Jäähyväiset Herculeelle 27.5.2015

"Kuolemanpelko"

"27.5.2015 12:36:46"

"Eilen oli päivä, jota olen jo muutaman vuoden pelännyt ja odottanut tulevaksi. Elämänkulku näytti jälleen kasvonsa ja yksi perheenjäsen poistui joukostamme."

"Olen äärimmäisen eläinrakas ihminen. Lapsena olen aina ollut tekemisissä eläinten kanssa ja suurin haaveni oli aina saada oma rottweiler. 12 vuotta sitten kyseinen haave toteutui ja pääsin valitsemaan pentueesta sitä tyyppiä, josta tulisi paras ystäväni."

"Pentueesta minun ystäväkseni lähti ujo mutta silti kovin villi uros, jonka nimeksi tuli Hercules. Paljon on tähän 12 vuoteen mahtunut ja monia ponnisteluja olen tämän kaverin kanssa käynyt. Kaikesta olemme kuitenkin selvinneet. Hercules on ollut todella terve ikäänsä nähden. Isot ongelmat alkoivat vasta pari vuotta sitten. Ja pojalla oli tuolloin ikää reilut yhdeksän vuotta. Rotikan keskimääräinen elinikä on noin 8 vuotta..."

"Tähän aikaan koiran oli pakko päästä elämään paikkaan, jossa ulos pääsee koska vain eikä tarvitse olla yksin niin paljoa."

"Koti löytyi ja hetkellinen helpotus tuli, vaikka takaraivossa tiesin tämän päivän olevan lähempänä kuin uskalsin odottaa. Useina iltoina olen enkeleiden kautta lähettänyt rapsutuksia ukolle ja pidättänyt kyyneleitä. Syyllisyys on vallannut usein mieleni."

"Eilen oli kuitenkin se päivä, kun hänet oli päästettävä kivuista. Se oli tehtävä ennen kuin koiran kunto olisi romahtanut niin pahaksi, että liikkuminen on mahdotonta. Viime viikon asiaa järjestelin. Halusin kotikäynnin, joten sovin ajan lääkärin kanssa. Soittelin krematoriokuljetuksien hoitamisesta ja mietin, mihin tämän pojan muisto laitetaan lepäämään."

"Joka yö hän on ollut unissani, kyyneleet ovat valuneet pitkin kasvojani ja yöllä olen herännyt miettimään tilannetta. Tajuanko, mitä poismeno on?"

"En. Minä en vain yksinkertaisesti käsitä kuolemaa. Olen jopa ruvennut pelkäämään sitä."

"Todella surullinen ja tyhjä olo. Vaikka näinkin hänen silmistään, ettei ole mitään hätää. Hän katsoi minua helpottuneilla, ruskeilla, lempeillä silmillään vajotessaan rauhoittavaan uneen."

"Nämä ovat niitä elämän isoja päätöksiä, joita tehdessä on kyettävä ajattelemaan järjellä."

Lähde: Blogikirjoitus 27.5.2015: "Kuolemanpelko."
http://ellit.fi/muoti-ja-kauneus/martina-aitolehti/


Onneksi Martina on jo kauan sitten lopettanut nettikeskustelujen lukemisen ja suorastaan pelkää julkisuutta:

"- Nykyään olen tosi arka, ja mietin tosi tarkkaan kaikkia seurauksien seurauksia - joskus ehkä liikaakin. Itsellä on julkisuuden vuoksi välillä pelko- ja paniikkitiloja. "

"- Nyt vasta olen alkanut tajuta, että se on parasta kaikille, ettei kaikki elämäni tapahtumat ole niin avointa, Martina sanoo."

"- Nykyinen mieheni Stefan ei halua julkisuutta, joten se on ollut automaatio, etten enää puhu henkilökohtaisesta elämästäni."

Lähde: http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288635278000.html