Tiedättekö miehet jo heti ensitapaamisella, ettei toinen ole "parisuhdemateriaalia" kun heti ei lennä perhoset vatsassa tms.? Voiko nainen vaikuttaa tähän jotenkin omalla käyttäytymisellään, esim. pitäisikö olla enempi flirttaileva tai vihjaileva, jos tuntuu, että jollain tasolla kuitenkin synkkaa? Monta tuntia kuitenkin juteltiin, synkkasi ainakin jollain tasolla ja mielestäni miehellä oli välillä pilkettä silmäkulmassa, kun jutut menivät vähän kaksimielisiksi. Mutta ei, kaveripohjalta hän voisi jatkossa nähdä - jos nyt edes tarkoitti sitä. Tämä sinänsä yllätys, koska miehet yleensä unohtaa kokonaan, jos ei nappaa. Joten en odota, että ottaisi kaveripohjalta enää yhteyttä, vaikka voisinkin nähdä.
Olen jo jokusen vuoden tottunut toimimaan miesten kanssa lähinnä työasioissa ja kavereina, joten itsellä on vaikeuksia saada ns. parisuhde/pariutumisvaihdetta silmään. Voiko tällä olla vaikutusta, ettei toinen kiinnostu, kun en lähetä oikeanlaisia signaaleja? Mahtaako ihminen kuitenkaan mitään sille, että lämpenee vähän hitaammin eikä ihan heti ensitreffeillä. Itselle nettitreffeillä ym. saavutus on jo se, ettei tee mieli lähteä karkuun tai tule muuten vaivaantunutta oloa. Joten jos ensitapaamisella tuntuu, että "kiva tyyppi" niin se on vasta alkusoittoa sille, että tutustuu vähän toisenlaisesta näkökulmasta...
Ne kuuluisat perhoset ja alkuhuumat
50
4219
Vastaukset
- Toinen_väärintekijä
Mulla on miehenä ihan samanlaisia kokemuksia treffailusta jo useampia. Ja muutenkin... En itsekään yleensä lämpene välttämättä ihan heti, vaikka jonkinlaista kiinnostusta olisi. Yleensä yritän tehdä kyllä selväksi että kiinnostaisi nähdä uudelleen, mutta sieltä se aina tulee että kaveripohjalta voisi nähdä. Varmaan pitäisi enemmän näyttää sitä kiinnostusta heti alkuun että ei friend zoneisi heti alkuunsa.
Tähän vastaaminen ei ole yksinkertaista.
On siis tyyppejä, jotka sytyttää heti. Lähinnä kyse on silloin todella hyvästä ulkonäöstä ja silloin hetken aikaa jopa sietää toisen typeryyttä, koska haluaa vaan päästä sänkyyn. Ennen pitkää on kuitenkin todettava tosiasiat ja laitettava hyvännäköinenkin ihminen menemään jos muuten on kana.
Sitten on niitä ihan nättejä, jotka ovat ns hyviä tyyppejä. Mitä enemmän juttelet niiden kanssa sitä paremmin samalla aaltopituudella tunnet olevasi niiden kanssa.
Kyllä totta kai dynamiikka tapaamisessa muuttuu, jos nainen vähän flirttailee. Se saattaa tuoda kovastikin perhosia vatsaan, kun tajuaa, että toinen on oikeasti kiinnostunut.- kipsikasi
Flirttaileminen ei ole sama kuin olla kiinnostunut... Jotkut on luonnostaan sellaisia että flirttailevat (kaikille), sekä miehet että naiset. Toisaalta jotkut menevät kipsiin juuri silloin kun olisi sitä kiinnostusta eikä sitten sillä oikealla hetkellä osaakaan flirtata..
- Mielummin.hitaammin
No en tiedä heti. Oikeastaan jos heti on jotain perhosia vatsassa (hyvin hyvin harvoin), niin silloin kyse on yleensä lähinnä ulkoiseen olemukseen ihastumisesta eikä sen suuremmasta. Näissä tapauksissa "suhde" on yleensä ehkä kiihkeä mutta lyhyt, jos mitään suhdetta siis edes tulee.
Paremmin on toiminut sellaisten kanssa joiden kanssa ei välttämättä heti mitään perhosia ym tule, mutta toisen seurassa on mukavaa ja rentoa olla. Silloin tapaa mielellään ihmisen uudestaan ja kun oppii tuntemaan toista, voi huomata että toinen on juuri sellainen jonka kanssa haluaa olla. Kyllä minulla ne ihastumisen tunteetkin sieltä mukaan tulevat. Pelkkä ulkoisiin asioihin perustuva salamaihastuminen harvemmin johtaa mihinkään pysyvään, vaikka moni nainen jostain syystä sellaista haluaakin. Silloin vaan usein tulee sokeaksi sille millainen se toinen oikeasti on ihmisenä.Aika pitkälti samoilla linjoilla siun kanssa.
Jos noit salamaihastumisia tullee, niin useimmiten tuo on ollut siihen olkonäköön ihastumista ja seksuaalista himoa. Ja vaikka tuo onkin erittäin tärkeä osa hyvää ja kestävää parisuhdetta, niin harvemmin tuon tunteen alta saa sitä todellista kuvaa toisesta taottua ihtelleen päähän, vaan kaikki tuppaa olemaan värittynyttä.
Mielummin hitaammin tutustumalla ja kattomalla mallaako ajatusmaailma ja muut jutut.Jännä kaksijakoisuus taas pilkistää: ihminen on joko ulkoisesti kiinnostava tai sitten "mukava" (ihan kuten palstan mukaan miehet ovat joko komeita tai kunnollisia). Itse uskon siihen, että jokaisen kannattaa etsiä sitä, joka on molempia: sytyttää ulkonäöllään ja osoittautuu ihmiseksi, jonka seurassa on mukavaa ja rentoa olla, ja joka on kunnollinen.
helka kirjoitti:
Jännä kaksijakoisuus taas pilkistää: ihminen on joko ulkoisesti kiinnostava tai sitten "mukava" (ihan kuten palstan mukaan miehet ovat joko komeita tai kunnollisia). Itse uskon siihen, että jokaisen kannattaa etsiä sitä, joka on molempia: sytyttää ulkonäöllään ja osoittautuu ihmiseksi, jonka seurassa on mukavaa ja rentoa olla, ja joka on kunnollinen.
:) ja sitten saa kuulla että "olet nirso. Sinulle ei kelpaa kukaan" yai näin ainakin ite olen saanut kuulla ko tuollaisella asenteella olin liikkeellä.
pete_pjn kirjoitti:
:) ja sitten saa kuulla että "olet nirso. Sinulle ei kelpaa kukaan" yai näin ainakin ite olen saanut kuulla ko tuollaisella asenteella olin liikkeellä.
On lupa olla nirso, jos sillä tarkoitetaan sitä ettei pelkästään _tyydy_ johonkin vaan etsii kunnes löytää sen, joka todella kolahtaa :)
- 3777754
helka kirjoitti:
On lupa olla nirso, jos sillä tarkoitetaan sitä ettei pelkästään _tyydy_ johonkin vaan etsii kunnes löytää sen, joka todella kolahtaa :)
Niin, jos ei paremmasta tiedä on tyytyminen helkaan, korsolaisen sananlaskun mukaan.
helka kirjoitti:
On lupa olla nirso, jos sillä tarkoitetaan sitä ettei pelkästään _tyydy_ johonkin vaan etsii kunnes löytää sen, joka todella kolahtaa :)
Ja ottaa riski että ei kolahda koskaan. Ja jos toiveena on jälkikasvua, niin sitten on pakjo 'tyytyä' siihen nitä saa kiireessä.
Mutta oli mitten ol.. mie en ennää jaksa roikkua noilla deittipalstoulla taikka jahtaamassa 'sitä oikeaa' tai sen puoleen sitä 'ihan ok':takaan.- jaaa-a
No mulla päinvastanen kokemus, parasta tietysti tulee sillon kun ulkosesti miellyttää ja heti kiinnostaa, ja jopa ihastuttaa, ja sitten vielä luonnekin on sopiva. Näin toki käy ääri harvoin (ja kun sen pitäs olla vielä molemminpuolistakin), mutta jos ja kun käy, voi olla itteensä (nirsouteensa ;)) todella kiitollinen ettei aiemmin tyytyny vaan johonkin "ihan kivaan" joka pidemmän ajan kuluessa tuntuu enemmänkin vaan mukavalta kaverilta kun romanssilta tms. eroottiselta. Näitäkin kun on tullu "puoliväkisin" yritettyä, josko se kiinnostus siitä jossain vaiheessa alkais kunnolla, mutta ei niin ei, ja kokoajan vaan tuntunu varmemmalta että ei tuu mitään ja niin ne on sitten lyhyeen loppunukin. Mutta kun on ollu heti mieluinen ja tuntunu sitä oikeeta "kemiaa" niin sietää helpommin joitain pikku vikoja ja puutteitakin esim. juuri luonteessa (ja eräälle tiedoks että tällä en tarkota mitään väkivaltasuutta, juoppoutta, pettämistä ym. isompia vikoja), mitkä ehkä jonkun ei-niin-kiinnostavan kans ois selkeitä turn-offeja. Täydellisyyttähän on kuitenkin turha hakea.
helka kirjoitti:
Jännä kaksijakoisuus taas pilkistää: ihminen on joko ulkoisesti kiinnostava tai sitten "mukava" (ihan kuten palstan mukaan miehet ovat joko komeita tai kunnollisia). Itse uskon siihen, että jokaisen kannattaa etsiä sitä, joka on molempia: sytyttää ulkonäöllään ja osoittautuu ihmiseksi, jonka seurassa on mukavaa ja rentoa olla, ja joka on kunnollinen.
Tässä Helkan kanssa samaa mieltä. Jotenkin tehdään yleistyksiä, että komeat kauniit olisi automaattisesti huono ihminen, nuori (nainen) olisi typerä ja suuren ikäeron ollessa kysymyksessä nainen olisi miehen kanssa hyötymistarkoituksessa ja mies taas pi*lun perässä korvaamassa menetettyä nuoruuttaan.
Olen sitä mieltä, että kumppanin pitää olla sekä ulkoisesti, että sisäisesti kaunis. Tosin myönnän, että ihan ok näköinen voi tutustumisen myötä "muuttua" kauniiksi.
- NäinMinulla
Kyllä ensitapaamisella jonkinasteisen kiinnostuksen pitää herätä. Pari kertaa yrittänyt "antaa aikaa" ja molemmat kerrat ovat päätyneet kyyneliin - ei vaan ihastus irtoa jos perhoset jäi uupumaan. Ei ne tule myöhemminkään.
- Etteemitäänväärin
Mihin niitä "perhosia" tarvitaan. Eikö parisuhteessa ole kysymys luottamuksesta ja rakkaudesta. Eihän luottamus synny hetkessä vaan ajan kuluessa. Mikä estää todellisuudessa tapaamasta pidemmän ajan ja katsomasta, onko hän sopiva minulle. Toiset haluavat hetken huumaa, joka päättyy kun arkea on eletty riittävän kauan. Eli ihastuminen, rakastuminen ym. kestää max 6 kk. Tuo tunnetila.
Jos aletaankin elämään suoraan arkea, niin se ei näytä käyvän monelle, vaikka kaikki on ok. Oletan, että nuo huuman tunteen perässä juoksevat eivät kykene pitkäkestoiseen parisuhteeseen vaan kaipaavat sitä huomiota aina.
Me ihmiset olemme erilaisia ja luulise sen turvallisuuden, läheisyyden ja rakkauden riittävän, mutta niin ei vain ole. - halutkatoaa
Ihastuminen kestää 6-24 kk, riippuen henkilöstä. Vasta sen jälk alkaa rakastuminen. Jos alkaa.
Perhosia tarvitaan siihen, että kun ihastumisvaihe on ohi, haluaa siltikin seksiä toisen kanssa. Jos perhosia ei ole, seksihalut hiipuvat kun se kemiallinen ihastumisvaihe on ohi. Tästä johtuu tialnne, että naiset alkavat pihdata sitä seksiä kun ollaan menty vihlle/ muutettu yhteen. Jos ei ole niitä perhosia ollut alussa, haluja vaan ei ole eikä tule. Niitä ei voi "järkeistää" kuten parisuhteen muuten voi, tarvittaessa. - Muutama.ajatus
Ei se nyt ihan niin mene että joko ihminen ei kiinnosta lainkaan, tai sitten ollaan heti pää pilvissä ja miljoona perhosta vatsassa kun toisen näkee. Yksi monen naisen harhakuvista tuntuukin olevan se että jos ei ole välittömästi ihan pilvissä ihastumisesta, niin ihminen ei voi olla kiinnostava, eikä häneen voi ihastua. Nämä naiset sitten yleensä hakkaavatkin päätään seinään kaikenlaisten instant-hurmuri pelimiesten kanssa ja valittavat kun ei löydy mitään pysyvää.
Sehän on ihan selvä että jos toinen ei tunnu millään tavalla kiinnostavalta, niin aika turha silloin on väkisin yrittää mitään suhdetta. Ihmistä voi pitää sekä ulkoisesti että luonteensa puolesta kiinnostavana, vaikka ei heti olisikaan vatsa täynnä perhosia. Ihmiseen voi sekä ihastua että rakastua, vaikka se ei tapahtuisi välittömästi ensitreffeillä. Etteemitäänväärin kirjoitti:
Mihin niitä "perhosia" tarvitaan. Eikö parisuhteessa ole kysymys luottamuksesta ja rakkaudesta. Eihän luottamus synny hetkessä vaan ajan kuluessa. Mikä estää todellisuudessa tapaamasta pidemmän ajan ja katsomasta, onko hän sopiva minulle. Toiset haluavat hetken huumaa, joka päättyy kun arkea on eletty riittävän kauan. Eli ihastuminen, rakastuminen ym. kestää max 6 kk. Tuo tunnetila.
Jos aletaankin elämään suoraan arkea, niin se ei näytä käyvän monelle, vaikka kaikki on ok. Oletan, että nuo huuman tunteen perässä juoksevat eivät kykene pitkäkestoiseen parisuhteeseen vaan kaipaavat sitä huomiota aina.
Me ihmiset olemme erilaisia ja luulise sen turvallisuuden, läheisyyden ja rakkauden riittävän, mutta niin ei vain ole."Mihin niitä "perhosia" tarvitaan. Eikö parisuhteessa ole kysymys luottamuksesta ja rakkaudesta."
Muistan joskus lukeneeni (lähdettä en enää muista) jonkun asiantuntijan sanoneen, että siinä vaiheessa kun suhteessa tulee ongelmia, niistä selvitään todennäköisemmin jos suhteen alussa on ollut voimakkaita tunteita. Siis kun molemmat muistavat sen
Niin, mistä parisuhteessa oikeastaan on kysymys? Minulle parisuhde tarkoittaa sitä, että on ihminen jota rakastan ja jonka kanssa siksi haluan olla. Rakastaminen puolestaan johtuu hänen ainutlaatuisuudestaan; hän on ihminen, joka on jollakin tavalla yli kaikkien muiden. Olen rakastunut nimenomaan häneen, en vain suhteessa jonkun kanssa, joka täyttää tietyt kriteerit. Hän ei ole vaihdettavissa johonkin toiseen.
Luottamusta tarvitaan sitten siihen, että suhde voi kestää.
"Mikä estää todellisuudessa tapaamasta pidemmän ajan ja katsomasta, onko hän sopiva minulle."
Ei kai mikään estä, mutta itse näkisin ajan tuhlaamiseksi tapailla ihmistä ihan vain siltä varalta, että hän osoittautuisi sopivaksi. Siinä on myös suuri riski, että jompikumpi tapaa sinä aikana sellaisen ihmisen, joka "kolahtaa". Olennaisin kysymykseni on kuitenkin: miksi ylipäänsä pitäisi? Miksi jäädä ilman sitä kokemusta, kun kaksi ihmistä ovat hulluina toisiinsa? Miksi sitoutua ihmiseen, johon ei ole rakastunut? Sinun rakkautesi kasvaa hiljaa arjessa, ok, minä ja moni muu etsimme erilaista rakkautta.
"Jos aletaankin elämään suoraan arkea, niin se ei näytä käyvän monelle, vaikka kaikki on ok." Kuten edellä: miksi pitäisi käydä? Arkea tässä elämässä riittää kyllä ihan tarpeeksi, vaikka ensin saisi vähän aikaa ollakin jalat ilmassa.- enmitäänhuumaa
halutkatoaa kirjoitti:
Ihastuminen kestää 6-24 kk, riippuen henkilöstä. Vasta sen jälk alkaa rakastuminen. Jos alkaa.
Perhosia tarvitaan siihen, että kun ihastumisvaihe on ohi, haluaa siltikin seksiä toisen kanssa. Jos perhosia ei ole, seksihalut hiipuvat kun se kemiallinen ihastumisvaihe on ohi. Tästä johtuu tialnne, että naiset alkavat pihdata sitä seksiä kun ollaan menty vihlle/ muutettu yhteen. Jos ei ole niitä perhosia ollut alussa, haluja vaan ei ole eikä tule. Niitä ei voi "järkeistää" kuten parisuhteen muuten voi, tarvittaessa.Iso pöh!! Ei meistä mieheni kanssa kumpikaan kokenut aikoinaan mitään "jalat alta" ihastumista. Emme edes oikein muista suhteen alkua, treffejä yms. Mutta meillä oli jo ennen kuin seurustelimme, oikein toimiva seksielämä. Päädyimme ns. seksisuhteeseen siis. Mutta emme olleet ihastuneita toisiimme. Tutustuimme kavereina ajan kanssa, ja lopulta meistä tuli pariskunta. Hyvin onnellinen pariskunta! Rakastan miestäni kovasti.
Mutta siis sellaista "kutinaa" missään vaiheessa ei tullut. Yhdessä olemme perhettä pitäneet jo 8 vuotta. Ja edelleen meillä on erittäin ihana seksielämä.;) Ei ole kummallakaan himot ja halut toista kohtaan kadonneet mihinkään.
Eli kyllä sinun analyysisi nyt meni pahasti metsään.
On minullakin joskus nuorena ollut pari sellaista suhdetta, jotka alkoivat totaalisella "rakastumisella". Huh, perhosia, salamoita... Kirjoitin jopa rakkausrunoja! =D Rakkautta lähes ensisilmäyksellä. Mutta mitä niistä sitten tuli? Ihan vääriä miehiä minulle. Ongelmia, draamaa. Väkisin sen kipinän takia pysyttiin vuosi tai pari yhdessä. Jälkikäteen ajatellen ihan turhaa hommaa. Sillä tunteella ei ollut mitään tekemistä rakastamisen kanssa. Pari vuotta takaperin toinen näistä miehistä otti minuun yhteyttä, n. 15 vuotta suhteemme päättymisen jälkeen, ja halusi kertoa että minä olen aina ollut hänelle se kaikkein tärkein nainen, ja ikävöi minua yhä. Minuun iski valtavan suuri säälin tunne. Siis todellakin joku ihminen voi jäädä niin epäkypsästi sellaisen kemiallisen reaktion ja alkuhuuman uhriksi, että haikailee sen fiiliksen perään 15 vuotta! Ikävää. Itse olen onneksi oppinut, että elämässä on niin kovin paljon suurempiakin tunteita.<3 - enmitäänhuumaa
helka kirjoitti:
"Mihin niitä "perhosia" tarvitaan. Eikö parisuhteessa ole kysymys luottamuksesta ja rakkaudesta."
Muistan joskus lukeneeni (lähdettä en enää muista) jonkun asiantuntijan sanoneen, että siinä vaiheessa kun suhteessa tulee ongelmia, niistä selvitään todennäköisemmin jos suhteen alussa on ollut voimakkaita tunteita. Siis kun molemmat muistavat sen
Niin, mistä parisuhteessa oikeastaan on kysymys? Minulle parisuhde tarkoittaa sitä, että on ihminen jota rakastan ja jonka kanssa siksi haluan olla. Rakastaminen puolestaan johtuu hänen ainutlaatuisuudestaan; hän on ihminen, joka on jollakin tavalla yli kaikkien muiden. Olen rakastunut nimenomaan häneen, en vain suhteessa jonkun kanssa, joka täyttää tietyt kriteerit. Hän ei ole vaihdettavissa johonkin toiseen.
Luottamusta tarvitaan sitten siihen, että suhde voi kestää.
"Mikä estää todellisuudessa tapaamasta pidemmän ajan ja katsomasta, onko hän sopiva minulle."
Ei kai mikään estä, mutta itse näkisin ajan tuhlaamiseksi tapailla ihmistä ihan vain siltä varalta, että hän osoittautuisi sopivaksi. Siinä on myös suuri riski, että jompikumpi tapaa sinä aikana sellaisen ihmisen, joka "kolahtaa". Olennaisin kysymykseni on kuitenkin: miksi ylipäänsä pitäisi? Miksi jäädä ilman sitä kokemusta, kun kaksi ihmistä ovat hulluina toisiinsa? Miksi sitoutua ihmiseen, johon ei ole rakastunut? Sinun rakkautesi kasvaa hiljaa arjessa, ok, minä ja moni muu etsimme erilaista rakkautta.
"Jos aletaankin elämään suoraan arkea, niin se ei näytä käyvän monelle, vaikka kaikki on ok." Kuten edellä: miksi pitäisi käydä? Arkea tässä elämässä riittää kyllä ihan tarpeeksi, vaikka ensin saisi vähän aikaa ollakin jalat ilmassa.Minä pidän sinun tapaasi ajatella hieman "teininä." Pahoittelut, mutta oma ajatusmaailmani on muuttunut, kun ikää ja kokemuksia on tullut lisää, ja arvostukseni alun huumaa kohtaan on kadonnut täysin. Se ennemminkin tuntuu rasitteelta kuin riemulta. Toki, ei minulle edes ajankohtaista, kun olen pitkässä onnellisessa parisuhteessa. Miehen kanssa jota rakastan, ja jota kohtaan minulla ei mitään perhosia ole ikinä ollut. Onneksi.
Tuli mieleen kirjoituksestani, että omat vanhempani, jotka ovat olleet hyvin onnellisesti rakastaen naimisissa jo kohta 50 vuotta, sanovat kyllä aina, että "Heti vaihdan, kun paremman löydän." Itse olen oppinut, että juuri näin! Tavallaan siis toinen on korvattavissa, mutta kun ei parempaa koskaan löydy, niin kannattaa pysyä yhdessä.:) Yhdessä ei siis eletä siksi, että olisi jokin henkinen pakko, tai että ei pärjäisi ilman toista. Tietysti jokainen terve aikuinen ihminen pärjää ilman kumppaniakin! Mutta halu olla yhdessä lähtee siitä, että rinnalla on juuri itselle sopivin kumppani.
Se itselle paras kumppani hyvin harvoin on se, jota kohtaan tulee niitä perhosia...
Minun äitini aikoinaan kosi isääni. Isä pyysi pari viikkoa miettimisaikaa. Oli laittanut äidistäni plussat ja miinukset ruutupaperille! Kun palasi opiskelupaikkakunnalta takaisin kotikonnuille, vastasi paperikourassa myöntävästi. Ja hyvin on kantanut! En ole tainnut koskaan nähdä yhtä rakastavaa vuosikymmeniä yhdessä elänyttä pariskuntaa kuin omat vanhempani.
Kukaan ei toki ota sinulta pois oikeutta haikailla perhosten perään. Mutta jos joudut sellaiseen tilanteeseen joskus, että et tunnu kestävää parisuhdetta löytävän ja mietit missä on vika, niin mieti tätä. Toki voihan se olla, että olet itsekin vuosikymmenien liitossa, en voi tietää. Mutta älä koskaan kuvittele, että perhosten kokeminen olisi mikään edellytys vahvalle rakkaudelle. - NäinMinulla
Tarkoitin, että jos ei hyvin nopeasti innostu toisesta jollain tasolla, ei jaksa yhteydenpitoa tai se tuntuu lähinnä raskaalta pakolta. Perhoset tulevat siitä, että odottaa toisen näkemistä, ilahtuu kun puhelimeen tulee viesti tai ei millään malttaisi lopettaa juttelemista puhelimessa. Siitä seuraa se, että ihminen alkaa tuntua tärkeältä, että on vaikea kuvitella kenenkään korvaavan häntä ja ajatus menettämisestä alkaa tuntua pahalta. Siitä alkaa rakastuminen ja kiintyminen. Jos ei sellaista pientä hymyä rupea heti tulemaan suupieleen, niin ei se siitä ajan kanssa odottamalla muutu kun ahdistukseksi ja pakoon juoksemiseksi. Kun sellaisia tunteettomia järkisuhteita, jotka eivät aiheuta emotionaalista uhkaa on tarjolla pilvin pimein, ne ovat lopulta korvattavissa.
NäinMinulla kirjoitti:
Tarkoitin, että jos ei hyvin nopeasti innostu toisesta jollain tasolla, ei jaksa yhteydenpitoa tai se tuntuu lähinnä raskaalta pakolta. Perhoset tulevat siitä, että odottaa toisen näkemistä, ilahtuu kun puhelimeen tulee viesti tai ei millään malttaisi lopettaa juttelemista puhelimessa. Siitä seuraa se, että ihminen alkaa tuntua tärkeältä, että on vaikea kuvitella kenenkään korvaavan häntä ja ajatus menettämisestä alkaa tuntua pahalta. Siitä alkaa rakastuminen ja kiintyminen. Jos ei sellaista pientä hymyä rupea heti tulemaan suupieleen, niin ei se siitä ajan kanssa odottamalla muutu kun ahdistukseksi ja pakoon juoksemiseksi. Kun sellaisia tunteettomia järkisuhteita, jotka eivät aiheuta emotionaalista uhkaa on tarjolla pilvin pimein, ne ovat lopulta korvattavissa.
"Jos ei sellaista pientä hymyä rupea heti tulemaan suupieleen, niin ei se siitä ajan kanssa odottamalla muutu kun ahdistukseksi ja pakoon juoksemiseksi."
Tuo on hyvä kuvaus. Tuosta ahdistuksesta ja pakoon juoksemisestakin kun on kokemus. Oikein mukava mies, sopiva kaikin puolin, yh-isä (siihen aikaan olin vielä itsekin yh), olisi ollut varmaan aika täydellisesti kriteereihin sopiva, jos olisin lista kädessä etsinyt ja ruksaillut. Mutta.
Tapasimme baarissa (hän oli selvinpäin ja autolla liikkeellä, minä en juo koskaan itseäni humalaan julkisella paikalla). Kiinnostuin, teimme treffit, tapailimme jonkin aikaa. Jokin, mitä en edelleenkään osaa nimetä mistä se johtui, häiritsi minua alusta alkaen. Ei hymyilyttänyt kun hän soitti, päinvastoin, luultavasti huokailin että taasko pitää puhua. Tapaamisiin ei liittynyt minkäänlaista kihelmöivää odotusta. Seksi toimi ihan ok, mutta ei ollut intohimoista. Hän taas oli ihan lääpällään, yritti keksiä romanttisia yllätyksiä (takkatulta ja saksofonin soittoa yms), mutta minua ahdisti yhä enemmän. Muutaman viikon jälkeen totesin sitten, että ei tästä tule mitään. Silloin hän paljasti todellisen karvansa: itki, aneli, soitteli ja pyysi yrittämään vielä, hoki muuttuvansa kun vain kerron miksi hän ei kelpaa - ja kun en lämmennyt niin tulihan se sieltä: hän oli ihan vaan varmuuden vuoksi ollut sängyssä jonkun toisen kanssa yhdessäoloaikanamme JA halusi "kostoksi" kertoa siitä.
Olen oppinut kuuntelemaan vaistoani. Ja tarpeitani. Tällä hetkellä olen suhteessa ihmisen kanssa, jonka ajatteleminenkin saa minut hymyilemään. Vaikka oman ajan ja tilan tarpeeni on suuri niin hänen kanssaan pystyin kesällä viettämään useita päiviä yhdessä 24/7. Tottakai tiedän, ettei tämä vaihe kestä loputtomiin, jossain vaiheessa "kuherruskuukausi" loppuu, mutta olen ainakin saanut kokea tämän ja on muistoja, mihin palata sitten kun toisen naama alkaa kyllästyttää.- enmitäänhuumaa
NäinMinulla kirjoitti:
Tarkoitin, että jos ei hyvin nopeasti innostu toisesta jollain tasolla, ei jaksa yhteydenpitoa tai se tuntuu lähinnä raskaalta pakolta. Perhoset tulevat siitä, että odottaa toisen näkemistä, ilahtuu kun puhelimeen tulee viesti tai ei millään malttaisi lopettaa juttelemista puhelimessa. Siitä seuraa se, että ihminen alkaa tuntua tärkeältä, että on vaikea kuvitella kenenkään korvaavan häntä ja ajatus menettämisestä alkaa tuntua pahalta. Siitä alkaa rakastuminen ja kiintyminen. Jos ei sellaista pientä hymyä rupea heti tulemaan suupieleen, niin ei se siitä ajan kanssa odottamalla muutu kun ahdistukseksi ja pakoon juoksemiseksi. Kun sellaisia tunteettomia järkisuhteita, jotka eivät aiheuta emotionaalista uhkaa on tarjolla pilvin pimein, ne ovat lopulta korvattavissa.
Meitä ihmisiä on selvästikin erilaisia... Minä miehelleni sanoin aika alussa, että en ole kiinnostunut parisuhteesta hänen kanssaan. Ei minulle siis todellakaan tullut sitä hymyä suupieleen. En minä odottanut hänen viestejään. Puhelimessakin puhuttiin ekaa kertaa hyvin lyhyesti vasta kun vuosi oltiin tunnettu. Saattoi välillä mennä hyvinkin useampi viikko ettei kuultu toisistamme mitään -molemmat taisi treffailla muita. =D
Ei yhdessä vietetty aika miltään raskaalta pakolta tuntunut. Mukavaa meillä silloin alussakin oli. Toki ihan alussa vähän jäykempää, niin kuin vieraiden ihmisten kanssa usein on. Mutta vaikka esimerkiksi yhdessä katsottiin leffaa, syötiin iltapalaa ja sitten jossain vaiheessa seksiäkin harrastettiin, niin mieluusti halusin nukkua yöni yksin. Kaipasin omaa tilaani, ja niin kaipasi mieskin.
Eikä me mitään "suloisia" viestejä lähetelty silloin kun vasta tutustuttiin. Ei se oikein olisi tuntunut aikuisen ihmisen toiminnalta, eikä ollut sellainen fiiliskään.
Ystävilleni minulla oli tapana kuvailla silloista deittailukumppaniani näin: "No, siinä ei ole mitään vikaa." Osa ystävistäni sanoi silloin, ettei tuosta tule koskaan mitään, miksi edes jatkat... En ymmärtänyt sitä silloin, ja nykyään ymmärrän vielä vähemmän.:) Mikä hemmetin kiire ihmisillä on ihastua ja rakastua? Onneksi mies oli samanlainen rauhallinen kuin minäkin.
Kyllä meillä kiintymys ja rakkaus kasvoi ihan ilman tuota alkuvaiheen perhosjuttua. Muistan että kerran autossa radiossa tuli mukava biisi, ja sitä kuunnellessa ensimmäisen kerran ajattelin miehestä jotakin erityisen lämmintä, ihastumista tms. Siinä vaiheessa olimme tapailleet jo lähes 2 vuotta.
Eli vaikka sitä hymyä ei alussa tule, niin se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi tulla myöhemmin. Ja kun se tulee myöhemmin, se on aidompaa, vahvempaa, perustuu todellisiin tietoihin ihmisestä, kantaa vaikeinakin aikoina jne.
Minä rakastan miestäni joka ikinen päivä yhä vain enemmän. Minun ei tarvitse muistella alkuaikoja, jotta saan parhaan mahdollisen fiiliksen, koska se paras on koko ajan. - viiskytrisat
Tämä oli kaunista elettyä elämää. Monta kertaa pettyneet, haavoitetut ihmiset, vaikka olisikin sydän kultaa jne., eivät varmasti viikossa, kuukaudessa tai vuodessakaan sytytä valtavaan roihuun. Pikemminkin hyvä suhde terapeuttisesti pikku hiljaa korjaa sekä itseä että toista, niin että pikku hiljaa sitä ylöspäin kohotaan kuin feenikslintupari. Parasta pitkään vaalittuna kuin hyvä viini.
Salamarakkaus on usein vaarallista, narsismiin tai arvaamattomaan luonteeseen liittyvää sokaisua tunteilla. "Red alert" nettideittipiireissä, täällä pöpejä oikeasti kierrätetään "uhrilta" toiselle päivittäin. - pontinen
enmitäänhuumaa kirjoitti:
Meitä ihmisiä on selvästikin erilaisia... Minä miehelleni sanoin aika alussa, että en ole kiinnostunut parisuhteesta hänen kanssaan. Ei minulle siis todellakaan tullut sitä hymyä suupieleen. En minä odottanut hänen viestejään. Puhelimessakin puhuttiin ekaa kertaa hyvin lyhyesti vasta kun vuosi oltiin tunnettu. Saattoi välillä mennä hyvinkin useampi viikko ettei kuultu toisistamme mitään -molemmat taisi treffailla muita. =D
Ei yhdessä vietetty aika miltään raskaalta pakolta tuntunut. Mukavaa meillä silloin alussakin oli. Toki ihan alussa vähän jäykempää, niin kuin vieraiden ihmisten kanssa usein on. Mutta vaikka esimerkiksi yhdessä katsottiin leffaa, syötiin iltapalaa ja sitten jossain vaiheessa seksiäkin harrastettiin, niin mieluusti halusin nukkua yöni yksin. Kaipasin omaa tilaani, ja niin kaipasi mieskin.
Eikä me mitään "suloisia" viestejä lähetelty silloin kun vasta tutustuttiin. Ei se oikein olisi tuntunut aikuisen ihmisen toiminnalta, eikä ollut sellainen fiiliskään.
Ystävilleni minulla oli tapana kuvailla silloista deittailukumppaniani näin: "No, siinä ei ole mitään vikaa." Osa ystävistäni sanoi silloin, ettei tuosta tule koskaan mitään, miksi edes jatkat... En ymmärtänyt sitä silloin, ja nykyään ymmärrän vielä vähemmän.:) Mikä hemmetin kiire ihmisillä on ihastua ja rakastua? Onneksi mies oli samanlainen rauhallinen kuin minäkin.
Kyllä meillä kiintymys ja rakkaus kasvoi ihan ilman tuota alkuvaiheen perhosjuttua. Muistan että kerran autossa radiossa tuli mukava biisi, ja sitä kuunnellessa ensimmäisen kerran ajattelin miehestä jotakin erityisen lämmintä, ihastumista tms. Siinä vaiheessa olimme tapailleet jo lähes 2 vuotta.
Eli vaikka sitä hymyä ei alussa tule, niin se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi tulla myöhemmin. Ja kun se tulee myöhemmin, se on aidompaa, vahvempaa, perustuu todellisiin tietoihin ihmisestä, kantaa vaikeinakin aikoina jne.
Minä rakastan miestäni joka ikinen päivä yhä vain enemmän. Minun ei tarvitse muistella alkuaikoja, jotta saan parhaan mahdollisen fiiliksen, koska se paras on koko ajan."Minä rakastan miestäni joka ikinen päivä yhä vain enemmän. Minun ei tarvitse muistella alkuaikoja, jotta saan parhaan mahdollisen fiiliksen, koska se paras on koko ajan."
Tää oli hyvin sanottu. Huomaa elämänkokemuksen, ja että oikeesti tietää mitä rakkaus on. Se jolle tulee se tolkuton ihastuminen alussa, voi toki löytää siitä ikuisenkin puolison, mutta se alun huuma on vuosien jälkeen ihan yhdentekevä, että oliko sitä vai ei. Se alku ei mitään takaa, eikä kerro. Vuodet osoittaa että muut asiat tuntuu sydämessä paljon enemmän. Mahtavaa että joku sanoo sen ääneen näillekin jotka hekuman kautta suhteita aloittelee. Ihmiset kaipaa jotain elokuvaelämyksiä. Leffat loppuu pariin tuntiin... Mites siitä eteenpäin.
Ja se mitä tuossa toinen kirjottaa että kun on haavoitettu niin ei enää hetkessä syty. Totta. Siitä huomaa senkin että nuorille se hekuman hakeminen on yleisempää kuin kypsemmille ja kokeneemmille. Aletaan jo tajuaan mistä on oikeesti kyse elämässä ja rakkaudessa.
Kutina vatsassa ekoilla treffeillä on olematon juttu sen rinnalla että puoliso seisoo vierellä syöpähoidoissa, auttaa lasten kasvatuksessa parhaansa mukaan ja pariskunta ihailee toisiaan sittenkin kun oikeasti tuntevat. Ei minua kiinnosta ihaileeko minua sellainen ihminen joka ei minua tunne ja ekoilla treffeillä kukaan ei toista tunne.
- nimetönmies-
Haluaisin tapaialla mahdollisimman pitkään. Ei yhdet treffit kerro mitään enkä ala analysoimaan toista parien treffien jälkeen. Pikku hiljaa ja toivon että toinen tykkää.
- nämäonnähty
Täällähän helka sun muut naiset toitottaa sitä että nettideittailussa ensitreffeillä ne mahdolliset jatkot tehdään niillä ensisekunneilla 5s-15min että onko mahdollisia jatkoja...että aika ihmistuntijoita ja ajatustenkukijoita siinä naiset on mutta tosiasiassa tehdään ulkoisenulkonäön perusteella.
Se on ihan sama jos vaikka kuinka mukavat ja pitkätkin ensitreffit on ja sama kuinka pitkään viestitelty 2h-2kk ja vaikka kuinka synkkais yhteen ajatusmaailmakin kun ei vaan saa sitä seksuualista vetovoimaa että naisella ne pikkuhousutkin kostuu että saisi sitä naisten hokemaa kemia että pästäis edes sille toisille treffeille ja silloin on jo ensitreffienkin jännitys puolin ja toisin pois...mutta ei ja tämä on useampien ihan hyvienkin treffien tulos missä selkeästi olemme viihtyneetkin toistemme seurassa ...ehken se joka naisen unalma joka pyörittää sen kymmenen muutakin naista saa sen toimimaan ja siksi poistuin minäkin naisten luomilta miesmarkkinoilta.
Se että minäkin vähän vanhempana miehenä ja monen monta kertaa seurustellut lyhyempiä ja pidempiäkin parisuhteita saaneena mutta he ovatkin ihan elävästäelämästä yhteen törmätty ja lopuksi sanoisin en ole kuin 2kertaa kokenut tuon ensinäkemältä että on vetänyt jalat alta ja sen voimakkaamman tunteen ja olin ns. myyty...mutta ne loppui siihen iltaan omalta puoleltani koska kukaan ihminen/nainen ei voi olla odotuksieni kaltainen ja ne tunteet on vasta tullut myöhemmin enemmän tutustuttuani.- susijaruma
Se, että nainen haluaa alusta asti miestä fyysisesti, on hyvä lähtökohta tutustumiselle. Fyysisesti voi haluta sellaistakin ihmistä, jonka kanssa oikea suhde ei tulisi toimimaan. Mutta kun mukana on sekä tuo fyysinen haluaminen että hitaasti toiseen tutustuminen ja pikkuhiljaa rakastuminen, suhde on paljon kestävämpi kuin jos mukana on vain toinen tekijä.
Onhan se miehilläkin niin, ettei siellä housuissa ala pullottaa jos nainen ei ole fyysisesti miellyttävä. Luuletko, että tilanne korjaantuu tutustumalla? Miksi sitten ette huoli rumia, kilttejä naisia kumppaniksi? Kyllä teidän logiikan mukaan se seksikin alkaa sujua vaikka nainen olisi susiruma, kun tutustutte hänen ihanaan luonteeseensa ; ) - tekosyitäriittää
susijaruma kirjoitti:
Se, että nainen haluaa alusta asti miestä fyysisesti, on hyvä lähtökohta tutustumiselle. Fyysisesti voi haluta sellaistakin ihmistä, jonka kanssa oikea suhde ei tulisi toimimaan. Mutta kun mukana on sekä tuo fyysinen haluaminen että hitaasti toiseen tutustuminen ja pikkuhiljaa rakastuminen, suhde on paljon kestävämpi kuin jos mukana on vain toinen tekijä.
Onhan se miehilläkin niin, ettei siellä housuissa ala pullottaa jos nainen ei ole fyysisesti miellyttävä. Luuletko, että tilanne korjaantuu tutustumalla? Miksi sitten ette huoli rumia, kilttejä naisia kumppaniksi? Kyllä teidän logiikan mukaan se seksikin alkaa sujua vaikka nainen olisi susiruma, kun tutustutte hänen ihanaan luonteeseensa ; )Amen ja tattis. Kamala valitus aina siitä, kun vain rumat, vanhat ja/tai lihavat ottavat yhteyttä, vaikka ulkonäöllä ei pitäisi olla mitään merkitystä eikä siis sillä kiinnostaako toinen seksuaalisesti. Pariutumisenhan pitäisi olla äärimmäisen helppoa, jos riittää että toinen on mukava ja sopiva.
Mutta ainahan löytyy tekosyitä. Sitä lihavaa ei voi huolia, kun itse ollaan niin liikunnallisia. Tosi uskottavaa maassa jossa miehistä 2/3 ja naisista 1/2 on ylipainoisia ja jossa nimenomaan nuorten miesten lihavuus lisääntyy hälyyttävästi. Vanhaa ei voi ottaa kun sen kanssa ei saa lapsia. Mieluummin ollaan kokonaan yksin kuin että olisi ainakin joku jonka kanssa olla parisuhteessa. Ja rumaa ei voi ottaa koska miehillä nyt vaan on oikeus vaatia naista joka on panettavan näköinen. - eokpåklåpf
susijaruma kirjoitti:
Se, että nainen haluaa alusta asti miestä fyysisesti, on hyvä lähtökohta tutustumiselle. Fyysisesti voi haluta sellaistakin ihmistä, jonka kanssa oikea suhde ei tulisi toimimaan. Mutta kun mukana on sekä tuo fyysinen haluaminen että hitaasti toiseen tutustuminen ja pikkuhiljaa rakastuminen, suhde on paljon kestävämpi kuin jos mukana on vain toinen tekijä.
Onhan se miehilläkin niin, ettei siellä housuissa ala pullottaa jos nainen ei ole fyysisesti miellyttävä. Luuletko, että tilanne korjaantuu tutustumalla? Miksi sitten ette huoli rumia, kilttejä naisia kumppaniksi? Kyllä teidän logiikan mukaan se seksikin alkaa sujua vaikka nainen olisi susiruma, kun tutustutte hänen ihanaan luonteeseensa ; )Olen 35v nainen. Sievä kuulema monien mielestä. Eli minulla ei sen puoleen koskaan ole ollut vaikeuksia miestä saada. Nyt olen parisuhteessa, perheellinen. Onnellisesti.
Tuo tuntuu aika erikoiselta esimerkiltä, että muka joku ihminen alkaisi ensitreffeillä haluttamaan... Vaikuttaa hieman teinin tai henkisesti vajaan ihmisen toiminnalta. Se on tietysti totta, että ulkonäöllä on vaikutusta kiinnostukseen, se on selvä. Mutta jos tapaa 20 miestä, joista puolet on ihan kivan näköisiä, niin haluaako niitä kaikkia kymmentä??? No ei todellakaan, ainakaan kukaan normaali.
Sen sijaan kun ajan kanssa tutustuu, niin joku niistä kymmenestä voi jossain vaiheessa alkaa kiinnostamaan myös seksuaalisesti. Ekatreffeillä kukaan ei ole minun pikkareitani saanut kostumaan, vaikka olen seksuaalisesti hyvin aktiivinen ja innokas nainen. Kyllä se vahvis seksuaalinen vire kasvaa vasta tutustumalla. Seksuaalinen halu tiettyä ihmistä kohtaan voi muodostua ehkä kuukaudessa. Rakastuminen ehkä vajaassa vuodessa.
Täällä on kyllä kovin hätäsiä ihmisiä. Hieman hirvittää millaisia salamarakkauksia tää maa on pullollaan. Sitten ihmetellään erotilastoja. =D eokpåklåpf kirjoitti:
Olen 35v nainen. Sievä kuulema monien mielestä. Eli minulla ei sen puoleen koskaan ole ollut vaikeuksia miestä saada. Nyt olen parisuhteessa, perheellinen. Onnellisesti.
Tuo tuntuu aika erikoiselta esimerkiltä, että muka joku ihminen alkaisi ensitreffeillä haluttamaan... Vaikuttaa hieman teinin tai henkisesti vajaan ihmisen toiminnalta. Se on tietysti totta, että ulkonäöllä on vaikutusta kiinnostukseen, se on selvä. Mutta jos tapaa 20 miestä, joista puolet on ihan kivan näköisiä, niin haluaako niitä kaikkia kymmentä??? No ei todellakaan, ainakaan kukaan normaali.
Sen sijaan kun ajan kanssa tutustuu, niin joku niistä kymmenestä voi jossain vaiheessa alkaa kiinnostamaan myös seksuaalisesti. Ekatreffeillä kukaan ei ole minun pikkareitani saanut kostumaan, vaikka olen seksuaalisesti hyvin aktiivinen ja innokas nainen. Kyllä se vahvis seksuaalinen vire kasvaa vasta tutustumalla. Seksuaalinen halu tiettyä ihmistä kohtaan voi muodostua ehkä kuukaudessa. Rakastuminen ehkä vajaassa vuodessa.
Täällä on kyllä kovin hätäsiä ihmisiä. Hieman hirvittää millaisia salamarakkauksia tää maa on pullollaan. Sitten ihmetellään erotilastoja. =D"Vaikuttaa hieman teinin tai henkisesti vajaan ihmisen toiminnalta."
Jos 35 v sievällä naisella olisi munat niin hän olisi naisena palstalla esiintyvä ätmi, eikun niinhän hänellä onkin ;)
Yli 30 vuoden treffailu- ja parisuhdekokemuksella ja ihan henkisesti täysipäisenä voin kertoa, että haluttamisen nimenomaan tietää heti. Ei se tarkoita, että sitä halua heti ryhtyisi toteuttamaan, mutta jos mies ei yhtään säväytä niin ei se halu herää myöhemminkään. Voi olla kaverina ihan jees, mutta jos näyttää ja tuntuu velipojalta niin ei siitä suhdetta kehity.
Miksi ihmiset tekevät baarissa aloitteita vain niille, joita he kokevat puoleensavetäviksi eli haluttaviksi? Miksi kauniiden ja seksikkäiden naisten ympärillä pörrää paljon enemmän miehiä kuin rumien ja seksittömien? Miksi miehet valittavat näillä palstoilla jatkuvasti naisten ylipainosta, jos haluttavuudella ei ole mitään merkitystä vaan se seksuaalinen kiinnostus syntyy sitten tuntemisen myötä pikkuhiljaa?tekosyitäriittää kirjoitti:
Amen ja tattis. Kamala valitus aina siitä, kun vain rumat, vanhat ja/tai lihavat ottavat yhteyttä, vaikka ulkonäöllä ei pitäisi olla mitään merkitystä eikä siis sillä kiinnostaako toinen seksuaalisesti. Pariutumisenhan pitäisi olla äärimmäisen helppoa, jos riittää että toinen on mukava ja sopiva.
Mutta ainahan löytyy tekosyitä. Sitä lihavaa ei voi huolia, kun itse ollaan niin liikunnallisia. Tosi uskottavaa maassa jossa miehistä 2/3 ja naisista 1/2 on ylipainoisia ja jossa nimenomaan nuorten miesten lihavuus lisääntyy hälyyttävästi. Vanhaa ei voi ottaa kun sen kanssa ei saa lapsia. Mieluummin ollaan kokonaan yksin kuin että olisi ainakin joku jonka kanssa olla parisuhteessa. Ja rumaa ei voi ottaa koska miehillä nyt vaan on oikeus vaatia naista joka on panettavan näköinen.Juuri noin.
- Kunhan.sanon
susijaruma kirjoitti:
Se, että nainen haluaa alusta asti miestä fyysisesti, on hyvä lähtökohta tutustumiselle. Fyysisesti voi haluta sellaistakin ihmistä, jonka kanssa oikea suhde ei tulisi toimimaan. Mutta kun mukana on sekä tuo fyysinen haluaminen että hitaasti toiseen tutustuminen ja pikkuhiljaa rakastuminen, suhde on paljon kestävämpi kuin jos mukana on vain toinen tekijä.
Onhan se miehilläkin niin, ettei siellä housuissa ala pullottaa jos nainen ei ole fyysisesti miellyttävä. Luuletko, että tilanne korjaantuu tutustumalla? Miksi sitten ette huoli rumia, kilttejä naisia kumppaniksi? Kyllä teidän logiikan mukaan se seksikin alkaa sujua vaikka nainen olisi susiruma, kun tutustutte hänen ihanaan luonteeseensa ; )Taas vedettiin äärilaitoja esimerkiksi. Kyllä toinen voi olla fyysisesti viehättävä, vaikka hän ei heti aiheuttaisi jotain perhosparvea vatsaan.
- Kunhan.sanon
Kunhan.sanon kirjoitti:
Taas vedettiin äärilaitoja esimerkiksi. Kyllä toinen voi olla fyysisesti viehättävä, vaikka hän ei heti aiheuttaisi jotain perhosparvea vatsaan.
Vai onko kyse nyt siitä, että käytetään eri nimityksiä samoista asioista? Sitäkö te tarkoitatte niillä vatsaperhosilla, että pitää toisen ulkonäköä miellyttävänä? Minulle se merkkaa ainakin hieman eri asiaa.
- eokpåklåpf
helka kirjoitti:
"Vaikuttaa hieman teinin tai henkisesti vajaan ihmisen toiminnalta."
Jos 35 v sievällä naisella olisi munat niin hän olisi naisena palstalla esiintyvä ätmi, eikun niinhän hänellä onkin ;)
Yli 30 vuoden treffailu- ja parisuhdekokemuksella ja ihan henkisesti täysipäisenä voin kertoa, että haluttamisen nimenomaan tietää heti. Ei se tarkoita, että sitä halua heti ryhtyisi toteuttamaan, mutta jos mies ei yhtään säväytä niin ei se halu herää myöhemminkään. Voi olla kaverina ihan jees, mutta jos näyttää ja tuntuu velipojalta niin ei siitä suhdetta kehity.
Miksi ihmiset tekevät baarissa aloitteita vain niille, joita he kokevat puoleensavetäviksi eli haluttaviksi? Miksi kauniiden ja seksikkäiden naisten ympärillä pörrää paljon enemmän miehiä kuin rumien ja seksittömien? Miksi miehet valittavat näillä palstoilla jatkuvasti naisten ylipainosta, jos haluttavuudella ei ole mitään merkitystä vaan se seksuaalinen kiinnostus syntyy sitten tuntemisen myötä pikkuhiljaa?No nyt kyllä menee aika pahasti ohi. Olen nainen.
Se on tosi, että baarissa isketään yhden illan jutuiksi viehättäviä ihmisiä enemmän. Mutta minkälaisia ihmisiä tai missä elämäntilanteessa ne ovat, jotka yhdenillan juttuja iskevät? Juurikin niitä nuoria, joilla on henkisessä elämässä vielä kypsymistä. Tai iäkkäämpiä, joilla on elämä hieman hukassa.
Kun puhutaan fiksuista mutta seksuaalisesti halukkaista aikuisista, niin ekat treffit eivät mitään himoja saa yltymään. Eikös tämä nyt ole selvä asia. Tai ainakin toivoisin niin. En minä halunnut ekoilla tai neljänsilläkään treffeillä vielä nykyistä muruanikaan. Se sitten kasvoi, kun sellaisia tilanteita ja ajatuksia tuli enemmän.
Sinulla tuntuu olevan myös treffailukokemusta, mutta vaikuttaa siltä, että olet hieman "vietävissä", eli takerrut kenties itse hyvin epäoleellisiin asioihin? Ehkäpä sinun himosi perustuvat sitten enemmän hetken himoon kuin oikeasti seksuaalisen halun olemassaoloon. Olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti et ole tehnyt paljoa vääriä valintoja sen takia. eokpåklåpf kirjoitti:
No nyt kyllä menee aika pahasti ohi. Olen nainen.
Se on tosi, että baarissa isketään yhden illan jutuiksi viehättäviä ihmisiä enemmän. Mutta minkälaisia ihmisiä tai missä elämäntilanteessa ne ovat, jotka yhdenillan juttuja iskevät? Juurikin niitä nuoria, joilla on henkisessä elämässä vielä kypsymistä. Tai iäkkäämpiä, joilla on elämä hieman hukassa.
Kun puhutaan fiksuista mutta seksuaalisesti halukkaista aikuisista, niin ekat treffit eivät mitään himoja saa yltymään. Eikös tämä nyt ole selvä asia. Tai ainakin toivoisin niin. En minä halunnut ekoilla tai neljänsilläkään treffeillä vielä nykyistä muruanikaan. Se sitten kasvoi, kun sellaisia tilanteita ja ajatuksia tuli enemmän.
Sinulla tuntuu olevan myös treffailukokemusta, mutta vaikuttaa siltä, että olet hieman "vietävissä", eli takerrut kenties itse hyvin epäoleellisiin asioihin? Ehkäpä sinun himosi perustuvat sitten enemmän hetken himoon kuin oikeasti seksuaalisen halun olemassaoloon. Olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti et ole tehnyt paljoa vääriä valintoja sen takia."Olen pahoillani puolestasi."
:DDD
Älä suotta. Elän hyvin onnellista elämää.- eikovinperusteltua
tekosyitäriittää kirjoitti:
Amen ja tattis. Kamala valitus aina siitä, kun vain rumat, vanhat ja/tai lihavat ottavat yhteyttä, vaikka ulkonäöllä ei pitäisi olla mitään merkitystä eikä siis sillä kiinnostaako toinen seksuaalisesti. Pariutumisenhan pitäisi olla äärimmäisen helppoa, jos riittää että toinen on mukava ja sopiva.
Mutta ainahan löytyy tekosyitä. Sitä lihavaa ei voi huolia, kun itse ollaan niin liikunnallisia. Tosi uskottavaa maassa jossa miehistä 2/3 ja naisista 1/2 on ylipainoisia ja jossa nimenomaan nuorten miesten lihavuus lisääntyy hälyyttävästi. Vanhaa ei voi ottaa kun sen kanssa ei saa lapsia. Mieluummin ollaan kokonaan yksin kuin että olisi ainakin joku jonka kanssa olla parisuhteessa. Ja rumaa ei voi ottaa koska miehillä nyt vaan on oikeus vaatia naista joka on panettavan näköinen."Pariutumisenhan pitäisi olla äärimmäisen helppoa, jos riittää että toinen on mukava ja sopiva.
Mutta ainahan löytyy tekosyitä. Sitä lihavaa ei voi huolia, kun itse ollaan niin liikunnallisia. Tosi uskottavaa maassa jossa miehistä 2/3 ja naisista 1/2 on ylipainoisia ja jossa nimenomaan nuorten miesten lihavuus lisääntyy hälyyttävästi. Vanhaa ei voi ottaa kun sen kanssa ei saa lapsia. Mieluummin ollaan kokonaan yksin kuin että olisi ainakin joku jonka kanssa olla parisuhteessa. Ja rumaa ei voi ottaa koska miehillä "
Ja todella mielekästä perustaa oletukset muutaman nettitrollin höpinöihin Suomi24 palstalla. :D Uskokaa pois naiset. Suurin osa miehistä nettideiteillä EI etsi mitään kauneuskilpailun voittajaa. Saati rinsessaa. Tavikset etsivät taviksia, mutta tarpeet eivät kohtaa, usein tämän naisilla yleisemmän "perhosvaatimuksen" takia.
Omien kokemusteni mukaan tämä johtuu pitkälti siitä, että naisilla on liikaa tarjontaa, joten he päätyvät shoppailemaan aina vaan jotain jännenpää ja parempaa. Tavallinen mies ja tavallinen viesti hukkuu sinne samaan kategoriaan kuin ne kikkelikuvia lähettelevät häiriköt, eli ei jatkoon... Samoja oireita olen erottanut naispuolisten ystävieni tinderöinnissä. Kaikki menee järestään vasemmalle, ja sitä pidetään lähinnä jonain viihdyttävänä pelinä. En tiedä mitä kiksejä tuosta kukin saa.
Eihän tämä minun mielipiteenikään ole mikään totuus, mutta sen verran medialukutaitoa näin internetsiaikana odottaisin naisilta, että eivät noteeraisi selviä trolleja, jotka noita hoikkuus ja kokemattomuus höpinöitä levittää. Ok, hoikkuus voi olla esim. urheilulliselle miehelle muutakin kuin ulkonäkö kysymys, mutta harvalle se mikään ultimaattinen vaatimus on. Enemmä akat tuntuvat arvostelevan toistensa ulkonäköä ja ruokkivan niitä paineita toisilleen, mitä miehet. Ja tuo ikäkysymys nyt on fakta. Jos haluaa lapsia, kannattaa priorisoida kiinnostuksensa alle 40v naisiin. Se että miksi ne lapset on ukolla tekemättä tuon ikäisenä, taas saattaa oikeasti olla rasite miehen kohdalla. Mutta valinnan varaa löytyy, nykyisin ehkä enemmän kuin koskaan.
- helkalle
Niin helkahan heti kyseenalaistaa 35v naisen kirjoituksen että mikäköhän sukupuoli on kun ei ole miehiäviihaamaan ja feministiseen tyyliin (kuin itsellä usein)ja naismaiseen tyyliin kirjoittamassa että on alapään vietävissä vaan ihan järkiperäisen realistisesti.
- 1210
Vastailen tuohon aloitukseen...
Kyllä se niin on että kun ensimmäiset lauseet on vaihdettu niin siitä tietää ollaanko yhteensopivaa materiaalia. Siis, jos ollaan elämänkumppania etsimässä. Se henkinen yhteys paljastuu jo muutamia sanoja vaihdettaessa. Eikä sitä oikein voi tsempata. On parasta kun on vain oma itsensä.
Tässä vaiheessa kun mies tietää että "tuossa olisi minulle sopiva kumppani loppuiäksi" niin siinä vaiheessa nainen yleensä alkaa pakittaa. Hän alkaa miettiä yhteiseloa, muuttamista, tulotasoa, omaastatustaa muiden ystäviensä silmissä, mahdollista työttömyyttä, velanmaksukykyä jne monia monia sellaisia asioita jotka eivät ole konkretisoituneet. Ja mikä pahinta, hän yleensä murehtii ne itse eikä kysy asiaa mieheltä. Ja kun hän pääsee itse omissa päätelmissään tiettyyn lopputulokseen, niin hän hylkää miehen perustellen asiaa itselleen monella eri tavalla.
Siinä vaiheessa jos ilta on sujunut niin että molemmat nauttivat toistensa seurasta voisi rhkeasti kokeilla että miltä se seksi tuntuu. Ja jos sekin tuntuu hyvältä, ajatukset ovat samansuuntaiset eikä tulevaisuuden suunnitelmat tunnu kovin erilaisilta, niin ei sitä kumppania sen enempää kannata etsiä. Yhteiselo on taattu.
Niitä kuuluisia perhosia ja unelmaprinssejä ei ole kuin promillelle ihmisistä. Ja jos koko ajan etsii sitä "täydellistä" niin hetkessä huomaa jääneensä yksin. Kaikki vähänkin kelvolliset on jo varattu ja jäljellä ovat nämä baarikärpäset sekä itseään täynnä olevat narsisti.
Ja se minkä naiset aina unohtavat on se että se elämänkumppani löytyy siitä ihan läheltä. Mitä suurimmassa määrin. Ja että miksi? No siksi että samoilla asuinalueilla asuneena ajatukset menneisyydestä ja tulevisuudesta ovat samanlaisia. Niistä ei tule ristiriitaa. Ja jos nai saman kastin ihmisiä (samaa tulotasoa) niin molemmat ovat toisilleen yhtä tärkeitä. Siinä on pitkäikäisen onnellisen elämän salaisuus.
On kuitenkin vielä muistettava yksi harha, niin miesten kuin naistenkin. Mies toivoo aina että nainen ei muuttuisi, mutta nainen muuttuu. Nainen luulee voivansa muuttaa miestä, mutta mies ei muutu. Tämän kun oivaltaa niin ymmärtää miksi se henkilökemia on NIIN tärkeä heti niistä ensimmäisistä lauseista lähtien. Jos silloin ei synkkaa niin ei sen jälkeenkään. Virheellisesti sanotaan että parisuhteelle pitää uhrautua. Mutta jos joku on vinossa heti alkumetreillä, niin ei sitä korjata pitkässä juoksussa. Ne ongelmat ovat koko ajan sielä taustalla ja ne kasvavat korkoa koko ajan.
Summasummaarum: Naiset, kun etsitte sitä eämänne prinssiä niin olkaa avoimin mielin. Kysykää vaikka 10min keskustlun jälkeen mieheltä suoraan "Haluaisitko perustaa kanssani perheen ja viettää loppuiän kanssani?" Niiltä naisten naurattajilta menee kahvit väärään kurkkuun. Ja tositarkoituksella olevat, jotka ovat teistä viehättyineitä, vastaavat rehellisesti. Sen jälkeen onkin sitten sen tosen askeleen aika...- wernis
Jos joku olisi 10 minsan jutustelun jälkeen kysynyt aikanaan minulta, että oltaisko loppu elämä yhdessä, niin vastaisin takuulla että ei missään nimessä. Olisi yhden tekevää että kuka ja millainen ihminen siinä vastapäätä olisi, mutta jos ekalla tapaamisella kuvittelee että sellaiseen voi vastata, niin ei ole kaikki pääkopassa ihan kohdallaan.
Minä olen naimisissa oleva sitoutunut mies. Että mikään naisten naurattaja en todellakaan. Vaimon kanssa tiesin/uskoin että haluan elää yhdessä hautaan saakka, kun oltiin 2-3 vuotta tunnettu. Edelleen siltä tuntuu. - atN
Asiallinen kommentti. Olet aivan oikeassa!
wernis kirjoitti:
Jos joku olisi 10 minsan jutustelun jälkeen kysynyt aikanaan minulta, että oltaisko loppu elämä yhdessä, niin vastaisin takuulla että ei missään nimessä. Olisi yhden tekevää että kuka ja millainen ihminen siinä vastapäätä olisi, mutta jos ekalla tapaamisella kuvittelee että sellaiseen voi vastata, niin ei ole kaikki pääkopassa ihan kohdallaan.
Minä olen naimisissa oleva sitoutunut mies. Että mikään naisten naurattaja en todellakaan. Vaimon kanssa tiesin/uskoin että haluan elää yhdessä hautaan saakka, kun oltiin 2-3 vuotta tunnettu. Edelleen siltä tuntuu.Juuri noin. Jos joku tuollaista kysyisi niin juoksisin ja kovaa.
- sopiihansekokeilla
wernis kirjoitti:
Jos joku olisi 10 minsan jutustelun jälkeen kysynyt aikanaan minulta, että oltaisko loppu elämä yhdessä, niin vastaisin takuulla että ei missään nimessä. Olisi yhden tekevää että kuka ja millainen ihminen siinä vastapäätä olisi, mutta jos ekalla tapaamisella kuvittelee että sellaiseen voi vastata, niin ei ole kaikki pääkopassa ihan kohdallaan.
Minä olen naimisissa oleva sitoutunut mies. Että mikään naisten naurattaja en todellakaan. Vaimon kanssa tiesin/uskoin että haluan elää yhdessä hautaan saakka, kun oltiin 2-3 vuotta tunnettu. Edelleen siltä tuntuu.Ei tuota kysymystä kannata varmaan kovin tiukkapipoisesti ottaa. Mutta jos minulta olisi kysytty tuommoista, ja alku olisi ollut mukava / toinen sopivan tuntuinen, niin olisin naurahtanut ja sanonut, että "kokeillaan toki, ja aloitetaan vaikka heti, mutta pidetään sopimus toistaiseksi voimassa olevana, ja lyhyellä irtisanomisajalla :D" Tämä siis miehen näkökulmasta.
- ensitapaamisenmies
Omalla kohdalla tiedän kyllä ensitapaamisella, jos toinen ei ole parisuhdemateriaalia. Kaikki naiset eivät vain usko sitä, vaan vänkäävät ja haluavat tapailla. Olen kokeillut sitäkin, että olen tapaillut sellaista naista. Eihän siitä mitään ole tullut. Välilä sitä on vaan ollut liian kiltti ja tehnyt toisen mieliksi, kun vastapuoli ei ole uskonut vastaväitteitä.
Kyllä ensitapaamisella pitää kolahtaa, että kannattaa edes tavata toista kertaa. Nykyisen kumppanin kohdalla kolahti ensitapaamisella. Hän onnistui tekemään sellaisen vaikutuksen, mihin aikaisemmat deitit eivät olleet kyenneet. Eikä tunne ollut yksipuoleinen, vaan samaa koki myös hän ensitapaamisella. Asioista keskusteltuamme kumppanini totesi, että ellen olisi tehnyt vaikutusta ensitapaamisella, niin toista kertaa ei olisi tullut.- töttörö04805989
Haluaisitko vastata rehellisesti, että kuinka kauan olette olleet yhdessä? Ja onko teillä aiemmin ollut parisuhteita?
Jos pitäisi arvata, niin veikkaan että alle 30v, ja joitakin seurustelusuhteita on ollut, mutta kumpikaan ei ole koskaan ollut pitkässä, vakavassa suhteessa (esim naimisissa, ja lapsia ei ole.)
Niin... Minähän annoin pakit aikoinaan ihmiselle yksien treffien jälkeen. Vai olisko kuitenkin ollut kaksien treffien jälkeen... Ei kolahtanut, ja koin ettei kolahtanut hänelläkään, kun ei tullut "imarteluja" tms. No, deittailu loppui asiallisesti. Tavattiin uudelleen sattumalta parin kk päästä. Jutusteltiin kavereina kuulumisia. Tavattiin kaverihengessä sitten sen jälkeen aina toisinaan, ehkä parin vk välein. Aikaa kului... Asiat hiljaa vuosien varrella eteni... Nykyisin olemme naimisissa, ja voin sanoa ettei muuten kukaan muu kumppani ole koskaan päässyt minulle likikään niin tärkeäksi ja rakkaaksi.
Älkää ihmiset ihan oikeasti luulko, että alussa tietäisi mitään! Se suhde joka perustuu siihen kovaan kolahtamiseen, kestää sen varassa ehkä parhaimmillaan pari vuotta hyvässä kunnossa. Jos sen jälkeen jatkuu, se perustuu jo ihan muihin asioihin.
- mitä_teen_väärin
Kiva, että aihe herätti keskustelua, alkuperäinen kirjoittaja tässä taas. Kävi sitten taas kuten ensimäisessä viestissä: pitkät treffit, pilkettä silmäkulmassa, mutta ei halua tutustua enempää. Mukamas tietää jo, milloin kolahtaa. Hukkaan heitetty kuukausi ja pitkät viestit, joiden perusteella oli paljon yhteistä ja synkkas todella hyvin. Tinder- pikaruokaa.
- arvausta
Vastaavatko valokuvasi todellisuutta? Ainakin yksi mimmi johon tutustuin nettideittien kautta, myönsi, että hänelle oli tullut välillä ongelmia siitä, kun kuva oli näyttänyt no... kauniimmalta kuin hän on livenä. Naiset on monesti velhoja muokkaamaan ulkonäköään kuvissa edustavaksi. Miehillä tuntuu menevän päin vastoin. Näyttävät lähes poikkeuksetta enemmän pallinaamoilta mitä livenä... :D Tämä siis esim. facebookin profiilikuviin perustuva oma perstuntuma.
- arvausta
Ja miksi viestitellä kuukausia? Viikko pari riittää kyllä kiireisimpienkin ihmisten kohdalla sen ajan järjestämiseen, että nähdään ihan livenä.
- mitä_teen_väärin
Vaikea sanoa, olen pyrkinyt ottamaan ja laittamaan todenmukaisen, mutta luonnollisestikin nätin kuvan, ihan kännykällä näpsäissyn, kun ei ole jaksanut edes säätää mitään erikoista. Olen mm. rillipää niin pidän rillit kuvassa mukana. Omaan silmään näytän paremmalta peilistä katsottuna kuin valokuvista. Kaveri vakuuttaa, että olen hyvännäköinen, vaikka itse uskon iän jo vaikuttavan. Nuorena kun oli enemmän vientiä, mutta toki olin silloin hoikempi ja oli pitkät hiukset. Nyttemmin enemmän painoa mm. sairauden vuoksi, mutta oon enempi muodokkaan puolella kuin lihavan (vaatekoko M, kuppikoko 70F), hiukset puolipitkät/polkkamallia. Pudottamassa kuitenkin painoa nyt vähintään 5 kg, joten näkee sitten, onko se ollut syynä.
Tuo viimeisin mies olikin itse sikäli erikoinen, että hänen sivuprofiilinsa on täysin erilainen kuin edestä päin luulisi, joten hänelläpä se vasta onkin harhaanjohtavat kuvat - tai oikeammin piirteet. =D Oli ollut tarkoitus nähdä aiemmin, mutta se viivästyi. Pieni epäilys on, että olisiko tämä tapaus ollut jopa varattu, etäsuhteessa. Jos ei niin ainakin hyvin tuore ero alla. Luulin, että siitä olisi ollut enempi aikaa, mutta taitaakin olla vain pari kuukautta. Joten saattoi olla hakemassa jonkinlaista laastaria tai vain seksiä. Ehkä tällaisissa tapauksissa hakevatkin pikaista seksiä? Olen itse se asiallinen keskustelukumppani, ei musta alkumetreillä saa tiristettyä muuta, kun en edes tiedä, onko toinen kiinnostunut. Enkä ole myöskään imartelevaa tyyppiä ja on aika vaikea tehdä muhun vaikutusta, koska muhun ei tarvitse tehdä vaikutusta. Mua kiinnostaa vain se, millainen toinen on ihmisenä. Eli olen tylsä. - mitä_teen_väärin
Ja justiinsa joo... tuo alkuperäisen viestin mies otti juuri yhteyttä. =D Kolme viikkoa hiljaisuutta...
- mitä_teen_väärin
... ja ihan vain epäsuorasti vahvistaakseen, ettei nyt oikein muutenkaan innosta tavata. =D Ei nyt kyllä olis tarvinnut vielä erikseen, eiköhän se ollut tuosta innostuksen määrästä pääteltävissä. Tai sitten on erikoinen tapa dumpata toinen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 4134425
Miksi suomalaisia vainajia säilytetään kylmäkonteissa ulkona? Näin kuolleita kohdellaan Suomessa
Suomesta ei löydy enää tilaa kuolleille. Tänä päivänä vainajia säilytetään ympäri maata ulkona kylmäkonteissa. Kontit2402184Olen ärtynyt koska
minulla on tunteita sinua kohtaan. Tunteita joita en voi ilmaista. Kaipaan kaikkea sinussa. Siksi olen välillä hankala.681610Suomalaiset marjat loppuvat
Suomalaiset marjat mätänevät metsään, koska ulkomaalaiset, lähinnä thaimaalaiset poimijat ovat huolehtineet suomalaisten1571411Hallitus korottaa yleisen arvonlisäveron 25,5 prosenttiin
Yleisen arvonlisäveron kiristäminen 1,5 prosenttiyksiköllä on hallituksen järein toimi kehysriihessä. Se voi tuoda valti2701227Yhteiskuntaa hyväksi käyttäjät
Kyllä täällä Suomussalmellakin osaavat käyttää näitä Suomen etuja hyväksi. Vuokrataan ns. asunto lapselle että saa asu671107Mitä teen väärin?
Alkaa pikku hiljaa tympäsemään ainainen pakkien saanti. Eka ennen kun nähdään, miehet ovat kiinnostuneita viestittelemää1371074Joku tukeva täti syyttää suomalaisia rasisteiksi Hesarissa
”Kaikki valkoiset ihmiset Suomessa ovat kasvaneet rasistiseen ajatteluun”, sanoo Maija Laura Kauhanen: https://www.hs.1671055Haluaisin tietää
mikä saa sinut tuntemaan olosi rakastetuksi. Ja sitten haluaisin mahdollisuuden tehdä juuri niin. 💔54969- 117953