä minä todistan, ja minä tiedän, että minä todistan totuudesta.

Kuka voi sanoa heidän kanssaan: Oi, miten ovatkaan kelvottomat papit ja munkit sellaisia kunniattomia konnia ja lurjuksia! ja manaa heille isorokkoa sydämessään. He sanovat, että epäpyhä paavi kaljuksi ajeltuine joukkoineen on jo tarpeeksi kauan pettänyt meitä kiirastulellaan, ripillään ja paastollaan. Niin, me syömme silloin kuin meillä nälkä on, olkoon se kalaa tai lihaa, mikä vain meitä miellyttää; sillä kaikki, mitä Jumala on luonut, on hyvää, sanoo Paavali, eikä tuomittavaa. Mutta, mitä tulee tämän jälkeen, sitä he eivät halua ymmärtää eivätkä tietää, nimittäin, uskoville (elääkseen hyvin), jotka tuntevat totuuden ja nauttivat ruokansa kiitoksen kera. Yhä vielä he sanovat: Miten häpeällisesti he ovatkaan meitä köyhiä ihmisiä pettäneet, kun ovat ryöstäneet meiltä Herran veren ja johdattaneet meidät heidän kaupustelijoidensa ja taikuuden tekojen luokse. Mutta Jumala olkoon ylistetty, nyt olemme saaneet selville (päässeet perille siitä), ettei teoillamme ole väliä; sillä Kristuksen veren ja kuoleman täytyy yksin pyyhkiä pois ja maksaa syntimme. Antautukaamme laulamaan Psalmin sanoin: "paula katkesi ja me pääsimme pois!" jne. (Psa 124:7.) Tämän (laulun) aikana valuu olut ja viini heidän juopuneista nenistään ja suustaan. Jokainen, joka pystyy lukemaan heidän kanssaan tämän riimin (saksaksi: Der Strick ist entzwei, und wir sind frei), eläköön vain niin lihallisesti kuin ikinä tahtoo, on (silti) hyvä evankeelinen mies ja armoitettu veli. Ja sitten kun tulee joku, joka haluaa kehottaa ja kurittaa heitä vilpittömästä, uskollisesta rakkaudesta, ohjata heitä oikein Kristukseen Jeesukseen ja hänen oppiinsa, sakramentteihin ja nuhteettomaan esikuvaan, sanoen ettei kenenkään kristityn ole sopivaa elostella ja ryypiskellä, vannoa ja kirota, jne., niin hän saa heti kuulla, että hän on lain alla (tavoittelee pyhyyttä tekojen kautta; perustautuu tekoihin), hyökkää taivasta vastaan tai on rottahenki, kiihkoilija tai tekopyhä, sakramentin häpäisijä tai kasteenuusija.