Collien kouluttaminen

Jotain on kyllä vialla, jos koiralleen joutuu jatkuvasti huutamaan tai muuten paiskomaan. Sille koiralle voisi vaikka opettaa, mitä siltä halutaan.

Mun collie ei reagoi millään tavalla kovaan komentamiseen, vaan yrittää aina vaan uudestaan, ja jos siitä ottaa vielä kovemmat otteet, niin sitten se menee täysin lukkoon ja jälkiä siivotaan vielä paljon myöhemmin.

Paremmin toimii, kun sille on opettanut perusasiat hyvällä. Ja se lukee muutenkin hyvin ihmistä. Kerron sille, mitä tahdon ja annan aikaa tehdä niin (no niin, väistäs nyt). Joskus se koittaa venkoilla, silloin vaan estän väärän toiminnan ja totean, ettei eteenpäin pääse kuin mun tavalla (sori, mä olen koko käytävän levyinen, ei pääse ohi nyt, menes takaisin). Just nyt ollaan neuvoteltu siitä, miten hoitokissan kanssa ollaan. Kuinka monta kertaa olenkaan toistanut, tänne, kun vahtaa kissaa, ja mee maate, kun yrittää uudestaan. Alkuun meinasi vaan karjua "KOIRA, lopeta!", mutta koira turtuu tuommoiseen tosi nopeasti. Ja nyt se istuu mun selän takana ja kissa on jossain.

Tuo on niin rauhallinen tapaus, että harvemmin se keksii mitään pahojaan eikä sitä tarvinnut edes pahemmin koulutella kotitavoille. Mitä nyt keskityin täysillä sisäsiisteyskasvatukseen pentuaikana (ulos, ulos, ulos, jos ei ehtinyt, niin sitten rätillä lattiaa luuttuamaan...), puremattomuuteen ja sosiaalistamiseen (käytiin ajelemassa linja-autolla, asemalla, vilkkaalla kadulla, ihmettelemässä liukkaita kivilattioita, tavattiin toisia, kilttejä terveitä koiria, tavattiin ihmisiä, katseltiin rekkoja jne.). Kissoista se tosin innostuu kovasti, että sen takia on nyt joutunut komentelemaan. Ja tokoa ollaan harrastettu sen verran, että käskyillä on takana lukemattomia toistoja ja voin käyttää niitä koiran hallintaan.

Mulle ei edes tule mieleen juuri mitään tilanteita, joissa sitä olisi oikeasti tarvinnut kurittaa. Pentuna se puri harjaavaa kättä, siitä ärähdin. Samoin siitä, kun vahti ruokaansa turhan ärhäkästi toisilta koirilta. Eikä silloinkaan olisi tarvinnut, nuo tilanteet voi hoitaa muutenkin.

Jokainen ihminen on vastuussa omista valinnoistaan. Minä en pidä huutamista oikeana ratkaisuna. Koiran ja ihmisen välinen suhde ja luottamus rakentuu ajan myötä. Ajan mukaan oppivat tuntemaan toisensa. Ihminen oppii suhteessa itsestään. Itseään tietoisesti kehittävä ihminen harvemmin pitää huutamista hyvänä ratkaisuna. Kysymys on siitä, miten itse haluat käyttäytyä. Huudatko lapsillesi? Jos huudat lapsillesi, huudat koirallesikin. And vice versa. Kysymys on mielen ja omien reaktioiden hallinnasta. Jos ihminen ei sitä opi, niin miten oma lemmikki voisi oppia?

Lemmikki oppii sen, mihin ihminen kykenee. Kun ihminen oppii hallitsemaan impulssinsa ja reaktionsa, säilyttää malttinsa ja rauhallisuutensa erilaisissa elämän tilanteissa, niin toki koira oppii toimimaan vallitsevien olosuhteiden mukaan. Koira peilaa ulospäin niitä olosuhteita, joiden parissa se on kasvanut ja kehittynyt. Koirastakin tulee rauhallinen, tai rauhallisempi (luonteensa huomioon ottaen, tietysti) ja se oppii käyttäytymään ympäristönsä (=isäntä/emäntä/sen perhe) mukaan. Ympäristö muokkaa eläintä aivan kuten se muokkaa ihmistä.

Jos lapsen vanhemmat huutavat ja komentavat lapselle, niin lapsesta kasvaa samanlainen huutaja. Ellei ole älykäs yksilö, ja jossain vaiheessa tiedostaa oman huutamisensa ja etsii syitä siihen, miksi itsestä on tullut tuollainen reagoija. mahdollisesti päättää opetella pois reagoimisesta ja huutamisesta. Ihminen ja koira voivat oppia uusia tapoja toimia ja käyttäytyä.

Koira on riippuvainen omistajastaan. Koira oppii, mitä omistaja oppii. Ongelma on usein siinä, että omistajalla ei ole kärsivällisyyttä oppia, eikä koirakaan näin ollen voi oppia. Tietämätön omistaja etsii syytä koirastaan.

Asioiden oppiminen vie aikaa ja kärsivällisyyttä. Minun koirallani oli käytösongelmia johtuen sen edellisestä perheestä (heidän tapansa toimia). Sitouduin olemaan rauhallinen ja keskityin omien reaktioitteni ja käyttäytymiseni hallitsemiseen. Koirani käytösmallit edellisestä perheestä sammuivat vuodessa. Vieläkin on paljon opittavaa, mutta toivon mukaan yhteisiä vuosia on edessä. Koirallani on vanhoja käyttäytymismalleja yhä jonkin verran, mutta koiraa ei enää tunnista samaksi. Sille huudettiin aina, kun sitä komennettiin. Tämä on asia, mikä on istunut tiukkaan uroskoirassani. En kuitenkaan koskaan ole kokenut luonnolliseksi, että alkaisin huutamaan koiralleni EI! TÄNNE! EI!

Nyt on vihdoinkin oppinut kuuntelemaan. Ei aina kuuntele, eikä toimi odotusteni mukaan, mutta on oppinut kuuntelemaan muutakin kuin huutoa. Huutamisen sen tunnisti ja osasi kuunnella sitä. Nimittäin alussa minäkin sorruin huutamaan. tosin ehkä korkeintaan viisi kertaa. Näin, miten tehokkaasti se toimi. Koira reagoi heti. Näin, että tämä sille on opetettu.

Kysymys on aina loppujen lopuksi siitä, että miten kykenevä ihminen itse on oppimaan. Koira oppii ihmisen käyttäytymisen mukaan.

No en ole mikään kokenut kouluttaja, mutta on meillä ollut muutama koira ja nyt collie. Collie on kyllä ns. pehmeä koira, sille ei tarvi räyhätä, ymmärtää kyllä hinovaraisemmankin huomauttamisen. Voi jopa loukkaanutua ja menettää luottomauksesi jos kovistelet sille.

Ei collielle tarvitse huutaa, se on erittäin nöyrä ja palvelualtis ja hyvin nopea oppimaan uusia asioita. Itselläni on ollut collie ja se oli kuin ihmisen mieli. Nyt tyttärellä on viiden kuukauden ikäinen pentu ja se on jo oppinut melko hyvin kotikoiran tapoja. Se on AIVAN IHANA KOIRA. Suosittelen

Joo, tuota omistajan mielenliikkeiden lukemisen taitoa ei voi koskaan korostaa tarpeeksi. Se on suorastaan hämmästyttävää kuinka hyvin ne sen tekevät, vaikka tuntuu etteivät ne nyt niin paljoa sinua tarkkailisikaan. Kyseessä on kuitenkin herkkä vaistojen varassa elävä olento ja lisäksi laumaeläin, joten kaikki lähtee aina sinusta. Älä mieti miten koirasi toimii, mieti ensin kuinka itse toimit ja kuinka reagoit. Hyvä siitä tulee, malttia ja rakkautta.

Kiitos vastauksista! Juuri nuita asioita olen mielessäni pähkäillyt, haaveena juuri saada koira, jonka kanssa on hyvä luottamus ja suhde, joka toimii kuin ajatus, jolle saa olla hyvä ja lempeä omistaja. Innolla odotan!

opettele käyttämään tehokkaasti kehokieltä: ryhtiä, katsetta, henkistä energiaa, omaa sijoittumista koiraan nähden. Koira lukee tämmöisiä eleitä ja viestintäsi tulee selkeämmäksi jota koira ymmärtää vaivattomasti. Älä milloinkaan käy koiraan kiinni, siis se niskaote kokonaan pois. Monet koirat alkavat puolustautumaan tällaisessa käsittelyssä. Ääntä voi korottaa jos tilanne sitä vaatii, mutta harvemmin vaatii.

Jos collien kanssa on saanut muodostettua luottamussuhteen, jossa kumpikin kunnioittaa toista ja sinä olet selkeästi se, joka määrää, ei collie tarvitse tietääkseen mitä tehdä edes sanallista käskyä. Tällöin harvoin tulee vastaan tilanteita, joissa koiralle tekisi mieli räyhätä, koska kommunikointi sujuu saumattomasti jo pelkällä kehonkielellä. Jos et ole aiemmin opetellut, niin opettele nyt ilmaisemaan tahtoasi muullakin kuin "käsky>temppu>herkku" -metodilla.

Meillä on perheessä aina ollut collieita, ja jo pienestä on tullut tutuksi miten juuri tuon rodun kanssa on paras toimia ja mikä ylipäätään toimii.

Pentuvaiheessa on tärkeä keskittyä myös kitkemään pois sitä negatiivista toimintaa. Helpoin tapa on ennaltaehkäistä koko toimintatavan syntyminen vaikkapa hihnailuun tai vapaanaoloon liittyen, tosta myöhemmin, mutta esim. pureminen on pennulla automaattinen tapa reagoida leikkiessä. Kasvattajilta ollaan jostain syystä usein saatu vinkiksi toistaa rauhallisesti "ei" ja lopuksi tarttua niskavilloista jos ei mene perille. Koira ei toimi noin, eikä neutraalista ei-käskystä etenkään pentuna ymmärrä mitä ylipäätään haetaan, jos kyseessä on vähänkin jääräpäisempi yksilö, millainen meillä ainakin vielä pentuna oli tuo nykyinen :D Opettele ärähtämään ja murisemaan ja jätä pentu huomiotta, käännä selkä yms. mikä viestii, että leikki loppui nyt ja sinua ei kiinnosta enää. Isottele kehonkielellä ja tee itsestäsi selkeästi laumanjohtaja. Kun koira kasvaa, se tietää kyllä mitä tarkoitat tässä murina-tilanteessa vaikka sanoisit sille "kana", koska koiralle sanojen sijasta edelleen sama kehonkieli ja äänenpainot tilanteessa kertovat asian, ja sinun oma mielentilasi saa sinut toimimaan tällä koiran tunnistamalla tavalla.

Huutamista ei siis tarvita collien kanssa, usein ainakin meidän koirat tuossa pentuvaiheessa suhtautuvat huutoon yhtä nauraen kuin teini kieltoon, ei siis toimi.

Lenkeillä opeta pentua joka lenkillä vapaana oloon, aika perus juttua. Tässäkin, ennenkuin ehtii tulla ongelmaa, että koira ei palaa luokse tai tottele käskyjä tms, ehkäise sitä. Tee pennulle selväksi että et odottele sitä yhtään, vain kakan tai pisun ajan (merkkailua ei missään nimessä lasketa tähän, tosin pentu tätä ei vielä harrasta). Älä kutsu sitä jos näät sen hömppäävän kauas tai jäävän haistelemaan, vaan tarvittaessa jatka matkaa niin pitkään tai käännä suuntaa kunnes koira tajuaa, että et ihan tosiaan aio odottaa sitä. Silmät saa toki pitää auki ja vaaratilanteet estää, mutta pääasiassa muuten noin. Jos pentu sitten omaehtoisesti tulee luokse ottaen kontaktia (usein näin käy koska se yrittää saada huomiosi ja on hieman pelästynytkin, että et odotellut sitä) ota sinä palkiten siihen kontaktia, rapsuta ja puhele iloisesti. Älä tässäkään vedä övereitä, ja namit jättäisin kokonaan pois koko vapaanaolokoulutuksessa. Jos herkut on ainoa asia, millä collien saat kiinnostumaan sinusta, on jotain todella pahasti väärin koiran arvojärjestyskäsityksessä ja kunnioituksessa sinua kohtaan, koska collien kohdalla tuo arvostuksen saaminen ei ole vaikea tehtävä. Oikeastaan myöhemmin se on keino, jolla hallitset koiraa ilman sanallisia käskyjä, ja jonka takia koiralla on halu totella ilman palkkiota. Sille ei tarvitse enää erikseen opettaa mitä tarkoittaa hihnan nykäisy sivulle tms. Vaikeat temput sitten erikseen.

Luoksetulon opetus sujuu tuon jälkeen aika leikiten, kun koira ymmärtää sinun määräävän, ja on aika ylpeäkin, että ylipäätään kiinnität siihen huomiota kyseisellä käskyllä. Riippuu toki yksilöstä.

Lenkeillä hihnasta nykäisy ja pysähdys toimii vetämisen kanssa, tähän menee kuitenkin aina paljon aikaa. Jos koira on oppinut tunnistamaan jo murinan kieltona, käytä sitä ihmeessä. Isottele ja ota omaan päähäsi "pomo"-mielentila, sinä määräät, sinua totellaan. Collie "toimii" lukemalla näitä mielentiloja, ja sinä todennäköisesti olet uskottavampi jos oikeasti ajattelet noin.

Teksti oli aika rautalangasta väännetty, ja mikäli nää kehonkieli- ja mielentilan välitys -jutut oli ihan tuttua kauraa, niin tulet pärjäämään mainiosti collien kanssa. Se on aika helppo rotu, koska tuon johtaja-aseman ottamiseen ei sen silmissä tarvita kovin suurta tahtoa ja ilmaisua sinun puolestasi. Siitähän kaikessa koiran koulutuksessa on kyse. Collieilla on myös 2 selkeetä rajapyykkiä, toinen puolen vuoden iässä ja toinen yleensä puolentoistavuoden. Silloin tapahtuu selkeetä kehitystä kaikessa tottelemisessa ja 1puol iässä colliella on aikalailla jo aikuisen tavat :)

Paras tapa kouluttaa mikä tahansa koira on positiivisella kouluttamisella ja palkitsemisella. Koira oppii työskentelemään kanssasi, ja tarjoamaan uusia käytöksiä, jolloin uusien asioiden opettaminen helpottuu. Se kokeilee erilaisia tapoja miellyttää omistajaa hyvien asioiden, kuten esim. herkkujen, huomion tai leikin toivossa. Huonosta käytöksestä tai jossain käytöksessä epäonnistumisesta ei seuraa mitään, vaan palkitaan oikein tehdyistä asioista.

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa koira on oppinut kaivamaan kukkapenkkiä. Silloin koiraa pitää palkata aina silloin, kun koira on kukkapenkin lähellä/kukkapenkissä ja se ei kaiva. Alussa palkkaaminen on todella tiheää (siis oikeasti puhutaan ehkä koin 5 sekunnista), mutta kun koira ymmärtää syy-seurussuhteen kukkapenkin ja sen kaivamattomaksi jättämisen, palkkaustahtia voi vähentää, ja palkata vain vaikeista tilanteista. Tietenkin, jos kyse on jostain lajityypillisestä käyttäytymisestä (esim. kaivaminen), täytyy sitä koiralle jossain sallitussa muodossa järjestää.

Miksi ei sitten koiraa rankaista? Jos koiraa rankaisee, huutaa sille yms. se passivoituu, jolloin se ei enää tarjoa itse käytöksiä, ja luottamussuhde omistajaan kärsii. On molempien edun mukaista, että käytökset opetetaan koiralle pikkuhiljaa rakentaen, ettei pattitilanteita synny. Mieluummin käytä aikaa asioiden kunnolla opetteluun, kuin virheiden tai ongelmakäytösten korjaamiseen myöhemmin. Mutta vaikka ongelmakäytös olisi jo opittu, voi sen pidemmän kaavan mukaan toki poiskouluttaa positiivisella koulutuksella, naksuttimen avulla, sheippaamalla, ja pitkällä pinnalla (: Toivottavasti auttoi!
Terveisin, agilityn 3-luokassa kisaava BC, tokoileva lyhytkarvainen collie, koiratanssissa kisaava toyvilla ja rauniokoira-jackrussel, sekä tietenkin koiralauman naksuttimenpitelijä (omistaja) (:

Kiitos jälleen vastauksistanne! Pentu on nyt 12 viikkoinen (sittenkin uros :D) eli muutama viikko ollaan yhdessä touhuiltu. Hieman jääräpää on tämä pentu. Ensimmäinen viikko meni opettelemalla, miten mentiin ovista sisään, kuljettiin käytävillä hissiin ym, koska arasteli kovasti kaikkea uutta. Se alkoi sujumaan, opittiin myös olemaan muiden koirien kanssa ja nyt on jo oikein itsevarma muiden koirien seurassa, ehkä jo liiankin. Arasteli myös tuntemattomia ihmisiä, mutta reipastunut siinäkin. Oikeastaan ainoa ongelma on, että pentu välillä jättää minut huomioimatta. "Tule" käskyä ei tottele oikeastaan ollenkaan, ainoastaan silloin jos sanon sen todella innostuneesti. Jos kutsu ei mene läpi, lähden vaan kävelemään toiseen suntaan ja se toimii. Mutta miten sitten jos toinen koira tulee vastaan ja ei tottele käskyjäni? Makupalat ja lelut ei tuolloin kiinnosta :/ Luulen, että mielistelen ja pussailen ja lässytän pennulle liikaa, kun on niin älyttömän suloinen! Pitäisi jämäköityä. Kiva oli lukea näitä vastauksianne uudestaan, pitää kokeilla tuota huomioimatta jättämistä, koska nyt esim. näykkimisestä kieltäessä joskus innostuu vain lisää, sitten tulee pakonomainen riehuminen ja sätkiminen jos on esim. sylissäni lattialla. Tottelevaisuutta päivittäin harjoitellaan, yksin osaa jo olla ja sisälle ei juurikaan tee tarpeita. Näihin odotettavissa tottakai takapakkia. Vinkkejä otan miellelläni vastaan, erityisesti tuohon ongelmaan että jättää huomioimatta käskyjä.

12-viikkoinen koira on vielä vauva-pentu. Ei ole asiaankuuluvaa harjoitella tottelevaisuutta päivittäin noin nuoren kanssa. Ei kolmivuotiaita ihmisenpentujakaan panna kouluun koska keskittymiskykyä ei ole ja leikki on lapsen työtä. Vanha käsitys siitä, että varsinainen koulutus aletaan 6-12 kuukauden iässä, pitää sisällään sen totuuden että pentu on pentu eikä siltä voi vaatia täydellisiä suorituksia juuri missään. Viittaan tuohon "ongelmaasi" että jättää huomioimatta käskyjä. Ota asia niin, että annoit liian vaativan käskyn ja/tai väärään aikaan. Jos koira esim. on juuri kiinnostumassa etäältä huomaamastaan vieraasta koirasta, turha sitä käskyttää mitenkään, vapaana ollessa menet itse sen luo ja kytket koirasi jos tarvis.
Alle puolivuotiaalle kotitapojen opettelu, siis sisäsiisteys, mihin tiloihin ja huonekaluihin saa mennä, mihin ei, tms. pikku ohjailu riittää.
Olet tyhmä jos paimenkoiraa alituiseen kiellät näykkimisestä kotioloissa (anteeksi nimittely, tyhmästä viisaaksi koiranomistajakin kehittynee). Leuat ovat samanlainen yleistyökalu koiranpennulle kuin kädet lapselle. Oletko koskaan seurannut miten koiranpennut keskenään leikkivät ja kommunikoivat? Ärinä ja leukojen naksahtelu on jatkuvaa, ja silti kaikilla on hauskaa, saavat purkaa energiaansa ja kehittää taitojaan.
Palveluskoiran koulutus-vihkossa oli hyvä ohje tähänkin sovellettavaksi. Kun pentu puree jotakin, mikä omistajan mielestä ei ole sallittavaa, ensin muina naisina tarjotaan jokin luvallinen purtava, siis lelu. Tätä jatketaan pari kertaa. Ainoastaan jos pentu sinnikkäästi palaa pahantekoon (maton pureskelu oli esimerkki) niin lelun antamisen tehottomuuden jälkeen vasta aletaan EI-käskyn opetus.

Joka kohdassa pennun kanssa pitäisi olla niin kaukaa viisas, ettei omalla ankaruudellaan pilaa pennun luottamussuhdetta sinuun. Herkän koiran kohdalla voi jotakin mennä pahasti pilalle jo yhdestä pennun kokemasta pieleenmenneestä kurittamistilanteesta. Usko huviksesi, kolmikuinen pentu puree ja näykkii, mutta kuinka monen yli vuoden vanhan collien olet nähnyt pureskelevan ja näykkivän omistajaansa? Se on tiettyyn kehitysvaiheeseen ja ikäkauteen kuuluva käytösmalli, joka sammuu itsekseen, eikä koko asiasta kannata tehdä isoa numeroa.

Meillä kävi niin,että olin ottamassa uroskoiraa,mutta narttupentu valitsikin meidät.Päivääkään en ole katunut niin helppoa ja ihanaa rotua saa etsiä.Suosittelen ekaksi koiraksi kaikille,joilla ei ole ennestään koirista kokemusta.

Ajattelin laittaa väliaikatietoja! Pentu on 4kk ja aivan hurmaava tapaus. Ai että colliet on suloisia pienenä, kaikki ovat koirasta aivan lumoutuneita! Kokoa alkaa olla jo, tämä on iso yksilö... Jännä kyllä että pentu ei minua enää näyki, vieraita ym kylläkin kun villitsevät pentua. Lopetan kyllä silittelyn ja villitsemisen heti kun menee näykkimiseksi. Pari viikkoa sitten puri korvani niin pahasti, että korvastani tuli verta kun oli todella villinä. Silloin kyllä otin ainoan kerran KEVYESTI niskasta ja kielsin, josta rauhoittui heti. Mietinkin, että pitääkö nuihin pennun villeihin puuttua, eli kun pentu juoksee edestakaisin ja ympyrää aivan vauhkona? Olen antanut villin mennä vain ohi puuttumatta siihen, kunhan ei pure ketään.

Pentu on kyllä kovasti minun perään, vinkuu vieläkin kun menen vessaan, vaikka on ollut yksin n. 5 tuntia kun olen töissä ja tuolloin ollut oikein kiltisti. Hetken vinkuu silloinkin. Ihan totta puhuu Kärsivällisyyttä-kirjoittaja, vedän helposti stressiä siitä miten pennun kanssa suoriudun. Sitä tule-käskyä pentu tottelee kun huvittaa, irti olen pitänyt hyvin pieniä aikoja lähimetsässä, tottelee kivasti, mutta heti kun näkee jonkin liikkuvan lähettyvillä niin on kyllä hetken tuumailun jälkeen valmis lähtemään perään. Toinen on vielä niin huntalo, pelkään että pentu karkaa ja huomaa juostessaan että on liian kaukana, ei nää minua ja sitten säikähtää jotain ja jää auton alle.. Ajattelin ostaa liinan, ja alkaa opettelemaan nyt ajan kanssa luokse tuloa. Tuskin on ainakaan liian aikaista? Ollaan harjoiteltu nyt myös hihnassa kulkemista, vähän aikaa on nyt vetänyt kovasti hihnassa, eli aina kun vetää, pysähdytään, odotan että pentu tulee luokseni ja sitten palkitsen. Hiton 30 asteen pakkaset hieman hankaloittaa koulutusta...

Mulla on collieita ns kovemmista linjoista ja nää on kyllä mielyttämisenhaluisia (enimmäkseen) mutta kaukana pehmeistä . Eli saisit raivota ja riehua ihan miten paljon vain ja niitä tuskin kiinnoistaisi pätkääkään . Ihan nää on koulutettu samalla tavalla kuin muunkin rotuiset koirat eli ei tarvitse silkkihansikkain käsitellä ,ei tosin tarvitse viskoa pitkin seiniäkään .

Pennun koulutaaminen on alkanut heti sen meille tultua . Tottakai pitää suhteuttaa harjoituksen kesto pennun ikään mutta esim luoksetuloa aletaan jauhaa heti ja päivittäin . Ensin muutama minuutti jne . Luoksetulo on halpa henkivakuutus .

Itse en siedä näykkimistä ollenkaan ja omistajan näykkiminen ei kuulu vuoden ikäisen koiran toimintaan ollenkaan . Kun Collien suhde omistajaan on kunnossa se tajuaa hyvin pienestä eleestä mistä omistaja ei tykkää ja yhdelläkään omalla ei ole ollut mitään tarvetta alkaa minua näykkimään . En myöskään ole ikinä antanut paimentaa ihmistä ,en edes pentuna ... Collie on älykäs koira ja oppii nopeasti ettei ihmistä ole soveliasta paimentaa ...aika karmeaa katsottavaa esim koirapuistossa kun paimenkoirat alkavat paimentaa ihmisiä .

Ihan tasapainoisia ja iloisia ja leikkisiä näistä on kasvanut vaikka olenkin vaatinut tapojen suhteen paljon . Näiden kanssa on ilo liikkua missä vain :)