Löysin tosi vanhan alumiinikahvipannun ja haluaisi

Kaikilla markkinoilla ja myyntimessuilla sitä myydään. Olen käyttänyt sitä hopean puhdistukseen. Tekee kaunista jälkeä eikä raavi pintaa. Alumiiniin en ole kokeillut.
Suosittelen minäkin.

Koristeena minä sitä vain käyttäisinkin, ja näyttäisin lapsille, millaisia oli ennenaikaan.

Niin. Onhan se nykynuorisolle ennenaikaan. Muistelen, että meille tuli alumiinipannu joskus 1950 -luvun lopulla. Samalla vuosikymmenellä tulivat alumiinilusikat, tosin ennen pannuja. Taisi kyllä ne lusikat olla kuitenkin silumiinia, mutta alumiiniseosta kuitenkin.
Käytä vain koristeena pannua, mutta älä pane siihen mitään kukkia tai nestattä, ettei se ajan mittaan syövy puhki. On sadan vuoden päästä tosi harvinaisuus!
Minulla on itsellä jemmassa yksi kuparipannu ja muutama alumiinilusikka.

Joku öky oli tuonut metallikeräykseen 5 litran kuparipannun. Ei ehkä ajatellut sen arvoa keräilytavarana.
Halpahallista löysin kuparinpuhdistusainetta. Nyt siitä keräilijät voisivat maksaa kymppejä.

Ensimmäinen oma kahvipannuni oli punainen emaloitu pikku-Pehtoori , ja aarteena sitä säilytän vieläkin ja joskus nostalgiset porokahvit turautan. Se näytti ensin hassulta, kun ei ollut sankaa, vaan kahva ja muotokaan ei ollut pullea kahvikaisamainen vaan kartio. Äidin perua oleva Opan teräspannu on priimakunnossa myös ja helppo pitää puhtaana.

Vanhoja astioita kannattaa käyttää kattauksessa , vaikka niitä pitääkin käsin pestä ja puhdistaa. Monet tarinat on niitten pohjalta virinneet nuoremmille. Mielestäni ajan patina saa näkyä, kaiken ei tarvitse kiiltää. Voihan kahvipannuun tai muuhun vanhaan astiaan laittaa vaikka lasipurkin sisälle , jos kukkia siihen haluaa asetella, puuesineetkin pääsevät näin kukitettuina uuteen kukoistukseen. Vanhat liemikulhot eli anopin sanoin pilkkumit ovat minusta viehättäviä hedelmien tarjoamiseen ja kukka-astelmien pohjia, vedellä täytetty lasipurkki niihinkin, kukat asettuvat helpommin.

Tuon puhdistuaineen kirjoitin muistiin, kiitos linkistä !