Isän kuolema

No voi sinua nuorta ihmistä, että olet joutunut eroamaan rakkaimmasta ja siitä on ilmoitettu noin järkyttävällä tavalla. Ei koskaan pitäisi kuolinviestiä ilmaista tuolla tavalla.
Kirjoittaminen on hyvä tapa käsitellä surua ja tietenkin puhuminen myös.
Suruun kuuluu melkein aina itsensä syyttely ja katuminen, että kunpa olisin ollut parempi ja kiltimpi ja osannut toimia ajoissa jotenkin pelastavalla tavalla.
Et ole tehnyt mitään sellaista, mikä on edesauttanut isän kuolemaan. Ei se ole rangaistus. Elämään kuuluu myös normaali riitely ja perhesuhteissa. Kun on luottamus, niin uskaltaa ilmaista myös pettymykset ja negatiiviset tunteet. Ei isäsi siellä jossain syytä sinua. Hänen aikansa oli vain lähteä täältä. Se on vain niin sallittu.
Sinula on kuitenkin kannustavana voimavarana elämässä hyvä suhde ja muisto isästä. On niitäkin, joilla ei ole mitään mielikuvaa isästä.
Jospa nyt suhde äitiin ja veljeen tulee läheisemmäksi. Varmasti hekin surevat isän poismenoa.
On myös lohdullista että saat nähdä ihania unia isästä ja hän elää niin kanssasí.
Kyllähän ajallaan suru muuttaa muotoaan ja alkaa saada taas otetta elämästä.

Hei nimimerkki, Enselviäkoskaan

Otan osaa suureen suruusi. Isän äkillinen kuolema on asia, joka vie voimia kuten kerrotkin, ettei opinnotkaan suju. Perheenjäsenen kuolemasta toipuminen kestää pitkään, joudut tosiaan kokemaan kaikki vuoden juhlat, isänpäivät, joulut synttärit jne kuten itsekin sanoit, että pelkäät niitä. Sinun kannattaisi hakea itsellesi apua, keskustelu yleensä auttaa. Ellei sinulla ole lähipiirissä sellaista, jonka kanssa voisit jakaa tunteitasi tai murhetta, voisit ottaa yhteyttä vaikka seurakuntaan; olisiko siellä joku pappi tai diakoni tai vaikkapa nuoriso-ohjaaja, jonka kanssa kävisit juttelemassa, kunnes pahin on ohi? Seurakunnissa on myös sururyhmiä, vertaistukiryhmiä. Niissä surun jakaminen ja tunteista ja vaiheista puhuminen yhdessä muiden surevien kanssa auttaa. Kysele sellaistakin. Tärkeätä on, että huolehdit itsestäsi.

Yritä uskoa, että tämäkin musta ja murheellinen elämänvaihe menee ohi.
Muista, ettet sinä ole tehnyt yhtään mitään sellaista pahaa, jonka takia isäsi kuoli. Hänen kuolemansa syy ei ole millään lailla sinun. Miksi hän kuoli, on kysymys, johon ei kukaan osaa löytää vastausta.

Hyvä, että sinulla on tärkeitä muistoja isästäsi ja yhteisistä vaiheista, niistä voit olla kiitollinen myöhemmässä vaiheessa.

Voimia sinulle,
Pirkko-pappi

Hei! Vaarini kuoli ihan äskettäin,joten tiedän tunteen

Moi! Eräs läheinen ystäväni kuoli jonkin aikaan sitten. Ainoa lohtu minulle ovat muistot ystävästäni ja niitä muistoja ei kukaan voi viedä minulta. Voimia sinulle ja perheellesi.

Moi! Mun isä kuoli ihan vasta äskettäin ja tiedän tunteen, olen ite kohta vasta 20-v ja isä oli ainut tukipylväs ja turva mulle, on muitakin tietysti mutta hän kaikkein tärkein.. Oon aina ollu iskän tyttö.
Iskä kuoli sairauksiinsa varmaan olihan niitä niin monta.. Mulle jäi putki firma hoidettavaksi, ja asioita jäi paljon kesken, eli en ole viellä valmis yrittäjäksi mutta nyt on pakko.. Jatkan kunnialla isäni elämäntyötä! Mietin hyviä hetkiä ja sitä että iskä sai nähdä lapsen lapsen vuoden verran ja tutustua "papan aurinkoon"
Helpotus on se että minun ei tarvitse miettiä enää miten iskä voi ja onko se kunnossa heti aamusts kun silmät saan auki, sekä hänen kärsimys ja jatkuva kiire, kipu, lääkkeet tuska... Kaikki ohi!
Mutta ikävä on ja aivan väärä mies oli niin sairas ja kuoli! Odotan vielläkin että se tulee takaisin jossain vaiheessa, en halua tottua ajatukseen olla ilman isää! Iskä on urhea mun oma sotaveteraani! Otan siitä sitkeestä ja vahvasta ihmisestä mallia ja yritän kestää tämän!
Pärjäilkää kaikki, katsokaa valokuvia ja miettikää hyviä onnellisia hetkiä!