Paljonko luette lapsillenne?

Lukeva_äiti

Olen hämmentynyt lähipiirin lukutottumuksista. Lapsille, 7-8v, luetaan iltasaduiksi sarjakuvia tai niitä pikkuruisia kirjoja, joita myydään ruokakaupassa kassan vieressä. Siis jos luetaan ollenkaan. Vanhemmat kuitenkin harrastavat lukemista ja lukevat tietääkseni välillä paljonkin. Miksei lapsille lueta?

Minä olen neuroottinen asian suhteen, koska pidän lukemisesta, harrastan kirjoittamista ja teksti, sanat, kieli ovat aina olleet minulle tärkeitä. Pidin itsestäänselvyytenä, että aloin lukea lapselleni heti, kun hän syntyi. Siirryimme nopeasti pahvikirjoista kuvakirjoihin, ja poika oli 3 tai 4, kun aloin lukea pidempiä kirjoja. Ensimmäinen taisi olla Muumipeikko ja Pyrstötähti.

Olemme aina lukeneet joka ilta. 1 tai 2 lukua kerrallaan. Aikaa tähän menee 30 min - 1 h, ja se on minun ja pojan välinen yhteinen hetki. Välillä luetaan kepeitä tarinoita, välillä raskaitakin (esim. nyt luemme Vernen Majakka maailman laidalla, jossa on melko raskasta luonto- ja merikuvausta) ja poika kuuntelee. Hän on nyt 7v ja lempikirjoikseen ajan mittaan on ilmoittanut Narnian (Velho ja Leijona), Hobitti, Aarresaari, Harry Potter ( 5 ensimmäistä kirjaa ollaan luettu) yms. Välillä on tullut sukulaisilta noottia siitä, että luen liian jänniä kirjoja, mutta lukemisen voi keskeyttää, asioista voi keskustella ja toki itse tunnen poikaani sen verran, että tiedän, mitä voin hänelle lukea. Kaverin lapsi kerran kuunteli vähän aikaa, kun luin Kaislikossa suhisee, juuri sen pelottavan metsäkohtauksen, jossa silmät kiiluivat pimeässä, ja silloin jouduin vauhdissa sensuroimaan pelottavimmat pätkät pois. Lapset eivät välittäneet, jos edes huomasivat.

Mitä tästä on seurannut? Poikani oppi lukemaan 5-vuotiaana. Hän osasi lukea ennen kuin meni esikouluun. Syksyllä hän menee toiselle luokalle ja on nyt kesän aikana lukenut itse omasta tahdostaan 10 kirjaa. Siis niiden lisäksi, jotka luemme yhdessä. Hän on muutenkin älykäs poika, mutta palautetta on tullut myös laajasta sanavarastosta. Jos kirjassa tulee vaikea sana vastaan, hän kysyy. Joskus käy niin, etten minäkään tiedä, mitä se tarkoittaa ja sitten etsitään sanakirjasta tai googlesta :)

Pikkusisko, 4v, on viime aikoina hiipinyt kuuntelemaan. Luimme uudestaan Muumipeikon ja Pyrstötähden, jonka hän jaksoi kuunnella. Suuremman vaikutuksen teki Ihmemaa Oz, joka pyörii vahvasti tytön leikeissä mukana. Kun kuuntelen hänen intoaan tarinaan ja kysymyksiä ja pohdintoja, muistan taas, miksi pienelle lapselle on niin antoisaa lukea. He oikeasti ajattelevat tarinaa, sanoja, ratkaisuja, tekevät johtopäätöksiä. Ja tarina jää heidän mieleensä elämään. Majakkaa maailman laidalla tyttö ei jaksa kuunnella, mutta on samassa tilassa ja "altistuu" sille. Sanavarasto karttuu, keskittymiskyky paranee, hän oppii odottamaan, että luetaan vielä se lyhyt kiva tarina (Nikke-novelli).

Te, jotka luette, onko teillä lempikirjoja ja suosikkeja? Jakakaa ihmeessä :) Ja te, jotka ette lue, harkitkaa vielä kerran. Lukemista ei harjoitella teini-iässä, se harjoitellaan vaippaiässä. Mutta tietenkään koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa :)

16

186

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yksilöllisiä_eroja

      Aika samalla lailla meillä menee kuin teillä, eli samoja kirjoja ollaan vuosien mittaan luettu ääneen. Lapsemmekin ovat saman ikäisiä ja vanhempi oppi lukemaan 5 vuotiaana ja nauttii selvästi sekä lukemisesta, että kuuntelusta. Erona on että vanhempi on alusta asti ollut todella innokas kuuntelija, mutta nuorempi ei vieläkään malta kuunnella pidempiä tarinoita tai nukahtaa kesken kaiken.

    • killlsse

      Meillä oli iltasatua tänään kuuntelemassa 9v. 4v ja 5,5vuotias. Meillä luetaan oikeastaan vaan iltaisin ja silloin kun joku tuo kirjan. 1,5vuotias ja 5,5vuotias eivät jaksa kiinnostua kovin pitkiin.. ja joku vaihe on 5,5vuotiaalla että mieluummin leikkii kun kuuntelee ja dysfasian takia olisi mukava kun saisi lapsen jotenkin houkuteltua kuuntelemaan. Kirjoja luen yleensä ne mitä lapset tuo ja yleensä se menee laps per kirja että jokainen saa jotain mitä haluaa.. ei siis voi olla kovin pitkiä ja 9v jo vois vaikka itekkin lukea mutta tykkää kuunnella.. Viisivuotiaalle ajankohta on liian raskas ja nelivuotias on ihan hulluna, 1,5 huudattaa muita vetämällä kirjoja lukijalta, mutta toisinaan haluaa sitä omaa lukutuokiota tosin lähinnä kuvakirjoista kattoa traktoreita..

      • Dsfasialle suosin kuvakirjoja


      • moraalinvartija kirjoitti:

        Dsfasialle suosin kuvakirjoja

        Siis jossa on tekstiäkin.


    • tittididii

      Muistutan tässä, että kaikki lapset eivät pidä kirjoista, vaikka niitä kuinka yrittäisi heille lukea. Kaikki lapset eivät pidä soittamisesta, vaikka äiti kustantaisi soittotunnit vaikka missä instrumentissa. Kaikki lapset eivät pidä jalkapallosta, vaikka iskä tykkää. Jne. jne. jne.

      Aloittajalle vaan on sattunut lapsi, joka pitää siitä, että hänelle luetaan. Minä pidin pienenä siitä, että minulle luettiin, mutta esim. mieheni ei pitänyt, vaikka kovasti yritettiin häntä siihen kannustaa (ja painostaa).

      Mielestäni lapsi saa itse järjellisissä rajoissa päättää, mitä haluaa iltasadukseen, kunhan kyseessä on lapselle sopiva kirja, joka ei ole esim. pelottava. Jos lapsi haluaa sarjakuvia, niin mikäs siinä. Hänenhän iltasatunsa se on. Kyllähän minäkin saan itse päättää, mitä kirjoja luen rentoutuakseni. Sama se on piirretyissäkin. Jos lapsi haluaa sen (kirotun, rasittavan, hermojaraastavan) prinsessa Sofia the firstin, niin katsotaan sitten sitä. Samoin lapsi saa päättää, mitä haluaa iltalauluksi. Useasti se on se tuttu tuutulaulu, mutta on se joskus ollut Angry Birds -teemakin. NO, sitten äiti laulaa:

      tidi titti dii, tidi titti dii. Tididitittidi dii ...

    • meillä_myös_liikutaan

      Joo, eli kun täyttävät 7 voitkin aloittaa klassikoista kuten Pääoma. Ettei historia unohdu, kuuluu Mein Kampf sitten 8-vuotiaana kuvaan. Lääkiksen ja oikiksen pääsykoekirjoja voikin sitten aloittaa viimeistään 10-vuotiaana, koska silloin ne on luettava jos aikoo.

    • Deepi

      Meillä kaksi lasta; 5-vuotias ja vuoden ikäinen.

      Yksivuotiaalle on alettu lukea kirjoja ja osoitella esineitä, joita kirjoihin on piirretty. Kovasti osaa jo osoitella itsekin, kun kysyn missä mikäkin on, eli selväsi pään sisäinen sanavarasto alkanut syntyä.

      Esikoiselle on luettu myös aina. Nykyään menee esim. Reuhurinne kirjasta pari lukua illassa, mikäli mies ei ole iltavuorossa. Poika kiinnostui kirjaimista pienenä itsekseen ja itseoppineesti alkoi lukea neljävuotiaana. Nyt lukee sujuvasti isot ja pienet kirjaimet. Tiedonjano on valtava ja kirjoja lapsella paljon; eläimistä, ihmisen anatomiasta, kartoista, lipuista, lego-kirjoja jne..

      Itsekään en tollo ole ja lapsen tiedonjanoa tyydyetään ikätasoisesti. Äärimmäisen fiksu poika on ikäisekseen. Oma huomioni on, että fiksut aikuiset, joilla laaja yleistietämys saavat usein aikaan myös fiksuja lapsia. Ja että tottumukset ja asenteet moneen asiaan opitaan kotoa; oli sitten kyseessä lukeminen, liikkuminen, ruoka tmv.

      Mieheni siskon pojalle (joka 5kk meidän lasta vanhempi, joskin menee vuotta aiemmin kouluun ja on nyt eskarissa) ei ole koskaan luettu oikein mitään ja sanavaraston, yleistiedon ja päättelykyvyn tasossa on aivan käsittämätön ero. Esimerkiksi sanaselityspeliä pelattaessa meidän lapsi pärjäsi 100-0 serkulleen, kun toisella vain ei löytynyt sanoja eri eläimille, ruoka-aineille, vaatteille jne..

      • Minusta pitää rohkaista serkku eikä ainoastaan päihittää muista opettaa lapsellesi myös armopalat.

        Niin kuin opetan lapselleni, anna väliin pikkusisaresikin voittaa.
        Sinullekin tulee hyvä mieli kun näkee hänen voittavan.


      • Deepi

        No mutta kun tämä serkku on vanhempi kuin oma lapseni ja alun jälkeen peliä helpotettiinkin, että olisi ollut tasaväkisempää. Ensin sai arvata lasten tädin selityksistä se joka ehtii, mutta koska omani oli turhan sukkela sääntöjä muutettiin. Sitten lapset sai arvata vuorotellen ja jos toinen ei tiennyt oikeaa vastausta, niin sitten sai toinen arvata. Mutta kun sanoja ei vain toisella lapsella löytynyt; "Tämä on sellainen vihannes, melko pitkän muotoinen, vihreä ja sitä voi laittaa leivälle" - Toinen lapsi vastaa "Banaani" eikä keksi mitään muuta, vaikka koitetaan uudestaan selittää, että kyseessä oli vihreä juttu.. Ja hylje, majava tai muu vähänkään koiraa/kissaa kummempi eläin ei vain löytynyt..

        Ja kyllä minun lapseni osaa antaa löysiä pienemmilleen; mutta kun serkkunsa on tosiaan häntä isompi vanhempi niin ei ehkä ihan yhtä hyvin ymmärrä, että eroa päättelykyvyssä on tosiaan paljon.

        Vasta eilenkin poika oli joutunut väittelyyn pihalla vuoden vanhemman pojan kanssa, joka ei erottanut toisistaan ampiaista, kimalaista ja mehiläistä. Väitti, että se pörröinen ötökkä olisi mehiläinen, vaikka ei tosiaan ole. Poikani oli antanut periksi, eikä jatkanut väittelyä kun toinen ei kantaansa muuttanut. Tosin tänään aikoi näyttää luontokirjastaan kuvat noista ötököistä. ;) Aikoi ottaa suurennuslasinkin mukaan, että voivat tutkia jos löytyisi lisääkin, joille voisi nimiä etsiä.

        Onneksi poikani on luonteeltaan "Minä voin auttaa / Anna mä opetan" tyylinen tapaus, eikä "Et sä kuitenkaan osaa"-tyyppi. Mielellään selittää ja neuvoo muille asioita.


      • Deepi kirjoitti:

        No mutta kun tämä serkku on vanhempi kuin oma lapseni ja alun jälkeen peliä helpotettiinkin, että olisi ollut tasaväkisempää. Ensin sai arvata lasten tädin selityksistä se joka ehtii, mutta koska omani oli turhan sukkela sääntöjä muutettiin. Sitten lapset sai arvata vuorotellen ja jos toinen ei tiennyt oikeaa vastausta, niin sitten sai toinen arvata. Mutta kun sanoja ei vain toisella lapsella löytynyt; "Tämä on sellainen vihannes, melko pitkän muotoinen, vihreä ja sitä voi laittaa leivälle" - Toinen lapsi vastaa "Banaani" eikä keksi mitään muuta, vaikka koitetaan uudestaan selittää, että kyseessä oli vihreä juttu.. Ja hylje, majava tai muu vähänkään koiraa/kissaa kummempi eläin ei vain löytynyt..

        Ja kyllä minun lapseni osaa antaa löysiä pienemmilleen; mutta kun serkkunsa on tosiaan häntä isompi vanhempi niin ei ehkä ihan yhtä hyvin ymmärrä, että eroa päättelykyvyssä on tosiaan paljon.

        Vasta eilenkin poika oli joutunut väittelyyn pihalla vuoden vanhemman pojan kanssa, joka ei erottanut toisistaan ampiaista, kimalaista ja mehiläistä. Väitti, että se pörröinen ötökkä olisi mehiläinen, vaikka ei tosiaan ole. Poikani oli antanut periksi, eikä jatkanut väittelyä kun toinen ei kantaansa muuttanut. Tosin tänään aikoi näyttää luontokirjastaan kuvat noista ötököistä. ;) Aikoi ottaa suurennuslasinkin mukaan, että voivat tutkia jos löytyisi lisääkin, joille voisi nimiä etsiä.

        Onneksi poikani on luonteeltaan "Minä voin auttaa / Anna mä opetan" tyylinen tapaus, eikä "Et sä kuitenkaan osaa"-tyyppi. Mielellään selittää ja neuvoo muille asioita.

        Noh lapseni kyselee 5 vuotiaalta osaatko lukea. Ei ne erottele ja ymmärrä herkästi eroa iästä. Pitää herkästi kilpailijoina. Mutta olen vieläkin häntä ulkoittamassa syystä kun ei taida vielä sosiaalisia taitoja jolloin nousee esiin" pakene tai taistele" ryhmässä ja leikki tilanteissa ja lähtee herkästi huonoon seuraan mukaan. Lapseni kuitenki on vahva kirjallisuudessa kuin myös matematiikassa.

        Tosi asia on että sosiaaliset taidot eivät synny ilman opettamista ja tukemista, ja ne ei hoidu ainoastaa" taistele tai kuole" ryhmätilanteissa tai leikki tilanteissa. Sen vuoksi huomion käytöksen mutta huomioi että lapset ovat yksilöitä joitakin joutuu ohjaamaan enemmän myös sosiaalisesti.


        Noh mutta ihana kuulla, ettei usko kaikkeen mitä kaveri sanoo.
        Ei ole kauan aikaa kun poikani oli hädissään ja uskoi että -tuolla jossain kirjaston paikolla rakennettu kauhupeli. Ja kaikki kuolee sinne paitsi,ei 9 vuotiaat.
        Kaveri oli tuumannut -lehdessä luki.

        Lapseni oli kauhuissaan ja ei saatu edes mennä katsomaan ettei kuolla.

        Noh mutta kaikki selveni poikani oli ymmärtänyt väärin mutta minun väittely oli toissijainen, ykköseksi kaveri tuli.


        On niin hassuja noi lapset ja tukevaa ihmeessä serkku jos pystytty siinä sivussa aikuisena kiittää. Ei ole mitään arvokkaampaa kuin huolehtia toisista.


      • moraalinvartija kirjoitti:

        Noh lapseni kyselee 5 vuotiaalta osaatko lukea. Ei ne erottele ja ymmärrä herkästi eroa iästä. Pitää herkästi kilpailijoina. Mutta olen vieläkin häntä ulkoittamassa syystä kun ei taida vielä sosiaalisia taitoja jolloin nousee esiin" pakene tai taistele" ryhmässä ja leikki tilanteissa ja lähtee herkästi huonoon seuraan mukaan. Lapseni kuitenki on vahva kirjallisuudessa kuin myös matematiikassa.

        Tosi asia on että sosiaaliset taidot eivät synny ilman opettamista ja tukemista, ja ne ei hoidu ainoastaa" taistele tai kuole" ryhmätilanteissa tai leikki tilanteissa. Sen vuoksi huomion käytöksen mutta huomioi että lapset ovat yksilöitä joitakin joutuu ohjaamaan enemmän myös sosiaalisesti.


        Noh mutta ihana kuulla, ettei usko kaikkeen mitä kaveri sanoo.
        Ei ole kauan aikaa kun poikani oli hädissään ja uskoi että -tuolla jossain kirjaston paikolla rakennettu kauhupeli. Ja kaikki kuolee sinne paitsi,ei 9 vuotiaat.
        Kaveri oli tuumannut -lehdessä luki.

        Lapseni oli kauhuissaan ja ei saatu edes mennä katsomaan ettei kuolla.

        Noh mutta kaikki selveni poikani oli ymmärtänyt väärin mutta minun väittely oli toissijainen, ykköseksi kaveri tuli.


        On niin hassuja noi lapset ja tukevaa ihmeessä serkku jos pystytty siinä sivussa aikuisena kiittää. Ei ole mitään arvokkaampaa kuin huolehtia toisista.

        Siis olkaa tukena serkulle aikuisena kiittää. Inhoan tätä sana syöttäjää. Loppu sanat olivat tärkeimmät.


      • Deepi

        Ei meilläkään viisivuotias ilman valvontaa ulkona ole kotopaikassa. On sosiaalisestikin fiksu; osaa neuvotella, osaa pitää omasta mielipiteestään kiinni, mutta ei väkisin, ottaa muut huomioon, jakaa lelut, vuorottelee jne. Mutta tosiaan kuuloetäisyydellä on koko ajan aikuinen. Sen suhteen olen kasvatuskessani tarkka, että ketään ei saa kiusata. Ja heikompiaan pitää puolustaa. Ja jos oma lapseni on epäreilu muita kohtaan puutun asiaan. Puutun asiaan myös jos jonkun toinen lapsi on epäreilu joko omaani tai muita kohtaan (esim. koittaa jättää leikistä pois).

        Mieheni sisko (tämän serkun äiti siis) ei varmasti eläessään ole kirjaa lukenut tai uutisia seurannut ja harmittaa sanoa, että se näkyy. Miehen äiti on samanlainen. Yksinkertaisen oloisia ihmisiä. Ei ymmärrä Suomen tai maailman historiasta mitään (ilmeni, kun tuli puhe lasten kanssa sodasta. Puhuttiin vanhan ukin sodassa olosta. Ei ollut hallussa Mainilan laukaukset ja vuosiluvut), ei ymmärrä nykytilanteesta mitään (esim. Kreikan kriisi, Venäjän pakotteet jne.) ei ymmärrä monia sanoja (mm. inflaatio, priorisointi, globaali jne.). Lapsen äitikään ei varmasti osaisi nimetä monia eläimiä (mm. miekkavalas, keihäsrausku, vasarahai = nämä kylpyleluiksi ostettiin ko. serkulle ja äitiltään kun niiden nimiä kysyi, niin ei tiennyt).

        Lapsen tiedonjano lisääntyy sitä mukaan kun tietokin lisääntyy. Mutta jos vanhemmilla ei ole edes omat tiedot ja asenteet kohdillaan niin eipä siinä lapsenkaan tietopuoli kehity. Miehessänikin on lapsuuden peruina(?) havaittavissa tietynlaista yksinkertaisuutta, jota tosin on saanut paikattua mukavasti alettuaan lukea aikuisella iällä.


    • kirjastooja

      Haluaisin lukea paljon enemmän kuin mihin aika riittää nyt. Lapseni kuuntelevat erittäin mielellään ääneen lukua mutta sitä rajoittaa tällä hetkellä liian suuri työmäärä ja toista kuukautta jatkuva flunssa. Onneksi nuorinkin osaa jo itse lukea ja lapset lukevat toisilleen. Olen kerännyt lapsia varten ison oman kirjaston (yli 1000 kirjaa ja lehteä), josta riittää lukemista joka tilanteeseen ja kaiken ikäisille. Lisäksi käytetään ahkerasti kirjastoa.

      Ääneen lukemisella on ollut iso merkitys lasteni ajattelun kehittymisessä. Tuntuu, että "lukeneilla" lapsilla on huomattavasti laajempi sanavarasto ja hoksottimetkin toimivat nopeammin. Koulun ainekirjoitukset erottuvat joukosta kun lapset tietävät paljon kaikesta ja lausemuodot sekä perinteisimmät juonenkäänteet ovat hallussa. Lukemisella on myös iso vaikutus yleiseen käyttäytymiseen. Empatiakyky ja moraalikäsitykset kehittyvät jollain tavalla pidemmälle kuin niillä, joille ei ole luettu. Tiedonjano on huima, joten uusiin asioihin perehtyminen koetaan mielekkääksi.

      Lukuinnostuksen ainoa haittapuoli on se, että muut ihmiset saattavat alkaa aikaa myöden tuntua hieman yksinkertaisilta, tietämättömiltä ja tylsältä seuralta kuten koen omalla kohdallani käyneen. Olisi niin paljon puhuttavaa kaikesta mutta asiat käsitellään pintaraapaisuina eikä syvemmälle tasolle koskaan päästä, kun muiden mielestä asia on valmis ja siirrytään seuraavaan. Perustietämys yleisistä asioista on vain kuulopuheisiin perustuvaa, oletetaan usein väärin eikä ymmärretä, että on niin paljon muutakin kuin ne omat pienet ympyrät. Asioiden miettiminen ja analysointi on tehtävä aina yksinpuheluna. Joskus toivoisin olevani kuin muutkin jotta voisin saada tyydytystä perusjuoruista ja säätilasta puhumisesta. Jatkuva "yksinkertaisen" esittäminen käy voimille, eihän sovi että muut alkavat puhua pahaa liiasta päällepäsmäröinnistä, kuten täällä sanottaisiin. Huomaan saman ongelman alkavan ilmaantua jo vanhemmille lapsilleni.

    • Mammali

      Kuuden lapsen kanssa aikoinaan teimme niin, että kokosin kaikki leikkihuoneeseen ja siellä luimme päivä-ja iltasadun päivittäin.
      Näin vuosien kuluttua lapseni on kiittäneet, kun luin niin paljon satuja.
      Uskon todella, että lukuhetkistä on suuri hyöty.

    • Olen tyytyväinen aikuisiin jotka lukevat edes niitä pieniä kirjoja.

      • Meillä luen nyt uppo- nallea
        4v,6v ja 8v lapsilleni.
        2v ei jaksa keskittyä ja 4,5 kk isänsä kanssa. Pitäisi lukea lyhyitä kuvakirjoja. Itse en ole lukenut lapsena ja minulla dysfasia. Joten sen kirjallisuuden merkitys katoaa jos sitä ei pidetä tärkeänä. Lapsellakin vanhimmainen epäillään dysfasiaa (kielellinen erityisvaikeus) kuvakirja jossa muodostuu tarina( lyhyt) auttoi toiston jälkeen kehittämään sanavarastoa. Tähän asti pidetty vain puheenviivästymisenä mutta oma epäilyksen heräsi kun tuli asioita joita rinnastaa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      54
      5309
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3437
    3. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1572
    4. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      192
      1463
    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      76
      1066
    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      24
      988
    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      897
    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      259
      826
    9. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      788
    10. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      71
      779
    Aihe