Omaishoitjuus ja sisarusten yhteistyö

http://keskustelu.suomi24.fi/t/13631085 Itse en ole omaishoitaja eikä äitinikään, mutta ymmärrän kyllä. Laitoin linkin itseni kirjoittamaan juttuun johon liittyy omishoitajana oleminen ja sukulaisten välinpitämättömyys :/

Pahat saa vielä palkaksi, jos on kiltti ja alkaa omaishoitajaksi. Kun vanhempi kuolee, nää välinpitämättömät alkaa syyttää sitä kilttiä siitä kun vanhempi kuoli.
Huono omatunto kun eivät itse välittäneet ja sitten polkevat kiltin omaishoitajankin.
Luonnevikaisen touhua, sillä kukapa terve ihminen noin käyttäytyy.

Älkää hyvät ihmiset ruvekko mihinkään omaishoitojuttuihin koska jos vielä' työelämässä niin polttaa itsensä loppuu. Olen katellut sitä aitiopaikalta kun isäni dementoitu ja jo aikaisessa vaiheessa sanoin äidilleni että nyt tutkimuksiiin niin todetaan muistisairaus riittävän ajoissa mutta kun ei omaa lasta uskota. Siinä vaiheessa kun sairaus on liian pitkällä saadaan diaknoosi mutta enää ei lääkkeet auta riittävästi mutta onneksi aika jääti riittävä nopeesti ja se siitä.

Oletko siis oikein virallisesti omaishoitaja ja saat siitä korvauksen?
Veljesi ongelmille et voi mitään, etkä sille ettei hän huolehdi lapsuudenkodistanne. Olet ottanut taakkaa itsellesi näistä asioista. Varmaan joka kerta kun käyt siellä, näet vain hoitamattomia ja rempallaan olevia juttuja. Kuinka paljon tässä on katkeruutta ja suuttumusta? Kuinka paljon mielessäsi syyttelet veljeäsi? Ja kuinka paljon se hyödyttää sinua?
Olisiko parempi, että karistaisit nämä asiat mielestäsi ja vapauttaisit itsesi ennenkuin mielesi ja välit veljeesi myrkyttyy enemmän Jätä siis tuollaiset mielestäsi!
Se, että huolehdit äidistä, on arvokkaampi asia kuin osaat ajatellakaan. Tajuat sen sitten kun äiti on poissa. Koska olet nainen ja vastuunkantaja luonteeltasi, veljesi on jättänyt äidistä huolehtimisen sinulle. Tämä rooli on langennut sinulle, et varmaan alunperin osannut ajatellakaan kuinka raskasta tulee olemaan.
Varmaan usein manailet mielessäsi sitä vaivannäköä mikä omaishoitajuudesta sinulle koituu. Mutta tulee vielä se päivä jolloin muistat tämän ajan elämänvaiheena jolloin teit jotain pyyteettömästi, hyvästä sydämestä!

omatunto soimaa, vielä niitä jotka ei välitä ja syyllistää auttavan sisaruksen...

Ei taida ap parilla virallisella käynnillä kuukaudessa olla palkkaa saava omaisomaishoitaja, mutta ymmärtää pitää huolta äidin asioista.
Mutta näinhän se on, että joku hoitaa. Aina ei ole edes niin, etteikö toisetkin hoitaisi, vaan sitä ei sallita ja tätä on hyvin paljon olemassa, siinä samalla vanhat ihmiset tuntevat suurta kiitollisuutta tätä yhtä kohtaan ja palkitsevat häntä siitä suuresti ja kas vaan, kun mummi ja pappa kuolee, onkin tilit aika nollilla.

Itse sain kokea moisen asian, kun sain sitten jostakin syystä mennä asioimaan hänen kanssaan, sillä en yksin mennyt juuri noista kateussyistä, vaan mummi oli mukana. No kun tulimme pois olisi mummi antanut minulle tuosta ihan huimaa summaa ja samalla kertoi, että on sisaruksilleni maksanut joka kerta. En huolinut hänen rahojaan, sanoin että en missään nimessä huoli mitään auttamisesta, vaan on ilo auttaa.
No mummi nukkui pois, ja totuus ilmi, että rahat olivat paljon vähemmässä mitä luulivat, onneksi heistä jokainen oli jo käynyt "ongelma" siellä ja peläten toisiaan eivät alkaneet riitetelemään, muuten mummin arvokkaammat tavarat olivat hävinneet myös ennen perukirjoitusta ja avaimia oli sinne vain tietyillä.
Sopisi aina olla ihan oikea sopimus siitä kuka hoitaa, mitä hän saa palkaksi siitä jos sellaisesta sovitaan. Vähentäisi huomattavasti riitoja.

Minä hoidan iäkästä vanhempaani siten että käyn päivittäin,laitan ateriapalvelun tuoman ruuan eteen,teen iltapalan,pesen pyykit ja hänet,siivoan,ulkoilutan.hoidan raha-asiat,kaupassa käynnit...olen omaishoitaja toiselle perheenjäsenelle,mutt jouduin olosuhteiden pakosta huolehtimaan myös tästä toisesta.Hän maksaa minulle korvausta,mikä on sisaruksille ihan ok,koska jos tekemäni palvelut ostettaisiin eri sektoreilta,se tulisi paljon kalliimaksi.Että näin meillä pärjäillään...toistaiseksi!

Se vaan menee näin maailmassa, että toiset syö pullasta rusinat, eikä välitä muusta. - Jos äiti on dementoitunut, voisitko harkita edunvalvojaksi hakemista. Silloin ainakin sinulla olisi kontrolli koko huushollista ja rahataloudesta, ja voisit mahdollisuuksien mukaan käyttää ulkopuolista apua.
Minulla oli sama tilanne, sisareni kuoltua alkoholismiin, eläissään järjesteltyä omaisuuden omiin nimiinsä, minä olen nyt "äidilleni" arvossa arvaamattomassa ilmaisena piikana ja kodinhoitajana, pitkän matkan päästä. Hieman helpottaa nyt se, että "äitini" saa muutaman vuoden jälkeen viimein kotihoidon kautta kauppa-asiointipalvelun kerran viikossa. Saa ainakin jotakin ruokaa: kauppalista tehdään kunnallisen kotiavun kanssa, ja ostokset tuodaan seuraavana päivänä kotiin.
Minä käyn 3-4 viikon välein. Kunnallinen kotiapu käy 3 krt päivässä, lyhykäisesti, huolehtimassa että lääkkeet tulevat otettua ja vaihtamassa vaipat.

Miten olet ottanut auttamisasian esinn veljesi ja hänen lastesi kanssa? Veljeltäsi voit vaatia ryhdistäytymistä, mutta minusta veljesi lapsilla ei ole mitään velvollisuutta osallistua. He ovat nyt luultavasti siinä iässä, jossa he kokeilevat siipiensä kantavuutta, opettelevat oman taloutensa hoitoa, miettivät ehkä jo perheen perustamista tai ovat niin jo tehneet. Heillä on oma elämänsä elettävänään ja jos heidän isänsä on vastuuta ottamaton luuseri, se ei saa tarkoittaa sitä, että heidän pitäisi alkaa kantaa hänen velvollisuuksiaan. Voit kuitenkin ehdottaa heille (neljälle lähellä asuvalle), että yksi heistä voisi mennä kerran kuussa tapaamaan mummoaan ja hoitaa samalla hänen asioitaan. Tämä tekisi vain kolme käyntiä vuodessa jokaista kohti, joten sen luulisi olevan toteutettavissa, vaikka sukulaislapsesi olisivatkin hieman laiskempaa sorttia.

Ehdotan siis, että otat asian esiin veljenlapsiesi kanssa siten, että korostat kyseessä olevan sosiaalinen vierailu, jolloin myös hoidetaan mummon pienet juoksevat asiat (kauppa, apteekki, pyykki - raha-asioita en ehkä antaisi nuorten aikuisten hoidettavaksi, vaikka he siinä parjäisivätkin).