Koiran yhteisomistus, toinen osapuoli maksajana

Voi olla kyse rikoksesta jos tuo joka ei ole mitään maksanut, esim. estää tapaamasta tai näkemästä koiraa joka on tyypiillistä nnäissä jutuissa.
Koiran saa se joka sen on todistettavasti maksanutkin.

Outoa että tuo joka ei ole mitään maksanut, edes panttaa koiraa. Joutuu kuitenkin siitä luoumaan jos ei ole mitään maksanutkaan.

Koiraan ei päde mitkään huoltajuudet vaan se on tavara siinä missä televisiokin.

Koiran saa se joka sen on todistettavasti maksanutkin.

Ei voi. Voi, voi teitä!

**Koiraan ei päde mitkään huoltajuudet vaan se on tavara siinä missä televisiokin.**

Tavarahan se koira juridisesti on. Mutta tuon elävän tavaran huoltajuudesta voidaan sopia - jos voidaan. Toki yhteisomistajuus voidaan purkaa eräistä yhteisomistajuussuhteista annetussa laissa säädetyllä menettelyllä. Mutta huoltajuuden jakamisesta sopiminen olisi paras menettely - kaikkien kolmen kannalta. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1958/19580180

**Voi olla kyse rikoksesta jos tuo joka ei ole mitään maksanut, esim. estää tapaamasta tai näkemästä koiraa joka on tyypiillistä nnäissä jutuissa.**

Ei voi. Voi, voi teitä!

**Koiran saa se joka sen on todistettavasti maksanutkin.**

Omistajuus ilmenee kauppakirjasta. Koiralla on siis kaksi omistajaa.

**Koiraan ei päde mitkään huoltajuudet vaan se on tavara siinä missä televisiokin.**

Tavarahan se koira juridisesti on. Mutta tuon elävän tavaran huoltajuudesta voidaan sopia - jos voidaan. Toki yhteisomistajuus voidaan purkaa eräistä yhteisomistajuussuhteista annetussa laissa säädetyllä menettelyllä. Mutta huoltajuuden jakamisesta sopiminen olisi paras menettely - kaikkien kolmen kannalta. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1958/19580180

nix_nax kirjoitti:

**Voi olla kyse rikoksesta jos tuo joka ei ole mitään maksanut, esim. estää tapaamasta tai näkemästä koiraa joka on tyypiillistä nnäissä jutuissa.**

Ei voi. Voi, voi teitä!

**Koiran saa se joka sen on todistettavasti maksanutkin.**

Omistajuus ilmenee kauppakirjasta. Koiralla on siis kaksi omistajaa.

**Koiraan ei päde mitkään huoltajuudet vaan se on tavara siinä missä televisiokin.**

Tavarahan se koira juridisesti on. Mutta tuon elävän tavaran huoltajuudesta voidaan sopia - jos voidaan. Toki yhteisomistajuus voidaan purkaa eräistä yhteisomistajuussuhteista annetussa laissa säädetyllä menettelyllä. Mutta huoltajuuden jakamisesta sopiminen olisi paras menettely - kaikkien kolmen kannalta. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1958/19580180

Lue lisää

Näissä koirariidoissa omistaja on kyllä tasan se joka koiran kauppahinnan onmaksanutkin. Jos on kuitti tallella maksusta tai muuten voi sen osoittaa tapahtuneen niin koira on maksajan. Se on ollut aina linja myös käräjäoikeudessakin.

Miksi tämä joka ei ole maksanut koirasta, ei sitä osta omakseen jos kerta panttaa koiraa? Kyllä se koira sille määrätään joka siitä on jotain maksanut vaikka toinen väittäisikin lahjaksi osuutensa saaneen. Raha on se joka puhuu ja sen koira on joka sen on maksanutkin.

Höpö höpö!!! Jos koiran kaupasta oikein kauppakirja on, niin se kertoo, kuka on omistaja.

Koira ei tässä suhteessa eroa muusta irtaimen kaupasta. Kauppakirja kertoo omistajan, olipa kysymys auton, asunto-osakkeiden tai kiinteistön kaupasta.

Jos kauppakirjaa ei ole laadittu eikä muutakaan näyttöä siitä, kenen nimiin koira oli tarkoitus hankkia, kuitti maksusta riittää osoittamaan omistajan. Muutoin ei.

Väittämääsi "linjaa" ei löydy sen paremmin käräjä- kuin muistakaan oikeuksista.

Uskomuksesi ovat huuhaata.

nix_nax kirjoitti:

Höpö höpö!!! Jos koiran kaupasta oikein kauppakirja on, niin se kertoo, kuka on omistaja.

Koira ei tässä suhteessa eroa muusta irtaimen kaupasta. Kauppakirja kertoo omistajan, olipa kysymys auton, asunto-osakkeiden tai kiinteistön kaupasta.

Jos kauppakirjaa ei ole laadittu eikä muutakaan näyttöä siitä, kenen nimiin koira oli tarkoitus hankkia, kuitti maksusta riittää osoittamaan omistajan. Muutoin ei.

Väittämääsi "linjaa" ei löydy sen paremmin käräjä- kuin muistakaan oikeuksista.

Uskomuksesi ovat huuhaata.

Lue lisää

Eikäkerro kauppakirja mitään kun kyse on avoparista joka ilmeisesti ollut yhdessä sen viisi vuotta, jos ei niin siltikin tilanne on se että koiran saa maksaja. Erona avoliitossa viisi vuotta olleille ja alle sen on se että viisi vuotta olleet katsotaan AINA yhteisomistajiksi kaikelle mikä avoliiton aikana on hankittu, kun taas alle sen, on kauppakirjalla väliä. Tosin silloinkin maksaja on omistaja.

Kyllä teitä hölmölästä karanneita "korjaajia" piisaa!!!

Kauppakirja kertoo omistajat, olivatpa ostajat avopari, aviopari tai keskenään vieraan henkilöt. Asia ei ole mitenkään kytkyssä vain avoliittoon. Avoliiton yli tai alle 5 v kesto ei vaikuta kauppakirjan osoittamaan omistukseen mitään.

http://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/usein-kysyttyja-kysymyksia-sopimuksista-omistajuudesta-yms#omistajuuden todistaminen

kuten nix-nax jo asiaa avasi, koirasta on kauppakirja jossa koiran omistus määrätään. rekisteröinti on aivan eri asia ja se ei kumoa kauppakirjaa.

niinmutta kirjoitti:

kuten nix-nax jo asiaa avasi, koirasta on kauppakirja jossa koiran omistus määrätään. rekisteröinti on aivan eri asia ja se ei kumoa kauppakirjaa.

Ei kyse ole rekisteröinnistä kun toinen on maksaja ja se joka koiran on maksanut todistetusti, on sen laillinen omistaja, sanottiin kauppakirjassa aivan mitä tahansa. Koiralla voi olle Knnelliittoon merkitty vaikka kuinka monta omistajaa ja toisaalta voi olla suullisestikin sovittu erilaisista omistussuhteista etenkin hyvän näyttelykoiran kohdalla. Oikeusteitse koira jonka toinen omistajaksi mmerkitty on maksanut todellisuudessa kokonaan, on sen kokonaan myös lunastanut eli jos tämä toinen (varas) haluaa koiran juridisesti itselleen, hänen on se puoli siitä lunastettava itse jonka toinen (lahkoittaja) on maksanut. Maksaja ei koirasta joudu lunastamaan missään tilanteessa yhtään mitään koska on sen juridinen todellinen omistaja. Näistä on ennakkotapauksia vaikka kuinka paljon.

Tärkeintäon pystyä todistamaan se kuka koiran todellisuudessa maksoi ja kuka ei. Lahja ei mene todellisen rahanvaihdon ylitse koskaan jos lakitupaan mennään. Minusta on erikoista ettei tämä joka koirasta ei koskaan mitään ole maksanut, edes yrittää pimittää koiraa maksajalta koska hänelle sen tuomari määrää kuitenkin loppujen lopuksi. Koira saatetaan myös pakkohuutokaupata jolloin rahat siitä saa juridinen maksaja.

Tässä tyypillinen jankkaaja, joka ei tiedä jankkaamastaan asiasta mitään, vaikka luulee tietävänsä.

Kun koira on ostettu A:n ja B:n nimiin, he omistavat sen yhdessä, lähtökohtaisesti puoliksi. Ostajien tarkoitus hankkia kohde yhteiseen omistukseen ratkaisee omistuksen, ei se, miten kauppahinta on suoritettu. Tämä pätee sekä suulliseen että kirjalliseen kauppaan. Suullisessa kaupassa, jos riitaa tulee, yhteinen tarkoitus kaupanteossa tulee voida näyttää toteen. Tällöin kohde katsotaan A:n ja B:n yhteiseksi, vaikkapa sen olisi A yksin maksanut. Kirjallisessa kaupassa tuo tarkoitus ilmenee kauppakirjasta. Jos A ja B ovat kauppakirjassa molemmat ostajina, he myös yhdessä omistavat kohteen.

Tätä periaatetta oikeustieteessa kutsutaan nimiperiaatteeksi: esine kuuluu lähtökohtaisesti sille/niille, jonka/joiden nimiin se on hankittu.

Ote hallituksen esityksestä 37/2010:
"Ratkaistaessa avopuolisoiden omistuskysymyksiä noudatetaan yleisiä siviilioikeudellisia sääntöjä. Todistusoikeudellisena lähtökohtana on niin sanottu nimiperiaate. Sen mukaan omaisuus kuuluu sille, jonka nimiin se on hankittu. Nimiperiaatteesta on oikeuskäytännössä poikettu, jos on selvitetty osapuolten tarkoituksena hankintahetkellä olleen, että osapuolet omistavat omistuskohteen yhteisesti (KKO 1988:85, KKO 1992:48).
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100037

Kuten jo aikaisemmin kerroin, jos koira on ostettu A:n ja B:n yhteiseen lukuun, mutta A on koko kauppahinnan 1.000 € omilla varoillaan hankkinut, B:n voidaan katsoa jääneen A:lle velkaa oman osuutensa eli 500 €.

Jos avosuhde kolmen vuoden päästä puretaan ja jaettavana on vain tuo yhteinen koira, jonka arvo tuolloin on 1.000 €, jako tapahtuisi A:n saadessa koiran siten, että A maksaisi B:lle 1.000 € : 2 - 500 € = 0 €. B:n saadessa koiran hän maksaisi A:lle 1.000 € : 2 500 € = 1.000 €. Jos koiran arvo kolmen vuoden päästä olisikin 2.000 €, jako menisi A:n saadessa koiran siten, että hän maksaisi B:lle 2.000 € : 2 - 500 € = 500 €, kun taas B saadessaan koiran maksaisi A:lle 2.000 € : 2 500 € = 1.500 €.

Jankkaaja edellä olevasta tuskin mitään ymmärsi, muut lukijat ehkä jotain kuitenkin. Toinen samanlainen höhlä-nikkari jatkaa samaa hölmöilyä. Enemmille pöhköille en kuitenkaan vaivaudu lakia opettamaan.

Väärä sana:

"Kuten jo aikaisemmin kerroin, jos koira on ostettu A:n ja B:n yhteiseen lukuun, mutta A on koko kauppahinnan 1.000 € omilla varoillaan hankkinut, B:n voidaan katsoa jääneen A:lle velkaa oman osuutensa eli 500 €."

Po: ... A on koko kauppahinnan omilla varoillaan maksanut ...

nix_nax kirjoitti:

Väärä sana:

"Kuten jo aikaisemmin kerroin, jos koira on ostettu A:n ja B:n yhteiseen lukuun, mutta A on koko kauppahinnan 1.000 € omilla varoillaan hankkinut, B:n voidaan katsoa jääneen A:lle velkaa oman osuutensa eli 500 €."

Po: ... A on koko kauppahinnan omilla varoillaan maksanut ...

Lue lisää

Tämä on oikein ja B on velkaa A:lle vähintään puolet koiran kauppahinnasta. Koiran arvo ei ehkä (?) ole noussut niin alkuperäinen kauppahinta on se joka ratkaisee.

Mitähän oikein yritit sanoa?!

Velan määrä on tasan (ei "vähintään") puolet kauppahinnasta, joka oli 1.000 € eli siis 500 €. Jos koira on näyttelyissä menestynyt ja sen arvo on noussut 2000 euroon, velkana jaossa kuitataan se 500 € juuri siten kuin olen esittänyt.

Jäikö jokin ymmärtämättä?

Nixu on oikeassa taas jälleen kerran. Kaikenlaisia höpöttäjiä maailma on pullollaan mutta nixu tietää. Snautsereiden omistajat tulevat yleensä koiriinsa, älykkäitä ja hyvännäköisiä. Itselläni oli aikoinaan älykäs ja eloisa cairn terrieri joten tiedän mistä puhun.

Nixu on väärässä parissa kohtaa mutta oikeassa siinä että tuo joka ei ole maksanut, on VELKAA maksaneelle. Koira määrätään jo pelkästään sen takia sen maksaneelle jos oikeuteen mennään. Samoin kävisi autokaupan kanssa tai telkkari tai tai tai. KOIRA ON IRTAINTA OMAISUUTTA ja se joka on sen maksanut avoliitossa, sen myös omistaa niin kauan kunnes toinen avoliiton osapuoli on suorittanut maksun velasta. Vaikka saisi puolet ns. lahjana ei se tarkoita että saa itselleen kyseisen irtaimen omaisuuden. Sen saa maksanut henkilö joka voi halutessaan myydä sen velalliselle.

maksajaomistaa kirjoitti:

Nixu on väärässä parissa kohtaa mutta oikeassa siinä että tuo joka ei ole maksanut, on VELKAA maksaneelle. Koira määrätään jo pelkästään sen takia sen maksaneelle jos oikeuteen mennään. Samoin kävisi autokaupan kanssa tai telkkari tai tai tai. KOIRA ON IRTAINTA OMAISUUTTA ja se joka on sen maksanut avoliitossa, sen myös omistaa niin kauan kunnes toinen avoliiton osapuoli on suorittanut maksun velasta. Vaikka saisi puolet ns. lahjana ei se tarkoita että saa itselleen kyseisen irtaimen omaisuuden. Sen saa maksanut henkilö joka voi halutessaan myydä sen velalliselle.

Lue lisää

Typeryyttä ...
Enjaksa näitä ääliöitä enää enempää oikoa!

maksajaomistaa kirjoitti:

Nixu on väärässä parissa kohtaa mutta oikeassa siinä että tuo joka ei ole maksanut, on VELKAA maksaneelle. Koira määrätään jo pelkästään sen takia sen maksaneelle jos oikeuteen mennään. Samoin kävisi autokaupan kanssa tai telkkari tai tai tai. KOIRA ON IRTAINTA OMAISUUTTA ja se joka on sen maksanut avoliitossa, sen myös omistaa niin kauan kunnes toinen avoliiton osapuoli on suorittanut maksun velasta. Vaikka saisi puolet ns. lahjana ei se tarkoita että saa itselleen kyseisen irtaimen omaisuuden. Sen saa maksanut henkilö joka voi halutessaan myydä sen velalliselle.

Lue lisää

Väärin taas. Nix-nax on omistussuhteen osalta oikeassa, mutta VÄÄRÄSSÄ siinä, että syntyisi jokin velkasuhde omsitajien välille.

Velkasuhde edellyttää aina sitä, että velasta nimenomaisesti sovitaan. Kukaan ei voi joutua tietämättään velalliseksi.

Yhteisen koiran puoliksi kummallekin nimiinsä hankkineista henkilöistä se, joka on maksanut koiran kokonaan voi mahdollisesti vaatia perusteettoman edun palauttamista toiselta omistajalta. Jos palauttamisen edellytykset ovat olemassa, voidaan koiran maksaneelle velvoittaa suorittamaan se pääoman nimellismäärä, jonka hän on maksanut toisen osuutta koirasta (siis tapauksessa puolet koiran kauppahinnasta). Mitään korkoa koiran maksaneella ei ole oikeutta saada eikä mahdollista arvon nousua oteta huomioon perusteettoman edun palauttamisessa.

Korjaan_taas kirjoitti:

Väärin taas. Nix-nax on omistussuhteen osalta oikeassa, mutta VÄÄRÄSSÄ siinä, että syntyisi jokin velkasuhde omsitajien välille.

Velkasuhde edellyttää aina sitä, että velasta nimenomaisesti sovitaan. Kukaan ei voi joutua tietämättään velalliseksi.

Yhteisen koiran puoliksi kummallekin nimiinsä hankkineista henkilöistä se, joka on maksanut koiran kokonaan voi mahdollisesti vaatia perusteettoman edun palauttamista toiselta omistajalta. Jos palauttamisen edellytykset ovat olemassa, voidaan koiran maksaneelle velvoittaa suorittamaan se pääoman nimellismäärä, jonka hän on maksanut toisen osuutta koirasta (siis tapauksessa puolet koiran kauppahinnasta). Mitään korkoa koiran maksaneella ei ole oikeutta saada eikä mahdollista arvon nousua oteta huomioon perusteettoman edun palauttamisessa.

Lue lisää

Heh kyllä se joka koirasta ei ole maksanut on tasan tarkkaan velallinen. Koitatko nyt väittää että auton yhteisomistajuuden purussa maksamaton saisi itselleen auton ilmaiseksi. Haistapa lakikirja. :D Kyllä sen toisen joutuu lunastamaan ulos omistajuudesta. Et taida tajuta sitä että koira on sama kuin auto.

nix_nax kirjoitti:

Tässä tyypillinen jankkaaja, joka ei tiedä jankkaamastaan asiasta mitään, vaikka luulee tietävänsä.

Kun koira on ostettu A:n ja B:n nimiin, he omistavat sen yhdessä, lähtökohtaisesti puoliksi. Ostajien tarkoitus hankkia kohde yhteiseen omistukseen ratkaisee omistuksen, ei se, miten kauppahinta on suoritettu. Tämä pätee sekä suulliseen että kirjalliseen kauppaan. Suullisessa kaupassa, jos riitaa tulee, yhteinen tarkoitus kaupanteossa tulee voida näyttää toteen. Tällöin kohde katsotaan A:n ja B:n yhteiseksi, vaikkapa sen olisi A yksin maksanut. Kirjallisessa kaupassa tuo tarkoitus ilmenee kauppakirjasta. Jos A ja B ovat kauppakirjassa molemmat ostajina, he myös yhdessä omistavat kohteen.

Tätä periaatetta oikeustieteessa kutsutaan nimiperiaatteeksi: esine kuuluu lähtökohtaisesti sille/niille, jonka/joiden nimiin se on hankittu.

Ote hallituksen esityksestä 37/2010:
"Ratkaistaessa avopuolisoiden omistuskysymyksiä noudatetaan yleisiä siviilioikeudellisia sääntöjä. Todistusoikeudellisena lähtökohtana on niin sanottu nimiperiaate. Sen mukaan omaisuus kuuluu sille, jonka nimiin se on hankittu. Nimiperiaatteesta on oikeuskäytännössä poikettu, jos on selvitetty osapuolten tarkoituksena hankintahetkellä olleen, että osapuolet omistavat omistuskohteen yhteisesti (KKO 1988:85, KKO 1992:48).
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100037

Kuten jo aikaisemmin kerroin, jos koira on ostettu A:n ja B:n yhteiseen lukuun, mutta A on koko kauppahinnan 1.000 € omilla varoillaan hankkinut, B:n voidaan katsoa jääneen A:lle velkaa oman osuutensa eli 500 €.

Jos avosuhde kolmen vuoden päästä puretaan ja jaettavana on vain tuo yhteinen koira, jonka arvo tuolloin on 1.000 €, jako tapahtuisi A:n saadessa koiran siten, että A maksaisi B:lle 1.000 € : 2 - 500 € = 0 €. B:n saadessa koiran hän maksaisi A:lle 1.000 € : 2 500 € = 1.000 €. Jos koiran arvo kolmen vuoden päästä olisikin 2.000 €, jako menisi A:n saadessa koiran siten, että hän maksaisi B:lle 2.000 € : 2 - 500 € = 500 €, kun taas B saadessaan koiran maksaisi A:lle 2.000 € : 2 500 € = 1.500 €.

Jankkaaja edellä olevasta tuskin mitään ymmärsi, muut lukijat ehkä jotain kuitenkin. Toinen samanlainen höhlä-nikkari jatkaa samaa hölmöilyä. Enemmille pöhköille en kuitenkaan vaivaudu lakia opettamaan.

Lue lisää

Laskukaavan korjaus:

A:n ja B:n yhteisen koiran hankintahinta 1.000, minkä A maksanut. B jäänyt velkaa oman osuutensa 500. Koiran arvo jakoajankohtana 2.000.

Jos koiran saa B, hän maksaa A:lle puolet koiran arvosta 2.000 : 2 = 1.000. Sillä velka 500 A:lle on kuitattu maksetuksi.

Jos koiran saa A, hän maksaa B:lle puolet koiran arvosta, mistä kuitataan B:n velka eli 2.000 : 2 - 500 = 500.

Jos koiran arvo jakoajankohtana olisi laskenut alle hankintahinnan, olkoon 800,
B saadessaan koiran maksaisi A:lle velkansa 500. A:n saadessa koiran hän olisi vielä saamassa B:ltä 500 - 800 :2 = 100.

nix_nax kirjoitti:

Laskukaavan korjaus:

A:n ja B:n yhteisen koiran hankintahinta 1.000, minkä A maksanut. B jäänyt velkaa oman osuutensa 500. Koiran arvo jakoajankohtana 2.000.

Jos koiran saa B, hän maksaa A:lle puolet koiran arvosta 2.000 : 2 = 1.000. Sillä velka 500 A:lle on kuitattu maksetuksi.

Jos koiran saa A, hän maksaa B:lle puolet koiran arvosta, mistä kuitataan B:n velka eli 2.000 : 2 - 500 = 500.

Jos koiran arvo jakoajankohtana olisi laskenut alle hankintahinnan, olkoon 800,
B saadessaan koiran maksaisi A:lle velkansa 500. A:n saadessa koiran hän olisi vielä saamassa B:ltä 500 - 800 :2 = 100.

Lue lisää

Korjauksen korjaus:

"Jos koiran saa B, hän maksaa A:lle puolet koiran arvosta 2.000 : 2 = 1.000. Sillä velka 500 A:lle on kuitattu maksetuksi."

Eipä se sittenkään noin mene, vaan velka tulee maksaa lisäksi! Kuten alkuaan kirjoitin: "Jos koiran arvo kolmen vuoden päästä olisikin 2.000 €, jako menisi A:n saadessa koiran siten, että hän maksaisi B:lle 2.000 € : 2 - 500 € = 500 €, kun taas B saadessaan koiran maksaisi A:lle 2.000 € : 2 500 € = 1.500 €". Tällöin nimittäin B:n lopputili olisi: koira 2.000 € - puolet jakoarvosta 1.000 € - velka A:lle 500 € = 500 €. A:n lopputili olisi hankintahinta - 1.000 € puolet koiran jakoarvosta 1.000 saatava B:ltä 500 € = 500 €. Kumpaisenkin nettosijoitus olisi tuo 500 €.

Tämä on matematiikkaa, ei juridiikkaa. Pähkäilemistä tuo vaati, vaikka joskus kauan sitten lyhyestä matikasta kirjoitinkin cumun.

Palstan typerysten opetuskiintiö on osaltani tältä päivältä täynnä. Valitan.

Näitä dillejä tänne riittää, jotka löytävät epämääräisiä lakineuvojia, joita sitten tulkitsevat kykynsä mukaisesti pieleen. Jospa vielä vähän avittaisin:

"Nimiperiaatteen mukaisesti, se kenen nimissä omaisuus on, omistaa omaisuuden."

Näinhän se on. Oliko tämä tähän asti selvää?

"Kiinteistöjen ja rekisteröitävän omaisuuden osalta omistus onkin helppo selvittää."

Näinkin. Miksiköhän? Siksi, että kiinteistöt ja muut rekisteröitävät omaisuudet (kuten asunto-osakkeet) edellyttävät kauppakirjaa saannon todisteeksi. Siksi.

"Irtaimen omaisuuden osalta oletuksena on, että omaisuus on hankittu yhdessä."

Näinkin on - oletuksena. Yhdessä hankkimista eli yhteisomistusta ei kuitenkaan tarvitse olettaa silloin, kun hankinnasta on todisteena kauppakirja, jossa on kaksi ostajaa. Kauppakirja nimittäin osoittaa yhtä hyvin koiran kuin kiinteistön kaupassa, kuka kaupan kohteen omistaa. Jos koirakauppa kiinteistön kaupan tavoin tulisi rekisteröidä, se tehtäisiin kauppakirjan avulla. Jos koiran kauppakirjassa on kaksi ostajaa, nuo kaksi ovat koiran omistajia, aivan samoin koiran kuin kiinteistön kaupassa.

Kuten jo kertaalleen olen kertonut, maksajan osoittavalla kuitilla on merkitystä omistuksen kannalta ainoastaan sellaisessa tapauksessa, missä omistajaa ei muutoin (kuten kauppakirjalla) voida selvittää.

Mutta nyt saa innokkaiden harrastelijoiden opastaminen kaiken kaikkiaankin osaltani riittää. Jos nimittäin asia ei teikäläisille tähän mennessä ole avautunut, se ei avaudu millään ilveellä.

nix_nax kirjoitti:

Näitä dillejä tänne riittää, jotka löytävät epämääräisiä lakineuvojia, joita sitten tulkitsevat kykynsä mukaisesti pieleen. Jospa vielä vähän avittaisin:

"Nimiperiaatteen mukaisesti, se kenen nimissä omaisuus on, omistaa omaisuuden."

Näinhän se on. Oliko tämä tähän asti selvää?

"Kiinteistöjen ja rekisteröitävän omaisuuden osalta omistus onkin helppo selvittää."

Näinkin. Miksiköhän? Siksi, että kiinteistöt ja muut rekisteröitävät omaisuudet (kuten asunto-osakkeet) edellyttävät kauppakirjaa saannon todisteeksi. Siksi.

"Irtaimen omaisuuden osalta oletuksena on, että omaisuus on hankittu yhdessä."

Näinkin on - oletuksena. Yhdessä hankkimista eli yhteisomistusta ei kuitenkaan tarvitse olettaa silloin, kun hankinnasta on todisteena kauppakirja, jossa on kaksi ostajaa. Kauppakirja nimittäin osoittaa yhtä hyvin koiran kuin kiinteistön kaupassa, kuka kaupan kohteen omistaa. Jos koirakauppa kiinteistön kaupan tavoin tulisi rekisteröidä, se tehtäisiin kauppakirjan avulla. Jos koiran kauppakirjassa on kaksi ostajaa, nuo kaksi ovat koiran omistajia, aivan samoin koiran kuin kiinteistön kaupassa.

Kuten jo kertaalleen olen kertonut, maksajan osoittavalla kuitilla on merkitystä omistuksen kannalta ainoastaan sellaisessa tapauksessa, missä omistajaa ei muutoin (kuten kauppakirjalla) voida selvittää.

Mutta nyt saa innokkaiden harrastelijoiden opastaminen kaiken kaikkiaankin osaltani riittää. Jos nimittäin asia ei teikäläisille tähän mennessä ole avautunut, se ei avaudu millään ilveellä.

Lue lisää

Nix nax ei tajua nyt sitä ettei kukaan kiellä etteikö koira juridisesti olisi ns. nimellisesti yhteistä omaisuutta, mutta kun sitä ei voi jakaakaan jos kumpikaan siitä ei halua luopua niin se joka sen maksoi saa sen automaattisesti itselleen niin halutessaan. Jos ei halua, on maksamattoman osapuolen lunastettava se maksajalta eli ostettava hänen osuutensa pois, itselleen.
Tyhmä olet keskustelussa oikeastaan ainoastaan sinä. Myönnät velan olevan olemassa mutta kiellät sen samalla. :D :D Maksamaton osapuoli on VELKAA maksajalle!!

nix_nax kirjoitti:

Näitä dillejä tänne riittää, jotka löytävät epämääräisiä lakineuvojia, joita sitten tulkitsevat kykynsä mukaisesti pieleen. Jospa vielä vähän avittaisin:

"Nimiperiaatteen mukaisesti, se kenen nimissä omaisuus on, omistaa omaisuuden."

Näinhän se on. Oliko tämä tähän asti selvää?

"Kiinteistöjen ja rekisteröitävän omaisuuden osalta omistus onkin helppo selvittää."

Näinkin. Miksiköhän? Siksi, että kiinteistöt ja muut rekisteröitävät omaisuudet (kuten asunto-osakkeet) edellyttävät kauppakirjaa saannon todisteeksi. Siksi.

"Irtaimen omaisuuden osalta oletuksena on, että omaisuus on hankittu yhdessä."

Näinkin on - oletuksena. Yhdessä hankkimista eli yhteisomistusta ei kuitenkaan tarvitse olettaa silloin, kun hankinnasta on todisteena kauppakirja, jossa on kaksi ostajaa. Kauppakirja nimittäin osoittaa yhtä hyvin koiran kuin kiinteistön kaupassa, kuka kaupan kohteen omistaa. Jos koirakauppa kiinteistön kaupan tavoin tulisi rekisteröidä, se tehtäisiin kauppakirjan avulla. Jos koiran kauppakirjassa on kaksi ostajaa, nuo kaksi ovat koiran omistajia, aivan samoin koiran kuin kiinteistön kaupassa.

Kuten jo kertaalleen olen kertonut, maksajan osoittavalla kuitilla on merkitystä omistuksen kannalta ainoastaan sellaisessa tapauksessa, missä omistajaa ei muutoin (kuten kauppakirjalla) voida selvittää.

Mutta nyt saa innokkaiden harrastelijoiden opastaminen kaiken kaikkiaankin osaltani riittää. Jos nimittäin asia ei teikäläisille tähän mennessä ole avautunut, se ei avaudu millään ilveellä.

Lue lisää

Sillä maksukuitilla on se merkitys että siitä näkee sen kuka maksoi koiran. Voi hyvänen aika sentään. Sillä kuitilla on todella SUURI merkitys juurikin jotta voidaan osoittaa se, kuka on maksanut alunperin koiran eli irtaimen omaisuuden. Tämä sama käytäntö pätee aivan kaikkeen kun kyse on avoliitosta. Mitään kauppakirjaakaan ei tarvitse olla olemassa vaan maksaja on tärkein.

Tietämättömiä dillejä tänne piisaa, tässä taas pari esimerkkiä lisää. Lukisitte edes, mitä olen aikaisemmin kirjoittanut tuon koiran yhteisomistuksen purkamisesta.

Koiraa EI suinkaan ilman muuta saa se, joka siitä on enemmän maksanut - koska koiralla on kaksi omistajaa, kuten kauppakirja kertoo. Mutta jos koira tälle enemmän maksaneelle tulisi, hänen maksuosuutensa toiselle omistajalle olisi pienempi kuin toisin päin eli jos koira tulisi sille, joka siitä hankittaessa vähemmän maksoi.

Innokkuus ei korvaa tietämättömyyttä laista, vaikka nämä dillet siinä käsityksessä näyttävät olevan.

kauppakirjaeipäde kirjoitti:

Sillä maksukuitilla on se merkitys että siitä näkee sen kuka maksoi koiran. Voi hyvänen aika sentään. Sillä kuitilla on todella SUURI merkitys juurikin jotta voidaan osoittaa se, kuka on maksanut alunperin koiran eli irtaimen omaisuuden. Tämä sama käytäntö pätee aivan kaikkeen kun kyse on avoliitosta. Mitään kauppakirjaakaan ei tarvitse olla olemassa vaan maksaja on tärkein.

Lue lisää

Sillä kuitilla ei ole pätkäänkään merkitystä yhteisessä taloudessa voidaan menoja jakaa eri tavoin esimerkiksi tulojen ollessa erisuuret tai muutenkin voi olla suullisesti sovittu, että maksa sinä se koira niin minä maksan viikon ruuat. Ei voi lähteä siitä, että yhteinen pysyvä omaisuus olisi sen, jonka sen on maksanut tai että toinen osapuoli olisi siitä velkaa.

okaro kirjoitti:

Sillä kuitilla ei ole pätkäänkään merkitystä yhteisessä taloudessa voidaan menoja jakaa eri tavoin esimerkiksi tulojen ollessa erisuuret tai muutenkin voi olla suullisesti sovittu, että maksa sinä se koira niin minä maksan viikon ruuat. Ei voi lähteä siitä, että yhteinen pysyvä omaisuus olisi sen, jonka sen on maksanut tai että toinen osapuoli olisi siitä velkaa.

Lue lisää

On sillä kuitilla väliä kun kyse on avoliitosta. Dille. Avioliitto on eri juttu sitten.

okaro kirjoitti:

Sillä kuitilla ei ole pätkäänkään merkitystä yhteisessä taloudessa voidaan menoja jakaa eri tavoin esimerkiksi tulojen ollessa erisuuret tai muutenkin voi olla suullisesti sovittu, että maksa sinä se koira niin minä maksan viikon ruuat. Ei voi lähteä siitä, että yhteinen pysyvä omaisuus olisi sen, jonka sen on maksanut tai että toinen osapuoli olisi siitä velkaa.

Lue lisää

Yhteisomistuksen purku tulee kyseeseen jos ei päästä muuten sopuun siitä miten yhteinen tavara, eli tässä kyseisessä tapauksessa koira, jaetaan. Sen joka on maksanut koiran, ei tarvitse siitä maksaa mikäli sen arvo ei ole noussut, mutta sen pitää joka ei ole siitä mitään koskaan maksanutkaan. Jos arvo on noussut ja maksaja haluaa koiran, hänen on maksettava sille joka ei maksanut siitää mitään, jotakin. Mahdollisesti. Jos arvo on noussut ja se joka ei koirasta maksanut koskaan mitään, maksaa siitä ostohinnan sekä arvon nousuhinnan sille joka koiran kokonaan maksoi kun se ostettiin.

Se, kuinka kauan olette olleet avoliitossa, ei vaikuta siihen, että kauppakirjan mukaan omistatte yhdessä koiran. Se, ovatko ostajat avoliitossa, avioliitossa tai keskenään vieraita, ei merkitse mitään omistuksen kannalta. Omistajia ovat joka tapauksessa ne, jotka kauppakirja omistajiksi kertoo.

Se, että toinen ostajista on kaupasta enemmän maksanut, ei tee hänestä parempaa omistajaa, jollei kauppakirjassa ole näin sovittu (esimerkiksi siten, että toinen omistaa 2/3 ja toinen 1/3). Sen sijaan ostajien välille - jollei lahjaa ole tarkoitettu - muodostuu velkasuhde, kun aiemmin olen esimerkeillä havainnollistanut. (Luepa ne ajatuksella uudelleen, niin ehkä ymmärrät.) Enemmän maksanut ei ole etuoikeutettu saamaan koiraa. Hänen maksuosuutensa, jos koira hänelle tulee, kuitenkin on pienempi kuin vähemmän maksaneella, jos tämä koiran saisi.

Jos siitä, kumpi koiran saa, ei voida sopia, yksinkertaisin ratkaisu olisi arpominen. Maksuosuudet sitten olisivat sen mukaiset kuin olen kertonut.

Kauppakirjaan ei tarvita muuta kuin myyjän ja ostajien allekirjoitukset. Tuskinpa nämä sentään puuttuvat. Vaillinainenkin kauppakirja voi todistaa omistuksen osalta tärkeimmän eli ostajien tarkoituksen. Jos tarkoitus oli ostaa koira molempien ostajien omistukseen, se on molempien ostajien omistama - siitä riippumatta, miten kauppahinta maksettiin.

lakimiehesi koijaa sinua jos todella sanoo että koira on luovutettava sinulle JA toinen omistajaksi merkitty henkilö on sinulle velkaa puolet koiran ostohinnasta.

nix_nax kirjoitti:

Se, kuinka kauan olette olleet avoliitossa, ei vaikuta siihen, että kauppakirjan mukaan omistatte yhdessä koiran. Se, ovatko ostajat avoliitossa, avioliitossa tai keskenään vieraita, ei merkitse mitään omistuksen kannalta. Omistajia ovat joka tapauksessa ne, jotka kauppakirja omistajiksi kertoo.

Se, että toinen ostajista on kaupasta enemmän maksanut, ei tee hänestä parempaa omistajaa, jollei kauppakirjassa ole näin sovittu (esimerkiksi siten, että toinen omistaa 2/3 ja toinen 1/3). Sen sijaan ostajien välille - jollei lahjaa ole tarkoitettu - muodostuu velkasuhde, kun aiemmin olen esimerkeillä havainnollistanut. (Luepa ne ajatuksella uudelleen, niin ehkä ymmärrät.) Enemmän maksanut ei ole etuoikeutettu saamaan koiraa. Hänen maksuosuutensa, jos koira hänelle tulee, kuitenkin on pienempi kuin vähemmän maksaneella, jos tämä koiran saisi.

Jos siitä, kumpi koiran saa, ei voida sopia, yksinkertaisin ratkaisu olisi arpominen. Maksuosuudet sitten olisivat sen mukaiset kuin olen kertonut.

Kauppakirjaan ei tarvita muuta kuin myyjän ja ostajien allekirjoitukset. Tuskinpa nämä sentään puuttuvat. Vaillinainenkin kauppakirja voi todistaa omistuksen osalta tärkeimmän eli ostajien tarkoituksen. Jos tarkoitus oli ostaa koira molempien ostajien omistukseen, se on molempien ostajien omistama - siitä riippumatta, miten kauppahinta maksettiin.

Lue lisää

No ei tämä nyt kyllä näin mene mitä nixulinaxuli puhuu. Kyllä se maksamaton edelleen joutuu sen maksajan ostamaan ulos kaupasta vaikka olisi kuinka kauppakirjassa merkittynä. Hänhän ei siis näiden tietojen valossa suostu siihen niin on poliisista kiinni, katsoooko poliisi että koira kuuluu ensisijaisesti maksajalle silloin. Poliisi voi siis hakea koiran jos maksamaton ei sitä luovuta.

nix_nax kirjoitti:

Se, kuinka kauan olette olleet avoliitossa, ei vaikuta siihen, että kauppakirjan mukaan omistatte yhdessä koiran. Se, ovatko ostajat avoliitossa, avioliitossa tai keskenään vieraita, ei merkitse mitään omistuksen kannalta. Omistajia ovat joka tapauksessa ne, jotka kauppakirja omistajiksi kertoo.

Se, että toinen ostajista on kaupasta enemmän maksanut, ei tee hänestä parempaa omistajaa, jollei kauppakirjassa ole näin sovittu (esimerkiksi siten, että toinen omistaa 2/3 ja toinen 1/3). Sen sijaan ostajien välille - jollei lahjaa ole tarkoitettu - muodostuu velkasuhde, kun aiemmin olen esimerkeillä havainnollistanut. (Luepa ne ajatuksella uudelleen, niin ehkä ymmärrät.) Enemmän maksanut ei ole etuoikeutettu saamaan koiraa. Hänen maksuosuutensa, jos koira hänelle tulee, kuitenkin on pienempi kuin vähemmän maksaneella, jos tämä koiran saisi.

Jos siitä, kumpi koiran saa, ei voida sopia, yksinkertaisin ratkaisu olisi arpominen. Maksuosuudet sitten olisivat sen mukaiset kuin olen kertonut.

Kauppakirjaan ei tarvita muuta kuin myyjän ja ostajien allekirjoitukset. Tuskinpa nämä sentään puuttuvat. Vaillinainenkin kauppakirja voi todistaa omistuksen osalta tärkeimmän eli ostajien tarkoituksen. Jos tarkoitus oli ostaa koira molempien ostajien omistukseen, se on molempien ostajien omistama - siitä riippumatta, miten kauppahinta maksettiin.

Lue lisää

Eli kerropa nixnax mitä tässä tilanteessa täytyy tehdä että kauppa saadaa puretuksi kun maksamaton henkilö ei suostu maksamaan koirasta ja ei myöskään sitä luovuta maksaneelle? Et ole siihen ottanut kantaa. Arpominenkaan ei nyt onnistu näköjään.

Velkaonvelka kirjoitti:

No ei tämä nyt kyllä näin mene mitä nixulinaxuli puhuu. Kyllä se maksamaton edelleen joutuu sen maksajan ostamaan ulos kaupasta vaikka olisi kuinka kauppakirjassa merkittynä. Hänhän ei siis näiden tietojen valossa suostu siihen niin on poliisista kiinni, katsoooko poliisi että koira kuuluu ensisijaisesti maksajalle silloin. Poliisi voi siis hakea koiran jos maksamaton ei sitä luovuta.

Lue lisää

Voi teitä puupäitä, jotka täällä sekoilette!!!

^^Kyllä se maksamaton edelleen joutuu sen maksajan ostamaan ulos kaupasta vaikka olisi kuinka kauppakirjassa merkittynä.^^

Juuri näinhän minä olen ylempänä teitä pöhköjä opastanut! Mutta kun lukemisen ymmärtämisen kyky = 0, niin sintten jankataan jankkaamasta päästyä. Pannaanpa kertaalleen sanottu nyt vielä tähän:

Koiralla on kauppakirjan mukaan kaksi ostajaa eli omistajaa, A ja B. Olkoon kauppahinta 1.000 €, jonka A on maksanut. Tällöin B on jäänyt A:lle velkaa oman osuutensa eli 500 €. Erottessa ei ole muuta jaettavaa tai velkaa kuin koira ja em. velka 500 €. Oletetaan, että erottaessa koiran arvo on edelleen 1.000 €.

a) Jos koiran saa A, hän maksaa B:lle 1.000 € : 2 - 500 € = 0 €. Sen jälkeen hän yksin omistaa koiran.

b) Jos koiran saa B, hän maksaa A:lle 1.000 € : 2 500 € = 1.000 €. Sen jälkeen hän yksin omistaa koiran.

Jos koiran arvo näyttelymenestysten ansiosta onkin erottaessa 2.000 €, tehdään näin:

c) Jos koiran saa A, hän maksaa B:lle 2.000 € : 2 - 500 € = 500 €.

d) Jos koiran saa B, hän maksaa A:lle 2.000 € 500 € = 1.500 €.

^^on poliisista kiinni, katsoooko poliisi että koira kuuluu ensisijaisesti maksajalle silloin. Poliisi voi siis hakea koiran jos maksamaton ei sitä luovuta.^^

Anna mun kaikki kestää!!! Tällaista diletantismia täälläkin sentään melko harvoin esiintyy. Asia ei kuulu poliisille. Poliisin tehtävä on ohjata asianosaiset ratkaisemaan kiistansa käräjille, jos muutoin ei sovintoa löydy. Käräjillä asiaan sovelletaan lakia eräistä yhteisomistussuhteista, josta aivan ketjun alussa olen kertonut ja linkittänyt. Lue sieltä!

mitätehdä kirjoitti:

Eli kerropa nixnax mitä tässä tilanteessa täytyy tehdä että kauppa saadaa puretuksi kun maksamaton henkilö ei suostu maksamaan koirasta ja ei myöskään sitä luovuta maksaneelle? Et ole siihen ottanut kantaa. Arpominenkaan ei nyt onnistu näköjään.

Lue lisää

Et näköjään ymmärrä lainkaan, mitä tarkoittaa kaupan purku! Kauppa on laillisesti tehty ja kauppahintakin maksettu, joten kauppa on ja pysyy. Aikani ei riitä luennoimaan kaikille tietämättömille, milloin mistäkin.

nix_nax kirjoitti:

Voi teitä puupäitä, jotka täällä sekoilette!!!

^^Kyllä se maksamaton edelleen joutuu sen maksajan ostamaan ulos kaupasta vaikka olisi kuinka kauppakirjassa merkittynä.^^

Juuri näinhän minä olen ylempänä teitä pöhköjä opastanut! Mutta kun lukemisen ymmärtämisen kyky = 0, niin sintten jankataan jankkaamasta päästyä. Pannaanpa kertaalleen sanottu nyt vielä tähän:

Koiralla on kauppakirjan mukaan kaksi ostajaa eli omistajaa, A ja B. Olkoon kauppahinta 1.000 €, jonka A on maksanut. Tällöin B on jäänyt A:lle velkaa oman osuutensa eli 500 €. Erottessa ei ole muuta jaettavaa tai velkaa kuin koira ja em. velka 500 €. Oletetaan, että erottaessa koiran arvo on edelleen 1.000 €.

a) Jos koiran saa A, hän maksaa B:lle 1.000 € : 2 - 500 € = 0 €. Sen jälkeen hän yksin omistaa koiran.

b) Jos koiran saa B, hän maksaa A:lle 1.000 € : 2 500 € = 1.000 €. Sen jälkeen hän yksin omistaa koiran.

Jos koiran arvo näyttelymenestysten ansiosta onkin erottaessa 2.000 €, tehdään näin:

c) Jos koiran saa A, hän maksaa B:lle 2.000 € : 2 - 500 € = 500 €.

d) Jos koiran saa B, hän maksaa A:lle 2.000 € 500 € = 1.500 €.

^^on poliisista kiinni, katsoooko poliisi että koira kuuluu ensisijaisesti maksajalle silloin. Poliisi voi siis hakea koiran jos maksamaton ei sitä luovuta.^^

Anna mun kaikki kestää!!! Tällaista diletantismia täälläkin sentään melko harvoin esiintyy. Asia ei kuulu poliisille. Poliisin tehtävä on ohjata asianosaiset ratkaisemaan kiistansa käräjille, jos muutoin ei sovintoa löydy. Käräjillä asiaan sovelletaan lakia eräistä yhteisomistussuhteista, josta aivan ketjun alussa olen kertonut ja linkittänyt. Lue sieltä!

Lue lisää

"d) Jos koiran saa B, hän maksaa A:lle 2.000 € 500 € = 1.500 €."

Pitää olla:
d) Jos koiran saa B, hän maksaa A:lle 2.000 € : 2 500 € = 1.500 €.

^^Minulle lakimies kertoi että exäni on luovutettava koira minulle ja että hän todella on velkaa siitä ...^^

Lakimiehesi on kertonut sinulle aivan oikein - ja saman, mitä minä olen sinulle yrittänyt kertoa. Nimittäin sen, että -->jos/kun koira ostettiin yhteiseksi<--, se myös yhteisesti tulee maksaa. Jos vain toinen on koiran maksanut, toinen jää maksajalle oman osuutensa velkaa. Tällöin, jos sinä siis yksin koiran hinnan maksoit, avokkisi jäi sinulle velkaa.

Jos sen sijaan koira oli tarkoitus ostaa vain sinun nimiisi eli omistukseesi, niin sinä toki sen silloin maksoitkin. Miksikäs avokkisi tässä vaihtoedossa muka olisi jäänyt sinulle jotain velkaa??? Siis velkaa sinulle siitä, että sinä ostit itsellesi koiran, jonka myös maksoit. Ei miksikään!

Jokohan pääsit kärryille? Avokkisi on sinulle jotain velkaa vain siinä tapauksessa, että myös hän on koiran omistaja sinun ohellasi. Jos taas sinä olet yksin koiran omistaja, avokkisi ei ole sinulle mitään velkaa. Toki hänen tällöin kuuluu luovuttaa koira sinulle vastikkeetta.

Jos siis omistatte koiran yhdessä (jolloin avokkisi on sinulle velkaa), avokillasi ei ole velvollisuutta luovuttaa koiraa sinulle ilman, että asiasta päästään sopimukseen. Jos sopimukseen ei päästä, kysymykseen tulee yhteisomistussuhteen purkaminen siten kuin jo ainakin kahteen kertaan lakiviittauksin olen kertonut.

1-6 kirjoitti:

lakimiehesi koijaa sinua jos todella sanoo että koira on luovutettava sinulle JA toinen omistajaksi merkitty henkilö on sinulle velkaa puolet koiran ostohinnasta.

Eikä koijaa. Kyllä sen osapuolen joka ei koskaan ole mitään koirasta maksanut on yhteisomistuksen purun päätteeksi luovutettava koira tai maksettava toinen omistaja ulos koiran omistajuudesta. On se kumma kun jengi ei tajua mikä on yhteisomistuksen purku. :D Siinä PURETAAN YHTEISOMISTAJUUS, eli sen jälkeen koiran omistaa vain toinen osapuoli.

nix_nax kirjoitti:

Voi teitä puupäitä, jotka täällä sekoilette!!!

^^Kyllä se maksamaton edelleen joutuu sen maksajan ostamaan ulos kaupasta vaikka olisi kuinka kauppakirjassa merkittynä.^^

Juuri näinhän minä olen ylempänä teitä pöhköjä opastanut! Mutta kun lukemisen ymmärtämisen kyky = 0, niin sintten jankataan jankkaamasta päästyä. Pannaanpa kertaalleen sanottu nyt vielä tähän:

Koiralla on kauppakirjan mukaan kaksi ostajaa eli omistajaa, A ja B. Olkoon kauppahinta 1.000 €, jonka A on maksanut. Tällöin B on jäänyt A:lle velkaa oman osuutensa eli 500 €. Erottessa ei ole muuta jaettavaa tai velkaa kuin koira ja em. velka 500 €. Oletetaan, että erottaessa koiran arvo on edelleen 1.000 €.

a) Jos koiran saa A, hän maksaa B:lle 1.000 € : 2 - 500 € = 0 €. Sen jälkeen hän yksin omistaa koiran.

b) Jos koiran saa B, hän maksaa A:lle 1.000 € : 2 500 € = 1.000 €. Sen jälkeen hän yksin omistaa koiran.

Jos koiran arvo näyttelymenestysten ansiosta onkin erottaessa 2.000 €, tehdään näin:

c) Jos koiran saa A, hän maksaa B:lle 2.000 € : 2 - 500 € = 500 €.

d) Jos koiran saa B, hän maksaa A:lle 2.000 € 500 € = 1.500 €.

^^on poliisista kiinni, katsoooko poliisi että koira kuuluu ensisijaisesti maksajalle silloin. Poliisi voi siis hakea koiran jos maksamaton ei sitä luovuta.^^

Anna mun kaikki kestää!!! Tällaista diletantismia täälläkin sentään melko harvoin esiintyy. Asia ei kuulu poliisille. Poliisin tehtävä on ohjata asianosaiset ratkaisemaan kiistansa käräjille, jos muutoin ei sovintoa löydy. Käräjillä asiaan sovelletaan lakia eräistä yhteisomistussuhteista, josta aivan ketjun alussa olen kertonut ja linkittänyt. Lue sieltä!

Lue lisää

Korjattu laskukaava tilanteeseen, missä koiran arvo on noussut 2.000 euroon, löytyy täältä: http://keskustelu.suomi24.fi/t/13697665#comment-80108218

Ja korjauksen korjaus täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13697665#comment-80121658

Puolella kauppahinnasta hän ei saa kuin pitää yhteisomistajuuden, joilloin on yhteisesti sovittva koiran hoidosta ja tapaamisista.

Etkö todellakaan ymmärrä, mitä olen sinulle kirjoittanut?! Eihän sinun tarvitse ilmaiseksi koirasta luopua! Annoin sinulle jopa laskuesimerkit. Sijoita esimerkkiin (1.000 ja 2.000 euron sijaan) koiran todellinen hankintahinta sekä sen nykyarvo, niin saat summan, mikä exäsi tulisi sinulle maksaa siitä, että hän saisi koiran yksinomistukseensa - tai vastaavasti toisin päin, jos koira tulee sinun yksinomistukseesi. Tämä edellyttäen, että välillänne ei ole muita selvitettäviä sotkuja.

nix_nax kirjoitti:

Etkö todellakaan ymmärrä, mitä olen sinulle kirjoittanut?! Eihän sinun tarvitse ilmaiseksi koirasta luopua! Annoin sinulle jopa laskuesimerkit. Sijoita esimerkkiin (1.000 ja 2.000 euron sijaan) koiran todellinen hankintahinta sekä sen nykyarvo, niin saat summan, mikä exäsi tulisi sinulle maksaa siitä, että hän saisi koiran yksinomistukseensa - tai vastaavasti toisin päin, jos koira tulee sinun yksinomistukseesi. Tämä edellyttäen, että välillänne ei ole muita selvitettäviä sotkuja.

Lue lisää

"...koiran todellinen hankintahinta sekä sen nykyarvo..."

Saanen kysyä, että kuinka lasketaan koiralle (tai mille tahansa eläimelle) nykyarvo? Ostohinta on mikä on, mutta kuinka todellisuudessa ratkaistaan eläimen nykyarvo?

Jos osapuolet A ja B ovat eri mieltä eläimen arvosta, niin päättääkö oikeus sen hetkisen arvon?

hmmjoo kirjoitti:

"...koiran todellinen hankintahinta sekä sen nykyarvo..."

Saanen kysyä, että kuinka lasketaan koiralle (tai mille tahansa eläimelle) nykyarvo? Ostohinta on mikä on, mutta kuinka todellisuudessa ratkaistaan eläimen nykyarvo?

Jos osapuolet A ja B ovat eri mieltä eläimen arvosta, niin päättääkö oikeus sen hetkisen arvon?

Lue lisää

Koiran arvo lasketaan sekä hankintahinnan, että käyttö- tai näyttelytulosten mukaan. Maksanut osapuoli voi määritellä hinnan, mutta viimekädessä sen määritteelee tuomari joka todennäköisesti haastattelee rotujärjestön edustajaa ja vakuutusyhtiötä. Jos koiralla on meriittejä näyttelyistä niin ne kostavat jopa sadoilla euroilla koiran arvoa vaikka sillä olisi ikääkin kertynyt. Jos on jälkeläisnäyttöä niin sekin nostaa hinta-arviota.

Aloittajan ei missään nimessä tule luopua koirasta ilman että ex-avokki on maksanut siitä puolet. Vähintään siis sen puolet. Älä anna periksi. Laki on puolellasi. Todennäköisesti koira määrätään sinulle. Niin on käynyt kaikissa tuntemissani tapauksissa joissa on kiistelty siitä kuka saa koiran jos toinen on sen vain maksanut. Yhdessä tapauksessa toinen osapuoli joutui maksamaan HUOMATTAVAN summan koirasta koska oli pitänyt sitä itsellään eikä luovuttanut näyttelykäyttöön koiran maksaneelle.

kostavat = NOSTAVAT
:)

näinmeillä kirjoitti:

Koiran arvo lasketaan sekä hankintahinnan, että käyttö- tai näyttelytulosten mukaan. Maksanut osapuoli voi määritellä hinnan, mutta viimekädessä sen määritteelee tuomari joka todennäköisesti haastattelee rotujärjestön edustajaa ja vakuutusyhtiötä. Jos koiralla on meriittejä näyttelyistä niin ne kostavat jopa sadoilla euroilla koiran arvoa vaikka sillä olisi ikääkin kertynyt. Jos on jälkeläisnäyttöä niin sekin nostaa hinta-arviota.

Aloittajan ei missään nimessä tule luopua koirasta ilman että ex-avokki on maksanut siitä puolet. Vähintään siis sen puolet. Älä anna periksi. Laki on puolellasi. Todennäköisesti koira määrätään sinulle. Niin on käynyt kaikissa tuntemissani tapauksissa joissa on kiistelty siitä kuka saa koiran jos toinen on sen vain maksanut. Yhdessä tapauksessa toinen osapuoli joutui maksamaan HUOMATTAVAN summan koirasta koska oli pitänyt sitä itsellään eikä luovuttanut näyttelykäyttöön koiran maksaneelle.

Lue lisää

^^Aloittajan ei missään nimessä tule luopua koirasta ilman että ex-avokki on maksanut siitä puolet. Vähintään siis sen puolet. Älä anna periksi.^^

Vielä kerran:
Jos koira ostettaessa A:n ja B:n nimiin maksoi 1.000 €, minkä maksoi A, niin B jäi osuutensa eli 500 € velkaa A:lle. Koira on A:n ja B:n yhteinen.

Jos koiran arvo erottaessa on 3.000 €
- A saadessaan koiran maksaa B:lle 3.000 € : 2 - 500 € = 1.000 €;
- B saadessaan koiran maksaa A:lle 3.000 € : 2 500 € = 2.000 €.

^^Maksanut osapuoli voi määritellä hinnan^^

Ei toki voi, hinnasta osapuolten on sovittava. Jos ei sovita ja viimeisen päälle kuluista välittämättä lain mukaan mennään, niin käräjäoikeus jomman kumman yhteisomistajan vaatimuksesta määrää koiran myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten sekä määrää uskotun miehen hoitamaan myymisen ja kauppahinnan jakamisen. Tällöin tietysti yhteisomistajatkin voivat tehdä tarjouksia - ja korkein tarjous voittaa. Kulut tällaisesta menettelystä vain helposti ovat paljon suuremmat kuin koiran arvo. - Yhteisomistajat toki voivat halutessaan ilman tuomioistuinkäsittelyäkin sopia, että koira myydään heidän kahden välisellä huutokaupalla; koiran siis saa se osapuoli, joka on valmis siitä enemmän maksamaan. Maksettavaksi tietysti tulee vain toisen osapuolen osuus eli puolet - hankintaan liittyvä velka.
Laki eräistä yhteisomistussuhteista 9 - 13 § https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1958/19580180#P9

^^Yhdessä tapauksessa toinen osapuoli joutui maksamaan HUOMATTAVAN summan koirasta koska oli pitänyt sitä itsellään eikä luovuttanut näyttelykäyttöön koiran maksaneelle.^^

Tämä ei liity nyt po. tapaukseen millään tavalla.

^^Todennäköisesti koira määrätään sinulle. Niin on käynyt kaikissa tuntemissani tapauksissa joissa on kiistelty siitä kuka saa koiran jos toinen on sen vain maksanut.^^

Nämäkään tuntemasi tapaukset eivät anna johtoa ap:n tapaukseen. Sinun tapauksissasi on ilmeisesti kiistelty siitä, kuka koiran omistaa. Siitä taas ei ap:n tapauksessa ole lainkaan kysymys: koiran omistavat kauppakirjan osoittamat henkilöt yhteisesti.

Ainoa kyseeseen tuleva menettely, jolleivät asianosaiset (omistajat) muusta sovi, on esineen (koiran) myyminen. "Mikäli esineen jakaminen ei ole mahdollista tai se aiheuttaisi suhteettoman kalliita kustannuksia tai alentaisi huomattavasti esineen arvoa, on oikeudella valta yhteisomistajan vaatimuksesta ja hänen haastatettuaan toiset yhteisomistajat asiassa kuultaviksi määrätä esine myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten." (YhtOmL 9 § 2 mom.)

nix_nax kirjoitti:

Etkö todellakaan ymmärrä, mitä olen sinulle kirjoittanut?! Eihän sinun tarvitse ilmaiseksi koirasta luopua! Annoin sinulle jopa laskuesimerkit. Sijoita esimerkkiin (1.000 ja 2.000 euron sijaan) koiran todellinen hankintahinta sekä sen nykyarvo, niin saat summan, mikä exäsi tulisi sinulle maksaa siitä, että hän saisi koiran yksinomistukseensa - tai vastaavasti toisin päin, jos koira tulee sinun yksinomistukseesi. Tämä edellyttäen, että välillänne ei ole muita selvitettäviä sotkuja.

Lue lisää

Olen aloitttaja eikä ole mitään muuta yhteistä omistettavaa kuin tämä kyseinen koira. Exä ei vain ymmärrä vaikka kuika olen koittanut selittää että hänen on minut ostettava pois koiran omistajuudesta. Kalliiksihan tuo tulee hänelle. Mulla on vakuutus joka ilmeisesti korvaa oikeudenkäyntikulut ja asianajajan. Ex siis väittää ettei hänen tarvitse maksaa koirasta minulle yhtään mitään ja on jo yli vuoden ollut päästämättä minua näkemään koiraa.

nix_nax kirjoitti:

^^Aloittajan ei missään nimessä tule luopua koirasta ilman että ex-avokki on maksanut siitä puolet. Vähintään siis sen puolet. Älä anna periksi.^^

Vielä kerran:
Jos koira ostettaessa A:n ja B:n nimiin maksoi 1.000 €, minkä maksoi A, niin B jäi osuutensa eli 500 € velkaa A:lle. Koira on A:n ja B:n yhteinen.

Jos koiran arvo erottaessa on 3.000 €
- A saadessaan koiran maksaa B:lle 3.000 € : 2 - 500 € = 1.000 €;
- B saadessaan koiran maksaa A:lle 3.000 € : 2 500 € = 2.000 €.

^^Maksanut osapuoli voi määritellä hinnan^^

Ei toki voi, hinnasta osapuolten on sovittava. Jos ei sovita ja viimeisen päälle kuluista välittämättä lain mukaan mennään, niin käräjäoikeus jomman kumman yhteisomistajan vaatimuksesta määrää koiran myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten sekä määrää uskotun miehen hoitamaan myymisen ja kauppahinnan jakamisen. Tällöin tietysti yhteisomistajatkin voivat tehdä tarjouksia - ja korkein tarjous voittaa. Kulut tällaisesta menettelystä vain helposti ovat paljon suuremmat kuin koiran arvo. - Yhteisomistajat toki voivat halutessaan ilman tuomioistuinkäsittelyäkin sopia, että koira myydään heidän kahden välisellä huutokaupalla; koiran siis saa se osapuoli, joka on valmis siitä enemmän maksamaan. Maksettavaksi tietysti tulee vain toisen osapuolen osuus eli puolet - hankintaan liittyvä velka.
Laki eräistä yhteisomistussuhteista 9 - 13 § https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1958/19580180#P9

^^Yhdessä tapauksessa toinen osapuoli joutui maksamaan HUOMATTAVAN summan koirasta koska oli pitänyt sitä itsellään eikä luovuttanut näyttelykäyttöön koiran maksaneelle.^^

Tämä ei liity nyt po. tapaukseen millään tavalla.

^^Todennäköisesti koira määrätään sinulle. Niin on käynyt kaikissa tuntemissani tapauksissa joissa on kiistelty siitä kuka saa koiran jos toinen on sen vain maksanut.^^

Nämäkään tuntemasi tapaukset eivät anna johtoa ap:n tapaukseen. Sinun tapauksissasi on ilmeisesti kiistelty siitä, kuka koiran omistaa. Siitä taas ei ap:n tapauksessa ole lainkaan kysymys: koiran omistavat kauppakirjan osoittamat henkilöt yhteisesti.

Ainoa kyseeseen tuleva menettely, jolleivät asianosaiset (omistajat) muusta sovi, on esineen (koiran) myyminen. "Mikäli esineen jakaminen ei ole mahdollista tai se aiheuttaisi suhteettoman kalliita kustannuksia tai alentaisi huomattavasti esineen arvoa, on oikeudella valta yhteisomistajan vaatimuksesta ja hänen haastatettuaan toiset yhteisomistajat asiassa kuultaviksi määrätä esine myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten." (YhtOmL 9 § 2 mom.)

Lue lisää

VOI HEH HEH TEIDÄN KANSSANNE! Siis meinaako osapuoli joka eii ole maksanut, todistaa omistajuutensa kauppakirjalla jossa ei ole kaikkien osallisten allekirjoituksia? Sallikaa mun nauraa. Ei se ole mikään todiste silloin yhtään mistään. Tämän henkilön tulee todistaa se että hän on koirasta puolet saanut lahjaksi ja kauppakirja ei siihen sovellu koska ei ole kaikkien OSAPUOLTAN ALLEKIRJOITUKSIA.

Koira on täysin selvästi juridisesti vain maksajan omaisuutta niin kauan kunnes tämä henkilö joka väittää koirasta saaneen osuuden lahjaksi pystyy sen toteen näyttämään. Poliisi voi todellakin tässä tapauksessa koiran hakea ja varmasti näillä näytöillä hakeekin.

kauppakirjanallekirj kirjoitti:

VOI HEH HEH TEIDÄN KANSSANNE! Siis meinaako osapuoli joka eii ole maksanut, todistaa omistajuutensa kauppakirjalla jossa ei ole kaikkien osallisten allekirjoituksia? Sallikaa mun nauraa. Ei se ole mikään todiste silloin yhtään mistään. Tämän henkilön tulee todistaa se että hän on koirasta puolet saanut lahjaksi ja kauppakirja ei siihen sovellu koska ei ole kaikkien OSAPUOLTAN ALLEKIRJOITUKSIA.

Koira on täysin selvästi juridisesti vain maksajan omaisuutta niin kauan kunnes tämä henkilö joka väittää koirasta saaneen osuuden lahjaksi pystyy sen toteen näyttämään. Poliisi voi todellakin tässä tapauksessa koiran hakea ja varmasti näillä näytöillä hakeekin.

Lue lisää

Heh heh vain itsellesi - ja tietysti ennen kaikkea ap:lle, joka soitellen on lähtenyt sotaan kertomatta perusasioita!

Ap 16.7. 11:49 "On koira joka on merkitty kauppakirjaan avoparin yhteiseksi."

Ap 21.7. 15:44 "Aloittajana kerron vielä lisää, eli kauppakirjasta puuttuu minun allekirjoitukseni kokonaan kummastakin osasta ja myyjän toisesta."

Tämä on hyvin tyypillistä tämän palstan kyselijöille. Oleellista tietoa pantataan ja annetaan tipoittain ja lypsämällä, jos silloinkaan, ja monta päivää aloituksen jälkeen.

Koiran kauppa on suullisenakin pätevä. Vaillinainen kauppakirja ei ole merkityksetön, sillä se voi käydä todisteeksi siitä, mikä oli kaupanteon tarkoitus. Jos nimittäin todella oli tarkoitus, että koira ostetaan avokumppaneiden yhteiseen lukuun ja siten heidän yhteiseen omistukseensa, niin kauppakirjan teksti puhuu tämän tarkoituksen puolesta. (Kuka muuten kauppakirjan oli laatinut? Ja minkä takia ap:n allekirjoitusta siihen ei tullut?) Ostajan/ostajien tarkoitus, jos se pystytään luotettavasti selvittämään, on ratkaisevaa.

Nyt kauppakirjan allekirjoittajina ovat myyjä ja ap:n avokumppani, mikä saatettaisiin tulkita jopa niin, että ostaja ja omistaja onkin tuo avokki. Tällaista, kun tarkoitus ei ilmeisesti tuollainen ollut, avokki tuskin aikoo väittää.

nix_nax kirjoitti:

Heh heh vain itsellesi - ja tietysti ennen kaikkea ap:lle, joka soitellen on lähtenyt sotaan kertomatta perusasioita!

Ap 16.7. 11:49 "On koira joka on merkitty kauppakirjaan avoparin yhteiseksi."

Ap 21.7. 15:44 "Aloittajana kerron vielä lisää, eli kauppakirjasta puuttuu minun allekirjoitukseni kokonaan kummastakin osasta ja myyjän toisesta."

Tämä on hyvin tyypillistä tämän palstan kyselijöille. Oleellista tietoa pantataan ja annetaan tipoittain ja lypsämällä, jos silloinkaan, ja monta päivää aloituksen jälkeen.

Koiran kauppa on suullisenakin pätevä. Vaillinainen kauppakirja ei ole merkityksetön, sillä se voi käydä todisteeksi siitä, mikä oli kaupanteon tarkoitus. Jos nimittäin todella oli tarkoitus, että koira ostetaan avokumppaneiden yhteiseen lukuun ja siten heidän yhteiseen omistukseensa, niin kauppakirjan teksti puhuu tämän tarkoituksen puolesta. (Kuka muuten kauppakirjan oli laatinut? Ja minkä takia ap:n allekirjoitusta siihen ei tullut?) Ostajan/ostajien tarkoitus, jos se pystytään luotettavasti selvittämään, on ratkaisevaa.

Nyt kauppakirjan allekirjoittajina ovat myyjä ja ap:n avokumppani, mikä saatettaisiin tulkita jopa niin, että ostaja ja omistaja onkin tuo avokki. Tällaista, kun tarkoitus ei ilmeisesti tuollainen ollut, avokki tuskin aikoo väittää.

Lue lisää

Olen aloittaja. Kennelliitossa sanoivat kun soitin tänään, ettei kauppakirja josta puuttuu allekirjoituksia, ole pätevä vaan silloin katsotaan kuka on maksanut eli kuitteja. Kukaan ei voi toisen puolesta allekirjoittaa kauppaa.

Exäni ei edes yritä väittää että olisi maksanut koirasta mitään eikä myöskään kasvattaja sitä etten olisi maksanut itse koiraa.

Kauppakirjassa on minin ja exän nimet, sekä myyjän, mutta toisessa kappaleessa vain exän nimikirjoitus, ei myyjän eikä minun ja toisessa exän ja myyjän.

nix_nax kirjoitti:

Heh heh vain itsellesi - ja tietysti ennen kaikkea ap:lle, joka soitellen on lähtenyt sotaan kertomatta perusasioita!

Ap 16.7. 11:49 "On koira joka on merkitty kauppakirjaan avoparin yhteiseksi."

Ap 21.7. 15:44 "Aloittajana kerron vielä lisää, eli kauppakirjasta puuttuu minun allekirjoitukseni kokonaan kummastakin osasta ja myyjän toisesta."

Tämä on hyvin tyypillistä tämän palstan kyselijöille. Oleellista tietoa pantataan ja annetaan tipoittain ja lypsämällä, jos silloinkaan, ja monta päivää aloituksen jälkeen.

Koiran kauppa on suullisenakin pätevä. Vaillinainen kauppakirja ei ole merkityksetön, sillä se voi käydä todisteeksi siitä, mikä oli kaupanteon tarkoitus. Jos nimittäin todella oli tarkoitus, että koira ostetaan avokumppaneiden yhteiseen lukuun ja siten heidän yhteiseen omistukseensa, niin kauppakirjan teksti puhuu tämän tarkoituksen puolesta. (Kuka muuten kauppakirjan oli laatinut? Ja minkä takia ap:n allekirjoitusta siihen ei tullut?) Ostajan/ostajien tarkoitus, jos se pystytään luotettavasti selvittämään, on ratkaisevaa.

Nyt kauppakirjan allekirjoittajina ovat myyjä ja ap:n avokumppani, mikä saatettaisiin tulkita jopa niin, että ostaja ja omistaja onkin tuo avokki. Tällaista, kun tarkoitus ei ilmeisesti tuollainen ollut, avokki tuskin aikoo väittää.

Lue lisää

En osaa sanoa miksi allekirjoitukseni on jäänyt pois kauppakirjasta, mutta se on ihan ok minulle koska kuitit maksusta on tallessa ja minun nimilläni. Ehkä siinä pentutohinassa jostain syystä kauppakirjaa ei käyty kunnolla edes läpi. Kyseessä on Kennelliiton virallinen kauppakirja.

nix_nax kirjoitti:

Heh heh vain itsellesi - ja tietysti ennen kaikkea ap:lle, joka soitellen on lähtenyt sotaan kertomatta perusasioita!

Ap 16.7. 11:49 "On koira joka on merkitty kauppakirjaan avoparin yhteiseksi."

Ap 21.7. 15:44 "Aloittajana kerron vielä lisää, eli kauppakirjasta puuttuu minun allekirjoitukseni kokonaan kummastakin osasta ja myyjän toisesta."

Tämä on hyvin tyypillistä tämän palstan kyselijöille. Oleellista tietoa pantataan ja annetaan tipoittain ja lypsämällä, jos silloinkaan, ja monta päivää aloituksen jälkeen.

Koiran kauppa on suullisenakin pätevä. Vaillinainen kauppakirja ei ole merkityksetön, sillä se voi käydä todisteeksi siitä, mikä oli kaupanteon tarkoitus. Jos nimittäin todella oli tarkoitus, että koira ostetaan avokumppaneiden yhteiseen lukuun ja siten heidän yhteiseen omistukseensa, niin kauppakirjan teksti puhuu tämän tarkoituksen puolesta. (Kuka muuten kauppakirjan oli laatinut? Ja minkä takia ap:n allekirjoitusta siihen ei tullut?) Ostajan/ostajien tarkoitus, jos se pystytään luotettavasti selvittämään, on ratkaisevaa.

Nyt kauppakirjan allekirjoittajina ovat myyjä ja ap:n avokumppani, mikä saatettaisiin tulkita jopa niin, että ostaja ja omistaja onkin tuo avokki. Tällaista, kun tarkoitus ei ilmeisesti tuollainen ollut, avokki tuskin aikoo väittää.

Lue lisää

"Nyt kauppakirjan allekirjoittajina ovat myyjä ja ap:n avokumppani, mikä saatettaisiin tulkita jopa niin, että ostaja ja omistaja onkin tuo avokki. Tällaista, kun tarkoitus ei ilmeisesti tuollainen ollut, avokki tuskin aikoo väittää."

No ei se kylläkään noin mene. :D Ei voi olla tilannetta jossa kauppakirrjassa on kahden ihmisen nimi ja vain yhden allekirjoitus jos kyse ei ole jonkinlaisesta huoltosuhteesta. Nyt heittää NixNax kyllä todellla huonoa läppää. Kauppakirja tosiaan on pätemätön jos siinä ei ole kaikkien osallisten allekirjoituksia. Sen sijaan kauppa varmasti on tapahtunut, mutta omistussuhteet on selvitettävä todistaen tuon joka ei ole mitään koirasta maksanutkaan. Näyttää vähän sille että aika heikkoa näyttöä on tällä joka ei ole maksanut jos kerta kuitit löytyy maksajalta ja kauppakirja on pätemätön sellaisenaan.

nix_nax kirjoitti:

Heh heh vain itsellesi - ja tietysti ennen kaikkea ap:lle, joka soitellen on lähtenyt sotaan kertomatta perusasioita!

Ap 16.7. 11:49 "On koira joka on merkitty kauppakirjaan avoparin yhteiseksi."

Ap 21.7. 15:44 "Aloittajana kerron vielä lisää, eli kauppakirjasta puuttuu minun allekirjoitukseni kokonaan kummastakin osasta ja myyjän toisesta."

Tämä on hyvin tyypillistä tämän palstan kyselijöille. Oleellista tietoa pantataan ja annetaan tipoittain ja lypsämällä, jos silloinkaan, ja monta päivää aloituksen jälkeen.

Koiran kauppa on suullisenakin pätevä. Vaillinainen kauppakirja ei ole merkityksetön, sillä se voi käydä todisteeksi siitä, mikä oli kaupanteon tarkoitus. Jos nimittäin todella oli tarkoitus, että koira ostetaan avokumppaneiden yhteiseen lukuun ja siten heidän yhteiseen omistukseensa, niin kauppakirjan teksti puhuu tämän tarkoituksen puolesta. (Kuka muuten kauppakirjan oli laatinut? Ja minkä takia ap:n allekirjoitusta siihen ei tullut?) Ostajan/ostajien tarkoitus, jos se pystytään luotettavasti selvittämään, on ratkaisevaa.

Nyt kauppakirjan allekirjoittajina ovat myyjä ja ap:n avokumppani, mikä saatettaisiin tulkita jopa niin, että ostaja ja omistaja onkin tuo avokki. Tällaista, kun tarkoitus ei ilmeisesti tuollainen ollut, avokki tuskin aikoo väittää.

Lue lisää

"..Myös jos koiran omistaja vaihtuu, tarvitaan molempien (kaikkien) rekisteriin merkittyjen omistajien suostumus omistajanmuutokselle. Kun koiralla on jo rekisteriin merkitty omistaja, vaaditaan omistajan muutosta varten jonkinlainen näyttö omistusoikeuden siirtymisestä (esim. kauppakirja, jossa kaikkien osapuolten allekirjoitukset tai muu edellisten omistajien/uusien omistajien allekirjoittama asiakirja, jossa ilmoitetaan omistusoikeuden siirtyneen).. "

KAIKKIEN OSAPUOLTEN ALLEKIRJOITUKSET tuossa lukee! Kauppakirja on roskaa jos yksikin allekirjoitus puuttuu!

roskaavaan kirjoitti:

"..Myös jos koiran omistaja vaihtuu, tarvitaan molempien (kaikkien) rekisteriin merkittyjen omistajien suostumus omistajanmuutokselle. Kun koiralla on jo rekisteriin merkitty omistaja, vaaditaan omistajan muutosta varten jonkinlainen näyttö omistusoikeuden siirtymisestä (esim. kauppakirja, jossa kaikkien osapuolten allekirjoitukset tai muu edellisten omistajien/uusien omistajien allekirjoittama asiakirja, jossa ilmoitetaan omistusoikeuden siirtyneen).. "

KAIKKIEN OSAPUOLTEN ALLEKIRJOITUKSET tuossa lukee! Kauppakirja on roskaa jos yksikin allekirjoitus puuttuu!

Lue lisää

Teksti Kennelliiton sivuilta:

http://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/usein-kysyttyja-kysymyksia-sopimuksista-omistajuudesta-yms#omistajuuden todistaminen

allekirjoituspuuttuu kirjoitti:

Teksti Kennelliiton sivuilta:

http://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/usein-kysyttyja-kysymyksia-sopimuksista-omistajuudesta-yms#omistajuuden todistaminen

Lue lisää

Kennelliiton rekisterin sisäiset säännöt eivät liity tähän asiaan millään tavalla, kuten ketjussa ylempänä on jo todettu.

aloittajakoira kirjoitti:

Olen aloittaja. Kennelliitossa sanoivat kun soitin tänään, ettei kauppakirja josta puuttuu allekirjoituksia, ole pätevä vaan silloin katsotaan kuka on maksanut eli kuitteja. Kukaan ei voi toisen puolesta allekirjoittaa kauppaa.

Exäni ei edes yritä väittää että olisi maksanut koirasta mitään eikä myöskään kasvattaja sitä etten olisi maksanut itse koiraa.

Kauppakirjassa on minin ja exän nimet, sekä myyjän, mutta toisessa kappaleessa vain exän nimikirjoitus, ei myyjän eikä minun ja toisessa exän ja myyjän.

Lue lisää

Kennelliitossa on epäpätevää väkeä. Ainoa lakia todella tunteva siellä on Marjukka Silolahti.

nix_nax kirjoitti:

Kennelliitossa on epäpätevää väkeä. Ainoa lakia todella tunteva siellä on Marjukka Silolahti.

Tuohan on sinun mielipiteesi. Kyllä siellä Kennelliiton sivuilla onselvästi sanottu kuten Suomen laissakin että allekirjoitus kuuluu löytyä kauppakirjasta kaikilta osapuolilta. Tietenkin joku osallinen voi väittää vaikka että hänet pakotettiin allekirjoittamaan, mutta se on ihan toinen asia. Jos allekirjoitus kauppakirjasta puuttuu, katsotaan maksukuittia ensisijassa.
Aloittajahan kertoo että HÄNEN NIMENSÄ on mainittu kauppakirjassa, ainoastaan puuttuu hänen ja myyjän allekirjoitukset. Outoa toimintaa.

nix_nax kirjoitti:

Kennelliiton rekisterin sisäiset säännöt eivät liity tähän asiaan millään tavalla, kuten ketjussa ylempänä on jo todettu.

Kuule, Kennelliitto soveltaa Suomen lakia tuossa tekstissään. Ihan peruskamaa. Kauppakirja ei päde jos allekirjoituksia ei ole kaikilta osallisilta. Ihan sama oliko kyse autokaupasta vai mistä. Valtakirjalla tietty voidaan allekirjoitus todentaa, kuten MYÖS MAKSUKUITEILLA siitä omistaako jotain vai ei.

alkuperäinenk kirjoitti:

En osaa sanoa miksi allekirjoitukseni on jäänyt pois kauppakirjasta, mutta se on ihan ok minulle koska kuitit maksusta on tallessa ja minun nimilläni. Ehkä siinä pentutohinassa jostain syystä kauppakirjaa ei käyty kunnolla edes läpi. Kyseessä on Kennelliiton virallinen kauppakirja.

Lue lisää

Käypä vielä lukemassa, mitä ylempänä olen sinulle kirjoittanut!
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13697665#comment-80018383

pysytäänasiassa kirjoitti:

Tuohan on sinun mielipiteesi. Kyllä siellä Kennelliiton sivuilla onselvästi sanottu kuten Suomen laissakin että allekirjoitus kuuluu löytyä kauppakirjasta kaikilta osapuolilta. Tietenkin joku osallinen voi väittää vaikka että hänet pakotettiin allekirjoittamaan, mutta se on ihan toinen asia. Jos allekirjoitus kauppakirjasta puuttuu, katsotaan maksukuittia ensisijassa.
Aloittajahan kertoo että HÄNEN NIMENSÄ on mainittu kauppakirjassa, ainoastaan puuttuu hänen ja myyjän allekirjoitukset. Outoa toimintaa.

Lue lisää

Kuulut nököjään palstan innokkaisiin harrastajiin, joille laki ja Kennelliiton rekisteröintisäännöt menevät sekaisin. Minun tietoni Kennelliiton toimistohenkilöiden lakitietämyksestä perustuu heidän parissakin asiassa viime vuosina julkisuudessa antamaansa väärään informaatioon, josta myös ao. henkilöille olen palautta antanut. Ainoa lakitietäjä liitossa on varatuomari Marjukka Silolahti.

Nyt po. tapauksessa kauppakirjalla on joka tapauksessa merkitystä sen osoittamisessa, mikä ap:n ja hänen avokkinsa tarkoitus koiraa ostettaessa oli. Tarkoitus oli, kuten kauppakirjaan on kirjattu, että koira hankitaan molempien asianosaisten nimiin (ja siis omistukseen). Tätä ap ei ole kiistänyt, vaan pikemminkin myöntänyt. Se, osapuolten tarkoitus ostohetkellä, on ratkaiseva omistajuuden kannalta.

Koiran kauppahan on pätevä suullisenakin. Jos katsotaan, että kauppa tehtiin (hässäkässä, missä ap:n allekirjoitus unohtui) suullisena, vajavainenkin kauppakirja osoittaa, että ostajina kaupassa olivat ap ja avokki yhdessä siitä riippumatta, kumpi kauppahinnan tuolloin maksoi. Jos sen maksoi yksin ap, avokki jäi oman osuutensa ap:lle velkaa. Mutta se ei mitätöi sitä tosiasiaa, että koiran omistajia kaupan perusteella ovat molemmat, niin ap kuin avokki.

nix_nax kirjoitti:

^^Aloittajan ei missään nimessä tule luopua koirasta ilman että ex-avokki on maksanut siitä puolet. Vähintään siis sen puolet. Älä anna periksi.^^

Vielä kerran:
Jos koira ostettaessa A:n ja B:n nimiin maksoi 1.000 €, minkä maksoi A, niin B jäi osuutensa eli 500 € velkaa A:lle. Koira on A:n ja B:n yhteinen.

Jos koiran arvo erottaessa on 3.000 €
- A saadessaan koiran maksaa B:lle 3.000 € : 2 - 500 € = 1.000 €;
- B saadessaan koiran maksaa A:lle 3.000 € : 2 500 € = 2.000 €.

^^Maksanut osapuoli voi määritellä hinnan^^

Ei toki voi, hinnasta osapuolten on sovittava. Jos ei sovita ja viimeisen päälle kuluista välittämättä lain mukaan mennään, niin käräjäoikeus jomman kumman yhteisomistajan vaatimuksesta määrää koiran myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten sekä määrää uskotun miehen hoitamaan myymisen ja kauppahinnan jakamisen. Tällöin tietysti yhteisomistajatkin voivat tehdä tarjouksia - ja korkein tarjous voittaa. Kulut tällaisesta menettelystä vain helposti ovat paljon suuremmat kuin koiran arvo. - Yhteisomistajat toki voivat halutessaan ilman tuomioistuinkäsittelyäkin sopia, että koira myydään heidän kahden välisellä huutokaupalla; koiran siis saa se osapuoli, joka on valmis siitä enemmän maksamaan. Maksettavaksi tietysti tulee vain toisen osapuolen osuus eli puolet - hankintaan liittyvä velka.
Laki eräistä yhteisomistussuhteista 9 - 13 § https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1958/19580180#P9

^^Yhdessä tapauksessa toinen osapuoli joutui maksamaan HUOMATTAVAN summan koirasta koska oli pitänyt sitä itsellään eikä luovuttanut näyttelykäyttöön koiran maksaneelle.^^

Tämä ei liity nyt po. tapaukseen millään tavalla.

^^Todennäköisesti koira määrätään sinulle. Niin on käynyt kaikissa tuntemissani tapauksissa joissa on kiistelty siitä kuka saa koiran jos toinen on sen vain maksanut.^^

Nämäkään tuntemasi tapaukset eivät anna johtoa ap:n tapaukseen. Sinun tapauksissasi on ilmeisesti kiistelty siitä, kuka koiran omistaa. Siitä taas ei ap:n tapauksessa ole lainkaan kysymys: koiran omistavat kauppakirjan osoittamat henkilöt yhteisesti.

Ainoa kyseeseen tuleva menettely, jolleivät asianosaiset (omistajat) muusta sovi, on esineen (koiran) myyminen. "Mikäli esineen jakaminen ei ole mahdollista tai se aiheuttaisi suhteettoman kalliita kustannuksia tai alentaisi huomattavasti esineen arvoa, on oikeudella valta yhteisomistajan vaatimuksesta ja hänen haastatettuaan toiset yhteisomistajat asiassa kuultaviksi määrätä esine myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten." (YhtOmL 9 § 2 mom.)

Lue lisää

Korjattu laskukaava tilanteeseen, missä koiran arvo jakoajankohtana on korkeampi kuin hankinta-arvo, löytyy täältä: http://keskustelu.suomi24.fi/t/13697665#comment-80108218

Korjattu korjaus on täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13697665#comment-80121658

Juu ei kelpaa kauppakirja josta puuttuu allekirjoituksia itsessään todisteena omistajuudesta, sehän on vain paperilappu silloin. Suullinen sopimus tulee voida näyttää toteen tässä tapauksessa siitä että aloittaja on tosiaan lahjoittanut koirasta puolet kaupantekohetkellä. Voi olla aika vaikeaa sitä todistaa.

Höpsis! Kysymys ei ole mistään rikoksesta. Eihän exä väitä, että hän olisi kauppahinnan maksanut, tuohan on päivän selvää, kun kuitti on ap:llä! Exä sen sijaan voisi väittää - vaikken usko että väittäisi -, että hän oli ostaja, mutta hän jäi kauppahinnan velkaa ap:lle, joka sen maksoi. Hän olisi siten edelleen - jos ei ole velkaansa maksanut - velkaa ko. kauppahinnan ap:lle, mutta omistaisi itse koiran. Velka toki tulisi maksettavaksi, kun ap sen vaatisi maksettavaksi.

Näin se vain juridisesti menee, mikä tämän palstan innokkaille "tietäjille" näkyy olevan hepreaa.

nix_nax kirjoitti:

Höpsis! Kysymys ei ole mistään rikoksesta. Eihän exä väitä, että hän olisi kauppahinnan maksanut, tuohan on päivän selvää, kun kuitti on ap:llä! Exä sen sijaan voisi väittää - vaikken usko että väittäisi -, että hän oli ostaja, mutta hän jäi kauppahinnan velkaa ap:lle, joka sen maksoi. Hän olisi siten edelleen - jos ei ole velkaansa maksanut - velkaa ko. kauppahinnan ap:lle, mutta omistaisi itse koiran. Velka toki tulisi maksettavaksi, kun ap sen vaatisi maksettavaksi.

Näin se vain juridisesti menee, mikä tämän palstan innokkaille "tietäjille" näkyy olevan hepreaa.

Lue lisää

Olen aloittaja ja kiitän kommentistasi. Saman vastauksen sain samaan asiaan myös toisaalta, lakiasiantuntijalta, eli oikeassa olet tässä todellakin. Kiitos avustasi.

Mitään velkasuhdetta koiran omistajien kesken ei ole syntynyt, kuten olen edellä jo kommentissani todennut.

Koiran omistamisesta tässä tilanteessa, jossa kauppakirjasta puuttuu toisen ostajan allekirjoitus, voidaan soveltaa asemavaltuutuksen käsitettä.

Asemavaltuutuksesta irtaimen kaupassa on kysymys silloin, kun esim. avopuolisoista ainoastaan toinen allekirjoittaa molempien nimissä kauppakirjan molempien avopuolisoiden lukuun. Asemavaltuutuksen voi toki se osapuoli kiistää, joka ei ole sellaista tarkoittanut. Tässä tilanteessa, kun ilmeisesti toisessa kauppakirjassa on ollut ainakin myyjän ja toisen ostajan allekirjoitus, olisi asemavaltuutuksen puuttuessa koiran ainoa omistaja se, joka ei ole kauppahintaa lainkaan maksanut.

Näin ollen koiran maksaneen ei kannata vedota siihen, että asemavaltuutus on puuttunut, koska koira silloin kuuluisi kokonaan sille, joka on sen saanut maksamatta. Koiran maksajan käytössä olisi tällöin mahdollisuus vaatia perusteettoman edeun palautuksena maksamansa kauppahinta, mutta koira jäisi koiran nimiinsä hankkineen omistukseen.

Höpö höpö! Ko. tilanteessa ei ole ollut kysymys mistään valtuutuksesta, ei asemasellaisestakaan. "Valtuuttajahan" on ollut itse paikalla ja olisi voinut kauppakirjan allekirjoittaa, jollei se hässäkässä, kuten hän itse on kertonut, olisi epähuomiossa jäänyt tekemättä. Ei myyjällä ole voinut olla perusteltua käsitystä siitä, että ap:n avokilla olisi ollut valtuutus allekirjoittaa kauppakirja molempien ostajien puolesta.

Kauppa nyt joka tapauksessa on syntynyt, kun kaupan kohde on ostajille luovutettu ja sovittu kauppahinta on myyjälle maksettu. Ostajat selviävät kauppakirjasta, vaikka siitä toisen ostajan allekirjoitus kerrotusta syystä puuttuukin. Toki ap olisi nimensä omaan kauppakirjan kappaleeseen voinut lykätä tapaamisen jälkeenkin milloin tahansa, jolloin siinä kappaleessa olisivat kaikki vaadittavat nimet. (Kahtenahan kauppakirjaa ei ole pakko tehdä.) Ei hän siinä mitään häviäsi, vaikka sen nyt tekisi - toki ei voittaisikaan.

Puhdasta shaissea jälleen, nix-nax.

Jos kummatkin ostajat olivat paikalla, ei tarvita asemavaltuutuksen käsitettä, koska silloin on ollut kysymys suullisesta valtuutuksesta. Mikäli valtuutusta ei ollut lainkaan, on ainoa omistaja se ostajista, jonka allekirjoitus on kauppakirjassa. Tässä ei muita vaihtoehtoja juridisesti ole olemassa.

Toki kaupan voisi yrittää tulkita suulliseksi kaupaksi, jossa on vain toisen ostajan osalta on tehty kirjallinen muoto, mutta tällainen tulkinta on kovin väkinäinen eikä vastanne niitä tarkoituksia, joita kaupassa on ollut.

Mitään velkaa ei kuitenkaan koiran maksutta saanut ole toiselle "ostajalle".

Edelleen turha yritys valtuuksesta!

Vetosit asemavaltuutukseen, vaikka kummatkin ostajat OLIVAT paikalla. Silloin ei ole tehty myöskään suullista valtuutusta. (Kai ap sen tietäisi, jos olisi avokkinsa suullisesti valtuuttanut.) Valtuutusta ei siten ole ollut lainkaan.

^^Mikäli valtuutusta ei ollut lainkaan, on ainoa omistaja se ostajista, jonka allekirjoitus on kauppakirjassa.^^

Jos olet ketjua seurannut, niin olet huomannut (eri asia on, oletko lukemasi ymmärtänyt), että juuri tällaista olen kertonut ko. tilanteessa ap:n avokin voivan esittää.

^^Tässä ei muita vaihtoehtoja juridisesti ole olemassa.^^

Höpsistä edelleen!

Juridinen vaihtoehto on se, että ap ja avokki ovat TARKOITTANEET ostaa koiran molempien nimiin, mutta hässäkässä ap:n allekirjoitus kauppakirjasta unohtui. Ehkäpä ap käsitti, ettei sitä tarvita, kun hän oli saanut maksusta kuitin. Koiran omistajia siten asianosaisten kaupanteossa ilmenevän tarkoituksen mukaisesti ovat molemmat ostajat, ap ja hänen avokkinsa. Mistään ketjussa ei ilmene, että avokki edes väittäisi yksin omistavansa koiran.

^^Mitään velkaa ei kuitenkaan koiran maksutta saanut ole toiselle "ostajalle".^^

Ap:n avokki, kun lahjaa ei ollut tarkoitettu, on oman osuutensa kauppahinnasta velkaa koko kauppahinnan maksaneelle.

Aloittajalla on siis ilmeisesti tiliotteella näkyvissä tämä maksutapahtuma myyjälle? Koirakaupassa ei muuta kuittia tule kuin kauppakirja, johon kirjataan onko kauppahinta maksettu kokonaan vai ei.

Miksei aloittaja ole allekirjoittanut kauppakirjaa, jos kerta on ollut paikalla? Onko hän edes ollut paikalla, jos vain avopuolison allekirjoitus löytyy kauppakirjasta?

^^Koirakaupassa ei muuta kuittia tule kuin kauppakirja, johon kirjataan onko kauppahinta maksettu kokonaan vai ei.^^

Mikä sinä olet sanomaan, miten ap:n kaupassa on menetelty?! Jos erillinen kuitti on annettu, niin sitten on. Eri asia on, oliko tuo tarpeen, jos kauppakirjassa on kuitattu kauppahinta saaduksi.

nix_nax kirjoitti:

Edelleen turha yritys valtuuksesta!

Vetosit asemavaltuutukseen, vaikka kummatkin ostajat OLIVAT paikalla. Silloin ei ole tehty myöskään suullista valtuutusta. (Kai ap sen tietäisi, jos olisi avokkinsa suullisesti valtuuttanut.) Valtuutusta ei siten ole ollut lainkaan.

^^Mikäli valtuutusta ei ollut lainkaan, on ainoa omistaja se ostajista, jonka allekirjoitus on kauppakirjassa.^^

Jos olet ketjua seurannut, niin olet huomannut (eri asia on, oletko lukemasi ymmärtänyt), että juuri tällaista olen kertonut ko. tilanteessa ap:n avokin voivan esittää.

^^Tässä ei muita vaihtoehtoja juridisesti ole olemassa.^^

Höpsistä edelleen!

Juridinen vaihtoehto on se, että ap ja avokki ovat TARKOITTANEET ostaa koiran molempien nimiin, mutta hässäkässä ap:n allekirjoitus kauppakirjasta unohtui. Ehkäpä ap käsitti, ettei sitä tarvita, kun hän oli saanut maksusta kuitin. Koiran omistajia siten asianosaisten kaupanteossa ilmenevän tarkoituksen mukaisesti ovat molemmat ostajat, ap ja hänen avokkinsa. Mistään ketjussa ei ilmene, että avokki edes väittäisi yksin omistavansa koiran.

^^Mitään velkaa ei kuitenkaan koiran maksutta saanut ole toiselle "ostajalle".^^

Ap:n avokki, kun lahjaa ei ollut tarkoitettu, on oman osuutensa kauppahinnasta velkaa koko kauppahinnan maksaneelle.

Lue lisää

Et näemmä ole kartalla yhtään. Mutta se ei ole ihme, onhan ap. kirjoitellut sekavasti asiasta.

Asemavaltuutuksesta kertomani oli tietenkin sillä oletuksella, että molemmat EIVÄT OLLEET PAIKALLA KAUPANTEKOTILAISUUDESSA. Tämä asia on ap:n kertomuksessa ollut kovin epäselvää.

Nyt sitten sinä selität lisää oletuksiasi siitä, mitä osapuolet ovat sopineet valtuutuksesta. Jos siitä ei ole mitään sovittu eikä voida katsoa olosuhteisiinkaan nähden hiljaisesti sovitun, silloin mitään pätevää kauppaa ei ap:n ja myyjän välillä tietenkään ole tapahtunut.

nix-nax:
>> Juridinen vaihtoehto on se, että ap ja avokki ovat TARKOITTANEET ostaa koiran molempien nimiin, mutta hässäkässä ap:n allekirjoitus kauppakirjasta unohtui. >>

Tällaista vaihtoehtoa ei JURIDISESTI ole olemassa. Jos ap ei ilmaissut tahtoaan (so. allekirjoittanut kauppakirjaa) ostaa koira eikä hän ollut antanut myöskään valtuutusta kumppanilleen, kauppaa ei ole hänen osaltaan tehty. Vaikka heillä olisi ollut tällainen tarkoitus, se ei olisi toteutunut juridisesti.

Mahdollisesti olosuhteet huomioiden voitaisiin ajatella niin, että ap antoi hiljaisen suostumuksen valtuutukseen, jolloin hänkin olisi tullut kauppakirjan yhden ostajan allekirjoituksella pätevästi kaupan osapuoleksi.

Merkillistä on, että oikaistuani jo asian edelleen väität, että avokki olisi velkaa ap:lle puolet kauppahinnasta. Kaipa osapuolet tietäisivät, jos olisivat velasta sopineet. Mikään ei osoita, että he olisivat sopineet velkasuhteesta keskenään. Silloin velkasuhdetta ei ole olemassa.

Sinun kannattaa tutustua, mitä olen kirjoittanut perusteettoman edun palauttamisen mahdollisuudesta aiemmin tälläpalstalla. Enempää en ala taukkeja opastamaan!

Voi, voi tuota argumentoinnin tasottomuutta!

^^Jos ap ei ilmaissut tahtoaan (so. allekirjoittanut kauppakirjaa) ostaa koira eikä hän ollut antanut myöskään valtuutusta kumppanilleen, kauppaa ei ole hänen osaltaan tehty. Vaikka heillä olisi ollut tällainen tarkoitus, se ei olisi toteutunut juridisesti.^^

Luuletko todella, että koiran kaupan ("juridisen toteutumisen") muotovaatimuksena olisi kirjallinen sopimus, kauppakirja?! Ei todellakaan ole. Annettiinpa nyt po. asiakirjalle mikä merkitys tahansa, kerrotuissa ap:n selvittämissä oloissa kauppa joka tapauksessa on kiistatta tehty. Kaupan kohde on luovutettu ostajille ja kauppahinta on maksettu.

Kysymys on vain siitä, kuka/ketkä on/ovat ostajataho. Olosuhteet, joita kauppakirjan teksti vahvasti tukee, osoittavat, että ostajina ovat olleet sekä ap että hänen avokkinsa.

^^Mikään ei osoita, että he olisivat sopineet velkasuhteesta keskenään. Silloin velkasuhdetta ei ole olemassa.^^

Kun ap maksoi yhteisen hankinnan yksin, avokin, jos hän väittäisi saaneensa puolet kauppahinnasta lahjaksi, olisi näytettävä väitteensä toteen. Tai sitten vedottava siihen, että hän on velan jollain (esim. vastaavin) tavoin ap:lle maksanut. Ap:n mukaan tällaista väitettä ei ole esitetty.

nix_nax kirjoitti:

Voi, voi tuota argumentoinnin tasottomuutta!

^^Jos ap ei ilmaissut tahtoaan (so. allekirjoittanut kauppakirjaa) ostaa koira eikä hän ollut antanut myöskään valtuutusta kumppanilleen, kauppaa ei ole hänen osaltaan tehty. Vaikka heillä olisi ollut tällainen tarkoitus, se ei olisi toteutunut juridisesti.^^

Luuletko todella, että koiran kaupan ("juridisen toteutumisen") muotovaatimuksena olisi kirjallinen sopimus, kauppakirja?! Ei todellakaan ole. Annettiinpa nyt po. asiakirjalle mikä merkitys tahansa, kerrotuissa ap:n selvittämissä oloissa kauppa joka tapauksessa on kiistatta tehty. Kaupan kohde on luovutettu ostajille ja kauppahinta on maksettu.

Kysymys on vain siitä, kuka/ketkä on/ovat ostajataho. Olosuhteet, joita kauppakirjan teksti vahvasti tukee, osoittavat, että ostajina ovat olleet sekä ap että hänen avokkinsa.

^^Mikään ei osoita, että he olisivat sopineet velkasuhteesta keskenään. Silloin velkasuhdetta ei ole olemassa.^^

Kun ap maksoi yhteisen hankinnan yksin, avokin, jos hän väittäisi saaneensa puolet kauppahinnasta lahjaksi, olisi näytettävä väitteensä toteen. Tai sitten vedottava siihen, että hän on velan jollain (esim. vastaavin) tavoin ap:lle maksanut. Ap:n mukaan tällaista väitettä ei ole esitetty.

Lue lisää

Olen aloittaja ja koira haettiin yhdessä exän kanssa ja minä maksoin kauppahinnan yksin. Kauppakirjassa on kummankin nimet, minun ja exän. Ex on tarjonnut koirasta minimaalisen summan rahaa jotta saisi sen omiin nimiinsä. En ole tähän pilkkahintaan suostunut. Se kuitenkin jo kertoo että ex tietää olevansa velkaa minulle. Kuten onkin. Olimme siis kumpikin paikalla kun kauppa tehtiin. En todellakaan tarkoittanut lahjoittaa exälle koiraa millään tavalla mutta en hölmönä tajunnut että hänen nimeään ei tule olla silloin kauppakirjassakaan. Oletin että maksajana olen automaattisesti yksin koiran omistaja. Tyhmä olin. Joka tapauksessa kauppakirjasta puuttuu niin myyjän kuin minun allekirjoitukset joten aika mitätön paperi. Ex todistakoon itse sen että koirasta jotain omistaa.

Ei näy sinulle menevän perille, että kauppakirja vaillinaisenakaan (myyjän allekirjoitushan löytyy toisesta kappaleesta ja omasi kertomasi mukaan jäi "hässäkässä" laittamatta) ei ole "mitätön paperi". Se puhuu sen puolesta, että olette olleet yhteiseen lukuun eli yhteiseksi koiraa ostamassa. Jos näin on, et ole lahjoittanut puolta koiraa - kun kumpikin olette sitä mieltä, että avokkisi on sinulle kaupasta velkaa - vaan välillenne on syntynyt tuo vetoamanne velkasuhde. Jos olisit ostanut koiran vain itsellesi ja sen kokonaan maksanut, niin eihän avokkisi silloin olisi jäänyt sinulle lainkaan velkaa. Vetoamalla velkaan samalla myönnät sen, että koira oli hankittu yhteiseksi.

Jos sovitte, että koira jää avokille, hänen tulee maksaa sinulle puolet koiran nykyarvosta velkansa eli puolet koiran ostohinnasta. Toisin päin taas sinä maksaisit avokille puolet koiran nykyarvosta vähennettynä avokin velalla. Koeta nyt jo lopulta ymmärtää kuvio!

nix_nax kirjoitti:

Ei näy sinulle menevän perille, että kauppakirja vaillinaisenakaan (myyjän allekirjoitushan löytyy toisesta kappaleesta ja omasi kertomasi mukaan jäi "hässäkässä" laittamatta) ei ole "mitätön paperi". Se puhuu sen puolesta, että olette olleet yhteiseen lukuun eli yhteiseksi koiraa ostamassa. Jos näin on, et ole lahjoittanut puolta koiraa - kun kumpikin olette sitä mieltä, että avokkisi on sinulle kaupasta velkaa - vaan välillenne on syntynyt tuo vetoamanne velkasuhde. Jos olisit ostanut koiran vain itsellesi ja sen kokonaan maksanut, niin eihän avokkisi silloin olisi jäänyt sinulle lainkaan velkaa. Vetoamalla velkaan samalla myönnät sen, että koira oli hankittu yhteiseksi.

Jos sovitte, että koira jää avokille, hänen tulee maksaa sinulle puolet koiran nykyarvosta velkansa eli puolet koiran ostohinnasta. Toisin päin taas sinä maksaisit avokille puolet koiran nykyarvosta vähennettynä avokin velalla. Koeta nyt jo lopulta ymmärtää kuvio!

Lue lisää

Hei, olen ymmärtänytkin asian ja se menee juuri noin kuin olet sanonutkin. En väitä yhtään vastaan. Ex luulee voivansa pantata koiraa ilmaiseksi, minähän en hänen omistukseensa vain koiraa suostu siirtämään ilman että saan sen puolet kauppahinnasta joka on päälle tuhat euroa.

Olen koittanut selittää hänelle sitä että en halua jatkaa yhteisomistusta ja silloin kyseeseen tulee purku joka on helkkarin kallis prosessi, huomattavasti kalliimpi kuin puolet koiran kauppahinnasta. No ei auta kuin mennä käräjille sitten. Olen tarjonnut mahdollisuutta siihen että hän lunastaa koiran puolella kauppahinnasta tai sitten otan sen itselleni, mutta mikään ei kelpaa kun hän haluaa sen joko ilmaiseksi tai sitten mitättömällä hinnalla johon en tule suostumaan.

aloittajakoira kirjoitti:

Hei, olen ymmärtänytkin asian ja se menee juuri noin kuin olet sanonutkin. En väitä yhtään vastaan. Ex luulee voivansa pantata koiraa ilmaiseksi, minähän en hänen omistukseensa vain koiraa suostu siirtämään ilman että saan sen puolet kauppahinnasta joka on päälle tuhat euroa.

Olen koittanut selittää hänelle sitä että en halua jatkaa yhteisomistusta ja silloin kyseeseen tulee purku joka on helkkarin kallis prosessi, huomattavasti kalliimpi kuin puolet koiran kauppahinnasta. No ei auta kuin mennä käräjille sitten. Olen tarjonnut mahdollisuutta siihen että hän lunastaa koiran puolella kauppahinnasta tai sitten otan sen itselleni, mutta mikään ei kelpaa kun hän haluaa sen joko ilmaiseksi tai sitten mitättömällä hinnalla johon en tule suostumaan.

Lue lisää

Ex on siis itse päätellyt koiran arvon jollain oudolla laskutavalla mikä on täysin naurettavaa. Ei lähellekään todellsita arvoa. :D Sitten hän oli siitä summasta vähentänyt ns. minun osuuteni vielä pois jotenkin todella ihmeellisesti. Oli niin naurussa pitelemistä kun hän kirkkain silmin selitti sitä laskutapaansa. Voi luoja.

nix_nax kirjoitti:

Voi, voi tuota argumentoinnin tasottomuutta!

^^Jos ap ei ilmaissut tahtoaan (so. allekirjoittanut kauppakirjaa) ostaa koira eikä hän ollut antanut myöskään valtuutusta kumppanilleen, kauppaa ei ole hänen osaltaan tehty. Vaikka heillä olisi ollut tällainen tarkoitus, se ei olisi toteutunut juridisesti.^^

Luuletko todella, että koiran kaupan ("juridisen toteutumisen") muotovaatimuksena olisi kirjallinen sopimus, kauppakirja?! Ei todellakaan ole. Annettiinpa nyt po. asiakirjalle mikä merkitys tahansa, kerrotuissa ap:n selvittämissä oloissa kauppa joka tapauksessa on kiistatta tehty. Kaupan kohde on luovutettu ostajille ja kauppahinta on maksettu.

Kysymys on vain siitä, kuka/ketkä on/ovat ostajataho. Olosuhteet, joita kauppakirjan teksti vahvasti tukee, osoittavat, että ostajina ovat olleet sekä ap että hänen avokkinsa.

^^Mikään ei osoita, että he olisivat sopineet velkasuhteesta keskenään. Silloin velkasuhdetta ei ole olemassa.^^

Kun ap maksoi yhteisen hankinnan yksin, avokin, jos hän väittäisi saaneensa puolet kauppahinnasta lahjaksi, olisi näytettävä väitteensä toteen. Tai sitten vedottava siihen, että hän on velan jollain (esim. vastaavin) tavoin ap:lle maksanut. Ap:n mukaan tällaista väitettä ei ole esitetty.

Lue lisää

nix-nax on legendaarinen pösilö, joka vielä "tietämyksellään" jakelee neuvoja muille!

Olen jo 22.7. kirjoittanut, että suullinen sopimuskin voisi tulla kysymykseen, mutta sellainen tulkinta olisi kovin väkinäinen. Jos ei lukutaitokaan omaa kannattaisi olla ehdottomasti kommentoimatta toisia.

Lahjasta en ole puhunut mitään, joten siihen en kommentoi mitään. Velkasuhdetta osapuolten kesken ei kuitenkaan synny sillä, että toinen avopuolisoista maksaa jonkin yhteisen ostoksen yksin. Myöskään se, että avopuoliso tarjoaa rahaa saadakseen koiran itselleen, ei osoita minkäänlaista velkasuhdetta olevaksi. Hän vain haluaa ostaa koiran taisen puolikkaan itselleen ja tekee sitä koskevan tarjouksen.

Kysymys on yksinomaan ja vain perusteettoman edun palauttamisesta, josta olen kertonut jo 22.7. seuraavasti: "Yhteisen koiran puoliksi kummallekin nimiinsä hankkineista henkilöistä se, joka on maksanut koiran kokonaan voi mahdollisesti vaatia perusteettoman edun palauttamista toiselta omistajalta. Jos palauttamisen edellytykset ovat olemassa, voidaan koiran maksaneelle velvoittaa suorittamaan se pääoman nimellismäärä, jonka hän on maksanut toisen osuutta koirasta (siis tapauksessa puolet koiran kauppahinnasta). Mitään korkoa koiran maksaneella ei ole oikeutta saada eikä mahdollista arvon nousua oteta huomioon perusteettoman edun palauttamisessa."

Korjataan_taas on ilmeisesti iänikuisjäärä "Käräjätuomari" tai muu samantasoinen veijari palstan menneisyydestä, joka silloin tällöin pompahtaa esiin ideoitaan kauppaamaan.

Kun asianosasten (ap avokki) ilmeinen yhteinen tarkoitus kauppakirjasekoilusta huolimatta on ollut ostaa koira yhteiseen lukuun molempien omistukseen , koira on kaupassa tullut heidän yhteiseen omistukseensa. Heidän tarkoituksensa, sen perusteella mitä tänne on kerrottu, ei kuitenkaan ole ollut, että ap, maksaessaan koko kauppahinnan, olisi näin menetellessään tarkoittanut lahjoittaa avokin osuuden kauppahinnasta (½) avokille. Siten asianosaisten välille on muodostunut konkludenttisen sopimuksen mukaisesti velkasuhde.

Arvonnousun sekoittaminen asiaan menee jo täydelliseksi plörinäksi. Kun yhteisomistus puretaan, jaettavaksi tulee esineen arvo purkuhetkellä. Olkoonpa se suurempi tai pienempi kuin hankinta-arvo, puoliksi se menee. Sen lisäksi ohetaan huomioon velan nimellisarvo suoritusta lisäävänä tai vähentävänä sen mukaan, kummalle osapuolelle koira tulee.

nix_nax kirjoitti:

Ei näy sinulle menevän perille, että kauppakirja vaillinaisenakaan (myyjän allekirjoitushan löytyy toisesta kappaleesta ja omasi kertomasi mukaan jäi "hässäkässä" laittamatta) ei ole "mitätön paperi". Se puhuu sen puolesta, että olette olleet yhteiseen lukuun eli yhteiseksi koiraa ostamassa. Jos näin on, et ole lahjoittanut puolta koiraa - kun kumpikin olette sitä mieltä, että avokkisi on sinulle kaupasta velkaa - vaan välillenne on syntynyt tuo vetoamanne velkasuhde. Jos olisit ostanut koiran vain itsellesi ja sen kokonaan maksanut, niin eihän avokkisi silloin olisi jäänyt sinulle lainkaan velkaa. Vetoamalla velkaan samalla myönnät sen, että koira oli hankittu yhteiseksi.

Jos sovitte, että koira jää avokille, hänen tulee maksaa sinulle puolet koiran nykyarvosta velkansa eli puolet koiran ostohinnasta. Toisin päin taas sinä maksaisit avokille puolet koiran nykyarvosta vähennettynä avokin velalla. Koeta nyt jo lopulta ymmärtää kuvio!

Lue lisää

"Jos sovitte, että koira jää avokille, hänen tulee maksaa sinulle puolet koiran nykyarvosta velkansa eli puolet koiran ostohinnasta."

Ei aivan näin, sillä puolet nykyarvosta pitää sisällään myös hankinnasta jääneen velkaosuuden. Korjattu kaava löytyy täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13697665#comment-80108218

nix_nax kirjoitti:

Korjataan_taas on ilmeisesti iänikuisjäärä "Käräjätuomari" tai muu samantasoinen veijari palstan menneisyydestä, joka silloin tällöin pompahtaa esiin ideoitaan kauppaamaan.

Kun asianosasten (ap avokki) ilmeinen yhteinen tarkoitus kauppakirjasekoilusta huolimatta on ollut ostaa koira yhteiseen lukuun molempien omistukseen , koira on kaupassa tullut heidän yhteiseen omistukseensa. Heidän tarkoituksensa, sen perusteella mitä tänne on kerrottu, ei kuitenkaan ole ollut, että ap, maksaessaan koko kauppahinnan, olisi näin menetellessään tarkoittanut lahjoittaa avokin osuuden kauppahinnasta (½) avokille. Siten asianosaisten välille on muodostunut konkludenttisen sopimuksen mukaisesti velkasuhde.

Arvonnousun sekoittaminen asiaan menee jo täydelliseksi plörinäksi. Kun yhteisomistus puretaan, jaettavaksi tulee esineen arvo purkuhetkellä. Olkoonpa se suurempi tai pienempi kuin hankinta-arvo, puoliksi se menee. Sen lisäksi ohetaan huomioon velan nimellisarvo suoritusta lisäävänä tai vähentävänä sen mukaan, kummalle osapuolelle koira tulee.

Lue lisää

"Sen lisäksi ohetaan huomioon velan nimellisarvo suoritusta lisäävänä tai vähentävänä sen mukaan, kummalle osapuolelle koira tulee."

Huomioon ottaminen tarkoittaa, että jos A saa koiran, hän voi vähentää B:lle suoritettavasta summasta saamisensa B:ltä. Jos B saa koiran, velka kuittaantuu sillä, että B maksaa A:lle puolet koiran jakohetken arvosta (jos se on korkeampi kuin hankinta-arvo). http://keskustelu.suomi24.fi/t/13697665#comment-80108218

B:n saadessa koiran velka ei kuittaudu noin. Täällä oikea laskutapa:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13697665#comment-80121658

nix_nax kirjoitti:

Korjataan_taas on ilmeisesti iänikuisjäärä "Käräjätuomari" tai muu samantasoinen veijari palstan menneisyydestä, joka silloin tällöin pompahtaa esiin ideoitaan kauppaamaan.

Kun asianosasten (ap avokki) ilmeinen yhteinen tarkoitus kauppakirjasekoilusta huolimatta on ollut ostaa koira yhteiseen lukuun molempien omistukseen , koira on kaupassa tullut heidän yhteiseen omistukseensa. Heidän tarkoituksensa, sen perusteella mitä tänne on kerrottu, ei kuitenkaan ole ollut, että ap, maksaessaan koko kauppahinnan, olisi näin menetellessään tarkoittanut lahjoittaa avokin osuuden kauppahinnasta (½) avokille. Siten asianosaisten välille on muodostunut konkludenttisen sopimuksen mukaisesti velkasuhde.

Arvonnousun sekoittaminen asiaan menee jo täydelliseksi plörinäksi. Kun yhteisomistus puretaan, jaettavaksi tulee esineen arvo purkuhetkellä. Olkoonpa se suurempi tai pienempi kuin hankinta-arvo, puoliksi se menee. Sen lisäksi ohetaan huomioon velan nimellisarvo suoritusta lisäävänä tai vähentävänä sen mukaan, kummalle osapuolelle koira tulee.

Lue lisää

Nix-nax:
>>Kun asianosasten (ap avokki) ilmeinen yhteinen tarkoitus kauppakirjasekoilusta huolimatta on ollut ostaa koira yhteiseen lukuun molempien omistukseen , koira on kaupassa tullut heidän yhteiseen omistukseensa. >>

Ei voi kuin ihmetellä nix-nax nimimerkin lukutaidon puutetta!

Olen itse todennut saman jo aiemmin, joten tästä meillä ei ole ollut mitään erimielisyyttä. Osapuolet ovat halunneet ostaa koiran yhteiseen lukuun ja he ovat myös koiran yhteisomistajiksi tulleet. Tämähän on täysin selviö!

>Yhteinen tarkoitus< ei kuitenkaan tee kenestäkään omistajaa.

Miten asia sitten juridisesti voidaan selittää, sitä nix-nax ei diletanttina maalikkona näytä ymmärtävän. Tämä hänelle anteeksi suotakoon, mutta toisen, joka asian hänelle oikaisee, moittiminen, on sairasta.

Koiran yhteisomistus on selitettävissä tapauksen olosuhteissa sillä, että koiran maksanut on antanut konludenttisen valtuutuksen avokilleen kauppakirjan allekirjoittamiseksi molempien lukuun. Näin hän tullut koiran osaomistajaksi yhdessä avokkinsa kanssa. Näin asia on, kuten olen lukuisia kertoja jo oikaissut.

nix_nax:
>>Heidän tarkoituksensa, sen perusteella mitä tänne on kerrottu, ei kuitenkaan ole ollut, että ap, maksaessaan koko kauppahinnan, olisi näin menetellessään tarkoittanut lahjoittaa avokin osuuden kauppahinnasta (½) avokille. >>

Lahjasta ei ole kysymys. En ymmärrä, miksi pidät tätä lahjoitusta tässä jatkuvasti esillä, kun en siihen ole mitään todennut.

Vaikka lahjoitusta ei ole tapahtunut, se ei tee kenestäkään velallista (eikä tässä avokista velkojaa). Konkludenttinen velkasuhde nyt on tässä tapauksessa täysin älytöntä puhetta. Annetut tiedot eivät riitä arvioimaan tällaista poikkeuksellisista tilannetta tarkoitetun. Velan hiljaisen sopimisen tulisi olla tässä tapauksessa avokkien aiemman käyttäytymisen nojalla perusteltavissa. Meillä ei ole kuitenkaan tiedossa, miten avokit ovat raha-asioissaan aiemmin sihteensa aikana menetelleet, ts. onko muodostunut sellaista käytäntöä, että maksaja aina suorittaisi toisen osapuolen "liikamaksun" toiselle jonkin ajan kuluttua.

Sen sijaan perustettoman edun palauttaminen on yleisen oikeuskäytännön mukainen menettelytapa, jolla tämänkaltaiset tilanteet juridisesti ymmärretään ja saadaan myöhemmässä tarkastelussa oikaistuksi osapuolten välillä.

nix-nax:
>>Arvonnousun sekoittaminen asiaan menee jo täydelliseksi plörinäksi. Kun yhteisomistus puretaan, jaettavaksi tulee esineen arvo purkuhetkellä. >>

Nix-naxin tietämättömyys perusteettoman edun palauttamisesta huutaa jo tyhjyyttää!!!

Nimittäin, kuten totesin edellisessä viestissäni, mahdollista koiran arvon nousua ei oteta huomioon perusteettoman edun palauttamisessa. Tämä asia on juuri niin kuin sen sanoin. Nix-naxin moitteet plörinöistä lorahtavat tälläkin kertaa hänen omiin housuhinsa!

Yhteisomistuksen purkamisesta en ole kirjoittanut sitten yhtään ainoaa sanaa. Tämä johtuu siitä, että nix-nax kirjotuksia ei ole ollut aihetta oikaista niiltä osin, mitä hän on kirjoittanut yhteisomaisuuden purkamisesta. Mutta tätäkään asiaa nix-nax ei ole oivaltanut, koska hän ei ymmärrä, miten asia olisi juridisesti hahmotettava kokonaisuutena.

Päätän omalta osaltani kommentoinnin tähän.

"Päätän omalta osaltani kommentoinnin tähän."

Ole hyvä vain. Itse olen tosin taipuvainen uskomaan Nix_Naxin perustelua, vaikka hänen perustelunsa ei sovi ap:lle, mutta niin se elämä joskus erkkiä heittelee.

Miten muuten käy, jos ap. jollain ilveellä saa osaksi omistamansa koiran haltuunsa, ja entinen avokki tulee poliisien kanssa elukkaa penäämään. Jos ap. sanoo, että koira on siellä jossain ja muisti tarkistuu, kun ex suorittaa velkansa.

Lähteekö ap poliisien mukaan putkaan muistin virkistykseen vai onko ex:n purtava hammasta?

Korjaan_taas kirjoitti:

Nix-nax:
>>Kun asianosasten (ap avokki) ilmeinen yhteinen tarkoitus kauppakirjasekoilusta huolimatta on ollut ostaa koira yhteiseen lukuun molempien omistukseen , koira on kaupassa tullut heidän yhteiseen omistukseensa. >>

Ei voi kuin ihmetellä nix-nax nimimerkin lukutaidon puutetta!

Olen itse todennut saman jo aiemmin, joten tästä meillä ei ole ollut mitään erimielisyyttä. Osapuolet ovat halunneet ostaa koiran yhteiseen lukuun ja he ovat myös koiran yhteisomistajiksi tulleet. Tämähän on täysin selviö!

>Yhteinen tarkoitus< ei kuitenkaan tee kenestäkään omistajaa.

Miten asia sitten juridisesti voidaan selittää, sitä nix-nax ei diletanttina maalikkona näytä ymmärtävän. Tämä hänelle anteeksi suotakoon, mutta toisen, joka asian hänelle oikaisee, moittiminen, on sairasta.

Koiran yhteisomistus on selitettävissä tapauksen olosuhteissa sillä, että koiran maksanut on antanut konludenttisen valtuutuksen avokilleen kauppakirjan allekirjoittamiseksi molempien lukuun. Näin hän tullut koiran osaomistajaksi yhdessä avokkinsa kanssa. Näin asia on, kuten olen lukuisia kertoja jo oikaissut.

nix_nax:
>>Heidän tarkoituksensa, sen perusteella mitä tänne on kerrottu, ei kuitenkaan ole ollut, että ap, maksaessaan koko kauppahinnan, olisi näin menetellessään tarkoittanut lahjoittaa avokin osuuden kauppahinnasta (½) avokille. >>

Lahjasta ei ole kysymys. En ymmärrä, miksi pidät tätä lahjoitusta tässä jatkuvasti esillä, kun en siihen ole mitään todennut.

Vaikka lahjoitusta ei ole tapahtunut, se ei tee kenestäkään velallista (eikä tässä avokista velkojaa). Konkludenttinen velkasuhde nyt on tässä tapauksessa täysin älytöntä puhetta. Annetut tiedot eivät riitä arvioimaan tällaista poikkeuksellisista tilannetta tarkoitetun. Velan hiljaisen sopimisen tulisi olla tässä tapauksessa avokkien aiemman käyttäytymisen nojalla perusteltavissa. Meillä ei ole kuitenkaan tiedossa, miten avokit ovat raha-asioissaan aiemmin sihteensa aikana menetelleet, ts. onko muodostunut sellaista käytäntöä, että maksaja aina suorittaisi toisen osapuolen "liikamaksun" toiselle jonkin ajan kuluttua.

Sen sijaan perustettoman edun palauttaminen on yleisen oikeuskäytännön mukainen menettelytapa, jolla tämänkaltaiset tilanteet juridisesti ymmärretään ja saadaan myöhemmässä tarkastelussa oikaistuksi osapuolten välillä.

nix-nax:
>>Arvonnousun sekoittaminen asiaan menee jo täydelliseksi plörinäksi. Kun yhteisomistus puretaan, jaettavaksi tulee esineen arvo purkuhetkellä. >>

Nix-naxin tietämättömyys perusteettoman edun palauttamisesta huutaa jo tyhjyyttää!!!

Nimittäin, kuten totesin edellisessä viestissäni, mahdollista koiran arvon nousua ei oteta huomioon perusteettoman edun palauttamisessa. Tämä asia on juuri niin kuin sen sanoin. Nix-naxin moitteet plörinöistä lorahtavat tälläkin kertaa hänen omiin housuhinsa!

Yhteisomistuksen purkamisesta en ole kirjoittanut sitten yhtään ainoaa sanaa. Tämä johtuu siitä, että nix-nax kirjotuksia ei ole ollut aihetta oikaista niiltä osin, mitä hän on kirjoittanut yhteisomaisuuden purkamisesta. Mutta tätäkään asiaa nix-nax ei ole oivaltanut, koska hän ei ymmärrä, miten asia olisi juridisesti hahmotettava kokonaisuutena.

Päätän omalta osaltani kommentoinnin tähän.

Lue lisää

Korjailijan yhdeksän päivän tuumimisen tulos on lopulta nähtävissä yllä. Siitä voisi todeta, kuten sadun hiiriräätälin yrityksistä: ei tullut kankaasta takkia, ei housuja, ei liiviä, ei kintaita, lopulta ei mitään.

nix_nax kirjoitti:

Korjailijan yhdeksän päivän tuumimisen tulos on lopulta nähtävissä yllä. Siitä voisi todeta, kuten sadun hiiriräätälin yrityksistä: ei tullut kankaasta takkia, ei housuja, ei liiviä, ei kintaita, lopulta ei mitään.

Lue lisää

Imartelet itseäsi. En ole tuuminut asiaa päivääkään, mutta minulla on oma elämä toisin kuin eräillä, jotka "päivystävät" näillä palstoilla terrorisoimassa.

Viimeinen kommenttisi osoittaa jälleen omimman kyvykkyytesi. Mitään virheitä et myönnä, vaikka et osaa esittää yhtäkään asiallista kommenttia kirjoittamiini oikaisuihin. Hah, pah!!

Korjailija eilen:
"Päätän omalta osaltani kommentoinnin tähän."

Etpä malttanutkaan. Taisi kalikka kalahtaa. Mutta minun puolestani kyllä saa sinun oikomisesi jo riittää.

nix_nax kirjoitti:

Korjailija eilen:
"Päätän omalta osaltani kommentoinnin tähän."

Etpä malttanutkaan. Taisi kalikka kalahtaa. Mutta minun puolestani kyllä saa sinun oikomisesi jo riittää.

Lue lisää

Sepä ei ollut kommnetti itse asiaan. Kirjoitin sellaisen kuitenkin vielä, koska lukutaitosi on niin heikko, että oli syytä tuoda sekin seikka vielä esiin.

nix_nax kirjoitti:

Korjailija eilen:
"Päätän omalta osaltani kommentoinnin tähän."

Etpä malttanutkaan. Taisi kalikka kalahtaa. Mutta minun puolestani kyllä saa sinun oikomisesi jo riittää.

Lue lisää

Sepä ei ollut kommentti itse asiaan. Kirjoitin sen sijaan oikean kommentinkin lukutaitosi puutteellisuudesta, koska se tuntui vielä aiheelliselta.

aloittajakoira kirjoitti:

Hei, olen ymmärtänytkin asian ja se menee juuri noin kuin olet sanonutkin. En väitä yhtään vastaan. Ex luulee voivansa pantata koiraa ilmaiseksi, minähän en hänen omistukseensa vain koiraa suostu siirtämään ilman että saan sen puolet kauppahinnasta joka on päälle tuhat euroa.

Olen koittanut selittää hänelle sitä että en halua jatkaa yhteisomistusta ja silloin kyseeseen tulee purku joka on helkkarin kallis prosessi, huomattavasti kalliimpi kuin puolet koiran kauppahinnasta. No ei auta kuin mennä käräjille sitten. Olen tarjonnut mahdollisuutta siihen että hän lunastaa koiran puolella kauppahinnasta tai sitten otan sen itselleni, mutta mikään ei kelpaa kun hän haluaa sen joko ilmaiseksi tai sitten mitättömällä hinnalla johon en tule suostumaan.

Lue lisää

Et nyt ymmärrä sitä, että kauppa on laillinen, eikä silloin kyseeseen tule milloinkaan kaupan purku. Kauppa on laillinen, kun kauppahinta on maksettu ja kauppakirja tehty eikä kaupan kohteessa ole vikaa. Yhteisomistajuuden purku voisi tulla kyseeseen, mutta silloinkin vahvoilla on ex, koska kauppakirja on hänen nimissään. Miten osoitat jälkeenpäin ettet halunnut ostaa koiraa hänelle lahjaksi vaan molemmille yhteiseksi, kun et kauppakirjaa allekirjoittanut, vaikka olit paikalla? Kalliiksi tulee käräjät sille joka häviää, eikä ole mitenkään varmaa että voitat. Hävitessäsi maksat itse vastapuolen kulut, sillä vakuutuksesi ei niitä korvaa. Vaikuttaa siltä ettet ole lainkaan kiinnostunut koirasta, vaan vaadit maksua, jotta saisit exällesi ongelmia, joten sovussa ette eronneet. Asianajajat nauttivat, kun moisia pikkuasioita viedään oikeuteen ja asianajajat kummallkin puolella pääsevät helpolla tienaamaan asian arvoon nähden moninkertaiset palkkiot. Jos exällä ei ole oikeuturvavakuutusta, eikä ole kovin varakas, niin hän saa sinua paljon halvemmalla oikeusapua. On harhaluulo että vain varattomat saisivat oikeusapua. Varattomat saavat ilmaiseksi, ja muut halvemmalla. Hinta riippuu varallisuudesta. Ja lisäksi vielä: kun tuollaiseswta pikkujutusta lähdet oikeuteen, ei ole mitenkään varmaa että vakuutuksestasi huolimatta saisit sieltä tuollaiseen korvausta. Luepa oikeusturvavakuutuksesi ehdot, ennne kuin etenet.

Sinun mielestäsi siis aloittajan pitäisi vain ottaa takkiinsa ja antaa ex:nsä pitää koira ja olla maksamatta omaa osuuttaan elukasta.

Aika paksua sontaa oksennat.

Se että ero oli mahdollisesti riitainen, ei merkitse tämän asian kohdalla mitään ja jos ex ei hoida osuuttaan niin siitä aiheutuvat seuraukset ovat ex:n ongelmia. Eikä siitä tule syyttää ap:tä.

Debattia seuranneille tiedoksi:

Korjailija:
^^Nix-naxin virhe on ollut sotkea velkasuhteita asiaan, jonka olenkin ansiokkaasti oikaissut.^^

Korjailija-ressu ei "ansiokkaassa oikaisussaan" näköjään ymmärrä, että yhtä hyvin velasta kuin muustakin voidaan sopia, paitsi nimenomaisesti, myös konkludenttisesti. Korjailija sentään on sen ymmärtänyt, että koira oli tarkoitus ostaa yhteiseen lukuun, ja että koira siten tuli yhteiseen omistukseen. Sitä korjailija ei enää ole ymmärtänyt, että kun tuossa yhteydessä ei ollut sovittu, että ap lahjoittaisi exälle tämän osuuden maksamastaan kauppahinnasta (mitä exä ei edes ole väittänyt), asianosaisten välille syntyi, jollei mahdollisesti suorastaan nimenomainen suullinen sopimus, niin ainakin konkludenttinen sopimus siitä, että exä maksaa jälkeen päin oman osuutensa kauppahinnasta ap:lle.

Kirjallisuusviitteisiin minulla mökillä valitettavasti ei ole mahdollisuutta. Tältä palstalta löytyi kuitenkin vastaavanlainen case. Kun aloittelin täällä runsaat 10 vuotta sitten, palstalla kirjoitteli aktiivisesti lakimies nimimerkillä "Laki niin kuin luetaan".
Ohessa mainitun nikkarin kommentti tuohon tapaukseen. Kommentoija toteaa, että ensisijaisena tulee kysymykseen velkomuskanne ja toissijaisena (varmistuksena) perusteettoman edun palautusta koskeva kanne.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/982608#comment-4632550

Näinhän se nyt puidussa casessakin on, vaikka "ansiokkaan" korjailijan luutuneeseen pääkoppaan mikään hänen vakaumustaan horjuttava tieto ei näytä uppoavan.

nix_nax kirjoitti:

Debattia seuranneille tiedoksi:

Korjailija:
^^Nix-naxin virhe on ollut sotkea velkasuhteita asiaan, jonka olenkin ansiokkaasti oikaissut.^^

Korjailija-ressu ei "ansiokkaassa oikaisussaan" näköjään ymmärrä, että yhtä hyvin velasta kuin muustakin voidaan sopia, paitsi nimenomaisesti, myös konkludenttisesti. Korjailija sentään on sen ymmärtänyt, että koira oli tarkoitus ostaa yhteiseen lukuun, ja että koira siten tuli yhteiseen omistukseen. Sitä korjailija ei enää ole ymmärtänyt, että kun tuossa yhteydessä ei ollut sovittu, että ap lahjoittaisi exälle tämän osuuden maksamastaan kauppahinnasta (mitä exä ei edes ole väittänyt), asianosaisten välille syntyi, jollei mahdollisesti suorastaan nimenomainen suullinen sopimus, niin ainakin konkludenttinen sopimus siitä, että exä maksaa jälkeen päin oman osuutensa kauppahinnasta ap:lle.

Kirjallisuusviitteisiin minulla mökillä valitettavasti ei ole mahdollisuutta. Tältä palstalta löytyi kuitenkin vastaavanlainen case. Kun aloittelin täällä runsaat 10 vuotta sitten, palstalla kirjoitteli aktiivisesti lakimies nimimerkillä "Laki niin kuin luetaan".
Ohessa mainitun nikkarin kommentti tuohon tapaukseen. Kommentoija toteaa, että ensisijaisena tulee kysymykseen velkomuskanne ja toissijaisena (varmistuksena) perusteettoman edun palautusta koskeva kanne.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/982608#comment-4632550

Näinhän se nyt puidussa casessakin on, vaikka "ansiokkaan" korjailijan luutuneeseen pääkoppaan mikään hänen vakaumustaan horjuttava tieto ei näytä uppoavan.

Lue lisää

Olen tuon itse nimimerkillä "Laki niin kuin luetaan" kirjoittanut. Pieleen meni siis taas tuokin viittaus, sillä viitattu tapaus on aivan erilainen kuin puheena oleva. Velkomuskanne oli aiemmassa tapauksessa ensi sijainen, koska velallinen oli tunnustanut velan olemassaolon maksamalla velkaa aikaisemmassa vaiheessa.

Nyt puheena olevassa tilanteessa tilanne on päin vastainen, koska velalliseksi nix-naxin väittämä tahon ei tiedetä toimineen millään tavalla velkasuhdetta myöntäen. Se perustuu nix-naxin omiin oletuksiin tilanteesta, mikä onkin ovela yritys saada oma virheellinen näkemys näyttämään oikealta.

Korjaan_taas kirjoitti:

Olen tuon itse nimimerkillä "Laki niin kuin luetaan" kirjoittanut. Pieleen meni siis taas tuokin viittaus, sillä viitattu tapaus on aivan erilainen kuin puheena oleva. Velkomuskanne oli aiemmassa tapauksessa ensi sijainen, koska velallinen oli tunnustanut velan olemassaolon maksamalla velkaa aikaisemmassa vaiheessa.

Nyt puheena olevassa tilanteessa tilanne on päin vastainen, koska velalliseksi nix-naxin väittämä tahon ei tiedetä toimineen millään tavalla velkasuhdetta myöntäen. Se perustuu nix-naxin omiin oletuksiin tilanteesta, mikä onkin ovela yritys saada oma virheellinen näkemys näyttämään oikealta.

Lue lisää

^^Olen tuon itse nimimerkillä "Laki niin kuin luetaan" kirjoittanut.^^

Tuskinpa. Ensinnäkin tyylinne ovat kovin erilaiset ja toiseksi myös asiantuntemuksissa näyttää olevan ero korjailijan tappioksi. Miksiköhän persoonallisen nimimerkin olisit mitään sanomattomaksi korjailijaksi vaihtanut, jos sama persoona olisit?

Olet kiistänyt velan syntyperusteen konkludenttisena ("velka ei synny konkludenttisesti"), et suinkaan esittänyt, että velka kyllä konkludenttisenakin voi syntyä, mutta on vaikea todistaa. Minä taas olen esittänyt, että apn/exän velkasuhde ON syntynyt joko suullisena tai konkludenttisena. Sen todistaminen on siten kokonaan toinen asia. Tässä nimenomaan on ollut tämän debatin erimielisyyden ydin.

Mielestäsi velkasuhdetta EI ole voinut ainakaan konkludenttisena syntyä, kun exä ei (ehkä?) ole velkaa nimenomaisesti myöntänyt. Konkludenttisen sopimuksen synty perustuu kuitenkin muuhun kuin nimenomaiseen myöntämiseen. Todisteellinen myöntäminen vaikkapa velkaa lyhentämällä tietysti helpottaa velkasuhteen todistamista, jos se tulee tarpeelliseksi.

Toisin kuin olet kiihkeästi väittänyt, perusteettoman edun palautus ei ole ap:n tapauksessa ainoa kysymykseen tuleva kanneperuste. Velkomus on ensisijainen; toissijaisena perusteettoman edun palautus tulee kysymykseen siltä varalta, että exä velkasuhteen kiistäisi (mitä hän ilmeisesti tähän mennessä ei ole tehnyt). Eli juuri siten kuin Laki niinkuin luetaan 11 vuotta sitten oli esittänyt. Tässä vielä lainaus:

"Koska sopimuksenne on ollut suullinen tai jopa konkludenttinen, voi perinnässä ilmetä vaikeuksia sen suhteen, kuinka paljon hänen lopulta pitää maksaa. Toissijaisesti onkin syytä nostaa perusteetonta etua koskeva kanne. Näin siksi, että jos nainen kiistäisi velan"

Korjataan nyt vielä, kun nix-nax edellen antaa väärää todistusta kirjoituksistani.

Kirjoitin edellä:
"Konkludenttinen velkasuhde nyt on tässä tapauksessa täysin älytöntä puhetta. Annetut tiedot eivät riitä arvioimaan tällaista poikkeuksellisista tilannetta tarkoitetun. Velan hiljaisen sopimisen tulisi olla tässä tapauksessa avokkien aiemman käyttäytymisen nojalla perusteltavissa. Meillä ei ole kuitenkaan tiedossa, miten avokit ovat raha-asioissaan aiemmin sihteensa aikana menetelleet, ts. onko muodostunut sellaista käytäntöä, että maksaja aina suorittaisi toisen osapuolen "liikamaksun" toiselle jonkin ajan kuluttua."

Debatin ydin ei ole alkuunkaan missään todistelun vaikeudessa vaan väitteen tasolla. Tapauksessa ei voida olosuhteiden perusteella edes väittää konkludenttisen velkasuhteen syntyvän, kun mikään seikka ei osoita, että niin voisi olla sovittu (konkludenttisesti tai muutenkaan).

Perusteettoman edun palauttaminen on siis tapauksen olosuhteissa ainoa mahdollinen kanneperuste.

Mitä tulee uskon puutteeseesi, että en olisi aiemmin kirjoittanut nimimerkillä "laki niin kuin luetaan" voin vain ihmetellä, miksi edes väittäisin moista, ellei asia olisi ilmoittamallani tavalla. Tyylissä on eroa, koska kanssasi ei mikään asiallinen kirjoitustyyli ole mahdollinen. Sellainen jääräpää ja suoranainen mulkku olet.

Asaillisesti kirjoitan vain asiallisesti kommentoiville kirjoittajille.

Korjaan_taas kirjoitti:

Korjataan nyt vielä, kun nix-nax edellen antaa väärää todistusta kirjoituksistani.

Kirjoitin edellä:
"Konkludenttinen velkasuhde nyt on tässä tapauksessa täysin älytöntä puhetta. Annetut tiedot eivät riitä arvioimaan tällaista poikkeuksellisista tilannetta tarkoitetun. Velan hiljaisen sopimisen tulisi olla tässä tapauksessa avokkien aiemman käyttäytymisen nojalla perusteltavissa. Meillä ei ole kuitenkaan tiedossa, miten avokit ovat raha-asioissaan aiemmin sihteensa aikana menetelleet, ts. onko muodostunut sellaista käytäntöä, että maksaja aina suorittaisi toisen osapuolen "liikamaksun" toiselle jonkin ajan kuluttua."

Debatin ydin ei ole alkuunkaan missään todistelun vaikeudessa vaan väitteen tasolla. Tapauksessa ei voida olosuhteiden perusteella edes väittää konkludenttisen velkasuhteen syntyvän, kun mikään seikka ei osoita, että niin voisi olla sovittu (konkludenttisesti tai muutenkaan).

Perusteettoman edun palauttaminen on siis tapauksen olosuhteissa ainoa mahdollinen kanneperuste.

Mitä tulee uskon puutteeseesi, että en olisi aiemmin kirjoittanut nimimerkillä "laki niin kuin luetaan" voin vain ihmetellä, miksi edes väittäisin moista, ellei asia olisi ilmoittamallani tavalla. Tyylissä on eroa, koska kanssasi ei mikään asiallinen kirjoitustyyli ole mahdollinen. Sellainen jääräpää ja suoranainen mulkku olet.

Asaillisesti kirjoitan vain asiallisesti kommentoiville kirjoittajille.

Lue lisää

Helpottiko? Pitkäänpä olikin jäynä taas mieltäsi rassannut. Mutta ole hyvä, saat viimeisen sanan - vaikka jo aikoja sitten olitkin kertonut lopettavasi. Rauha sielullesi.

No entäpä itse. Piti vielä kirjoittaa viimeinen sana. Itse en "viimeistä sanaa" suinkaan tavoitellut, vaan korjasin sinun antamasi väärää todistusta siitä, mitä olin aiemmin kirjoittanut.