Olen 23v. AMK opiskelija, ja olen kokenut jo aika kauan todella monenlaisia masennus- ja ahdistusoireita(kaikki paheni joskus vuosi sitten keväällä, viimeistään viime vuoden marraskuussa). Tällä hetkellä opinnot jumissa.
Varsinkin viime talvi oli aika vaikea, en tiedä oliko minulla silloin ensimmäinen kunnollisempi masennusjakso vai mitä. Keväällä olo kohentui hetkeksi mutta viime kesä oli taas aika vaikea. Nyt syksyllä ahdistusoireet ovat olleet dominoivampia (tulee päiviä jolloin ahdistaa/jännittää, jopa vaikka olisin vain kotona, ja pulssi todella korkea, vaikea pysyä paikallaan, "perhosia vatsassa"-tunne, huono olo jne.) Tuntuu, että tällä hetkellä kaikki ahdistaa/jännittää, jopa kassalle meneminen. Itsetunto minulla on aina ollut alhainen, ja kaikki tämä jännitys/ahdistus alkoi jo lapsensa, ja joskus 13.v paheni rajusti; minulla oli silloin todella suuri itseinho jne. ja oireilin(kotona), mutta siihen ei puututtu, ilmeisesti äitini ajatteli että se kuuluu tuohon ikään tms.
Aloitin opinnot 2012 syksyllä, ja opiskelen alaa joka on todella ihmisläheinen. Tykkään alasta ja haluaisin kovasti saada tämän ammatin ja työskennellä tällä alalla, mutta tuntuu, että minulla on niin paljon omia ongelmia ja "lukkoja" jotka vaikuttavat opintoihin/työharjoitteluihin (mm. tämä ahdistus, masennus, en luota itseeni/osaamiseeni, sen vuoksi en uskalla juuri kokeilla uusia juttuja jne.)
Kaikkien näiden vuosien oireilujen jälkeen olen alkanut tosissani epäillä että minulla on masennus ja ahdistuneisuushäiriö/sosiaalisten tilanteiden pelko.
Tunnen olevani aika umpikujassa. Jotkut läheiseni ovat ehdottaneet terapiaan menemistä, mutta en tiedä sopisiko se edes minulle, koska on tosi vaikea puhua (vieraammille) ihmisille kasvokkain.
Välillä oireet on tosi pahoja, mutta sitten tulee hetkiä että mietin, onko mulla edes "syytä" hakeutua lääkäriin. Kun olen kertonut oireistani muille, he ovat sanoneet, että ne kuulostavat vakavilta ja olisi hyvä hakeutua lääkäriin pikimmiten. Tiedän, että masennukselle/ahdistukselle on tyypillistä, että voi tulla myös hetkiä kun tuntuu että asiat on jo paremmin, mutta sitten oireet pamahtaa taas päälle. Välillä tulee ihme ajatuksia ja ajattelen, ettei mulla mitään todellista sairautta ole vaan käytän näitä vaan tekosyynä tms. (mikä ei ole totta, koska tää kaikki vaikuttaa toimintakykyyni ja koko elämääni todella paljon, enkä pysty tekemään oikein mitään). Tunnen tällä hetkellä itseni myös todella yksinäiseksi, hauraaksi, avuttomaksi ja haavoittuvaiseksi. Ja se vain vaikeuttaa avun hakemista ongelmiin.
Milloin on hyväksyttävää hakeutua (yksityiselle) psykiatrille?
Tuntuu, että olen aika umpikujassa ja mietin, mitä voisin tehdä. Haluaisin tietää, mikä minua oikeasti vaivaa. Ajattelin jos ensin menisi juttelemaan kouluterkkarille, ja varaisi sitä kautta ajan koululääkärille? Olen myös ajatellut, jos kävisi yksityisellä psykiatrilla? (en halua lääkkeitä, en todellakaan. Haluaisin vain tietää mikä minua vaivaa. En ole koskaan puhunut näistä oireista lääkärille). Mikähän olisi oikea reitti? Miten te muut vastaavassa tilanteessa olleet olette toimineet?
Masennus/ahdistus. Milloin psykiatrille?
19
1820
Vastaukset
- Hoosu
Systeemi toimii niin, että jos on ongelma niin siihen on lääke. Asia ei sen kummallisemmaksi muutu. On oma asiansa, toimiiko se. Tännekin palstalle kirjoittelee monia ongelmaisia, jotka eivät ole joko löytäneet omaa sopivaa lääkitystä itselleen sitä kuitenkin aktiivisesti etsien ja sitten ne, jotka ovat jo luovuttaneet asian suhteen. Harva löytää sen juuri oman ongelmansa hoitavan täsmälääkkeen. Käytännössä homma on aika arpapeliä.
Keskusteluapua voit saada, mutta hyöty on minimaalista( tapaamiset kerran kuukaudessa). Se on sellainen rikkonainen yksipuolinen sosiaalinen suhde, missä et tutustu haastattelijaan ollenkaan vaan suollat vain omia ongelmasi. Onko siitä apua? Mene ja kokeile.
Itse olen kokenut hyviä ja myös erittäin traumaattisia kokemuksia psykiatrisesta hoidosta. On siis myös mahdollista, että hakemasi apu tuo ns. sivuvaikutuksina sellaisia asioita, mitä et olisi ikinä uskonut pahimmissa painajaisissasikaan tulevan kokemaan. Samalla saat nimesi hullun papereihin ja näin ollen olet virallisesti sairas koko loppuelämäsi. Jos oireesi helpottuvat ajan myötä niin sairautesi on vain lieventyneessä tilassa, mutta ei siis koskaan parane.
Punnitse itse hyödyt ja haitat. Jos olet aivan toivottomassa tilanteessa (esim. vakavat itsemurha-ajatukset) niin ehdottomasti apua hakemaan. ( Mitään ihmeellistä parannusta tilanteeseen ei välttämättä kannata odottaa.) Toisaalta jos henki pihisee ilmankin niin suosittelen jättämään väliin.- Jänönmukula
Ei psykiatrilla ahdistuksen takia käymisestä tule mitään merkintöjä "hullun papereihin". Nämä on näitä skitsofreenikoiden puheita jotka mieluummin eläisivät harhoissaan kuin söisivät lääkkeensä. USA:ssa terveetkin käyvät välillä avautumassa psykiatrille. Samanlainen lääkäri se on kuin mikä tahansa muukin lääkäri. On vaan erikoistunut esim. siihen että miksi ihmistä ahdistaa. Ahdistus on normaali reaktio stressiin ja kasautuviin töihin, sekä herkillä ihmisillä huolestuneisuutta ilmenee herkemmin. Ahdistus myös väsyttää ja vie unet. Siihen voi löytyä kyllä apua ilman että tarvitsee mihinkään lobotomialeikkaukseen mennä:)
- dfshdgfjdgfjghkgh
Olen hieman eri mieltä. Jokaiseen psyykkiseen vaivaan ei ole olemassa täsmälääkettä. Esim. persoonallisuuden häiriöihin, joka itselläni on diagnosoitu. Toki muita siihen liittyviä oireita voidaan hoitaa lääkkeillä. Mielestäni on myös väärin, jos masennus ja ahdistus hoidetaan pelkillä lääkkeillä. Moni käyttää saamiaan lääkkeitä myös itsemurhan tekoon.
Toistaiseksi myöskään kaikki potilaspaperit eivät ole joka paikassa saatavilla, josta syystä niitä joutuu aina hakemaan ja pyytämään, etenkin jos on asunut eri paikoissa. Eli sikäli vaikka työelämässä asiasta ei pitäisi tulla suurta ongelmaa. Jokaisen oma asiahan on, minkä verran itsestään kertoo.
Ja henkilöstä itsestään riippuu, kuinka vakavasti hänen muut terveysongelmansa otetaan psykiatrisen diagnoosin jälkeen. Itseäni on kohdeltu ihan hyvin. Itse asiassa kohtelu on ollut kaikkineen parempaa nyt keski-iässä kuin ollessani nuori. Nuoren voimavaroja helposti yliarvioidaan, ja hänet katsotaan ruikuttaja-luuseriksi, jos hän mitään vaivaa valittaa.
Kuulemma myöskään itse psykiatrisella alalla työskentelylle eivät kaikki psykiatriset diagnoosit ole esteitä. En tiedä, onko tilanne sama yhä, mutta ainakin eräs vanhemman ajan mielenterveyshoitaja sanoi, että heillä vain psykoosi olisi ollut ammatissa toimimisen este. Toki hankala opiskelija ohjattiin hoitoon opintojen jatkamisen edellytyksenä. - Hoosu
Jänönmukula kirjoitti:
Ei psykiatrilla ahdistuksen takia käymisestä tule mitään merkintöjä "hullun papereihin". Nämä on näitä skitsofreenikoiden puheita jotka mieluummin eläisivät harhoissaan kuin söisivät lääkkeensä. USA:ssa terveetkin käyvät välillä avautumassa psykiatrille. Samanlainen lääkäri se on kuin mikä tahansa muukin lääkäri. On vaan erikoistunut esim. siihen että miksi ihmistä ahdistaa. Ahdistus on normaali reaktio stressiin ja kasautuviin töihin, sekä herkillä ihmisillä huolestuneisuutta ilmenee herkemmin. Ahdistus myös väsyttää ja vie unet. Siihen voi löytyä kyllä apua ilman että tarvitsee mihinkään lobotomialeikkaukseen mennä:)
Kärjistin asiaa hieman.
Lähtökohta psykiatrisessa hoidossa on kuitenkin se, että jos sinulla on ongelma niin siihen on syy. Syy ongelmaan voi olla moniulotteinen, mutta se kategorioidaan diagnoosilla ja tietyn diagnoosin saanut saa tietynlaiset lääkkeet. Psykiatria on lääkekeskeistä ja jos aloittaja pääasiassa keskusteluapua tai ongelman ratakaisuun muita keinoja kuin lääkeaineellisia haluaa, niin suosittelen etsimään muualta. Joku tuolla ehdottikin psykologia.
- ToinenOpiskelija
Psykiatrille on hyväksyttävää hakeutua heti jos ahdistus tai masennus haittaa asioidesi hoitamista, tai tavoitteidesi suorittamista. Koska olet AMK-opiskelija niin tilanne vaikeuttaa koulusi käymistä. Varaa ihmeessä aika psykiatrille, joka osaa määritellä paremmin tilanteesi. Se että mietit lääkäriin menemistä kertoo että olet järkevä ihminen, joka tajuaa että nyt on ongelma mihin pitäisi löytää jonkinlaista apua.
- Klönönö
Jotkut ihmiset kuvittelevat että jos käy psykiatrin juttusilla niin tulee joku hullun merkintä joka näkyy joka paikassa. Voi kun tulisikin. Itseäni on hoidettu bentsoilla 2000 - luvun alussa, jotka sitten lopetin ja nyt kun ahdistaa jälleen niin mistään ei löydy tietenkään mitään merkintää että olen joskus bentsoja syönyt. Muutenhan voisin uusia reseptin koska ei kai siinä nyt ole mitään pahaa jos kerran kymmenessä vuodessa pari paketillista syö. Lääkärit eivät kuitenkaan näe mistään että olisin koskaan ollut psykiatrian asiakas ja näin jää bentsotkin saamatta. Pitäisi aloittaa alusta.
- dgfhgfhgfjdjghfkfghkhfjk
Taidat olla hyvässä sosiaalisessa asemassa, kun vaihtoehtona on yksityinen puoli. Suosittelen yksityistä puolta, kun sinulla (tai perheelläsi) on varoja. Kun itsellä on ongelmia, niin ihmisläheisessä työssä työskennellessä palaa nopeasti puhki. Ongelmiin on helpompi puuttua ajoissa kuin koko elämän ollessa jo umpisolmussa.
Itse olen köyhästä perheestä, enkä koskaan päässyt rahan syrjästä kiinni. Tyhmyyksissäni opiskelin ihmisläheisen ammatin. Jo opiskeluaika oli vaikea, ja sen jälkeen tuli muita elämänongelmia. Pyysin terapiaa parikymppisenä, en saanut. Asenne julkisella on alentavaa, ainakin nuorta ihmistä kohtaan (sinulla on kaikki hyvin, mitä täällä vielä ruikutat jne). Ensi sijassa tarjotaan lääkkeitä). Voimavarani eivät riittäneet enää uuden alan opiskeluun sen enempää kuin työhön. Työssä olin koko ajan jännittynyt, ja vaikka tein maksimiteholla työtä, lopputulos ei ollut riittävä. Olen ollut välillä täysin asunnoton ja tuloton (tuloton olen tälläkin hetkellä, eli pian olen asunnotonkin). Olen elänyt vuosia toimeentulotuella, mutta lopetin sen hakemisen.
Isoissa kunnissa saattaa olla sosiaalivirastolla tai vastaavalla oma työkykyselvitys. Itse olen käynyt läpi tutkimukset sellaisessa. Tosin Kela sitten kyykytti (se on vakuutuslaitosten yleinen käytäntö, lähes lastenneuvolapapereista lähtien kaikki pitää toimittaa sinne, aina tulee lisäselvityksen lisäselvitys, eli moni jättää etuuden hakemisen kesken). Nyt taas laitetaan uusi sairaslomahakemus vireille. Lopputavoitehan on eläke. Ensimmäisen aikahan kului jo loppuun, mutta mitään rahaa en saanut. Tuntuu, että koko elämäni on valunut hukkaan. Olen keski-iässä, ja tavattoman kaukana normaalista elämästä. Itse en enää suostu paskakasan kaiveluun eli terapiaan, jota nyt armolahjana tarjotaan. Kun kaikkea ikävää on kertynyt liikaa, on motivaatiokin jo loppu, ja mielestäni ydinjätteet kuuluu haudata syvälle maaperään, ei kaivella niitä.
Tarinasi vaikuttaa siltä, että sinäkin voisit olla oikeutettu kuntoutustukeen. Voisi olla ihan järkevää hoitaa asia kerrallaan. Eli ensin asiasi kuntoon, ja sitten jatkat opintoja myöhemmin. Tai valitset toisen alan. Tiettyä epärealistisuutta mielestäni osoittaa, että haluat alalle, jossa ilmeisesti et jaksa kuitenkaan toimia. Kannattaisiko jo nyt ajatella tulevaisuutta, ja antaa hieman periksi toiveissaan?- Hazel-
"Tiettyä epärealistisuutta mielestäni osoittaa, että haluat alalle, jossa ilmeisesti et jaksa kuitenkaan toimia. Kannattaisiko jo nyt ajatella tulevaisuutta, ja antaa hieman periksi toiveissaan?"
Uskon, että pärjäisin alalla vallan mainiosti, jos vain pääsisin näistä omista ongelmista/lukoista... Mitä epärealistisuutta se on?
- SetäNeuvoo
1. Jos sinulla on alkoholiongelmaa älä tuo sitä esille kovin nopeasti. Katsot millaiseksi hoitosuhde menee. Yleensä on ratkaisuna se, että Imovanea tehokkaampaa ei anneta alkoholiongelmaiselle - ja jos papereihin alko-ongelma on kirjattu se seuraa lopun elämääsi.
2. Psykiatreissa on eroja. Osa on työhönsä kyllästyneitä -> saat reseptin kouraan, mutta et terapiaa. On arpaleliä millainen psykiatri kohdalle sattuu, ja koska psykiatreista on pulaa ei heidän ole samalla tavalla pakko toimia asiallisesti kuin kirurgin tai hammaslääkärin. Itse asiassa varsin moni heistä tekee toista vastaanottoa yksityisellä ja vasta siellä antavat maksaville asiakkaille terapiaa.
-> Jäsentymättömän tekstisi vuoksi vaikuttaa siltä, että keskittymiskyvyssä on nyt puutetta (ja tuo heijastuu sitten kyllä esseetyyppisten tenttien arvosanoihin - ei selkeisiin kysymyksiin kuten montako väriä on sateenkaaressa (7 väriä).
Ensiapu: otat auton/bussin ja menet patikoimaan paikkaan, jossa et ole ennen käynyt. Se voi olla naapurikaupunki, lähiö tai vaikkapa puisto -> happihyppy ja ympäristönvaihdos auttavat. - stemppiä
En suosittele psykiatria. Mene psykologille. Ei kirjoita lääkkeitä.Ja muutenkin on terveempi suuntautuminen kuin psykiatreilla, joille kaatuvat mielisairaiden sun muiden vaikeitten häiriöiden hoito.
- Hazel-
En tällä hetkellä tarvitse vain keskusteluapua, vaan haluan tietää mikä minua vaivaa. Joten psykiatri taitaa olla tällä hetkellä ainoa näistä vaihtoehdoista kenen vastaanotolle mennä.
- hetkonenhetkonen
Hazel- kirjoitti:
En tällä hetkellä tarvitse vain keskusteluapua, vaan haluan tietää mikä minua vaivaa. Joten psykiatri taitaa olla tällä hetkellä ainoa näistä vaihtoehdoista kenen vastaanotolle mennä.
Jos haluat selvittää mikä sinua oikeasti vaivaa niin psykiatrit ovat viimeinen paikka mihin kannattaa hakeutua.
- Hazel-
"Kun itsellä on ongelmia, niin ihmisläheisessä työssä työskennellessä palaa nopeasti puhki. Ongelmiin on helpompi puuttua ajoissa kuin koko elämän ollessa jo umpisolmussa."
Ahdistuksen, itsetunto-ongelmien ym. takia en ole tehnyt vielä alan töitä yhtään. Tämäkin ahdistaa, koska (vaikka alan työllisyys muuten on tosi hyvä) pelkään, etten saa koskaan töitä puuttuvan työkokemuksen takia (ainoa "työkokemus" in harjoitteluista).
Tavallaan tuntuu, että olen antanut asioiden mennä liian pitkälle. Tuntuu, että elämä on jo umpisolmussa. En näe ulospääsyä tilanteestani ja on vaikea nähdä valoa tunnelinpäässä (vaikka tiedän kyllä että se siellä jossain on).
Olisiko ok varata aika esim. Diacorista psykiatrilta? Oon katsellut sieltä sopivia ja löytyi ainakin yksi jolle voisin kuvitella meneväni. Mitä käynnillä tapahtuu? Mitä psykiatri voi tehdä (mahd. diagnoosin jne. lisäksi), ohjata eteenpäin jonnekin muualle? - Hazel-
Kirjoitin ketjun aloitusviestini nopeasti ja aika spontaanisti. Mutta onko se teidän kaikkien mielestä sekavasti/täysin jäsentymättömästi kirjoitettu? (yksi kirjoittaja tässä ketjussa kommentoi näin). Olen aina ollut hyvä kirjoittamaan esim. koevastauksia tenteissä, ei ole ollut ongelmaa, ainakaan arvosanojen perusteella.
- psykodyn.terapiaatakana
Moi! Psykoterapiaan pääsee esim. terv.keskuksen kautta. Kerrot siellä tilanteesi, ohjaavat psykiatrille ja sitä kautta tekevät hoidontarpeen arvioinnin. Voit toki kouluterv.huollon kautta yrittää! Mä kävin kolmen vuoden psykoterapian ja SUOSITTELEN
- psykodynterapiaa
Jostain syystä osa tekstiäni katosi. Tekstisi oli aivan ok; älä sitä murehdi! Ei tänne mitään huippuviilattuja kukaan kirjoita. Suodata hiukan, täällä on niin monenlaista liikkeellä. Nyt on olennaista, että SINÄ saat apua
- Hazel-
Olen käsittänyt ettei psykoterapia sovi kaikille? Esim. itselleni on todella vaikea puhua asioista tai olla oma itseni vieraan ihmisen seurassa.
- Hazel-
Olisiko hyvä mennä ensin otattamaan verikokeet mm. kilpirauhasarvojen takia (kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta voi aiheuttaa täysin samoja oireita joita nyt itselläni on)? Terveyskeskuksen kautta? Opiskelijaterveydenhuollon kautta? (koulusta ehdotettiin tätä, koska olisi hyvä että siellä tietävät tilanteeni jos joudun hakemaan lisää opiskeluaikaa)
Ja jos labrakokeissa ei ole mitään, niin sitten psykiatrille?
En oikein tiedä mistä olisi hyvä aloittaa... Ja kun en ole asioinut terveydenhuollossa vuosikausiin, niin sekin vähän jännittää... - f21
ittellä käyntejä viikottain, ja aluksi olin hiljanen, mutta ku parivuotta ollu saman kanssa juttelemassa, ni on helppo jutella, nykyään on enemmän että ei tiedä enää mistä puhuis, ku tuntuu että kaikki on sanottu :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031625
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781254- 881157
- 1391096
Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras21082Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt5861039- 20970
Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8932Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum12867Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida9751