Toistuva masennus ja työ

Enpä suosittele ns. kuntouttavaa työtoimintaa. En tunne ketään esim. vastaavista haasteista kärsiviä, jotka siellä mitenkään "kuntoutuvat". Ei kannata kertoa TE-keskuksessa mitään. Jos sinulle tarjotaan työpaikkaa, joka vaikuttaa ns. orjatyöltä (niitä ne nykyään tarjoavatkin lähinnä), voit mainita masennusjaksoistasi ja että olet niistä toipunut. Samassa tilanteessa itsekin, mutta silti sinnitellyt 30 v. työelämässä. Nyt työtön, en sairauden tai alentuneen työkyvyn, vaan YTden jälkeen 100 muun kanssa irtisanottu. Ehkä työkokeilu (kiinnostavasta ja mahd. tulevasta työpaikasta) olisi sinullekin hyvä.

Olin vielä vuonna 2011 pysyvällä sairaseläkkeellä ja kun tunsin oloni jo "parantuneeksi" niin aloin etsiä itselleni kuntouttavaa työtä. Sen saaminen on hyvin hankalaa kun on pysyvällä sairaseläkkeellä, mutta sain kuitenkin sellaisen paikan v. 2012. Ensin se oli 3kk määräaikainen paikka jossa ei tehty oikeastaan mitään oikeaa työtä vaan vain "harjoiteltiin toimistotyötä", työtäkin oli vain 3 päivänä viikossa 4-6h päivässä, joka ainakin minulle oli ihan hyvä tahti alkuun sillä en ole ikinä ollut työelämässä vaan jouduin jo opiskeluaikoina eläkkeelle.

Kävin kolmessa eri kuntouttavassa työtyössä kahden vuoden aikana, joka kerta työtä oli enemmän ja se oli vähän vaativampaa. Sitten pyysin päästä "oikeaankin" työtön ja pääsinkin työmarkkinatuella työskentelemään ihan oikessa yrityksessä 40h työviikkoa sielä minulle tarjottiin 2 x 3kk työharjoittelun jälkeen ihan oikeaa tukityöpaikkaakin josta sain elämäni ensimmäisen oikean palkan. Olin tuossa työssä 6kk kunnes sain itse töitä kaupunginvirastosta jossa olen nyt jo vakituisessa virkasuhteessa. Eli minun kohdallani tuo kuntouttava työtoiminta ja työmarkkinatuen 9e/päivä "orjatyö" oli erittäin hyvä asia.

Vaikeinta oli "uhrata" oma eläke, sillä jouduin ensin lakkauttamaan eläkkeeni 2v määräajaksi ja totutella elämään työmarkkinatuella ja toimeentulotuella. Myöhemmin piti ihan tosissaan miettiä että onko minusta työelämään vai ei. Onneksi oli. :)

No niin, hyvä että jotakuta auttaa kuntouttava työtoiminta. Tällä haavaa ei ole töitä ns. "terveillekään", joten on vain muistettava hengittää :)

No tottakai kerrot masiksesta työkkäriin, kelaan ja yms. Kohta saat eläkepaperit. Niitähän sinä varmaan odotatkin. Suomen yksi yleisin syy sairaseläkkeeseen on juuri masennus ja muut henkiset ongemat.

Ei kukaan palkkaa sua. Ei edes pimeille keikoille. Jokainen huomaa heti että joku on pielessä. Tueha toivo.

Mulla on aika samanlainen tilanne, sillä erotuksella tosin, että olen vasta valmistumassa tänä syksynä. Onhan tämä ahdistavaa, kun ei töitä ole niillekään, joilla ei ole cv:ssä niitä aukkoja eikä pitkäksi venyneitä opintoja.

Itse olen ajatellut tuota työkokeilua. Kuntouttava työtoiminta ei innosta, mutta jos pääsen tekemään jotain oman alan tai siihen suuntaan olevaa hommaa työkokeilulla, niin ehdottomasti ajattelen siitä olevan hyötyä! Ihan vielä ei kannata luovuttaa kuitenkaan :) Kyllä itsekin uskon että niitä masennusjaksoja tulee vielä eteen, mutta toivon, ettei niin pahoja. Omalla kohdallani sekin jo pienentää riskiä, että on jotain tekemistä, esimerkiksi työtä. Varmaan jos olisi puoliso ja perhettäkin niin sekin auttaisi. Itsekseen kun on, niin on aika vaikeaa nähdä sitä suurempaa elämän tarkoitusta.

Puhu siellä TE-toimistossa masennuksesta, mutta korosta kuitenkin olevasi työkykyinen, että pääsisit sinne työkokeiluun.

Pyydä lääkäriltäsi lähete neuropsykiatrisiin tutkimuksiin. Toistuva masennus voi hyvinkin olla oire jostain ihan muusta ja näissä tutkimuksissa saat varmasti oikean diagnoosin.

Itse pääsin eläkkeelle tuon tutkimuksen jälkeen. Masennusjaksoille löytyi diagnoosi ja paljon avartavaa tietoa siitä, mistä kohdallani on kyse. Nyt on helpompi hengittää, kun tiedän mistä on kyse. Masis- pillereitä popsien olen vain turruttanut itseäni tk-lääkäreihin luottaen ja siksi menettänyt elämänhaluni, jota nyt vanhoilla päivilläni koetan korjata lääkkeettömästi. Olen jo 62v, joten eläke tuli suht helposti. Surettaa se, että monta vuotta työelämässä rimpuillessa sairaana oli jo sinällään masentavaa. Sain avun liian myöhään ja nyt ei ole enää mahiksia töihin.