Monet teistä valittaa, kuinka joutuu lopettamaan opiskelunsa, työnsä sijaislasten takia. Useimpien ystävyyssuhteet ja sosiaalinen elämä on tavalla tai toisella kärsinyt, puhumattakaan avioelämästä.Biovanhemmatkin haukkuvat. Monet teistä joutuvat ympäristössään erityishuomion kohteeksi, monista "juoruillaan kylillä". Palkkakin on mitätön, ja lopulta on kuitenkin se tosiasia, että lapsi ei ole oma ja sen voi "menettää" (en sitäkään ymmärrä, miksi monet heistä vielä taistelee, kun ovat niinkin moniongelmaisia!)Jos lasken näistä keskusteluista yhteen plussat ja miinukset, voittaa miinukset mennen tullen. En ymmärrä mitä motiivia sijaisvanhemman työssä on ns. normaaliperheelle, kun mikään sen jälkeen ei ole normaalia. Jättäkää hoito ammattilaisten/laitosten tehtäväksi hyvät ihmiset!!
Miksi, oi miksi?!?
32
1872
Vastaukset
- Sijaisäiti(alkuperäinen)
En minä ainakaan työtäni" valita, vaan lasten vanhempain kanssa tulee niitä kiemuroita ja onneksi minullakin on vain yksi perhe, joka kapinoi vastaan.
Toivon saavani jatkaa vielää pitkään näiden lasten parissa.
Jos lapsen ottaa luokseen asumaan,niin ei siitä noin vain luovuta, ei lapsi ole mikään kokeilu-pakkaus joka otetaan tai palautetaan, tietysti jos ongelmat menee liian pitkälle huonompaan suuntaan, voi ajatella palautusta, mutta ei se ole koulutuksesta kiinni tuleeko toimeen sijaislasten kanssa, kyllä ihmisen luonne ja tapa käsitellä lapsia on se mikä ratkaisee, eikä mitkään oppikirjat muokkaa ihmisen luonnetta, tietoa sieltä saa, mutta ei luonne muutu.
Toiset eivät vaan sovellu hoito-alalle, ei sitten millään.- Ei ymmärrä
katsoppa vähän keskustelujen listaa, vaikkapa viime päiviltä. Ihan masentuu, kun katsoo miten raskasta työtä te teette. Monet teistä tuntuu väsyneiltä ja työ ihan ylivoimaiselta. jotkut ovat kovin katkeran oloisia, mutta silloin ei asioista uskalleta puhua oikealla nicillä, miksiköhän? Kiristetäänkö teitä ehkä lapsen menetyksellä, jos asioista puhuu suoraan? Itse ymmärrän esim. vaitiolovelvollisuuden sellaiseksi, että nimiä ei paljasteta. jos iätkin vielä muuttaa, mitä pelkäämistä asioiden suoraan puhumisessa on? ihan mafiatouhua!! Olet ehkä onnellisessa asemassa, jos kaikki on hyvin. Tiedän, että monella ei ole eikä edes ketään, kenelle puhua suoraan. Joo joo, tiedän, että saan paljon vastaväitteitä, mutta tunnen 3 sijaisperhettä, enkä haluaisi vaihtaa osia yhdenkään kanssa. Mainittakoon vielä, että itsekin toimin sosiaalialalla.
- Siiri
Ei ymmärrä kirjoitti:
katsoppa vähän keskustelujen listaa, vaikkapa viime päiviltä. Ihan masentuu, kun katsoo miten raskasta työtä te teette. Monet teistä tuntuu väsyneiltä ja työ ihan ylivoimaiselta. jotkut ovat kovin katkeran oloisia, mutta silloin ei asioista uskalleta puhua oikealla nicillä, miksiköhän? Kiristetäänkö teitä ehkä lapsen menetyksellä, jos asioista puhuu suoraan? Itse ymmärrän esim. vaitiolovelvollisuuden sellaiseksi, että nimiä ei paljasteta. jos iätkin vielä muuttaa, mitä pelkäämistä asioiden suoraan puhumisessa on? ihan mafiatouhua!! Olet ehkä onnellisessa asemassa, jos kaikki on hyvin. Tiedän, että monella ei ole eikä edes ketään, kenelle puhua suoraan. Joo joo, tiedän, että saan paljon vastaväitteitä, mutta tunnen 3 sijaisperhettä, enkä haluaisi vaihtaa osia yhdenkään kanssa. Mainittakoon vielä, että itsekin toimin sosiaalialalla.
että näillä keskustelupalstoilla tuodaan yleisestikin esille negatiivisia asioita. Ne joilla ei ole mitään valittamista tai tuen tarvetta elävät omaa elämäänsä ja valittavat sitten varmaankin jostakin muusta asiasta niille sopivilla palstoilla.
Suomessa on todella paljon sijaisperheitä joilla ei aika riitä palstailuun eikä heillä ole mitään kirjoitettavaakaan kun hommat toimii.
Ehkä paras asia mitä tällaisella palstalla onkin tarjota on ne esimerkit huonoista tapauksista. Osaammehan me sitten sen perusteella valmistautua kaikkeen omalla kohdallamme. Esim. itse olen vasta tukiperheen äiti, mutta viime viikonlopun "kriisin" selvitin kuin ammattilainen kuuri täältä saamieni tietojen ja kokemuste perusteella.
- KK.
No tällaistahan se on. Kyllä minä sen tiesin alusta saakka, että uhrauksia joutuu tekemään voidakseen auttaa lasta, joka ei jostain kumman syystä voi asua enää biologisten vanhempiensa luona.
Et ymmärrä, mitä motiivia sijaisvanhemman työssä on. Jos olet viitsinyt lukea näitä kirjoituksia, täällä on kerrottu myös niistä asioista, jotka auttavat jaksamaan ja joista saa iloa.
Siksikö hoito pitää jättää ammattilaisten/laitosten tehtäväksi, että tämä ei ole helppoa? Kuule, jotkut ihmiset vaan kykenevät huolehtimaan ja rakastamaan lapsia, jotka tuovat mukanaan lisätyötä. Yhtä lailla; jos oma, biologinen lapseni olisi syystä tai toisesta vaikeahoitoinen, pitäisikö hänet laittaa ammattilaisten/laitosten hoidettavaksi? Oletko sinä antanut lapsesi ammattilaisten/laitosten hoidettavaksi?
Älä kuitenkaan ole huolissasi, sijoitukset laitoksiin ovat lisääntyneet huimasti, sillä sijaisperheitä ei ole riittävästi.
Ammattilaisuudesta sen verran, että koen monen kokeneen sijaisvanhemman olevan alansa ammattilainen; taitoa, kokemusta ja osaamista riittää.
Jos sinua häiritsee tämä "valittaminen", niin ehkä voisit perustaa jonkin keskustelupalstan, jossa saa kirjoittaa vain mukavista asioista. Tämä sijaisvanhemman työ kun on sellaista, että eteen voi tulla ongelmia. Täällä sitten voidaan kysyä neuvoa muilta sijaivanhemmilta nimettömästi, ja saada tukea, ja tajuta, että ettei ole yksin näiden ongelmiensa kanssa. Totta on se, että niitä hyviä asioita tulee harvemmin tänne kirjoitettua, mutta se johtuu siitä, että tänne hakeudutaan juuri ongelmatilanteissa tai vastaavissa. Eikö ongelmista saa kertoa? Eikö saa kysyä, miten muualla menetellään tietyissä tilanteissa? Pitäisikö vaan miettiä ja hautoa niitä asioita mielessään, ja kylvää palstalle pelkkiä hymiöitä? Itse olen ainakin oppinut kysymään neuvoa ja hakemaan apua silloin kun tarvetta on.
Itse en ole niin vahva ihminen kuitenkaan, että jaksaisin loppuelämäni tällaista sijaisvanhemmuutta. Tai siis vanhemmuutta ja lasta jaksaisin kyllä, mutta kaikki muu alkaa mennä jo yli. Meidän lapsi palaa parin vuoden sisällä takaisin alkoholistivanhemmilleen, sen jälkeen en enää ryhdy tähän hommaan.- ei ymmärrä
..kun sijaislapsesi kotiutuu bioperheeseensä tai joutuu jossain vaiheessa laitokseen tai johonkin muuhun ammatillisempaan laitokseen, kun olet uhrannut työsi, harrastuksesi, opiskelusi, ystäväsi. Miksi sijaisperhe ei voi elää normaalia elämää normaaline tekemisineen, miksi täytyy uhrautua? miksi ette vaadi tukea kunnalta, kodinhoitajaa, avustajaa tms. Olisi teillä siihen oikeus!
- KK.
ei ymmärrä kirjoitti:
..kun sijaislapsesi kotiutuu bioperheeseensä tai joutuu jossain vaiheessa laitokseen tai johonkin muuhun ammatillisempaan laitokseen, kun olet uhrannut työsi, harrastuksesi, opiskelusi, ystäväsi. Miksi sijaisperhe ei voi elää normaalia elämää normaaline tekemisineen, miksi täytyy uhrautua? miksi ette vaadi tukea kunnalta, kodinhoitajaa, avustajaa tms. Olisi teillä siihen oikeus!
Voisin kirjoittaa tähän pitkän pitkän vastauksen. Lyhyesti sanottuna: enimmäkseen sijaisvanhemmuus on hyvä asia. Lapsi on kuin oma lapsi meille, ja perhe on minulle tärkeä. En koe uhrautuvani siinä. Minulla on työ, harrastus, opiskelu ja ystäviäkin.
Mutta biovanhemmat elävät edelleen jonkinlaista kriisivaihetta. Sosiaalityöntekijät vaihtuvat eivätkä tiedä tilannetta. Tukea emme saa, hyvä kun työnohjaukseen pääsimme, kiitos siitä. Välillä todella ottaa päähän. Nytkin olen hyvin vihainen. Tiedän, että saan siitä kommenttia, etten sovi sijaisvanhemmaksi. Ehkä en sovikaan. Nyt tuntuu siltä, etten jaksa enää pitkään. En koe itseäni marttyyriksi enkä sellaiseksi haluakaan. Haluaisin lapsen asiat kuntoon.
Elämä on epäoikeudenmukaista. - ei ymmärrä
KK. kirjoitti:
Voisin kirjoittaa tähän pitkän pitkän vastauksen. Lyhyesti sanottuna: enimmäkseen sijaisvanhemmuus on hyvä asia. Lapsi on kuin oma lapsi meille, ja perhe on minulle tärkeä. En koe uhrautuvani siinä. Minulla on työ, harrastus, opiskelu ja ystäviäkin.
Mutta biovanhemmat elävät edelleen jonkinlaista kriisivaihetta. Sosiaalityöntekijät vaihtuvat eivätkä tiedä tilannetta. Tukea emme saa, hyvä kun työnohjaukseen pääsimme, kiitos siitä. Välillä todella ottaa päähän. Nytkin olen hyvin vihainen. Tiedän, että saan siitä kommenttia, etten sovi sijaisvanhemmaksi. Ehkä en sovikaan. Nyt tuntuu siltä, etten jaksa enää pitkään. En koe itseäni marttyyriksi enkä sellaiseksi haluakaan. Haluaisin lapsen asiat kuntoon.
Elämä on epäoikeudenmukaista.Siis, että jos on vihainen ja uskaltaa arvostella joitain asioita ja epäkohtia niin ei sovi sijaisvanhemmaksi?!? Kuka niin voisi muka sanoa, ja miksi sijaisvanhempi ei saisi ajatella omilla aivoillaan. Sossujen käskyläisiäkö???? Ihanaa, että sinulla on myös omaa elämää, ei pala loppuun, kun on muutakin ajateltavaa ja tekemistä! Hyvä, hyvä!
- Elmeriina
Minä kadun omassa sijaisvanhemmuudessani sitä, että aloitimme liian myöhään. Olisi pitänyt ryhtyä tähän työhön vähintään 10 vuotta aikaisemmin. Nyt saattelisimme vanhmimpia maailmalle ja nuorimmat olisivat vielä luonamme.
Olemme eläneet hyvin pitkälti normaalia lapsiperheen elämää. Ainoana erona lasten tapaamiset biovanhempien kanssa ja toisen sijoituksen ajan kestäneet oikeusprosessit. Henkisesti raskainta ovat olleet ja ovat oikeusasiat. Mutta niidenkin kanssa oppii elämään ja nauttimaan elämästä juuri tänä hetkenä. Ei kannata kantaa huolta huomisesta. - kv1
kirjoitat ... teistä, te... et siis ole itse sijaisvanhempi?
alkaakseen sijaisvanhemmaksi tarvitsee erityisen vastuuntuntoisen ja sosiaalisen luonteen.
tuntee, että vaikka lapsenne eivät ole teidän lapsianne (vai miten se laulu menee) niin meillä on vastuu jokaisesta syntyneestä lapsesta. niin omista kuin muidenkin. naapurin lapsista, kylän lapsista ja huostaanotetuista lapsista.
sitä siis haluaa ojentaa auttavan käden sitä tarvitsevalle lapselle.
mutta saa lapsen mukana kuormakaupalla kaikkea muutakin. raivoavaa sukua ym. piip.askaa.johon joutuu sopeutumaan ja jonka kanssa on pakko elää.
kuten monet muutkin toteavat: kyllä se lapsen traumoineen hoitaa ja sen kanssa jaksaa, mutta suvun ongelmat eivät mielestäni kuulu kauppaan vaikka kaupantekijäisinä tulivatkin.- ei ymmärrä
en ole sijaisvanhempi, mutta olen sosiaalialalla.
Olen nähnyt paljon sijaisvanhempia ja tunnen läheisesti muutaman.
Väitänpä, että sijaisvanhemman ja ihan tavallisen vanhemman vastuuntunnoissa tai sosiaalisuudessa ei paljonkaan eroja ole, sijaisvanhemmatkin on vaan vanhempia ja myös itse biovanhempia. Sijaisvanhemmuus ei ole mitään supervanhemmuutta tai ylempää vanhemmuuden kastia.Eikä suinkaan kaikki sijaisvanhemmat ole sosiaalisia, usko pois!! Olen vanhempi ja mielestäni ihan riittävän vastuuntuntoinen. Omituinen oli sinun kommenttisi, ylenkatseinen suhtautuminen toisiin vanhempiin. - kv1
ei ymmärrä kirjoitti:
en ole sijaisvanhempi, mutta olen sosiaalialalla.
Olen nähnyt paljon sijaisvanhempia ja tunnen läheisesti muutaman.
Väitänpä, että sijaisvanhemman ja ihan tavallisen vanhemman vastuuntunnoissa tai sosiaalisuudessa ei paljonkaan eroja ole, sijaisvanhemmatkin on vaan vanhempia ja myös itse biovanhempia. Sijaisvanhemmuus ei ole mitään supervanhemmuutta tai ylempää vanhemmuuden kastia.Eikä suinkaan kaikki sijaisvanhemmat ole sosiaalisia, usko pois!! Olen vanhempi ja mielestäni ihan riittävän vastuuntuntoinen. Omituinen oli sinun kommenttisi, ylenkatseinen suhtautuminen toisiin vanhempiin.siis kaikki vanhemmat kantavat vieraista lapsista vastuuta. olkoon sitten niin. ihan kuten sanot.
jos olet sosiaali alalla, etkä tiedä sijaisvanhemmiksi alkavien motiiveja, en voi kuin valittaa - ei ymmärrä
kv1 kirjoitti:
siis kaikki vanhemmat kantavat vieraista lapsista vastuuta. olkoon sitten niin. ihan kuten sanot.
jos olet sosiaali alalla, etkä tiedä sijaisvanhemmiksi alkavien motiiveja, en voi kuin valittaaEn ymmärtänyt sinua, tai sitten et ymmärtänyt minua. ei kai sen väliä :(
Voit rauhassa valittaa, onneksi teidän laisianne on, jotka haluavat uhrautua, ryhtyä marttyyreiksi, sitähän se tarkoittaa. Jos minä alkaisin sijaisvanhemmaksi...ei, en sano mitään, sillä haluan pitää oman, vapaan elämäni, ilman sossujen ja biojen valvontaa ja valituksia. Aion vastedeskin olla yhtä "vastuuntunnoton ja epäsosiaalinen" vanhempi omille lapsille, ainakin he ovat kasvaneet tasapainoisiksi ja onnellisiksi..luojan kiitos. - Lissu
ei ymmärrä kirjoitti:
en ole sijaisvanhempi, mutta olen sosiaalialalla.
Olen nähnyt paljon sijaisvanhempia ja tunnen läheisesti muutaman.
Väitänpä, että sijaisvanhemman ja ihan tavallisen vanhemman vastuuntunnoissa tai sosiaalisuudessa ei paljonkaan eroja ole, sijaisvanhemmatkin on vaan vanhempia ja myös itse biovanhempia. Sijaisvanhemmuus ei ole mitään supervanhemmuutta tai ylempää vanhemmuuden kastia.Eikä suinkaan kaikki sijaisvanhemmat ole sosiaalisia, usko pois!! Olen vanhempi ja mielestäni ihan riittävän vastuuntuntoinen. Omituinen oli sinun kommenttisi, ylenkatseinen suhtautuminen toisiin vanhempiin.Kirjoitit: "sijaisvanhemmatkin on vaan vanhempia ja myös itse biovanhempia".
Näin ei kyllä aina ole. Olen itse ollut jo useita vuosia sijaisäiti kahdelle siskokselle. Minulla ei ole biologisia lapsia. Ei myöskään puolisollani.
Sanot olevasi työssä sosiaalialalla. On yllättävää, ettet tiennyt, että lapseton pari tai lapseton sinkku voivat hyvin toimia sijaisvanhempina. - ei ymmärrä
Lissu kirjoitti:
Kirjoitit: "sijaisvanhemmatkin on vaan vanhempia ja myös itse biovanhempia".
Näin ei kyllä aina ole. Olen itse ollut jo useita vuosia sijaisäiti kahdelle siskokselle. Minulla ei ole biologisia lapsia. Ei myöskään puolisollani.
Sanot olevasi työssä sosiaalialalla. On yllättävää, ettet tiennyt, että lapseton pari tai lapseton sinkku voivat hyvin toimia sijaisvanhempina...PILKUNVIILAAJA!! Tokihan sen tiedän, useimmilla on kuitenkin myös omia lapsia! ainakin kaikilla jotka minä tunnen. Omat lapset antaa hieman toisenlaista perspektiiviä sijaisvanhempana toimimiselle!! Hoo, ja joskin toimii sosiaalialalla ei se aina tarkoita lastensuojelua, sosiaaliala katsos kun on aika laaja ja käsittää muutkin sektorit kuin lapset!
- Lissu
ei ymmärrä kirjoitti:
..PILKUNVIILAAJA!! Tokihan sen tiedän, useimmilla on kuitenkin myös omia lapsia! ainakin kaikilla jotka minä tunnen. Omat lapset antaa hieman toisenlaista perspektiiviä sijaisvanhempana toimimiselle!! Hoo, ja joskin toimii sosiaalialalla ei se aina tarkoita lastensuojelua, sosiaaliala katsos kun on aika laaja ja käsittää muutkin sektorit kuin lapset!
Ikävää, että pahoitit mielesi viestistäni. En mielestäni viilannut pilkkua, oikaisin vain kirjoitustasi. Olit kirjoittanut, että kaikilla sijaisvanhemmilla on biologisia lapsia. Koin oikaisun välttämättömäksi, koska esimerkiksi joku sijaisvanhemmuutta miettivä on voinut jäädä viestisi jälkeen siihen luuloon, ettei lapseton voisi olla sijaisvanhempi. Ja se luulo on väärä, sen oikaisin.
Kirjoitit aiemmin 16.12: "...mutta tunnen 3 sijaisperhettä...".
En halua kiistää kokemuksiasi, mutta minusta kolmen perheen otos tuttavapiirissäsi ei ole kovin edustava otos kaikista niistä perheistä, jotka tässä maassa toimivat sijaisperheinä. Se, että kaikilla tuntemillasi sijaisperheillä on biologisia lapsia, ei tee kaikista sijaisperheistä sellaisia, että niissä on biologisia lapsia. Se, että tuttavapiirin kolmella sijaisperhellä on esimerkiksi vaikeaa sijaislasten biovanhempien kanssa, ei oikeuta vetämään sitä johtopäätöstä, että kaikilla sijaisperheillä olisi niin. Kolmen perheen otoksesi on valikoitunut ja johtopäätöksesi siksi kestämätön.
Jos et toimi sijaisvanhempana etkä työksesi lastensuojelussa, niin mitä teet tällä palstalla? Toki maa on vapaa ja suomi24:n keskustelu rajoittamaton, ei siinä mitään, mutta miksi oikeasti olet täällä? Kiehtooko sijaisvanhemmuudessa tai lapsen luovuttamisessa sijoitukseen jokin niin, että seuraat siksi palstaa? - ei ymmärrä
Lissu kirjoitti:
Ikävää, että pahoitit mielesi viestistäni. En mielestäni viilannut pilkkua, oikaisin vain kirjoitustasi. Olit kirjoittanut, että kaikilla sijaisvanhemmilla on biologisia lapsia. Koin oikaisun välttämättömäksi, koska esimerkiksi joku sijaisvanhemmuutta miettivä on voinut jäädä viestisi jälkeen siihen luuloon, ettei lapseton voisi olla sijaisvanhempi. Ja se luulo on väärä, sen oikaisin.
Kirjoitit aiemmin 16.12: "...mutta tunnen 3 sijaisperhettä...".
En halua kiistää kokemuksiasi, mutta minusta kolmen perheen otos tuttavapiirissäsi ei ole kovin edustava otos kaikista niistä perheistä, jotka tässä maassa toimivat sijaisperheinä. Se, että kaikilla tuntemillasi sijaisperheillä on biologisia lapsia, ei tee kaikista sijaisperheistä sellaisia, että niissä on biologisia lapsia. Se, että tuttavapiirin kolmella sijaisperhellä on esimerkiksi vaikeaa sijaislasten biovanhempien kanssa, ei oikeuta vetämään sitä johtopäätöstä, että kaikilla sijaisperheillä olisi niin. Kolmen perheen otoksesi on valikoitunut ja johtopäätöksesi siksi kestämätön.
Jos et toimi sijaisvanhempana etkä työksesi lastensuojelussa, niin mitä teet tällä palstalla? Toki maa on vapaa ja suomi24:n keskustelu rajoittamaton, ei siinä mitään, mutta miksi oikeasti olet täällä? Kiehtooko sijaisvanhemmuudessa tai lapsen luovuttamisessa sijoitukseen jokin niin, että seuraat siksi palstaa?..antaa huomattavat selvitykset sille, miksi tällä palstalla olen. Olen minä lukenut monia muitakin palstoja, utelias kun olen. Sosiaalialasta totesin vain sen, että se käsittää muutakin kuin lapset, en puhunut itsestäni vaan yleisesti.
Sijaisvanhempia tunnen 3 hyvin, ovat läheisiä ystäviäni, yksi heistä sisareni. Heidän kauttaan TIEDÄN lukuisia perheitä, joten otokseni on siinä kokonaisuudessa, kuulen paljon juttuja joka päivä mitä on taas tapahtunut kenellekkin ja millainen on se ja se kunta tai sossu.
Hyvä kun oikaisit, ei se mitään, täytyy olla van aina niin himputin tarkka mitä sanoo tai mitä sanoo, varsinkin tällä palstalla, jostain syystä(?). Helposti tulee takkiin.
Muu ei kiehdo s-vanhemmuudessa, kuin siskoni kautta...ja ehkä vähän työni *virnistää*... - Äitikkä
ei ymmärrä kirjoitti:
en ole sijaisvanhempi, mutta olen sosiaalialalla.
Olen nähnyt paljon sijaisvanhempia ja tunnen läheisesti muutaman.
Väitänpä, että sijaisvanhemman ja ihan tavallisen vanhemman vastuuntunnoissa tai sosiaalisuudessa ei paljonkaan eroja ole, sijaisvanhemmatkin on vaan vanhempia ja myös itse biovanhempia. Sijaisvanhemmuus ei ole mitään supervanhemmuutta tai ylempää vanhemmuuden kastia.Eikä suinkaan kaikki sijaisvanhemmat ole sosiaalisia, usko pois!! Olen vanhempi ja mielestäni ihan riittävän vastuuntuntoinen. Omituinen oli sinun kommenttisi, ylenkatseinen suhtautuminen toisiin vanhempiin.En usko sijaisperheiden itse nostavan itseään korkeammalle pallille muihin perheisiin nähden. Usein siihen kyllä "syyllistyvät" biovanhemmat, jopa niin, että se vaikeuttaa yhteistyötä. Me emme ole mitään supervanhempia yli-ihmisiä vaan aivan tavallisia kuolevaisia itkuinemme ja suruinemme, iloinemme ja onnen tunteinemme.
Olen huomannut, että sijaisvanhemmuus on kuitenkin elämäntapa, joka aina herättää kiinnostusta. Kuinka montaa "ammattia" muut kommentoivat ja asettavat itsensä mielikuvissaan toisen työtä tekemään? Olen kuullut usein, että kuinka te jaksatte, me ei ainakaan ikinä pystyttäis tohon...
Väitän, että sijaisvanhemmaksi ryhtyvä käsittää vanhemmuuden ja kasvatuksen useammin kollektiiviseksi tehtäväksi kuin "ihan tavallinen vanhempi". Se ei tee meistä parempia, mutta erilaisia kylläkin. Erilaisia suhteessa vanhemmuuden kokemiseen.
Joku tässä viestiketjussa mietti mikä saa sijaisperheet eristäytymään, lopettamaan opiskelun, rajoittamaan sosiaalisia suhteita jne. Omalta kohdalta voin vastata: vaikeat lapset. Perheisiin sijoitetut lapset ovat usein niin moniongelmaisia, että vaativat ainakin yhden aikuisen kokopäiväisen työpanoksen. Lasten asiat kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin - niitä ei pureta eikä pohdita hiekkalaatikolla toisten vanhempien kanssa. Meillä ovat lapset asuneet kuusi vuotta ja on vielä paljon tilaisuuksia, joihin emme heidän kanssaan lähde, vaikka kaupassakäynti jne asiat jo hyvin sujuvatkin. Rutiinit ja pitäytyminen totuttuihin tapoihin tuo lapsille turvallisuutta - usein ne jopa pitävät lapsen haurasta minää kasassa. Rutiineista poikkeaminen aiheuttaa lapselle hajoamisen tunteen, sellaista hajoamisen kokemista on vaikea käsitellä yleisillä paikoilla tai sukujuhlissa. Näitä valintoja teemme ajatellen lasten parasta, emme omaa mukavuudenhaluamme. Meille sijaislapset ovat tärkeitä, mutta totuudessa pysyäkseni - aivan erilaisia kuin biolapsemme. Taaskaan ei ole kyse paremmuudesta tai huonommuudesta, vaan erilaisuudesta - se tuntuu olevan vaikea ymmärtää!
- itsekin sosiaalialalla
Sijaisvanhemmuus eroaa paljonkin tavallisesta vanhemmuudesta. Siinä vaaditaan yhteistyötaitoa, keskustelutaitoa, suurta stressin sietokykyä ja epävarmuuden sietokykyä, taitoa elää hetkessä jne. Minusta on hienoa, että tällaisia ihmisiä löytyy. Lapsissa on meidän tulevaisuus ja se, että kasvaa laitoksessa ei ole paras mahdollinen lähtökohta. Sijaisperheessä lapsi saa tuntea oikean vanhemman rakkauden ja tulee kuulluksi ja ymmärretyksi, hän saa mahdollisuuden tasapainoiseen ja rakastavaan elämään.
Sijaisvanhemmilta vaaditaan paljon ja se voi joistakin tuntua liian suurelta uhraukselta, mutta se, että näkee lapsen kasvavan ja oman vaikutuksensa siihen on se palkinto. Eihän sijaisvanhemmat saa kiitosta aina kun sitä haluavat, mutta tieto siitä että on auttanut ja mahdollistanut lapselle paremman elämän on kiitosta. Sosiaaliala on hyvin epäkiitollinen ala, työtä tehdään niska limassa ja kiitosta saa harvoin. Oman työn tulosten näkeminen auttaa jaksamaan. Myös näitten "sossujen" työ on paskan lapioimista pienellä rahalla. Kysymys onkin kutsumuksesta. Minä ainakin koen sosiaalialan ja lastensuojelun kutsumustyönä, haluna auttaa niitä jotka apua tarvitsevat.- ei ymmärrä
...pitäisi olla sijaisvanhempana, niin eikös siihen tarvittais jonkinlaiset psykologiset testit?!?! Kyllä minä ainakin tarvitsen ihan samoja taitoja nyt kun olen "vain" äiti!
Niin kauan kuin on näitä "kutsumusammatin" ottaneita, ei mitkään asiat tule kehittymään sosiaalialalla ja palkkaus tulee aina olemaan huono. kukas sitä kutsumustyötä sitten tekeekään, kun palkka ei enää riitä omaan elämiseen, yksityisetkö? Hekö sitten ovat enemmän "kutsuneita"....Ilmankos sijaisperheiden määrä vähenee...en yhtään ihmettele - Elmeriina
ei ymmärrä kirjoitti:
...pitäisi olla sijaisvanhempana, niin eikös siihen tarvittais jonkinlaiset psykologiset testit?!?! Kyllä minä ainakin tarvitsen ihan samoja taitoja nyt kun olen "vain" äiti!
Niin kauan kuin on näitä "kutsumusammatin" ottaneita, ei mitkään asiat tule kehittymään sosiaalialalla ja palkkaus tulee aina olemaan huono. kukas sitä kutsumustyötä sitten tekeekään, kun palkka ei enää riitä omaan elämiseen, yksityisetkö? Hekö sitten ovat enemmän "kutsuneita"....Ilmankos sijaisperheiden määrä vähenee...en yhtään ihmetteleMinä olen aivan tavallinen ihminen, äiti omine hyvine ja huonoine puolineen. Yli-ihminen en tunne olevani enkä tunne uhrautuvani, vaikka sijaisvanhemmuuden myötä olen luopunut omasta työstäni. Lasten tultua olin siinä iässä, että mietin vakavasti mitä "isona tekisin". Takana yli 20 vuotta eräänlaista uraputkea, johon olin täysin kyllästynyt. Sitten tulivat lapset ja mahdollisuus muuttaa omaa elämäänsä. Sen muutoksen tein enemmän kuin mielelläni ja missään vaiheessa en ole katunut. Kun nämä meidän lapset lentävät pesästä, olen eläkeiässä. Toisaalta ansiotyö tuntuisi tällä hetkellä täysin mahdottomalta lapsen terapioiden takia. Monta kertaa viikossa joutuisin olemaan töistä poissa, koska ei lapsi jaksaisi terapiaa enää hoitopäivän jälkeen, koska matka terapeuttien luokse on aika pitkä. Saman ratkaisun olisin tehnyt myös siinä tapauksessa, että olisin saanut vammaisen biolapsen.
Minä olen valmis tätä työtä tekemään ja kodissamme on tilaa. Toivottavasti joku lapsi meitä ja kotiamme vielä tarvitsee. Rakkautta riittää, toivottavasti myös leipää ja lämmintä. - Sijaisäiti(alkuperäinen)
Elmeriina kirjoitti:
Minä olen aivan tavallinen ihminen, äiti omine hyvine ja huonoine puolineen. Yli-ihminen en tunne olevani enkä tunne uhrautuvani, vaikka sijaisvanhemmuuden myötä olen luopunut omasta työstäni. Lasten tultua olin siinä iässä, että mietin vakavasti mitä "isona tekisin". Takana yli 20 vuotta eräänlaista uraputkea, johon olin täysin kyllästynyt. Sitten tulivat lapset ja mahdollisuus muuttaa omaa elämäänsä. Sen muutoksen tein enemmän kuin mielelläni ja missään vaiheessa en ole katunut. Kun nämä meidän lapset lentävät pesästä, olen eläkeiässä. Toisaalta ansiotyö tuntuisi tällä hetkellä täysin mahdottomalta lapsen terapioiden takia. Monta kertaa viikossa joutuisin olemaan töistä poissa, koska ei lapsi jaksaisi terapiaa enää hoitopäivän jälkeen, koska matka terapeuttien luokse on aika pitkä. Saman ratkaisun olisin tehnyt myös siinä tapauksessa, että olisin saanut vammaisen biolapsen.
Minä olen valmis tätä työtä tekemään ja kodissamme on tilaa. Toivottavasti joku lapsi meitä ja kotiamme vielä tarvitsee. Rakkautta riittää, toivottavasti myös leipää ja lämmintä.Hyvää viikonloppua Sinulle ja perheellesi!
- ei ymmärrä
Elmeriina kirjoitti:
Minä olen aivan tavallinen ihminen, äiti omine hyvine ja huonoine puolineen. Yli-ihminen en tunne olevani enkä tunne uhrautuvani, vaikka sijaisvanhemmuuden myötä olen luopunut omasta työstäni. Lasten tultua olin siinä iässä, että mietin vakavasti mitä "isona tekisin". Takana yli 20 vuotta eräänlaista uraputkea, johon olin täysin kyllästynyt. Sitten tulivat lapset ja mahdollisuus muuttaa omaa elämäänsä. Sen muutoksen tein enemmän kuin mielelläni ja missään vaiheessa en ole katunut. Kun nämä meidän lapset lentävät pesästä, olen eläkeiässä. Toisaalta ansiotyö tuntuisi tällä hetkellä täysin mahdottomalta lapsen terapioiden takia. Monta kertaa viikossa joutuisin olemaan töistä poissa, koska ei lapsi jaksaisi terapiaa enää hoitopäivän jälkeen, koska matka terapeuttien luokse on aika pitkä. Saman ratkaisun olisin tehnyt myös siinä tapauksessa, että olisin saanut vammaisen biolapsen.
Minä olen valmis tätä työtä tekemään ja kodissamme on tilaa. Toivottavasti joku lapsi meitä ja kotiamme vielä tarvitsee. Rakkautta riittää, toivottavasti myös leipää ja lämmintä.vastaukseni olikin tarkoitettu edelliselle keskustelijalle, jonka kirjoituksesta huokui ajatus, että sijaisvanhempi on jotain enemmän kuin tavallinen tallaaja, omaa enemmän "kykyjä" kuin muut vanhemmat. sinun kanssasi olen täysin samaa mieltä...ainakin jostain asioista.
Mitä muuten aiot tehdä eläkkeellä? - Elmeriina
ei ymmärrä kirjoitti:
vastaukseni olikin tarkoitettu edelliselle keskustelijalle, jonka kirjoituksesta huokui ajatus, että sijaisvanhempi on jotain enemmän kuin tavallinen tallaaja, omaa enemmän "kykyjä" kuin muut vanhemmat. sinun kanssasi olen täysin samaa mieltä...ainakin jostain asioista.
Mitä muuten aiot tehdä eläkkeellä?toivottavasti pääsemme toteuttamaan pitkäaikaisen haaveemme muuttaa Lappiin pieneen "piilopirttiin". Nyt se ei onnistu, sillä emme halua viedä lapsia tosi kauas biovanhemmistaan ja toiseksi miehen työ estää lähtemästä. Mutta eläkeiässä se kenties on mahdollista. Siellä elelemme leppoisaa, kiireetöntä elämää. Odotamme sijaislapsiamme perheineen käymään ja mahdollisesti vierailemme heidän luonaan. Eläkkeellä myös luen paljon, sillä nykyään lukeminen jää niihin hetkiin kun lapset ovat nukkumassa. Eläkeiässä minulla on myös enemmän aikaa toiselle rakkaalle harrastukselleni; kirjeiden kirjoitukselle. Mitään tämän ihmeellisempää en omalta eläkeiältäni odota.
- ei ymmärrä
Elmeriina kirjoitti:
toivottavasti pääsemme toteuttamaan pitkäaikaisen haaveemme muuttaa Lappiin pieneen "piilopirttiin". Nyt se ei onnistu, sillä emme halua viedä lapsia tosi kauas biovanhemmistaan ja toiseksi miehen työ estää lähtemästä. Mutta eläkeiässä se kenties on mahdollista. Siellä elelemme leppoisaa, kiireetöntä elämää. Odotamme sijaislapsiamme perheineen käymään ja mahdollisesti vierailemme heidän luonaan. Eläkkeellä myös luen paljon, sillä nykyään lukeminen jää niihin hetkiin kun lapset ovat nukkumassa. Eläkeiässä minulla on myös enemmän aikaa toiselle rakkaalle harrastukselleni; kirjeiden kirjoitukselle. Mitään tämän ihmeellisempää en omalta eläkeiältäni odota.
Olet nähtävästi ihminen, joka elää työllensä. Työnarkomaani...hih. Minä olen hieman itsekkäämpi ihminen, itsekkyydessä, edes pienessä ei ole mitään vikaa, suosittelisin oikeasti myös sinulle. Toivon, että lähdette vielä sinne piilopirttiin, jos se on haaveena. Minä en voisi ajatella eläväni pelkästään lapsille, se on yksi lohko elämästäni muiden joukossa, toki lapset on otettava kaikessa huomioon, mutta minä en ole aina se, joka joustaa. Meitä vanhempia on vaan niin erilaisia. Hyvää jatkoa.
- Elmeriina
ei ymmärrä kirjoitti:
Olet nähtävästi ihminen, joka elää työllensä. Työnarkomaani...hih. Minä olen hieman itsekkäämpi ihminen, itsekkyydessä, edes pienessä ei ole mitään vikaa, suosittelisin oikeasti myös sinulle. Toivon, että lähdette vielä sinne piilopirttiin, jos se on haaveena. Minä en voisi ajatella eläväni pelkästään lapsille, se on yksi lohko elämästäni muiden joukossa, toki lapset on otettava kaikessa huomioon, mutta minä en ole aina se, joka joustaa. Meitä vanhempia on vaan niin erilaisia. Hyvää jatkoa.
Onneksi me ihmiset olemme niin erilaisia. Minä elin itselleni lähemmäs 20 vuotta ja se riitti. Nyt on toisenlaisen elämän aika. Piilopirtti ei ole vielä ajankohtainen, koska mieheni on rakentanut omaa yritystään ja se ei ole vielä "valmis". Siellä on luultavasti myös minun tulevaisuus siinä vaiheessa, kun lapset eivät minua enää niin paljon tarvitse. Nyt autan miestäni kotoa käsin tekemällä tiettyjä yrityksen töitä kotona.
Piilopirtti meillä tulee olemaan, siitä olemme miehen kanssa aivan varmoja. Mutta se on todellakin vasta eläkeiän haave ja ihmisellä täytyy olla elämässään haaveita. Tuo on meidän haaveemme ja unelmamme. - itsekin sosiaalialalla
ei ymmärrä kirjoitti:
vastaukseni olikin tarkoitettu edelliselle keskustelijalle, jonka kirjoituksesta huokui ajatus, että sijaisvanhempi on jotain enemmän kuin tavallinen tallaaja, omaa enemmän "kykyjä" kuin muut vanhemmat. sinun kanssasi olen täysin samaa mieltä...ainakin jostain asioista.
Mitä muuten aiot tehdä eläkkeellä?Tarkoitukseni ei todellakaan ollut tarkoittaa, että sijaisvanhempi on jotenkin yli-ihminen. Hän on ihminen siinä missä minäkin, mutta se että ottaa vastuulleen lapsia jotka eivät ole omia ja rakastaa heitä, auttaa heitä ja kasvattaa heitä kuin omiaan ei luonnistu kaikilta. Se on totta että rahallinen korvaus ei ole riittävä, mutta raha ei aina ole se ratkaiseva tekijä ja sen voit todeta siitä kuinka moni kuitenkin toimii sijaisvanhempana. Monet tutuistanikin ovat ajatelleet ryhtyvänsä sijaisvanhemmiksi. Sosiaalialan palkat eivät ole läheskään työtä vastaavia, mutta silti meitä riittää jotka haluamme tätä tehdä ja hyvä niin, koska mihin apua tarvitsevat ihmiset muuten turvautuisivat. Toinen asia mikä erottaa sijaisvanhemman tavallisesta on lapsen biologiset vanhemmat ja sosiaalityöntekijät, sijaisvanhemman on oltava valmis avaamaan ovensa monille erilaisille ihmisille ja huomioitava, että he ovat osa lasta.
Tälllä hetkellä on käynnissä sijaishuollon kehittämishanke. Perhehoidon tärkeys ja tehokkuus on huomattu. Ainakin täällä Tampereella pyritään siirtymään aivan pienten lasten laitoshoidosta perhehoitoon, tarkoituksena olisi sijoittaa suoraan perheisiin. Tässäkin tulee eteen rahakysymys ja korvausta on pyritty nostamaan sellaiseksi joka tyydyttää sijaisvanhempia. - ei ymmärrä
itsekin sosiaalialalla kirjoitti:
Tarkoitukseni ei todellakaan ollut tarkoittaa, että sijaisvanhempi on jotenkin yli-ihminen. Hän on ihminen siinä missä minäkin, mutta se että ottaa vastuulleen lapsia jotka eivät ole omia ja rakastaa heitä, auttaa heitä ja kasvattaa heitä kuin omiaan ei luonnistu kaikilta. Se on totta että rahallinen korvaus ei ole riittävä, mutta raha ei aina ole se ratkaiseva tekijä ja sen voit todeta siitä kuinka moni kuitenkin toimii sijaisvanhempana. Monet tutuistanikin ovat ajatelleet ryhtyvänsä sijaisvanhemmiksi. Sosiaalialan palkat eivät ole läheskään työtä vastaavia, mutta silti meitä riittää jotka haluamme tätä tehdä ja hyvä niin, koska mihin apua tarvitsevat ihmiset muuten turvautuisivat. Toinen asia mikä erottaa sijaisvanhemman tavallisesta on lapsen biologiset vanhemmat ja sosiaalityöntekijät, sijaisvanhemman on oltava valmis avaamaan ovensa monille erilaisille ihmisille ja huomioitava, että he ovat osa lasta.
Tälllä hetkellä on käynnissä sijaishuollon kehittämishanke. Perhehoidon tärkeys ja tehokkuus on huomattu. Ainakin täällä Tampereella pyritään siirtymään aivan pienten lasten laitoshoidosta perhehoitoon, tarkoituksena olisi sijoittaa suoraan perheisiin. Tässäkin tulee eteen rahakysymys ja korvausta on pyritty nostamaan sellaiseksi joka tyydyttää sijaisvanhempia...tapahtuu jossain päin Suomea. Mutta ymmärtääkseni Tampere onkin aika edellä näissä asioissa. hyvä juttu.
- Ihmettelenpä.vaan
ei ymmärrä kirjoitti:
..tapahtuu jossain päin Suomea. Mutta ymmärtääkseni Tampere onkin aika edellä näissä asioissa. hyvä juttu.
Tuota kommenttia vartenko piti 13 vuotta vanha ketju etsiä?
- Ex-sijaisvanhempi
Olet oikeassa ja esimerkiksi minä kadun syvästi, että ikinä lähdin sijaisvanhemmaksi. Olisi pitänyt ymmärtää, että siinä menee koko normaali elämä ja vielä sydän rikki. Nyt olemme lopettamassa. Virheemme oli välittää liikaa ja aidosti lapsista ja heidän edustaan, kun sossu kuitenkin päättää kaiken, eikä kuuntele ketään. Biovanhemmat piinaavat internetissä ja puhelimessa, syyttävät perättömiä ja levittelevät yksityistietojasi, päälle uhkailevat väkivallalla ja rikosilmoituksen teolla. Täyttä paskaa, vaikka lapset olisivat kuinka ihania.
- aina.vanhempi
Perättömyyksiä ei ole kiva lukea. Yksityistietojen levittely ja vääristely vie normaalin elämän hyvältä tavisvanhemmalta.
Paljon on parannettavaa siinä, että ne oikeiden vanhempien esiintuomat "perättömyydet" laitetaan myös totena asiakirjoihin. Mututhan kirjataan miten huvittaa.
"Uhkaaminen" ei ole sitä, kun oikea vanhempi kertoo ilmoittavansa kaltoinkohtelusta; sehän on ilmoitusluonteinen asia.
- kehäraakku
Juu, etsi vaan toinen työ. Et ole soveltuva tehtävään selvästikään. Ehkäpä vanhemmat saavat enemmän tukea yhteiskunnalta, kun "muka parempia" sijaisvanhempia ei ole tarjolla. Etsi sädekehäsi muualta!
- vaimukasossutpäättää
Lisäksi kyllä ne ovat ne sijaisvanhemmat, jotka kaikesta päättävät. laittavat lapset mihin kouluun lystäävät, järjestävät lasten ja vanhempien tapaamiset juuri sellaisiksi, kuin haluavat.
TOIVON, ETTÄ SOSIAALIVIRANOMAISET ALKAISIVAT KOORDINOIMAAN SIJOITETTUJEN LASTEN ASIOITA PALJON ENEMMÄN - EIVÄTKÄ SIJAISVANHEMMAT POMPIOTTIAISI IHMISIÄ!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1542646- 241996
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha221991Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891786Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671540Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201306Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371202- 111198
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361188Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91171