En kestä tätä tuskaa

3kuukautta, väitetään täällä: http://www.menaiset.fi/artikkeli/seksi_ja_suhteet/ihmissuhteet/nyt_se_on_tutkittu_nain_kauan_kestaa_sydansurusta_toipuminen

Kyllä tulet pystymään siiheen, antamaan ja vastaanottamaan rakkautta. Yritä pitää arjesta kiinni. Ota itsellesi tarvittaessa jokin uusi harrastus tai aktiiviteetti, laajenna ja uudista reviiriäsi.

Ei pidä olla kenestäkään ihmisestä riippuvainen.
En voi kuin ihmetellä ihmisten halua elää jonkun toisen ihmisen kanssa,kun yksin on niin paljon helpompaa.
Olen 9 vuotisesta pärjännyt yksinäni,on toki kumppaneita ollut,mutten heidän nimiään muista.
Yhden nuoruusaikaisen näinkin kaupassa.
Mukavan tuntuinen nainen, jolla monta lasta,ja kunnollinen tyttö oli teininäkin.

En ole milloinkaan katsellut taakseni jonkun seurustelusuhteen katkettua,en muistele heitä,eikä ne ajat mahdu ajatuksiini.

Elämässä pitää olla vahva,tai oppia olemaan
Mikäli on hemmoteltu elämä takana,on elämän opettelu äärimmäisen vaikeaa,muttei mahdotonta
Jos nyt luulet sinulla olevan vaikeaa,miten pärjäät sitten kun todelliset vaikeudet kohtaavat maatamme,ja ihmisiä?
Oletko edes joutunut kulkemaan kodittomana vailla ketään,totaalisen yksinäsi,epäilen ettet.
Ne on hyviä kouluja,ja silloin on hyvä puun alla yöpyessä naureskella,miten se elämä heitteleekään.
Älä menetä toivoasi,ja ole vahva on tarinani opetus.

Mistä sinä tiedät, mitä kouluja olen käynyt? Olen kyllä joutunut saman ikäisestä kuin sinä selviytymään omillani, kun toinen vanhemmistani kuoli ja eloon jäänyt alkoi elää omaa elämäänsä. Olen ollut myös jossain vaiheessa koditonkin. En silti ole kasvanut kyyniseksi, niin kuin sinä. Ja kyllä - luulin löytäneeni aidon rakkauden, anteeksi että purin mieltäni tällä anonyymillä palstalla. Ja jännä juttu, tunneasioissa voin olla heikko, mutta ns elämän haasteissa, joihin viittasit, olen taistelija. Mutta mikä pointti sinulla on täällä "särkynyt sydän"-keskustelupalstalla arvostella ihmisiä, jotka otsikon aiheen mukaisesti purkavat tänne sydäntään, kun mahdollisesti ei muualle sitä voi tehdä?

SiltäHemmotellulta kirjoitti:

Mistä sinä tiedät, mitä kouluja olen käynyt? Olen kyllä joutunut saman ikäisestä kuin sinä selviytymään omillani, kun toinen vanhemmistani kuoli ja eloon jäänyt alkoi elää omaa elämäänsä. Olen ollut myös jossain vaiheessa koditonkin. En silti ole kasvanut kyyniseksi, niin kuin sinä. Ja kyllä - luulin löytäneeni aidon rakkauden, anteeksi että purin mieltäni tällä anonyymillä palstalla. Ja jännä juttu, tunneasioissa voin olla heikko, mutta ns elämän haasteissa, joihin viittasit, olen taistelija. Mutta mikä pointti sinulla on täällä "särkynyt sydän"-keskustelupalstalla arvostella ihmisiä, jotka otsikon aiheen mukaisesti purkavat tänne sydäntään, kun mahdollisesti ei muualle sitä voi tehdä?

Lue lisää

Surullista, että jouduit miehen loukkaamisen ja pilkan kohteeksi. Hänellä ei ole varmaan mitään käsitystä eikä kuvaa tunteittesi syvyydestä. Olen huomannut itsekin, että meillä "taistelijoilla" on juuri tuo heikko kohta, suuri kyky toivoa ja uskoa onneen, joka joskus tulee kohdalle. Olen kokenut samaa ja tiedän miten ikävä ja sydänsuru voi viedä mielekkyyden tunteen koko elämästä - vaikka olisi omat lapsetkin. Kun pitkään tottuu sysäämään ja piilottamaan omat tarpeet selvitäkseen taisteluista, sillä patoaa sisälleen hirveän rakkauden tarpeen. Sinun olisi hyvä nähdä se mies vain ihmisenä - suuri rakkaus on aina jonkinlainen ihannekuva, jollaista ei todellisuudessa ole. Samalla vakuuttua siitä, että olet arvokas ihmisenä, sellaisena kuin olet. Toivon, että löydät sen tavallisen ja kaikessa tavallisuudessa suuren rakkauden elämääsi! Jossain syvällä sisimmässään meistä jokainen on yksin, mutta on tavallisia ihmisiä ja tavallista rakkautta, joka lievittää parhaimmillaan paljonkin sitä yksinäisyyttä.

Itse tapasin äärimmäisen ihanan naisen, jonka kanssa vaan heti kaikki loksahti, tunne oli valtava mitä en koskaan kenenkään aikasemman kanssa tuntenut. Tapailtiin jonkin aikaa aktiivisesti, viestiteltiin ja soiteltiin tuntikaupalla. Sitten vaan yksi kerta nainen häipyi, viestittely melkein loppui, ei tavattu, ja tuli ilmoitus ettei ollut valmis mun kanssa olemaan kun minulla on lapsi (tämän hän jo tiesi alusta alkaen).

Vähän ajan kuluttua hän tuli takaisin keskusteltiin, oli yötäkin välillä, viestittely jatkui aktiivisesti, mutta ihmettelin taas kun yritin tavata, hän vältteli aihetta, mutta viestittely jatkui. Taas yllättäen hän lemppasi mut, sitten syytä oli jo matkan varrella vaihtuneet. En ymmärtänyt mitä tässä pitäisi uskoa. Taas kului aikaa ja hän alkoi taas viestitellä ja tyrkyttää itseään mun luo yöksi (täh??). Pitkään mietittyäni päätin nähdä häntä, käytiin saunassa, hieroin häntä, oltiin lähekkäin, sitten hän meni kotiinsa yöksi, ja viestittely jatkui taas aktiivisesti, mutta tapaamiset hän vältti eri syillä. Laitoin sitten hänelle viestiä että tää oli nyt tässä etten jaksa tällaista. Hän soitteli perään ja selitteli asiaa. No uskoin häntä, mutta viestittely väheni pikkuhiljaa. Yhdessä vaiheessa hän laittoin mulle haukkumaviestin, olisin halunnut keskustella asiasta, mutta hän ei enää vastaillut viesteihini, eikä siis halunnut keskustella. Vasta puolitoista kuukautta haukkumaviestin jälkeen hän ilmoitta ettei enää halua tavata... Toiminnaltaan hyvin salaperäinen, hänen kavereitaan en tavannut koskaan tai tiennyt oikein hänen menoistaan mitään, oli aina "muka" kiireinen. Facessa olin kaverina, mutta sielläkään hän ei hirveästi elämästään jaellut, en pystynyt edes näkemään keitä hänellä on kavereina.

Jos kyseessä olisi ollut vaan joku "ihan kiva" nainen, olisi saanut lähteminen jäädä ekaan kertaan. Mutta rakastuneena sietää kaikenlaista kökköä toiselta.
Sitä ei välittänyt vaikka hän kertoi jättäneensä ex-avomiehensä pettämällä eikä tuntenut omantunnon tuskia asiasta. Puheiden perusteella hän vaikuttaa myös sarjadeittailijalta, aikaisemmat deittikumppanit oli jätetty aina ties millä pinnallisella perusteella kun hän itse niistä kertoi. Käyttää Suomi24 ja Tinder -palveluja aktiivisesti. Kaikki joiden kanssa olen keskustellut asiasta ja oma järkikin sanoo ettei tuollaisen kanssa voi muodostaa järkevää ja pysyvää suhdetta. Ei pysty edes kommunikoimaan vaikeista asioista kasvotusten. Huutelee puskista syytöksiä eikä suostu puhumaan niistä. Ei edes syistä kunnolla mitä olen tehnyt väärin tms.

Miehille varoituksen sana tästä henkilöstä. Jos törmäät deitissä henkilöön, nimi Kirsi, asuinpaikka Pohjois-Vantaa, työskentelee Helsingissä (myyntipäällikkö), ikä 35 (v.2015), harrastukset rullaluistelu, lenkkeily, tumma puolipitkä polkkatukka. Tarkemmin en ryhdy yksilöimään, saat sitten itse nähdä minkälainen persoona hän on kun törmäät. Mukava, viekoitteleva, kaunis, mutta petollinen. Voi hän viedä sydämesi ja murskata sen.

team-u kirjoitti:

Itse tapasin äärimmäisen ihanan naisen, jonka kanssa vaan heti kaikki loksahti, tunne oli valtava mitä en koskaan kenenkään aikasemman kanssa tuntenut. Tapailtiin jonkin aikaa aktiivisesti, viestiteltiin ja soiteltiin tuntikaupalla. Sitten vaan yksi kerta nainen häipyi, viestittely melkein loppui, ei tavattu, ja tuli ilmoitus ettei ollut valmis mun kanssa olemaan kun minulla on lapsi (tämän hän jo tiesi alusta alkaen).

Vähän ajan kuluttua hän tuli takaisin keskusteltiin, oli yötäkin välillä, viestittely jatkui aktiivisesti, mutta ihmettelin taas kun yritin tavata, hän vältteli aihetta, mutta viestittely jatkui. Taas yllättäen hän lemppasi mut, sitten syytä oli jo matkan varrella vaihtuneet. En ymmärtänyt mitä tässä pitäisi uskoa. Taas kului aikaa ja hän alkoi taas viestitellä ja tyrkyttää itseään mun luo yöksi (täh??). Pitkään mietittyäni päätin nähdä häntä, käytiin saunassa, hieroin häntä, oltiin lähekkäin, sitten hän meni kotiinsa yöksi, ja viestittely jatkui taas aktiivisesti, mutta tapaamiset hän vältti eri syillä. Laitoin sitten hänelle viestiä että tää oli nyt tässä etten jaksa tällaista. Hän soitteli perään ja selitteli asiaa. No uskoin häntä, mutta viestittely väheni pikkuhiljaa. Yhdessä vaiheessa hän laittoin mulle haukkumaviestin, olisin halunnut keskustella asiasta, mutta hän ei enää vastaillut viesteihini, eikä siis halunnut keskustella. Vasta puolitoista kuukautta haukkumaviestin jälkeen hän ilmoitta ettei enää halua tavata... Toiminnaltaan hyvin salaperäinen, hänen kavereitaan en tavannut koskaan tai tiennyt oikein hänen menoistaan mitään, oli aina "muka" kiireinen. Facessa olin kaverina, mutta sielläkään hän ei hirveästi elämästään jaellut, en pystynyt edes näkemään keitä hänellä on kavereina.

Jos kyseessä olisi ollut vaan joku "ihan kiva" nainen, olisi saanut lähteminen jäädä ekaan kertaan. Mutta rakastuneena sietää kaikenlaista kökköä toiselta.
Sitä ei välittänyt vaikka hän kertoi jättäneensä ex-avomiehensä pettämällä eikä tuntenut omantunnon tuskia asiasta. Puheiden perusteella hän vaikuttaa myös sarjadeittailijalta, aikaisemmat deittikumppanit oli jätetty aina ties millä pinnallisella perusteella kun hän itse niistä kertoi. Käyttää Suomi24 ja Tinder -palveluja aktiivisesti. Kaikki joiden kanssa olen keskustellut asiasta ja oma järkikin sanoo ettei tuollaisen kanssa voi muodostaa järkevää ja pysyvää suhdetta. Ei pysty edes kommunikoimaan vaikeista asioista kasvotusten. Huutelee puskista syytöksiä eikä suostu puhumaan niistä. Ei edes syistä kunnolla mitä olen tehnyt väärin tms.

Miehille varoituksen sana tästä henkilöstä. Jos törmäät deitissä henkilöön, nimi Kirsi, asuinpaikka Pohjois-Vantaa, työskentelee Helsingissä (myyntipäällikkö), ikä 35 (v.2015), harrastukset rullaluistelu, lenkkeily, tumma puolipitkä polkkatukka. Tarkemmin en ryhdy yksilöimään, saat sitten itse nähdä minkälainen persoona hän on kun törmäät. Mukava, viekoitteleva, kaunis, mutta petollinen. Voi hän viedä sydämesi ja murskata sen.

Lue lisää

Täsmennyksenä vielä että yhden kerran itse ilmoitin jättäväni hänet kun viestittely oli vähentynyt. Tämän jälkeen hän jopa soitti minulle ja selitteli miksi ei oikein ole ehtinyt, töitä, kiireitä yms. eli jättäminen ei ollutkaan OK. Kaikenlaisia syitä aina löytyi. Erään kanssa keskustelussakin tuli esille, että ehkä hän piti minua koko varalla odottamassa, ehkä sitten lopulta löytyi joku parempi, hänen päänsä sisään kun ei oikein päässyt ja mitä hänen mielessä pyöri.

Näkökulmaa kirjoitti:

Ei pidä olla kenestäkään ihmisestä riippuvainen.
En voi kuin ihmetellä ihmisten halua elää jonkun toisen ihmisen kanssa,kun yksin on niin paljon helpompaa.
Olen 9 vuotisesta pärjännyt yksinäni,on toki kumppaneita ollut,mutten heidän nimiään muista.
Yhden nuoruusaikaisen näinkin kaupassa.
Mukavan tuntuinen nainen, jolla monta lasta,ja kunnollinen tyttö oli teininäkin.

En ole milloinkaan katsellut taakseni jonkun seurustelusuhteen katkettua,en muistele heitä,eikä ne ajat mahdu ajatuksiini.

Elämässä pitää olla vahva,tai oppia olemaan
Mikäli on hemmoteltu elämä takana,on elämän opettelu äärimmäisen vaikeaa,muttei mahdotonta
Jos nyt luulet sinulla olevan vaikeaa,miten pärjäät sitten kun todelliset vaikeudet kohtaavat maatamme,ja ihmisiä?
Oletko edes joutunut kulkemaan kodittomana vailla ketään,totaalisen yksinäsi,epäilen ettet.
Ne on hyviä kouluja,ja silloin on hyvä puun alla yöpyessä naureskella,miten se elämä heitteleekään.
Älä menetä toivoasi,ja ole vahva on tarinani opetus.

Lue lisää

Ai että kun olet kyyninen ja kova.

Painu muualle kovistelemaan, pelle; machoilusi herättää lähinnä myötähäpeää.

Sitäpä itsekin mietin, että miksi suhteen päättäjä odottaa, että minun pitäisi pitää yhteyttä ystävänä ja vielä ruokkia niitä omia tunteitani, koska niiden on vain aika kuolla, jos hän on tehnyt päätöksen suhteen lopettamisesta ja asian jo käsitellyt minua kuulematta. No onneksi puhuttiin asiat halki ja näin miten väärän käsityksen hän minusta ihmisenä oli saanut ja sain edes jotain oikaistuksi, ja varmaan hänkin miettii asioita uudestaan oman itsensä osalta.