Monta vuotta yksin ollut

Helpommin sanorru kui tehty mutta rohkeasti astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Mene vaikka kahvilaan istumaan ja jos rohkenet, vaihda muutama sana jonkun kanssa. Pienistä asioista se lähtee. Tai aloitat joillekin puhumisen ja keskustelun vaikka kysymällä mitä kello on, siitäkin voi saada mukavan keskustelun alkuun. Kokeile tohkeasti, mitään et voi hävitäkään

Voin sanoa että meno ei tule tuosta muuttumaan. Jotain voit toki yrittää, mutta ei siitä mitään pysyvää synny. Kerran yksin, aina yksin (tämä sääntö pätee vain miehiin).

Elämässä on sellainen kumma juttu, että jos ei mitään muuta, niin mikään ei myöskään muutu. Jos menet aina vaan töistä kotiin ja jumitat siellä loppuillan, niin mitä kuvittelet yhtäkkiä tapahtuvan.

Yritä edes lähteä sieltä kämpästä ulos välillä. Kuntoile luonnossa, käy uimassa, käy syömässä ulkona, käy tapahtumissa jne. Jos ei muuta, niin mieli vähän piristyy kun saa raitista ilmaa ja kunto kasvaa.

Ei niitä uusia ihmisiäkään oikein tapaa, jos ei käy missään. No ehkä netissä, mutta koittaisin silti lähteä ulos sieltä kämpästä.

Moi. Tuo, että olet jo neljäkin vuotta ollut ilman ystäviä on tosi pitkä aika. Miten olet jaksanut? Itse olen 27v opiskelija mies ja koen yksinäisyyttä koko ajan. Jotkin ylläolevat kommentit ikävä kyllä heijastavat sitä täysin väärää tulkintaa, että on "normaalia" että mies on yksin. Se EI ole normaalia, ja MIES tarvitsee yhtä paljon läheisyyttä ja yhdessäoloa kuin nainen. Olen huomannut, että yksin täytyy puolustaa omaa itseään vielä enemmän kuin joukossa ollessa, koska ihmiset käyttävät tilanteita hyväkseen, jos saavat mahdollisuuden. Joten voimia sinulle ja tulet saamaan seuraa vielä elämässä. Ensin itsellä täytyy olla hyvä olo, jotta jaksaa olla muiden kanssa.

Ota selvää millaiset harrastusmahdollisuudet paikkakunnallasi on, ainakin itse aikoinani pääsin yksinäisyydestäni eroon juuri uuden harrastuksen kautta. Kyseessä oli eräs kamppailulaji, jota aloin kuntoilumielessä harrastamaan 18-vuotiaana. Olin yläasteen jälkeiset opiskeluvuodet todella yksinäinen ja pakko oli keksiä jotain ohjelmaa ettei pää hajoa. Vaikkei harrastuksista saisikaan sellasia kavereita, joita näkisi vapaa-ajallakin niin ainakin saa jonkun "kohokohdan" keskelle tylsää arkea. En tiedä onko tästä vinkistäni apua, mutta olet vielä nuori mies ja kyllä uskon että tulet saamaan uusia ystäviä kun vain jaksat yrittää :)

No hyvä alku on aina jos kertoo mistä päin on kotoisin, Sitten joku toinen yksinäinen samalta alueelta voi ottaa yhteyttä. Itse olen 30-vuotias mies Helsingistä ja mielelläni tutustuisin uusiin ja erilaisiin ihmisiin.

Mä menin spr:n ea-kursseille ja sitä kautta ryhmään. Nyt on kavereita ja lisää on tullut eri yhteyksien kautta. Etsi joku vastaava, missä on paljon porukkaa ja josta asiasta tykkäät. Mulle kolahti tuo homman merkityksellisyys, auttamismahdollisuus ja tekeminen.

Milläs tavalla yksinäisyys häiritsee elämääsi ?

Olen itse ollut jo valovuosia yksinäinen, mutta en minä vaatimattomana mitään muutoksia kaipaa. Yksin tekee juuri sitä mitä sä haluut tehdä. Eikä kotona ole pakko istua - päin vastoin - metsässä on paljon tutkailtavaa, siis muutakin kuin loputtomia polkuja, järviä, maisemia jne. Aloita valokuvaus, maastopyöräily. Perusta blogi.

Verkostoidu. Hanki kavereita netistä. Jopa ihan tuntemattomista voi saada tosi paljon aikaan. Mullakin muutama tosi läheinen, vaikka törmättiin tyyliin ihan sattumalta nettifoorumeilla. Ei niitä tietenkään tapailla voi, kun asuvat kuka missäkin, mutta muutaman kanssa on tapaamisia jo järkätty/ollaan järkkäämässä. Muut sanokoon mitä sanoo, mutta mielestäni yksinäinenkin voi olla onnellinen.

Jos tulet töistä kotiin niin älä ainakaan valtakunnan turhaketta nimeltä TV laita päälle... Rohkeasti vaikka kauppareissulle ostamaan jäätelöä - istuskele penkillä ja nauti siitä kuntavalinistä. Sinun ei tarvitse olla läheisessä kosketuksessa ihmisiin. Voit saada jotain aikaan pelkästään olemalla vaikka ulkona, puistossa, jossa vaikka poljit joka päivä vuosi sitten kouluun. Muistele vanhoja. Mutta on tietenkin harmi, että meillä yksinäisillä ei ole mitään. Kunpa ne huomaisi mitä ne ihmiset menettää, kun hylkää ihmisiä :) Tsemppiä ja yritä olla yhtä onnellinen kun mä niin elämä sujuu kuin tanssi! Jos on email, niin laita, jos haluut jutella tästä.

Joo ollaanko ystäviä oon 17v tyttö s-posti babydollar_hotmail.com

Minua on joskus helpottanut harrastuksen hankkiminen. Joku tässä ketjussa kommentoi samaan sävyyn, komppaan häntä.

Ei sieltä välttämättä sellaisia ihmiskontakteja löydy, että niitä näkisi harrastuksen ulkopuolellakin. Mutta ainakin itselleni on löytynyt sellaisia, joiden kanssa voi kerran viikossa, sillä harrastuskerralla, vaihtaa muutamia sanoja. Se on jotain, sekin. Tämä omani on liikuntaharrastus, tai oikeastaan niitä on kaksi. Toisessa on ryhmämuoto, toinen menee itsekseen. Ryhmässä tulee juteltua, joskus pysähdyttyä kahviossakin jos joku odottaa bussia tms. Itsekseen menevässäkin on ajan kuluessa tullut muutama samoihin aikoihin käyvä vakikasvo, jonka kanssa pukuhuoneessa tai saunassa saatetaan vähän jutella, sellaisia pieniä arkijuttuja mutta jotain kuitenkin.

Joskus joudun vähän keksimään, en oikeastaan valehtelemaan mutta vähän silottelemaan että mitä sanon. Koetan olla vähän enemmän, no, ihminen. Ei kannata sanoa ääneen, että on yksinäinen, sellainen karkoittaa ihmisiä.

Mites töissä, onko mahis työkavereiden kanssa käydä vaikka leffassa, ulkoilla tai muuta sellaista. Se on vaan niin ettei kotoa kukaan tule hakemaan. Selvästi kaipaat ihmisiä edes silloin tällöin etkä ihan itseksesi viihdy. Tuossa jo kommentoitiin omalta mukavuusalueelta poistumista, sillä tavoin askel askeleelta :) kerroit että sulla on kissa, voisitko hankkia vielä koiran, jonka kanssa lenkittelisit ja pian saat huomata, että koiran ulkoiluttajia on paljon ja heidän kanssaan voi vaihtaa ajatuksia ja jutella säästä ja niin edespäin. Siitä se lähtee! Tsemppiä.

Voitais olla ystävii jos haluat tavata itseäsi 7 vuotta nuoremman :D