Neljä vuotta yhteistä taivalta takana ja tästä kolme viimeisintä vuotta saman katon alla. Suhteen alku oli kaikin puolin ruusuinen - koin löytäneeni sen juuri oikean miehen minulle. Vuosi meni pilvilinnoissa, kunnes alkoi arki ja vaikka tidän, että arki tulee väistämättä, niin en ole ihan varma, onko tämä arki riittävän hyvää...
Koen olevani tällä hetkellä kokonaisuudessa elämääni ihan tyytyväinen ja useimmiten koen itseni jopa onnelliseksi. Minulla on työ joka pitää kiireisenä päivät ja rakkaat harrastukset ja sen myötä elämässä olevat ystävät, jotka puolestaan vievät melkein kaiken vapaa-aikani. Näin ollen vietän aikaa kotona vain melko rajallisesti, eikä näin ollen ehkä tämä parisuhteemme tilanne ahdista niin paljoa kuin jos joutuisin kohtaamaan todellisuuden koko ajan. Silloin, kun olen kotona, vietämme aikamme pääasiassa erillämme. Ekoina vuosina yritin kovasti löytää meille yhteistä tekemistä, mutta mies ei enää alkuhuuman jälkeen ole juurikaan innostunut ehdottamistani asioista, eikä myöskään ehdottele yhteistä tekemistä itse. Käymme satunnaisesti elokuvissa tai pidämme kotona leffailtoja ja viettäessämme aikaa yhdessä, minä todella viihdyn hänen kanssaan. Juttu luistaa ja nauramme samoille asioille. Ongelma on vain, että näitä hetkiä on niin kovin harvoin.
Osasyy miehen innottomuuten ja haluttomuuteen tehdä asioita yhdessä, on todennäköisesti hänellä oleva masennus. Masennus ei ole niin paha, että näkyisi koko ajan elämässämme, mutta se on kuitenkin olemassa. Mies viettää vapaa-aikansa suurilta osin kotona ja uskon, että hän on yksinäinen. Kuitenkaan hän ei ole halukas etsimään esimerkiksi harrastusta, jona parissa pääsisi "ihmisten ilmoille", enkä oikein tiedä, miten häntä voisin auttaa.
Minusta tuntuu siltä, että meiltä puuttuu parisuhteesta monta sellaista peruspalaa, joita itse kaipaan. Ensinnäkin läheisyys - siis kaikenlainen läheisyys. Kaipaisin pieniä huomionosoituksia silloin tällöin, enkä tarkoita nyt mitään suuria romanttisia eleitä, vaan ihan esimerkiksi satunnaista kosketusta tai kädestä pitämistä. Kaikki tällainen on kuitenkin jäänyt aikaa sitten pois. Välillä yritän itse pitää kädestä tai halata, mutta nämä yritykset jäävät usein puolitiehen, koska en tunnu saavan vastakaikua.
Kaipaisin kovasti myös sitä, että meillä olisi yhteisiä harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita. Tämän suhteen olen tosin alusta asti tiennyt, että pidämme erilaisista asioista. Silloin ajattelin, ettei se haittaa, mutta nyt en ole aivan varma enää...
Ja sitten yhteen suuren seikkaan, jonka takia olen alkanut epäröidä yhdessä jatkamista. Meidän haaveemme tulevaisuuden suhteen tuntuvat olevan kovin erilaiset. Minä olen aina haaveillut perheen perustamisesta ja miettiessäni tulevaisuutta, olen aina ajatellut, että siihen kuuluu lapsi. Ja nyt seurustelen miehen kanssa, joka ei välttämättä halua lapsia. Miehen kanssa olen keskustellut tästä, ja hän on sanonut, ettei tiedä mitä haluaa tulevaisuudelta. Ensi kertaa tästä puhuessamme tämä oli minulle ihan ok, sillä olimmehan vielä tuore pariskunta. Enää pitkään aikaan en ole uskaltanut ottaa asiaa puheeksi, sillä ensinnäkin tidän aiheen ahdistavan miestä ja toisekseen pelkään vastausta. Olen itse jo alkanut kääntyä siihen ajatukseen, että ehkäpä minäkää en "tarvitse" lasta, ehkä voin saada hyvän elämän ilmankin.
Ahdistuu lisää tietynlainen biologisen kellon tikittäminen eli tieto siitä, että mikäli päättäisin haluta tehdä kipeitä ratkaisuja ja toivoa löytäväni vielä jonkun, jonka kanssa perustaa perhe, nämä ratkaisut olisi tehtävä lähivuosina. Tiedän, että tässä vaiheessa varmaankin järkevintä olisi kuitenkin puhua miehen kanssa, mutta puhuminen ei ole helppoa. Hän ei mielellään puhu tällaisista asioista, suuttuu ja monesti juttelu kääntyy molemminpuoleiseksi syyttelyksi. Siitäkin huolimatta ilman rehellistä keskustelua ei varmaankaan tilanne menee suuntaan eikä toiseen... Täytyisi siis ottaa itseään niskasta kiinni. Kun vain rohkenisi...
Onko enää riittävästi syitä jatkaa...?
12
<50
Vastaukset
- järkimiesz
Masennus on seurausta huonosta itsetunnosta ja huono itsetunto on seurausta laiskuudesta, umpimielisyydestä ja negatiivisuudesta. Tavallaan tyyppi jumittaa itse luomassaan oravanpyörässä. On oma valintasi jos haluat ongelmakimpun kanssa elää ja luopua lapsihaaveestasi, kun mies ei tiedä mistään mitään.
- entäsjosonkinnäin
Mun mielestä aloittajakin voisi mennä itseensä. Hän kertoo, että harrastaa paljon ja tapaa ystäviään usein, viettää suurimman osan vapaa-ajastaan jossain muualla kuin kotona. Entä jos hän alkaisi vähentämään menojaan ja olisi miehen kanssa kotona. Ihan vaan olisi ilman jatkuvaa yhteistä tekemistä. Mies voi tuntea, ettei ap hänestä välitä kun ei vaan osaa olla kotona.
- järkimiesz
Mies olisi voinut valita naisen, joka pysyy vaan kotona. Masentuneen kanssa eläminen on kuin eläisi kahlepallo jalassa.
- RainbowHorseGirl
Mun mielestä sun ei kannata heittää suhdetta romukoppaan, jos kuitenkin useampi vuosi takana ja olet jo aikoinasi todennut, että mies on pohjimmiltaan ja perusominaisuuksiltaan kuitenkin sinulle sopiva ja rakas. Hänellä on vain jokin kausi nyt menossa...siitä on mahdollista päästä yli, noita kausia tulee ja menee.
Itse olen ollut parisuhteessa 9 vuotta ja meillä on ollut lukuisia haastellisia kausia..yleensä molemmilla aina eri aikaa. On ollut mun masennusta, vakava sairaus, suru läheisen kuolemasta, yksinäisyys, ahdistus uudelle paikkakunnalle muutosta....Miehellä on ollut opiskelustressiä, työstressiä ja kerran n. 6 vuotta sitten kausi, jolloin sitä ei kiinnostanut tehdä mun kanssa mitään yhdessä, huiteli vain kavereiden kanssa ja meillä oli rajuja riitoja, kun ei vietetty enää aikaa yhdessä ja minä olin hänelle vain kodinhoitaja. Kerran oli kausi, että mies oli ihastunut työkaveriinsa...Mutta kaikki nämä kaudet ovat kestäneet aikansa (joitain kuukausia) menneet ohi ja jokaisen kauden jälkeen on seurannut äärimmäistä tyytyväisyyttä omaan parisuhteeseen, suuria rakkaudentunteita ja läheisyyttä. - juunu
Kysymys kuuluu, miten tärkeitä mainitsemasi sinua häiritsevät asiat ovat sinulle. Entä miksi olet miehen kanssa, mitkä asiat suhteessa tekevät sinut onnelliseksi? Kumpi lista, häiritsevistä ja onnellisista asioista, on pidempi?
Itseäni huolestuttaisi erityisesti se, että sanoit asian painavan enemmän mieltä, jos olisitte enemmän yhdessä. Se kuulostaa siltä, että kaikki muut asiat tekevät elämästäsi onnellista, paitsi parisuhde. Itse taas vietän melkein kaiken vapaa-ajan miehen kanssa, koska haluan viettää sen nimenomaan hänen kanssaan.
Lasten saamisen suhteen ei kannata kummankaan tehdä kompromissia toisen vuoksi. Se tekee lopulta toisen katkeraksi. - yksin-nukkumaan
Miestä vaihtamalla ei se tilanne parannut vai meinaatko löytää miehen joka haluaa heti lapsia. Usein mies haluaa erota kun lapsi on tullut, menee vuosi tai kaksi niin olet yksinhuoltaja ja etsit sitten netistä miestä joka haluaa elättää teidät. Netissä tuhansia naisia joille ei kelpaa hyvä mies joka haluaisi perheen, hyväksyisi yksinhuoltajan kuten minä. Ei ole ihme että suomessa on on miljoona yksinasuvaa, sinustakin tulee sellainen. 50 % liitoista päättyy eroon. Naisten kriteerit miehille on aivan uskomattomia vaikka naiset on suurin osa taviksi aniin ei sitten tavis mies kelpaa. Minä olen yksin koska en ole rikas enkä komea ja nehän on ne tärkeimmät kriteerit naisille.
- itsellinen-onnellinen
Mikä vika yksinasumisessa on? Noista miljoonasta iso osa on sellaisia jotka ei edes halua toista talouteensa. Helpoin asumismuoto jos muutkin vaihtoehdot on käynyt läpi ja kokemusta niistäkin.
- grfgreg
Jos mies ei ole valmis tekemään suhteenne eteen mitään ja olet itsekin ap jo luovuttamassa niin silloin suhde alkaa olemaan loppusuoralla.
Jos vielä tahtoa löytyy niin kaikki on mahdollista.
Lapsia asia on niin iso juttu että sitä ei kannata loputtomiin siirtää toisen haluttomuuden takia. Onko miehellä jokin lääkitys jos hän on masentunut? Koska eihän oikeasti masentunut ihminen saa tahdonvoimalla itseään reipastumaan.
Eikä mielestäni kumppanin tehtävä ole vetää toista koko ajan perässä. Itsellä oli muutaman kuukauden kestänyt suhde missä kuukauden jälkeen alkoi jo rasittaa miehen saamattomuus ja koin että hän oli perässä vedettävä. Itse olen energinen ja aikaansaava niin eihän tälläisestä yhtälöstä mitään voisi tullakaan. Nyt onneksi samankaltainen energinen, elämäniloinen mies niin kaikki on niin paljon helpompaa.
Tsemppiä minkä polun ikinä valitsetkin :) Muista että aina kun yksi ovi sulkeutuu, uusi avautuu. tämän olen todennut niin monta kertaa.Juuri noin, jos on tahtoa niin kaikki on mahdollista, mutta masennusta ei hoideta tahdonvoimalla. Masennus on siitä kurja sairaus, että masentuneelta puuttuu halu parantua, koska kaikki on vain yhdentekevää eikä mikään jaksa kiinnostaa. Toivottavasti hoitokontakti on jo olemassa ja lääkityksen ja/tai terapian avulla elämänhalu ja aktiivisuus haussa.
- tyhmät
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00037
Asiallista tietoa masennuksesta. - yhdessäköyksin
Miehellä on halu parantua. Sen tiedän ja asiasta olemme keskustelleet. Hän on hakenut ammattilaisilta apua ja käyttää masennuslääkkeitä. Tällä hetkellä toiveena onkin juuri se, että lopulta tilanne kääntyisi parempaan suuntaan. Itsellä on sellainen tunne, että tämä todella voi olla vain vaikea välivaihe ja siksi tuntuukin siltä, ettei juuri tällä hetkellä haluaisi tehdä suuria päätöksiä. Niinpä olenkin tilanteessa, että katson muuttuuko asiat, mutta ongelma, etten tiedä missä vaiheessa tämä on jatkunut jo sen verran kauan, että minun täytyy todeta, ettei toivomaani muutosta ole tulossa.
Joku kirjoitti, että minun pitäisi olla enemmän kotona. Ja tiedän sen. Tosiasia on kuitenkin se, että alkuaikoina olin paljon kotona. Olen siis täyttänyt vapaa-aikani asioilla, jotka tekevät minut iloisiksi, koska huomasin, ettei kotona olemiseni muuttanut mitään. Toki edelleen toivon, että masennus hellittäisi ja löytäisimme taas yhteisiä kiinnostuksenkohteita.
Ja jonkun kommenttiin vastaukseksi, että ei, en halua miestä rahojen takia. En tarvitse miestä elättämään minua. Tiedän myös, että valtaosa suhteista päättyy eroon (senkin olen kokenut), joten en myöskään elä "pilvilinnoissa".
Uskon kuitenkin, että masennus voi vaikuttaa ihmiseen todella suuresti. En täysin ymmärrä kaikkea siihen liittyvää, koska en itse ole masennusta sairastanut, mutta tuntuu siltä, että olisin väärin päättää suhteen jatkumisesta nyt, kun tiedän, ettei mies ole masennuksen vuoksi oma itsensä. Toki voi olla, ettei masennus tule koskaan väistymään, mutten ehkä ole valmis vielä luovuttamaan....- Jospakesälläkirkastuu
Eiköhän se ole näin, että myötä-sekä vastamäessä ja teillä on nyt se vastamäki. Kannattaa sen oman jaksamisen vuoksi harrastaa myös niitä iloisia asioita, mutta antaa enemmän aikaa sille omalle puolisolle. Ehkä sinunkin kannattaisi käydä ammattilaisen juttusilla lähinnä siitä, että miten pystyisit puolisoasi tukemaan ja ymmärtämään paremmin hänen tilanteessaan. Ja varmaan on olemassa sellaisia vertaistukiryhmiä masentuneen puolisolle, josta saa sitä lisätukea. Kuten kerroit ettei puolisosi ole oman itsensä nyt ja varmaan sillä lääkitykselläkin on siihen vaikutuksensa ja myös siihen puoleen sinun kannattaa perehtyä, jotta ymmärrät miten ne vaikuttavat hänen käytökseensä ja onko niissä minkälaisia sivuoireita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1441549Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin661546En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311272Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä621223- 421075
- 172948
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik100870Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60734Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja42667Mikä siinä on, että kun Kokoomus on hallituksessa...
... niin talous menee ihan päin helvettiä? 1980-luku Holkeri, 1990-luku Viinanen, 2008 finansssikriisi Katainen ja nyt O94624