"Marja ja Ville Salminen menettivät pienen poikansa tulipalossa. Ihmisten osanottoa on ollut joskus vaikea kestää. Se oli tavallinen tiistai elokuussa 2009. Väinö Salminen, 5, söi iltapalan kotona Kirkkonummella. Sitten pakattiin reppu ja poika lähti yökylään mummon luo. Matka oli lyhyt, sillä mummo asui samassa luhtitalossa.
Puoli yhdeksältä Salmisten ovikello soi. Naapurin tyttö tuli sanomaan, että teidän mummo huutaa apua. "Ikkunasta tuprusi mustaa savua. Tiesin heti, että nyt on paha tilanne", Väinön äiti Marja Salminen kertoo. Savu tuli huoneesta, johon Väinö oli juuri mennyt nukkumaan. Äiti yritti pojan luo ikkunan kautta. Isä Ville Salminen syöksyi mummon asuntoon paljain jaloin. "Päätin, että haen pojan ulos elävänä tai kuolleena", hän sanoo. Huone, jossa Väinön piti nukkua, oli ilmiliekeissä. Poika oli aluksi seissyt nurkassa, mutta oli jo kaatunut maahan. Isä pääsi metrin verran sisälle huoneeseen märän pyyhkeen alla. Sitten hirvittävä kuumuus iski vastaan ja hän joutui perääntymään. Mummo tuupertui huoneen ovelle. Salminen raahasi hänet ulos turvaan. Pihalla oli palokunta, poliisi, kriisiryhmiä ja sivullisia. "En muista siitä paljoa. Juoksin pihalla ja huusin, että minulta on kuollut poika", Marja Salminen sanoo.
Mummo vietiin sairaalaan. Salmiset odottivat pihalla pari tuntia, kunnes poliisi toi viestin, jonka he jo tiesivät: Väinö oli kuollut. Poika oli leikkinyt sytkärillä. Tuli oli tarttunut verhoihin ja sängynpeitteeseen. "Kun lehdistöä tuli paikalle, ajattelimme, että meidän pitää lähteä. Väinö oli tuotu silloin jo ulos paareilla. Halusimme mennä katsomaan, mutta meille sanottiin, että ei saa mennä", Marja Salminen kertaa tapahtumia.
Talon asunnoista kaksi paloi, muut kärsivät savu- ja vesivahinkoja. Salmiset ajoivat terveysaseman kautta kolmen lapsensa ja koiran kanssa Inkooseen Ville Salmisen isän luokse. Perhe muutti kahden päivän kuluttua Kirkkonummelle omakotitaloon, jonka yksityinen kuntalainen tarjosi heidän käyttöönsä. Mummo asui sairaalasta päästyään heidän kanssaan hetken, kunnes sai uuden kodin. "Sosiaalityöntekijät ottivat aluksi meidän arkemme haltuun. Olimme itse sokissa", Marja-äiti kertoo. Kuopus Sakari palasi päiväkotiin, isommat lapset menivät viikon kuluttua kouluun. Ville Salmisen jalat olivat palaneet niin pahasti, että hän joutui pyörätuoliin kahdeksi kuukaudeksi. Sen ajan hän oli pois töistä. Marja Salminen palasi töihin tämän vuoden alussa.
Tulipalosta on kolme vuotta. Perheeseen on syntynyt uusi lapsi, nyt kaksivuotias kiharapää Siiri. "Ei tuollaisesta toivu koskaan", Marja Salminen sanoo Väinön kuolemasta. Pahin sokkivaihe kesti kolme kuukautta. "Unohdimme hampaiden pesun. Elimme eineksillä. Olimme lasten kanssa, halasimme ja pidimme heitä sylissä. Se oli ainut, mikä merkitsi mitään." Öisin kiusasivat painajaiset. Päivällä ajatuksia oli vaikea saada irti tapahtuneesta.
Tulipalon jälkeen elämä on ollut täynnä pelkoja. Monet niistä ovat kohdistuneet kuopus-Sakariin, joka muistuttaa Väinöä. Lasten selviämisestä on ollut ylipäätään suuri huoli. Toisaalta lapset ovat pakottaneet jatkamaan arkea. "Minut pelasti se, että meillä oli muita lapsia. Jos Väinö olisi ollut ainoa, en usko, että olisin elänyt vuorokauttakaan tulipalon jälkeen", Ville Salminen sanoo.
Marja Salminen on tatuoinut oikeaan käsivarteensa ison piirroksen. Keskellä puun runkona on enkelipoika Väinö. Sitä ympäröi neljä punaista sydäntä muille lapsille. "Jos menetän vielä jonkun, värjään sydämen mustaksi. Olen tosin jo alkanut luottaa siihen, että emme me menetä näistä enää yhtään."
Perhe kävi terapiassa kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen. Vanhemmille suurin apu oli se, kun he löysivät vertaistukiryhmän. "Minulle toipumisessa tärkein hetki oli se, kun tapasin Väinön vielä kerran", hän sanoo. Poika vietiin tulipaloiltana Helsinkiin oikeuslääketieteen laitokselle. Äiti ei päässyt katsomaan poikaa sinne. "Minä suutuin. Miten joku voi kieltää äitiä näkemästä lastaan? Tiesin, että Väinö on palanut, ei se olisi haitannut."
Kun poika tuotiin hautajaisia varten Kirkkonummelle, vanhemmat avasivat arkun. Sinne laitettiin valokuvia, kirjeitä ja pojan unilelu. Äiti kosketti pojan päätä lakanoiden läpi. "Se kosketus oli tärkeä. Tunsin, että tässä Väinö on. On kauhea tunne, kun lapsi vain häviää."
Väinö oli hellyydenkipeä ja sosiaalinen poika, välillä jääräpäinen haaveilija, joka vikitteli kaikenikäisiä naisia. Pienellä paikkakunnalla moni tunsi pojan.
Ihmisten osanottoa on ollut joskus vaikea kestää, Salmiset sanovat. "Pahinta on, kun joku sanoo, että tiedän miltä susta tuntuu, multa kuoli koira vuosi sitten"..." Jaana Laitinen, HS/Elämä, julkaistu 24.9.2012.
Yhtään halveksimatta ja pilkkaamatta täytyy todeta, että enpä haluaisi olla koirana tuossa perheessä. Tämä kirjoitus oli hyvä ja kyynel tuli silmään mutta tuo isän kommentti liittyen koiransa menettäseen henkilöön sai minut näkemään punaista. Mistä sitä tietää, kuinka rakkaita lemmikit ovat esim. lapsettomille. Onhan adoptiolapsikin yhtä kuin oma.
Lapsen kuolema, jatkoa
8
248
Vastaukset
- rakkautta_riittää_kaikil
...Ei sen lapsen tarvitse olla omaa lihaa. Jotkut voivat kiintyä lemmikkeihinsä ihan yhtä syvästi kuin omiin lapsiinsa kiintyisivät. On todella *** laittaa ihmisten kokemia menetyksiä ja suruja "tärkeysjärjestykseen" ikään kuin toisen suru olisi jotenkin syvempää, aidompaa ja oikeutetumpaa kuin toisen. Siis tyyliin "sulta kuoli vain koira, puoliso jne mutta multa kuoli mun biologinen lapsi, joten mun suru on enemmän kuin sun." Jos ei kestä muiden osanottoja, niin on paras pysytellä poissa sellaisten ihmisten lähettyviltä.
- osanottaja
Oli pakko lukee tää ja teki todella kipeetä, sillä itse olen äiti janodotan toista ja tiedän, että kukaan äiti.ei tahtoisi kokea tällaista. En itse ole menettänyt lastani, mutta siskoni kuoli viime.marraskuussa ja en ole vieläkään löytänyt vertaistukiryhmää vaikka olen hakenut olen ollut todella yksin, mutta se että lapsi Kuolee on varmana todella kovapaikka En voi sanoa tiedän tunteen, koska en ole samassa tilanteessa, mutta sen voin sanoa, että tiedän miltä tunuu, kun joutuu luopumaan jostain itse kaipaan siskoani ja paljon voimia kohta minulle syntyy tyttö. Toivon myös paljon voimia teille ja jaksamista suureen suruun. Poikasi varmana tahtoo teidän olevan iloisia hyvistä hetkistä ja muistelevan niitä hyvällä itselleni tuo akatus antaa voimaa toisinaan kun niin jaksaa ajatella ja joskus tulee hetki kun olen yksin ja tuntuu, että itken vain ja romahdan, mutta en jaksa itkeä enään koko päivää.
- ei.lisättävää
Ei mitenkään voi sellainen ihminen joka on lemmikin menettänyt TIETÄÄ miltä tuntuu kun oma lapsi kuolee. Piste. Jos joku ei ymmärrä mikä ero on koiralla ja omalla lapsella niin voi jessus....
- asiaonkylläniin
Kuule. Ei meillä kaikilla ole lapsia, mutta meilläkin on elämä ja kiinnymme sitten erilaisiin kohteisiin. Jos menetämme tärkeitä ja rakkaita, niin mekin suremme. Sinä et ymmärrä elämää kuin omasta vinkkelistäsi.
- Lisään.vielä
Kuule. Oon menettänyt monenlaisia itselleni tärkeitä eläviä olentoja. Aina kissasta äitiini ja monta muuta tärkeää mahtuu mukaan, valitettavasti. Ymmärrän sen että lemmikki on rakas ja tottakai lemmikin menettäminen sattuu. Kaikki menettäminen sattuu. Kokemuksistani voin myös sanoa sen, että ei, lemmikin menettäminen ei ole lainkaan sama asia kuin maailman tärkeimmän ihmisen menettäminen. Väitän, ettei mikään, ei kukaan, ei koskaan ole ihmiselle rakkaampi kuin oma lapsi. Toki poikkeuksiakin on mutta keskivertaisesti se on näin. Piste.
Koira ja lapsi ei ole sama asia, se on fakta. - jepniin
En tarkoita vähätellä kenenkään surua, en ihan oikeasti. Pahoittelen koko sydämestäni jos jotakuta loukkasin.
Suruja on kuitenkin erilaisia, niin ihmisestä kuin menetyksen kohteesta riippuen. En millään muotoa voi uskoa että kukaan surisi lemmikkiään ja lastaan lähimainkaan samalla tavalla. Näin ollen lause "tiedän miltä susta tuntuu, mun koira kuoli" on invalidi ja kyllä, myös loukkaava. Ota huomioon että lapsi kuoli erittäin traagisella tavalla. Nämä kaksi surun tyyppiä eivät ole verrattavissa.
Hei.
Sanotaan, että lapsen menettäminen, lapsen kuolema, on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Se on tosi rankkaa ja raskasta. Ihmisten vastoinkäymisiä, murheita ja suruja ei oikeastaan kannata vertailla. Me olemme erilaisia, koemme asiat eri tavoin, elämäntilanteemme joissa kohtaamme surumme ovat erilaisia, voimavaramme ovat erilaiset jne jne. On sellainen sanonta, ettei pitäisi tuomita toista ihmistä, ellei ole kulkenut puolta vuotta hänen mokkasiineissaan. Minusta tuo on viisas neuvo.
Hyvä, jos opimme elämässämme ja arjessamme iloitsemaan siitä mitä meillä on ja elämme tätä hetkeä ja päivää; emme liikaa menneessä, joka on takana emmekä liikaa tulevaisuudessa, josta emme voi tietää. Elämä on nyt. Läheisten ihmisten arvon oppii huomaamaan joskus vasta vaikeuksien kautta. Me joudumme luopumaan monista asioista elämän aikana, pienistä ja suurista. Joskus pieni luopuminen voikin olla suuri.
Hyvää syksyä jokaiselle,
Pirkko-pappi- suhteellisuus
Itse olen sitä mieltä, että kaikki on suhteellista. Jos menettää paljon elämässään, yksittäinen menetys ei tunnu niin pahalta. En toki tarkoita ettei menetys silti tuntuisi aivan hirveältä. Mutta jos ei koskaan ole menettänyt oikein mitään, niin se yksi menetys mullistaa koko maailman. Kyllä siihen lyöntiin turtuu jos lyö hermot rikki. Eli jos ei olen lapsia ja on erittäin kiintynyt koiraansa ja koira kuolee, se voi tuntua yhtä pahalta, kuin lapsen menettäminen tuntuu vanhemmalle. Koirasta ehkä toipuu nopeammin kuin lapsesta, mutta se oikeasti voi tuntua yhtä pahalta. Kaikki on suhteellista ja toisen kokemaa tuskaa ei koskaan voi määritellä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1482418- 271968
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231948Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.861743Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671520Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201296Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381190- 111188
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361188Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101167