Citroenin huono laatu, legendaa

Aika pitkälle samaa mieltä. Ainoa paikka, joka saisi kestää paremmin, ovat pyörän laakerit. Parissa Citikassa takapyörän laakeri meni vaihtoon alle 150tkm:n ajon jälkeen.

Ongelma ei ole yksin Citroenin vaan melkein kaikissa autoissa joissa on urakuulalaakerit, on ongelmia.

Joo myös morris marina ja vauxhall viva olivat aikoinaan samaa tasoa kuin nykyranskikset, pari nollaa kun ottaa pois kilometreistä niin ollaan aika lähellä oikeaa totuutta noissa ranskis autojen kestävyydessä, top gearissa sanottiin että sitikka tekee ihmisistä idiootteja: hienosti suunniteltu se plurielin irroitettava katto...mutta toi aloitusviesti hyvä: valehtelijoiden klubissa ovat tyytyväisiä

On jäänyt huussimies seitkyt luvulle. Peräkämmarissi kiljupaissään veistelee noita juttujaan.

Kelan päivärahoilla kun ei nykyautoilla ajella. Eikä kaupan kaljaakaan juoda.

Vai mitä tunnusta pois, ettei huussin tuotteille haiseva pultsari pääse edes jobbari autoliikkeiden ulkorivistöjä katsastamaan.
Kilju kun mädättää motoriikan ja ajatteluelimen.

Vaimolla on C5 ja ajn silla mieluusti kun olemme yhdessä liikenteessä.
Laadukkaalla ja mukavalla autolla kun on kiva ajella.

Kun vielä muistaa sen uskomattoman taloudellisuuden jolla matka taittuu.
Hankintahinta on käytetyllä autolla huvittavan edullinen.
Sanonta halvalla ei saa hyvää on kääntynyt Citroenin, ainakin C5 kohdalla ylösalaisin.

Ei kalliita remontteja, pieni polttoaineen kulutus, luotettavuus ja pieni ylemmyyden tunne siitä että juuri minä olen se joka ymmärtää enemmän mukavuudesta.
Ominaisuus jota umpikumirenkalla, rautajousilla, kovilla penkeillä ja metelillä varustetun auton kuljettajilla ei ole kokemusta eikä ymmärrystä.

Hienoja fantasiota. Sääli vaan että katsastustilastot ja kestävyystestit puhuu toista kieltä. Mutta hei! Ei anneta tosiasioden haitata hyvää tarinaa. Ex je. Citikka on tosi kestävä,joo.

En millään jaksa pitkäaikaisena ranskiskuskina ymmärtää näitä ennkkoluuloisia laitapuolen kullkijoita joiden missio on moittia automerkkejä.

700 tuhatta kilometriä ranskalaisautoilla, jotka useimmat ovat olleet esiomistettuja, osoittaa etteivät ne millään voi olla maineensa veroisia, siis huonoja.
Tosin en ole niillä pienimmillä juuri ajellutkaan vaan kaikki ovat olleet ammattilaisten yleisesti käyttämää tasoa.
Aina on perille tultu ilman ongelmia.
Mitään merkittäviä remontteja kunnossapitohuoltojen lisäksi ei ole tarvinnut koskaan tehdä

Mikä on citikalla ammattilaisen taso? Tarkoitatko tolppahomojen käyttämiä rissoja. Nehän tietää tunnetusti kaikesta kaiken. Ja vähän enemmän.

Vähän juu tässä ihmetellyt, mihin sitikan (ja pösön) huono maine oikein perustuu. 40 vuotta autoilua ja 25 eri autoa. 15 vuotta sitten ostin ensimmäisen ranskalaisen, pösön. Siitä lähtien perheessä ollut kaksi pösöä, opeli, toyota ja sitikka. Vanhoja autoja, uusiin ei ole varaa. Opeli ja toyota olisi saanut jäädä hankkimatta. Viimeisin hankinta viisi vuotta sitten, viisi vuotta vanha xsara. Taka-akselin vaihdon jälkeenkin jäi reippaasti voiton puolelle niin rahallisesti kuin ajomukavuuden puolesta muijan corollaan verrattuna.
Sitikat, mukavia ajaa, kestää siinä missä muutkin, eikä ensimmäisten joukossa pilalle ruostumassa. Mutta tuo perusteeton huono mainehan on vain hyvä asia, köyhemmätkin (omaan ajatteluun kykenevät) saavat hankittua hyviä autoja.

Kyllä citikan huono maine perustuu ihan tosiasioihin. Jo yli sata vuotta sutta ja sekundaa.

Joo- Peugeotin pyöränlaakerit kestää 20 tkm /27 kk ja on kuulemma ihan normaalia sanoo maahantuoja. EI TAKUUASIA !!!

Kaikki masokistit kokoontuneet ylistämään ranskalaista rapeutta.

Jatkakaa edelleen samaan malliin sillä onneksi olette kuitenkin selkeästi vähemmistöautoilijoita !

Moi. Eräs tuttuni antoi vinkin tästä palstasta. Oletti vissiin, että minä rupean tämän palstan oikeaksi tietäjäksi.
No, olen tosiaan mekaanikko korjaten Citroenia ja Peugeoteja, ja Diesel-puolella tietenkin Fiatia, PSA-yhtymän yhteistekeleitä.

Aloitetaan kahdesta faktasta: Parhaat dieselmoottorit ovat todellakin HDi ja Jtd -moottorit. Pakuissa sitten onkin muita pahoja ongelmia riittämiin. Takuuaikana niitä korjautetaan kiltisti, ehkä jopa sen aikaa kunnes huoltokirja on täynnä eli 150tkm asti. Tämän jälkeen huoltovälit kasvavat, kun oikutteleva paku ei jaksa muuta kuin oikutella. Sitten tulee se vaihe, kun auto ei enää kiinnosta vaan aw katsastusta varten kursitaan kokoon. Oletteko huomanneet, miltä 200tkm ajetut citikat ja pösöt näyttävät? Verratkaapa Toyotaa tai Volvoa: Ne näyttävät ryhdikkäiltä vielä 400tkm ajettuina.

Totuus on se mikä on 100-150tkm ajettu Citroen koetaan vielä sen arvoiseksi, että siitä kannattaa pitää huoli, tämän jälkeen se on silkkaa menoa niin autolle kiin rahoillekin.
Takapyörät ovat retkahdelleet citroeneissa jo 90-luvulta asti, mutta silti uudet luomukset piti rakentaa samalla tavalla :)
Katsotaanpa Pösö 207, 307ja 407:aa. Peugeotin kenties huonoin sarja. 607 oli todella hyvä, mutta ei niin hyvä kun annetaan ymmärtää vrt. Samalla hinnalla saa Mersum, Volvon ja Toyotan.
Citroen C4, C5 ensimmäiser mallit olivat todella huonoja. Vuodesta 2006 selvästi parempia.
Samaa voi sanoa surkuhupaisista xsarasta, picassosta ja pösön 1007:sta, jota on erittäin vaikea myydä, vielä vaikeampi korjata.

Shallow waters you are seiling on

Kerran ostin uuden Citroenin ja ajattelin pitää sen loppuun, mutta ikävä kyllä mälläsin sen ja jouduin kun jouduinkin kokemaan arvonaleneman.

Sen jälkeen olen ajatellut että Citroenin (tai ylipäätään ranskalaisen) voi ostaa joko työsuhdeautoksi uutena tai sitten käytettynä, jolloin hinta on jo pudonnut mutta etenkin isommat mallit ovat vielä erittäin luotettavia ja ruosteettomia.

En ole merkkiin (tai ranskalaisiin yleensäkään) mitenkään erityisen fiksoitunut enkä osaa vertailla koska kaikki autoni ovat olleet eri ikäisiä, mutta ainakin tällä hetkellä koen että ranskikset ovat olleet miellyttäviä ja toimivia. Pahimmat murheenkryynit autojeni joukossa eivät ole olleet ranskalaisia.

"Citroenin huono laatu, legendaa"

Ei todellakaan ole vaan täyttä arkipäivän realismia !

Aloittaja on sikäli oikeassa että Citroenin laatu on todellakin legendaarisen huonoa.

Kaikkia autoja korjaillaan isommalla ja pienemmällä rahalla.
Naapurini V70 korjattiin vuoden sisällä 7000€ edestä.
Minä reppana joka kolme autoa eivät yhteensäkään ole noin kalliita ei vaikka kaikki huolto ja korjauskulutkin pantaisiin pakettiin ole edelleen mieltä että ajan ajoni murto-osalla noista kustannuksista.
Työtoverini Audin vaihteistoa ruukittiin 8000 € edestä, Toiselta toverilta paukahti Fordista polttoainepumppu, kolmannelta Tojotasta sytytysjärjestelmä neljänneltä vaihdettiin keskusyksikkö Audiin, viides valitti Audin järjettömän kalliita huoltohintoja.
Perheemme neljässä peugeotissa suurimmat viat ovat olleet takajarrusatulan vaihto, kytkimen uusinta 250 tuhannen kohdalla, pakoputki ja imusarjan paineanturi viimeisten viiden vuoden aikana. Sitä edellisessa katkesi jarruputki takaa. Olin aivan unohtaa, apulaitehihna katkesi 230 tuhannen ajon jälkeen.
Perintö 505 vm 88 on uusittu jarrusylinterit taakse ja juotettu liitos polttoaineen syöttöreleestä. Pakoputki alkaa kyllä vedellä viimeistä virttä.

Peugeoteilla ajelin mielikseni noin 25 vuotta. Viimeistä Pösöäni (406 ST 2.0) pidinkin poikkeuksellisen pitkään, melkein 17 vuotta. Kilometrejä tosin kertyi vähänlaisesti, 10 tkm/vuosi -tahtiin. Auto on ajossa edelleen jälkikasvuni käytössä; ajokille tulee parin kuukauden päästä 19 vuotta täyteen.

Ohjaustehostimen vuoto on merkinnyt kalleinta remppaa, vähän toista tonnia. Muut murheet ovat sitten olleet lähinnä kuluvien alustanosien ("koiranluiden" tms.) vaihtoa ja takajarrujen herkistelyä katsastusten edellä. Etujoustintuen ylälaakeri jumiutui joskus aiheuttaen toisen jousen katkeamisen, jolloin laakerit ja jouset menivät vaihtoon. Useimmat katsastukset ovat hoituneet läpihuutojuttuina ilman edeltäviä toimenpiteitä. Keskuslukitus on joskus oikutellut pakkaskeleillä.

Moottorissa ja voimansiirrossa ei ole ollut mitään ongelmia koskaan.

Auto on edelleen miellyttävämpi ajaa kuin moni uusi. Vaihtoon minua houkutteli vuonna 2008 lähinnä halu saada a) automaattivaihteisto, b) ilmastointi ja c) vakionopeussäädin. Nämä nykyisin melkeinpä itsestäänselvyydet olivat Peugeotia syksyllä 1996 ostaessani vielä kalliita lisävarustetason juttuja.

Haksahdin vaihdossa toiseen merkkiin (mutta vaihtoarvonsa vanhuuttaan jo menettänyt 408 jäi vaihdossa itselle kakkosautoksi kesään 2013 saakka, jolloin lahjoitin sen nuoremmalle sukupolvelle).

Harkitsin ranskalaista ja kävin koeajollakin (tällä kertaa Peugeot 508) vielä tänä vuonna, ollessani jälleen autokauppoja hieromassa. Päädyin valinnassani kuitenkin selvästi kalliimpaan merkkiin. Siinä tein ehkä turhamaisuuttani virheen, vaikka tällä hetkellä uudesta ostoksestani nautinkin.

Citikkaa en ole koskaan omistanut, mutta Citroën C5 on mielestäni tasavahva vaihtoehto Peugeot 508:lle.

samaa mieltä, ei valittamista, mersu miesten on päästävä ohi vaikka henki menis.

Taas joku mopoautokuski kuvittelee ajelevansa M-B merkkisellä nazikeksinnällä mutta kuvitelkoon ressukka minun puolestani.

Onhan se hienoa tulla tänne aikuisten ihmisten palstalle vähän valehtelemaan !