Aviovuosien kertyessä naisen odotukset kasvavat.

Perusvirhe päättelyssä. "Vaimo laittanut ruokaa vuosikymmenet" ei pidä paikkaansa. Viimeiset 14-vuotta minä olen suunnitellut, ostanut, valmistanut, kattanut ja yarjoillut sapuskat yhtä vuosittaista kertaa lukuun ottamatta. Vaimo haluaa kerran vuodessa tehdä sen wokkinsa, etten minä pääse kehumaan tekeväni kaikki ateriat.

Juhlaraflaamisen suunnittelemme yhdessä. Oikeastaan vaimo on aloitteellisempi mutta minua pihimpänä ujostelee hieman tasossa. Johtuneekohan siitä, että kaikki euromme ovat yhdessä, yhteisessä kasassa kummankin käytettävissä.

Viimeisten vuosien sattumusten johdosta yhteisen elämämme sisältö tuntuu jopa aikaisempaa arvokkaammalta ja lähitulevaisuudessakaan ei näy pahempia pilviä mutta hitostako tässä iässä enää tietää.

Eivät ne risokaan vaan tuntuvat täysin turhilta. En noteeraa muitakaan kalenteriin merkittyjä ajankohtia enkä myöskään syntymä- tai nimipäiviä.
Kyllä juhlimiseen aina löytyy todellisiakin syitä.

Eniten minua hämmästyttää vaimoni kiihtyvä kierre tuossa päivien muistamisessa. Ensin 40-vuotta, Sitten 5-vuotta ja nyt vain yksi vuosi. No, tiukemmaksi ei tahti voi enää kiihtyä.

7167 kirjoitti:

Eivät ne risokaan vaan tuntuvat täysin turhilta. En noteeraa muitakaan kalenteriin merkittyjä ajankohtia enkä myöskään syntymä- tai nimipäiviä.
Kyllä juhlimiseen aina löytyy todellisiakin syitä.

Eniten minua hämmästyttää vaimoni kiihtyvä kierre tuossa päivien muistamisessa. Ensin 40-vuotta, Sitten 5-vuotta ja nyt vain yksi vuosi. No, tiukemmaksi ei tahti voi enää kiihtyä.

Lue lisää

Olisko niin, että hääpäivät vähenevät koko ajan eli siis hääpäivät lähenevät loppuaan...inhorealismia mutta huomioiden teidän ikänne, loppukiri meneillään

1000100100 kirjoitti:

Olisko niin, että hääpäivät vähenevät koko ajan eli siis hääpäivät lähenevät loppuaan...inhorealismia mutta huomioiden teidän ikänne, loppukiri meneillään

Johdonmukainen tulkinta!
Loppukiri ilmenee myös kaiken suunnittelun lyhytjännitteisyytenä, joidenkin töiden, mm. pientenkin asuntoremonttien loputtomana siirtämisenä, aiempaa huolimattomampana rahan käyttönä jne. Kyllä tuo vaimon kiinnostus hääpäivien huomioimiseen sopii joukkoon.

7167 kirjoitti:

Eivät ne risokaan vaan tuntuvat täysin turhilta. En noteeraa muitakaan kalenteriin merkittyjä ajankohtia enkä myöskään syntymä- tai nimipäiviä.
Kyllä juhlimiseen aina löytyy todellisiakin syitä.

Eniten minua hämmästyttää vaimoni kiihtyvä kierre tuossa päivien muistamisessa. Ensin 40-vuotta, Sitten 5-vuotta ja nyt vain yksi vuosi. No, tiukemmaksi ei tahti voi enää kiihtyä.

Lue lisää

Hei.

Hyvä, kun korjasit virhepäätelmäni siitä kuka teillä laittaa ruoan. Vaimosi saa olla iloinen siitä, että sinä olet jo kauan tehnyt tuon kaiken; suunnitellut, ostanut, laittanut ja tarjoillut ruoan :) Hienoa, että sanot teidän yhteisen elämänne tuntuvan nykyään arvokkaammalta kuin aiemmin. Onkohan elämän tuomaa "sydämen viisautta". Elämässä on niin monenlaista ja ihmisillä koviakin kohtaloita; tavallisen arkisen elämän arvon huomaa sellaisia kohdatessa. Mukavalta kuulostaa sekin, että yhdessä mietitte juhlanne, vaikket sinä niitä niin arvostakaan. Me jokainen joudumme elämässämme joustamaan, sinä näköjään joustat tuossa(kin) asiassa. Sanot, että juhlimiseen löytyy todellisiakin syitä. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä ne ovat sinun mielessäsi.

Hyvää pian alkavaa syksyä sinulle ja teille,
Pirkko-pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei.

Hyvä, kun korjasit virhepäätelmäni siitä kuka teillä laittaa ruoan. Vaimosi saa olla iloinen siitä, että sinä olet jo kauan tehnyt tuon kaiken; suunnitellut, ostanut, laittanut ja tarjoillut ruoan :) Hienoa, että sanot teidän yhteisen elämänne tuntuvan nykyään arvokkaammalta kuin aiemmin. Onkohan elämän tuomaa "sydämen viisautta". Elämässä on niin monenlaista ja ihmisillä koviakin kohtaloita; tavallisen arkisen elämän arvon huomaa sellaisia kohdatessa. Mukavalta kuulostaa sekin, että yhdessä mietitte juhlanne, vaikket sinä niitä niin arvostakaan. Me jokainen joudumme elämässämme joustamaan, sinä näköjään joustat tuossa(kin) asiassa. Sanot, että juhlimiseen löytyy todellisiakin syitä. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä ne ovat sinun mielessäsi.

Hyvää pian alkavaa syksyä sinulle ja teille,
Pirkko-pappi

Lue lisää

"Todelliset syyt" ovat spontaaneja päähänpistoja. Emme ole ravintoloissa viihtyviä henkilöitä joten se puoli on aina ollut hyvin vähäistä.Minun mittani tuli täyteen työurani alkuvuosina.
Vaimoni kokemukset kertyivät ay-toiminnan yhteydessä koulutus- ja kokousmatkoista sekä K-ketjun kurssijaksoista useana peräkkäisenä vuotena.
Kerran hän oli finaalissa ja silloin minä olin mukana.

Nykyään on vaikea enää yllättää mutta päähänpistomme ovat etupäässä olleet vaimoni vaisujen, usein ääneen lausumattomien toiveiden täyttämistä.
Vaikka hänellä on rinnakkaiskortti jonka käyttöä en ole koskaan kontrolloinut, hänestä on jostakin syystä mukavaa jos yllätän jonkin vaisun toiveen täyttämisellä.
Bismark ketju, aurinkoleijona, 2 x 05ka ja 1kpl 1ka korut, Irlannin ja muutama muu kiertomatka, vaatimattomampia matkoja, pitkä ateljeeminkki yms.
Jopa kannustukseni lähteä ensimmäisille tyttöjen matkoille olivat jomkin asteisia yllätyksiä.
Muutenkin, kun hän jossakin yhteydessä ilmaisee mielenkiintonsa johonkin niin enää siinä ei ole yllätysmomenttia.
Joskus kyse on aivan vaatimattomasta, arkisesta asiasta.
Eräs ylläri oli hänen paluunsa ensimmäiseltä 2:n viikon tyttöjen matkalta suursiivottuun kotiin. Hän oli varautunut aivan muuhun.

Pienistä asioista kaivamme tyydytyksemme.

Hyvältä kuulostaa nuo teidän yhteiselämänne tilanteet ja ylllätykset ja juhlien syyt. Eivätkä oikeastaan lainkaa pieniltä jutuilta, ainakaan minun ajatuksissani.

Syysiloa,
Pirkko-pappi

7167 kirjoitti:

Eivät ne risokaan vaan tuntuvat täysin turhilta. En noteeraa muitakaan kalenteriin merkittyjä ajankohtia enkä myöskään syntymä- tai nimipäiviä.
Kyllä juhlimiseen aina löytyy todellisiakin syitä.

Eniten minua hämmästyttää vaimoni kiihtyvä kierre tuossa päivien muistamisessa. Ensin 40-vuotta, Sitten 5-vuotta ja nyt vain yksi vuosi. No, tiukemmaksi ei tahti voi enää kiihtyä.

Lue lisää

Mitä jos ihan vaan tajuat, että vaikka asia ei ole tärkeä sinulle, se on tärkeä VAIMOLLESI. Se on tärkeä sille ihmiselle, jonka kanssa olet vuosikymmeniä elänyt. Eikö hän ole sen arvoinen, että ihan ilman että hänen täytyy vaatia, sinä oma-alotteisesti huomoit hääpäivän. Siksi, koska rakastat vaimoasi, ja asia on tärkeä vaimollesi.

Yllättävää että voin itsekkään oloisen ihmisen liitto on kestänyt noin pitkään. Kirjoitat niin ylimielisesti siitäkin, että olet pääasiassa se, joka hoitaa kokkaamisen. Entä sitten? Teillä nyt sattuu olemaan sellainen työnjako. Meilläkin on, toisinpäin toki. Molemmat silti olemme tasa-arvoisia liitossa. Kumpikaan ei ylpeile sillä mitä tekee, eikä tarkoituksella jätä osallistumatta vastuisiin.

Itse olen ollut naimisissa 16 vuotta, vasta. Silti jo vahvasti oppinut, että asioita täytyy katsoa puolison näkökulmasta. Kokeile sinäkin. Edes kerran vuodessa.

Kukkalahjukset! Viime vuosia lukuun ottamatta vein vaimolleni kukkia kahdesti. Synnytyslaitokselle. Yksi ruusu / tenavan 100g. 39kpl ja 43kpl. Tenavat syntyivät syyskesällä ja syksyllä jolloin pitkävartiset, kookkaat ruusut maksoivat puutarhalla 0.50mk/kpl.

Aivan viimeisinä vuosina olen ostanut loma-asunnollamme hänelle puskat parin viikon välein kun vaikuttaa ilahtuvan.
Siinäkään ei ole enää yllätysmomenttia.

En minä halua hoitaa parisuhdetta. Hoituu se hoitamattakin.

7167 kirjoitti:

Kukkalahjukset! Viime vuosia lukuun ottamatta vein vaimolleni kukkia kahdesti. Synnytyslaitokselle. Yksi ruusu / tenavan 100g. 39kpl ja 43kpl. Tenavat syntyivät syyskesällä ja syksyllä jolloin pitkävartiset, kookkaat ruusut maksoivat puutarhalla 0.50mk/kpl.

Aivan viimeisinä vuosina olen ostanut loma-asunnollamme hänelle puskat parin viikon välein kun vaikuttaa ilahtuvan.
Siinäkään ei ole enää yllätysmomenttia.

En minä halua hoitaa parisuhdetta. Hoituu se hoitamattakin.

Lue lisää

"Kukkalahjukset! Viime vuosia lukuun ottamatta vein vaimolleni kukkia kahdesti. Synnytyslaitokselle. Yksi ruusu / tenavan 100g. 39kpl ja 43kpl. Tenavat syntyivät syyskesällä ja syksyllä jolloin pitkävartiset, kookkaat ruusut maksoivat puutarhalla 0.50mk/kpl."

Muistat niin tarkasti määrät ja hinnat että tuonkin ostoksen tekeminen on näköjään kirpaissut rankasti ;)

"Aivan viimeisinä vuosina olen ostanut loma-asunnollamme hänelle puskat parin viikon välein kun vaikuttaa ilahtuvan."

Olet siis elämäsi varrella kuitenkin jotain jo oppinutkin. Eli että toisen ilahduttamiseen kannattaa panostaa.

"Siinäkään ei ole enää yllätysmomenttia."

Ei jokaisen ilahduttamisen tarvitse olla yllätys.

"En minä halua hoitaa parisuhdetta. Hoituu se hoitamattakin."

Tuon voisi laittaa kirkkaasti kärkeen kuuluisimpien avioeroa edeltävien lauseiden listassa...
Mutta vakavasti ottaen, hoitamisen ei tarvitse olla vain mitään väkinäistä yllätysten keksimistä kuten tunnut ajattelevan. Kyllä se paras avioliiton "hoito" tulee ihan sieltä sydämestä. Eli kun ymmärtää miten tärkeä se toinen on, haluaa myös tuon oman tunteensa välittää sille toiselle. Ei sillä ole kauheasti väliä miten tuon tekee, kunhan tekee. Se voi ihan yhtä hyvin olla se toisen kädestä ottaminen kävelyllä tai halaus arjen keskellä. Se voi olla valmiiksi keitetty kahvi aamulla, valmiiksi laitettu vaahtokylpy tai lämmitetty sauna. Pääasia on että asiaa on oikeaasti ajateltu.
Mutta jos puolisolle tulee se tunne että hänen ilahduttamisensa, niin arjessa kuin juhlassakin, on toiselle vain velvollisuus ja työ, se ei anna kauhean hyvää kuvaa puolison kyvystä rakastaa ja elää henkisesti hyvässä parisuhteessa.

NäinMeillä kirjoitti:

"Kukkalahjukset! Viime vuosia lukuun ottamatta vein vaimolleni kukkia kahdesti. Synnytyslaitokselle. Yksi ruusu / tenavan 100g. 39kpl ja 43kpl. Tenavat syntyivät syyskesällä ja syksyllä jolloin pitkävartiset, kookkaat ruusut maksoivat puutarhalla 0.50mk/kpl."

Muistat niin tarkasti määrät ja hinnat että tuonkin ostoksen tekeminen on näköjään kirpaissut rankasti ;)

"Aivan viimeisinä vuosina olen ostanut loma-asunnollamme hänelle puskat parin viikon välein kun vaikuttaa ilahtuvan."

Olet siis elämäsi varrella kuitenkin jotain jo oppinutkin. Eli että toisen ilahduttamiseen kannattaa panostaa.

"Siinäkään ei ole enää yllätysmomenttia."

Ei jokaisen ilahduttamisen tarvitse olla yllätys.

"En minä halua hoitaa parisuhdetta. Hoituu se hoitamattakin."

Tuon voisi laittaa kirkkaasti kärkeen kuuluisimpien avioeroa edeltävien lauseiden listassa...
Mutta vakavasti ottaen, hoitamisen ei tarvitse olla vain mitään väkinäistä yllätysten keksimistä kuten tunnut ajattelevan. Kyllä se paras avioliiton "hoito" tulee ihan sieltä sydämestä. Eli kun ymmärtää miten tärkeä se toinen on, haluaa myös tuon oman tunteensa välittää sille toiselle. Ei sillä ole kauheasti väliä miten tuon tekee, kunhan tekee. Se voi ihan yhtä hyvin olla se toisen kädestä ottaminen kävelyllä tai halaus arjen keskellä. Se voi olla valmiiksi keitetty kahvi aamulla, valmiiksi laitettu vaahtokylpy tai lämmitetty sauna. Pääasia on että asiaa on oikeaasti ajateltu.
Mutta jos puolisolle tulee se tunne että hänen ilahduttamisensa, niin arjessa kuin juhlassakin, on toiselle vain velvollisuus ja työ, se ei anna kauhean hyvää kuvaa puolison kyvystä rakastaa ja elää henkisesti hyvässä parisuhteessa.

Lue lisää

Itse kukin tulkitsee lukemansa oman ajatus- ja asennemaailmansa perusteella.

"Paniikkivuosien" so. pienet lapset, talovelat, minä paljon pois kotoa puutteen torjunnassa, jälkeen olemme molemmat aidosti ja vaistonvaraisesti ottaneet huomioon kumppanin hyvinvoinnin kaikissa asioissa.
Esimerkiksi aktiiviaikanakaan vaimon ei tarvinnut yhtenäkään ola-aamuna tehdä omaa aamiaistaan.
Nämä eläkevuodet ovat menneet rytmillä, että kotona vaimo rakentelee aamiaisensa itse mutta matkoilla ei koskaan.

Olen muissa yhteyksissä kuvannut tapojamme riittävän usein.
Tulos: Tyytyväinen vanhapari.

7167 kirjoitti:

Itse kukin tulkitsee lukemansa oman ajatus- ja asennemaailmansa perusteella.

"Paniikkivuosien" so. pienet lapset, talovelat, minä paljon pois kotoa puutteen torjunnassa, jälkeen olemme molemmat aidosti ja vaistonvaraisesti ottaneet huomioon kumppanin hyvinvoinnin kaikissa asioissa.
Esimerkiksi aktiiviaikanakaan vaimon ei tarvinnut yhtenäkään ola-aamuna tehdä omaa aamiaistaan.
Nämä eläkevuodet ovat menneet rytmillä, että kotona vaimo rakentelee aamiaisensa itse mutta matkoilla ei koskaan.

Olen muissa yhteyksissä kuvannut tapojamme riittävän usein.
Tulos: Tyytyväinen vanhapari.

Lue lisää

Jotenkin vain hämmentää että mitä oikein tällä koko keskustelulla haet ja miksi sitä ylläpidät kun sinulla on lopulta kaikki hyvin? Tai joka toisessa viestissä ei ihan ole ja sitten jos joku esittää joitain kriittisiä kommentteja niin sitten kaikki onkin kovin hyvin ja te hyvin tyytyväisiä yhteiseloonne.
Eli kai tämän voisi jo jo lopettaa kun mitään ongelmaa ei alun alkaenkaan ole ollut eikä sinussa mitään parannettavaa :)

NäinMeillä kirjoitti:

Jotenkin vain hämmentää että mitä oikein tällä koko keskustelulla haet ja miksi sitä ylläpidät kun sinulla on lopulta kaikki hyvin? Tai joka toisessa viestissä ei ihan ole ja sitten jos joku esittää joitain kriittisiä kommentteja niin sitten kaikki onkin kovin hyvin ja te hyvin tyytyväisiä yhteiseloonne.
Eli kai tämän voisi jo jo lopettaa kun mitään ongelmaa ei alun alkaenkaan ole ollut eikä sinussa mitään parannettavaa :)

Lue lisää

Miksi pitäisi aina olla ongelmia?
Minä voisin kysyä, että miksi ette näe asioiden valoisia puolia?
Fraasissa synkimmänkin pilven kultareunuksessa on perää enemmän tai vähemmän.

Minä lueskelen joitakin palstoja vaikuuteiden toivossa. Esimerkiksi kuntoilupalstalla on aina jotakin minulle uutta ja kokeilemisen arvoista. Ihmiset kertovat kokemuksistaan ja onnistumisistaan.

7167 kirjoitti:

Miksi pitäisi aina olla ongelmia?
Minä voisin kysyä, että miksi ette näe asioiden valoisia puolia?
Fraasissa synkimmänkin pilven kultareunuksessa on perää enemmän tai vähemmän.

Minä lueskelen joitakin palstoja vaikuuteiden toivossa. Esimerkiksi kuntoilupalstalla on aina jotakin minulle uutta ja kokeilemisen arvoista. Ihmiset kertovat kokemuksistaan ja onnistumisistaan.

Lue lisää

"Miksi pitäisi aina olla ongelmia?"

Ei toki tarvitse mutta nyt ei oikein tullut missään vaiheessa se, mitä edes koko aloituksella hait. Se tuskin oli tarkoituksesi?

"Minä voisin kysyä, että miksi ette näe asioiden valoisia puolia?"

Kuke ei ole niitä nähnyt ja missä?

"Fraasissa synkimmänkin pilven kultareunuksessa on perää enemmän tai vähemmän."

Varmasti. En vain tiedä miten se liittyy nyt mihinkään.

"Minä lueskelen joitakin palstoja vaikuuteiden toivossa. Esimerkiksi kuntoilupalstalla on aina jotakin minulle uutta ja kokeilemisen arvoista. Ihmiset kertovat kokemuksistaan ja onnistumisistaan."

Jäi vähän epäselväksi mikä se onnistumisesi nyt oli? Sekö että avioliittosi on vielä hyvissä voimissa vaikka et ihan ymmärräkään vaimosi halua juhlia hääpäiviä?

NäinMeillä kirjoitti:

"Miksi pitäisi aina olla ongelmia?"

Ei toki tarvitse mutta nyt ei oikein tullut missään vaiheessa se, mitä edes koko aloituksella hait. Se tuskin oli tarkoituksesi?

"Minä voisin kysyä, että miksi ette näe asioiden valoisia puolia?"

Kuke ei ole niitä nähnyt ja missä?

"Fraasissa synkimmänkin pilven kultareunuksessa on perää enemmän tai vähemmän."

Varmasti. En vain tiedä miten se liittyy nyt mihinkään.

"Minä lueskelen joitakin palstoja vaikuuteiden toivossa. Esimerkiksi kuntoilupalstalla on aina jotakin minulle uutta ja kokeilemisen arvoista. Ihmiset kertovat kokemuksistaan ja onnistumisistaan."

Jäi vähän epäselväksi mikä se onnistumisesi nyt oli? Sekö että avioliittosi on vielä hyvissä voimissa vaikka et ihan ymmärräkään vaimosi halua juhlia hääpäiviä?

Lue lisää

Ajattelin jo lopettaa mutta voinhan vielä valottaa omaa näkökulmaani.
Ketjun muutamissa kirjoituksissa valotetaan naisnäkökulmaa ulkopuolisten naisten toimesta. Tuskin enää muutun paljoakaan mutta aina voi oppia hieman paremmin ymmärtämään.
Samaa toivon toisillekin. Vahinko vain, että miehet näyttävät etupäässä pysyvän poissa näiltä palstoilta.

7167 kirjoitti:

Kukkalahjukset! Viime vuosia lukuun ottamatta vein vaimolleni kukkia kahdesti. Synnytyslaitokselle. Yksi ruusu / tenavan 100g. 39kpl ja 43kpl. Tenavat syntyivät syyskesällä ja syksyllä jolloin pitkävartiset, kookkaat ruusut maksoivat puutarhalla 0.50mk/kpl.

Aivan viimeisinä vuosina olen ostanut loma-asunnollamme hänelle puskat parin viikon välein kun vaikuttaa ilahtuvan.
Siinäkään ei ole enää yllätysmomenttia.

En minä halua hoitaa parisuhdetta. Hoituu se hoitamattakin.

Lue lisää

Voi oksetus mikä puoliso. En ikänä kuuna päivänä voisi olla tuollaisen itsekeskeisen tollon kanssa. Mitenhän vaimosi on jaksanut näin pitkään...

Minä olen kyllä mies mutta en minäkään ihan ymmärtänyt...