Miten tähän saa jotain järkeä?

Keksi joku elämässä tavoittelemisen arvoinen asia ja lähde tavoittelemaan sitä. Loput hoituu siinä sivussa.

Kai sinulla on huono olo väkisinkin, kun pumppaat tuollaisen määrän hermostolamaajia kroppaasi päivittäin. Miten kuvittelet, että voisit voida noissa kamoissa hyvin?? Vähintään joka toinen mainitsemistasi oireista on tunnettu seuraamus neuroleptikäytöstä!

Olen pahoillani, että psykiatria on huijannut sinutkin väärälle tiellä. Sieltä voi olla nouseminen, mutta se edellyttää myrkkyjen käytön lopettamista ja opettelua elämään mahdollisten pysyväisvaikutusten kanssa. Olen todella ihmeissäni, että ihmiset pystyvät ylipäänsä yhtään opiskelemaan tai tekemään töitä noissa aineissa tai lopetettuaan niiden aiheuttamien aivovaurioiden kanssa. Siitä hatunnosto jokaiselle joka kykenee tai on kyennyt, mutta ei elämäänsä kannata suotta vaikeuttaa. "Psyykenlääkkeet" voivat tuoda hetkellisen helpotuksen elämään, mutta ne johtavat lähes aina ennemmin tai myöhemmin pahentuneeseen tilanteeseen, joka voi olla loppuelämän kärsimys.

Vielä kerraten. Masennus ei ole sairaus vaan ihmistunne, jolla on aina syy. Syy ei ole kemiallinen epätasapaino tai muu noitatarina vaan syyt löytyvät siitä mitä elämässä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta. Vain elämään puuttumalla voidaan saada aikaan muutoksia asioiden syihin. Alkoholilla, peratsiinilla, amfetamiinilla tai essitalopraamilla voi vaan muuttaa kokemustaan maailmasta; tajuntansa tasoa, välittämistä, tunnemaailmaa, ajatusmaailmaa, persoonaaansa noin yleensä, mutta se on lopulta usein tie vain suurempiin vaikeuksiin.

Nappitielle lähteneiden ihmisten elämä pyörii samojen asioiden ympärillä vuodesta toiseen kuin karuselli. Nappia taas vaihdetaan, sitten itketään foorumeilla miksi olo ei parane, vaihdetaan nappia, sama homma, lisätään nappeja vierelle, pahenee vaan. Luullaan, että nyt mieli(kuvitus)sairaus on pahentunut ja kroonistunut. Ei tajuta, että huumeet ovat sellaisia. Ei edes tajuta, että psykiatrisen lääkkeet ovat todellisuudessa huumeita! Jatketaan samaa rataa kunnes tila on niin paha, että ollaan itsemurhan partaalla. Elämä on kärsimystä, koska ei tunne enää mitään, ei muista, ei pysty ajattelemaan selkeästi, nukkuminen on vaikeaa, ei pysty reagoimaan ärsykkeisiin, jolloin sosiaalinen elämä vaikeutuu ja lakkaa lopulta kokonaan. Ei innostu mistään enää, kun on aivot poltettu huumein rikki. Ja silti vaan selitetään, että huumeet ("lääkkeet") ovat hyvästä, kunhan ne ojentaa valkotakki eikä mustiin pukeutunut.

Karu on se vankila.

on pitkä aika joutua lääkäreiden myrkyttämiseksi. Olet aloittanut sen jo lapsena jolloin elimistösi oli vielä kasvuvaiheessa. Ymmärrän täysin tuskasi, syy ei ole sinun, tuo vaikea psykoottinen masennus diagnoosi on tullut sinulle luultavasti vasta sen jälkeen kun olet jo syönyt vuosia lääkkeitä. Siis se on lääkkeiden aiheuttama tila, ei oikeasti sinua.

On järkyttävää huomata uudestaan ja uudestan, että ensin ihminen huumataan (hoidetaan) sairaaksi ja toimintakyvyttömäksi ja sitten kehoitetaan elämään normaalisti, opiskelemaan ja käymään töissä. Harvalla se onnistuu

Tuo Karu_sellin kuvaama tilanne on samanlainen kuin itsekin olisin kirjottanaut sinusta. Olet vielä sen verran nuori, että jos lähdet lääkkeiden lopettamisen tielle saat oikeaa tukea ja ohjausta, elimistösi voi toipua hyvinkin. Hyviä esimerkkejä on rappioalkoholisteista ja huumeiden käyttäjistä, jos näitä esimerkkejä saan käyttää.