Muistan asioita vasta 4 vuotiaasta lähtien.

ette.pidä.jatkan.silti

Ukinhautajaiset hyvin kauan sitten. Oli kai loppusyksyä. Linja-auto ajoi Peltosalmen lossille. Oikeasti oli välirauhan aikaa. Ehkä.
Huusin kuin syötävä; nyt hukutaan nyt hukutaan kun linski lossirampilla keinahteli.
Reissusta selvittiin hengissä. Seuraava muistikuva on ukin pojasta, sedästäni. Sanoi pitopöydässä, nyt se ukkokin viimein lähti.

Maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni tahkojuustoa. Kuin hapanta tiskirättiä olisi syönyt. Jokaiselta vuodelta ei ole muistikuvaa.

Olin autistinen lapsi. Tiesin sen vasta 57vuotta myöhemmin.

8

85

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jotenälämitätöi

      Eiköhän se ole aika normaalia, että ensimmäisiä muistoja jää kolmen neljän vuoden iästä. Jos on ollut erittäin rankka ja traumaattinen lapsuus, niin saattaa olla että ei muista mitään alakouluajoiltakaan.
      Useimmalla ensimmäiset muistot liittyvät hautajaisiin, makuun, johonkin jännittävää uuteen asiaan.
      Taidat olla sittenkin ihan normaali muistelija.

      • kerron.silti

        Noin varmaan eli melko tavallista sen ikäisille. Paitsi ettei kehitykseni ollut tavanomaista vaan hyvin hidasta, ominaista paljon nuoremmille.
        Pikkuveljen syntymä v. 1941 syksyllä romahdutti maailmani. Olin 3v. Seurasi valta sisarkateuskausi joka pimensi mielen. Siks en muista.

        Lapset muistavat talvikauden pimeyden, lumen ja kylmän. Samoin kesän valon ja ihanuuden.
        Seuraava poikalapsi, uusi pikkuveli syntyi kun olin viiden. Tämä tapahtui v. 1943. Olin viiden vanha. Olin täynnä vihaa ja pelkoja.
        Jossakin vaiheessa oli omasta mielestäni näin vanhana muistellen, lievästi lapsipsykopaatti.
        Löin isoveljeäkin suuttuessani mikä vaan sattui lähellä olemaan. Yritin polttaa kotini, mutta korkea kivijalka tyrehdytti palon.
        Kun vanhempani ja isommat sisarukseni olivat heinäpellolla pudotin ruokapöydältä kaikki astiat ikkunasta alas kivikkoon.
        Isossa perheessä isommat veljet pitivät nuoremman häirikkö ipanan aisoissa.
        Talvet olivat pahoja pimeyttä pelkäävälle pikkusantulle korpitalossa, jossa ei ollut sähköä ennen kuin olin teini-ikäinen.
        Tietysti joulut olivat ainoa pimeyden valopilkku. Äidin sairastelu raastavan synkkiä päiviä.


    • kerron-silti

      Kouluun meno oli iso tapaus. Olin niin pieni ja surkea, että äiti saattoi ilmoittautumiseen asti.
      Pian se kolun meininki imaisi. Näin jälkeen päin ajateltuna varmaan pelasti. En muista osasinko edes tavata.
      Oppiminen oli helppoa ja mielellään sitä kouluun lähti vaikka matka oli pitkä. Isoveli jo yläluokalla. Piti vähän puolia, jos välitunnilla olin liikaa alakynnessä.

      • kerron-silti

        Koulunkäynti oli niitä syrjäseudun pojan tukipylväitä, joiden avulla saattoi omaksua ulkopuolista tietoa.
        Kotona tietenkin vain uskonnollista herätyskirjallisuutta. Kolmannella luokalla sai jo lainata kai suppeaa koulun kirjastoa.
        Siinäkin erillinen outo pakkotoiminto; tylsäkin kirja piti edes läpikahlata.

        Olin 12v. kun jäin puutyötunnilta kotiin, koska inhosin niitä kaikella kybällä. Yritin kotona olla jotenkin hyödyksi.
        Hain totutun tavan mukaan hakemassa puhdasta vettä saavilla niin että se oli suksen päällä. Savin sai hilattua saunamäkeä ylös.

        Äiti tuli nuhtelemaan lintsaustani koulutunnilta. Kimmastuin ja menin lyömään äitiä rukkasella korvalle. Valitti menneen siitä kuulon.

        Oli la.12.3.1950. Tätä 64 vuotta sitten syntymättä traumaa olen työstänyt tänäkin vuonna joka päivä. Pahin on jo takana.
        Sama maisema tulee meditaatioharjoituksen aikana aina mielikuviin. Kuitenkin vain pelkkä maisema, ei ihmiset, ja vain meditaation aikana.
        Koen tuon riippuvuuden hyvin kiusallisena.

        Nyt tämän kuun aikana tuota traumaattista maisemankohtaa olen voinut ohittaa mielikuvaharjoituksen avulla niin ettei se niin kiusaisi.

        Meditaatio on minun yksityistä psykoanalyysiani. Jotkut uskovaiset ihmiset pitävät elämäntapaani noituuden harjoittamisena.


      • kerroin.silti

        Oli se eilispäiväkin yks päivä tässä elämänpituisessa sarjassa. Syntymäkodistani perin surkean itseluottamuksen.
        Olin ison sisarussarjan rumin ja epäonnistunein hyypiö. Sodasta fyysisesti ehjänä palanneelle isälleni valtava pettymys.
        Hän antoi sen näkyä.

        Se eilinen päivä. Tupsin siinä mitä tupsin. Pihalla. Mieliala alkoi vaan laskemaan. Illalla jo aivan romuna sisäisesti.
        Koskaan en niin poikki ole ettenkö menisi meditaatiota tekemään sitä varten hankitulla Jaccaran hoitopöydällä.

        Väsyneenä pöydällä helposti torkahtelee. Se on luonnon latautumiskeino henkistä ja fyysistä rasitusta vastaan.
        Niin piristyin. katsoin telkkaa, kuuntelin musiikkia. Sain hyvän unen. Sellaisen virkistävän. Koko tämä päivä oli hyvä.


    • kerroin.silti

      Mökin lapsen elämä ei kiinnosta. Etenkään kun ei siitä ollut edes isänsä työn jatkajaksi . Kysyttiin kyllä.
      Syrjäseudun mökin isännän paikka ei kiinnostanut vaikka metsääkin oli. Uskonnollissävytteinen koti. Maalaisliittoa sielä enimmin äänestettiin.

      Nousin junaan Int'in palveluksen päätyttyä. Tai ei heti. Metsähallituksen mailla istutettiin männyntaimia Sotkamon suurilla aukkohakkauksilla.
      Ostin taskukellon ja pussihousut Iisalmesta. niillä rahoilla. Myyjä yritti myydä suoria housuja. Kelpasi vain pussihousut ja jatsarivartiset nahkasaappaat.

      Ne pöllittiin Valkeakoskella kortteerini yläkerran lukitsemattomasta komerosta. Eihän niitä voinut ulkona pitää kuitenkaan.

    • kerroin.silti

      Tehdastyössä sai varman leivän. Nuukasti eläjät saivat säästetyksi ajanoloon vielä talonkin. Me muut hampparit pelasimma ja joimma tilimme.
      Halvoissa murjuissa asuimma.
      Piti nähdä muitakin paikkoja, työ ja muutenkin. Pisin työsuhteeni kesti 6 vuotta. Pätkätöistä pätkäeläke ja silleen.
      Nyt mallas maistuis, mutta siitä on mennyt hohto. Naisetkin vain kertaluontoisia. Löysin hyvän naisen. Hän kuitenkin sairastui ja kuoli.

      Tänään askel oli jo raskas. Sinä kupsahdat ennen 69v. Se on ihannesaavutus kulkujätkälle. Tämä on elämäniltaa ja jo pitkällä, totesin.

    • oman.elämänsä.tunari

      Elämä on latistumassa harmaaksi laahustamiseksi. Nyt tuntuu kuitenkin hyvältä, ettei asuntoni joudu vasaran alle pankkiluottojen takia.
      Yksin eläjänä voi laittaa hyvää ruokaa ja järjestää asioitaan. On varaa tilata ammattimies hommiin joita ei osaa tai joita ei vaan tule itse tehdyksi.
      Toivoin elämältä enemmän, mutta kunnianhimo on vaan latistunut.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      63
      6123
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      25
      3886
    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      253
      2254
    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      26
      1880
    5. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      26
      1333
    6. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      95
      1286
    7. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      304
      1067
    8. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      54
      1020
    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      76
      959
    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      36
      901
    Aihe