Trollit,mikä harmittaa?

Niin mikä harmittaa tai ärsyttää siinä, että olen erittäin tyytyväinen jo toiseen citikkaani? Ja kolmannenkin hankin kohtapuoleen.
Näin ei tietysti olisi, jos autossa olisi ollut ongelmia. Vai mitäpä luulette?

Minulla on ollut eri merkkisiä autoja jo 70-luvulta lähtien. Japanilaisia, saksalaisia, tsekkiläisiä, italialaisia, espanjalaisia. Viimeisin ei-citikka oli parisen vuotta skoda. No kyllä silläkin ajoi, ei siinä mitään, mutta se merkki jäi ja jää ainoaksi. Volkkareita oli yksi, yksi audi ja yksi Seat, ihan hyviä ja oikeastaan ihan samoja autoja.
Alkuaikoina oli japseja, datsuneita ekaksi, 80-luvulla mazdoja ja jopa yksi tojokin. Japanilaisiin en ole palannut, vaikka kyllä niilläkin ajanut. Ihan käypäsiä siirtymävälineitä nekin, mutta ei sytyttänyt laisinkaan...
Kokemusta on siis useista merkeistä. Kestävyysongelmissa tai vikaherkkyyksissä ei yhtään mitään käytännön eroja. Tietysti 70- ja vielä 80-luvun autoni olivat käytettyinä ostettuja, joten niissä oli luonnostaan enempi pikkuvikoja, kulumisia jne.
90- ja varsinkin 2000- luvuilla autoni ovat olleet uutena hankittuja ja pidetty noin kolmisen vuotta ja ajettu vaihtohetkellä noin 60.000.
Toisen Citikan lunastin itselleni eläköityessäni ja nyt sillä on ajettu jo noin 100.000 ongelmitta. Huollot hieman kalliita kieltämättä. Kolmatta citikkaa jo tässä mietitään. Eläkkeellä tulee melkoisesti ajokilometrejä ja silloin arvostaa luotettavuuden lisäksi erityisesti mukavuutta.
Kiihtyvyys 0-100 ja hurjat hevosvoimat kovine huippunopeuksineen jätän suosiolla nuorten miesten ihailujen kohteeksi. Citikassakin ne ovat riittävät. Ne käyvät iän myötä viimeistään täysin toisarvoisiksi. Nytpä ei ole kiire eikä tarvetta aamuruuhkassa kiihdytellä ja kyykytellä muita jonoissa, jotta ehtisi seuraaviin punaisiin odottelemaan ensimmäisenä.

Niin, miksi teitä trollit harmittaa, kun olen tyytyväin Citikkaani?