Ongelma vaan pahenee...

Et suinkaan. Ota yhteyttä työterveyshuoltoon tai terveyskeskukseen.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia voisi olla paras mahdollinen apu! Tutuista asioista puhut.

"Hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa".
Älä nyt suutu, mutta mua nauratti toi sun juttu, sen takia, että mulla itselläni on näitä juttuja ollut vuosia ja niihin on tainnut tottua, vaikka välillä tuskastunkin kun millään ei pääse ovesta ulos, kun täytyy se hella tarkistaa kymmenen kertaa.
Olen ratkaissut hella-asian siten, että otan sulakkeen seinästä irti, niin hella ei takuulla jää päälle :) Tämän jutun aloitin aikoinaan, kun oli koira talossa, joka olisi saattanut hellan aukaistakin isoilla tassuillaan niin siitä jäikin oivallinen tapa varmistaa hellan sulkeminen.
Toinen juttu on myös oviasia, tässä tapauksessa takapihan ovi. Tarkistan sen n. 3 kertaa että turvalukko on kiinni.
Ja vielä lisää, se on tullut noin vuoden sisällä tämä uusi tarkistuskohde, nimittäin vesihanat. Keittiön ja kylpyhuoneen hanat tarkistan n. 3 kertaa myös ja se tapahtuu niin, että laitan käden vesihanan alle ja kun ei tipu vettä, niin sehän on kiinni :)
Ainaskin nämä kolme kohdetta = hella, takapihan ovi ja hanat tarkistan aina samassa järjestyksessä = keittiö, olohuone ja kylppäri ja eikun rundi uudestaan... :)
Tämä menee jo rutiinilla, joten ei siinä muuta kuin pulssi vähän koholla ja KÄYHÄN SE KUNTOILUSTA.
Totisemmin puhuen tämähän on neuroosia ja aika monilla niitä on, jopa psykologeilla, joten ei hulluudesta varmaankaan ole kysymys, mutta elämää rasittavasta ja rajoittavastakin, jos sen antaa tehdä niin. Ajattele näin, että olet hyvä ihminen vaikkakin ylitunnollinen joten löysää vähän tahtia ja relaa niin et ota niin vakavasti ongelmaa.
Mikäli pakko-oireinen tarkistus vie liikaa voimiasi, saattaisit saada apua muutamasta terapiakerrastakin. Uskoisit siihen, ettei mitään pahaa tapahdu, jos vähitelleen vähennät tarkistuskertojasi.
Jos tarkistus kestää nyt 10 minuuttia, niin vähennä 2 minuuttia kerrallaan pois, niin lopuksi aika siihen meneekin vain 2 minuuttia ja sen voi jo suoda itselleen.
Voit hokea mantraa ulko-ovella: Ovi on kerrasta kiinni, eikä aukea ilman avainta"
- TYÖSSÄ taas voisit höllätä myös, ettei päänsärky pahene ja tarkistus vie liikaa energiaasi. Tee siellä sama juttu, vähitelleen vähennät tarkistuskertoja, kyllä se tilaus on oikein parillakin tarkistuksella ja vähitellen uskot, että kertakin riittää. Meinaan virhemahdollisuus voi lisääntyä, jos ajatuksesi sumenee liiasta tarkistelusta.
Itse olen pyrkinyt pois pakkotarkistuksista muuttamalla ajatustani ja luottamalla, että kaikki on ok.
Ilmoittele miten teoriani auttaa sinua.

Toi on tuttua, todella tuttua myös mulle. Ja senkun vielä tietää kuinka älytöntä tämä on. Tässähän on kyse kai ahdistuksesta, sitä koittaa välttää kun tekee näitä pakkojuttuja, vaikka nämä kyllä lisäävät sitä.Itsellä stressi pahentaa näitä ja ovat uuvuttavia. Ymmärrän sua täysin. Jostain lääkkeistä on apua ja sun kannattaa mennä lääkäriin puhumaan näistä asioista, vaikka hävettäisi. Kyllä apua saa ja oireet ainakin lievittyy.Itsellä jäänyt jotain juttuja itsestään pois, mutta kuitenkin vielä on jotain pakkojuttua, johon jo tottunut, vaikka ovat uuvuttavia. Olen myös siirtänyt pakkoajatuksiani, eli kun pitäisi ajatella tai tehdä jotain, huijaan itseäni, että teen sen myöhemmin ja välillä sitten asia unohtuukin ja ei tapahtunutkaan mitään pahaa.V oimia sulle paljon ja hae apua kun työsikin jo kärsii ja ennenkaikkea itsesi takia.

Vähennä stressiä jos sitä on arkielämässä. Älä vaan aloita syömään tuollaiseen mitään lääkkeitä, terapia ja käyttäytymis- ja ajatusmallien muuttaminen auttaa varmasti parhaiten jos rupeaa käymään sietämättömäksi. Vaikka oireita on niin koita olla stressaamatta ja välittämättä liikaa niistä!

Itsellä samankaltaisia oireita jotka pahimmillaan estävät nukkumisen. Kokoajan pitää ovenkahvat räplätä läpi ja tarkistaa ettei hella ole päällä ja kahvinkeitin ei ole seinässä. Siinä kun nuo tarkistaa ja pääsee takaisin sänkyyn niin hetken päästä on vain pakko mennä taas tarkistamaan. Todella rasittavaa mutta enpähän ole mitään keksinyt tuohon vaivaan. Kahvinkeittimen olen ajatellut heittää pois niin olisi yksi asia vähemmän huolehdittavaa mutta toisaalta kun yöunet on kokoajan minimissä niin aamukahvi on oikeastaan ainut mikä pitää edes jotenkuten hereillä. Koulusta lähtiessä kun muut ovat jo lähteneet pukukopeilta niin itse voin vielä 5-15min jäädä tarkistamaan pukukaapin lukkoa että on varmasti kiinni

Noin 10 vuotta pakko-oireisesta häiriöstä kärsineenä sanoisin, että hae apua ennenkuin olet ihan loppu. Työterveyshuolto on alkajaisiksi hyvä vaihtoehto. Sieltä tehdään lähete eteenpäin. Tiedän, vaatii rohkeutta mennä vieraalle ihmiselle kertomaan oireista. Mutta usko mua, jo se ensimmäinen kerta kun saat padot auki auttaa. Ei siis poista sun oireilua, mutta helpottaa kummasti jatkoa. Edessäsi ei tule olemaan helppo ja halpa tie, mutta uskon, että oikean terapeutin ja mahdollisen lääkityksen avulla saat paremman elämän laadun. Minä sain, vaikka vielä siellä tiellä ollaan ja kivikoita on edelleen, mutta jaksan uskoa vieläkin parempaan aikaan. :)

Yksinkertaisesti:

Lopeta tarkistelu, kestä se ahdistus ja paha olo mikä tulee ja tätä kautta oireesi alkavat hellittää.
Tämä on yksinkertaisin,tehokkain keino.

Siedä ahdistus.......
----------------------------------------
Olen omassa elämässä huomannut että pakko oireinen ihminen voi kehittää tuollaisen tarkistelu jutun lähes mistä vain. Jos siihen tarkisteluun lähtee mukaan niin se pahenee, jos taasen lopettaa niin aika nopeasti se lähtee hellittämään.

Mulla on ihan samanlaista tarkistelupakkoa ja helpottavaa tietää että muillakin on tällästä vaikka siis kauhee taakka tää on. Itteni on tarkistettava aina kun lähen kotoo ettei patterit oo liian kuumalla eikä niissä oo kiinni mitään, vesihanat pitää tarkistaa aina monta kertaa ennen kun lähtee ja laittaa vessan oven kiinni ja kaikista pahin on tää ulko-oven tarkistaminen. Ja kun sitä on pakko tehä tietty määrä ja laskee kuinka monta kertaa teki (jos tein liian vähän niin jotain pahaa tapahtuu yms). Tähän makkari-vessa-eteinen rumpaan voi mennä välillä varttikin ennenku pääsen lähteen kotoo mihinkään ja ennenkun pääsen nukkuun koska noi jutut on vaan PAKKO tarkistaa monta kertaa vaikka järki sanoo että kaikki on ok mutta ns. en usko siihen vaikka oon kattonu saman asian jo monta kertaa. Ja sitten kun näitä asioita joutuu toistaan ja tajuaa sen että niitä toistaa vaan kokoajan eikä pysty lopettaan niin ei saa kunnolla henkee ja alkaa ahdistaan ja se hankaloittaa viä enemmän koko juttua. Oli vähän sekavaa tekstiä mut siis kamppailen saman asian kanssa :/

Pakko-oireet on pyrkimystä aggression
alas painamiseen.Pakko-oireinen välttää
aggressiivisuutta ja suuttumusta viimei
seen saakka.Pakko-oire pitää myös ih
misen paikallaan eikä päästä ihmistä
elämään vapaasti omaa elämää.Kun
luovut pakko-oireesta huomaat että
et pysty siihen ja tunnet itsesi voimatto
maksi ja silloin alat tutustua siihen
aitoon itseesi ilman mitään egoa ja
puolustusmuuria.Kaikki perustuu hermostoon ja jos tupakoit tai käytät
paljon alkoholia niin vieroitusoireet
ovat pakko-oireiselle siinä mielessä
samoja että molemmissa tapauksissa
ei uskalleta aloittaa omaa elämää vaan
ollaan vähän riippuvuussuhteissa ja
pakko-oireissa koska viha ja suuttumus
joka on sisällä on niin suuri että haluaa
välttää sitä viimeiseen saakka.Lyhyt
pinna,keskittymiskyvyn puute,itsensä
mollaaminen ja häpeän tunne ja se
että ei ole päässyt mukamas elämässä
pitkälle ym ym.On mielestäni tärkeä
askel ottaa elämässä ja tunnustaa suru
tyhjyys ja yksinäisyyden tunteet koska
se on myös aito is minää ja alkaa siitä
rakentamaan hyvää elämää ja pyrkiä
välttämään hermostumista,kiihtynyttä
tunnetta (sodat,politikointi,epäoikeuden
mukaisuus ja riitely) ja keskittyä oman
henkisen tasapainon löytämiseen ja
huomata että myös raittius rauhoittaa
hermoja ja hermoston aiheuttamia tunne
tiloja vaikka ne eivät kestäkään kuin
muutamia minuutteja.Näin pikku hiljaa
alkaa eheytyminen ja rauhallinen
asennoituminen elämään

Pakko-oireinen ei saa vahvistusta
kerralla aivoihin että sähköt tai ovi
on kiinni ja että voi lähteä ulos.
Myös myöhästyminen onnistutaan
luomaan koska se liittyy siihen
alitajuiseen toiveeseen että en
onnistu missään ja pyörin ympyrää
ja vuodet kuluu ja mitään edistystä
ei pääse tapahtumaan mutta samalla
ollaan lapsenomaisia ja vaativia ja
ei haluta lopulta ottaa vastuuta elämästä
Näistä tuntemuksista ja tottumuksista
pääsee eroon yksinkertaisesti kuunte
lemalla kropan tuntemuksia ja uskalta
malla kohdata "oman itsensä" ja
antamalla anteeksi itselleen

Lyhyesti pakko-oire on toiminta malli
jolla pyritään välttämään elämä,keskit
tyminen,opiskelu ja itsensä rakastami
nen koska pakko-oireinen jos alkaa
välittämään itsestään niin kokee ahdistusta ja yksinoloa.Lopulta
pakko-oireinen on kaukana järjestyk
sen ihmisestä.Usein ongelmina on
talouden ja raha-asioiden ongelmat
ja kyvyttömyys nähdä pidemmälle
tulevaisuuteen.

Tavallaan itsensä kiihottaminen,
kiihottuminen,kaikkea yliannostus
pakko-oireet,itsetyydytystä,päihteet
ja tällä kompensoidaan tyhjä olo,
yksinäisyys.Itsensä rehellinen
kohtaaminen ja hermoston tasa
painottaminen ja tervehtyminen
Tällainen terapeuttinen itsensä
ja tunteiden kohtaaminen ja rau
hoittuminen on askel tasapainoiseen
elämään.

Kaikilla ongelmilla on yhteistä se
että kun ihminen antaa tunteiden
ja surun tulla ylös rintakehästä
suun kohdalle (ääni,ääntely itku)
Sitten tulee usein vaihe tunteissa
syvä suru ja kyyneleet valuvat
ja siloin on antanut tunteiden tulla
Se on kokemus joka on koettava
Sitä ei toiselle voi kertoa
Ja kun tunteet ovat tulleet ulos
niin silloin on raskas ja yksinäinen olo
Mutta aito minä on tullut esille
ja silloin pakko-oireet ovat poissa
eikä niitä edes muista.Silloin on
tultu kohtaan jolloin ulkoinen kontrolli
on muuttunut sisäiseksi itsensä tunte
miseksi ja siitä alkaa eheytyminen.

Usein pakko-oireet vähenee pois kun
ihminen oppii tuntemaan itseään ja
omia tunteitaan.Kun on onnen tunteet
on onnellinen kun on surun tunteet on
surullinen tai muita tunteita tulee ja
on rehellinen omien tunteiden suhteen
ja kun oppii tuntemaan itseään niin
alkaa ymmärtämään myös muita ja
lukemaan ihmisiä ja kun ymmärtää
millaiset tunteet on toisella pinnassa
niin silloin voi olla tukena ja auttaa
koska itse ymmärtää ja on oppinut
työskentelemään omien tunteiden
kanssa ja silloin ei pelkää eikä ahdistu
eikä pelkää hulluksi tulemisen pelkoa
koska on uskaltanut kohdata omat
syvimmät tunteet ja se antaa meille
voimaa ja silloin voimme olla tukena
myös muille.

On tehty testi että pakko-oireinen on
laitettu vierestä katsomaan kun toinen
tekee samat pakko-oire liikkeet oven
tai hellan tai muiden tarkistusten kanssa
niin silloin pakko-oireinen henkilö muuttuu apaattiseksi ja voimattomaksi
ja tietynlailla vastakohdaksi neurootti
selle käytökselle.Pakko-oireinen
tavallaan menettää painekattilastaan
höyryt ja muuttuu flegmaattiseksi koska
jännitys ja hermostuneisuus laukeavat
hetkellisesti toisen ottaessa pakko-oirei
sen roolin ja itse pakko-oireinen menet
tää voimat ja energiat.Miksi näin tapah
tuu voi johtua siitä että ei ole kokenut
rakkautta ja turvallisuutta vaan on jou
tunut yksin ja ahdistuneena suojelemaan
omaa reviiriään kuin luolamies ja pelkää
mään että jotain ahdistavaa tapahtuu.
Se mikä on ahdistavaa voi olla siis voi
olla ei välttämättä on lapsuudessa
esimerkiksi se että oven tarkistamisen
syynä voi olla pelko että sieltä oven
toiselta puolelta tulee ahdistus ja raivo
ja se tulee sieltä kuin kummitus ja ovi
heiluu ja on vaarassa hajota.Se on pienen
lapsen pelkoa ja hylätyksi tulemisen
pelko ja siellä oven takana yöllä tai päiväl
lä ei ole hirviö tai kummitus vaan ihan
oikeasti vanhemmat tai jompi kumpi
vanhemmista,jättiläinen jota lapsi pelkää
ja tämän edessä lapsi muuttuu voimatto
maksi ja heikoksi.Ei voida yleistää mutta
pakko-oireinen toiminta on usein sitä
että pyritään tarkistamisilla patoamaan
ja estämään katastrofin tapahtuminen
koska lapsen kyky ymmärtää vanhempi
en suuttumus,viha ja aggressio on kestä
mätön ja aikuisena hylätyksi tulemisen
pelko pidetään poissa rituaaleilla ja
sen todistaa se että aina tarkistusten
välisenä aikoina ihmisen mieli on erään
laisessa autistisessa tilassa ja aivot
eivät saa varmistusta siitä että ovi on
kiinni koska ovesta ei ole kysymys koska
aivot ja jännittynyt kroppa muistuttavat
lapsuuden traumasta mutta pakko-
oireinen kohdistaa ahdistuksen oveen
hellaan, tai muihin tarkistuskohteisiin
ja sormien ja käsien lihakset puristavat
lukkoa kovaa että veri ei melkein sormissa kierrä mutta aivot ja kroppa
ovat aivan jossain muualla kuin siinä
tilanteessa.

Tutkimustuloksista on hyviä uutisia koska pakko-oireet parantuvat hyvinkin
nopeasti ja kysymys ei ole todellakaan
mielisairaus tai muu vastaava diagnoosi
Aloitan helpolla kategorisoinnilla ja
otan mukaan muutamia caseja joita
on valikoitu Pohjoismaista ja usein
alkava pakko-oireilu alkaa Huom ei
aina mutta usein lapsuudesta.
Lapselle tuhoisinta on yksin joutuminen
kotiin vertailukohteina otettu yksinhuoltajat jotka työkiireissään jou
tuvat jättämään lapsen yksin kotiin
Tutkimus osoitti että kaupungistuminen
maaltamuutto ja puolivalmis ympäristö
esi itä Helsingin kehitys 60 ja 70 luvuilla
ja löysä lainsäädäntö lasten oikeuksien
ja turvallisen kasvuympäristön puitteissa
oli ongelmia yksinhuoltaja vanhempien
Lapsilla kuin maalla jossa isot suvut
isoäidit,isoisät ja muut olivat aina lapsen
seurassa ja näitä tutkimuksia verrattiin
yksinhuoltajan lapsen kasvatukseen
naisilla pieni palkka 2 työtä stressi
matala kynnys suuttua lapselle
Myös yksin olevien lasten yksinolo
kompensoitui siten että lapsi erityisesti
rakentelivat yksin ollessaan turvaleikkejä
tämä oli tytöillä yleinen ja syrjään vetäytyvyys.Pojilla taas sotaleikit,mieli
kuvitus,auktoriteettien ihailu, pienten
eläinten kiusaaminen ja mehiläisten
kärpästen leikkely ja pientä sadismia
ka joillakin pienten tulipalojen sytyttä
misiä ja tämä kaikki on ahdistuksen ja
yksinoloon kompensaatiota itsestä
poispäin.Lapsella on myös taitoa kompensoida paha olo vaikka karata
yksinäisestä kodista mummolaan
jossa on aina ihimisiä ja lämpöä
lapselle.Pitää muista että tämä on vain
yksi tutkimuksista ja vaariaatioita on
useita.Vielä tekniikoista. Puhuin aikaisen
min että kun pakko-oireinen laitetaan
katsomaan sivusta toisen pakko-oireilua
niin tunteiden muuttuminen apaattiseksi
ja voimattomaksi tapahtuu kun pakko-oireinen tekijä on aikuinen eikä lapsi
Tämä paljastaa että trauma on lapsuudesta.Nyt pakko-oireinen näkee
impulssiivisen,hermot kireällä olevan
vanhemman laittamassa ovea lukkoon
voimakkaalla kontrollilla ja potilas
joka seuraa sivusta on muuttunut siksi
yksinäiseksi ja avuttomaksi lapseksi
joka vain voi seurata tilannetta
Toivon että näistä esimerkeistä on
apua ja uskon että kun tiedostetaan
lapsuus ja tunnustetaan tosiasiat ja
opitaan rakastamaan ja hyväksymään
itsensä niin surun kyyneleet ennenkuin
ovat ehtineet vieriä poskipäitä pitkin
niin sitä huomaa hymyilevänsä
itselleen ja elämälle

Lopuksi kun kyse on keskushermoston
paranemisesta ja silloin aivot saavat
varmistuksen nopeasti että esim ovi
on kiinni ja henkilö elää tässä ja nyt
Alkaa ote elämään ja kokee turvallisuut
ta,On itsestään selvää että alkoholin
liika käyttö aiheuttaa ongelman moni
mutkaistumista joten silloin marssi
järjestys on raittius jolloin kipukohdat
tulee selvimmin esiin ja työskentely
hermoston rauhoittamiseksi ja normali
soitumiseksi alkaa paremmin

Laitan viimeiseksi toivomukseksi
kaikille niille jotka kärsivät pakko-oireista niin tärkeätä on alkaa ersimään
rentoutusta ja rauhallista asennoitumis
ta ympäristöönSiinä missä päihteitä
käyttävä ja niistä luopuva ihminen
rakentaa elämänsä ja aistinsa ja
joka solunsa kokemaan uuden maailman
ilman päihteitä niin pakko-oireinen
parantuessaan luopuu neuroottisesta
ja kiireestä ja menee vaikka sänkyyn
lepäämään ja rauhassa kuuntelee kroppaa missä ovat jännitykset,onko
varsa, levottomat jalat tai muu vapina
ja kuuntelee ja tuntee lämmön ja verenkierron ja aistimuksen hiljaisuudes
sa tai rauhoittavan musiikin soidessa
Tällaisten harjoitusten jälkeen kun
ihminen nousee sängystä hän nousee
hitaasti ja kokee hitaat liikkeet ja
Oon kuin uudesti syntynyt.Tästä lähtee
muutos kohti eheytymistä ja oman
kropan tuntemusta kohti ja se mikä
on elämässä palkitsevaa

Nettiriippuvuus...................l.l.l

Kyllä,siitäkin voi tulla riippuvaiseksi
Vielä elämän muutoksesta kun
ihminen luopuu päihteistä tai
pakko-neurooseista ja rauhoittuu
ja rauhoittaa mielensä ja oppii
välttämään asoita jotka saa ylikierrok
sille kuten negatiiviset uutiset, media
televisio voi myös yliannostettuna ja
siellä vielä ne negatiiviset asiat ja
oppii antaa aikaa rauhallisille hetkille
lukeminen,ulkoilu,maalaaminen
piirtäminen,ihan lepo ja itsensä
kuunteleminen,kuntoilu,urheilu
Kun ihminen lopettaa neuroottisen
pyörimisen ja alkaa rauhoittumaan
niin pitää muistaa että hermoston
tottuminen vie aikaa.Kestää muutama
kuukausi että on pöhnä ja tyhjä olo
ja samaan aikaan käy lapsuus aikoja
läpi ja elämässä tehtyjä asioita ja tär
keätä on ettei ole liian ankara itselleen
ja osaa antaa anteeksi itselleen.
Myös hermot ovat kireällä ja sanotaan
että kun päihteistä ja pakko-oireista
luopuu niin sitten ne piilotetut ongel
mat tulevatkin kunnolla esille.
Ja opitaan elämään itsensä kanssa

Vielä yksi hyvä väline on päiväkirjan
käyttö.Sinne voi kirjoittaa ihan kaikkea
arjen asioista,tapahtumista,tunteista
unista,ystävistä,ja miten on kokenut
elämän muutokset.Elämä on

Yksi juttu vielä.Tämä aihe innostaa
sen verran ja on sen verran tärkeää
Kun toipuminen tapahtuu niin pakko
ajatusten ja toimintojen määrä laskee
huomattavasti.Ja toipuminen on todel
la nopeaa kun ei käytetä päihteitä
Pakko-oireisella on tarkistamiset ja
negatiiviset pakkoajatukset ja ylikierrok
silla käyminen on saattanut kestää minuuteista vielä pitempiin aikoihin
mutta elämän muutoksella,tunteiden
kanssa työskentelyllä ja oman kropan
kuuntelemisen ja rauhoittumisen avulla
neuroosien kesto laskee dramaattisesti
useilla jopa puoleen eli aikaisemmin
jos pakkorituaalit ovat kestäneet
5 minuuttia ja negatiiviset ajatukset
niin nyt ne kestävät vain 1-2 minuuttia
ja kun kuukausi pari on kulunut toipilas
aikaa niin neuroosien kesto lyhenee
joihinkin sekuntteihin.Onko kumminkin
huomattava että hermoston eheyty
minen ja aivojen ja sisäinen tasapainot
tuminen kestää pidempään ja hitaammin
Sen todistaa että toipilasaikana pakko
liikkeiden ja ajatusten väheneminen on
huomattavaa mutta olo aivoissa on
tietynlainen pöhnä ja ihminen saattaa
unohdella asioita ja harhailla ympäriinsä
vaikka pakko-oireilu on selvästi vähenty
nyt.Myös kiroilu on äänneekämpää ja
lyhyt pinna koska se kuuluu muutokseen
Lihasten jännittäminen,kännykän,
tavaroiden pudotteleminen ym kestää
pidempään vaikka muut oireet ovat
vähentyneet selvästi.1-3 kuukaudessa
ja muutos parempaan on nähtävissä
Tämän prosessin aikana toipilas pyrkii
tahdonvoimalla ja päättäväisyydellään
aloittamaan tasapainoinen,tunteissaan
aidon ja rehellisen ja terveen elämän
Uskon että monet selviytyvät ihan itse
tämän ylimeno vaiheen koska kukaan
ei meistä ole niin sanotusti yksin
Vielä kerran,päihteet pois toipumis
jakson ajaksi ja mielummin kokonaan
pois.