Armeija ja huumeet

Suomessa Hakkapeliitta-lehti teki keväällä 1941 jutun ”Sotasisua pilleristä”. Siinä puhuttiin uudesta ihmelääkkeestä, joka auttaisi armeijoita voittamaan sotia. Saksalaisen lääketieteen sanottiin kyenneen ”keksimään valmisteen, joka sisältää sisua puhdasviljeltynä – pillerin muodossa”. Kyseistä ”sisupilleriä” kuvailtiin seuraavasti:

”Se ei ole mikään huumausaine, vaan kuuluu samoihin ’viattomiin myrkkyihin’ kuin tupakka ja kahvi, jotka sisältämänsä nikotinin ja kofeinin ansiosta myös piristävät, vaikkei niiden vaikutusta voi verratakaan pervitinin tehoon.”

Samaisessa jutussa huomautettiin, että Pervitin ei kuitenkaan poista väsymystä vaan pelkästään väsymyksen tunteen ja että sen käyttö saattaisi myös koitua kohtalokkaaksi. Tätä varoitusta ei tähdennetty, kun Pervitiniä alettiin levittää suomalaisille sotilaille.

Armeijan päämajan lääkintäosasto tiedotti 15. elokuuta 1941 Pervitinin jakelusta ja säännöstelystä. Ohjeissa kehotetaan ottamaan tarvittaessa yhdestä kahteen tablettia kaksi kertaa päivässä. Haittavaikutuksena mainitaan verenpaineen kohoaminen ja unensaannin vaikeudet. Aineiden jakeluohjeet ovat väljät. Lääkärit saivat jakaa Pervitiniä parhaaksi katsomallaan tavalla fyysisesti ja psyykkisesti vaativien tehtävien helpottamiseksi. Pervitiniä eli niin sanottuja höökipillereitä annettiin Suomessa erityisesti kaukopartion miehille, joiden tehtävät olivat yleensä poikkeuksellisen rankkoja ja raakoja. Lääkärit ja sotajohto saattoivat käyttää harkintaa lääkkeiden käytössä. Tiettävästi myös lääkärit joutuivat käyttämään Pervitiniä voidakseen leikata ja työskennellä nukkumatta.

Armeijan lääkärinä jatkosodan aikana toiminut A. Sakari Härön mukaan Pervitinin käyttöön liittyi erittäin suurta epätietoisuutta. Aineeseen suhtauduttiin kuin nykyisiin päänsärkylääkkeisiin:

”Elettiin aikaa, jolloin ’pervitin’ (amfetamiini) oli yleisessä käytössä ja siihen suhtauduttiin kuin nykyisin asetosalisyyliin. Kukaan ei tiennyt, että kyseessä oli huumeaine.”

Tapio Rautavaara muistelee, että sairaalassa apusisaret olivat saaneet käsiinsä Pervitiniä, mutteivät tienneet sen vaikutuksista. Hän kirjoittaa sodanaikaisessa kirjeessään:

”1944...sairaala jakoi henkilökunnalle pervitiniä, että jaksoimme tehdä työtä unirästeistä huolimatta.”

Poikkeustilanteissa myös täysin ammattitaidottomat henkilöt pääsivät jakamaan lääkkeitä. Yrjö Salminen muistelee, kuinka hänestä oli tehty sattumalta lääkintämies. Salminen jakoi hyvin vahvoja rauhoittavia barbituraatteja erilaisiin pikkuvaivoihin: Lääkkeitä oli vain yksi purkki, jossa luki Luminaalia. Salmisella ei ollut aavistustakaan että Luminaalia oli kovan luokan huume, "barbituraattien kuningas", jota yleensä annettiin pahimmin haavoittuneille esim. kuoleville potilaille:

”Se oli täynnä tabletteja, joista en tiennyt mitä ne olivat. Mutta ajattelin, että kun kerran olen lääkintämies, niin totta kai minun pitää lääkkeitä antaa. – – Ja niin syötin koko sen puolen litran purkin miehille ja komppaniassa oli hyvä terveys. – – Otin purkin kainaloon ja menin jsp:n lääkärin tohtori Punnon luo ja sanoin: ”Nämä helkkarin hyvät tabletit loppuivat nyt ja miehet rupesivat taas sairastamaan, vaikka olivat kaikki parantuneet.” Punto katsoi minua ja sanoi: ”Helvetti vieköön, oletko sinä äijä syöttänyt näitä tabletteja miehille?” ”

Ilmeisesti informaatio amfetamiinin haittavaikutuksista ei kulkenut Saksasta Suomeen. Saksassa Pervitinin sotakäytön ohjeistuksia tarkennettiin vielä vuonna 1942: kahdella tabletilla taistelukyky parani kolmesta kahdeksaan tuntia. Neljällä tabletilla päästiin jo 24 tunnin tehoon. Neljä Pervitin-tablettia oli Suomen vuonna 1941 annetun ohjeistuksen maksimiannostus. Sotilas, joka käytti näin paljon, ei käytännössä kyennyt nukkumaan ilman unilääkkeitä. Suurempi ongelma oli se, että lääkärit saattoivat jakaa isojakin eriä Pervitiniä sattumanvaraisesti. Jouko Teperi kertoo kirjassaan Kannakselaispoika sodassa , kuinka pataljoonan lääkäri oli antanut hänelle kokeiltavaksi lasiputken, jossa oli sata Pervitin-tablettia:

http://pelontorjunta.suntuubi.com/fi/Blogi/#huumeet-ja-sota