Ketä perillistä maksaa toimitusjaon (pakkojaon)

Ketä kiinnostaa, kuka maksaa?

Niin, tuo sana, samoin kuin 'enää' ja 'alkaa tehdä' ovat kovin vaikeiksi muodostuneet nykyisen tyhmentävän peruskoulun kasvateille.

Mitä taas itse asiaan tulee, neuvoisin aloittajaa olemaan palkkaamatta lakimiestä. Minulla on kirjakin tekeillä oman perikuntamme ikävästä kokemuksesta yhden sen alan kelmin kanssa. Sen luettuaan ehkä se pesän riitapukarikin lientyisi sopuisammaksi. Näin se aika usein käy, jos tosiaan luovutatte asianne lakimiehen valtaan:

Ensimmäinen yhteydenotto antaa myönteisen kuvan avuliaasta, kohteliaasta, ymmärtäväisestä asiantuntijasta. Allekirjoitettuanne sopimuksen ääni muuttuu. Viesteihin ei vastata, puhelin soi tyhjää, lakimiehen sihteeri kertoo, että herra on lomalla/sairaslomalla/kokouksessa/koulutuksessa. Osakkaat yrittävät selkeyttää tilannetta lähettelemällä lakimiehelle omia kantojaan asiaan, unohtaen, että jokainen yhteydenotto veloitetaan tyyliin sata euroa per sähköposti, kirje, soitto tai käynti, tai jopa enemmän.

Kun lakimies on mielestään vatkutellut tarpeekseen, puristanut riittävästi laskutettavaa aikaa (osakkaiden yhteydenottoja yms) hölmöistä, hän tekee jaon. Jako ei tyydytä ketään. Hän ei ole ottanut kenenkään toiveita huomioon, eikä ole löytänyt kompromissia, koska häneltä puuttuu viisaus, on vain ylettömästi ahneutta.

Selityksiä hänellä löytyy: "Ette kertoneet, että kyseessä on riitainen pesä." (Millainen muu pesä hakisi pesänjakajaa?) On mennyt epätavallisen paljon aikaa tähän tapaukseen, muka. Laskussa on vain karkea summa, ei erittelyä. Törkeimmät lakimiehet vievät tuhkatkin pesästä, jotkut vain puolet. Ja koska hänellä on valta, hän lohkaisee oman osansa ensin, loppu jaetaan riitelijöiden kesken.

Meidän kannattaa astua aikuisuuteen viimeistään perinnönjaon takia. Jos edes silloin opimme saavuttamaan sovun, surusta ja muista tunteista huolimatta (kateus, kauna, katkeruus, viha, ahneus, pelko), saamme viisastumisellemme selvää rahallista hyötyäkin. Ja toivottavasti taas yksi lakimies menettää praktiikkansa.

Usein perinnönjaossa muut asiat ovat tärkeämpiä kuin raha. Irtaimisto on monelle se tärkein asia. Valokuvat voi helposti kopioida kaikille, samoin kirjeet ja muu sellainen, mistä usein riidellään. Joissakin pesissä on yksi, joka haluaa kiusata toisia raaimmalla tavalla, minkä osaa: anastamalla heiltä tunnearvoltaan tärkeimmän irtaimen. Tällaisen psykopaatin ruotuun pistämiseen on keinonsa. Kirjoitan siitäkin kirjassani. Ja kukin voi itse keksiä parempiakin keinoja kuin minä. Muistakaa: te olette samalla puolella, lakimies on vihollisenne. Älkää veljeilkö vihollisen kanssa.

//Asiassasi on monta kysymystä. Kun esität tässä näitä kysymyksiä, huomaan että tietämättömyytesi ei rajoitu ihan yhteen eikä kahteen asiaan.//

Olipa tyhjänpäiväinen kommentti! Ap:n kysymys oli hyvä ja asiallinen. Kommentoijan oma tietämättömyys paljastuu.

Ap esittää - ei monta, vaan - YHDEN kysymyksen.

"Kun pesänjakaja ottaa palkkion, miten se maksetaan? Helpointa se on ottaa vainajan pankkitililta mutta silloin kulut jäävät pelkästään yhden perillisen kontolle.

Pistääkö pesänjakaja kiinteää omaisuutta myyntiin (kesämökki ja omakotitalo) jos ei rahaa tai maksuhaluja löydy kahdelta muulta?"

Olipa yksinkertainen kommentti ollakseen jukandin tekele!

Kysymys oli erityistestamentista, mitä jurkand ei huomannut tai sen merkitystä jakoon ymmätänyt.

"kustannuksista", "kulut"? Puhutaan mieluummin, että lakimies rohmuaa päältä haluamansa summan. Miksi kaunistella sitä kutsumalla sitä 'kuluiksi'? Miksi oikeuttaa se väittämällä, että siinä katetaan 'kustannuksia'?

Jos kiinteän omaisuuden perijät saavat pitää koko kiinteän omaisuuden ja ainoastaan rahaa perinneen osuus pienenee, eikö kustannukset silloin jää tämän ainoan perillisen kannettavaksi.
Saako ja voiko pesänselvittäjä reaalisoida kiinteää testamentattua omaisuutta jos perikunnassa on myös rahaa ja kaikki saavat kumminkin lakiosansa?

Pikku täydennys erääseen netin esittelytekstiin:

Legaatin saaja ei lähtökohtaisesti osallistu pesän kuluihin, jotka katetaan yleistestamentin saajien osuuksista, ellei testamentissa ole toisin määrätty.

Ennen legaatin vastaanottamista sen saaja maksaa siitä koituneet kulut. Mikäli pesä toimitusjaossa niin myös osansa näistä kuluista.

Jos legaatin saajalla ei ole pesästä muuta saatavaa kuin ko. legaatti, legaatin saaja lähtökohtaisesti ei osallistu pesänjakokustannuksiin, olipa kyseessä toimitusjako tai ei.

nix_nax kirjoitti:

Jos legaatin saajalla ei ole pesästä muuta saatavaa kuin ko. legaatti, legaatin saaja lähtökohtaisesti ei osallistu pesänjakokustannuksiin, olipa kyseessä toimitusjako tai ei.

Lue lisää

Noinhan se on, mutta tässä tapauksessa ei liene enää legaateista kyse, jos kaksi testamentin saajaa jakavat keskenään pesän kaiken omaisuuden. Kysymyksestä ei ilmene, ovatko he myös testaattorin lakimääräisiä perillisiä.

Vastaus alkup. kysymykseen: pesänjakajan palkkio voidaan maksaa samoin kuin mikä tahansa muukin kotiin postin mukana tuleva lasku.

Entä jos testamentissa kaikki omaisuuden osat jaetaan legaatteina, eikä yleistestamenttia ole? Oman kokemukseni mukaan muut legaatit jaetaan päältä ja yksi joutuu pesänjakajan ja asianajajien päätöksestä "yleistestamentin saajan" asemaan eli legaatit kumotaan hänen osaltaan ja hän saa sen mitä pesänjakokustannusten jälkeen jää.