En halua herätä, kun ei oo mitään kivaa tekemistä.
Ikkunoita voisi pestä, imuroida, pyyhkiä pölyjä, käydä kaupassa ostamassa terveellistä ruokaa, lenkillä huhkia, syödä vähän ja terveellisesti. Mutta ei oo kivaa. Ei edes elämisen väärti: elämä siivotakseni ja syödäkseni terveellisesti. Yliminä sanoo suoraselkäisesti, että kunnon ihmisen koti on siisti ja asiat kunnossa, laskut maksettu ja silleen. Kulissin pitää kiiltää vaikka olisi tappavan tylsää, Peipon laulu kyllä ilahdutti sen hetken, kun sitä kuului ja luonnon vihertyminenkin joten en ole ihan kuollut vielä tylsyyteen.
https://www.youtube.com/watch?v=lqKr96F-da8
Onko sulla kivaa? Pomppasitko pirteänä petistä?
päivä päivältä samanlaista
69
<50
Vastaukset
Jos elät siivotaksesi ei ole ihme jos tympäisee. Siivouksen voi hoitaa mukavampien hommien ohella jos huomaa tarvetta. Kesä on lyhyt, Tuomikin on heti kukkinut, juhannus painaa päälle, päivät lyhenevät ja alkaa toivottavasti lämpimät pimenevät illat. Olen onnellinen että taas kerran näin luonnon heräävään vihreyteensä ja nähnyt lintujen innon pesäntekopuuhissaan.
https://www.youtube.com/watch?v=S-ixNV2q_VA
Älä murehdi, kukaan ei muista sadan vuoden tai lyhyemmänkään ajan päästä vaikka asuntosi olisi sotkuinen tai kulissit rähjääntyneet.Yliminä kantsii laittaa aina välillä lomille ja tehdä vai sitä mitä huvittaa. Ymmärrän kyllä dilemmasi; olen helposti turhautuvaa sorttia myös ja joku tarkoitus saisi olla että viitsii aamulla kömpiä sängystä ylös. Siivoaminen ja ruuanlaitto ja pyykinpesu ei voi olla tarkoituksia. Kurkuntaimien kasvattaminen (jotka sitten paleltuvat ulkona) ei voi olla tarkoitus. Lenkillä käynti ja oman terveyden hoito ei voi olla tarkoituksia...jotain vapaaehtoistyötä vois ajatella...
- ainaainaaina
Tuo ei ole terveen aikuisen puhetta.
- Heikunkeikku
Kyllähän se kivous aina mukavaa on.
Tarvitseeko sitä nyt joka nurkka olla ku nuoltu. Tunnen olevani ihan kunnollinen, vaikkei aina jaksaisi luutua heilutella. Yritän siivota jollakin tavalla järkevästi, että aikaa ei kuluisi paljon ja jäisi aikaa tehdä muita kivempia asioita.
En ajattele mitään kulisseja. En jaksaisi sellaista.
Mulle tulee lähes päivittäin yllättäviä muutoksia. Vaikka olisinkin ajatellut siivoavani, niin poika saattaa soitta, että ja kysyä hoitajaa. No jätän imurin ajattelemisen ja lähden rakentelemaan legoilla tai pelaamaan muistipeliä.
Veljen vaimo soittaa ainakin kerran viikossa ja houkuttelee mua minne milloinkin ja taas meikäläinen lähtee huitelemaan. Äiteemuorin luo pitää mennä viivana, kun hän soittaa, paitsi jos on muuta tekemistä, niin en aina viivana sinne lähde.
En ole plimputellut sen jälkeen kun lomani alkoi. Sitä pitäisi tehdä, kun on ruvennut huvittamaan, mutta tähän asti on ollut niin kiireitä, etten ole ehtinyt soittimen ääreen istahtaa.
Taimet oon vienyt ulos. Eilen oli tarkotus istuttaa isoihin ruukkuihin, mutta satoi ja tuuli koko ajan. Nyt paistaa aurinko ja menen tuota pikaa istuttamaan, jahka lasgne on kypsää ja saan nostaa sen uunista veks.
Heti jos tuuli on suosiollinen lähden saareen.
Monena iltana tapaan piipahdella tuttujen luona. Kaverin terassilla hetkoseksi aikaa, veljen luona kans terassilla istuskelemas, pojan luona ja kenen luona milloinkin. Talvisin oon iltaisin töissä, enkä voi kyläillä kenenkään luona. Ei sen puoleen, en ole soffalla istuja ja suoritan kyläilyt kesäisin, kun voi olla ulkona.
Kun kesä täs nyt lämpenee, meen pienille retkille kaverin ja koiran kanssa ja toisen kaverin kanssa pelaamaan minigolfia ja myös pyöräilemään.
Että onhan sitä touhua.
Sinun pitäisi löytää semmosta olemista, että tuntuisi mukavalta. Jätä ne siivoukset vähemmälle ja keskity inspiroiviin asioihin. - pöh.siivoukselle
Minä en siivoa juuri ikinä.
- ent.siivoojaparka
En minäkään, enää. Tai no harvoin...
Olet kai joskus sinäkin kuvitellut miltä tuntuisi, jos laittaa silmät kiinni ja sitten avaa ja kaikki olisi puhdasta ja äskettäin siivottua.
Minä olen leikkinyt sellaisella ajatuksella monesti, kokeillutkin, mutta aina sama tömähdys kaiken pölyn ja kaaoksen keskelle takaisin.
Kunnes sitten yhtenä aamuna viime viikolla se ihme tapahtui. Juuri kun olin mennyt nukkumaan (oli kai jotain kuuden seitsemän aikaan aamulla), olin kuulevinani jotain ääniä asunnostani. En siihen jaksanut kiinnittää sen kummemmin huomiota, kun sitä on kestänyt jo viisi kuukautta samanlaista haalarimafian yllätyskäyntiä muutenkin. Käänsin vain kylkeäni.
Puolenpäivän aikaan heräsin ja varustauduin taas laahustamaan varrellisissa aamutossuissa rakennuspölyn sekaan. Voin vain kuvitella, miltä Tuhkimosta tuntui, kun hiiret olivat ommelleet hänelle hienon leningin. Niin kiiltävän siistiä oli hallissa, kylppärissä ja keittiössä (olohuoneen olivat katsoneet liian toivottomaksi tapaukseksi ja makuuhuoneeseen eivät olleet uskaltautuneet, kun kuorsata murisin kuin karhu). Eivät olleet kuitenkaan tiskanneet, eivät pesseet ikkunoita ja vaihtaneet noita jouluverhoja pois.
Muutaman päivän sain nauttia puhtaista lattioista, mutta nyt taas tuli sitten sähkömiehet takaisin sotkemaan kaiken, ei nyt ihan samaan kuntoon, mutta kuiteski.
Ei muuta kuin silmät kiinni, eikä ole näkevinään.
- keksitään-yhdessä-
Alotukseen:
Täällä samanlainen , samat tuntemukset, tiedän tasan tarkaan mikä meitä avivaa,
kerrompa:
meitä vaivaa tarpeettomuuden tunne, meitä ei kaipaa kukaan, meitä ei huolita enää työmarkkinoille,
- olemme fyysisesti teveitä, ajatlus leikkaa kuin partaveitsi, mutta meitä ei kukaan tarvi ei halua olemme jääneet yksin,
-- kaipaamme toista ihmistä, joka kanssa olisi hyvä elää yhdessä , suunitella mukavia asioita vielä loppuijän iloksi,
meillä on liian vähän rahaa kun yksin elämme,
silloin kun puoliso oli vielä elossa, rahaa oli käytössä tupalsti enemmän, voitiin matkustella, rakentaa elämää ja suunitella tulevaa,
nyt se kaikki on takana päin, olemme yksin, ihminen kuolee yksin ollessaan,
joten meidän pitäisi ehdottomasti löytää toisemme, meillä on samat tuntemukset,
onneksi ei ole valkaa riesana, mutta on käden taidot olemassa joten voi viihdyttää itseä tekemällä kaikkea kivaa käsillä,
paitsi en halua siivota, enkä pestä ikkunoita,
laskut maksan jämtisti aina päivälleen,
jos meitä olisi kaksi samanlaista saman katon alla, pärjäisimme taloudellisesti paremmin, yhdessä suunittelu antaisi elämään uuden tarkotuksen loppuelämää varten,
meidän pitäisi ehdottomasti tavata alotuksen tekijän kanssa, olemme samanlaisia tuntemuksiltamme,
raha kummasti rauhottaa, antaa virtaa elämään, ihminen ei ole sidottu rajoittuneeseen elämään kun on rahaa tarpeeksi kulutukseen,
köyhyys on yhteiskunnan tekemä rikos ihmiskuntaa vastaan,
aivan turha on tulla väittämään ettei raha merkitse mitään, kyllä vaan se merkitsee kaikkea, ilman rahaa ihminen ei pärjää elossa eikä elämässä,
jos tutustuisimme toisiimme ja huomaisimme toisemme just semmoseksi ihmiseksi jota olemme kaivanneet meillä olsi ihana tuleva vanhuus edessä,
kaksin on aina terveelisempää ja mielekkäämpää elämä,
yksin ihminen kuolee,"keksitään-yhdessä"
Tässä jorinan-juuressa näyttää tärkeintä olevan raha.
Ilmankos minun elämäni on niin moni-puolista ja kiehtovaa.
Tuo on totta, että yksin ihminen kuolee.
Siitä ei pääse mihinkään :)
H.- yhdessä-aina-paremmin-
hunksz kirjoitti:
"keksitään-yhdessä"
Tässä jorinan-juuressa näyttää tärkeintä olevan raha.
Ilmankos minun elämäni on niin moni-puolista ja kiehtovaa.
Tuo on totta, että yksin ihminen kuolee.
Siitä ei pääse mihinkään :)
H.Ei välttämättä pellkä raha ole kysymyksessä,
mutta rahaa on aina enemmän käytössä kun kasi ihmistä elää yhdessä,
muutenki psyykinen hyvinvointi on parempi, kun on oma puhekaveri ja ymmärtäjä kainalossa,
kuten tiedät yhdessä-aina-paremmin- kirjoitti:
Ei välttämättä pellkä raha ole kysymyksessä,
mutta rahaa on aina enemmän käytössä kun kasi ihmistä elää yhdessä,
muutenki psyykinen hyvinvointi on parempi, kun on oma puhekaveri ja ymmärtäjä kainalossa,
kuten tiedät"yhdessä-aina-paremmin"
Tota noin...
En minä oikein enää tiedä...
Olen vanhemmiten viisastunut.
Mutta ei minulla ole mitään tyttö-ystävää vastaan.
Vaikka olisi hän nainenkin.
Mummokin saa olla.
Ehkäpä ei ole hyväksi omata niin paljon rahaa että alkaa olla naisten suhteen pelokas :)
Tunnen pakottavaa tarvetta laatia tästä jokusen riimin.
Kunhan löydän sopivan melodian.
H.- unelmia-on
hunksz kirjoitti:
"yhdessä-aina-paremmin"
Tota noin...
En minä oikein enää tiedä...
Olen vanhemmiten viisastunut.
Mutta ei minulla ole mitään tyttö-ystävää vastaan.
Vaikka olisi hän nainenkin.
Mummokin saa olla.
Ehkäpä ei ole hyväksi omata niin paljon rahaa että alkaa olla naisten suhteen pelokas :)
Tunnen pakottavaa tarvetta laatia tästä jokusen riimin.
Kunhan löydän sopivan melodian.
H.jooo, totuus on:
araksi vie ihmisen näin vanhana alkaa rakentamaan yhteistä elämää kenekää kanssa,
-- kaipuuta ja haaveita ei kuitenkaan kukaan voi poistaa terveeltä vanhalta ihmiseltä,
ne kulkee mukana hautaan asti luulempa niin,
-- muuten kaikki hyvin, kävisi vaan i l m a n e n siivooja joskus kotona, - Heikunkeikku
yhdessä-aina-paremmin- kirjoitti:
Ei välttämättä pellkä raha ole kysymyksessä,
mutta rahaa on aina enemmän käytössä kun kasi ihmistä elää yhdessä,
muutenki psyykinen hyvinvointi on parempi, kun on oma puhekaveri ja ymmärtäjä kainalossa,
kuten tiedätKyllä kaksin on mukavaa, mutta sitten tarttis olla samanhenkinen tyyppi.
Voi miten rasittavaa olisi olla semmosen kanssa, joka olisi känkkäränkkä, laiska tai kamala pulisija. Niin tai tyhmä :)
Puhekaveria saa vanhoista hyvistä ystävistä, voi jutella aina kun haluaa ja jos ei halua, niin könöttää kotona ihanassa hiljaisuudessa tai kuuntele mielimusiikkia.
Jos ihan uuden miehen ottaa knapsauttaisin, niin jotenkin tuntuu, että kun ei ole minkäänlaista yhteistä historiaa, niin yhdessäolo saattaisi olla hankalaa.
En millään muotoa voisi kuvitella, että olisin jonkun kanssa siksi, että olisi käytettävissä rahaa enemmän. Noh, toki tietysti varakas ja ei-nuukan miehen, joka on aaltopituudellaan samassa kohdassa mun kanssa, niin mikä jottei vois hetken kokeilla yhdessäolon ihanuutta.:) - on-se-vaikeeta
Heikunkeikku kirjoitti:
Kyllä kaksin on mukavaa, mutta sitten tarttis olla samanhenkinen tyyppi.
Voi miten rasittavaa olisi olla semmosen kanssa, joka olisi känkkäränkkä, laiska tai kamala pulisija. Niin tai tyhmä :)
Puhekaveria saa vanhoista hyvistä ystävistä, voi jutella aina kun haluaa ja jos ei halua, niin könöttää kotona ihanassa hiljaisuudessa tai kuuntele mielimusiikkia.
Jos ihan uuden miehen ottaa knapsauttaisin, niin jotenkin tuntuu, että kun ei ole minkäänlaista yhteistä historiaa, niin yhdessäolo saattaisi olla hankalaa.
En millään muotoa voisi kuvitella, että olisin jonkun kanssa siksi, että olisi käytettävissä rahaa enemmän. Noh, toki tietysti varakas ja ei-nuukan miehen, joka on aaltopituudellaan samassa kohdassa mun kanssa, niin mikä jottei vois hetken kokeilla yhdessäolon ihanuutta.:)jooo mutta ei ystävien kanssa saa samanlaista henkistä yhteyttä kuin
jos olisi oma puoliso,
tietenki vanhana on vaikeeta luoda enään samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin silloin nuorena, kun perustetiin oma nuori perhe,
-- jotkut lesket löytää vielä kumppanin , mutta se on hyvin hyvin hyvin harvinaista nykyaikana, unelmia-on kirjoitti:
jooo, totuus on:
araksi vie ihmisen näin vanhana alkaa rakentamaan yhteistä elämää kenekää kanssa,
-- kaipuuta ja haaveita ei kuitenkaan kukaan voi poistaa terveeltä vanhalta ihmiseltä,
ne kulkee mukana hautaan asti luulempa niin,
-- muuten kaikki hyvin, kävisi vaan i l m a n e n siivooja joskus kotona,"unelmia-on"
Riimi on valmiina aloituksessani.
Riimiin kuuluvin musiikein.
Lue ja kuuntele.
SIlloin ei sinun enää tarvitse epäröidä.
Pienoa pimputtaa. :)
H.- Heikunkeikku
on-se-vaikeeta kirjoitti:
jooo mutta ei ystävien kanssa saa samanlaista henkistä yhteyttä kuin
jos olisi oma puoliso,
tietenki vanhana on vaikeeta luoda enään samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin silloin nuorena, kun perustetiin oma nuori perhe,
-- jotkut lesket löytää vielä kumppanin , mutta se on hyvin hyvin hyvin harvinaista nykyaikana,Mitenkä niin ei saa samanlaista henkistä yhteyttä kuin jos olis oma puoliso?
Kyllä henkistä yhteyttä voi saada muidenkin kans, kuin vaan puolison. Minun mielestäni siis.
Aijaa, vai tarkotatko semmosta henkisyyttä, että köllitään vierekkäin ja supistaan hempeitä ja jutellaan kaikkea kivaa-kivaa :)
Varmaankin ne lesket, jotka haluavat puolison, niin semmosen saavat, kun vaan lähtevät etsimään. Toisenmoiset moiset lesket sitten eivät piittaa etsiäkään, vaan nauttivat olostaan yksin tai ystävien kans. Niin ja kolmannenmoiset moiset lesket saattavat ottaa ihan vaan hupi-miehen/naisen ilojaan varten silloin tällöin ja joskus tuolloinkin.
Mikä millekin sopii. Heikunkeikku kirjoitti:
Kyllä kaksin on mukavaa, mutta sitten tarttis olla samanhenkinen tyyppi.
Voi miten rasittavaa olisi olla semmosen kanssa, joka olisi känkkäränkkä, laiska tai kamala pulisija. Niin tai tyhmä :)
Puhekaveria saa vanhoista hyvistä ystävistä, voi jutella aina kun haluaa ja jos ei halua, niin könöttää kotona ihanassa hiljaisuudessa tai kuuntele mielimusiikkia.
Jos ihan uuden miehen ottaa knapsauttaisin, niin jotenkin tuntuu, että kun ei ole minkäänlaista yhteistä historiaa, niin yhdessäolo saattaisi olla hankalaa.
En millään muotoa voisi kuvitella, että olisin jonkun kanssa siksi, että olisi käytettävissä rahaa enemmän. Noh, toki tietysti varakas ja ei-nuukan miehen, joka on aaltopituudellaan samassa kohdassa mun kanssa, niin mikä jottei vois hetken kokeilla yhdessäolon ihanuutta.:)Sitten jos kohdalle osuu samanhenkinen tyyppi ja huomaa että joo, tää on ihan kivaa ja ei stressaa sitten yhtään ja silleen niin ei kannata odotella että voi voi uskallanko minä ja emmä taida uskaltaa ja josko sitä ja josko tätä hamaan haudan partaaseen saakka vaan silloin kantsii tehdä palomat ja heittäytyä elämän pyörteisiin täysillä niin kauan kun on vielä terveyttä ja elämähaluja.
Toi raaka materialismi mikä tulee esille joskus etenkin miesten kommenteista ("mulla on niin paljon rahaa että pelottaa ystävystyä liikaa naisten kaa" tai "noita yksinhuoltajaäitejä olisi kyllä meille tunkemassa pilvin pimein") on kaikkein epämiellyttävin piirre vanhenevassa miehessä; sen sijaan että he ottaisivat itselleen ikätoverin vaikka varattomammankin, jopa "lapsellisen" rakastetuksi ja sydänystäväksi ja soul mateksi, niinhe ostavat jonkun keveäkavioisen, mutta muodokkaan idän neidon pokaalikseen ja edustusvaimoksi.
Minä myönnän että minulla oli onnea kun tapasin ton lutusen, joka osaa pitää arvossa oman ikäluokkansa naista ja ei tarkistanut pankkitiliäni ennenkuin muutimme yhteen. Omillani olen aina tullut toimeen, joskus paremmin, joskus huonommin, Nyt meillä on yhteinen talous mutta omat tilit ja kortit ja autamme toinen toisiamme. Suureksi rikkaudeksi katsomme molemmat laajennetun perheemme: lutunen sai kaksi suloista pikku vesseliä lapsenlapsiksi ja aikuisen ottopojan, sukua ja ystäviä Suomessa ja ympäri maailmaa,ja minä sain suuren perheen hajoitettuna ympäri Suomea, Ruotsia, USA:ta ja Saksaa.
Joskus kun hyvin sattuu niin kaksi leskeä tapaavat onnellisten tähtien alla ja silloin ei kannata jäädä pähkäilemään. Ottajia on juuri vapautuneille kunnollisille miehille ja jos nyt niin ikävästi sattuisi että rakkaus loppuisi ennenkuin elämä (tai päinvastoin) niin saamme olla kiitollisia siitä ajasta jonka saimme olla yhdessä.- Heikunkeikku
Paloma.se.co kirjoitti:
Sitten jos kohdalle osuu samanhenkinen tyyppi ja huomaa että joo, tää on ihan kivaa ja ei stressaa sitten yhtään ja silleen niin ei kannata odotella että voi voi uskallanko minä ja emmä taida uskaltaa ja josko sitä ja josko tätä hamaan haudan partaaseen saakka vaan silloin kantsii tehdä palomat ja heittäytyä elämän pyörteisiin täysillä niin kauan kun on vielä terveyttä ja elämähaluja.
Toi raaka materialismi mikä tulee esille joskus etenkin miesten kommenteista ("mulla on niin paljon rahaa että pelottaa ystävystyä liikaa naisten kaa" tai "noita yksinhuoltajaäitejä olisi kyllä meille tunkemassa pilvin pimein") on kaikkein epämiellyttävin piirre vanhenevassa miehessä; sen sijaan että he ottaisivat itselleen ikätoverin vaikka varattomammankin, jopa "lapsellisen" rakastetuksi ja sydänystäväksi ja soul mateksi, niinhe ostavat jonkun keveäkavioisen, mutta muodokkaan idän neidon pokaalikseen ja edustusvaimoksi.
Minä myönnän että minulla oli onnea kun tapasin ton lutusen, joka osaa pitää arvossa oman ikäluokkansa naista ja ei tarkistanut pankkitiliäni ennenkuin muutimme yhteen. Omillani olen aina tullut toimeen, joskus paremmin, joskus huonommin, Nyt meillä on yhteinen talous mutta omat tilit ja kortit ja autamme toinen toisiamme. Suureksi rikkaudeksi katsomme molemmat laajennetun perheemme: lutunen sai kaksi suloista pikku vesseliä lapsenlapsiksi ja aikuisen ottopojan, sukua ja ystäviä Suomessa ja ympäri maailmaa,ja minä sain suuren perheen hajoitettuna ympäri Suomea, Ruotsia, USA:ta ja Saksaa.
Joskus kun hyvin sattuu niin kaksi leskeä tapaavat onnellisten tähtien alla ja silloin ei kannata jäädä pähkäilemään. Ottajia on juuri vapautuneille kunnollisille miehille ja jos nyt niin ikävästi sattuisi että rakkaus loppuisi ennenkuin elämä (tai päinvastoin) niin saamme olla kiitollisia siitä ajasta jonka saimme olla yhdessä.Hyvää päivää Paloma!
Kun minulle kommentoit, niin oletan, että ajattelet, että minä pohtisin (vakavaan miessuhteeseen ryhtymisestä)uskallanko vai enkö uskalla ja josko sitä ja josko tätä . Kannustat tekemään palomat ja heittäytyä pyörteisiin.
On aivan mahtavan ihanaa, että olet tavannut sinulle sopivan lutusen ja te olette saman katon alle muuttaneet. Ja myös, että molemmat ajattelette saaneenne rikkautena ns. laajennetun perheen.
Mutta me kaikki olemme erilaisia ja jonkun yli-hyvä juttu, ei olekaan jollekin toiselle hyvä juttu.
Minä kyllä uskaltaisin, mutta kyse on, että en tahdo. En kokisi jotakin laajennettua sukua rikkautena (minulle), vaan riesana. Heh, kuulostaa kamalalta kirjoittaa, mutta kirjotan, koska niin ajattelen.
Olisi esim. rasittavaa ruveta tutustumaan ja kyläilemään molempien sukulaisissa. Olet varmasti sen luontoinen, että tahdot tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin uuden kumppanisi sukuun. Mutta minä oon eri luontoinen.
Sitten vielä yks asia. Kirjoitit, että "heittäytyä elämän pyörteisiin täysillä niin kauan kun on vielä terveyttä ja elämänhalua", niin tarkoitatko että Vain parisuhteessa (avoliitossa/avioliitossa) voi elämän pyörteisiin pompahtaa?
Minä olen nyt 58v, minulla ei ole mitään sairauksia ja elämäniloa on juuri sopivasti, että pyöriskelen ja nautin olemisestani. Tällä hetkellä tämä on JUURI sitä, mitä tahdon. Ja kuka estää minua silloin tällöin tapailemasta miestä ja pikkuusen kädestä pitämään tai jutella mukavia.:)
Edesmenneen aviomieheni kanssa ehdin olla 27 vuotta. Ja hänen kuolemansa jälkeen olin avoliitossa (kihloissa), ostimme yhteisen asunnon myös. Päätin kuitenkin lopettaa sen suhteen muutaman vuoden kuluttua (6v).
Elikkä elämässäni en ole asunut yksin, kuin muutaman vaivaisen vuoden.
Nyt tällä hetkellä en toivo muutoksia elämääni. Heikunkeikku kirjoitti:
Kyllä kaksin on mukavaa, mutta sitten tarttis olla samanhenkinen tyyppi.
Voi miten rasittavaa olisi olla semmosen kanssa, joka olisi känkkäränkkä, laiska tai kamala pulisija. Niin tai tyhmä :)
Puhekaveria saa vanhoista hyvistä ystävistä, voi jutella aina kun haluaa ja jos ei halua, niin könöttää kotona ihanassa hiljaisuudessa tai kuuntele mielimusiikkia.
Jos ihan uuden miehen ottaa knapsauttaisin, niin jotenkin tuntuu, että kun ei ole minkäänlaista yhteistä historiaa, niin yhdessäolo saattaisi olla hankalaa.
En millään muotoa voisi kuvitella, että olisin jonkun kanssa siksi, että olisi käytettävissä rahaa enemmän. Noh, toki tietysti varakas ja ei-nuukan miehen, joka on aaltopituudellaan samassa kohdassa mun kanssa, niin mikä jottei vois hetken kokeilla yhdessäolon ihanuutta.:)En olisi rahan takia kenenkään kanssa, ei tulisi mieleenkään.
Viikonloppu ja loma-aikojen mies on hyvä näillä kymmenillä. En jaksaisi katsella koko aikaa saman katon alla, onnekseni sellainen löytyi jo 15 vuotta sitten. Meillä menee hyvin. Ei ne isot tulot vaan järkevät menot. Eläke riittää elämiseen, jopa jää välillä ylikin.- eppu2
Heikunkeikku kirjoitti:
Hyvää päivää Paloma!
Kun minulle kommentoit, niin oletan, että ajattelet, että minä pohtisin (vakavaan miessuhteeseen ryhtymisestä)uskallanko vai enkö uskalla ja josko sitä ja josko tätä . Kannustat tekemään palomat ja heittäytyä pyörteisiin.
On aivan mahtavan ihanaa, että olet tavannut sinulle sopivan lutusen ja te olette saman katon alle muuttaneet. Ja myös, että molemmat ajattelette saaneenne rikkautena ns. laajennetun perheen.
Mutta me kaikki olemme erilaisia ja jonkun yli-hyvä juttu, ei olekaan jollekin toiselle hyvä juttu.
Minä kyllä uskaltaisin, mutta kyse on, että en tahdo. En kokisi jotakin laajennettua sukua rikkautena (minulle), vaan riesana. Heh, kuulostaa kamalalta kirjoittaa, mutta kirjotan, koska niin ajattelen.
Olisi esim. rasittavaa ruveta tutustumaan ja kyläilemään molempien sukulaisissa. Olet varmasti sen luontoinen, että tahdot tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin uuden kumppanisi sukuun. Mutta minä oon eri luontoinen.
Sitten vielä yks asia. Kirjoitit, että "heittäytyä elämän pyörteisiin täysillä niin kauan kun on vielä terveyttä ja elämänhalua", niin tarkoitatko että Vain parisuhteessa (avoliitossa/avioliitossa) voi elämän pyörteisiin pompahtaa?
Minä olen nyt 58v, minulla ei ole mitään sairauksia ja elämäniloa on juuri sopivasti, että pyöriskelen ja nautin olemisestani. Tällä hetkellä tämä on JUURI sitä, mitä tahdon. Ja kuka estää minua silloin tällöin tapailemasta miestä ja pikkuusen kädestä pitämään tai jutella mukavia.:)
Edesmenneen aviomieheni kanssa ehdin olla 27 vuotta. Ja hänen kuolemansa jälkeen olin avoliitossa (kihloissa), ostimme yhteisen asunnon myös. Päätin kuitenkin lopettaa sen suhteen muutaman vuoden kuluttua (6v).
Elikkä elämässäni en ole asunut yksin, kuin muutaman vaivaisen vuoden.
Nyt tällä hetkellä en toivo muutoksia elämääni.Minun ajatukseni ovat ihan samansuuntaisia. Ei sitä enää jaksaisi kenenkään touhuihin omiaan sovitella.
Minulla lähellä oleva suku on pieni, eipä ole tullut sukukokoukseenkaan mentyä, vaikka joka kesä kutsu tulee.
Koen hyväksi sen, että itse saa valita vapaasti tekemisensä. - Heikunkeikku
mielikki.neito kirjoitti:
En olisi rahan takia kenenkään kanssa, ei tulisi mieleenkään.
Viikonloppu ja loma-aikojen mies on hyvä näillä kymmenillä. En jaksaisi katsella koko aikaa saman katon alla, onnekseni sellainen löytyi jo 15 vuotta sitten. Meillä menee hyvin. Ei ne isot tulot vaan järkevät menot. Eläke riittää elämiseen, jopa jää välillä ylikin.Elikkä olet tehnyt elämästäsi sinunlaisesi. Se onkin kaikista parasta niin.:)
- Heikunkeikku
eppu2 kirjoitti:
Minun ajatukseni ovat ihan samansuuntaisia. Ei sitä enää jaksaisi kenenkään touhuihin omiaan sovitella.
Minulla lähellä oleva suku on pieni, eipä ole tullut sukukokoukseenkaan mentyä, vaikka joka kesä kutsu tulee.
Koen hyväksi sen, että itse saa valita vapaasti tekemisensä.Kyllä, on mukavaa kun saa valita tekemisensä ihan oman maun mukaan.
Monien omien sukulaisten kanssa en ole tekemisissä paljoakaan. Paitsi veljen luona tulee käytyä pari kolme kertaa viikossa ja tietysti äitiä käyn tapaamassa mahdollisimman usein.
Enemmän oon tekemisissa edesmenneen mieheni suvun kanssa.
Olin 17 vuotias, kun heihin tutustuin ja heti anoppikin otti minut omaksi "tyttärekseen". Miehen sisarusten kanssa olen puhelimitse tekemisissä joka viikko. Nuorimman siskon kanssa melkein joka päivä. Joka kesä tapaan monia, kun kesäkelillä on mukavempi ajaa. Talvella en pitkiä matkoja viitsi ajella. Onneksi eivät asu kauhean kaukana Vaasasta. Heikunkeikku kirjoitti:
Hyvää päivää Paloma!
Kun minulle kommentoit, niin oletan, että ajattelet, että minä pohtisin (vakavaan miessuhteeseen ryhtymisestä)uskallanko vai enkö uskalla ja josko sitä ja josko tätä . Kannustat tekemään palomat ja heittäytyä pyörteisiin.
On aivan mahtavan ihanaa, että olet tavannut sinulle sopivan lutusen ja te olette saman katon alle muuttaneet. Ja myös, että molemmat ajattelette saaneenne rikkautena ns. laajennetun perheen.
Mutta me kaikki olemme erilaisia ja jonkun yli-hyvä juttu, ei olekaan jollekin toiselle hyvä juttu.
Minä kyllä uskaltaisin, mutta kyse on, että en tahdo. En kokisi jotakin laajennettua sukua rikkautena (minulle), vaan riesana. Heh, kuulostaa kamalalta kirjoittaa, mutta kirjotan, koska niin ajattelen.
Olisi esim. rasittavaa ruveta tutustumaan ja kyläilemään molempien sukulaisissa. Olet varmasti sen luontoinen, että tahdot tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin uuden kumppanisi sukuun. Mutta minä oon eri luontoinen.
Sitten vielä yks asia. Kirjoitit, että "heittäytyä elämän pyörteisiin täysillä niin kauan kun on vielä terveyttä ja elämänhalua", niin tarkoitatko että Vain parisuhteessa (avoliitossa/avioliitossa) voi elämän pyörteisiin pompahtaa?
Minä olen nyt 58v, minulla ei ole mitään sairauksia ja elämäniloa on juuri sopivasti, että pyöriskelen ja nautin olemisestani. Tällä hetkellä tämä on JUURI sitä, mitä tahdon. Ja kuka estää minua silloin tällöin tapailemasta miestä ja pikkuusen kädestä pitämään tai jutella mukavia.:)
Edesmenneen aviomieheni kanssa ehdin olla 27 vuotta. Ja hänen kuolemansa jälkeen olin avoliitossa (kihloissa), ostimme yhteisen asunnon myös. Päätin kuitenkin lopettaa sen suhteen muutaman vuoden kuluttua (6v).
Elikkä elämässäni en ole asunut yksin, kuin muutaman vaivaisen vuoden.
Nyt tällä hetkellä en toivo muutoksia elämääni.@heikunkeikku: nojaa, en kyllä sananmukaisesti tarkoittanut että juuri sinun pitäisi tehdä palomat; jatkoinpahan kommenttiisi omilla ajatuksillani samasta asiasta. Ehkä se tuli väärän kommentin alle.
"Kaikkea aikansa sanoi mammani kun pässin päätä leikkasi" vai miten se nyt meni. Minäkin pitkään oletin että en osaisi enää edes asua jonkuntoisen kaa saman katon alla. Enkä varmaan osaisikaan. Kenen tahansa. Muttakun...ton kaa on niin helppo asua!- Heikunkeikku
Paloma.se.co kirjoitti:
@heikunkeikku: nojaa, en kyllä sananmukaisesti tarkoittanut että juuri sinun pitäisi tehdä palomat; jatkoinpahan kommenttiisi omilla ajatuksillani samasta asiasta. Ehkä se tuli väärän kommentin alle.
"Kaikkea aikansa sanoi mammani kun pässin päätä leikkasi" vai miten se nyt meni. Minäkin pitkään oletin että en osaisi enää edes asua jonkuntoisen kaa saman katon alla. Enkä varmaan osaisikaan. Kenen tahansa. Muttakun...ton kaa on niin helppo asua!Ei se väärän kommentin alle tullut, sainpahan minäkin naputeltua mun omia ajatuksia. Se onkin kivaa, kun voi lueskella eri ihmisten kertomia ajatuksia mistä aiheesta milloinkin.
Se on selvä se, että lutusesi on sun lutunen, johon olet mielistynyt:) Kirjoituksistasi se on tullut esille ja mikäs sen mukavempaa.
Matkustelette yhdessä ja touhuatte uudessa pihassanne. Kun nyt saisitte sen ryytimaankin toimimaan, niin kelepais rinta rottingilla sitten syksyllä korjata satoa.
Kaipa sitä osais jonkun kanssa asua, kun niin pitkät ajat oon toisen kanssa (ja lapsien) asunut, että taitais mennä vanhasta tottumuksesta. Hemmottelisin herkuilla ja muilla mukavilla jutuilla. Ja säästäisin toisen osapuolen korvia olemalla naputtamasta joka asiasta, semmonen ei nimittäin kuulu mun luonteeseen.
Tosin nyt pääsen helepommalla :) - ent.siivoojaparka
Paloma.se.co kirjoitti:
Sitten jos kohdalle osuu samanhenkinen tyyppi ja huomaa että joo, tää on ihan kivaa ja ei stressaa sitten yhtään ja silleen niin ei kannata odotella että voi voi uskallanko minä ja emmä taida uskaltaa ja josko sitä ja josko tätä hamaan haudan partaaseen saakka vaan silloin kantsii tehdä palomat ja heittäytyä elämän pyörteisiin täysillä niin kauan kun on vielä terveyttä ja elämähaluja.
Toi raaka materialismi mikä tulee esille joskus etenkin miesten kommenteista ("mulla on niin paljon rahaa että pelottaa ystävystyä liikaa naisten kaa" tai "noita yksinhuoltajaäitejä olisi kyllä meille tunkemassa pilvin pimein") on kaikkein epämiellyttävin piirre vanhenevassa miehessä; sen sijaan että he ottaisivat itselleen ikätoverin vaikka varattomammankin, jopa "lapsellisen" rakastetuksi ja sydänystäväksi ja soul mateksi, niinhe ostavat jonkun keveäkavioisen, mutta muodokkaan idän neidon pokaalikseen ja edustusvaimoksi.
Minä myönnän että minulla oli onnea kun tapasin ton lutusen, joka osaa pitää arvossa oman ikäluokkansa naista ja ei tarkistanut pankkitiliäni ennenkuin muutimme yhteen. Omillani olen aina tullut toimeen, joskus paremmin, joskus huonommin, Nyt meillä on yhteinen talous mutta omat tilit ja kortit ja autamme toinen toisiamme. Suureksi rikkaudeksi katsomme molemmat laajennetun perheemme: lutunen sai kaksi suloista pikku vesseliä lapsenlapsiksi ja aikuisen ottopojan, sukua ja ystäviä Suomessa ja ympäri maailmaa,ja minä sain suuren perheen hajoitettuna ympäri Suomea, Ruotsia, USA:ta ja Saksaa.
Joskus kun hyvin sattuu niin kaksi leskeä tapaavat onnellisten tähtien alla ja silloin ei kannata jäädä pähkäilemään. Ottajia on juuri vapautuneille kunnollisille miehille ja jos nyt niin ikävästi sattuisi että rakkaus loppuisi ennenkuin elämä (tai päinvastoin) niin saamme olla kiitollisia siitä ajasta jonka saimme olla yhdessä.""""""Toi raaka materialismi mikä tulee esille joskus etenkin miesten kommenteista ("mulla on niin paljon rahaa että pelottaa ystävystyä liikaa naisten kaa" tai "noita yksinhuoltajaäitejä olisi kyllä meille tunkemassa pilvin pimein")"""""
Ei se rikkaus ja komeus ole pelkästään vanhenevien miesten kirous naismarkkinoilla. Sama kirous on kaikkien rikkaitten ja kauniitten päällä. He eivät koskaan voi olla varmoja toisten motiiveista ystävystyä heidän kanssaan.
Aina olen päässyt kehuskelemaan sillä, että kukaan ei ainakaan ole minun statukseni, ulkonäköni tai varallisuuteni perässä. (Tai, no ei sen jälkeen, kun lapset kasvoivat aikuisiksi. Ne osasi kyllä imarrella saadakseen viikorahan korotuksia ja vähän extraa vielä päälle.) Se tuntuu niin turvalliselta.
- Psykoterapeutitar
Ai, että mä nautin! Työelämästä jo yli puolivuotta saikulla, uudelleensijoitusta odotellessa ja muutama epäonnistunut "sijoitus" takana. Kyllä nautin tälläisestä suunittelemattomuudesta! Kauhulla odotan, jos jonkun "sijoituksen" vielä löytävät, kun en enää muista vajaan neljänkymmenen vuoden työputkea olleenkaan, enkä mitään jonninjoutavaa tehneenikään.
Melkein riittää nautinnoksi rauhallinen siivoaminenkin :-)- siilimuori
Kohta napsahtaa peruspäiväraha vai?Kelpa siinä siivoilla ;). Alat kerätä vaikka pulloja.
- Psykoterapeutitar
Niin kai napsahtaa, mut minkäs teet, ko ei töitä ole, vaikka edelleen onkin vakituinen työpaikka, jossa ei edelleenkään ole työntekijää. Sellasta se on maailman meno! Voi jatkaa siivoamista, että ehtii ennen kesäreissuja vaikka lähipuistoon :-)
- siilimuori
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Niin kai napsahtaa, mut minkäs teet, ko ei töitä ole, vaikka edelleen onkin vakituinen työpaikka, jossa ei edelleenkään ole työntekijää. Sellasta se on maailman meno! Voi jatkaa siivoamista, että ehtii ennen kesäreissuja vaikka lähipuistoon :-)
Annahan Se vakituinen työpaikka jollekin sellaiselle joka haluaa tehdä töitä ja kykenee työntekoon.
- Psykoterapeutitar
Ei ole vallassani ottaa, eikä antaa! Säästösyistä pidetään tyhjänä, eikä täytetä jälkeenikään. Itselläni on muuta menoa, enkä muista koko jonninjoutavaa työpaikkaa!
Miten se sinua niin vaivaakaan koko työpaikkani, kun ei minuakaan enää vaivaa? - diilimuori
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Ei ole vallassani ottaa, eikä antaa! Säästösyistä pidetään tyhjänä, eikä täytetä jälkeenikään. Itselläni on muuta menoa, enkä muista koko jonninjoutavaa työpaikkaa!
Miten se sinua niin vaivaakaan koko työpaikkani, kun ei minuakaan enää vaivaa?No miksi sitten jatkuvasti siitä kirjoitat tänne jos et kommentteja halua huh.
- Psykoterapeutitar
Noh, onhan se itsellekin vähän yllätys, et kuis täs nyt näin kävi, että työ jäi ja päivistä nauttiminen alkoi. Välillä päiviin mahtuu paljonkin puuhaa ja välillä voi vaikka vessan seinää tuijottaa, jos siltä tuntuu.
Ehkä se on niin, että aikansa kutakin ja tilanteen mukaan mennään ja kaikesta otetaan kaikki riemu irti ja eletään päivät tässä ja nyt.
- Tosiväsynyt
Ei tuommoisia ehdi ajattelemaan, kun on kiire töihin. Ei ainakaan tänä aamuna ollut kauhean kivaa, koska nukuin huonosti.
- enmilläänkeksi
Kiitos, kun kuuntelitte, ymmärsitte ja kommentoitte! Helpottaa se jo, kun sanoo ääneen=näpyttelee, että on tylsää.
Hyötyliikuin Prismaan ja kassalla en voinut maksaa S-kortillani, jee. Oli voimassa 5/15 saakka. Ei minulle olle uutta lähetetty eikä mitään tietoa. Oli Nordean kortti mukana kuten aina. Maksu hoitui. Mutta adrenaliini kohosi sellaisiin lukemiin, että tämän voimalla pesisi naapurinkin ikkunat.
(Soitin S-pankkiin ja selvisi, että siellä oli sattunut sekaannus. Oli merkintä, että mulla on toisenlainen kortti vaikkei ole.)
En mä niposiivooja ole, ehei. Puhdasta omaksi iloksi muttei mitään esitystä muille. Hiukan häpeillen tunnen itseni kovin rennoksi tässä suhtessa useimpiin tuttavanaisiin verrattuna. .Siivoan silloin, kun se tuntuu mukavalta. Odotan siivousfiilistä. Niin nytkin.
Partsin pesufiilis saapui ja parvekelasit loistaa, puhtaat matot, raparperit jo nautittu ja toisetkin ruukut vihertää.
Nyt tökkii toisten ikkunoiden kanssa. Vanha Aatami viettelee siirtämään ensi kevääseen koko pesun. Mutta pakko nuo on pestä. Pinttyvät muuten. Asun keskustassa vilkkaan kadun varrella ja ovat oikeasti likaiset.
Kyllä mä jonain aamuna löydän itseni iloisella mielellä sini-välineillä siistimästä, jos vanhat merkit pitää paikkansa. Niin on joka vuosi tapahtunut.
Ai, ettei ole terveen aikuisen puhetta. Aikuisuudesta en tiedä, ikää on 60 ja yllättävän terve ikäisekseni.
Rahaa rakastan. Siis rahantuloa. Rahaa on riittävästi mun mielestä. Jonkun mielestä minulle ei tule riittävästi, kun hän vertaa omiin tuloihinsa. Raha-asioiden hoidossa olen haka. Sen tiedän itsekin ja sen totesi työvoimatoimiston ammatinvalintatesti, johon vanhoilla päivilläni menin. Minulle tarjottiin suositus ekonomiopintoihin - vaan enhän minä yli nelikymppisenä enää. Tämä on totta, uskokaa tai älkää.
Ylks mies, johon muutama vuos sitten tutustuin soitti ja pyysi juhannukselta alkavalle lomalleen seuraksi saaristoon. Vaan en mä. Kun ei se silloin meillä onnistunut, niin turha yrittää uudestaan mitään. Se nähtiin jo. Kiukutteli mulle, kun mulla ei ole konkurssia. Hyvä mies sikäli, ettei hyväksi käyttää mitenkään yrittänyt mun rahojani, vaikka oli velkainen.
Hyviin ja rehellisiin miehiin vain olen tutustunutkin, avoimesti kertovat, mitä haluavat. Yks tuijotti ja katse ja pää seurasi nuoria naisia treffeillämme ja kertoi, että kyllä nuori nainen vielä vanhaankin mieheen vetoaa. Yks toinen, mua vanhempi, mies, halusi asumaan kanssani siksi, koska minulla on parempi ja isompi asunto. Lisäksi minun olisi pitänyt ostaa asuntoauto ja lähteä hänen kanssaan Eurooppaa kiertämään, kun hän tarvitsee kielitaitoisen kaverin sinne. Ei me menty. Miehet on kivoi. Heille saa nauraa ja nauruhan pidentää ikää. Vaan niin hauskaa miestä en ole vielä löytänyt, jolle ei tarvitsisi nauraa vaan jonka kanssa tahtoisin yhdessä nauraa vakituisesti.
Mutta joo, välillä angsti yllättää. Elämän tarkoitus. Nuorempana oli kiirettä, stressiä, velkaa. Nuorempana innostui porukalla barrikaadeille. Nyt on sellaiseen liian viisas ja kriittinen.
Ei elämää tarvitse ymmärtää. Elelee vaan ja ihmettelee eikä tee kenellekään pahaa. (on ollut jo jonkin aikaa huoneentauluni, silti siiloin tällöin lipeän haluamaan ymmärtää) Jos koskaan ei ole keljua niin mukavakaan ei tunnu miltään.
Ikkunan pesu on yhtä turhaa kuin nunnan nännit ja paavin pallit. Likaantuvat ne kuitenkin.
En minäkään pidä siivoamisesta mutta otan sen parin viikon välein haasteena. Elämäni sulostuttaja ei pidä siitä yhtään enempää joten otan siivouksen huomaavaisuuden eleenä vaimolleni.
Sapuskoiden suunnittelu ja valmistus on harrastukseni. Kuitenkin vain yksinkertaista perussapuskaa jonka koostumuksen suunnittelen myös terveellisyysnäkökohdista lähtien. Vaimoni sapuska nei saa sisöltää liikaa K-vitskua eikä rautaa.
Itse suunnittelen hivenaineet, kuidut ja protskun.
Kuntoilu on oleellinen osa kotiolojen ohjelmaa. 5:n rappioviikon jälkeen sen aloitus on tehtävä taiten.
Loppuvuoden menemisten suunnitteluun voi käyttää aikaa ja tehdä varaukset.
Flegmaattisena eläkeläisenä en kaipaa enempää äksöniä.- korppis1
Kun herää aamulla kaupunkikämpästä remontin ääniin sitä ikäänkuin pompahtaa ylös sängystä ja hamuaa kahvinkeitintä. Pukeutuu ja pakkaa kamansa. Auto tulille ja pois kaupungista mökin rauhaan
Kirjoitin blogia odotellessani puunkaatajia. Tulivat he, kuten jo arvasin ei kaksi miestä kaada yli 20 metristä lahoa koivua sähkölinjojen keskeltä. No, odotellaan häkkiautoa. Sen jälkeen kuopuksen kanssa pihahommissa ja sauna kruunasi sen , että ei jaksa valittaa. Muuten miten on hormoonitasapainon laita? Minulla lie kohillaan kun ei tunnu elämä ikävältä.- Korppis1
Kysyin eilen tosissani hormooneistanne. Estrogeenin tuotannon väheneminen naisen kehosta muuttaa naista. Seksuaalisuus ei ole enää aktiivista kuten vielä viidenkympin puolella oli. Mutta siitä huolimatta seksin puute johtaa mielialamuutoksiin. Seksitön elämä on turhauttavaa ja yksi masennuksen syy.
Mielestäni seksin ihanuus on siinä, että kun haluaa seksiä sitä on saatavilla eikä sitä tarvitse itse hoitaa tai lähteä pystymetsästä etsimään. Toisaalta myös siinä, että ei ole kokoaikaista vonkaajaa helmoissa.
Joku näsä on usein kirjoittanut kommentteihini, että koska en elä kyhnytä miehen vieressä yötä päivää niin jotain on vialla suhteessamme ja syyksi hän on löytänyt, että mieheni ei halua avioitua kanssani. No, se on hänen analyysinsa minun naimattomuudelle.
Heräsin kahdentoistatunnin unien jälkeen ihananasta leveästä ylisen petistä Vesisade ropisi uuteen upeaan peltikattooni. Olin onnellinen saadessani nukkua eilisen fyysisen työn rasitteet pois kehostani. Nyt juon aamukahvia ja naputtelen ajatuksiani.
.
Ei millään yöllä malttaisi mennä nukkumaan, tähän aikaan yöstä maistuu siivoamisetkin niin mukavilta, sitä oikein innostuu kun pitäisi nukkumaan mennä, jos ei muuta niin suunnittelee huomisen päivän menot ja meiningit.
Keittiössä on kaakelilattia ja vaalea vielä, sen aina pyyhkäisen illan päätteeksi.
Muuten täällä vallitsee mukavan mutkaton epäjärjestys, joka suorastaan innostaa ja kannustaa...niin mihin...vaikkapa siivoamaan.- siilimuori
Niihän kuulostat mun sisaren yhdeksänvuotiaalta. Perjantaina alkoi kesäloma ni sunnuntaina oli jo tylsää eikä mitää tekemistä ;). Eli samat on laulut.
- isosiskoko
Sinunko sisarella on yhdeksän vuotias lapsi? Hmmm.. onhan teillä sitten isomman puoleinen ikäero kaiketi.
- siilimuori
isosiskoko kirjoitti:
Sinunko sisarella on yhdeksän vuotias lapsi? Hmmm.. onhan teillä sitten isomman puoleinen ikäero kaiketi.
Pikkusisko hän. Meil on parikymmentä vuotta ikäeroa.
- Korppis1
siilimuori kirjoitti:
Pikkusisko hän. Meil on parikymmentä vuotta ikäeroa.
Eikö ole jänskää nää ikäerot sisarusten kesken. Petzen vanhin lapsi on 53-vuotta ja nuorin 21-vuotta. Minun suvussa ei ihan niin isoja eroja ole muutoin kuin itse tein lapset vanhempana kuin normaalisti eli 36 - 42-vuotiaina. Omassa lapsuuden perheessäni oli vanhimman ja nuorimman ikäero 11-vuotta.
- siilimuori
Korppis1 kirjoitti:
Eikö ole jänskää nää ikäerot sisarusten kesken. Petzen vanhin lapsi on 53-vuotta ja nuorin 21-vuotta. Minun suvussa ei ihan niin isoja eroja ole muutoin kuin itse tein lapset vanhempana kuin normaalisti eli 36 - 42-vuotiaina. Omassa lapsuuden perheessäni oli vanhimman ja nuorimman ikäero 11-vuotta.
Onhan se vähän jännää. Meit on kolme sisarusta. Minä olen vanhin ja keskimmäinen minua kolmisen vuotta nuorempi. Sitte on tämä meidän iltatähtisisko joka vois olla mun oma ikänsä puolesta. Minulla on kuvakin kun hän on puolivuotiaana mun sylissä kun meitsi jo parinkymmenen :D. Sisaruussuhde keskimmäiseen ja nuorimmaiseen on ihan erilainen kun tän nuorimman kanssa ei sillain ole yhdessä vartuttu. Hää on paremminkin kuin mun laps ja hänen lapsensa mun lapsenlapsia.
- enmilläänkeksi
Ette kyllä ikinä arvaa, mitä olen tehnyt.
- ent.siivoojaparka
Toivottavasti et mitään rikollista?
Minä en ole tehnyt mitään. Jos jotain on tehty, niin se on ollut joku muu.
Yöllä kolmen aikaan heitin arpaa, että menisikö nukkumaan vai lähtisikö pienelle iltalenkille. Läksin kävelylle. Kolme tuntia tallustelin pitkin rantoja ja istahdin tuohon meidän pikku satamaan penkille nauttimaan silmät kiinni aamuauringosta ja lokkien rääkymisestä. Uneenhan se meinasi siinä vaiheessa nykäistä. Siitä puolihorroksessa laahustin kotia nukkumaan, ennenkuin poliisit korjaa talteen.
Nyt tässä on sopivasti aamukahvit juotu ja alkaa silmät vähän raottumaan. Voi miten minä peruslaiskana nautin tällaisesta elämästä. - mimmimum-mi
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Toivottavasti et mitään rikollista?
Minä en ole tehnyt mitään. Jos jotain on tehty, niin se on ollut joku muu.
Yöllä kolmen aikaan heitin arpaa, että menisikö nukkumaan vai lähtisikö pienelle iltalenkille. Läksin kävelylle. Kolme tuntia tallustelin pitkin rantoja ja istahdin tuohon meidän pikku satamaan penkille nauttimaan silmät kiinni aamuauringosta ja lokkien rääkymisestä. Uneenhan se meinasi siinä vaiheessa nykäistä. Siitä puolihorroksessa laahustin kotia nukkumaan, ennenkuin poliisit korjaa talteen.
Nyt tässä on sopivasti aamukahvit juotu ja alkaa silmät vähän raottumaan. Voi miten minä peruslaiskana nautin tällaisesta elämästä.Ai että ... olet kyllä niin persoona.. ihailen sinun rohkeuttasi olla oma itsesi...
- 66muori
Kyllä minullakin on aika samanlaisia nämä päivät,mutta olen siitä tosi kiitollinen. Mukavaa ,kun on ikkunat pesty,kuusi pintaa kussakin.Itse pesin kaksi ja ukko kaksi ikkunaa ,syksyksi jätettiin vielä parin huoneen ikkunat,Parketti kiiltää ,kun peili.Luutusin ennen maalle lähtöa ja vahasin.Mukava tulla puhtaaseen kotiin syksyllä ,kun muutammae maalta taas kaupunkikotiin. Niin ja eilen radoin tyttären huushollissa ,ku on yli parisataa neliöä,vaikka käy heillä siivooja imuroimassa ja pesemässä lattiat.Itsekin tekevät parhaansa mitä pitkiltä työpäiviltä ja lastensa kuskaamisilta ehtivät.Ei ole kyllä tylsää,kun ajattelee ,että yht'äkkiä kaikki voi olla toisin,eikä pystykkään toimimaan näinkin terveenä.Tuo ruokapuoli myös vaatii somasti hifistelyä,kun pukkas sepelvaltimotauti päälle,nyt lisätään parsaa,pähkinöitä ja siemeniä valikoimaan.
- mihin-mennään-nauramaan
66muori
johan oli mahtavaa sun elämä,
varo kuitenki,
älä huku satteella ku nokka on noin pystyssä, - omansa.tyyli
mihin-mennään-nauramaan kirjoitti:
66muori
johan oli mahtavaa sun elämä,
varo kuitenki,
älä huku satteella ku nokka on noin pystyssä,On varmasti kun ikänsä raataa, mieluiten ottaisin jo rennosti.
- Hilmi
Liikunta pitää itselläni mielen vireänä. Aina en kuitenkaan jaksa lähteä ulos liikkumaan jos vaikka sataa tai on muuten huono päivä. Onneksi tyttäreni kuitenkin antoi minulle seuraavan linkin jossa on esitelty muutamia helppoja jumppaliikkeitä havainnollistamisvideoin : http://www.seniori365.fi/aktiviteetit/videot/aktiviteettivideot
Myös muilta internet-sivuilta voi löytää kotona suoritettavia aktiviteetteja jotka eivät vaadi mitään apuvälineitä tai maksa mitään. Toivottavasti löydät elämäniloa päivääsi!- enmilläänkeksi
Kiitos Hilmi videovinkeistä ja toivotuksista! On mulla sellainen jumppasarja, jota teen pitkin päivää. Vaihtaa voi jotain uusiin ettei leipäänny. Viime yönä nukuin huonosti ja aamulla väsytti vietävästi. Sain lähdettyä pitkälle fillarilenkille ja oli mukavaa. Kevyesti rullasi jalkratas. Ei väsyttänyt yhtään. Mutta kyllä nyt väsyttää. Sain neulottua melkein valmiiksi siskontytön vauvalle hupparin. Ikkunoista 7 pesty puhtaiksi. 4 enää jäljellä. Voiton puolella ollaan. Poika tulee perjantaina ja saan tehdä hälle ruokaa. On ilo katsoa, kun mies syö hyvällä ruokahalulla.
Hyvää kesää sinullekin! Googlen kuntopiiri osastolta jokainen löytää itselleen sopivan ja sovellettavan kotijumppaohjelman. Suosittelen!
- korppis1
Ei ole päivät samanlaisia. Tulin välillä pirttiin huilaamaan. Hion vanhaa 50- luvun olohuoneen pöytää. Jatkan kohta. Laitan vaaleaa petsilakkaa pintaan ja se projekti on tehty. Aamulla ompelin uuden päällisen laituriolohuoneen sohvan selkämykseen. Löysin 100% pellavakangasta kirpparilta 120 x 200 palan. Eilen viimeistelin kasvihuoneen rempan. Ei käy aika pitkäksi. Ai niin paistoin lounaaksi lohta ja hyvää oli.
- eräsjokuvaan
En ole jaksanut mitään tehdä töiden jälkeen. Ruokaa vaan ja syödä. Yritin lukea kirjaa, mutta se on liian tyrkky, en jaksa.
Päivä päivältä samanlaista,on käynyt mielessä josko parannusta tulis.
9kk olen orottanu ja nyt tuntuu et turhaan oon huuliani liponu.
Ei rauhotu tuulet pilvenä lentää roskat ja tomuseinä seisoo vankkana verskapuseronkin tahtoo päältä repiä.
En kumminkaan toivois kun yhtä tyyntä iltapäivää, saisin hiljaa ajaa suosikkikohtani ohi ja haistella.
Tuntis syreenin,kielojen ,pihlajan ja hyvällä tuurilla myöhästyneen tuomen kukinnan siin olis mun taivaspalani.- eräsjokuvaan
19 vrk ja sitten saan palan taivasta, pienen palasen vain. Tulkoon mitä tulee taivaalta, nouskoon mitä nousee maasta, kuljettakoon tuuli mitä kuljettaa. Sillon mä teen mitä mä haluan 24/7 mihin aikaan vaan, missä vaan, kenen kanssa vaan ;)
- eräsjokuvaan
Unohdin mainita teille kymmenille kiinnostuneille ;) että se on viiden viikon loma, se taivaspala. Tässä tuli mieleen kun joku noita reissuja kyseli, että josko mun pitäis mennä jonnekin oikein puliveivattavaksi, niin, että otattaisi kaikki mahdolliset kokeet mitä kenties kehosta puuttuu hivenaineita, mineraaleja jne. Sitten pitäis ohjatun kuntoloman ja ottais persoonalleenkin treenarin. Kyllä väsyttää, no kohta kehtaa mennä jo nukkumaan, hohhoijaa.
- kuusviis
Asennehan se ratkaisee. Yliminä on vain teorioissa.
Pomppasin vähemmän pirteänä mutta iloisena siitä, että yleensä pystyn pomppimaan, minulla on katto pään päällä, ei ole koskaan nälkä ja kavereitakin on sekä perhe. Muutahan sitä ei ihminen tarvitsekaan. Arkihommatkin ovat ihan ok kunhan niitä ei tee sen takia, että "kulissit kiiltää"; tämäkinhän on vain oma vaatimus itselle, ei muiden.
Minulle elämä olisi kauhistus, jos aina olisi kivaa ja helppoa; mistä silloin tunnistaisi sen aidon kivan ja onnen? - Jaisa51
Kyllähän sitä tekemistä aina jostain löytää, kun on pihat ja mannut kierretty ja tuttavien kanssa kuulumiset vaihdettu voi hyvin eksyä vaikka internetinkin ihmeelliseen maailmaan hetkeksi :) kiitos myös tuosta seniori365.fi-vinkistä, siellähän oli mielenkiintoista juttua ja palveluita. Oikein hyvää grillintuoksuista juhannuksen odotusta aloittajalle.
- 1eero
Miten tuoho samallaisuteen suhtautuu tai miten elämänsä järjestänyt, kyllä siinä oma rytminsä pieniä poikkeamia
Ainoa mikä kyllästyttää ainainen ruuan laitto, syötyäs jo alat miettimää seuravaa syömistä. Kehdosta hautaan syö juo välissä jotain mukavoo päivästä toiseen, tietysti hyvä ruoka melekeen vie kielen mennessään höh.
Oikeesti aika mukavaa päivästä toiseen olla elossa. Huimaa edistystä huomenna. 3:n vuoden karenssin jälkeen pääsen verikokeisiin joissa syövän S-CEA lukeman lisäksi tarkastellaan muitakin elintoimintoja. Uskoisin, että S-PSA tarkistetaan. S-Testoa ne eivät ota eikä muissa lukemissa kuitenkaan ole tapahtunut ihmeempiä. Maksat, haimat, pernat, sokurit sun muut ovat kuitenkin kohdallaan.
Koska olen autolla liikkeellä niin käväisen myös kunnollisessa lihakaupassa varautuen poikani perheen saapumiseen lauantaina.
Roimaa vaihtelua flegmaattisen eläkeläisen elämässä.- enmilläänkeksi
Kuinkas sattuikaan minullakin on huomiseksi labra-aika. Emme taida samaan laboratorioon osua kuitenkaan :)
Aamuvarhjaisella klo 7 minusta verikokeita ottavat. Paasto- ja pitkäaikaissokerit mitataan. Joku munuaisjutska kans katsotaan. Verisuoneni ovat kuulemma erityisen hyvät verikokeen ottamisen kannalta. - siilimuori
enmilläänkeksi kirjoitti:
Kuinkas sattuikaan minullakin on huomiseksi labra-aika. Emme taida samaan laboratorioon osua kuitenkaan :)
Aamuvarhjaisella klo 7 minusta verikokeita ottavat. Paasto- ja pitkäaikaissokerit mitataan. Joku munuaisjutska kans katsotaan. Verisuoneni ovat kuulemma erityisen hyvät verikokeen ottamisen kannalta.Mullai on yks. Verikoe. Mutta emmä taia sammaan mekkää :).
- de-meter
Meillä on ollut salaojitusprojekti päällä, joten vaihtelua on ollut..))
Työmies, talkoomies ja oma mies tekemässä, kaivurimies ja putkimies konsultoimassa...
Vaikka en ole ollut rutiinien ystävä, huomaan, että ne voivat jopa voimaannuttaa. Ei tarvitse haahuilla eikä soimata itseään tekemättömistä töistä, voi pysyä rutiinien suojissa ja tulla otetuksi täydestä. Homma jatkuu ainakin yli viikonlopun - meidän nuoret soranlevittäjät tulevat lauantaina talkoisiin.- Korppis1
Minä heräsin juuri päikkäriltä, meni pitkäksi, mutta menköön. Kirjoitinkin jo jossain, että tein eilen kolmen päivän työt. Tällainen tahti on meikäläiselle hyvä. ADHD-jakso ja heti perään autismi-jakso. Mietin lähtiskö ajaa takaisin mökille.
- de-meter
Korppis1 kirjoitti:
Minä heräsin juuri päikkäriltä, meni pitkäksi, mutta menköön. Kirjoitinkin jo jossain, että tein eilen kolmen päivän työt. Tällainen tahti on meikäläiselle hyvä. ADHD-jakso ja heti perään autismi-jakso. Mietin lähtiskö ajaa takaisin mökille.
Näin se pakkaa mennä täälläkin. Akkuja on pakko ladata välillä ja antaa itsesäätelylle tilaa...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.2062161Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin681722Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä821538En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1471437- 481404
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1251121Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke2201007- 173997
Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja46828Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60794