Psyykenlääkkeet

Ikävältä kuullostaa. Kuitenkin mielestäni itsarisuunnitelman sijaan paljon parempi suunnitelma olisi itsehoitosuunnitelma. Oletko miettinyt omia elintapoja, onko ne terveellisiä, tai oletko tehnyt elintapamuutoksia? Elintavoilla voi vaikuttaa palautumisprosessiin hyvinkin, vaikka hidasta se todennäköisesti kuitenkin on.

Jaksamisia!

Itse asiassa lääkkeet toimivat nimenomaan lyhyellä aikavälillä tutkimusten mukaan. Kaikki kokeet joilla lääkkeiden pitkäaikaiskäyttöäkin suositellaan perustuvat lähinnä lyhyen aikavälin tutkimuksille, joissa lääkitykseltä vieroitettuja ja lääkityksellä olevien vointia seurataan viikkoja tai korkeintaan kuukausia. Vieroitusoireita sitten tulkitaan sairauden palaamiseksi, minkä vuoksi lääkitystä suositellaan jatkettavaksi. Esimerkiksi skitsofrenian Käypä hoito -suosituksissa siteerattu Leuch et al (2009) ovat kaikki lyhyen aikavälin plasebokontrolloituja tutkimuksia, joissa ei yhdessäkään tutkittu lääkityksen ensimmäistä kertaa aloittavia koehenkilöitä,vaan kaikki kontrolliryhmän jäsenet kärsivät vieroitusoireista. Vieroitusoireista kärsivistä potilaista 23 % hyötyi plasebosta, kun taas lääkkeestä hyötyi keskimäärin 41 %,. Kun lääkkeen tehosta poistaa plasebovaikutuksen, koehenkilöistä 17 % eli yksi kuudesta hyötyi lääkkeestä keskimäärin alle vuoden kestävissä kokeissa. Lääkkeet eivät poista skitsofreenikoiden psykoosioireita sen paremmin kuin muidenkaan psykoosisairaiden. Itse asiassa Harrow et al (2013). tekemän pitkäaikaistutkimuksen mukaan pitkällä aikavälillä lääkkeen lopettaneet skitsofreenikot olivat toimintakykyisempiä ja kokivat vähemmän psykoosioireita kuin muut psykoosisairaat, jotka käyttivät lääkitystä. Lääkitys heikensi 20 vuoden tutkimusjaksolla kaikkien psykoosisairaiden toimintakykyä ja lisäsi psykoosioireita. Skitsofreenikot eivät näin ollen mitenkään eroa muista psykoosisairaista siinä, miten he reagoivat neurolepteihin. Moni voi jopa kärsiä niistä enemmän kuin muuta psykoosisairautta sairastava, koska heidän toimintakykynsä on keskimäärin lähtökohtaisesti alhaisempi ja lääkitys laskee sitä entisestään heikentäessään kognitiivista suorituskykyä ja aloitekykyä. Esimerkiksi Husa et. al (2016) tekemän pitkäaikaistutkimuksen mukaan neuroleptilääkitys on yhteydessä skitsofreenikoiden kognitiivsien suorituskyvyn laskuun. Sääntönä onkin se, että neuroleptien teho on ilmeisimmillään akuutissa psykoosissa eli yksi kuudesta vieroitusoireista kärsivistä koehenkilöistä hyötyy lääkkeestä laadukkaiden meta-analyysien mukaan. Tämä on peruste Käypä hoito -suositusten tekijöille suositella neuroleptejä akuutin psykoosin hoitoon ensisijaisena hoitona kaikille psykoosipotilaille. Psykoosien estohoidoksi niitä suositellaan, koska tilastollisesti psykoosien esiintyvyys kasvaa niinä päivinä ja kuukausina, kun psykoosisairaat lopettavat lääkityksen kesken. Suositus perustuu siis sille, etteivät psykiatrit enemmän tai vähemmän älykkäinä ihmisinä osaa tunnistaa suosittujen lääkkeidensä yleisiä vieroitusoireita. Lääkkeet eivät todellisuudessa toimi, ei skitsofreniaan eikä mihinkään muuhunkaan psykoosiin. .Ne ovat sedatiiveja ja lamatessaan aivojen toimintaa ne heikentävät harhojen kokemusta joillakin potilailla ja samasta syystä niillä hoidetaan käytöshäiriöitä. Ei niillä ole mitään spesifiä tehoa psykoottisiin harhoihin.

Itsellänikin oli pitkään ns. levottomat jalat neurolepteistä ja kesti about vuoden, ennen kuin tilanne normalisoitui lääkkeen vaihdon myötä. Neurolepteillä on kyl pelottavia sivuvaikutuksia, mutta kaiken järjen mukaan niiden pitäisi loppua, kun lääkkeen käyttö lopetetaan - ainakin jossain vaiheessa.

Muista kirjoittaa asiallinen ja yksityiskohtainen itsarikirje jossa haukut lääkäreitä mielenterveydellisesti uskottavasti ja syytät yhteiskuntaa elämäsi pilaamisesta. Selvennä että et ole kärsinyt psykooseista lääkkeen lopettamisenkaan jälkeen eikä sinulla koskaan ollut mitään skitsofreniaa. Miettivätpä sitten taas ensi kerralla vähän pidempään jos heidän tietoonsa juttu kantautuu.

Luuletko että psykiatreja kiinnostaa? Sitäpaitsi tuohan on juuri niiden työtä,yrittää kuihita potilas niin fyysisesti kuin henkisesti.

En kelpuuta lääkäriä omaan itsarikirjeeseeni. Ei ole sen arvoinen henkilö. Olen jättänyt lääkärin menneisyyteen enkä aio olla missään tekemisissä, edes ajatuksen tasolla.

Kirjoitit 29.8. että nänneistäsi tulee maitoa. Hyvä että maidontulo on nyt loppunut. Maidontulon loppumisen jälkeen odota 2 kuukautta. Elimistö ei palaudu hormonaalisesti prolaktiinin eli maitohormonin vaikutuksista ihan noin nopeasti eli (alle) kuukaudessa. Ilmeisesti maidontuotannon loppumisesta on vielä lyhyempi aika. Paljonko siitä on aikaa, viikko, kaksi, kolme? Maitohormoni eli kuulu miehuuteen. Hormonaalisen tasapainon palautumisella on suuri merkitys seksuaalisuudelle, ja palautumisprosessille on maltettava antaa aikaa. Sinulla on vielä toivoa. Minua jää pahasti keljuttamaan, jos luovutat ennen kuin sinulla on edes todellista mahdollisuutta tietää voiko tilanne korjautua. Olin itse neurolepteillä ja siksi paasaan. Oma tilani korjautui muutamassa kuukaudessa maidontuotannon loppumisen jälkeen.
Lisäksi tuo unettomuutesi vaikuttaa heikentävästi seksuaalisuuteesi. Kokeile tehdä sille jotain ensin luomukonsteilla ja vaikkapa tuolta unettomuus-palstalta vinkkejä kysellen.
Sinuna huomioisin positiivisena signaalina tulevasta toipumisesta nuo raportoimasi hetket, kun on ollut erektiota, parempaa verenkiertoa ja tuntoaistia. Nehän ovat selkeästi merkkejä siitä, että vehkeesi vielä toimivat.

Sinulla ei ole mennyt vielä aloituksesta kuin vajaa kuukausi. Kyllä sun nyt pitää jaksaa, sanotaan yksi vuosi. Äläkä syö välillä mitään lääkkeitä. Sitten kun pääset kuntoon niin tilanne on ihan toinen.

Aloitin tämän ketjun kopioimalla tekstit eräältä toiselta palstalta jonne olin vuodatellut paljon aiemmin

Maidontulon loppumisesta on selkeästi alle kuukausi, vaikka oletkin kirjoitellut maitoa tuottavana jo muualla aiemmin.
Anna nyt itsellesi mahdollisuus. Lupaa että sinnittelet vähintään pari kuukautta. Et vahingoita itseäsi ennen 1.12.2015. Sopiiko?
Muista kertoilla välillä miten menee nukkumisen, mielialan ja seksuaalisuuden kanssa.

jaksaa.jaksaa kirjoitti:

Maidontulon loppumisesta on selkeästi alle kuukausi, vaikka oletkin kirjoitellut maitoa tuottavana jo muualla aiemmin.
Anna nyt itsellesi mahdollisuus. Lupaa että sinnittelet vähintään pari kuukautta. Et vahingoita itseäsi ennen 1.12.2015. Sopiiko?
Muista kertoilla välillä miten menee nukkumisen, mielialan ja seksuaalisuuden kanssa.

Lue lisää

Just näin. Keho korjaa kyllä itsensä, se hyvä puoli on siinä kun jättää kaikki ylimääräiset lääkkeet pois. Kun vain syöt riittävän hyvin. Ja sitten lepoa. Sen olet ansainnut nyt.

Totta ap. puhuu että neuroleptit ovat vaarallisia. Aikoinaan kokeilin Levoziniä ja Risperdalia ja niin hirveitä myrkkyjä olivat että ei tosikaan. Koskaan en ole ollut päästäni niin kipeä mitä olin kun olin ottanut näitä lääkkeitä. En syö mitään psyykelääkkeitä ja oma itsehoito suunnitelmani on laadukas, monipuolinen ravitsemus, riittävä uni ja hikiliikuntaa noin 2-4krt/vko. Jotain liikuntaa saisi olla joka päivä tunnin verran. Syön myös laadukkaita lisäravinteita.

Psykiatreja ei kiinnosta tuon taivaallista mitä myrkkyjä he potilailleen määräävät. Lääkkeet ovat laillistettuja ja siten lääkärit eivät ole mistään vastuussa. Hulluistahan ei ole niin väliä. Sen minä opin silloin aikoinaan.

Ap. on 30 v. eli hyvää elämää on edessä vielä pitkän matkaa. Mitään itsaria ei kannata suunnitella koska se mikä ei tapa niin vahvistaa. Kannatta ottaa hullut psykiatrit ja heidän sairaaksi tekevät lääkkeet oppimiskokemuksena että jatkossa tietää pysyä erossa. Näin sairas tämä maailma on...valitettavasti.

Psykiatrien ja lääkkeiden lisäksi kannattaa ajatella kriittisesti tuoteselosteita. FDA salasi valmisteiden sivuvaikutukset syntymään ja sikiövaiheeseen:
http://www.law360.com/productliability/articles/710089?nl_pk=6edef6f2-2551-4f8a-a313-2a5c6a47d585&utm_source=newsletter&utm_medium=email&utm_campaign=productliability
Olisi hyvä tietää, onko Orionilla sama taktiikka, sillä GSK, FDA ja Orion kuuluvat kaikki Big Pharmaan.

Mikset kokeilisi dopamiinilisälääkitystä? Esim voxra? (En ole lääkäri, mutta...)

En kokeile enää mitään psyykkeeseen ja välittäjäaineisiin puuttuvia lääkityksiä. Ne on kokeiltu, testattu ja haitat raskaasti koettu. Jos lääkkeistä onkin jotain hyötyä mitä en Z:sta kokenut, ne myös aiheuttavat yleensä litanian uusia ongelmia lisää koska eivät todellakaan ole mitään "täsmäaseita" kehossa ilmeneviin ongelmiin.

Minulla ei ollut levottomat jalat oireyhtymää ennen neuroleptejä ja tätä "kastraatiota". Ainut toivo mihin vielä nojaan, on että aika palauttaa. Jotain positiivista olen havainnut Z:n - en edes halua kirjoittaa sen nimeä sillä vihaan "lääkettä" koko sydämestäni - lopetuksen jälkeen ja se on toimintakyvyn parantuminen. Kaikki tuntuu aidommalta enkä tunne oloani lääkityksi tai zombiksi, joka tuijottaa seinään kun ei muuhun kykene. Pystyn suunnittelemaan, organisoimaan mielessäni asioita, ja toteuttamaan suunnitelmia mitä mieleeni juolahtaa. Kaiken tämän kyseinen lääke vei pois, ja myös kyvyn seurata mielisarjojani, koska olin niin pihalla mitä niissä tapahtui. Olen saanut keskittymiskykyä takaisin ja osan aivokapasiteetista mikä oli "jarrutettuna" tällä "lääkkeellä". Kas kummaa ei lääkäri ole enää suositellut kyseisen ryhmän myrkkyjä, kun havaitsi, että meninkin parempaan suuntaan ilman niitä. Pienetkin asiat tuntuivat vaikeilta Z:aa käyttäessä, kuin mahdottomilta tehtäviltä.

Olen lukenut neuroplastisuudesta ja siitä, että jotain toivoa on saada itseään takaisin. Hoidan itseäni kuntoon hyvin terveellisellä ruokavaliolla, johon pistän suuren osan pienistä tuloistani, joka tukee aivojeni palautumista sisältäen terveellisiä rasvoja, vitamiineja ja ravintoaineita. Liikun ja noudatan säännöllistä päivärytmiä. Olen havainnut jälleen, että kehoni antaa jonkunlaista mielihyvää Z:n jälkeen liikunnasta. Kyseinen lääke tosiaan tappoi kaiken mielihyvän, mitä kehossani koin ja teki kehostani levottoman ja mielestäni hitaan, tyhmän ja väsyneen.

Suuri ongelma on levottomat jalat joka häiritsee unta ja jaksamista. Se on onneksi ollut lievittymään päin.

Uskon ongelmieni johtuvan kyllä dopamiiniin liittyvistä häiriöistä. Tästä kertoo levottomat jalat, jalkojen liikuttelupakon tunne joka ilmenee öisin ja herättää minua. Tätä ilmeni lääkkeen aikana ja lääkkeen keskeytyksen jälkeen myös päivisin ilmenevä levottomuus jaloissa. Menin pitkästä aikaa elokuviin ja tuntui todella ikävältä jaloissa, kun pitkään istuin elokuvateatterissa. Kenties seksuaalipuolen ongelmat ja pitkään puuttunut mielihyvän kokeminen liikunnasta, mikä sammui lääkkeen myötä, kertoo myös dopamiiniongelmista.

Onko kaisalla munat kun nikkinä on "kastraatiokaisa?" Ajatteleppas sitä tuskaa miehelle kun mies tarvii erektion panoa (ja sosiaalista elämää) varten. Nainen voi vain makoilla kuin lahna.

Sinulle todennäköisesti ei ole vielä tullut aivovauriota. Jos vielä jatkat psykoosilääkkeiden käyttöä, riski kasvaa.

Pitkäaikaiskäytössä psykoosilääkkeet menestyvät todella huonosti.

Laaja tutkimus oli jatkunut 15 vuotta.
40 prosenttia lääkkeitä nauttimattomista oli toipunut, mutta lääkkeitä nauttivien joukossa parantuneita oli vain 5 prosenttia.

Toinen tutkimus.
Ne joita ei hoidettu psykoosilääkkein, pärjäsivät parhaiten. Psykoosilääkkeistä nauttineista 73 prosenttia joutui sairaalaan uudelleen, kun taas vain 47 prosenttia ilman lääkitystä hoidetuista tarvitsi uudelleen sairaalahoitoa. "Monet niistä potilaista, joille ei annettu psykoosilääkkeitä sairaalahoidon aikana, paranivat pitkän ajan kuluessa paremmin."

Kolmas tutkimus. Kävi ilmi, että 35 prosenttia lääkkeitä nauttimattomista potilaista sairastui uudelleen vuoden kuluessa sairaalasta päästyään, kun taas lääkkeitä syövistä sairastuneiden osuus oli 45 prosenttia.

Nämä kaikki luotettavat tutkimukset löytyvät kokonaisuudessaan kirjasta: Hajalla - Onneton totuus psykiatrian nykytilasta.

Psykoosilääkkeet estävät aivojen dopamiinireseptorien toiminta. Aivot reagoivat tilanteeseen lisäämällä dopamiinireseptorien määrää jopa 30 prosenttia. Kun lääkitys lopetetaan, aivot muuttuvat yliherkiksi dopamiinille. Tämän yliherkkyyden uskotaan aiheuttavan myöhemmät psykoosit ja uudelleensairastumisen. Sairastuneelle määrätään uusi lääkekuuri, jolloin uudelleensairastumisen todennäköisyys kasvaa ja syntyy ikävä noidankehä.

Jey kirjoitti:

Sinulle todennäköisesti ei ole vielä tullut aivovauriota. Jos vielä jatkat psykoosilääkkeiden käyttöä, riski kasvaa.

Pitkäaikaiskäytössä psykoosilääkkeet menestyvät todella huonosti.

Laaja tutkimus oli jatkunut 15 vuotta.
40 prosenttia lääkkeitä nauttimattomista oli toipunut, mutta lääkkeitä nauttivien joukossa parantuneita oli vain 5 prosenttia.

Toinen tutkimus.
Ne joita ei hoidettu psykoosilääkkein, pärjäsivät parhaiten. Psykoosilääkkeistä nauttineista 73 prosenttia joutui sairaalaan uudelleen, kun taas vain 47 prosenttia ilman lääkitystä hoidetuista tarvitsi uudelleen sairaalahoitoa. "Monet niistä potilaista, joille ei annettu psykoosilääkkeitä sairaalahoidon aikana, paranivat pitkän ajan kuluessa paremmin."

Kolmas tutkimus. Kävi ilmi, että 35 prosenttia lääkkeitä nauttimattomista potilaista sairastui uudelleen vuoden kuluessa sairaalasta päästyään, kun taas lääkkeitä syövistä sairastuneiden osuus oli 45 prosenttia.

Nämä kaikki luotettavat tutkimukset löytyvät kokonaisuudessaan kirjasta: Hajalla - Onneton totuus psykiatrian nykytilasta.

Psykoosilääkkeet estävät aivojen dopamiinireseptorien toiminta. Aivot reagoivat tilanteeseen lisäämällä dopamiinireseptorien määrää jopa 30 prosenttia. Kun lääkitys lopetetaan, aivot muuttuvat yliherkiksi dopamiinille. Tämän yliherkkyyden uskotaan aiheuttavan myöhemmät psykoosit ja uudelleensairastumisen. Sairastuneelle määrätään uusi lääkekuuri, jolloin uudelleensairastumisen todennäköisyys kasvaa ja syntyy ikävä noidankehä.

Lue lisää

Psykoosilääkkeiden pitkäaikaiskäyttö ei häiritse pelkästään dopamiinijärjestelmän toimintaa.

Makakien aivokudos oli havaittavasti kutistunut, kun niille oli annettu kahden vuoden ajan säännöllisesti psykoosilääkettä.

Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että psykoosilääkkeet saattavat lisätä tyvitumakkeita ja pienentää tiettyjen aivoalueiden harmaan aineen määrää, kuten apinoille kävi. Ne saattavat olla sekä haitallisia että peruuttomattomia, samanlaisia kuin muutokset, jotka johtuvat pitkään jatkuneesta alholin tai muiden päihteiden käytöstä.

Psykoosilääkkeitä säännöllisesti ja pitkään käyttäneille potilaille saattaa kehittyä tardiiviksi dyskinesiaksi kutsuttu oireyhtymä, jolle ovat ominaisia yllättävät ja hallitsemattomat tahdonalaisten lihasryhmien liikkeet. Se ilmenee usein suun, kielen, leuan ja poskien liikutteluna.

Lisäksi Zyprexa on yhteydessä insuliiniresistenssiin ja diabetekseen. Insuliiniresistenssi ja korkea verensokeri on taas yhteydessä kognitiivisiin ongelmiin ja jopa muistin heikkenemiseen sekä dementiaan. Korkea verensokeri on haitallista aivoille.

Seksuaalihäiriöt on mainittu haittoina ihan lääkepaketissa. Näistä harvemmin puhutaan. Ilmeisesti näitä käyttävillä ei ole niin väliä menettävätkö seksuaaliset kykynsä vaikka SSRI käyttäjien häiriöistä vouhotetaan lehdissä. Antipsykoottien kohdalla yleensä puhutaan vain hyödyistä. Kenties tämä ihmisten kastroiminen ei ole niin suuri haitta lääkäreiden mielestä. Tuskin edes mainitsevat riskejä potilaille.

Ei kai ne mainitse psyykenlääkkeistä mitään rikejä potilaalle. Heidän työnsä ei ole parantaa ihmisten terveyttä vaan puskea haitallisia kemikaaleja.

oelep kirjoitti:

Onko kaisalla munat kun nikkinä on "kastraatiokaisa?" Ajatteleppas sitä tuskaa miehelle kun mies tarvii erektion panoa (ja sosiaalista elämää) varten. Nainen voi vain makoilla kuin lahna.

Lue lisää

Voi vitun paskaläjä kyllä nainenkin niitä panohaluja tarvii seksiin!!
Ite tarvin liukkaria joka kerta seksissä kun en edes kostu, eikä seksi edes tunnu yhtään miltään! Kiitos noiden paskalääkkeitten.

Kyrpäkaisa kirjoitti:

Voi vitun paskaläjä kyllä nainenkin niitä panohaluja tarvii seksiin!!
Ite tarvin liukkaria joka kerta seksissä kun en edes kostu, eikä seksi edes tunnu yhtään miltään! Kiitos noiden paskalääkkeitten.

Lue lisää

Joo. PSSD koskee naisia siinä missä miehiäkin. SSRI-aineet tekevät pahaa jälkeä sukupuolesta riippumatta. Neuroleptit käytännössä johtavat aivan vastaavaan tilaan kuin PSSD, joka on nimetty SSRI-aineiden mukaan.

Mikäs logiikka siinä on että miehellä ongelma olisi pahempi? Itse ei tulisi mieleenkään harrastaa seksiä PSSD:n takia. Voiko mikään olla ahdistavampaa kuin intiimi tilanne jossa oma keho on kuin puupökkelö, tunnoton sellainen ja kokemus on epämiellyttävä kuivuuden takia. Seksi muistuttaa ahdistavista muutoksista kehossa mitkä seurasivat Zyprexaa. Kuin aivot löisi tyhjää kun ennen sai kiihotusta pelkästä katselusta ja vaikka saisi jonkun kiihottavan mielikuvan mieleen harvoin, alapää on tunnoton. Jos yrittää saada orgasmin mekaanisesti hankaamalla, saa kivuliaan sykäyksen mikä ei ole orgasmi, sillä orgasmiin liittyy mielihyvää. Mitään seksuaalisia kokemuksia ei tule vaikka kuinka yrittäisi. Seksi on tasan yhtä eroottista kuin kättely ja epämiellyttävyydessään sellaista PSSDn takia, että sitä ei huvita harrastaa kuivana,tunnottomana ja olla lahna. Puhumattakaan mitä seurauksia ja tuskaa tällä voi olla jos on parisuhteessa, kun ei enää pysty/kykene/halua. Itse en ole, mutta olin.

Käytin tätä myrkkyä seitsemän kuukautta yrittäen lopettaa välillä. Mikä johti lääkkeen uudelleenaloitukseen, kunnes lopulta lopetin levottomien jalkojen takia. Seksuaalihäiriöt alkoi lääkkeen noston jälkeen.

Sanomattakin selvää, mutta mainitaan nyt kuitenkin vielä, että SSRI-aineet, kuin myös neuroleptit, ovat vaikutuksiensa takia rikkoneet lukusia pari- ja seurustelusuhteita. Ei ole uutta tietoa. Noista voi lukea netitse niin paljon kuin vaan jaksaa lukea ja haastatella tuttuja, joille käynyt niin. Vaikea se on toisesta välittää, jos tunteet turrutetaan.

Ikävintä koko ilmiössä on, että tunteita ei saa enää välttämättä takaisin vaikka lopettaisin käytön, koska aineet omaavat kyvyn vaurioittaa aivoja pysyvästi. Eittämättä joillekin voi tulla mieleen, että ilmiö isossa kuvassa on hieman samankaltainen kuin entisajan pakkosterilisointi ei-halutuille ("mielisairaille") kansalaisille. SSRI-ainein ja neuroleptein henkilö turrutetaan seksuaalisesti pysyvästi sekä kastroidaan, jolloin suhteiden rakentaminen ja lisääntyminen on hyvin epätodennäköistä.

"In Feb. 2011, a minor loss of brain tissue was reported in schizophrenics treated with antipsychotics.[21][22]"
"Continuous use of neuroleptics has been shown to decrease the total brain volume by 10% in macaque monkeys.[24]"
"Brain volume was negatively correlated with both duration of illness and antipsychotic dosage."

Käännökset:

"Helmikuussa 2011 ilmoitettiin antipsykoottisilla hoidettujen skitsofreenikkojen aivokudoksen määrän lievää pienentymistä"

"Jatkettu neuroleptien käyttö on osoittanut pienentävän makaki apinoiden aivojen kokoa noin 10:llä prosentilla"

"Aivojen koko korreloi negatiivisesti molempien sekä sairauden keston että antipsykoottisten annoskoon kanssa"

Neurolepteissä aivojen kutistumisen aiheuttaa todennäköisesti se, että se vaikuttaa aivokudokseen ja lisää tyvitumakkeita ja pienentää tiettyjen aivoalueiden harmaan aineen määrää.

Kaikki neuroleptit. En osaa sanoa mikä vaurioittaa aivot nopeiten. Tämä lienee yksilöllistä, koska meillä on kaikille yksilöllinen metabolia. Toisena tekijänä tietenkin annosmäärä merkkaa paljon.

Neuroleptit vaikuttavat erilaisiin reseptoreihin erilaisilla affiniiteilla eri annoksilla. Neuroleptit voivat esimerkiksi vaikuttaa voimakkaasti estävästi histamiini-reseptoriin H1, kuten on kyse ketiapiinin (Ketipinor, Seroquel) jo hyvin vähäisillä annoksilla. Ketiapiini väsyttää jo 25 mg annoksella todella paljon, jos ei ole käyttänyt kyseistä lääkettä aikaisemmin. Se johtuu suurelta osin juuri siitä, että se vaikuttaa voimakkaasti siihen H1-reseptoriin. Ainakin USA:ssa voi hankkia vanhempaa anti-histamiinia nimeltään Benadryl ilman reseptiä. Se vaikuttaa suurelta osin samoihin reseptoreihin kuin ketiapiini noilla hyvin pienillä annoksilla. Sen vaikutukset ovat myös samanlaiset.

Niillä annoksilla, joilla neuroleptejä käytetään esimerkiksi psykoosien estämiseen (esim. ketiapiini 600 mg), ne kaikki vaikuttavat estävästi dopamiini-reseptoreihin. Ainakin osa tunnetuista ja vakavista haittavaikutuksista liittyy juuri tähän dopamiini-reseptoreiden estämisen.

Haloperidol estää tunnetuista neurolepteistä ehkä voimakkaimmin dopamiinia. Sen vuoksi sitä onkin käytetty usein “atyyppisten” neuroleptien tutkimusten markkinoinnissa. Tutkimusryhmälle on annettu sellainen annos haloperidolia, että dopamiini-reseptorit varmasti tukitaan todella vahvasti, kun taas verrokkiryhmälle annettiin sellainen annos lääkettä, joka estää dopamiini-reseptoreita paljon vähemmän. Sen jälkeen tulokset olivat aina sellaisia, että tämä uusi lääke auttaa kognitiivisiin oireisiin, ym, vaikka todellisuudessa ainakin osan tuloksista selittää yksinkertaisesti se, että ne uudet lääkkeet niillä annoksillä estivät vähemmän dopamiinia.

Tuo ei ole selitys siitä, miksi neuroleptit ehkä aiheuttavat aivokudoksen katoa. Neuroleptit vaikuttavat usein vaihtelevilla tavoilla samoihin reseptoreihin kuin monet muutkin lääkkeet, kuten SSRI-lääkkeet tai anti-histamiinit. Erityinen vaikutus, joka näillä neurolepteillä on, liittyy aina siihen, että ne estävät aika voimakkaasti dopamiinia.

Jotta voi erottaa muut kysymykset toisistaan, niin mielestäni aiheellinen kysymys on: Aiheuttaako voimakas dopamiinin salpaus aivokudoksen katoa? Jos aiheuttaa, niin millä mekanismeilla?

Olen myös kuullut ulkomaisilta alan asiantuntijoilta, että juuri ennen "atyyppisten" neuroleptien tuloa alettiin kokeilla haloperidolin hyvin pieniä annoksia verrattuna sen ajan käytäntöön, ja siitä saatiin hyviä tuloksi. Haloperidol on siis se lääke, joka vaikuttaa hyvin voimakkaasti estävästi dopamiini-reseptoreihin. Sillä siis voi estää halutessaan hyvin voimakkaasta. Jotkut näistä uudemmista neurolepteista, kuten ketiapiini, vaikuttavat korkeilla annoksillakin korkeintaan sen verran dopamiini-reseptoreihin kuin tuo suhteessa hyvin pieni annos haloperidolia. Ketiapiinilla lääkärin on sen maksimiannoksen jälkeen hyvin vaikea mennä vielä selvästi vielä haitallisemmalle alueelle, dopamiinin estämisestä puhuessamma. Ketiapiini antaa tässä mielessä lääkärille apupyörät, jos hän edes mitään tuollaisesta ymmärtää.

Tulpa kirjoitti:

Neuroleptit vaikuttavat erilaisiin reseptoreihin erilaisilla affiniiteilla eri annoksilla. Neuroleptit voivat esimerkiksi vaikuttaa voimakkaasti estävästi histamiini-reseptoriin H1, kuten on kyse ketiapiinin (Ketipinor, Seroquel) jo hyvin vähäisillä annoksilla. Ketiapiini väsyttää jo 25 mg annoksella todella paljon, jos ei ole käyttänyt kyseistä lääkettä aikaisemmin. Se johtuu suurelta osin juuri siitä, että se vaikuttaa voimakkaasti siihen H1-reseptoriin. Ainakin USA:ssa voi hankkia vanhempaa anti-histamiinia nimeltään Benadryl ilman reseptiä. Se vaikuttaa suurelta osin samoihin reseptoreihin kuin ketiapiini noilla hyvin pienillä annoksilla. Sen vaikutukset ovat myös samanlaiset.

Niillä annoksilla, joilla neuroleptejä käytetään esimerkiksi psykoosien estämiseen (esim. ketiapiini 600 mg), ne kaikki vaikuttavat estävästi dopamiini-reseptoreihin. Ainakin osa tunnetuista ja vakavista haittavaikutuksista liittyy juuri tähän dopamiini-reseptoreiden estämisen.

Haloperidol estää tunnetuista neurolepteistä ehkä voimakkaimmin dopamiinia. Sen vuoksi sitä onkin käytetty usein “atyyppisten” neuroleptien tutkimusten markkinoinnissa. Tutkimusryhmälle on annettu sellainen annos haloperidolia, että dopamiini-reseptorit varmasti tukitaan todella vahvasti, kun taas verrokkiryhmälle annettiin sellainen annos lääkettä, joka estää dopamiini-reseptoreita paljon vähemmän. Sen jälkeen tulokset olivat aina sellaisia, että tämä uusi lääke auttaa kognitiivisiin oireisiin, ym, vaikka todellisuudessa ainakin osan tuloksista selittää yksinkertaisesti se, että ne uudet lääkkeet niillä annoksillä estivät vähemmän dopamiinia.

Tuo ei ole selitys siitä, miksi neuroleptit ehkä aiheuttavat aivokudoksen katoa. Neuroleptit vaikuttavat usein vaihtelevilla tavoilla samoihin reseptoreihin kuin monet muutkin lääkkeet, kuten SSRI-lääkkeet tai anti-histamiinit. Erityinen vaikutus, joka näillä neurolepteillä on, liittyy aina siihen, että ne estävät aika voimakkaasti dopamiinia.

Jotta voi erottaa muut kysymykset toisistaan, niin mielestäni aiheellinen kysymys on: Aiheuttaako voimakas dopamiinin salpaus aivokudoksen katoa? Jos aiheuttaa, niin millä mekanismeilla?

Lue lisää

Dopamiinin puute aiheuttaa parkinsonintaudin. Parkinson-potilaat siis käyttävät dopamiinivalmisteita. Ei tiedä, vaikka levottomat jalat olisi merkki parkinsonista.
Psykiatrien tavoitteena on aiheuttaa neurologisia ja endokrinologisia sairauksia lääkkeillä ja psykokirurgialla. Samoin sähköshokkihoito aiheuttaa epilepsian ja dementiaa.

Atyyppisethän voi vaikuttaa negatiivisesti verensokerin säätelyyn.