Epäröin kyllä kauan, kannattaako tänne lähtee mitään avautuun, kun kokemukseni mukaan täällä saa aina lokaa niskaan, mutta tilanne alkaa oleen aika epätoivoinen ja tukala, joten what the hell..
Taustoja:
Olin ollut noin 1,5 vuotta eronneena lapseni isästä, kun tutustuin iranilaiseen mieheen, joka on asunut täällä useamman vuoden maisterin tutkintoaan suorittaen eli on täällä opiskelijaviisumilla. Jo tutustuessa oli kyllä tieto siitä, että hänellä on opintoja jäljellä vain noin vuoden verran ja jos ei saa töitä täältä niin lähtee sitten muualle päin maailmaa tai takaisin kotiin Iraniin.
Nyt se vuosi (vähän reilukin) on kulunut ja tilanne on se, että mä oon ihan paniikissa, avuton ja neuvoton. Jos hän ei saa nyt 2 kk sisällä Suomesta töitä, hänen on pakko lähteä. Tiedän, että oon löytänyt sielunkumppanin hänestä ja tunne on molemminpuoleinen. Seuraisin häntä vaikka maailman ääriin, mutta kun mulla on lapsi ja lapsen isä on lapsen elämässä läsnä, joten en-vaan-voi. Ns. "viisumiavioliitto" ei toimisi meidän kohdalla, koska hän haluaa töitä ja tienata eikä vaan tulla tänne sosiaalipummiksi tai edes siivojaksi.
Sen olemme sopineet, että max. 3 kk etäsuhdetta ja jos sinä aikana ei löydy mitään ratkaisua, että voimme yhdessä asua jne, eroamme lopullisesti. Ja tuo deadline ahdistaa, pelottaa ja itkettää, koska pallo on hänellä enkä voi tilannetta auttaa juurikaan.
Mä oon käynyt ihan terapiatädilläkin juttelemassa ja kyselemässä neuvoja, mutta vaikee ammattilaisenkaan on antaa mitään neuvoja, jos ei ole samankaltaisesta tilanteesta mitään kokemusta.
Onhan meidän tilanne hieman erikoinen. Ei muuten, mutta tilannetta hankaloittaa merkittävästi se, että mulla on lapsi.
Perheestä ei ole mulle tueksi. Ovat alusta asti vaan toivoneet suhteen loppuvan, koska "ei se tule jatkumaan kuitenkaan". Muuten perheeni kyllä tykkää miehestä ja mies tulee lapseni kanssa todella hyvin toimeen ja lapseni on hyväksynyt hänet äidin poikaystävänä ensimmäisestä päivästä asti, kielimuuristakin huolimatta. Olen siis onnekas, että minulla on sellainen lapsi ja mies, jotka hyväksyvät toisensa.
Ja perhe sanoo, jos yritän puhua asioista ja murheistani, että itse oon tähän ryhtynyt, vaikka tiesin tilanteen alusta asti. Perhe kokee, että he voivat pestä kätensä tilanteesta, koska olen "tyhmä" ja itse aiheuttanut tilanteen. Ja tavallaan olenkin, mutta eipä noita sydämenasioita niin vaan päätetä tai muutenkaan järjellä ajatella...
Joten jos joku, edes YKSI ihminen täällä olis kokenut edes jotenkin vastaavanlaisen tilanteen niin kiltti, kerro miten oot jaksanut sen henkisen pahan olon, pelon tunteet toisen lähdön suhteen ja suhteen jatkuvuudesta jne. Menikö nuppi sekaisin? Kääntyikö kaikki lopulta parhain päin?
Musta nimittäin tuntuu, että hyvin mahdollisesti mulla saattaa lähdön lähestyessä napsahtaa päässä lopullisesti ja joudun johonkin mielisairaalaan vihanneksena. Ei hyvä.
Joka tapauksessa, kävi miten kävi, oon elänyt elämäni parhaimman vuoden enkä vaihtais sitä mihinkään. En ole ikinä kokenut olevani näin rakastettu, arvostettu ja hyväksytty omana itsenäni. Kun sais sen tunteen loppuelämäksi...
Nuori äiti ja Persian prinssi
17
94
Vastaukset
- VaikkapaNäin
No, voisithan harkita sitä, että annat lapsen isälle yksinhuoltajuuden lapsesta.
Olet vapaampi lähtemään uuden miehesi matkaan. Ja toisaalta lapsi ei joutuisi kärsimään, jos uusi onni ei osoittautuisikaan niin ihanaksi uudessa ympäristössä.
Näin minä tekisin. Olen nainen, ja haluan näissä asioissa ajatella lapsen elämän parasta. Lapselle parasta ovat tutut ja turvalliset kuviot, vakaus ja rutiinit. - kassuliini
Ei kai vaan ole käynyt niin että miehen lähtö ja pelkosi sitä kohtaan värittää tunteitasi ja koko asia tuntuu uskomattomalta, maailman ihanimmalta, ja juuri kun olet saavuttamaisillasi sen se ehkä kiskaistaan sinulta pois...jne.
Sinun pitää varoa ettet pidä lastasi onnesi esteenä. ''Mutta kun on tuo lapsi...''
Kovin romanttisesti värittynyt on ajattelusi, pelkäät että sekoat ja joudut mielisairaalaan. Et joudu. Kyllä siellä ollan ihan muista syistä.
Oletko tarkkaan kysynyt, mitkä hänen suunnitelmansa ovat? Mitä mieltä hänen perheensä Iranissa on? Perheellähän on tuossa kulttuurissa suuri vaikutus, muistathan sen jos suhteenne muuttuu vakavaksi. Enää nimittäin sitten ei olekaan vain sinä ja hän ja rakkaus, vaan miehen isä ja äiti, enot, tädit ja isovanhemmat, veljet ja veljien perheet...jne. Ja ennenkaikkea synnyinmaa joka on iranilaisille tärkeä.
Tietääkö suku Iranissa sinusta, että sinulla on lapsi, että olet eronnut? Entä jos mies sitten haluaa sinut kotimaahansa, oletko valmis islamilaiseen kulttuuriin? Entä jos saatte yhteisiä lapsia Iranissa? Entä vietkö lapsesi sinne, islamilaiseen kulttuuriin, vieraan suvun keskelle? Mitä mieltä huivipäinen ''anoppisi'' olisi?
Sinun tilallasi tyytyisin vain onnittelemaan itseäni että olen saanut kokea tuon onnentunteen. Tällä tavoin koko juttu pysyisi puhtaana ja kirkkaana ja saisit vuosien päästäkin muistella komeaa, ja tummaa rakastettua.- DesperateMum
Sekoamisajatteluni johtuu lähinnä siitä, että olen sairastanut masennuksen nuoruudessani ja sen ajanjakson jälkeen löytyi tasapaino ja onni elämään itseni kanssa ENNEN kuin löysin rakkauden ja nyt pelkään, että kun olen nyt "täysijärkisenä" ihmisenä viimein löytänyt tosirakkauden ja sen ehkä menettämässä, että vajoan takaisin siihen mitä joskus olin.
Hänen perheensä tietää minusta, lapsestani, erostani, kaikesta ja hyväksyy minut täysin. Hänen perheensä on avoin ja liberaalimpi kuin muut. Ja "huivipäinen anoppini" pitää huivia ainoastaan paikoissa, joissa on pakko. Esim. ulkomailla matkustaessakaan ei pidä huivia päässään, kuten ei monet muutkaan iranilaiset naiset (hänen sukupolvensa eli kuitenkin aikaa ennen vallankumousta -70 luvun lopulla, jota ennen ei ollut huivipakkoa ja jota vastaan moni iranilainen mieskin taistelee tänäpäivänä...tuo vallankumous pilasi Iraniin maineen).
Mieheni ei halua enää asumaan kotimaahansa ja olen sanonut hänelle, etten myöskään halua ikinä asua Iranissa. Meillä on toki paljon opittavaa kulttuurieroissa asuimme missä hyvänsä, mutta kaikesta erilaisuudesta huolimatta meitä yhdistää moni asia ja tulemme hyvin toimeen.
Olemme myös puhuneet, että emme välttämättä halua yhteisiä lapsia ja jos on tullakseen niin ehkä yksi, ei ainakaan enempää.
En aio tästä parisuhteesta taistelematta luopua.
- ajatuksiatästä
O___________o
Joo tuotah.... No niin. En tiedä, minkä ikäinen oot tai tuo mies tai lapsesi, mutta olet siis "tuntenut" miehen noin vuoden/vähän yli vuoden? Ja tämän perusteella sanot olevasi valmis sekoamaan miehen lähdöstä tai tuntevasi itsesi rakastetummaksi kuin ikinä?
Ikävän nyt kerron sulle, mutta ei tuo ole rakkautta, vaan ALKUHUUMAA. Alkuhuuma kestää muutamasta kuukaudesta enimmillään kolmeen vuotta, minkä jälkeen se katoaa ja suhde muuttuu normaaliksi. Vasta alkuhuuman jälkeen voi oikeasti sanoa rakastavansa sitä toista ja silloin ihminen myös alkaa nähdä sen toisen ihan todellisuudessa, eikä pelkkien ruusunpunaisten lasien läpi. Alkuhuumassa ihminen on mielestään kaikkivoipa, rakkaus juuri hänen ja rakastetun välillä maailman suurin voima ja kaikki esteet elämässä on voitettavissa - tai jos jokin on olevinaan onnen tiellä, osapuolet sekoavat ja kärsivät kurjuudessa elämänsä loppuun saakka.
Kassuliini tuossa listasi hyviä huomioita, joita kannattaisi miettiä. "Persian prinssille" suku on todellakin todennäköisesti keskeisessä asemassa elämässään, samoin uskonto. Suku voi olla täynnänsä mukavia, ihania ihmisiä, mutta käsittääkseni yhteydenpito heidän välillään on jopa niin kiinteää, että saatetaan asua monta perhettä yhdessä isossa talossa, vähintään nähdään päivittäin. Oletko "jurona suomalaisena" varautunut tällaiseen?
Mielestäni noissa maissa ei myöskään katsota eronnutta, saati lapsen saanutta (joka ei kuitenkaan ole yhdessä lapsen isän kanssa) naista kovinkaan suopeasti, vaan nainen mielletään jollain lailla "likaiseksi" ja "turmelluksi". Tuo kertomasi mies ei välttämättä itse ajattele näin, mutta hänellä voi olla voimakastahtoisia sukulaisia, jotka ajattelevat.
Tämänkään ei tarvitse pitää paikkaansa tuon miehen kohdalla, mutta olen kuullut ja lukenut näitä juttuja, että täällä Suomessa on esim. turkkilainen/egyptiläinen/iranilainen/irakilainen mies kohdellut (suomalaista) naista tooooodellla jumalaisesti ja arvostanut ja ollut kaikin puolin kelpo aviomiesmateriaalia. Häätkin on ehkä pidetty Suomessa. Mutta sitten on menty sinne kotimaahan, missä naisen asema on - valitettavasti - erilainen kuin täällä. Siinä sitä sitten on oltu, miehen "omaisuutta" (koska avioliitto, eikä voi olla suhdetta ilman avioliittoa) ja mies on muuttunut täysin ja määrännyt jopa sen, milloin kotoa saa poistua, jos saa.
Kaikki eri kulttuurien miehet eivät tietenkään ole tuollaisia ja tuo on muutenkin hyvin stereotyyppinen kuva heistä, mutta kyllä tuotakin silti tapahtuu.
Että sellaisen alkuhuumaisen eksoottisen vaivaisen vuoden jälkeen ei kannata syöksyä suinpäin yhtään minnekään (ei edes suomalaisen miehen kanssa, daa), vaan parempi olisi odottaa tunteiden tasaantumista ja järjen ehtimistä samalle viivalle niiden kanssa, jotta tilannetta pystyy miettimään fiksusti, ilman että "suuri huuma" jatkuvasti häiritsee ja vetää ajatuksia tiettyyn suuntaan.
Muutenkin aika outoa, että olet ollut vain 1,5vuotta eronneena miehestä, jonka kanssa sentään olet lapsenkin vääntänyt, ja jo nyt uutta miestä kierroksessa?- DesperateMum
Mitä tähän nyt voi sanoa?
Monta sammakkoa suudelleena ja, kuten jo mainitsin, masennuksesta toipuneena voin sanoa, että tasapainoisessa elämäntilanteessa, jossa olet onnellinen ja sujut itsesi kanssa, todennäköisesti vedät puoleesikin myös oikeanlaisia ihmisiä ja ihmissuhteita, jotka ovat mahdollisesti kestävämpiä.
Kyllä se pitää paikkansa, että meillä alkuhuuma ei ole kuollut näin melkein 1,5 vuoden yhdessäolon jälkeenkään, mutta tasapainoisina itsevarmoina ihmisinä (yksilöinä) osaamme myös ajatella loogisesti ja sanoa toiselle ääneenkin, jos toinen jollain hetkellä ärsyttää ihan *itusti.
Mieheni ei ole uskonnollinen, mutta uskoo jumalaan. Ei kumarra itään viidesti päivässä, ei rukoile arabiaksi, ei vietä ramadania, ei syö ainoastaan halal-lihaa, juo joskus alkoholia, tykkää pekonista jne.
Suku ei kuulemma ole mitenkään kovin läheinen ja tiivis, ainoastaan muutama äidin sisko on läheinen. Kyllä mä varmaan olenkin täyttä saastaa toisen miehen lapsen pyöräyttäneenä joidenkin mielestä, mutta mieheni on sanonut hyvin, että hän ainoastaan kunnioittaa äitinsä ja isänsä mielipiteitä ja jos he hyväksyvät, hän on onnellinen ja millään muulla ei ole väliä.
Ja mitä outoa siinä on, että olen ollut "vain" 1,5 vuotta eronneena lapseni isästä ja "JO NYT" uusi mies "kierroksessa"?? :D :D
Kiitos, sain päivän naurut!!!! :D
Huolehdit kovasti siitä, kuinka tuomitsevia muslimit ovat, mutta itse länsimaalaisena tuomitset vielä pahemmin!
En ollut naimisissa lapsen isän kanssa, olin henkisesti eronnut hänestä jo vuotta ennen lopullista erilleenmuuttoa. Moni nykynainen muuttuu eron jälkeen villiksi sinkuksi ja harrastaa yhdenillanjuttuja tai hankkii jonkun vakipanon, joten enköhän mä ansaitse jonkun hemmetin pokaalin siitä, että seksuaalisuuteni huipulla olevana nuorena naisena kieltäydyin eron jälkeen kaikesta intiimiydestä 1,5 vuodeksi! Pystyisitkö itse samaan?? ;D
- reaalitti
"Ajatuksia tästä" on täydellisen oikeassa.
Kuule ei sinne mielisairaalaan noin helposti pääse kuin kuvittelet! Hoitoon otetaan henkilot jotka todella tarvitsevat apua. Sinä et edusta sitä ryhmää vaikka kuinka yrität uskotella itsellesi. Sitäpaitsi sinulla on lapsesi velvollisuutenasi.
Mies on eteenpäin menevä, henkisesti! Hän ei jää sinun ja lapsesi takia Suomeen. Hän ymmärrettävästi hakee isompia markkinoita tiedoilleen!
Onko sinulla ammattia jota voit hyodyntää Suomen ulkopuolella. Iranilaiset ovat hyviä ihmisiä, kuitenkin ulkomaalaisena ja naisena heidän kultturinsa asettaa ehtoja tyonsaannille. Lastenhoito yleensä on perheen sisäistä. Kykenetko antamaan päivittäin lapsesi 10 tunniksi heidän hoitoonsa? Kuitenkin jos olet korkeasti koulutettu, viet aupairin mukanasi ja asia on toinen. ( mutta silloin tietäisitkin nämä asiat aivan tarkalleen!)
Laske tuo mies menemään aivan rauhassa. Anna ajan kulua. Kenties hän päättyy EUmaahan, Austraaliaan tai USA.aan toihin jonne sinun ja lapsesi ulkomaalaisena on helppo sijottautua paikalliseen yhteiskuntaan. Jos mies yhä haluaa sinut ja lapsesi luoksensa.
Itkeä voit niin paljon kuin haluat, mutta katsoppa asioita rehellisesti silmiin. Kenties se saa pillityksesi loppumaan ja alat tajuta reaaliteetin. - Mistäsenvoistietää
Ei tuo AP edes halua apua, se vaan etsii kiertoteitä perustella kaikille, että kyllä sen suhde tähän Persian Prinssiin on ihan ok.
Ja mikäs siinä, nää kirjottajat on vaan laittanu tänne asioita, joita kannattaa AJATELLA, ei mitään suoria KIELTOJA olla miehen kanssa. Miks kirjotat tänne elämästäs jos et halua vastauksia?
Hyppää suhteeseen persialaisen kanssa, ei sitä kukaan kiellä. Me täällä ei voida tietää, onko äijäs uskonnollinen vai ei, mutta noissa maissa ne usein on (kulttuurijuttu), ja ehkä näillä kirjottajilla on itelläänki tuttuja&ystäviä sieltä joten voivat siks tietää, että useet ihmiset siellä on hyvin uskonnollisia ja sukukeskeisiä.
Mut jos sulla ap on jo pentukin, etkä oo senkään isän kanssa enää yhdessä tai et ollu ees sillon "henkisesti" ku vielä olit sen kans suhteessa, nii kyllä sä aika lutkahtavalta kuulostat ku heti oot hyppäämässä uutee suhteeseen, oli sit kysees suomalainen tai vaikka kiinalainen mies. Sori.- DesperateMum
Juuri tämän takia kirjoitin alkuperäiseen viestiin, että kommentteja mielellään ihmisiltä, jotka ovat samankaltaisen tilanteen kokeneet. Muiden kommenteilla ei ole minulle minkäänlaista arvoa. Ehkä viihdearvoa korkeintaan.
Ei tilannettani voi suomalainen kateellinen kaljaakittaava perusjuntti ymmärtää. Sori.
- jklsfdsdflkj
no minua ihmetyttää miksi se mies (jos muka rakastaa sinua) EI jää tänne ja etsi TÄYSILLÄ töitä täältä? Miksi sinä olet se joka uhrautuu = rakastaa enemmän?
- DesperateMum
Lue edellinen komenttini. Toivoin kommentteja ja kokemuksia saman kokeneilta. Muiden en odotakaan ymmärtävän. En ole jakanut tarinaani tänne antaakseni omaan elämäänsä kyllästyneille ihmisille jotain viihdettä perjantai-iltoihin. Toivoin saavani oikeasti apua ja vinkkejä ihmisiltä, joille ei tarvitse vääntää asioita rautalangasta.
- oletkovarma
DesperateMum kirjoitti:
Lue edellinen komenttini. Toivoin kommentteja ja kokemuksia saman kokeneilta. Muiden en odotakaan ymmärtävän. En ole jakanut tarinaani tänne antaakseni omaan elämäänsä kyllästyneille ihmisille jotain viihdettä perjantai-iltoihin. Toivoin saavani oikeasti apua ja vinkkejä ihmisiltä, joille ei tarvitse vääntää asioita rautalangasta.
Oikeasti haluat vain kuulla hyviä asioita,kaikki jotka kirjottaa mitään negatiivista,tyrmäät täysin haukkumalla. Oikeasti uskon että mies kusettaa sua ja kertoilee pelkkiä valheita,oletko edes varma että mies on kertonut vanhemmille sinusta mitään.Miehellä voi olla vaimo katsottuna kotimaassaan,ehkä siksi ei viellä halua palata kotimaahan ,vaan haluaa nauttia vapaudesta.
- DesperateMum
Lol. En ikinä käytä tuota ilmaisua, mutta nyt se jotenkin sopi tähän niin hyvin. Lol.
Olemme skypettäneet yhdessä hänen vanhempiensa kanssa. Mutta kai hekin olivat palkattuja näyttelijöitä :D :D :D Tai kun saan lahjoja postissa miehen äidiltä, kaipa nekin lahjat tulevat oikeasti mieheni tulevalta valmiiksi valitulta vaimolta :D :D :D LOOOL
Ihmiset ovat hassuja mielikuvituksensa kanssa. Sinäpä sen hyvin sanoit, ihmiset täällä kirjoittavat nimenomaan negatiivisesti - ei rakentavasti. Näillä kahdella asialla on suuri ero.
Ja jos minua kutsutaan lutkaksi, tottakai vastaan tyhmälle tyhmän tasoisesti. Se, että jonkun fokus kiinnittyy kirjoituksessani siihen, että kuinka nopeasti olen "hypännyt" uuteen suhteeseen lapsen isän jälkeen, kertoo ainoastaan siitä, että hänellä ei ole missään vaiheessa ollutkaan kiinnostusta yrittää auttaa minua. Hänen aikeensa ovat olleet ilkeät, loukkaamishaluiset ja raukkamaiset. Kuka terve ihminen haukkuu yksinhuoltajaa lutkaksi tai ylipäätään ketään äitiä? Onko oma äiti ollut lutka ja tästä kumpuaa katkeruus? Äitiys on rankkaa yksin TAI yhdessä. Valinta on ollut oma ja vaikka rankkaa onkin, olen vanhempi mielummin yksin kuin yhdessä jonkun ihmisen kanssa, joka saa niin minulle kuin lapsellenikin huonon olon. Ihminen, joka sanoo ketään äitiä lutkaksi, on saavuttanut raukkamaisuuden huipun eikä ole missään asemassa antamaan minulle neuvoja.
Kuten jo sanoin parikin kertaa aiemmin, toivoin kommentteja samanlaisen tilanteen kokeneilta. Muiden "vilpittömät avuntarjoukset ja vinkit" ovat vain hassuja stereotyyppisiä kapeakatseisten Suomea pitemmälle matkustamattomien reppanoiden "totuuksia" ja "tilastotietoja", joille täällä lähinnä naureskelen, YHDESSÄ poikaystäväni kanssa :D
Voi teitä hassuja. Mutta kiitos kun yrititte. Mielipiteeni siitä, että monikulttuurinen parisuhde on rikkaus, vahvistui tämän foorumikokemuksen jälkeen täysin ja että ehkä mun todella kannattaa muuttaa tästä maasta pois ja tavoitella unelmiani hanakammin! Kaikella on tarkoituksensa <3
Heippa! - oikkispoikkis
DesperateMum kirjoitti:
Lol. En ikinä käytä tuota ilmaisua, mutta nyt se jotenkin sopi tähän niin hyvin. Lol.
Olemme skypettäneet yhdessä hänen vanhempiensa kanssa. Mutta kai hekin olivat palkattuja näyttelijöitä :D :D :D Tai kun saan lahjoja postissa miehen äidiltä, kaipa nekin lahjat tulevat oikeasti mieheni tulevalta valmiiksi valitulta vaimolta :D :D :D LOOOL
Ihmiset ovat hassuja mielikuvituksensa kanssa. Sinäpä sen hyvin sanoit, ihmiset täällä kirjoittavat nimenomaan negatiivisesti - ei rakentavasti. Näillä kahdella asialla on suuri ero.
Ja jos minua kutsutaan lutkaksi, tottakai vastaan tyhmälle tyhmän tasoisesti. Se, että jonkun fokus kiinnittyy kirjoituksessani siihen, että kuinka nopeasti olen "hypännyt" uuteen suhteeseen lapsen isän jälkeen, kertoo ainoastaan siitä, että hänellä ei ole missään vaiheessa ollutkaan kiinnostusta yrittää auttaa minua. Hänen aikeensa ovat olleet ilkeät, loukkaamishaluiset ja raukkamaiset. Kuka terve ihminen haukkuu yksinhuoltajaa lutkaksi tai ylipäätään ketään äitiä? Onko oma äiti ollut lutka ja tästä kumpuaa katkeruus? Äitiys on rankkaa yksin TAI yhdessä. Valinta on ollut oma ja vaikka rankkaa onkin, olen vanhempi mielummin yksin kuin yhdessä jonkun ihmisen kanssa, joka saa niin minulle kuin lapsellenikin huonon olon. Ihminen, joka sanoo ketään äitiä lutkaksi, on saavuttanut raukkamaisuuden huipun eikä ole missään asemassa antamaan minulle neuvoja.
Kuten jo sanoin parikin kertaa aiemmin, toivoin kommentteja samanlaisen tilanteen kokeneilta. Muiden "vilpittömät avuntarjoukset ja vinkit" ovat vain hassuja stereotyyppisiä kapeakatseisten Suomea pitemmälle matkustamattomien reppanoiden "totuuksia" ja "tilastotietoja", joille täällä lähinnä naureskelen, YHDESSÄ poikaystäväni kanssa :D
Voi teitä hassuja. Mutta kiitos kun yrititte. Mielipiteeni siitä, että monikulttuurinen parisuhde on rikkaus, vahvistui tämän foorumikokemuksen jälkeen täysin ja että ehkä mun todella kannattaa muuttaa tästä maasta pois ja tavoitella unelmiani hanakammin! Kaikella on tarkoituksensa <3
Heippa!En tiiä mikä sua pännii, mutta mun kaverilla oli tollanen tilanne - rakastettu siis ulkomailta. Ei ollut Persiasta tai muualta noista maista, mutta oli siis ulkomaalainen (Etelä-Amerikka), ja siinä kävi just niin, että kiidettiin huumassa ja oli suunnilleen häät jo suunniteltu, kun selvis, että sillä rakastetulla ei ollut oikeastaan mitään realistisia tunteita tätä kaveriani kohtaan. Se vaan huvitteli ja vietti "vapaata elämää" jonkinmoisen reissuromanssin merkeissä. Reissu tosin kesti aika kauan, kun kerkesivät siis tutustua (ilmeisen huonosti) ja "ihastua". Kaveri oli aika hajalla tän jälkeen.
Eihän tuo nyt ihan OMA kokemukseni ole vaan sen kaverini, mutta halusit kommentteja niiltä, joilla on ollut ulkomainen mies/nainen. Mielestäni kaverin kokemus on riittävän lähellä, jotta voin kertoa "kokemuksesta". Eihän tää tietysti tarkoita, että KAIKKI olisi sellaisia niljakkeita, kyllä hyviäkin ihmisiä löytyy paljon (varmaan suurin osa kaiketi), mutta lukasin läpi nää muidenkin kommentit. Ei niissä sua tyrmätty, vaan kehotettiin miettimään noita asioita, joita listasivat, sinä kun näet ihastuneen ihmisen tapaan vain kaiken hyvän ja kauniin, etkä ajattele realistisesti lainkaan. Tosin eihän kukaan ihastunut näe mitään negatiivista saati realistista siinä ihastuksenkohteessaan.
Äitiytesi ei ole ollut pointtina varmaan yhdessäkään vastauksessa (jep, äitiys voi olla rankkaa!), vaan se, että olet ollut suhteessa lapsesi isään ja melko pian myös eronnut tästä isästä, itse sanoit "henkisesti eroneesi" jo suhteen aikana. Ehkä teillä on joku vapaampi malli, mutta esim. mulla on aina se ajatus, että kun suhteeseen ryhtyy, sitä suhdetta eletään siihen malliin ja sillä ajatuksella, ettei enää koskaan tule olemaan muita suhteita. Eli erota ei "saa". (Siis tietysti saa, mutta että se ei ole mikään VAIHTOEHTO, ei voi lähteä suhteilemaan ajatuksella "no jaa jos tää ei oo kivaa niin eroon sit", siksi täytyy miettiä tarkkaan, minkälaisen ihmisen kanssa suhteeseen ryhtyy).
Jos olet elänyt suhteessa vähän puoliteholla ja ajatellen eroa, ja nyt vielä olet melko lyhyen ajan sisällä vaihtanut / vaihtamassa uuteen miekkoseen, kyllä se kieltämättä hieman nopeatempoiselta kuulostaa. TOSIN joillekin sopii nopea tahti, ei siinä mitään. Lastasi tosin et tunnu kauheasti ajattelevan, ainakaan näitten kommenttiesi perusteella?
Taidat haluta pelkkää positiivista ja rohkaisevaa palautetta, tyyliin "mene mene sen miehen perään!! Älä ihmeessä päästä karkuun!" Mikset sitten tee niin? Ellet halua keskustelua aiheesta etkä siedä mitään rakentavaa, negatiivista, poikkipuolista tai muutenkaan mitään muuta kuin miehen perään usuttavaa kommentointia, niin miksi edes kyselet? Mikset tee, kuten näyt päättäneen tehdä joka tapauksessa? Ei täällä kukaan muu tiedä, mikä susta hyvältä tuntuu loppujenlopuks. Näitä samoja kommentteja vois tulla ihan kelle tahansa, joka pohtis vaikka suomalaisen miehen tai naisen kans seurustelua, jos mies olis joidenki mielestä leväperäisen kuuloinen.
Ei siinä ole mitään rasistista tai tuomitsevaa, että tiedostaa eri kulttuurien rajat. Persiassa on hyvin erilainen kulttuuri kuin Suomessa, ja tää on fakta. Sen faktan sanominen ei ole mitään tuomitsemista tai Persian kulttuurin lyttäämistä. Se vaan täytyy tiedostaa, että siellä on eri toimintamalli ku täällä, ja jos siihen malliin tuntee voivansa sopeutua, nii go ahead! Miks jarruttelet, jos rakastat miestä? - hjklll
"joille täällä lähinnä naureskelen, poika ystävän kanssa" Nyt kylläkin kirjoitat paskaa, sinähän kiehut raivosta. Muuta pois vaan suomesta , muualla on varmasti suuri unelmasi.Mutta valitetavasti usei käy niin , että nämä uhoojat tulee maitojunassa katkerana takaisin.
- AP_ootko_miettinyt
Että saatat olla vain "tilapäisratkaisu" kyseiselle miehelle. Tai jopa vaan ns. perspano. Ei ainakaan kovin rakastuneelta vaikuta tämä mies.
- erkkithenimimerkki
AP ootko tosissas, että jakelet elämääs täälä yleisellä nettifoorumilla ja sitte vielä näytät lapselliset viestis ja niihin saamasi vastaukset miehelle, josta täällä kirjoitat??? :DDDDD ("nauretaa täälä yhdessä poikaystävän kans näille jutuille")
Muuten, ymmärtäneekö miehesi suomea, siis ihan niin konkreettisesti, että tajuaa nämä kaikki asiat? Koska silloin se tajuaa myös noi sun kirjottamat pätkät, eikä ne ole kovin imartelevia kyllä nekään. Jos mä kirjottasin tommosia selosteita omasta elämästäni tai suhteestani johonki nettiin, en ikinä kehtais näyttää niitä puolisolleni, koska se ei ainakaan tykkäis, että jakelisin meidän elämää tolleen kaikelle kansalle. Enkä tykkäis kyl itekää, jos se jakelis.
Minkä ikänen muuten oot? Kuulostat kovin harkitsemattomalta ja sanot itsekin olevasi nuori? - Serve
Olen iranilainen. Mielestäni Suomessa on parempi sun lapselle vaikka sinullekin. Iran on mahtava maa, mutta vain matkustamiseen varten, eikä elämiseen.
(sorry, jos puhun väärin, olen melkein kolme vuotta suomessa, sen takia mun suomen kieli ei ole tarpeeksi hyvä. pahoittelen :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 271888
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1281874Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231838Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851620Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?601442Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201256Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371153Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381150- 111148
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101127