Mihin ihastuit?

No alunperin en ihastunut, vaikkakaan mitään vikaa en miehestä löytänyt. Hän oli sellainen hitaasti syttyvä, ja se sitten hidasti takuulla minunkin ajatuksia häntä kohtaan. Jotenkin ajattelin, että mies ei ole riittävän kiinnostunut minusta, joten en halunnut oikeastaan miettiä, olisikin minä kiinnostunut hänestä. Muitakin "ehdottelijoita" miesrintamalla riitti, ja ne muut olivat kovin paljon aktiivisempia, ja jakelivat enemmän mm. kehuja minua kohtaan, osoittivat selkeämmin halunsa parisuhteeseen yms. Mieheni ei aikoinaan oikeastaan tuumannut juuri mitään. Syömässä joskus käytiin ja juteltiin niitä näitä, vähän ja pinnalta.

Mutta miehessäni kun ei vaan ollut yhtään vikaa... (Kaikissa muissa miehissä oli!) Pitihän sitä sitten tutustua. Jossain vaiheessa tuli seksi, joka oli (ja on yhä) aivan huikeaa. Hiljalleen tutustuttiin muutenkin, ja kun opin tuntemaan hänen luonteensa, ennen kaikkea epäitsekkyytensä, huomasin olevani todella ihastunut. Se tunne tuli vähän puun takaa, itsellekin yllätyksenä, noin vuoden tuntemisen jälkeen. Lisäksi ihastuin yksinkertaisesti siihen, että meidän toiveet elämän suhteen osuivat äärimmäisen hyvin yhteen. Arvomaailmakin on suhteellisen sama.

Plussana sanottakoot, että mieheni on aina tuoksunut aivan uskomattoman hyvälle! :)

Nyt yhteisiä vuosia takana jo monta. Perheessä on kolme lasta. Rakastan miestäni koko ajan vain enemmän ja enemmän. Riitoja meillä ei juurikaan ole. Tosin yhä edelleen välillä toivon, että mies voisi höpötellä romanttisia enemmän.;) Mutta eihän toista voi muuttaa, vaan pitää hyväksyä sellaisena kuin on. Rakastaa sellaisena kuin on.

Avokkiini ihastuin varmaankin jonkun reilun puolen vuoden deittailun jälkeen. Syy ihastumiseeni ja sitten myöhemmin rakastumiseeni oli mm. se että hän on todella empaattinen ja auttavainen, hän on hyvä äiti lapsilleen ja kohtelee minun lastani kuin omaansa, hän osoittautui luotettavaksi, hänellä on jalat maassa ja käyttäytyminen on normaalia, eli ei ole mitään draamakuningatarta tai mt-ongelmia, ahkera nainen, arvostaa minua ja mielenkiinnonkohteitani, on halukas sitoutumaan yhteiseen elämään, hän näyttää hyvältä ja on sängyssä todella aktiivinen osapuoli.

En itse usko mihinkään salamaihastumiseen. Selainen ei pitkälle kanna, eikä perustu mihinkään todelliseen. Silloin voi korkeintaan ihastua kuoreen, mutta mitä sellainen muka merkitsee? On minunkin avokki tosi hyvän näköinen, mutta jos sillä perusteella jo ihastuu, niin sitähän ihastuisi ainakin kerran päivässä. Ei kovin realistista.

Ensin tietysti ulkonäköön ja ulkoiseen olemukseen kokonaisuudessaan: tumma paksu tukka, kirkkaansiniset silmät, pitkä ja raamikas, kaunis hymy. No, vaatteet olivat työvaatteet tilanteesta johtuen (hän oli auttamassa tuttavaani muutossa kuten minäkin). Sitten kun tutustuimme toisiimme ja huomasin että hän on avulias, välittää muista ihmisistä, on aina valmis auttamaan muita, huolehtivainen, älykäs, keskustelutaitoinen, laajasti sivistynyt ja pitää samanlaisista asioista kuin minä (luonto, matkailu, kädentaidot...) niin ihastuminen kypsyi rakastumiseksi <3

En usko "rakkautta ensisilmäyksellä" tyyppisiin hölynpölyihin, mutta pidin mieheni ujoa hymyä kovin viehättävänä heti ensitapaamisella. Tuolloin en kuitenkaan vielä ihastunut häneen, sillä tapasimme hieman traagisissa merkeissä.

Kun sittemmin tapasimme sattumanvaraisesti useamminkin (meillä oli yhteisiä tuttavia), pidin montaa muutakin asiaa hänessä "viehättävnä", vaikken edelleenkään ollut varsinaisesti ihastunut häneen. Jutellessamme kuitenkin tulimme hyvin toimeen ja jaoimme samansuuntaisia mielipiteitä monesta asiasta. Tällä tavalla alkoi se varsinainen ihastuminen - hyvää tuuria, että molemmilla heräsi samankaltainen tunne. Hän on hyvin ujo, joten olin aivan myyty, kun hän joskus kutsui minut kylään luokseen ja kysyi "Haluatko.... vaikka maitoa...?"

Molemminpuolisista ihastumisista huolimatta oltiin melko pitkään vielä kavereita ja tapailtiin kavereina, tutustuttiin. Edelleen se ujo hymy ja tietty "kömpelyys" sosiaalisessa toiminnassa viehättävät, mutta paremmin kun tunnetaan jo (vuosia jo takana yhdessä! <3), niin viehättää ja ihastuttaa moni muukin asia. :) Tärkeintä varmaankin se yhteisten arvojen ja samankaltaisten kiinnostuksenkohteiden jakaminen, jotka ovat tiivistäneet suhdetta ja ajaneet kokemaan asioita yhdessä. Siitä on ollut hyvä rakentaa luotettavaa suhdetta.

Ihania "tarinoita" !! 8D
Kertokaas lisää. :)

Olen vissiin pinnallinen ja stereotypian mukainen luonne, kun olen aina ihastunut ulkonäköön ja rakastunut luonteeseen.

Muistan oikein hyvin ensimmäiset treffimme. Olin nähnyt tulevan Rouva Ratikan aiemmin vain arkivaatteissa ja ilman meikkiä. Miten tyrmäävän kaunis hän olikaan laittauduttuaan. Koska olin tuntenut hänet jo pari kuukautta, tiesin, että hänen kanssaan on mukavaa viettää aikaa ja puhumista riittää. Mutta vielä upeammalta tuntui, kun tuli ensimmäinen hiljainen hetki, eikä se tuntunut laisinkaan hermostuttavalta tai kiusalliselta.

Eihän se koskaan ole mikään yksi asia, vaan monien asioiden summa. Emännässä viehätti tietenkin ensimmäisenä ulkonäkö ja hymy, siitähän aina lähdetään kun silmät ensimmäistä kertaa osuvat toiseen. Sitten illan kuluessa huomasin, että huumori toimii meidän välillä aivan loistavasti. Se on minulle tärkeää. Muutenkin puhuminen oli helppoa ja rentoa, tuntui että ollaan koko ajan samalla sivulla eikä tarvitse selittää sen kummemmin mitään. Ihastuminen sitten syventyi koko ajan, mitä enemmän oppi tuntemaan toista. Varsinkin kun huomasin, että hän on tasainen ja järkevä luonne, ei tule turhaa draamaa vaan kaikesta voi puhua avoimesti ja sopia järkevästi. Kaikki vain toimii ja tuntuu oikealta, ei sitä oikein osaa selittää :)

Jotkut ihastuu tällinkiin, toiset hymyyn ja kolmannet puhetapaan. Itteäni on aina viehättänyt isot etuhampaat. :''''''D Tosin en tiedä (vielä) voiko sitä sanoa ihastumiseksi tai mitä vielä, kun se on vain yksittäinen piirre, josta tykkään, muttei haittais, vaikkei sitä oliskaan. Olen puolisoton, mutta ehkä vielä joskus uskallan lähestyä jotakuta ihmistä.

Kosketukseen - hänen kosketuksensa tuntui aivan erilaiselta kuin kenenkään muun. Olisiko kemiaa ? Se pelaa nimittäin vieläkin 38 yhteisen vuoden jälkeenkin.

Ensin kuulin hänen äänensä ; oli ensimmäisiä päiviä uudella työpaikalla ja kesken työtouhun jäin kuuntelemaan, että kukas nyt tuli..? Äänen "perässä" tuli raamikas ikäiseni mies, ensitapaaminen ei ollut mikään "wau", mutta jätti uteliaisuuden kytemään. Miehen jutut alkoivat olla yhtä kivoja kuin äänensä ja siitä se lähti. Alettiin törmäillä vapaa-ajallakin (mies myönsi myöhemmin, että järjesti itsensä paikkoihin, joissa kävin) ja tuikkivat kirkkaan siniset silmät ja hervoton huumorintaju saivat sydämen läpättämään... Siitä se ihastuminen lähti. Jonkin aikaa leikittiin kissaa ja hiirtä, kun en ollut aivan perillä miehen "tilanteesta" = seurusteliko vai ei toisaalla. Se "legendaarinen" tuttuuden tunne on tullut vain hänen seurassaan - alusta saakka juttu on luonnostaan luistanut ja saan olla oma hömppä itseni.

Näitä on niin kiva lukea! Tulee tosi hyvä fiilis teidän puolesta on tosi mielenkiintoista, millaisiin asioihin ihmiset "ihastuvat" tai kiinnittävät positiivisessa mielessä huomiota tai miten vain haluatte asian ilmaista. :)

Luonto ihmisenä ihastuin ensiksi vaimoni kotipaikkaan ja siihen että joskus perii ainoana lapsena sen kaiken.Muu tuli sitten myöhemmin.

Jo ensitreffeillä tuntui hyvältä kumppanin tapa halata erotessa. Ajan oloon halaukset ovat muuttuneet tutummiksi ja paremmiksi. Kuten joku muukin kirjoitti tuossa niin kumppanin tapa koskettaa on ihana, se saa olon hyrisemään ja tunnen itseni halutuksi. Kosketukseen olen ihastunut, myös habitukseen, hymyyn, avuliaisuuteen ja viisauteen.

Kun esimmäisen kerran istuttiin samaan pöytään. Katsoin häntä ja se oli siinä. Taisinpa jopa tokaista että milloinkas esittäydytään kun en malttanut enää odottaa.

Ylipäätään hyvä vartalo ja kauniit silmät naisella ja kun vielä oli mielestäni aika seksipeto niin se oli menoa. Noista mainituista ei ole enää jälkeä mutta silti yhdessä.