Psykooseista

Eipä ole oikein selkeitä muistikuvia psykooseista jäänyt, minulla on II-tyypin bipo, joten enemmän kai ne ovat olleet vain hypomaniassa tulleita känniharhoja kuin oikeita psykoosiharhoja.

Pari on kuitenkin jäänyt muistiin:

1. Joskus 19-vuotiaana "opiskelin" eräässä maalaisopistossa, käytännössä kuitenkin vedin vain viinaa, lääkkkeitä ja huumeita niin paljon kuin vain jaksoin. Erään kerran istuin kylpyammeessa vähän reilun päivän ajan, muistikuvia ei oikein ole, mutta olin siellä parin viinapullon, pilleripurkin ja merirosvohatun kanssa merirosvona "seilaamassa" maailman seitsemällä merellä, laulaen ja rommia juoden (minulla ei ollut rommia, vaan pari pulloa smirkkua ja viskiä). Omien muistikuvieni mukaan olin mennyt sinne lauantaipäivänä ja kämppikseni veti minut pois ammeesta laulamasta sunnuntai-iltana kun tuli takaisin kotiin. Ihoni oli tuon jälkeen pitkään hyvin huonona.

2. 21-vuotiaana vähän ennen raitistumistani olin siivoojana ja olin juopotellut iltavuorossa ja tanssinut alasti eräässä toimistorakennuksessa koko yön samalla kun "siivoilin" sitä. Aamulla paikalle tullut vartija/vahtimestari soitti ambulanssin kun ei saanut minua lopettamaan heilumistani. Minulla ei ole tuosta oikein mitään omia muistikuvia vaan luin kaikesta jälkeenpäin lääkärinlausunnostani. Muistan vain olleeni discossa ihmisten ympäröimänä tanssimassa ja saaden suosionosoituksia liikeistäni, vaikka todellisuudessa olin ihan yksin. Radio sentään taisi olla päällä, ainakin osan ajasta.

3. Olin tuolloin jo 27-vuotias kun retkahdin uudestaan aineisiin. Asuin tuolloin Espanjassa ja minulla ei ole mitään muistikuvia elo-syyskuun osalta, sillä olin ilmeisesti joka päivä aineissa ja kiertelin eräässä turistipaikassa esittämässä brittiläistä turistia (osaan aksentin todella hyvin) ja lyöttäydyin monen eri seurueen mukaan ja juhlin heidän hotellihuoneissa/lomataloissa. Havahduin tuosta päihdeputkesta vasta kun näin suuren lentävän aaveen joka puhui minulle. Se saattoi olla neitsyt maria tai sitten Jerseyn saarella asuessani kuulemani kummitustarinan aavenainen.

ei selkeitä muistikuvia, kerran jouduin suljetulle kun yritin juosta auton alle sillä säikähdin jotain edessäni leijuvaa hahmoa

mut varmaan minullakin nuo psykoosit olleet lähinnä vain huume-/lääke-/viinaharhaa eikä mitään oikeaa psykoosia

En ole ikinä ollut psykoosissa, olen kyllä luottanut liikaa kykyihini ja omaan jaksamiseen ja yrittänyt tehdä esimerkiksi viikon putkeen töitä joka päivä 14-16h ja käynyt juoksemassa 3-4 kertaa päivässä joka kerta vähintään 1h ajan, kunne keho on antanut periksi. Mutta ei nuo mitään psykooseja ole olleet, maniaa vain.

Kolme psykoosia ollut. Ensimmäinen noin 1,5 vuotta sitten. LSD:n avuin mania päälle ja sitä kesti muutaman viikon kunnes olin jo psykoosissa. Olo oli mahtava, olin "herännyt". Kuvittelin keksineeni tajunnan kaavan, tai oikeastaan maailmankaikkeuden kaavan. Ajattelin pelastaneeni maailman, tai kaikki maailman ihmiset "heräsivät". Jossain vaiheessa ajattelin että koko universumi on mun uni. Olin jumala.
Toinen ja kolmas psykoosi samanlaisia mutta tulivat luomuna ilman päihteitä stressistä.
Oikeestaan psykooseissa ollut paljonkin harha-ajatuksia joita en kaikkia edes muista. XXL -suuruusharha
Olotila oli kyllä mahtava ja ajatus lensi. Jatkuvasti tuli uusia "suuria" oivalluksia, joista sai euforisia dopamiiniryöppyjä... oivallus-oravanpyörä
Osastolla olin hyvin sosiaalinen ja ajattelin että olen siellä parantamassa muita- ystävystyinkin monien kohtalotoverien kanssa...
Piti kirjottaa näistä kirja, mutta nyt sitä häpeää, ja ei saa enään järkevää kokonaisuutta harhoista - jos sellaista olikaan...

Yksi mania ollut, sen laukesi 17-vuotiaana päihdekierteen päätteeksi. Olin ottanut kaljaa, pari jointtia ja happoa illan aikana ja joskus aamuyöstä lähdin kadulle juoksemaan ilman vaatteita (olin ilmeisesti harrastanut seksiä tuota ennen). Kadulta minut poimi poliisipartio ja toimitti spyk.päivystykseen rauhoittumaan.

Tuon reissun jälkeen olen kyllä ajoittain edelleen päihteitä käyttänyt mutta yleensä en kalja ja hamppu yhdistelmää kovempaa ja sitäkin harvemmin.

Kokemuksenne ovat samantyylisiä kuin itselläni. Kuvittelen pelastavani maailman, ruokani on myrkytetty, kaikkialla on merkkejä minulle, osastolla pelastin muita ihmisiä mm. henkiseltä taantumiselta (eräs potilas tosissaan alkoi ratkomaan sähköön liittyvää ongelmaa), olen myös ollut politiikassa, äitini tuleva presidentti...Noita riittää. Vuosina 2013-2014 jolloin nämä jutut pääosin tulivat esiin, poltin välit moniin tuttuihini. Harvalla riittää huumorintaju. Suomalaiset ovat vakavaa kansaa. Parhaiten minua on ymmärtäneet ja kestäneet ulkomaalaiset. Pistävät suomalaisen herkkyyden piikkiin.

Perusjuttuja, luulen olevani jumala tai siitä seuraava alaspäin. Kaikilla asioilla on henkinen yhteys minuun. Luen ajatuksia, ajatuksillani kontrolloin yksittäisiä maailman tapahtumia. Aiheutan sotia jne jne.

käyttäydyn todella normaalisti vaikka aivojen sisäinen toiminta on aikamoista, tottunut elämään viimeisen 4v aikana. Näen itseni monesti ns. ulkopuolelta ja analysoin tekemisiäni mielessäni koko ajan. En kuule ääniä, mutta ajatukset ovat sillisalaattia, mutta olen tyyni koska olen sisäistänyt että näin se vaan menee. Tärkeintä on olla antamatta impulsseille valtaa, mitä enemmän mania ja masennuskausia on niin niistä oppii aina jotain, itsellä päihteiden käytön lopettaminen sekä talouden kuntoon saaminen kun tullut outoja ostostottumuksia. Enimmäkseen lääke ketipinor on tuonut vielä enemmän irrallisuuden tunnetta, kärsin myös jonkinlaisesta paranoiasta, että ihmiset tietävät miten ahdistunut olen vaikka ulospäin ei näy mitään. Autolla ajaessa pelkään vastaan tulevia autoja kun pelkään että kuskit katsovat minua :OO