Tarviiko tällaista jaksaa vai valitanko turhaan?!

Kannattaako heittää oma elämä jorpakkoon alkoholistin takia? Onko kaikki se itku ja raivo sen arvoista? Hyvä on jos omaa elämääsi et arvosta mutta älä missään nimessä mene lisääntymään tuollaisen ihmisen kanssa.

Niin, no sinun on mietittävä onko tämä sitä minä haluat elämältäsi ja onko kyseistä miehestä täyttämään ajatuksesi haluamastasi parisuhteesta.

Ja kuten sanoit, et ole mikään muuttamaan toista ihmistä (eikä sitä voi tehdäkään vastoin toisen tahtoa ) ja toisaalta jos näkisi sinut tärkeämmäksi sinut, jättäisi menemättä. Hyviä viisauksia, jotka kannattaa muistaa.

Ja tuota velaksi olemisen tunnetta kannattaa miettiä mistä se kumpuaa.Mistä sinä olet velkaa? Samalla voi esittää kysymyksen, että jos sinä olisit velkaa miehelle niin mitä mies olisi sinulle velkaa? kenties hyvän ja rauhallisen kodin/parisuhteen?

Tee niin, että sanot miehelle kärsiväsi hänen alkoholinkäytöstään. Jollei hän ainakin vähennä sitä, ota sinua enemmän huomioon, anna sinun nukkua rauhassa, niin ero on ainoa vaihtoehto.

Itse en sietäisi tuollaista miestä pätkääkään.

"Tämä kaikki" sinulla on läheisriippuvaisuutta. SInulla on käsitys, että hyvä parisuhde on " en ole kuitenkaan koskaan kokenut varsinaista kaltoinkohtelua saati minkäänlaista väkivaltaa tai sen uhkaa.. Mikä minä olen kieltämään toista lähtemästä ryyppäämään, ei ole minun tehtäväni muuttaa toista. Kyllä hän olisi menemättä jos näkisi sen itselleen tärkeämmäksi. Vaikka minä en jaksa pämpätä joka viikonloppu, en voi sitä toiselta kieltää" kuvatunlainen tilanne. Aliarvioit ja halveeraat itseäsi "mikä minä olen kieltämään" etpä niin mikään mutta oman elämäntilanteesi herra joka tapauksessa olet ja päätät miten sinun kohdellaan,

En eläisi päivääkään tuollaisessa parisuhteessa enkä tuhlaisi nuoruuttani. SInä itse valitset, voihan toki olla, että viihdyt martyyrina ja sinulle riittää ne muutamat hyvät päivät kuukaudessa, silloin kun miehesi on selvänä. Huhheijaa....kaukana joka tapauksessa olette oikeasta tasapainoisesta parisuhteesta. Luultavasti ette edes rakasta toisianne, saatikka kunnoita.

Vakka kantensa valitsee !

Alkoholin ja alkoholisoituvan kanssa on vaikea elää.. Tarinoita on lukuisia. Selvänä ihania ihmisiä mutta se kääntöpuoli ja kärsimys joka ajan kanssa voi lisääntyä. Harkitse eroa. Kun toinen ei satuta eikä enää itketä toisen käytöksen vuoksi.. Ansainnet parempaa sinäkin.

Ei tarvitse kestää. Miksi kestät? Mikä estää päättämästä tuollaista suhdetta, joka ei ole sinulle hyväksi? Ettei vain olisi tuo läheisriippuvuus, josta tuossa edellä kirjoitettiin? Muista: SINÄ päätät mitä siedät. SINÄ määrittelet omat rajasi, ja suojelet niitä tarvittaessa. Nyt sinun pitäisi suojella. Sanoa miehelle, että se on goodbye, ellei toiminta muutu, samoin alkoholin liikakäyttö. Tottakai sinä olet siitä sanomaan, ei sitä kukaan muu tee puolestasi! Se olet sinä joka kärsii ja itkee.

Mikäs ihme tuo nyt on kun naiset rakastuu juoppoon. Olet valinnut juopon miehen joten kestä äläkä valita.

Hei väsynytväsynyt.


Kirjoitat tarinaa, jossa alholinkäyttö vaikuttaa parisuhteeseen merkittävästi. Kirjoituksessasi vilahtelee myös sanoja, jotka viittaavat siihen, että pyrit olemaan kontrolloimatta sitä.
Olet siinä oikeassa. Miehesi alkoholinkulutukseen et voi vaikuttaa. Se on vain hänen itsensä valinta. Ja valitsemalla alkoholin tuossa mittakaavassa, hän on myös valinnut sen, mitä haittaa siitä parisuhteellenne on. Mitä sinä voit valita? Mitä sinä voit kontrolloida?
Sinun valintamahdollisuutesi on siinä, mihin suostut ja millaista elämää tahdot elää.
Jos ajattelet omia arvojasi ja mitä tahdot elämältä, kuulostaa, etteivät ne toteudu tässä suhteessa. Mitä sinulle seuraa, jos luovut itsellesi tärkeistä asioista mahdollistaaksesi parisuhteen jatkumisen ja juomisen jatkumisen? Mitä sinulle seuraa, jos ilmoitat miehellesi, ettet aio jatkaa märkää parisuhdetta ja hänen on valittava lähteä hoitamaan itseeään tai sitten joutuu luopumaan sinusta? Mitä seuraa, ellet tee mitään? Kirjoitat olevasi vanki. Vankilan avaimet ovat kuitenkin sinulla. Kukaan muu ei voi sinua pakottaa olemaan missään-

Voimia ja viisautta elämäsi pähkäilyyn! Voit myös halutessasi käydä keskustelemassa paikkakuntasi diakoniatyöntekijän kanssa, elämääsi pohtiaksesi.

Terveisin Merja-diakoni

Minun nykyinen parisuhteeni on kestänyt 15v.Ensin oli miehellä rajua alkoholinkäyttöä,sitten lopetti kokonaan.Eikä ole meidän viikonlopunvietto kummennut,ennen ukko makas sammuneena ja sain katsoa tvstä mitä kanavaa halusin,nykyään riidellään mitä kanavaa katotaan kun on hereillä.Ennen ei voitu käydä missään sen takia kun hän joi aina liikaa ja siitä seurasi riitaa ja järjestyshäiriöitä,nyt kun ei juo,ei voi sen takia mennä mihinkään.On työttömänä,makoilee päivät pitkät kotona,mitä nyt kotoaan käy päivittäin pummaamassa pelirahaa...parisuhteessamme seksi on kantava voima,on aina ollut.Että tämmöstä.Tässä yksi tarina...mieti!Ehkä parisuhteesta luodaan liian ruusuisia kuvia,harvalla se sellaista on todellisuudessa!

Hanki oma asunto. VAikka se olisi kuinka pikkiriikkinen ja vaatimaton, se olisi kuitenkin sinun oma. Oma tupa , oma lupa.

Tee kristallin kirkkaasti selväksi miehelle että vietät aikaa hänen kanssaan VAIN sillon kun hän ei ole sotkenut aivojaan viinalla. Sinä et halua etkä tule tuhlaamaan aikaasi sekopään kanssa. Mitä hyötyä/iloa siitä on kummalekaan?!

JA PYSY SANASI TAKANA! Mutku se vaan otti yhen kaljan - no go.
Muussa tapauksessa tiedät aivan liian selvästi että tulevaisuutesi on täynnä sioille heitettyä energiaa. Tuo energia sinun täytyisi käyttää itsesi henkiseen kehitykseen ja yhteiskunnan hyväksi, EI juoppoja IHANIA miehiä hyysäten.

Sinulla on kaksi mahdollisuutta: joko lähteä tai jäädä. Jos jäät, niin älä tyydy vallitsevaan tilanteeseen, vaan lähde etsimään apua miehen raitistumiseen. Ehkä hän herää, ja toivottavasti herää.
Olen itse sitä mieltä, että ympäristön ON reagoitava alkoholiongelmaan. Miksi alkoholistille ei voisi ilmaista, kuinka tuhoavasti hän elää. Ratkaisu tietysti on hänen itsensä, mutta ympäristökin voi sanoa asiasta painavan sanansa.
Jos on pienikin ele alkoholistilla raitistumisen haluun, siihen on tartuttava kannustavasti.
Tie on kivinen ja pitkä raittiiseen elämään. Katkaisuhoito, terapia, mahdollinen masennuslääkitys, lääkärissä käynti, A-klinikka, AA-kerho, Al-anon kerhot, siinä reittejä alkoholista toipumiseen.

Ei kelpaa mies joka osaa ottaa kohtuudella. Kakko naisten ottaa rapa juoppo mies.

Kiitos jokaisesta vastauksesta, kaikki antoivat pohdittavaa asian suhteen.

On varmasti totta että en arvosta itseäni tarpeeksi, jonka vuoksi alennun tällaisen kohtelun saajaksi, tai koen että enempää en ansaitsisikaan.

Toisaalta, moni asia on todella hyvin. Kuinka paljon minä voin vaatia suhteelta, kuinka lähellä "täydellisyyttä" sen pitäisi olla? Olen kahden vaiheilla enkä tiedä mihin suuntaan kallistua; onko tämä jotain johon yhdessä laittaa energiaa asian ratkaisemiseksi vai olisiko oikeasti molemmille osapuolille parempi jättää tämä tähän, jos helpotus/ratkaisu löytyisikin siitä?

Ei elämämme ole pelkkää kurjuutta vaikka sellaisen kuvan aloitustekstistäni ehkä saa. Jos se olisi pelkästään sitä, olisi minun helppo valita ratkaisu tähän asiaan. Mutta kun se on kurjaa, se on todella kurjaa, ja nähdäkseni syvemmin se sattuu minuun. Pahan olon tyrkkään turhautuneena sitten takaisin toiselle kun jaksaminen ei riitä enää järjelliseen puhumiseen.

Olen nähnyt ja kuullut tarinoita joissa puoliso on jättänyt alkoholistikumppaninsa. Joskus ongelmainen on päässyt paremmin elämänsyrjään kiinni, joskus taas asiat ovat hänen kohdallaan menneet huonommaksi. Joissain tapauksissa ihmiset ovat sanoneet että suhteesta lähteminen oli paras ratkaisu, joissain tapauksissa siihen jääneet ovat kertoneet kuinka halusivat jäädä kumppaninsa rinnalle mm. taistelemaan alkoholismia vastaan eivätkä kadu hetkeäkään valintaansa.

Toisaalta, en minä eikä kukaan muukaan pysty varmuudella sanomaan mikä ratkaisu olisi paras ja tuottaisi minulle/hänelle tyydyttävimmän tilanteen. Se on vain jaksettava mennä eteenpäin, tavalla tai toisella nähdäkseen mitä on luvassa.

Sen tiedän, että nyt minun on laitettava selvät linjat ja alettava kunnioittamaan itseäni tässä tilanteessa. Se on jo alku.

Eihän sun tarvii tehdä muuta kuin ottaa ero, ja ottaa sitten tälläinen hyvä mies jolle alkoholi ei ole elämässä pääasia. Ongelma ratkaistu ja voit elää rauhallista mukavaa elämää miehen kanssa joka ei edes käy baareissa.

Tämähän on taas sen kiltin miehen provo, kusettaa teitä taas. Itse on entinen rapajuoppo ja nyt vuoden kantanut antabusta. Esittää jotain pyhimystä.
Älkää ikinä uskoko näitä juoppo poikaystävä tarinoita.

Ei tarvitse jaksaa. Miksi kyselet? Taidat tosiaan olla läheisriippuvainen.

Me kokeiltiin aikoinaan sitäkin että kummallakin oli omat asunnot.Ei tullut mitään,mies rupesi juomaan kahta kauheammin...

No tuohan hiukkasen muistuttaa mun kahden ja puolen vuoden ihme mies Mäk kaiveriani. Alkoholia oli saannin hänen suunnaltaan, milloin olutta, milloin kuoharia. Tämä ei kuitenkaan minua häirinnyt. Enemmän häiritsi se ylenpalttinen narsistinen käytös. Toiset naiset astui kuvioon jo ensimmäisen puolen vuoden aikana ja minä tyhmä vielä uskoin kaikkeen, uskoin ihmisen muuttumistahtoon ja hyvyyteen.

Hyvyys oli kaukana kun tämä Mäk Kaiveri halusi tanssimaan ja seurasi samalla olisiko joku tuttu tytteli mahdollisesti paikalla, jota voisi tanssittaa. Kun sitten (kai) löytyi joku, alkoi se jumalaton pyöritys ja heilutus, todellinen retuutus. Lopuksi talloi varpaille tai niin kuin kerran tansseihin ajaessamme, hän sanoi minulle että mä meen ensin tanssimaan, mee sä jonnekkin siks aikaa. Meinasin puolessa välissä Kouvolaan mennessämme sanoa että mene kuule ite vaan, mä meen kotiin takasin.

Eikä tämä ollut ainut kerta tai mitä hän teki. Saatoi keskellä kauppaa alkaa huutaa kovaan ääneen että kyllä tämä liha on sitten paskaa. Yleensä se heppu vaan vinoili ja hattuili mun ostoksistani, vaikka itse söi 90% ja minä maksoin. Sitten lisätään se että hän vähätteli kaikkea, mitä sain aikaan.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana kun sain tietää että se heppu petti kolme kertaa, tuli tappelu. Yllätys Yllätys! Hän soitti äidilleen..... Voi vee! Iso mies! Äidilleen!!!

Valitti kovaan ääneen minun vuokra-asunnossani että olin huutanut hänelle. Vaan, mitäpä äiti sanoikaan minulle? Äitinsä pokkana sanoi minulle että saahan poika mennä, kun on vapaa. Kun ette ole edes kihloissa. Noh, minä sanoin sitten että menköön, mutta niin menen sitten minäkin. Sitä ei äitinsä ottanut kevyesti. Hän sanoi hyvin painokkaasti että vai niin.

Autuanikin olisi heppu halunnut lainata, muttei olisi ottanut minua mukaan reissulleen... Hmm? Miksköhän?? :D

Sitten viimeinen vuosi: ensin 5 viikkoa kateissa, ei vastaa puhelimeen, ei soita eikä laita tekstiviestiä.... Palasi takaisin ja oli luonani 2 viikkoa, sitten kateisiin taas. Tällä kertaa 4 viikkoa. Sama peli jatkui. Tätä jojottelua kesti niin pitkään että viidennen katoamisen jälkeen sanoin suoraan että älä tee enää kuudetta kertaa. Poika polon oli kokeiltava mitä tapahtuu. Olisin sen hänen sijassaan jättänyt tekemättä. Potkaisin pihalle. Vielä senkin jälkeen se tyyppi, salaisuuksien mies, kuten sukulaisensa ovat hepun ristineet, yritti pyörittää minua ja toista naista lisäkseni. Totesin sitten ettei siitä ihmemiehestä oo mun kanssani olemaan.

Pahinta kai oli se alituinen painostava, narsistinen toiminta ja vieläpä se että yritti (tyhmä kun oli) eroittaa aikuisen tyttäreni ja minut niin etten olisi saanut tavata häntä. Minä en siihen suostunut, joten narsistisuus alkoi olemaan niin kireää jo loppu vaiheessa että ihmettelen miten pystyin pitämään kasassa itseni.

Kun se tyyppi huomasi että olin umpirakastunut, hän "veti maton jalkojeni alta". Kun minulla ei saanut olla kivaa tai hauskaa, ei tasaista elämää tai onnea.

Tässä kerran näin sen tyypin sen muija kaverin kanssa, jonka kanssa se vissiin oli silloinkin kun jätin hänet. Laitoin viestin tyypille että näin hänet muijansa kanssa muutaman minuutti sitten. Se muija kai samalla tavalla kuin minäkin aikoinaan, epäilee että tyypillä on toinen nainen. Huomasin samanlaisuutta siinä tilanteessa, mitä oli viime metreillä mulla ja sillä hyypiöllä. Suu muikeena kulki muija kaveriaan metrin puoltoista edenpänä ja muijalla ei ollut kovin tyytyväinen ilme kasvoilla. Teki mieli avata ikkuna autosta ja huutaa että varo tuota tyyppiä.

Sen olen oppinut että kannattaa tietää, mitä toinen tekee tai missä liikkuu, että on niskan päällä. Ainakin se pätee tuohon tyyppiin.