Ruokakulujen jakoperiaate

Tätä olen hieman miettinyt, kyllä. Mutta täysin mitätön ongelma ei minulle ole koska itselläni ei ole liikoja varaa laittaa ruokaan, mielummin laitan ne muuhun, ruoka on minulle pakollinen erä josta yritän selvitä mahdollisimman vähällä rahamäärällä. Eli meillä ei natsaa yhteen tämä ruokaan suhtauminen.

Ei kuule ole täysin mitätön ongelma, vaan aivan perusteltu ja todellinen. Eihän siinä periaatteessa mitään ongelmaa ole, jos molemmilla on rahaa kuin roskaa. Tosin siinäkin on sellainen näkökulma, että jos toinen rahoittaa liiton aikana kaiken kuluvan (ruoka, bensat, hygienia, sähköt) yms. ja toinen maksaa asunnon, hankkii auton, osakkeita yms. niin eron tullessa kulutushyödykkeitä hankkinut jää reilusti häviölle, etenkin jos on avioehto.

Ruokaan saa kulumaan usein enemmänkin kuin asumiseen. Ylärajaa ei ole. Siksi ei ole samantekevää kuinka paljon ruokaan "sijoittaa".

fdfsd kirjoitti:

Ei kuule ole täysin mitätön ongelma, vaan aivan perusteltu ja todellinen. Eihän siinä periaatteessa mitään ongelmaa ole, jos molemmilla on rahaa kuin roskaa. Tosin siinäkin on sellainen näkökulma, että jos toinen rahoittaa liiton aikana kaiken kuluvan (ruoka, bensat, hygienia, sähköt) yms. ja toinen maksaa asunnon, hankkii auton, osakkeita yms. niin eron tullessa kulutushyödykkeitä hankkinut jää reilusti häviölle, etenkin jos on avioehto.

Ruokaan saa kulumaan usein enemmänkin kuin asumiseen. Ylärajaa ei ole. Siksi ei ole samantekevää kuinka paljon ruokaan "sijoittaa".

Lue lisää

No tuossa taitaa olla vähän toinen tilanne kuin alkuperäisessä ja näitähän voi keksiä loputtomiin. Joka tapauksessa jo lähtötilanne on väärä.

Mitkä ovat nettotulosi? Paljonko maksat ruuasta?

Ihan saman maksan varmaankin, kun muutkin. Olen kovin huono tinkaamaan ruoan hinnasta.

''ihan saman kuin muutkin''....
Olen parikymppinen opiskelija ja huonon työllistymistilanteen vuoksi elän ainoastaan opintotuella ja -lainalla syksyt ja talvet. Maksan vuokrani (reilu 400e) lisäksi kaikki laskut (sähkö, vesi, kotivakuutus, puhelin...) sekä autoni vakuutukset ja verot. Nopeasti laskettuna, niinä kuukausina jolloin erääntyy muiden laskujen lisäksi sekä sähkö- että kotivakuutuslaskut, minulle jää rahaa käytettäväksi ruokaan, hygieniaan, lääkkeisiin, vaatteisiin, bensaan ja huvituksiin n. 140e.
Ymmärrän hyvin aloittajan huolen, sillä aikoinaan kun seurustelin, katsoin kauhulla kun minulle kolmeksi päiväksi tarkoitettu makaroonilaatikko katosi mieheni suuhun hänen tullessaan töistä luokseni. Ok, hän tarjosi ehkä kerran kahdessa kk:ssa minulle ruuat jossain, mutta hän itse asui silloin toistaiseksi vanhemmillaan ja kävi työssä, jostai sai palkkaa sen n. 2000e/kk. Ei hänen tarvinnut laskea jokaista suupalaansa. Toista se on opiskelijoilla, työttömillä ja pienituloisilla, jolloin jokainen sentti on venytettävä että rahat riittävät kuun loppuun saakka.

Miten hyvin itse ymmärrät että joku toinen voi laittaa ruokaan rahaa satasen kuukaudessa? Kun ei asuta yhdessä toisen on vaikea nähdä kokonaisuutta. En ole kirjoittanut etteikö mies suostuisi maksamaan ruokaansa mutta miten tuoda asia toiselle julki niin että toinen sen ymmärtää. Tilanne on sen vuoksi hieman hankala kun pääsääntöisesti olemme minun luonani.
Ongelmaa tai riitaa yhteenmuuttamisessa tämän asian suhteen ei tule olemaan koska en muuttaisi koskaan toisen kanssa yhteen jos käytännön asiat ei ole sovittu etukäteen, siihen kuuluu myös taloudelliset asiat.

miten-ratkaista kirjoitti:

Miten hyvin itse ymmärrät että joku toinen voi laittaa ruokaan rahaa satasen kuukaudessa? Kun ei asuta yhdessä toisen on vaikea nähdä kokonaisuutta. En ole kirjoittanut etteikö mies suostuisi maksamaan ruokaansa mutta miten tuoda asia toiselle julki niin että toinen sen ymmärtää. Tilanne on sen vuoksi hieman hankala kun pääsääntöisesti olemme minun luonani.
Ongelmaa tai riitaa yhteenmuuttamisessa tämän asian suhteen ei tule olemaan koska en muuttaisi koskaan toisen kanssa yhteen jos käytännön asiat ei ole sovittu etukäteen, siihen kuuluu myös taloudelliset asiat.

Lue lisää

Mitä?!? Pärjääkö joku muka satasella kuukaudessa? Meillä menee kylläkin 400 euroa kuukaudessa vaikka on vain 2 aikuista ja välillä tietty myös lapset paikalla syömässä mutta silti enimmäkseen kaksin asutaan. Meillä ei onneksi ole tuollaisia murheita, syödään melko terveellisesti ja se maksaa kenellä on rahaa. No molemmilla on rahaa, tulot melko samat mutta ei meillä mietitä kuka milloinkin maksaa ja mitä ja mistä vaan yhdessä päätetään että syödäänkös tänään/huomenna vaikka sitä ja joskus tulee heräteostoksia jos sattuu hyvä tarjous kohdalle, siihen tartutaan ja siitä sovelletaan syötävää.

Toisaalta on ihan totta että jos mies syö 3/4 teidän safkoista ja ostaa kallista ja se käy sun kukkarolle niin kannattaa ottaa asia tod. puheeksi ja selvittää se ennen yhteenmuuttoa. Otapas ruokakaupan kuitteja talteen niin niistä räknäämällä huomaatte miten ruokakulut jakautuu. Mielestäni ihan voi asiallisesti miehelle sanoa että tuotatuota kun sinä syöt noin kalliisti ja paljon ja minä olen vähäruokanen hiirulainen niin kai se sopii että maksat omasta kukkarostasi noi herkkusi. Tai laitat sinne yhteiselle tilille (joka olisi hyvä perustaa) pari satkua enemmän kuukaudessa että tasottaa noita kulutuksia.

Itse satunnaisesti käyn esim. Ruohonjuuressa ostamassa jotakin terveysmössöä mutta kyllä mä sillon maksan ne ihan omasta kukkarosta etten vaimoani raahaa kassalle maksamaan :D

miesvm_1967x kirjoitti:

Mitä?!? Pärjääkö joku muka satasella kuukaudessa? Meillä menee kylläkin 400 euroa kuukaudessa vaikka on vain 2 aikuista ja välillä tietty myös lapset paikalla syömässä mutta silti enimmäkseen kaksin asutaan. Meillä ei onneksi ole tuollaisia murheita, syödään melko terveellisesti ja se maksaa kenellä on rahaa. No molemmilla on rahaa, tulot melko samat mutta ei meillä mietitä kuka milloinkin maksaa ja mitä ja mistä vaan yhdessä päätetään että syödäänkös tänään/huomenna vaikka sitä ja joskus tulee heräteostoksia jos sattuu hyvä tarjous kohdalle, siihen tartutaan ja siitä sovelletaan syötävää.

Toisaalta on ihan totta että jos mies syö 3/4 teidän safkoista ja ostaa kallista ja se käy sun kukkarolle niin kannattaa ottaa asia tod. puheeksi ja selvittää se ennen yhteenmuuttoa. Otapas ruokakaupan kuitteja talteen niin niistä räknäämällä huomaatte miten ruokakulut jakautuu. Mielestäni ihan voi asiallisesti miehelle sanoa että tuotatuota kun sinä syöt noin kalliisti ja paljon ja minä olen vähäruokanen hiirulainen niin kai se sopii että maksat omasta kukkarostasi noi herkkusi. Tai laitat sinne yhteiselle tilille (joka olisi hyvä perustaa) pari satkua enemmän kuukaudessa että tasottaa noita kulutuksia.

Itse satunnaisesti käyn esim. Ruohonjuuressa ostamassa jotakin terveysmössöä mutta kyllä mä sillon maksan ne ihan omasta kukkarosta etten vaimoani raahaa kassalle maksamaan :D

Lue lisää

..siis että mies laittaisi yhteiselle tilille ne pari satkua enemmän ja siltä tililtä maksetaan ruoat yms.

Kai se mieskin tajuaa että jos vetää ruokaa kitusiinsa kun joku musta aukko niin ilmaista lounasta ei oo :)

Kuulostaa kyllä vaivalloiselta tuhrata excel-talukoiden kanssa mutta jos se sopii teille niin mikäpä siinä. Itse olen sikäli onnellisessa asemassa että meillä on vaimoni kanssa hyvin samankaltainen ruokamaku (etenkin kun olen hänet saanu opetettua syömään oliiveja vaikka hän ei minua syömään vuohenjuustoa :D ) joten samat tarvikkeet sopii molemmille eikä meillä lasketa. Jompikumpi maksaa , mitä väliä, yhteinen elämä, yhteiset rahat eikä rahasta ole tarvinnut riidellä.

exeltaulukko ja parisuhde ei juma :D:D:D:D:D. jaatteko asunnonki sitten niin että toinen saa käyttää vaan puolta wc-pytystä. lainaan guns and rosesia where to we go now. :D:D:D

andymäkkoi kirjoitti:

exeltaulukko ja parisuhde ei juma :D:D:D:D:D. jaatteko asunnonki sitten niin että toinen saa käyttää vaan puolta wc-pytystä. lainaan guns and rosesia where to we go now. :D:D:D

Lue lisää

Ihan hauskanen heitto mutta kun parisuhteita on niin monenlaisia niin eikö sallita kaikkien elää sillä tyylillä mikä kullekin parhaiten soveltuu? Itsekään en jaksaisi excel-talukoiden kanssa sohia mutta se jonkun mielestä on ookoo niin kait hän on oikeutettu elämään sillä tavoin. Ei ole mun murhe niin kauan kun ei tule mun koneelle vääntämään ekseleitä. Ja osaa juoda jokilaivalla oluensa itkemättä ekseleistä :D Sillon kyl pärjätään, nou hätä ;)

andymäkkoi kirjoitti:

exeltaulukko ja parisuhde ei juma :D:D:D:D:D. jaatteko asunnonki sitten niin että toinen saa käyttää vaan puolta wc-pytystä. lainaan guns and rosesia where to we go now. :D:D:D

Lue lisää

Kuten sanoin niin en oletakaan että kaikki ymmärtävät tätä ratkaisua; kerroinpahan vain yhden mahdollisen mallin joka todistetusti toimii joillakin ihmisillä. Yhdessä 15 vuotta joista naimisissa 12 eikä yhden yhtä kertaa minkäänlaista riitaa rahasta tai sen käyttämisestä, tai edes mitään keskustelua rahankäytöstä. Excel-taulukon täyttäminen kuulostaa varmasti työläältä mutta itse asiassa siihen ei mene kuin kymmenisen minuuttia, eikä edes joka päivä.

Meillä on molemmilla lähes yhtä suuret tulot (minulla hieman suuremmat) joten sekin auttaa tässä; en usko että malli toimisi jos tulot olisivat kovin erisuuruiset.

Ja kysymykseesi vastaus että kyllä me käytämme molemmat kotiamme ihan täysipainoisesti. :-) Ja molemmat ottavat tasapuolisesti osaa kodin kuluihin. Kuitenkin niin että hankinnat päätetään yhdessä. Jos esim. minä olen sitä mieltä että olisi kivaa jos meillä olisi olohuoneessa 528 euroa maksava taulu johon ihastuin galleriassa, niin kerron siitä toiselle osapuolelle. Jos hän on sitä mieltä että sehän on hyvä idea, niin maksaa puolet. Jos on sitä mieltä että koti on ihan hyvä ilmankin, niin ostan taulun yksin. Tämä muuten on ihan aito esimerkki muutaman vuoden takaa. :-)

Yksi juttu vielä mikä tässä mallissamme toimii tosi hyvin. Eli se että kun ostaa toiselle lahjan, niin se tosiaan sitten on myös LAHJA. En ole koskaan oikein tajunnut miten nämä "yhteiset rahat" -tyypit muistavat toisiaan esim. syntymäpäivänä? Siinähän toinen oikeastaan päätyy maksamaan oman lahjansa.

Esim. pari kuukautta sitten vein puolison synttäriyllätyksenä hotelliin toiselle paikkakunnalle yhdeksi yöksi. Varasin junaliput ja huoneen itse, ja maksoin myös perillä aivan kaiken (pääsyliput pariin museoon ja näyttelyyn; illalisen ravintolassa, drinkit baarissa...) Koko homma kustansi lähes 900 euroa (sijoitin kunnolla kun synttärit on vain kerran vuodessa, joten varasin sviitin enkä tavallista huonetta) josta puoliso ei maksanut sentin hyrrää.

HelppoaMukavaa kirjoitti:

Kuten sanoin niin en oletakaan että kaikki ymmärtävät tätä ratkaisua; kerroinpahan vain yhden mahdollisen mallin joka todistetusti toimii joillakin ihmisillä. Yhdessä 15 vuotta joista naimisissa 12 eikä yhden yhtä kertaa minkäänlaista riitaa rahasta tai sen käyttämisestä, tai edes mitään keskustelua rahankäytöstä. Excel-taulukon täyttäminen kuulostaa varmasti työläältä mutta itse asiassa siihen ei mene kuin kymmenisen minuuttia, eikä edes joka päivä.

Meillä on molemmilla lähes yhtä suuret tulot (minulla hieman suuremmat) joten sekin auttaa tässä; en usko että malli toimisi jos tulot olisivat kovin erisuuruiset.

Ja kysymykseesi vastaus että kyllä me käytämme molemmat kotiamme ihan täysipainoisesti. :-) Ja molemmat ottavat tasapuolisesti osaa kodin kuluihin. Kuitenkin niin että hankinnat päätetään yhdessä. Jos esim. minä olen sitä mieltä että olisi kivaa jos meillä olisi olohuoneessa 528 euroa maksava taulu johon ihastuin galleriassa, niin kerron siitä toiselle osapuolelle. Jos hän on sitä mieltä että sehän on hyvä idea, niin maksaa puolet. Jos on sitä mieltä että koti on ihan hyvä ilmankin, niin ostan taulun yksin. Tämä muuten on ihan aito esimerkki muutaman vuoden takaa. :-)

Yksi juttu vielä mikä tässä mallissamme toimii tosi hyvin. Eli se että kun ostaa toiselle lahjan, niin se tosiaan sitten on myös LAHJA. En ole koskaan oikein tajunnut miten nämä "yhteiset rahat" -tyypit muistavat toisiaan esim. syntymäpäivänä? Siinähän toinen oikeastaan päätyy maksamaan oman lahjansa.

Esim. pari kuukautta sitten vein puolison synttäriyllätyksenä hotelliin toiselle paikkakunnalle yhdeksi yöksi. Varasin junaliput ja huoneen itse, ja maksoin myös perillä aivan kaiken (pääsyliput pariin museoon ja näyttelyyn; illalisen ravintolassa, drinkit baarissa...) Koko homma kustansi lähes 900 euroa (sijoitin kunnolla kun synttärit on vain kerran vuodessa, joten varasin sviitin enkä tavallista huonetta) josta puoliso ei maksanut sentin hyrrää.

Lue lisää

Hyvä, että toimii ja sekin on hyvä, että ymmärrät, ettei toimisi kaikilla :)

Meidän perheessä on yhteinen ja omat tilit, joten kyllä ne lahjat ihan omilla rahoilla voi ostaa. Yhteistä tiliä käytetään yhteisiin menoihin, mutta välillä otetaan henkkoht tileiltäkin, jos yhteiseltä tililtä puuttuu eikä siitä synny sen enempää porua tai takaisinmaksuvelvoitetta. Avioliittoa takana useita kymmeniä vuosia, joten varallisuuserot ovat vaihdelleet, ensin molemmat köyhiä, mutta sittemmin ovat molemmat vuorotellen ehtineet ansaita toista enemmän.

Suhde rahankäyttöön on minusta ratkaisevaa. Pihi ja höveli kohtaavat varmaankin vaikeuksia. Itseäni mietityttäisi systeemissä se, että jos toinene sairastuisi, jäisi työttömäksi yms. eikö silloin koituisi ongelmia, kun esim talon kulut kuitenkin säilyvät ennallaan, samoin velanmaksuvelvoitteet. Yhteisessä rahataloudessa nuo eivät ole ongelmatilanteita. Pitkässä liitossa ehtii sairastaa, olla opiskelija, työtön jne, kumpikin tai voi käydä niinkin, että oikeasti joutuu toisen elätettäväksi, jos sairastuu, vammautuu jne. Lain mukaan avioliitossa olevilla on toisiaan kohtaan elatusvelvollisuus. Olen vähän vanhempi ihminen, joten näen asian jo sairastelun ja oikeiden talousvaikeuksienkin valossa jotenkin turvattomana. Voiko sitten luottaa, että toinen on tukena taloudellisesti myös pahoina aikoina, jos kaikki pitää olla aivan tasan?

HelppoaMukavaa kirjoitti:

Kuten sanoin niin en oletakaan että kaikki ymmärtävät tätä ratkaisua; kerroinpahan vain yhden mahdollisen mallin joka todistetusti toimii joillakin ihmisillä. Yhdessä 15 vuotta joista naimisissa 12 eikä yhden yhtä kertaa minkäänlaista riitaa rahasta tai sen käyttämisestä, tai edes mitään keskustelua rahankäytöstä. Excel-taulukon täyttäminen kuulostaa varmasti työläältä mutta itse asiassa siihen ei mene kuin kymmenisen minuuttia, eikä edes joka päivä.

Meillä on molemmilla lähes yhtä suuret tulot (minulla hieman suuremmat) joten sekin auttaa tässä; en usko että malli toimisi jos tulot olisivat kovin erisuuruiset.

Ja kysymykseesi vastaus että kyllä me käytämme molemmat kotiamme ihan täysipainoisesti. :-) Ja molemmat ottavat tasapuolisesti osaa kodin kuluihin. Kuitenkin niin että hankinnat päätetään yhdessä. Jos esim. minä olen sitä mieltä että olisi kivaa jos meillä olisi olohuoneessa 528 euroa maksava taulu johon ihastuin galleriassa, niin kerron siitä toiselle osapuolelle. Jos hän on sitä mieltä että sehän on hyvä idea, niin maksaa puolet. Jos on sitä mieltä että koti on ihan hyvä ilmankin, niin ostan taulun yksin. Tämä muuten on ihan aito esimerkki muutaman vuoden takaa. :-)

Yksi juttu vielä mikä tässä mallissamme toimii tosi hyvin. Eli se että kun ostaa toiselle lahjan, niin se tosiaan sitten on myös LAHJA. En ole koskaan oikein tajunnut miten nämä "yhteiset rahat" -tyypit muistavat toisiaan esim. syntymäpäivänä? Siinähän toinen oikeastaan päätyy maksamaan oman lahjansa.

Esim. pari kuukautta sitten vein puolison synttäriyllätyksenä hotelliin toiselle paikkakunnalle yhdeksi yöksi. Varasin junaliput ja huoneen itse, ja maksoin myös perillä aivan kaiken (pääsyliput pariin museoon ja näyttelyyn; illalisen ravintolassa, drinkit baarissa...) Koko homma kustansi lähes 900 euroa (sijoitin kunnolla kun synttärit on vain kerran vuodessa, joten varasin sviitin enkä tavallista huonetta) josta puoliso ei maksanut sentin hyrrää.

Lue lisää

Vastaan tuohon pohdintaasi, että miten nämä "yhteiset rahat" -tyypit antavat lahjoja. Ideana omasta mielestäni lahjassa ei ole sen rahallinen arvo, vaan toisen muistaminen. Siksi lahja on aina sellainen, joka tuntuu henkilökohtaiselta. Eli jos siltä yhteiseltä tililtä maksan miehelle sen kokemuksen ralliauton kyydissä, niin annan siis lahjaksi kokemukset, sekä tavallaan luvan ja halun siihen, että yhteisiä varojamme käytetään siihen, että mies saa jotain mukavaa itselleen. Tai sama, kun mies ostaa jotain minulle. Silloin siis yhteisestä kassasta panostetaan toiseen, ja lahja on toisen muistamista. Muutenkaan en ymmärrä sitä, jos lahjaa pitäisi arvostaa rahallisella mittapuulla. Paras lahja mitä olen mieheltäni saanut, oli 10 kerran lahjakortti tunnin kunnolliseen hierontaa, kotona oman miehen käsittelyssä.;) Ei siis maksanut senttiäkään, mutta tiesin että mies haluaa nähdä vuokseni vaivaa!:)

En ymmärrä tuota, että te jaatte yhteisen elämän, perheen, kodin, haaveet, rakkauden... Mutta ette rahojanne. Minun korvaani se vaikuttaa todella kylmältä, enkä itse olisi yhteistä kotia sellaiselta pohjalta ikinä ruvennut rakentamaan.

Mutta exel innostuksen ymmärrän! Minäkin exelöin meidän menot, pääosin. Katson aina tarkasti, että mihin sitä rahaa valuu, ja paljonko saadaan sästöön. Minä olen meiltä se, joka huolehtii laskut yms. Mies tuskin edes tietää paljonko meillä on rahaa, kun ei se häntä kiinnosta/huoleta, kun homma hoituu. Molemmat käymme töissä, joten ihan normi tulot on. Meillä molemmilla on myös lapsia aiemmista liitoista, ja heistäkin huolehdimme yhdessä, samasta kassasta.

Tervehenkistä ajattelua ;) Ylipäänsä olen sitä mieltä että jos suhteessa täytyy alkaa liikaa laskemaan toisen aiheuttamia ruokakuluja niin suhteessa on jotakin perusteellisesti vialla. Ymmärrän kyllä sen että jos toisen tili valuu toisen kidasta sisään ja putkahtaa ruskeena pötkönä viemäriin niin tottahan se nyppii. Mutta kun se virhe on tehty jo aikaa sitten. Mutta fiksut ihmiset osaa korjata pienet mokansa. Eikä siitä mitään riitaa pitäisi syntyä, jos toisesta välittää. Kai jokainen haluaa tehdä oikein sille ihmiselle kenestä välittää. Vai?

miesvm_1967x kirjoitti:

Tervehenkistä ajattelua ;) Ylipäänsä olen sitä mieltä että jos suhteessa täytyy alkaa liikaa laskemaan toisen aiheuttamia ruokakuluja niin suhteessa on jotakin perusteellisesti vialla. Ymmärrän kyllä sen että jos toisen tili valuu toisen kidasta sisään ja putkahtaa ruskeena pötkönä viemäriin niin tottahan se nyppii. Mutta kun se virhe on tehty jo aikaa sitten. Mutta fiksut ihmiset osaa korjata pienet mokansa. Eikä siitä mitään riitaa pitäisi syntyä, jos toisesta välittää. Kai jokainen haluaa tehdä oikein sille ihmiselle kenestä välittää. Vai?

Lue lisää

Aivan, minustakin on todella outoa, jos ruokakulut ovat ongelma, miten sitten isompien ongelmien kanssa käy?

Tässä tapauksessa voisit ap testata miestä pyytämällä, että hän käy kaupassa. Jos tämä ei sovi hänelle, niin silloin voi olla jotain pielessä eli maksattaa sinulla syömisensä. Jos taas mies käy kaupassa ja kantaa ison ruokalastin vahvempana perille maksaen samalla omat syöminkinsä, niin kyse on vain siitä, ettei hän ehkä ole tullut ajatelleeksi, miten paljon ruoka maksaa.

Minusta kyse ei ole rahasta silloin kun on kyse rahasta, vaan toisen huomioon ottamisesta. Sitä tarvitaan aina parisuhteessa eivätkä raha-asiat koskaan ole tasan niin kauan kuin toisen tilannetta ei oteta huomioon joko ajattelemattomuuttaan tai hyväksikäyttömielessä. Rahat ovat hyvin tärkeä asia parisuhteessa. Pahimmillaan vallankäytön väline, jos esim toisella on isot tulot ja vaatii maksamaan puolet menoista.

Niinpä, jos ruokakulut aiheuttaa jo ongelmia, niin mitäs sitten, kun oikeesti on ongelmia? Ruoka on jokapäiväinen osa elämää. Sitä on pakko ostaa ja syödä (edes minimaalisia määriä). Siksi ruuan ostohinnasta on turha venkoilla ja vääntää ongelmaa.

Ei tietty kuulosta reilulta, jos aina pelkästään toinen käy kaupassa ja maksaa ruuasta, kuten esim. vanhemmillani, mutta tuo on yksittäinen kontekstista irrotettu aisa: vanhemmillani vain toinen hoitaa ruokapuolta, mutta toinen maksaa lähes yksin asumista (ruoka-rahoittaja on pienituloisempi ja laittaa asumiseen vähemmän rahaa). Tällä tahdon sanoa, että yleensä yhdessä olossa on niitä muitakin kuluja, ja ellei ole sovittu, että ihan KAIKKI kulut, jotka sisältävät yleensä asumisen, syömisen, vakuutukset etc., jaetaan tasan puokkiin, niin voi käydä niin, että valitetaan siitä kuinka itse joutuu "uhraamaan" paljon rahaa asiaan X, muttei oteta yhtään huomioon, että se toinen uhraa paljon rahaa johonkin toiseen edelleen yhteiseen asiaan, jonka eteen ensimmäinen valittaja ei sitten korvaansa lotkautakaan.

Parisuhde on tasapainoilua ja kompromissien ja sopimusten tekoa. Se vaatii kokonaiskuvan hahmottamista ja hyviä neuvottelutaitoja, joustavuutta ja ymmärrystä.

Siispä aloittaja, keskustelemaan siitä!

miesvm_1967x kirjoitti:

Tervehenkistä ajattelua ;) Ylipäänsä olen sitä mieltä että jos suhteessa täytyy alkaa liikaa laskemaan toisen aiheuttamia ruokakuluja niin suhteessa on jotakin perusteellisesti vialla. Ymmärrän kyllä sen että jos toisen tili valuu toisen kidasta sisään ja putkahtaa ruskeena pötkönä viemäriin niin tottahan se nyppii. Mutta kun se virhe on tehty jo aikaa sitten. Mutta fiksut ihmiset osaa korjata pienet mokansa. Eikä siitä mitään riitaa pitäisi syntyä, jos toisesta välittää. Kai jokainen haluaa tehdä oikein sille ihmiselle kenestä välittää. Vai?

Lue lisää

Ei siinä mitään perusteellista vikaa täydy olla jos joutuu ruokakuluja miettimään. Itse joudun koska tuloni ovat niin pienet.
Siis en edellenkään ole sanonut etteikö mies suostu omia ruokiaan maksamaan, mietin ratkaisua tähän tilanteeseen, miten asian kanssa voisi toimia. Ennenminkin sanoisin ettei hän ymmärrä minun tilannettani verrattuna hänen tilanteeseensa. Kyllä hän ruokakaupassa käy, siitä ei ollut kyse. Hänen ostostottumuksensa ovat erilaiset kuin minun. Tätä kautta tietysti ruokatottumuksetkin. Mietin mikä olisi käytännöllisin ratkaisu ilman turhia miettimisiä. sellainen mikä toimisi käytännössä.

miten-ratkaista kirjoitti:

Ei siinä mitään perusteellista vikaa täydy olla jos joutuu ruokakuluja miettimään. Itse joudun koska tuloni ovat niin pienet.
Siis en edellenkään ole sanonut etteikö mies suostu omia ruokiaan maksamaan, mietin ratkaisua tähän tilanteeseen, miten asian kanssa voisi toimia. Ennenminkin sanoisin ettei hän ymmärrä minun tilannettani verrattuna hänen tilanteeseensa. Kyllä hän ruokakaupassa käy, siitä ei ollut kyse. Hänen ostostottumuksensa ovat erilaiset kuin minun. Tätä kautta tietysti ruokatottumuksetkin. Mietin mikä olisi käytännöllisin ratkaisu ilman turhia miettimisiä. sellainen mikä toimisi käytännössä.

Lue lisää

No eihän tuossa auta kuin nostaa katti pöydälle, otatte pöydän ääressä keskustelun jossa kerrot tämän huolesi asiasta miehellesi. Että koet asian niin ettei sun massi riitä koska siinä tilinauhassa on turhan pieni summa, että tarvisit ehkä rahaa joskus johonkin muuhunkin kuin vaan ruokamaksujen hoitamiseen.

Jos mies sua rakastaa niin se ymmärtää kyllä ja tulee vastaan puolitiehen. Ellei tule niin enpä osaa sanoa mitä tilanteesta pitäis ajatella. On mullakin ollut itteäni paljon vähemmän ansaitseva avokki. Ymmärsin kyllä yskän joten maksoin mukisematta suuremman osan perheemme kuluista. Kyseinen suhde on historiaa mutta ei kaatunut raha-asioihin vaan ihan muihin ongelmiin. En silti tunne katkeruutta vaikka tasan tiedostan että käytin huomattavasti enemmän sitä valuuttaa meidän elämiseen. Pakkohan sitä on elää kuitenkin joten aivan sama :D

Sun täytyy vaan nyt saada mies tajuamaan tuo epäsuhta tuloissanne ja menoissanne ja toivottavasti saatte yhdessä järjestettyä asiat niin että molemmilla on hyvä olla. Sehän parisuhteen tarkotus niinko pitäis olla että molemmilla/kaikilla on hyvä olla ja elää. Eikä hampaiden kiristely?

miten-ratkaista kirjoitti:

Ei siinä mitään perusteellista vikaa täydy olla jos joutuu ruokakuluja miettimään. Itse joudun koska tuloni ovat niin pienet.
Siis en edellenkään ole sanonut etteikö mies suostu omia ruokiaan maksamaan, mietin ratkaisua tähän tilanteeseen, miten asian kanssa voisi toimia. Ennenminkin sanoisin ettei hän ymmärrä minun tilannettani verrattuna hänen tilanteeseensa. Kyllä hän ruokakaupassa käy, siitä ei ollut kyse. Hänen ostostottumuksensa ovat erilaiset kuin minun. Tätä kautta tietysti ruokatottumuksetkin. Mietin mikä olisi käytännöllisin ratkaisu ilman turhia miettimisiä. sellainen mikä toimisi käytännössä.

Lue lisää

Jos mies käy ruokakaupassa ja maksaa ostokset, niin poistuuko ongelma sillä? Parisuhteessa on juuri tasan kyse siitä, että asettuu toisen asemaan ja ottaa toisen huomioon niin raha-asioissa kuin muissakin. Jos sinua häiritsee asia, niin ota se vain puheeksi reilusti, jos et ota, niin asia ei selviä, koska kukaan ei ole ajatustenlukija.

Jos hän ei suostu ymmärtämään rahatilannettasi, niin silloin minusta voi tosiaan olla kyse hyväksikäytöstä eli maksattaa syömisensä täysin sinulla, vaikka ette edes asu yhdessä. Sellaista tilannetta ei oikein voi ratkaista, jos toinen haluaa, että maksat hänen menonsa, vaikka rahasi loppuvat - siitäkö tässä oikeastaan on kyse? Olet liian kiltti ja hän maksattaa sinulla ruokansa? Silloin tilanne on se, että yhdessä asuessanne maksaisit kaiken muunkin, todennäköisesti. On siis tärkeä asia selvittää jatkon kannalta.

miten-ratkaista kirjoitti:

Ei siinä mitään perusteellista vikaa täydy olla jos joutuu ruokakuluja miettimään. Itse joudun koska tuloni ovat niin pienet.
Siis en edellenkään ole sanonut etteikö mies suostu omia ruokiaan maksamaan, mietin ratkaisua tähän tilanteeseen, miten asian kanssa voisi toimia. Ennenminkin sanoisin ettei hän ymmärrä minun tilannettani verrattuna hänen tilanteeseensa. Kyllä hän ruokakaupassa käy, siitä ei ollut kyse. Hänen ostostottumuksensa ovat erilaiset kuin minun. Tätä kautta tietysti ruokatottumuksetkin. Mietin mikä olisi käytännöllisin ratkaisu ilman turhia miettimisiä. sellainen mikä toimisi käytännössä.

Lue lisää

Jos kumpikin kauppailette, mutta ostotottumukset eroavat radikaalisti niin määriltään kuin laaduiltaankin, niin esimerkiksi:

1. Sopikaa asiasta. Teette listan aina etukäteen ja vuoronperään käytte siellä kaupassa. Eli molemmat saavat mitä tarvitsevat ja kulut suurinpiirtein puolittuu.

2. Sopikaa, että se, joka siellä käy, maksaa kulut siltä kerralta ja tuo mitä tuo. Se, joka ei käynyt sillä kertaa kaupassa, tyytyy tuotuihin ostoksiin.

3. Perustakaa "ruokarahapurkki", jonne pistätte rahaa kumpikin. Sitten massit mukaan, kun tulee kauppaan tarvetta - kumpi nyt meneekään.

4. Juteltaa tilanteesta. Mies ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi, tai sinä et ole tullut ajatelleeksi jotain, mihin hän kuitenkin syytää rahaa sinua enemmän.

Enempää ratkaisumahdollisuuksia ei nyt juuri tule mieleen.. Toivottavasti jotain apua oli. :)

horsieee kirjoitti:

Jos kumpikin kauppailette, mutta ostotottumukset eroavat radikaalisti niin määriltään kuin laaduiltaankin, niin esimerkiksi:

1. Sopikaa asiasta. Teette listan aina etukäteen ja vuoronperään käytte siellä kaupassa. Eli molemmat saavat mitä tarvitsevat ja kulut suurinpiirtein puolittuu.

2. Sopikaa, että se, joka siellä käy, maksaa kulut siltä kerralta ja tuo mitä tuo. Se, joka ei käynyt sillä kertaa kaupassa, tyytyy tuotuihin ostoksiin.

3. Perustakaa "ruokarahapurkki", jonne pistätte rahaa kumpikin. Sitten massit mukaan, kun tulee kauppaan tarvetta - kumpi nyt meneekään.

4. Juteltaa tilanteesta. Mies ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi, tai sinä et ole tullut ajatelleeksi jotain, mihin hän kuitenkin syytää rahaa sinua enemmän.

Enempää ratkaisumahdollisuuksia ei nyt juuri tule mieleen.. Toivottavasti jotain apua oli. :)

Lue lisää

Ihan hyviä ideoitahan noi oli. Mutta jalostamista niissäkin on. Esimerkiksi meillä ei tuo kohdan 3. rahapurkki toimisi lainkaan, niin harvoin on konkreettista valuuttaa kukkarossa eikä siellä pankkiautomaatilla muista tai ehdi käymään :D Sen mitä jemmasin kukkaroon niin annoin toiseksi viimosen kakskymppisen tytärpuolelle bussirahaksi. Ja sen jälkeen vippasin 50 eukkua kälylle. Että enää 20 euroa kukkarossa ja sitä en pistä mihinkään purkkiin koska pankkien serverit taas kohta kaatuilee niin saapahan sillä sitte kaupasta jotain ostettua, silloin kun muovi ei toimi. Kohtaa 4. itse suosittelisin, mies ei tosiaan välttämättä edes tajua ap:n ahdinkoa?

miesvm_1967x kirjoitti:

Ihan hyviä ideoitahan noi oli. Mutta jalostamista niissäkin on. Esimerkiksi meillä ei tuo kohdan 3. rahapurkki toimisi lainkaan, niin harvoin on konkreettista valuuttaa kukkarossa eikä siellä pankkiautomaatilla muista tai ehdi käymään :D Sen mitä jemmasin kukkaroon niin annoin toiseksi viimosen kakskymppisen tytärpuolelle bussirahaksi. Ja sen jälkeen vippasin 50 eukkua kälylle. Että enää 20 euroa kukkarossa ja sitä en pistä mihinkään purkkiin koska pankkien serverit taas kohta kaatuilee niin saapahan sillä sitte kaupasta jotain ostettua, silloin kun muovi ei toimi. Kohtaa 4. itse suosittelisin, mies ei tosiaan välttämättä edes tajua ap:n ahdinkoa?

Lue lisää

No joo, ei meilläkään tuo rahapurkki toimisi, mutta jotkut käyttää sitä joten laitoin senkin. :) Yksillä tutuilla oli jopa "kiroilupurkki" eli aina kun kirosivat lastensa kuullen, laittoivat rahaa purkkiin tietyn määrän (sanoille oli sovittu "hinta") ja sitten ne meni kauppaan näillä rahoilla. Tosin ei ruokakauppaan vaan ostiko ne nyt jotain koko perheelle tyyliin uus telkkari vanhan romun tilalle tai vastaavaa, mutta anyway.

Aloittaja toivottavasti löydät jonkin ratkaisun, varsinki jos suhde muuten on hyvä! Kauppalaskujen takia ei kannata erota hyvästä suhteesta.. Tiiän yhen parin, jotka on eronneet sen takia, että ne riiteli jatkuvasti siitä kummasta päästä banaani kuoritaan...

miten-ratkaista kirjoitti:

Ei siinä mitään perusteellista vikaa täydy olla jos joutuu ruokakuluja miettimään. Itse joudun koska tuloni ovat niin pienet.
Siis en edellenkään ole sanonut etteikö mies suostu omia ruokiaan maksamaan, mietin ratkaisua tähän tilanteeseen, miten asian kanssa voisi toimia. Ennenminkin sanoisin ettei hän ymmärrä minun tilannettani verrattuna hänen tilanteeseensa. Kyllä hän ruokakaupassa käy, siitä ei ollut kyse. Hänen ostostottumuksensa ovat erilaiset kuin minun. Tätä kautta tietysti ruokatottumuksetkin. Mietin mikä olisi käytännöllisin ratkaisu ilman turhia miettimisiä. sellainen mikä toimisi käytännössä.

Lue lisää

Käytännöllisin ratkaisu on se, että ostatte ja maksatte ruokanne molemmat itse. Näin kummatkin saavat sellaista ruokaa mitä haluaa, ja kustannukset jakautuvat täsmälleen sen mukaan mitä kumpainenkin ostaa.

Tämä sama käytäntö oli suurin piirtein ex-liitossani. Lasten vuoksi siinä oli tiettyjä poikkeuksia, joista en tässä raportoi :). Samoin nykyisessä suhteessa, vaikka emme asu kuin viikonloput ja lomat yhdessä > yleensä juuri minun luona. Mies on kyllä niin fiksu, että on itse tarjoutunut maksamaan, jos ostan hänelle "tilaamansa" ruokatarvikkeet kaupasta. Ellei sitten itse ole niitä tuonut.

horsieee kirjoitti:

Jos kumpikin kauppailette, mutta ostotottumukset eroavat radikaalisti niin määriltään kuin laaduiltaankin, niin esimerkiksi:

1. Sopikaa asiasta. Teette listan aina etukäteen ja vuoronperään käytte siellä kaupassa. Eli molemmat saavat mitä tarvitsevat ja kulut suurinpiirtein puolittuu.

2. Sopikaa, että se, joka siellä käy, maksaa kulut siltä kerralta ja tuo mitä tuo. Se, joka ei käynyt sillä kertaa kaupassa, tyytyy tuotuihin ostoksiin.

3. Perustakaa "ruokarahapurkki", jonne pistätte rahaa kumpikin. Sitten massit mukaan, kun tulee kauppaan tarvetta - kumpi nyt meneekään.

4. Juteltaa tilanteesta. Mies ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi, tai sinä et ole tullut ajatelleeksi jotain, mihin hän kuitenkin syytää rahaa sinua enemmän.

Enempää ratkaisumahdollisuuksia ei nyt juuri tule mieleen.. Toivottavasti jotain apua oli. :)

Lue lisää

"1. Sopikaa asiasta. Teette listan aina etukäteen ja vuoronperään käytte siellä kaupassa. Eli molemmat saavat mitä tarvitsevat ja kulut suurinpiirtein puolittuu."

Tämä ei kyllä päde, jos tai kun ruokatottumukset ovat erilaisia. Toinen syö maksalaatikkoa, kaurapuuroa, perunaa ym. edullista. Toinen syö kalleimpia valmisannoksia muutaman päivässä, leipää, juustoja, leikkeleitä, juo paljon limuja, tuoremehuja jne ja muuta kallista paljon. Tuossa voi helpostikin tulla yhteissummaksi kuukaudessa 1000e, josta halvemmin syövän osuus on vain 200e....

puolittuuko kirjoitti:

"1. Sopikaa asiasta. Teette listan aina etukäteen ja vuoronperään käytte siellä kaupassa. Eli molemmat saavat mitä tarvitsevat ja kulut suurinpiirtein puolittuu."

Tämä ei kyllä päde, jos tai kun ruokatottumukset ovat erilaisia. Toinen syö maksalaatikkoa, kaurapuuroa, perunaa ym. edullista. Toinen syö kalleimpia valmisannoksia muutaman päivässä, leipää, juustoja, leikkeleitä, juo paljon limuja, tuoremehuja jne ja muuta kallista paljon. Tuossa voi helpostikin tulla yhteissummaksi kuukaudessa 1000e, josta halvemmin syövän osuus on vain 200e....

Lue lisää

Makarooniloota maksaa n 4 euroa ja siitä syö kaksi päivää, perusruokaa kun tekee ison laatikon. Köyhällä ei ole pihveihin varaa. Teen makaroonilootaa n 10 kertaa kuussa.

Helpostihan tuo menee. 400 menee jo työpaikkalounaisiin kahdelta.

Tuollaiset asiat eivät vaikuta minuun, jokainenhan on erilainen ja saa elää omalla tavallaan. Olen toki asunut miehen kanssa aiemmin enkä tuollaisiia asioihin edes kiinnitä huomiota. Rahankäyttöön on minun pakko kiinnittää huomiota ja nimenomaan ruokarahan.
Kiitos kaikille vinkeistä, taidamme tosiaan jatkossa ostaa omat ruokamme itse, se on helpointa kun syömme niin eri ruokiakin.

miten-ratkaista kirjoitti:

Tuollaiset asiat eivät vaikuta minuun, jokainenhan on erilainen ja saa elää omalla tavallaan. Olen toki asunut miehen kanssa aiemmin enkä tuollaisiia asioihin edes kiinnitä huomiota. Rahankäyttöön on minun pakko kiinnittää huomiota ja nimenomaan ruokarahan.
Kiitos kaikille vinkeistä, taidamme tosiaan jatkossa ostaa omat ruokamme itse, se on helpointa kun syömme niin eri ruokiakin.

Lue lisää

Se oli sarkasmia. Pidän valitustasi turhana, kun rupeat pitämään kirjaa toisen syömisistä, ja miehesi vai sitten vetää mukaan vaikkapa suihkussa käymiset.

miten-ratkaista kirjoitti:

Tuollaiset asiat eivät vaikuta minuun, jokainenhan on erilainen ja saa elää omalla tavallaan. Olen toki asunut miehen kanssa aiemmin enkä tuollaisiia asioihin edes kiinnitä huomiota. Rahankäyttöön on minun pakko kiinnittää huomiota ja nimenomaan ruokarahan.
Kiitos kaikille vinkeistä, taidamme tosiaan jatkossa ostaa omat ruokamme itse, se on helpointa kun syömme niin eri ruokiakin.

Lue lisää

Sanoit että rahankäyttöön sinun täytyy kiinnittää huomiota. Maksaa se suihkussa käyntikin, ja pyykinpesu vasta kallista onkin... Jos saranat kuluu, niin uudet maksaa. Esimerkiksi meidän todella tiukalla budjetilla pidetty vesilasku 4 henkiselle perheelle on 60e/kk. Se on vähän se, ok-talossa asustellaan.

åoektåklg kirjoitti:

Sanoit että rahankäyttöön sinun täytyy kiinnittää huomiota. Maksaa se suihkussa käyntikin, ja pyykinpesu vasta kallista onkin... Jos saranat kuluu, niin uudet maksaa. Esimerkiksi meidän todella tiukalla budjetilla pidetty vesilasku 4 henkiselle perheelle on 60e/kk. Se on vähän se, ok-talossa asustellaan.

Lue lisää

Minä asun vuokralla niin tuo vesimaksu kuuluu vuokraan joten siitä ei tarvitse murehtia. Käyttö ei lisää kuluja.
Enhän minä mitään kirjaa sentään pidä enkä halua.

miten-ratkaista kirjoitti:

Minä asun vuokralla niin tuo vesimaksu kuuluu vuokraan joten siitä ei tarvitse murehtia. Käyttö ei lisää kuluja.
Enhän minä mitään kirjaa sentään pidä enkä halua.

Voi hitto kun et tajua. Jos sinä lähdet laskemaan toisen suupaloja, niin aina löytyy asia, jolla hän voi iskeä takaisin.

Hän voi vaikka kieltäytyä kantamasta matkalaukkuja, koska on vahvempi, ja tarvitsee enemmän ruokaa jne.

Tuskin mies on kuitenkaan niin pikkumainen kuin sinä.

BEM kirjoitti:

Voi hitto kun et tajua. Jos sinä lähdet laskemaan toisen suupaloja, niin aina löytyy asia, jolla hän voi iskeä takaisin.

Hän voi vaikka kieltäytyä kantamasta matkalaukkuja, koska on vahvempi, ja tarvitsee enemmän ruokaa jne.

Tuskin mies on kuitenkaan niin pikkumainen kuin sinä.

Lue lisää

Käsitän ettet voi ymmärtää tilannetta jos itselläsi on rahaa. Kun toinen syö 3-4 kertaa enemmän kuin sinä ja oma ruokabudjettisi on niin pieni ettet edes pystyisi maksamaan toisenkin ruokia.
Minun on pakko, en halua, mutta on pakko. Ei ole mistään pikkumaisuudesta kiinni. Mietihän että haluaist ostaa jotakin mihin sinulla ei ole varaa, oletko sitten pikkumainen jos et kykene tätä tekemään?
Minulle sopisi mainiosti maksaa vaikka ruokamme puoliksi sen enempää miettimättä kumpi syö mitäkin. Tähän tarvittaisiin rahaa noin 500, oma osuuteni olisi 250. Se on yksinkertaisesti minulle mahdotonta.

miten-ratkaista kirjoitti:

Käsitän ettet voi ymmärtää tilannetta jos itselläsi on rahaa. Kun toinen syö 3-4 kertaa enemmän kuin sinä ja oma ruokabudjettisi on niin pieni ettet edes pystyisi maksamaan toisenkin ruokia.
Minun on pakko, en halua, mutta on pakko. Ei ole mistään pikkumaisuudesta kiinni. Mietihän että haluaist ostaa jotakin mihin sinulla ei ole varaa, oletko sitten pikkumainen jos et kykene tätä tekemään?
Minulle sopisi mainiosti maksaa vaikka ruokamme puoliksi sen enempää miettimättä kumpi syö mitäkin. Tähän tarvittaisiin rahaa noin 500, oma osuuteni olisi 250. Se on yksinkertaisesti minulle mahdotonta.

Lue lisää

No jos ei ole varaa, niin se on eri juttu. Silloin on vain sanottava, että ei ole rahaa ja toisen on se ymmärrtyyävä. On kyllä varmaan vaikea moisesta sanoa.

Tilanteita tulee paljon eteen ettei oikein tiedä mitä tekisi. Ollaan esim. koko viikonloppu luonani, päätetään tehdä yhdessä ruokaa. Voidaan maksaa tarvikkeet puoliksi, kyllä, mutta siinä tulee juuri tämä, maksanko puolet kun en syö puolia? Normaalisti tekemäni ruoka voi kestää minulla neljä päivää, nyt vastaava määrä menee kerralla.
Lähinnä ajattelen miten toimia ja sopia tämä asia ennenkuin muutamme mahdollisesti yhteen? Mies olisi valmis maksamaan minunkin ruokani, itse en halua tätä, en kykenisi elämään toisen rahoilla. Asiahan ei aiheuttaisi mitään päänvaivaa jos rahaa olisi riittämiin ettei joka pennosta tarttisi laskea.
Ymmärrän hyvin etteivät kaikki käsitä asiaani. Vuosia sitten asuin yhdessä miehen kanssa, molemmat kävimme töissä. Minulla oli silloin ammattiani vastaava kokopäivätyö, emme edes miettineet koko raha- tai ruoka-asiaa. Ei ollut tarvetta olla tarkka.

miten-ratkaista kirjoitti:

Tilanteita tulee paljon eteen ettei oikein tiedä mitä tekisi. Ollaan esim. koko viikonloppu luonani, päätetään tehdä yhdessä ruokaa. Voidaan maksaa tarvikkeet puoliksi, kyllä, mutta siinä tulee juuri tämä, maksanko puolet kun en syö puolia? Normaalisti tekemäni ruoka voi kestää minulla neljä päivää, nyt vastaava määrä menee kerralla.
Lähinnä ajattelen miten toimia ja sopia tämä asia ennenkuin muutamme mahdollisesti yhteen? Mies olisi valmis maksamaan minunkin ruokani, itse en halua tätä, en kykenisi elämään toisen rahoilla. Asiahan ei aiheuttaisi mitään päänvaivaa jos rahaa olisi riittämiin ettei joka pennosta tarttisi laskea.
Ymmärrän hyvin etteivät kaikki käsitä asiaani. Vuosia sitten asuin yhdessä miehen kanssa, molemmat kävimme töissä. Minulla oli silloin ammattiani vastaava kokopäivätyö, emme edes miettineet koko raha- tai ruoka-asiaa. Ei ollut tarvetta olla tarkka.

Lue lisää

"Mies olisi valmis maksamaan minunkin ruokani, itse en halua tätä, en kykenisi elämään toisen rahoilla"

Luin koko ketjun. Olet saanut ratkaisuehdotuksia, ja teilannut lähes yhtä monta. Ihan kuin et oikeasti edes halua ratkaista tätä ongelmaa? Mitään muita vaihtoehtoja ei ole kuin:

- Maksatte ruuat puoliksi
- Jompikumpi maksaa enemmän, toinen vähemmän tai
- Toinen maksaa molempien ruuat

Eihän? Kukaan X tuskin maksaa? Etkä saa palkankorotustakaan maksaaksesi ruuista puolia?

Sanot, ettet halua miehen maksavan molempien ruokia. Ruokien puoliksi maksukaan ei sinulle käy. Tuossa on edotettu myös että kumpikin ostaa omat ruokansa: näihin et ole kommentoitunut, mutta ilmeisesti nekään ei sinulle sovi?

Ts. turhaan kysyt enää mitään. Sinun on vain PÄÄTETTÄVÄ mitä haluat noista kolmesta vaihtoehdosta. Ellet päätä, ongelmasi jää ratkaisematta.

tuulaD kirjoitti:

"Mies olisi valmis maksamaan minunkin ruokani, itse en halua tätä, en kykenisi elämään toisen rahoilla"

Luin koko ketjun. Olet saanut ratkaisuehdotuksia, ja teilannut lähes yhtä monta. Ihan kuin et oikeasti edes halua ratkaista tätä ongelmaa? Mitään muita vaihtoehtoja ei ole kuin:

- Maksatte ruuat puoliksi
- Jompikumpi maksaa enemmän, toinen vähemmän tai
- Toinen maksaa molempien ruuat

Eihän? Kukaan X tuskin maksaa? Etkä saa palkankorotustakaan maksaaksesi ruuista puolia?

Sanot, ettet halua miehen maksavan molempien ruokia. Ruokien puoliksi maksukaan ei sinulle käy. Tuossa on edotettu myös että kumpikin ostaa omat ruokansa: näihin et ole kommentoitunut, mutta ilmeisesti nekään ei sinulle sovi?

Ts. turhaan kysyt enää mitään. Sinun on vain PÄÄTETTÄVÄ mitä haluat noista kolmesta vaihtoehdosta. Ellet päätä, ongelmasi jää ratkaisematta.

Lue lisää

Et sitten kuitenkaa ole koko ketjua lukenut ymmärryksellä. Olen kiittänyt vinkeistä ja kertonut että jatkamme omien ruokien ostamista.
"Kiitos kaikille vinkeistä, taidamme tosiaan jatkossa ostaa omat ruokamme itse, se on helpointa kun syömme niin eri ruokiakin."
Ja eihän se minun päätettävissäni ole koko asia , se on meidän yhdessä päätettävä.

"Eikö se yhteisruokailu ja ruoanlaitto ole kuitenkin myös ajanvietettä parisuhteessa?"

Ehdottomasti EI, etenkään minun parisuhteissani. 1. Olen keijukaissarjaa, ex ja nykyinen mies raskasta sarjaa. 2. Ruuanlaittoon menee älyttömästi aikaa, joka on pois yhteisestä/omasta, mielekkäämpänä pidetystä ajasta. 3. Makumieltymykset ei useinkaan kohtaa.

No meillä kyllä ruokailee koko perhe yhdessä, lapset ja mies. Osa höyhensarjaa osa raskasta, se ei nyt tuohon yhteiseen ajanviettoon liity mitenkään. Lapset osallistuvat ruoan laittoon ja pöydän kattaukseen siinä missä aikuisetkin. Enkä tee useita eri ruokia, vaan ruokatottumukset on ihan perus kotiruokaa kaikilla.

Kyllä sillä rahalla ruokaa saa. Puuro joka päivä, kananmuna, pari näkkäriä leikkeillä ja kurkulla, tomaaatilla, salaatilla. Jauhelihakastike pakastevihanneksilla. Pari hedelmää ja rahkaa.

Kaikenlaisia ketkuja.