Keski-ikäisten suhteessa kullittelu?

Provohan tämä toki on... Mutta eiköhän onneksi suurin osa ihmisistä kutsu iästä riippumatta omaa puolisoaan rakkaaksi? Naiset vielä useammin kuin miehet, koska miehille sellainen romantiikka tulee ennemmin tekoina kuin sanoina.

Kyllä minä (40 ) ainakin kutsun miestäni rakkaaksi. Se kertoo siitä, että hän on minun rakas. Hän on todella upea mies, ja minulle aivan korvaamaton. Mieheni ehkä julkisesti sanoo harvemmin, mutta minulle sanoo lähes joka päivä. Julkisesti hän on yleensäkin aina ollut sellainen jörrikkä, ja ujostelee mistään tunteista avautumista. Sen sijaan meistä on kyllä yhteiskuva hänen facebookissa. On kuva koko perheestäkin. Meillä ainakin menee hyvin!

Minun vanhempani sanovat toisiaan rakkaiksi. Heillä on ikää kohta jo 70v. Ovat erittäin onnellinen aviopari, jotka osoittaavat hellyyttä toisilleen myös muuten kuin sanoin. Heillä on aina ollut hyvä liitto, tekevät mukavia juttuja yhdessä ja osaavat harrastaa välillä myös itsekseen. Facebookkia heillä ei ole, joten siellä ei myöskään kuvia.:)

Jos sellaisia poseeraavia kuvia laittelisi vähän väliä, tai jos sitä "rakas sitä ja tätä" hehkutusta olisi ihan jatkuvalla syötöllä, niin sitten se voisi kertoa ehkä siitä, että haetaan jostain ulkopuolelta jotain vahvistusta. MUTTA silti se ei tarkoita sitä, että menisi erityisen huonosti, tai että olisi omistushaluinen. Se saattaisi vain olla merkki heikosta itsetunnosta tms.

Tokihan keski-iässä pitää jo ymmärtää ottaa etäisyyttä puolisoon ja kutsua tätä vaikka sukunimellä. Yleensähän siinä vaiheessa pitää myös muuttaa eri huoneisiin nukkumaan ja hankkia omat harrastukset, ettei vahingossakaan nähdä edes illalla. Kyllä rakkaus ja hempeily kuuluvat vain nuorille.

Minun mies kutsuukin minua kultamurukseen tai muruttelee muuten vain mitäs siihen sanot. Keski-iässä ollaan.

Nostin sinulle kateellisuuskortin, kuten varmaan arvasit odottaakin.

No ihan niin, ei siinä iässä enää saa!! Yli 30senä ei kannattaisi enää edes ryhtyä seurustelemaan, ellei siihen mennessä ole vielä löytänyt elämänsä kumppania, koska kolmessakympissähän menee se hempeilyn raja. Kaikkien tuon kriittisen iän ylittäneiden pitäisi jo ymmärtää vähintäänkin halveksia puolisoaan!

Tunteita yleensä ilmaisevat ne joilla niitä on. Muiden ei tarvitse.

Huorittelua, ja muuta haukkumista ei pidä hyväksyä. Mutta jos et kestä sitä puolisoiden välisiä hellittelynimiä, niin asenteessasi on jotain pahasti pielessä.

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1435811051814.html
Tässä mallia meille kaikille!

Rakkaaksi kutsuminen ei ole lapsellista. Keski-ikäinen, ja jopa 102 -vuotias saa kutsua rakkaintaan rakkaaksi.
Lapselliselle suhtautumiselle on aivan toiset kuviot ja kaavat kuin sana "rakas".

Nyt varmaan annat ylen:

Olemme kumpikin lähes 6-kymppisiä ja olemme olleet naimisissa kolmisenkymmentä vuotta. Kävelemme edelleen käsi kädessa, pussailemme ja halailemme julkisesti. Harrastamme seksiä, myös mökillä luonnossa ja joskus jopa autossa, jos paikat kestää =D !! Kutsun miestäni usein sanoilla Kulta tai Rakas ja hän minua Kultaseni tai pikkurakas. Hän kertoo myös usein miten seksikäs tai kaunis hänen mielestään olen ja minä taas pidän hänen maskuliinisuudestaan.

No minusta se on todella lapsellista ja näyttää ällöttävältä eikä kuulu ulkopuolisille.

Olen sitä mieltä että tuollaiset elävät jossain unelmamaailmassaan ja haihattelevat tai heillä on joku huono itsetunto.

Todella vierasta käyttäytymistä minulle ja myöskin vaikuttaa vastenmieliseltä olisinpa mies taika nainen.Voipi vetäistä minkä kortin tahansa eipä tuo häiritse jokaisella on oikeus omiin ajatuksiin ja mielipiteisiin.

Jotain Ne ihmiset silti ovat tehneet oikein elämässään, kun voivat yhä keski-iässä tai jopa vanhempina kutsua toisiaan "rakkaaksi" ja olla oh my god jopa yleipä puolisostaan.

Parisuhde, jossa puoliso on "pakollinen paha" ja sitä kutsutaan jopa SUKUNIMELLÄ tai naista "muijaksi/ämmäksi" ja puhutaan toisesta kuin sen läsnäolokin olisi jotenkin ärsyttävä asia, ei ole kovin onnellinen suhde.