Jokaisella on sureva....

Olemme tottuneet siihen, että meille tärkeä ja rakas ihminen on luonamme ikuisesti, se on kuin itsestäänselvä asia ja olemme niin siihen totuttautuneet.
Läheisen äkillinen kuolema on suuri shokki, johon ei ole voinut valmistautua, kuten vakavan sairauden kohtaaman ihmisen osalta.
Jokainen kuolema on asia, jota ei koskaan toivoisi tapahtuvan, se on inhimillistä ja kuuluu inhimilliseen luonteeseen, johon kuolema ei kuulu.

Julkisilla paikoilla liikkuessa näemme paljon ihmisiä, joista suurin osa on meille täysin tuntemattomia.
Jokaisella heistä on kuitenkin läheisiä, joille heidän kuolema on vähintään yhtä vakava ja surullinen asia, kuin meille on meidän läheisemme kuolema.
Jos meille tuntematon ihminen kuolee, niin se ei herätä vastaavanlaisia tunteenpurkauksia, kuin jos meille läheinen ihminen kuolee, vaikka kyllä tuntemattoman ihmisen kuolemakin herättää surua vieraassakin ihmisessä.
Erityisesti, jos ihminen on menettänyt rakkaan läheisensä, niin muistot voivat hyvinkin palata mieleen.

Läheisen kuolema herättää enemmän surua, koska tunnemme läheisemme niin hyvin, olemme kiintyneet syvästi läheiseemme ja tottuneet siihen, että läheisemme elää ja on kansamme.
Siksi läheisen kuolema on aina niin raskas ja surullinen, koska kuolema on peruuttamaton ja lopullinen asia, ei voida enää palata ajassa taaksepäin.
Jokainen ihminen on arvokas, ainutlaatuinen ja kukaan ei voi korvata toista ihmistä.
Sitä ei useinkaan tule ajatelleeksi, kuin vasta menetettyään läheisen ihmisen.