Raastava arki

Ihan turhaan tuhlaat aikaasi. Unohda koko juttu. Tää stoori on kuultu triljoona kertaa.

Kaunis kirjoitus. Ihastuminen voi todellakin olla riipaisevaa, jos tuntuu että vastapuoli antaa jotain merkkiä, mut ei sitten loppupeleissä olekaan mukana.

tarinassasi oli paljon tuttua. Minä kun menin uuteen työpaikkaan, huomasin suloisen nappisilmän ja tiesin heti, -tuohon mä tuun rakastumaan. Sen takia sitten välttelin häntä aika pitkään, kun en halunnut ihastua yksipuolisesti. Enhän tiennyt hänen suuntautumistakaan. enkä tiedä vieläkään, mutta elämäntilanne antaa kyllä viitteitä siitä että miehet ei ole kiinnostaneet.

Niinhän Se kuitenkin on, että kyllä Se luonto ajaa tikanpojan puuhun. Välttely jäi pois, ja nyt olenkin ihan pää pyörällä tämän nappisilmän lähellä, ja olis niin ihanaa olla vielä vähän lähempänä. Työasioihin keskittymisen vaikeus on myös tuttua. Tuntuu myös että eräskin tarkkanäköinen työkaveri on huomannut mun kaihoisat katseet tämän suloisuuden suuntaan.

et semmosta... Tänään nappisilmä on vapaalla mut huomenna taas hämmennystä luvassa....

Saisitko tavattua hänet vapaa-ajalla jossain muodossa, neutraalilla maaperällä? Työpaikan ihastumiset ovat kyllä raastavia, samaan aikaan niin ihanaa ja niin tuskallista. Itselläni myös samantapainen tilanne ollut jo pidempään, joskin olen kohteeni kanssa toisinaan päässyt jo vähän pidemmällekin ja tiedän, ettei hän ole hetero. Pattitilanne kuitenkin joka tavalla. Tunteeni ovat liian vahvat, että voisin vain "luovuttaa".

Hei halooo... meilläpä kävi näin, että ihastuin "hetero"pomooni .. En kuullu enkä nähnyt muuta kuin hänet.. Peliä oli ilmassa monta kuukautta ennenkuin alkoi tapahtumaan. Noh, sit kävi ilmi että hän tunsi samaa minua kohtaan ja kuinka ollakkaan, ollaaan nyt oltu yhdessä 8 vuotta, meillä on lapsi ja koira ja koti ja mökki ja mikä tärkeintä, toisemme. Onneksi elämä kuljetti myös näin ettei tarvinnut pitkään hänen alaisuudessaan työskennellä. Ollaan kuitenkin samassa yrityksessä edelleen, mutta se ei onneksi haita mitään. JOTEN näinkin voi käydä!!! Koska, You know, rakkaus ei kysy:)

Onko aloittaja avoimesti naisiin suuntautunut?

Sama tilanne, mutta olen se varattu "hetero" nainen. Tunteita on molemmilla, mutta en tiedä, miten vakavissaan hän on kanssani vai jääkö kiinnostus flirttailun tasolle. On meillä ollut hetkemme, mutta pettämistä ei ole tapahtunut, joten ehkä on tullut aika pistää homma jäihin lopullisesti. Liian raastavaa jatkaa näin. Paitsi että nähdään joka päivä ja enhän mä voi unohtaa. Jos hankkis uuden työpaikan ja pariterapiaa? Mietin jo että teen lapsen, jotta voin jäädä äitiyslomalle ja unohtaa, erittäin huono idea tiedän :)

Täällä myös, miehen kanssa parisuhteessa (avoliitto, ei lapsia) elävä naishenkilö ja olen lääpälläni naispuoleiseen työkaveriini. Olen siis ilmeisesti bi, vaikka luulin olevani hetero. En voi asialle mitään nyt, mutta uskon vahvasti, että jos tämä toinen nainen jotenkin ilmaisisi vastaavansa tunteisiini, lähtisi mies vaihtoon. Että go for it vaan, ehkä se sinunkin toinen osapuoli on bi ja ehkä vastaa tunteisiisi kuitenkin -harvemmin näitä asioita kahvipöydässä huudellaan.

Ei ole helppoa kertoa, entäpä jos toinen ei olekaan yhtään kiinnostunut ja on ehkä täysin hetero, kyllä olisi vaikeaa olla töissä sen jälkeen. Sitä vain odottaa, että toinen antaisi jonkin selkeän merkin, että on kiinnostunut, esim. koskettaisi hellästi, sitten siihen voisi vastata ja tilanne toivottasi etenisi mutta ehkä se toinen osapuoli odottaa itseltä sitä samaa, hankalaa on!