Ajatteletteko

Näen aspergerin yhtä aikaa positiivisena ja negatiivisena poikkeuksellisuutena, josta positiivinen/negatiivinen janalla keskiarvo on lopulta nolla.
Mutta se ei käytännössä ole nolla siksi, että eri olosuhteissa hyödyt tai haitat korostuvat eri tavoin. Kuten nyt kaikki tiedämme, että jos asperger esim. voi työskennellä erityisalallaan aspergerista ei ole haittaa, ja siitä voi olla hyötyä, mutta jos aspergerin pitäisi osata tehdä mitä tahansa tavanomaisehkoa asiaa tai askaretta, niin neurotyypillinen onnistuu todennäköisemmin.
Eli siitä aiheutuu hyvää ja huonoa, mutta lopputulos on niin neutraali, ettei mielestäni voi sanoa hyväksi tai huonoksi asiaksi.
Mutta käytännössä ei ole neutraalia, koska sellaiset ikäänkuin korostuneet hyvät ja huonot ominaisuudet samassa ihmisessä hämmentävät kanssakulkijoita sen verran, että siitä aiheutuu sosiaalista haittaa enemmän kuin hyötyä.
Mutta jos esim. pitää osata puhua totta, aspergerista voi olla huomattavaa hyötyä.

ihan ihmisestä ja asenteesta, miten osaa poikkeavuuteensa suhtautua. Se voi olla tilanteesta riippuen joko heikkous tai vahvuus - tai ei varsinaisesti kumpaakaan.

Asperger on ominaisuutena erittäin suuri vahvuus (muisti ja avaruudellinen hahmotuskyky). Jos haluat korostaa heidän negatiiviset puolensa pyrkien uusholokaustiin asti, olet täysin väärä ihminen ymmärtämään heitä.

Asperger tulisi ajatella ominaisuutena, johon kuuluu sekä heikkouksia että vahvuuksia. Jos sitä pitää pelkästään positiivisena asiana, voi olla vaikea saada tarvitsemaansa tukea. Jos taas pelkästään negatiivisena, voi vahvat puolet jäädä hyödyntämättä.

Aspergeri = (korvien välissä :)
Aspergeri = 0 (ei ole olemassa :o
Aspergeri = - (autismi :(

Nimimerkki "fdsfds" aloitti tämän kiintoisan ketjun kysymällä: Ajatteletteko Aspergerin enemmän positiivisena vai negatiivisena ominaisuutena? Vai täysin neutraalina?

Oman assi-kokemukseni perusteella näyttää siltä, että ei AS ainakaan ole ajateltavissa neutraalina.
Jokaisen assin kykyprofiili on hyvin epätasainen, siitä puuttuu neutraali kokonaan. Jo koulussa huomasin, että kukin kouluaine joko kiinnostaa tosi paljon tai inhottaa tosi paljon. Kykyprofiilini on kykyhuippujen ja "kykyrotkojen" muodostamaa vuoristorataa. Erityismielenkiinnonkohteeni näkyivät kahdessa kouluaineessa jo yo-todistuksessani maksimiarvosanoina - ja minua suuresti turhauttaneet koulun muut aineet eli "kuona-aineet" olivat todella minulle ja mielenterveydelleni vain haitaksi.

Pitää olla todella tyhmä, jos pitää aspergeria joko vain positiivisena tai vain negatiivisena. Kolikko ei ole kolikko, jos sillä on vain yksi puoli. Yö ei olisi yö, ellei olisi olemassa myös päivää. Varjoa ei olisi, ellei olisi myös valoa.

Aspergerin diagnosointi on tunnetusti sata kertaa vaikeampaa kuin esim. vesirokon diagnosointi. AS ei ole tauti, se on "oireyhtymä", tiettyjen synnynnäisten piirteiden yhteisnimitys, se on neurobiologinen tila, joka ei ole tilapäinen kuin vesirokko, vaan se pysyy suunnilleen samanlaisena kohdusta hautaan.

Tunnettua on, että jos kaikki olisivat aspergereja, siitä ei millään lailla puhuttaisi niin negatiivisesti kuin nyt, kun vain noin 2% ihmisistä on aspergereja. Enemmistö tuppaa aina määrittelemään sopivuuden rajat ja sen mikä on positiivista ja mikä negatiivista.

Korostetusti negatiivisista tautiin viittaavista "oireista" tai negatiivisesta "häiriöstä" puhuvat sellaiset ihmiset, joilla on taipumus omahyväisesti kuvitella kaikki assit ilman muuta jotenkin itseään huonommiksi. Erilaisuus on huonommuutta, he uskovat mutta ovatko he useinkaan oikeassa, kun on kysymys Aspergerin syndroomasta. He ovat oikeassa maksimissaan vain 50 %:sti, vaikka uskovat olevansa oikeassa 100 %:sti. Heille AS on vain negatiivinen asia ja kuten tuolla aiemmin mielipiteenäni sanoin, sillä tavalla "ajattelevat" ihmiset ovat todella tyhmiä. Ja todella tyhmiä siis ovat minusta myös ne, jotka hypettävät AS:n positiivisilla ominaisuuksilla ja samalla pelkurimaisesti täysin vaikenevat AS:n negatiivisina pidettävistä piirteistä.

Hyvin usein elämäni varrella olen huomannut, että minun AS:ni koetaan negatiiviseksi vain sellaisissa tilanteissa, joissa on ns. normaalin enemmistön edustajia paikalla. Jos olen yksin, niin hyvin harvoin AS:stani on mitään haittaa - siitä on usein silloin jopa paljon hyötyä. Tosiasia on, että olen tehnyt elämässäni tähän mennessä kaikkein arvokkaimmat tekoni yksin - vieläpä virallisten koulujen ja virallisten työpaikkojen ulkopuolella. Joku ehkä osaa arvata, että ne arvokkaimmat tekoni liittyvät erityiskiinnostuksenkohteisiini.

Kumpi useammin unohdetaan: AS:n positiivinen puoli vai sen negatiivinen puoli. Ei ole vaikea nähdä, että ns. normaali enemmistö unohtaa useimmiten kaikki AS:n vahvuudet. AS-ihmisten erilaisuus siis koetaan pääsääntöisesti pelkästään huonommuudeksi ja mikä sairainta: sitä erilaisuutta yritetään vääntää väkisin kaiken ns. normaalin kaltaiseksi, eli siis todellinen erilaisuus torjutaan todellisena olemassa olevana asiana.

Jos näet erilaisuuden positiivisena asiana, se kertoo ainakin minulle, että olet keskimääräistä fiksumpi ihminen.

Enemmistöä edustava ns. normaali ihminen on nähtävä hyvin negatiivisena silloin, kun hän tuppaa ahtamaan kaikki siihen muottiin, mihin on itse sattunut syntymään.

AS:n ajatteleminen negatiivisena tai positiivisena asiana riippuu hyvin paljon siitä, paljonko asiasta tietää. Tyhmät ymmärtävät siitä tietenkin vain sen minkä voivat. Ne, jotka tietävät siitä eniten, luultavasti puhuvat moniulotteisesta ja enemmistön näkemyksiä perusteellisesti haastavasta synnynnäisestä ilmiöstä, joka esiintyy vain noin 2 %:lla ihmisistä.

Minusta enemmistön näkemyksiä pitäisi haastaa ja kyseenalaistaa enemmän kuin nykyään tapahtuu. Eihän siitä ole kulunut vielä kauankaan, kun enemmistö (mukaan lukien paavi) vielä uskoi 100 %:sti, että maapallo on maailmankaikkeuden keskus ja että meidän aurinkomme kiertää meitä eikä päinvastoin.

Tämä kiintoisa ketju kysyy, onko Aspergerin syndooma eli AS enemmän negatiivinen vai positiivinen.

Enemmistö pitänee kysymystä tarpeettomana, koska: "Tottakai se on negatiivinen!"

Enemmistöllä on kuitenkin edelleen - vielä vuonna 2019 - hyvin puutteelliset tiedot AS:sta. Tietojen puutteellisuus näkyy räikeästi juuri siinä, että enemmistölle ei tule AS:sta mieleen MITÄÄN positiivista. Kuten aiemmin tässä ketjussa kirjoitin, enemmistö ei siis ole tietoinen siitä, että yhdellä jos toisella AS-ihmisellä on huomattu olevan myös merkittäviä vahvuuksia. On yllättävää, että enemmistö ei tunnu tietävän tätä vieläkään!

Tony Attwood, joka on tutkinut yli 2000 AS-ihmistä ympäri maailmaa, on sanonut:
»Olen huomannut, että Asperger-henkilöt ovat persoonallisuudeltaan muun muassa rehellisiä, uskollisia, luotettavia ja mutkattomia ja heillä on vahva moraali ja oikeudentunto. Heidän älyllisiin kykyihinsä kuuluvat poikkeuksellisen hyvä muisti, innostus ja tietämys erityisistä kiinnostuksen kohteista, omaperäinen ajattelutapa, hyvä mielikuvitus ja ainutlaatuinen kyky ajatella visuaalisesti. Nämä luonteenpiirteet eivät koske vain Aspergerin oireyhtymää, mutta vahvistuvat sen ansiosta.»

AS-käsityksen negatiivisuutta on ylläpitänyt pitkään se, että sitä on pidetty "sairautena", "häiriönä" jne. Samalla on häivytetty sumuun AS:n positiiviset puolet, sillä "eihän mikään sairaus eikä häiriö ole koskaan mitään positiivista!" Nykytietämyksen mukaan onneksi AS tajutaan muuksi kuin sairaudeksi, se tajutaan synnynnäiseksi neurobiologiseksi "autismin kirjon tilaksi", englanniksi "autism spectrum condition". Jotkut tutkijat ovat nimittäneet sitä persoonallisuustyypiksi ja juuri siihen suuntaan nykytietämys on menossa.

AS-ihmisten yksilölliset erot ovat suuret. Autisminkirjo on hyvin pitkä ulottuen syvästä autismista aina neurobiologisesti normaaliin asti. Moni saattaa tuntea yhden AS-ihmisen ja kuvitella, että nyt hän tietää millaisia he kaikki ovat. Se on kuitenkin harhaista kuvittelua. AS-ihmisen kohdalla on yhtä normaalia olla heikkolahjainen ja käytöshäiriöinen nuori eläkeläinen kuin huippulahjakas ja maineikas lääkäri tai professori.

Yllättävän monet taiteen ja tieteen merkkihenkilöt nykykäsityksen mukaan ovat tai ovat olleet Asperger-ihmisiä. Usein on mainittu mm. Mozart, Edison, van Gogh, Beethoven, Bob Dylan, Hitchcock, Kafka, Nietzsche, Wittgenstein, Einstein, Warhol, Hesse, Kandinsky, Michelangelo, Elvis Presley, Michael Jackson, James Joyce, George Orwell, Stanley Kubrick, Walt Disney, H.C. Andersen, Darwin, Goethe ja Leonardo da Vinci.