Paskan isän kuolema?

Oho. Siis [email protected]

Jos kaipaat siis juttuseuraa, vertaistukea yms.

Kyllä voit kirjoittaa tällä palstalla. Koet surua menneisyyden suhteen. Ja surusi on ihan sitä mitä se voi olla noin rankan nuoruuden kokeneella.
Eiköhän opiskelu yliopistossakin ole vielä mahdollista. Nykyään reittejä korkeakouluihin on monia.
Et ole kuormittamassa täällä ketään. Jatka vain mikäli koet kirjoittamisen helpottavan ja saat jotain apua ja ymmärrystä.

Ihan ensiksi: älä ainakaan pahoittele mitään. Sinun ei todellakaan tarvitse pyytää anteeksi siitä, että jaat surullisen, koskettavan ja raskaan kokemuksesi kanssamme. Sitähän varten tämä keskustelu -palsta täällä on, täällä voidaan keskustella suruun ja kuolemaan liittyvistä asioista, täällä on mahdollisuus auttaa menetyksen kokenutta. Ja myös sinä koit menetyksen, menetit oman isäsi. Jokaisella voi olla eri lähtökohdat, tilanteet ja kokemukset, mutta enemmän tai vähemmän samasta aiheesta täällä kirjoitellaan: menetyksestä. Sinä jaoit oman kokemuksesi. Se voikin olla erilainen mitä on ollut, mutta kaikesta vääryydestä huolimatta tiedän, tiedän sisimmässäni että sinäkin kaipaat isääsi, vaikka hän käyttäytyi todella väärin sinua kohtaan ja satutti :( olen todella pahoillani siitä.

Toivon, etten millään tavalla pahoita mieltäsi tai loukkaa sinua viesteilläni, koska se ei ole todellakaan tarkoitukseni, päinvastoin. Yritän asettua tilanteeseesi ja nähdä asioita sinun näkökulmastasi ja kirjoittaa sen puolesta. Anteeksi siis, jos utelen myös liikaa asioitasi. Ja ei mitään, voit koska vain kirjoittaa sähköpostitse, jos siltä tuntuu. Älä epäröi. Haluan vain auttaa ja "kuunnella" parhaani mukaan.

Itselläni tulevat kyyneleet silmään lukiessani kirjoitustasi ja miettiessäni, mitä kaikkea olet oikeasti joutunut kokemaan. Niin paljon vääryyttä, mitä et ole ansainnut, et todellakaan. Älä siis ainakaan ikinä, ikinä syytä itseäsi mistään. Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, mikään ei oikeuta tollaiseen käytökseen, ei mikään. Sitä vain miettii juuri, että miten isä voi tehdä jotain tollaista omalle pojalleen :(

Onko sulla sisaruksia? Tarkoitan oikeita, en siis sisarpuolia. Saanko kysyä myös, että milloin vanhempasi erosivat? Ja millaista aikaa silloin oli, jos muistat vai ovatko he eronneet jo tosi varhaisessa vaiheessa? Vai silloin kuin äitisi lähti taivaaseen? Olen myös todella pahoillani äidistäsi, en tosiaan tiennyt. Sinulla ei ole ollut kyllä helppoa :( Keitä tähän perheeseesi kuului äitipuolesi ja isäsi lisäksi? Miten he voivatkaan iloita sinun pois lähdöstäsi. En vain ymmärrä. Ja vielä äitipuolesi käytös, täysin ulkopuolinen, uusi "perheenjäsen", miten hän pystyy tekemään mitään tuollaista? Miksi? Tyhmänä kyselen miksi, miksi, miksi, keksimättä yhtä ainuttakaan hyvää selitystä siihen tai ainakaan että ymmärtäisin heitä. Muuttuiko mielestäsi isäsi täysin tavatessaan tämän "äitipuolen"? Käsittääkseni silloin alkoi väkivalta yms.? Mietin sitäkin, että joskus toiset osapuolet tai uudet suhteet saavat ihmiset muuttumaan täysin ja vielä niin huonolla tavalla. Voisiko esim. äitipuolellasi ollut ongelmia, minkä seurauksena on isäsikin käytös muuttunut ja saanut ns. vaikutteita? Jos ymmärrät mitä tarkoitan, en silti tarkoita että äitipuolellasi tai isälläsi olisi kummallakaan ollut mitään syytä siihen, EI TODELLAKAAN. Mutta yritän miettiä sitä, että alkoiko kaikki menemään huonompaan suuntaan kun isäsi menetti sinun äidin ja tapasi tämän "äitipuolesi"? En tiedä, siksi kysyn. Voi olla, että olen väärässä. Se on vaikeaa tietää, miten kaikki on mennyt. Mutta väärinkäsitysten välttämiseksi vielä sanon, että mikään ei ikinä oikeuta tohon, ei mikään.

Älä syytä itseäsi mistään, oikeasti. Et tehnyt mitään sellaista, koska sinä ajattelet enemmän muita kun itseäsi.
Se että sattuu kovin ja sitä jatkuu pitkään, sen jälkeen kuka tahansa veisi asian eteenpäin, sinä et vienyt. Kärsisit mielummin itse. En tiedä pelkäsitkö mahdollisesti, mitä siitä voisi seurata vai tuntuiko siltä, ettet enää vain jaksanut välittää kun sitä oli jo jatkunut niin pitkään? Ajattelitko, että menisitkö asiat siitä enää paremmaksi jos ilmoittaisit? Koitko olevasi satutettu ja turhautunut yrittää saada apua? Mutta se, ettet jättänyt menemättä hautajaisiin: sinä et ole itsekäs ihminen, vaan välittävä ja aito sellainen. Menit isäsi hautaisiin vaikka hän kohteli sinua väärin ja huonosti, menit silti koska kuitenkin välitit (vaikka vihaa tietysti tunsitkin) olihan hän silti isäsi, sitä ei vain muuta mikään. Sinä välitit. Niinkuin aikaisemmin jo mainitsin, kuka tahansa tilanteessasi olisi tehnyt toisin: tehnyt ilmoituksen, jättänyt menemättä hautajaisiin ja varsinkaan lukenut hienoa ja kaunista jäähyväispuhetta ihmisestä, joka on satuttanut niin pahasti. On siis niin ymmärrettävää, että on tässä tilanteessa ristiriitaiset tunteet ja ajatukset. On lupa tuntea niin vihaa kuin suruakin, molempia.

Koulukiusaaminen on aina niin väärin ja sitä ei voi myöskään ymmärtää kun vain sen, että mielestäni siihen ei voi kukaan muu puuttua, se vain pahentaa ja ikään kuin "lisätään vettä myllyyn". Mutta ne kiusaajat, jotka tekevät jotain tollaista kertovat heistä itsestään. Heillä on itsellään yleensä asiat huonosti ja tuntevat pahaa oloa ja sitä kautta purkaavat sitä toisiin, täysin viattomiin, kiusaamalla. Mikä on tietysti myös niin väärin kun vain voi olla, mutta se helpottaa heitä. He saavat siitä hyvänolontunteen, miten typerältä se kuulostaakin. JATKUU->

Viestini ei ihan mahtunut, kuten arvelinkin. Niin paljon sanottavaa sinulle. Mutta jatkan tähän: Ja he tosiaan valitsevat kohteen, jonka huomaavat olevan heikko. Mutta lohdutukseksi voin kertoa, että kaikki tämä, mitä sinä olet joutunut kestämään se kasvattaa sinua ihmisenä, vaikka ei juuri nyt siltä välttämättä tunnukaan. Mutta se kasvattaa sinua, usko pois. Tulet olemaan vahvempi!

Olet käynyt niin kauhean ja tuskallisen vaiheen läpi elämässäsi, mutta pääset siitä yli, en sano että se olisi helppoa. Sitä se ei varmasti tule olemaan. Jo niin pitkään jatkunut.. ei sitä unohda hetkessä, ei todellakaan. Sen voi muistaa aina mutta siitä pääsee kyllä yli, vahvempana ihmisenä. Usko minua. Ja se kaikki on nyt ohi, olet vielä muuttanut. Sinun ei tarvitse palata enää siihen, voit kääntää elämässäsi uuden sivun. Ja tästä on vain suunta ylöspäin. Äläkä sulje pois unelmiasi, älä missään nimessä. Pidä kiinni siitä, mistä olet haaveillut. Kun niihin uskoo tarpeeksi, ne toteutuvat. Ja niin toteutuu vielä sekin kun olet yliopistossa. Reittejä on monia, jos vain jaksat niin pääset kyllä sinne :) Nykyään on mahdollista suorittaa esim. Aikuislukioissa peruskoulun kursseja ja siellä myös lukio! Siellä on vielä sinustakin vanhempia ihmisiä, joten sitä ei tarvitse miettiä. Jos menisit juttelemaan sinne ja kertoisit hieman tilannettasi, he ymmärtäväisivät kyllä. Mutta pakko ei tietenkään ole, jollet halua. Mutta halusin vain sanoa että se on yksi mahdollisuus. Aikuislukio. Pidä siis kiinni haaveistasi, kaikki kääntyy hyväksi vielä! Tämän kaiken jälkeen vielä huomaat olevasi todella vahva, koska se mikä on sinua satuttanut on myös sinua samalla kasvattanut.

Toivon, että viesteistäni on sinulle jotain lohtua ja apua. Edelleen kaikkea hyvää sinulle elämääsi. Äläkä pois sulje sitäkään, että menisit juttelemaan vaikka jollekin ammattilaiselle. Se ei ole mitenkään häpeäksi. Uskon, että helpottaisi. Olet käynyt läpi niin raskaan ja tuskallisen vaiheen, että se olisi vain hyväksi. Ymmärrän tietysti senkin, jollet pysty tai halua. Ymmärrän kyllä, mutta mieti asiaa. Ja niin minulle voit kirjoittaa koska vain jos/kun siltä tuntuu.
Jaksamisia! <3

Ps. Älä välitä tuosta yhdestä täysin asiattomasta kommentista, niitä täällä välillä lukee :( siinä näkee taas, että jollain paha olo ja purkaa sitä muihin, pahottamalla mieltä. Lähinnä tunnen sääliä sellaisia kohtaan.

Marsu on HIUKAN eri asia kun ISÄ! Pässi

Idiootti! Siis tuo Mies88v!

Voiko tänäpäivänä olla noin paskamaisia tyyppejä kuin isäsi ja se nainen . Ikä ei selitä pahoinpitelyä.
Mietin, että jos minulla olisi ollut tuollaista, en antaisi ikinä anteeksi ja en varmasti olisi mennyt hautajaisiin. Tai, olisin pitänyt puheen ja kiittänyt siitä pahoinpitelystä, nöyryyttämisestä ja perinnöttä jättämisestä. Osa perinnöstä varmaan kuului sinun äidillesi.
Itsetuntosi on lyöty nollille, kiitos "perheesi".
Näytä nyt noille packiaisille, että voit menestyä. Ilta-oppikoulussa voit suorittaa lukion ja sitä kautta yliopistoon. Siellä tuskin kiusataan.
Kaikkein paras näyttäminen on menestyä elämässä, vaikka sinut on maahanlyöty monta kertaa.
Älä jatka väkivallan kierrettä . Se on sinun isäsi perintö, mutta sen voit jättää huomiotta.
Toivon todella sinulle kaikkea hyvää ja hyviä kavereita, tyttöystää ja muita ystäviä.

Jotkut ovat törkeitä sellaisia kohtaan, jotka muutenkin ovat saaneet kärsiä. Heistä ei kannata välittää. Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan.Minulla oli traumaattinen äitisuhde narsistiseen äitiin. Hän kuoli kolme vuotta sitten, mutta vaikutukset tuntuvat edelleen.Mutta voimia sinulle jaksamiseen, ja toivottavasti aika parantaa.

Perheyhteisöt on vaan joskus niin sairaita.. Ja kaikki siinä alkavat pitää sitä "normaalina", kun se vaan jatkuu ja jatkuu. Jopa uhri. Eri jäsenet näkevät asiat eri lailla. Samoin koulukiusaamisessa. Muille tulee semmonen olo, että tää on oikein ja näin tän kuuluu mennä. Osa manipuloi toisia ja valehtelee. Ne on semmosia sotkuja jotka ei vaan selviä kuin ehkä terapiassa. Uhrina itekin alkaa epäillä olevansa hullu ja syyllinen ja ansaitsevansa kaiken. Tottakai kun sitä p'skaa saa niskaan koko ajan. Sitten kun on "huono" ja pelkää... että jos tää on tässä tätä, mitä jos se on vaan muualla vielä pahempaa..

Mullakin ainoo järkiratkaisu olis ollu muuttaa heti 18-vuotiaana hevon kuuseen ja katkaista välit. Mutta kun on henkisesti pantu ihan lyttyyn, on niin vaikee uskoa edes siihen, että selviäis jossakin... Se pienen lapsen reaktio vaan jotenkin takertua siihen täysin sairaaseen vanhempaan jää jotenkin päälle.. Aina oottaa, että jos sais jotain lämpöä... Edes vähän. Ja miten lapsena ees kerrot kellekään, jos on uhkailtu ja peloteltu ja isketty päähän, että on paha ja syyllinen?!

Mä en sitten tehnyt lapsia.. Nää on semmonen paskakirous, että nää vaan jatkuu sukupolvelta toiselle.. Vaikka aattelis, etten minä ikinä, niin näyttää olevan, että se kieroutuma aktivoituu viimeistään omien lapsien kanssa. Ja aina vaan hakeutuu samanlaisiin ihmissuhteisiin, kun se on ainoo tapa olla ihmiisuhteissa mikä on tuttu. Mäkin tarviisin pitkän terapian, mutta sitä en saa, vaikka siskolleni ostetaan autoa auton perään. Isoisääni en itkenyt lainkaan, enkä muita kuolleita sukulaisia. Ja lopulta luulen, että kun vanhemmat on montussa (siis jos itse elän pidempään) en tunne kauheesti mitään ja kotitaloani vihaan. Voisinko sitten olla vapaa? Todennäköisesti en, mutta eipä tarvii ottaa enää mitään kantaa mihinkään tai kuunnella sitä syyllistämistä. Turvat on lopullisesti kiinni.

Voimia sinulle! Meitä rikottuja nilkuttaa täällä maailmassa luvattoman paljon. Ja vaikka löydettäisiin toisemme, rikotaan vaan lisää, vaikkei se oliskaan aikomus. :(

Ettes itse kyttää ja mitä sinä täällä teet, loukkaamassa surevia ihmisiä, vai?

Mä lopetan nyt tälle pastalle kirjoittamisen. Kiitos muutamasta empaattisesta kommenttista.

Sitten näille munapäille: kirjoitan joo kuin nainen ja olen naismainen. Pitää paikkansa, mutta vituttaa silti, että sitä pitää korostaa. Ja mitä noin 17-18 vuotiaana kotoa muuttaneeseen sisareeni tulee, niin en kyllä ole havainnut mitään syytä pitää häneen yhteyttä.

Mutta nyt Silmissäni__orpo_katse vaikenee eikä häiritse palstalaisia enää ja antaa "ihmisten surra rauhassa". Enkä lue myöskään tähän viestiin tulevia vittuiluja, joten säästä sinäkin vaivasi.

En ehtinyt vielä vastata sinulle kuten olisin halunnut, mutta toivottavasti näät vielä viestini: Toivon todella, että viesteistäni oli jotain apua sinulle ja kuten aiemmin mainitsin, laita ihmeessä minulle sähköpostia. Sähköpostin jo kirjoitinkin aiemmin.

Jokatapauksessa kaikkea hyvää sinulle elämääsi! :)