Onko minusta enää työelämään?

Ymmärrän ajatuksiasi, vaikka olenkin vasta reilu 30-v. Itse kärsin myös uupumuksesta, ja samoja ajatuksia on tullut jo nyt. Uskoisin, että onkohan ihan joka firmassa asiat samalla tavalla/yhtä vaativat työolosuhteet? Korkea ikä tietysti asettaa uusia haasteita uuteen työllistymiseen jo itsessään, kun asenteet ilmeisesti ovat mitä ovat ikääntyneiden ihmisten palkkaamiseen, vaiks kyllä musta pitäisi arvostaa nykyistä enemmän myös kokemusta. (Toki myös nuortenkin pitäisi saada työura jotenkin alkuun...) Jos muuta muutosta ei näy työllistymisen suhteen tulevaisuuden suhteen, niin pitäisikö vain tyytyä vähempään ja yrittää elää tulojen mukaan... Ja mennä vaikka alkuun vain vapaaehtoistöihin tms. Toki mielestäni pitäisi huolehtia omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista myös, että mikäli mahdollista, pitäisi ottaa aikaa itselle ja hengähtää myös välillä eli riittävä lepo varmaan olisi tarpeen, jotta uupumuksen saisi ensin pois. Kaikki asiathan on helppo vain sanoa, mutta käytännössä on varmaankin vaikea asioita toteuttaa, kun ympäristölläkin (esim. yhteiskunnalla) on omat vaateensa... Kannattaa yrittää ottaa hyöty myös yhteiskunnan järjestämistä palveluista (TE-toimisto, terveydenhuolto, oman ammattijärjestön jäsenpalvelut ym.), jos sieltä löytyisi myös apua. (Tiedän kyllä, että aina näistäkään ei välttämättä ole apua, ellei satu olemaan tekemisissä esim. oikeiden ihmisten kanssa.) Toivottavasti tästä nyt jotain apua oli, vaiks ei nyt ihan samassa elämäntilanteessa ollakaan...

Hei.

Kurja kuulla, että työsi on ollut noin uuvuttavaa. Ei ihme, että ennakkoon jo pelkäät mahdollista uutta työpaikkaa - pelko kertoo siitä, että tahdot suojata itsesi kokemasta enää mitään vastaavan kaltaista. Kuitenkin työpaikkoja on monenlaisia. Kaikki eivät kuormita samalla tavalla.
Voit varmaan olla myös yhteydessä TE-toimistoon alueellasi tai muihin työelämää tukeviin palveluihin kuten Kelaan ja kartoittaa, millaisessa työssä osaamisesi tulisi esiin mutta riski noin raskaaseen kuormittumiseen välttyisi. On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin 100% työaika, esim. kuntoutus, oppisopimus, osa-aikatyö.
Toivottavasti löydät itsellesi sopivan elämäntavan. Voimia asian hoitoon.


Merja, diakoni

Toivottavasti sait asiallisen todistuksen. Miten olisi, jos hakisit jollekin kurssille, josta avautuisikin jotain uutta, muunlaista ja jossa jo opitusta olisi tukea. Olisi uusi yhteisö, uusia ihmisiä. Olen sivusta myös kokenut useita YT-tilanteita ja iän myötä pois työelämästä siirryttyäni aiheutti se alakuloa, että on oppinut monenlaisia asioita ja saanut tietoa ja BÄNG yhtäkkiä, sillä ei ole käyttöä. Kuitenkin se, että olet ollut hyvä voisi kantaa johonkin uuteen.
Ehkä sitä kuormittumista näin jälkikäteen ei kannata vatvoa. Neuvoisin, että käy kirjastossa ja ulkoile ensin. Kirjat ovat erittäin hyvää seuraa ja auttajia. Ota niihin ystäviin yhteyttä, joille ei aiemmin juuri ole ollut aikaa. Saat vähän vetää henkeä ja etäisyyttä tapahtuneeseen.
Toivon jaksamista ja kuitenkin sinnikkyyttä.

Hei,

kuulostaa tutulta. Itse olen työuupumuksen takia sairaslomalla. Loman jälkeen aion irtisanoa itseni. En enää yli viisikymppisenä saa mitään työtä, mutta mieluummin olen työttömänä kuin sairaana odottelemassa vanhuuseläkettä, joka sekin koko ajan karkaa kauemmaksi.

Olisi mukavaa saada vertaistukea kaltaisistani ja yhdessä voisi keksiä uusia ratkaisuja.

Olen kokenut samoja asioita, vielä mukana työelämässä. On koettu erilaisia kiusaamisia, lupauksia ja yt-tilanteita. Rasittavaa on myös olla sellaisen esimiehen alaisena, joka ei osaa a. aihetta, jota johtaa ja b. ei osaa henkilöjohtamista. Olen sairastunut masennukseen ja jonkinlaiseen välinpitämättömyyteen. Zombi. Suomalaiset ovat koulutettua kansaa, mutta se ei vaan näy. Missä lienee syy? Pelkään masennuksen aiheuttamia fyysisiä oireita, mitä tästä seuraa. Tekisi usein vain mieli nukkua. Se onkin aamulla ensimmäinen ajatukseni, milloin pääsen seuraavaksi takaisin nukkumaan.

Itse olin aikoinaan valtion virkamies ja työpäiväni olivat usein yli 12 tuntisia, johtuen virkamatkoista, vaikka palkka tuli vain 7 tunnin ja 15 minuutin mukaan. Loma-aikani ja vapaa-aikani käytin kotitilani töihin, joten työtunteja tuli about 4000 vuodessa. Lisäksi perhe, rakentaminen ja dementoituneista vanhuksista huolehtiminen vei panoksia. Jaksoin 15 vuotta tätä epäinhimillistä tahtia, jonka jälkeen koin, että noutaja tulee, jossen luovu jostain. Jätin siis virkatyön ja panin vanhukset hoitoon. Vuosi meni kotitilan töissä ja monien muiden sairauksien lisäksi sain syövän. Syöpä on lajia, joka voi olla missä tahansa elimessä, luussa tai rauhasissa, joten nyt mennään kontrollista toiseen pelko perseessä. Pitkän sairasloman jälkeen en ole enää saanut mitään tyydytystä maatilan töistä vaan ne ahdistavat mua. Tänä vuonna vaikea kevät sitten masensi rankasti ja syksymmällä todettiin burn out ja keskivaikea masennus. Luulen, että käytyäni muutaman kerran psykoterapiassa, hoitoni vaatii todella pitkän ajan lääkitystä ja psykoterapiaa. Muita sairauksia kuten vaikea uniapnea ja verenpainetauti löytyy myös nivel, lihas ym. Jatkuvien kipujen lisäksi. Olen alkanut epäilemään, etten pärjää enää missään työssä, koska kukaan ei varmaan palkkaa näin sairasta ja maataloustöihin en enää pysty. Sinänsä olen 50 ikävuoteen mennessä painanut duunia enemmän kuin moni eläessään, mutta eipä taida kelvata eläkkeen perustaksi. Aika vaikea on uskoa, että tulen koskaan saavuttamaan varsinaista eläkeikää.