Miten kertoa, sisko ei tule takaisin?

Syvällinen osanotto teille elämän suurimmassa koetuksessa. Noin nuori lapsi ei osaa vielä mieltää kuolemaa siten, että se on niin lopullinen ja että kuollut katoaa tuosta noin vain palaamattomiin. Jos sanotte että tyttö on kuollut, niin siitä huolimatta sisko odottaa häntä.
Itse kertoisin, että hän on kuollut ja mennyt Jumalan luo taivaaseen eikä voi sieltä enää tulla tänne kotiin ja maan päälle.
Hautajaisiin lapsi kannattaa ottaa, koska hän on lähiomainen, ja silloin asia tulee konkreettisemmaksi.
Lapselle saa näyttää tunteet, että vanhemmat surevat ja kaipaavat niin kuin siskokin menetettyä perheen jäsentä. Te koette kaikki surua, mutta menette ja selviätte eteenpäin yhdessä ja voitte saada myös apua.
Ehdotan teitä kysymään neuvoa joltain ammattilaiselta, miten menetellä.
Kun tyttärenne on ollut pitkään vakavasti sairaana, niin pikkusisko on jollain tapaa mieltänyt, että jotain on tapahtunut. Kyllä lapselle pitää kertoa ja häntä vaivaa epätietous. Minä kyllä sanoisin, että tätä on ollut hirveän vaikea sanoa ja on tosi surullinen asia.

voisitte yhdessä kertoa? jos miehesi kestää hieman paremmin kasassa niin hän voi sen kertoa jotenkin nätisti. 3 v tuskin vielä ymmärtää niin luulisi riittävän että kertoo että sisko oli pahasti sairas joten hän lähti taivaaseen jossa hänellä on kaikki hyvin eikä tunne enää kipua. Voit hyvin sanoa että äitiä itkettää koska äidillä on kova ikävä.

Muiden kanssa.
Tuo nykyinen tilanne on se pahin mahdollinen tilanne.
Aiheuttaa hämmennystä kun kysymys aiheutta paikalta poistumisen.
Yrittäkää jotenkin saada tilanne sellaiseksi että voitte puhua edesmenneestä siskosta/tyttärestä.
Muistella saa mutta ei saa jäädä menneeseen.

Serkkuni kuoli yli 20 vuotta sitten 23 vuotiaana syöpään.
En tiedä tarkalleen miten asia hoidettiin perheessä mutta isot traumat jäivät pikkuveljeen.
Pikkuveli ei ole vieläkään päässyt yli veljensä kuolemasta lisäksi on ajautunut huumeide käyttöön ja pelkää syöpää.
Ilmeisesti asia jäi käymättä läpi.

No sitten on vielä tämä yksi mutka matkassa. Tytöllä olisi huomenna 4v synttärit ja en tiedä pitäisikö meidän ensin kertoa uutinen vai juhlia synttäreitä.

Kerron erään samantapaisen asian.
Viisivuotias menetti isoveljensä. Hänelle kerrottiin että veli on mennyt taivaaseen. Lapsi tietenkin lapsenjärjellään käsitti sen toisin kuin aikuiset tarkoittivat. Mennyt taivaaseen? Siitähän lapsi sai käsityksen että veli on yhä elossa ja olemassa, paitsi että hän ei ole enää täällä vaan ''taivaassa''.
Pikkuveli ei saanut asiaa mielestään vaan kyseli että eikö veli voi tulla katsomaan meitä tänne maan päälle? Erään kerran hän ehdotti että mennään lentokoneella katsomaan veljeä!
Tästä seurasi pikkuveljelle tuntemus että isoveli on hylännyt hänet. Miksi hän ei tule edes hetkeksi katsomaan minua, onko Jumala niin ilkeä ettei hän päästä veljeä tulemaan? Eikö isoveli välitä minusta yhtään enää?
Kunnes eräs viisas sukulainen käytti esimerkkinä lintua. Hän löysi kuolleen pikkulinnun puutarhasta. Hän vei pikkupojan puutarhaan ja pyysi häntä katsomaan taivaalla lentäviä pääskysiä. Hän sanoi että katso noita lintuja, ne ovat iloisia, ne ovat eläviä, sirkuttavat ja tekevät pesiä. Mutta katsopa tätä lintua, hän sanoi, ja näytti kämmenellä olevaa kuollutta lintua. Hän sanoi että tämä lintu on kuollut, tätä on kuolema, tämä lintu ei enää lennä taivaalla, se ei enää liiku, ei sirkuttele eikä laula.
Hän selitti että veljesi ei voi tulla sinua katsomaan koska hän on yhtä kuollut kuin tämä pieni lintu. Slloin pikkupoika käsitti että ei isoveli ollutkaan hylännyt häntä.
Yhdessä he tekivät haudan linnulle ja koristivat haudan pienillä kivillä ja jopa kukilla.
Sen jälkeen poika ei enää odottanut isoveljeä käymään koska hän käsitti mitä kuolema on.
Täytyy ottaa huomioon näissä asioissa lapsenmielen taso, hän arvioi asioita omalta tasoltaan eikä aina käsitä aikuisten selityksiä. Aikuistuttuaan hän sitten voi tehdä omat päätöksensä uskonnollisista kysymyksistä.
Monet aikuiset tahtomattaan johtavat lapsia harhaan vaikka haluavat vain lohduttaa. Mutta toisaalta lapselle täytyy hellästi selittää tosiasioita sillä hän tarvitsee niitä elämänmatkallaan. Ja jotkut aikuisten selitykset saavat lapsen mielen sekasortoon. Usein ihan yksinkertaiset selitykset ovat niitä parhaita ja ihmeen hyvin ne menevät lapselle perille: Ai niinkö se on, no, hyvä!

Kyllä lapselle puhua taivaaseen pääsystä. Kun lintu tai ihminen laitetaan maahan ja haudataan niin silloinkin lapsi voi ajatella, että siellä pimeää, kylmää ja ei ole ruokaa.
Kun äitini kuoli, niin sisaren poika ymmärsi hyvin nelivuotiaana, että mummi on nyt siellä ukin luona taivaassa enkelin muodossa ja ei voi sillä tavoin olla ja elää enää meidän kanssa.
Vaikeaa totuutta on aikuisen että lapsen hyväksyä.
Jumala lohduttakoon teitä surussa.

Hei nimimerkki, Revitty

Lämmin osanottoni suureen mentykseenne ja suruun <3 Lapsen kuolema on vaikeimpia asioita, jonka eteen ihminen voi joutua. Hakekaa itsellenne apua ja tukea. Vertaistuki, vaikka joku sururyhmä on usein parasta. Sellaiseen kannattaa hakeutua. Ketjussa mietitään kuinka lapselle voi kertoa kuolemasta. Yksinkertaisesti ja pikkuhiljaa, sen hetkisen ymmärryksen mukaan eli 3-vuotias ei vielä ymmärrä abstrakteja käsitteitä. Pikkuhiljaa lapsi kykenee käsittämään enemmän ja sitä mukaa hänelle voi kertoa enemmän, kun hän kysyy. Lapsenkin täytyy voida surra sisaruksen kuolemaa, omalla tavallaan. Hänet kannattaa ottaa hautajaisiin. Ja kun vanhempia surettaa ja itkettää, voi hänelle sanoa syyn; suru sisaruksen kuolemasta. On olemassa lapsille tarkoitettuja kirjoja, joiden kautta käsitellään perheenjäsenen kuolemaa, niistä on varmaankin hyötyä.

Voimia, lämpimin ajatuksin,
Pirkko-pappi

Saimme asian kerrottua suurinpirtein näin: "Kulta tulisitko istumaan tänne äitin ja isin viereen, kun meillä on asiaa" tyttö tuli siihen isän syliin istumaan "muistko kun Enni luki sinulle veljeni leijona mielen(isosiskon lempi kirja)? No Enni on nyt lähtenyt Nangijalaan" tyttö katsoi minua hetken ja totesi "Enni odottaa muo siellä vai mitä? Eihän Enni ole yksin äiti, eihän?" Ja sitten kerroin että Ennillä on sielä ihana olla, eikä hänellä ole lainkaan kipuja ja satavuottakin tuntuu vain päivältä. Ja siskolla on sielä paljon ystäviä. Tyttö nousi isän sylistä ja käveli siskonsa huoneeseen, jossa hän on nyt maannut useamman päivän siskon kuva vieressään ja siskon pehmolelu kainalossa. Tyttö on ollut todella apaattinen ja ainakun joku räsähtää hän olettaa kyyhkyä joka toisi viestin siskolta. Joka kerta saa pettyä kylläkin. En tiedä miten saisin tyttöäni lohdutettua. Hän oli todella läheinen siskonsa kanssa ja Ennin kuolema tuli aika äkkiä, sillä hän menehtyi aika pian sairauden toteamisen jälkeen.

Joo, on kamalaa. Mutta eikö todellakaan nykyisin ole minkäänlaista parempaa tahoa avun hakemiseen, kun tällainen nettifoorumi!???!
Täällä nyt vaan eletään, pakko pärjätä.

Hyvä nimimerkki Revitty

Lämmin osanotto suruusi, ja perheesi suruun. Teet viisaasti kun annat pikkusiskon olla isosiskonsa huoneessa ja pidellä hänen pehmolelujaan. varmaan on tärkeää ettei isosiskon muistosta vaieta, vaan hän saa olla jokaisen päivänä esillä perheenne arjessa. ja että surulliset ja apeat olotkin voisi pukea sanoiksi. Esim. "Sinulla on nyt paha olo. Olet surullinen kun sisko ei ole enää täällä".
Jos kuulut kirkkoon, on ihan oikein puhua taivaasta. Enni on Jumalan luona taivaassa. Hänen on hyvä olla eikä hän ole yksin. Taivas on erilainen paikka kuin se mitä me näemme kun katsomme taivaalle. Taivasta ei voi meidän silmillämme edes havaita (kuten ei Nangijalaakaan).

Voimia näihin raskaisiin aikoihin!

Lämmöllä
Pappi Elisabet

Voimia teille! (Vaikka ei tää osanotto paljoa auta, kun ei se lasta takasi tuo...)

Me kerrottiin että A meni enkelin kanssa taivaaseen. Sen on sielä hyvä olla mummun ja paapan kanssa. Hautajaisissa ja kappelissa haudataan A:n kuoret. Se itte on taivaassa, kaikkien tähtien toisella puolen. Sielä on toinen maa, taivas. Paljon kauniimpi kun tämä. Sielä lapsetkin saa ratsastaa karhuilla ja leikkiä leijonien kanssa. Kukaan ei satuta ketään.

Meitä helpottaa usko Jumalaan, se että taivaassa nähdään taas!!!

Lue kirja "Taivas on totta" siitä on oma versio lapsillekin. Tai katso se video "Heven is real" Kirjottanu Todd Durpo tms... Siinä kerrotaan 4v pojan taivaskokemus. Ostin halpa-hallista. Voi olla kirjastoissakin. Toi meidän perheeseen lohtua.

Onneksi teillä on se toinen lapsi. Muut lapset pakottaa jaksamaan eteenpäin. Puhukaa asiasta kesekenänne ja ystäville. kerta toisen jälkeen. Kirkon diakonissa on meillä käyny pari kertaa kuuntelemassa ja kyselemässä voimia. (Ne on koulutettuja auttajia ilmaseksi) Puhuminen helpottaa.

Hei ajattelin täälä kertoa vähän kuulumisia. Päivä kerrallaan eletään ja hautajaiset olivat todella rankat. Käymme päivittäin haudalla kun se on tuossa tarhan ja työpaikan välillä. Varmaan vähenee ajan myötä, mutta nyt tuntuu tärkeältä käydä sielä. Jotenkin tuntuu että oma lapsi on yksin ja peloissaan. Toinen tyttö on ollut todella apaattinen, mutta eiköhän se vielä siitä. Hän kokee itsensä yksinäiseksi, eikä meidän vanhempien seura tunnu lohduttavan yhtään. Töissä on osaan ottojen takia hieman hankalaa. Hyväähän sillä tarkoitetaan, mutta heti tulee itku pintaan. Ja paljon on ehdotettu että kannattaa puhua taivaasta, mutta en itse halua siitä lapselle puhua, koska haluan hänen itse löytävän uskon jos on uskoakseen. Itse kasvoin hyvin uskonnollisessa perheessä ja oma uskoni oli hyvin pakotettua ja väkinäistä, joten haluan että minun lapseni saa uskoa mihin haluaa. Ja tiedän että lasta on helppo manipuloida uskomaan omiin näkemyksiin, joten vältän tuomasta niitä esille missään muodossa. Nangiala käy siksi hyvin, koska se on paikka johon lapsi itse haluaa uskoa.

Nangiala on satua ja se lapsellesi kerrotaan koulussa viimeistään tms. Taivaaseen uskoo n. 2/3 maailman ihmisistä. (vaikkei sitä Suomessa uskoisikaan, täällä on ateismi ja karl marx saanu vallan hiljaisesti. Maailman mittakaavas harvinaista silti.)
( Meidän lapset ei usko nangialaan vaan taivaaseen. Meistä olisi ollu väärin olla kertomatta taivaasta lapsillemme. Ateistithan ajattelee että se oli siinä. Kuollut on osa hienoo eko systeemii. Matojen yms. ruokaa.)

5v lapsemme katselee taivaalle auringon laskuja ja kertoo että A. on niitä maalannu enkeleiden ja muiden kuolleiden lasten kans. Onko teillä kuolleita mummuja pappoja? Mun pappa kuoli viime vuonna. Nyt on sitte lookista selittää että A. pääsi papan syliin...
5v: mme ei oo apaattinen. Kyllä silläkin on ikävä A. ta ja sen se kertoo kyllä. leikkikaveria kaipailee. Mutta koululaisillamme on kavereita usein ja ne ottaa 5v mukaan leikkeihin. Koulu vie lapsien ajatukset mutta iltasin ennen nukkumaan menoa on herkempää lapsillakin. Ja haudalla. Sielä käydään n.3kertaa viikossa.
Ei sielä haudassa oo kun kuoret. A. on taivaassa. Sielä ei oo kylmä eikä olla yksin. Uskon että kaikki lapset jotka kuolee tai tulee keskenmeno, ne pääsee taivaaseen. Myös muiden uskontojen lapset.

Tuo on jännä kun vaikka on itellä parempi päivä ja sitte joku tulee ja halaa ni heti tulee itku. Välillä herkemmin mutta kumminkin. Mulla on jotenkin tyhjä olo, pala puuttuu ja se tekee kipeetä sydämmen alueelle. Hengityskin on usein vaan pinnallista tai syvään huokailua ja kauas katsomista... A. kuoli kesällä.

Raskasta menettää pienokainen, lapsi. Voimia suureen surunne ja jaksamista koko perheelle. Aika auttaa, mutta menetys on tuskallista,.

Voimia sinulle ja perheellesi. Enkelinä kuitenkin aina läsnä. Jospa jokin pieni lintu teidän kotinne lähistöllä on tuo tytär. Tulee kertomaan jotta asiat hyvin. Suren puolestanne ja toivon surun muuttuvan ajan myötä. Myös hymyyn.

MITÄ SINUN OLISI HYVÄ TIETÄÄ?
Lapset ajattelevat kuolemaa. Joskus jopa heidän leikeissään joku voi tekeytyä kuolleeksi. Siksi kuolemasta puhumista ei tulisi karttaa, eikä sitä koskeviin lapsen kysymyksiin tulisi suhtautua torjuvasti. Se, että kuolemasta puhutaan avoimesti, auttaa lasta selviytymään jonkun läheisen menetyksestä.

Googlaa: Kun lapsi kysyy kuolemasta
tai: www.jw.org/fi/julkaisut/lehdet/g201502/lapsi-kysyy-kuolemasta/

Osanottoni suruunne.

Otan osaa suruunne.

Etkö siis itse usko Jumalaan ja kuoleman jälkeiseen elämään Taivaassa? Jos et usko, vaikeahan sitä on omasta näkökulmastaan valehtelemaan ruveta.

Ateismissa kuollut on lopullisesti kuollut, lakannut olemasta olemassa, piste.

Ihminen ei luontaisesti ole ateistinen, vaan vaistoaa elämän ikuisuuden, vaikka tämä masentunut maailma kolkkoudessaan haluaa nujertaa uskon.

Lapsen saattaa olla vaikeaa ottaa vastaan väitteet, että kuollut lapsi ei eläkään ikuisesti, vaikka hän vaistoaa niin sisimmässään, tasolla, jonka ilmaisemiseen ei löydy sanoja.

Ettekö voisi kertoa lapselle, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan , joka on luonut maailman ja ihmiset ja Taivaaseen, joka on hyvä paikka, jonne lapset menevät kuoltuaan, ja josta ei voi tulla takaisin maailmaan, mutta jossa ollaan Jumalan ja enkeleiden kanssa. Siis että jotkut uskovat.