Pelko rintasyövästä.. (apua)

Hei. Olen 16 vuotias tyttö ja pelkään että minulla on rintasyöpä vaikka se on kuulemma epätodennäköinen sairaus näin nuorella tytöllä. Tiedän että tässä iässä rinnat ovat pieniä kyhmyjä täynnä, mutta oikeassa rinnassani tuntuu painaessa nännipihan alla 1 melkosta iso kyhmy, joka erottuu selvästi toisen rinnan pienistä kyhmyistä.

Jos painan hellästi nännini vierestä (nännipihan alueella olevan rauhasen kohdalta) huomaan että siinäkin pinnalla tuntuu muista rauhasista erottuva pieni kyhmy. En osaa sanoa onko kipeä koska en tunne oikeaa rintaani ollenkaan (Johtuu aikaisemmasta sairaudestani, en tunne myöskään oikean puolen yläselkää tai oikeasta käsivarresta yhtä kaistaletta), mutta sen olen huomannut kun sitä syvemmällä olevaa suurempaa kyhmyä painelee kovempaa niin hetken sen jälkeen rinnassa on outo tunne. Ja tämä syvemmällä oleva kova kyhmy siis muljahtelee kun sitä yrittää liikuttaa, ei ole paikallaan kiinnittyneenä (ainakaan mielestäni). Ja en ole varma, mutta ihankun patti olisi suurempi mitä viime kerralla, kun rintaani tunnustelin. Yritän olla tunnustelematta, koska yleensä tunnustelun jälkeet mut valtaa älyttömän suuri pelon ja ahdistuksen tunne.

Olen maininnut tästä asiasta äidilleni ja kertonut että se pelottaa minua.. Äiti on jo pariin otteeseen tunnustellut rintaani ja naurahtanut vain että tällaisia mun ikäisellä kuuluukin olla. En oo muistanu mainita että niitä on vain oikeassa rinnassa. Jos mun ikäisellä tollaisia kuuluu olla niin miksi vain toisessa rinnassa on tuollainen ja miksi siinä rinnässa on nännipihan alueella yksi pienempi kyhmy.
Haluaisin niin paljon lääkäriin, mutta äiti sanoo että odotetaan kun muutenkin varataan elokuulle gynekologi(pillerien uusinta) niin siellä sitten tarkistetaan rinnat. Jos sanon että haluan ennen, niin tiedän että hän vain naurahtaa ja sanoo "Älä nyt tosta ota stressiä, tollasia sun ikäsellä kuuluukin olla! Muutenkin mennään sitten syksyllä gynekologille kun se varataan"

Oon välillä kotona aivan paniikissa, mulla on paha olla, pelottaa, itkettää, ahditaa ja kaikki tämän takia. En saa tätä pois mielestäni. En välttämättä pääse lääkäriin vaikka menisinkin taas sanomaan äidille tästä ja siitä miten minua pelottaa. Äiti taas varmaan sanoo et "ei hätää, normaalia.." Entä jos elokuussa tai onkin jo liian myöhäistä..?