Mitä tehdä jos kosinta menee pieleen?

Ehkä kannattaa yrittää vielä tiedustella mikä on tämän hetkinen tilanne tuon kammon suhteen, silleen asiallisesti keskustelemalla. Jos on kammoa niin mikä siihen on perimmäinen syy. Onko kumppanisi hyvin hullaantunut sinusta vai onko hän suhteesi epävarma ja kammoaa siksi, ei ole varma haluaako jatkaa kanssasi tulevat vuodet.

Mikäli kyseessä on epävarmuus, jättäisin itse toistaiseksi kosimatta ja miettisin hyvin tarkasti onko suhde oikealla pohjalla laisinkaan, mitä kannattaisi tehdä.
Toisaalta jos epävarmuus/kammo olisi poissa ja tilalla varmuus yhteiselon jatkamisesta pehmittäisin maaperää keskustelemalla vielä syvällisemmin kumppanin mielentilaa kihlojen suhteen ja mahdollisesti kosisin. Ei se maailma kuitenkaan siihen lopu jos rukkaset tulee mutta suhde voi jossakin kohtaa loppua mikä voi olla sinun kannaltasi loppupeleissä hyvä asia vaikka alkuun harmittaisikin.

No, ihmiset ajattelevat tästä kihla/vihki asiasta eri tavoin, toiset haluavat elää ilman sormusta ja toisille, kuten itselleni, oli itsestään selvää että suhde virallistetaan ensin kihla- ja sitten vihkisormuksin. Minulle se on symboli syvästä sitoumuksesta. Voi olla että edellisen suhteeni päättymiseen vaikutti osaltaan se ettei avokki halunnut naimisiin, koin asian niin ettei hän luota minuun ja ilman muuta se syö miestä. Nyt olen kuitenkin onnellinen siitä että rohkeus riitti avoeroon silloin :)

Kyllä nainenkin voi ihan hyvin kosia. Miksi sinun pitäisi odottaa, että mies ottaa asian puheeksi. Kyse on kuitenkin teidän yhteisestä tulevaisuudestanne ja siitä, miten siihen sitoudutte, vai sitoudutteko ollenkaan. Typerintä on roikkua vuosikausia suhteessa, joka ei etene mihinkään.
Miten kosinta voisi pilata suhteenne? Jos mies sanoo ei, ei suhdetta enää oikeastaan ole olemassakaan eikä mitään siihen liittyvääkään.
Nuo kommentit, ettei avioliitossa ole mitään järkeä ovat lapsellisia. Avioliitto on juridinen sopimus, jolla on paljonkin merkitystä esim. perhe- ja perintöoikeuteen.
Ja voihan se olla niinkin, että sinä et ole hänelle se oikea, mutta ei vain saa sanottua sinulle sitä...

Itse en kosisi ennen kuin olen varma toisesta. Sen saa selville ihan muutamalla vitsilläkin heittämällä ilmaan, saa selville mitä toinen elämältä ja yhteiseltä tulevaisuudelta haluaa. Olette seurustelleet vasta niin vähän aikaa että myös se saattaa tehdä kumppanin vielä epävarmaksi.
Uskon että tiedät kyllä milloin se oikea hetki on, kenties vuoden parin päästä, kun ei enää mieleen juolahdakkaan että voisit rukkaset saada. Ei ole kiva myöskään jos joku joutuisi toisen mieliksi sanomaan Kyllä, jos ei halua vain loukata toista ja että pariasuhde jatkuisi.

Onko sen pakko olla ihan erillinen kosintatilanne? Etkö voisi vain pyytää häntä keskustelemaan tulevaisuudestanne ja odotuksistanne ja toiveistanne ja ilmaista siinä, että sinä haluaisit naimisiin (ja ehkä perustella miksi ja kertoa senkin, ettei sinulle ole tärkeää saada suuria häitä)? Ei mitään "etäisesti keskustelua" vaan ihan kunnolla istutte alas puhumaan vain ja nimenomaan tästä asiasta; millaisen tulevaisuuden tahdotte. Jos lopputulemana on, että haluatte samaa asiaa mutta esimerkiksi eri tahtiin, niin tiedätte ainakin puolin ja toisin missä mennään ja voitte pohtia, haluaako toinen odottaa vai kokeeko sen liian epävarmaksi tms.

Jos huomaatte haluavanne molemmat sitoutua virallisesti eli mennä naimisiin, niin silloinhan te olette kihloissa ;)

Ja mitä järkeä tuossa suhteessa sitten on, jos et edes kehtaa sanoa, mitä yhteiseltä tulevaisuudelta toivot?
Mies siis päättää ja määrää suhteen laadun ja nainen siinä sitten vieressä nyökyttelee, vaikka on tyytymätön. Ei oo totta!

Samaa mieltä edellä kirjoitetun kanssa: miksi pitäisi olla erityinen kosinta? Meillä asiasta juteltiin pikkuhiljaa: mitä mieltä avioliitosta noin yleensä ja esim. häiden järjestämisestä.

Lopuksi sitten päädyttiin siihen, että suhde on hyvä ns. laillistaa, ja olihan se samalla ilon aihe itsellemme ja läheisillemme. Etukäteen kerroimme vain parille sukulaiselle, kävimme vihittävinä maistraatissa, todistajina kaksi viraston työntekijää. Ei mitään hosumista eikä humua, mutta nyt ollaan virallisesti liitossa ja toinen toisemme lähiomaiset.

Hyviä neuvoja olet saanut. Minusta kannattaisi unohtaa perinteinen kosinta ja keskustella asiasta. Tuoda selvästi esiin, mitä sinä tulevaisuudelta haluat ja selvittää, onko miehellä samat askelmerkit. Jos, niin silloin tavallaan sovitaan avioitumisesta ilman kosintaa.

Minua ainakin aikoinaan arvelutti, muuttaako avioliitto jotenkin yhteiseloamme. Muuttaako vaimo mielensä lastensaannin tai jonkun muun asian suhteen. Ja alkaako hän mahdollisesti pitämään minua itsestään selvyytenä tai odottaa minun jotenkin muuttuvan.

Kun vaimo sai minut vakuutettua, että yhteiselo tulee olemaan naimisissakin yhtä mukavaa, asia olikin sillä selvä ja menimme sormuksia ostamaan. Onneksi lupaukset ovat pitäneet, koska eroaminen on nykyisin kovin helppoa ja yleistä.

En jaksa lainata kaikkia erikseen, mutta nää on kyllä tosi monipuolisia neuvoja alottajalle (ja miksei muillekin samoja asioita pyöritteleville, tietysti). Oman mielipiteeni tuon tähän soppaan: se kuulostaa aika karulta, kun jotkut sanoo "jos vastaa kosintaan kieltävästi, suhde on ohi." koska voihan se toinen olla vähän puulla päähän lyöty siinä hetkessä ja kieltää vähän niinku ajattelematta. Toisaalta, voi olla vaan sellanen ihminen, joka ei ny periaatesyistä vaan halua naimisiin, nykyään kun seurustella voi ilmankin eikä kukaan kato kieroon, vaikkei oliskaan naimisissa.

Sitten taas se, kun jotku sanoo, ettei tartte mitää erillistä kosintaa, niin tääkin on totta, mutta tässäkin voi olla silleen, että kun keskustellaan eikä varsinaisesti selkeesti päätetä mitään, niin osapuolille jää vähän eriävät käsitykset, että no onko ne ny kihloissa vai ei. Sitten kun se mielestään kihloissa oleva alkaa puhuun jo häiden päivämäärästä, se toinen, joka ei mielestään ole "vielä" kihloissa, säikähtää että mitä helvettiä eihä mistää häistä oo ees puhuttu. :D Siis kun ihmisethän tulkitsee keskusteluita vähän eri tavoin, tyyliin aspergereilla voi olla hyvinki paljo vaikeuksii tajuta "rivien välistä" jotain informaatioo (no mut millä todennäkösyydel toinen sitte on asperger, nii siitähä ei tiiä).

Itelleni kävi silleen, että kun "keskusteltiin" kihloista/häistä, nii mies oli aina vähän että noku ei ny oikeen tiiä. Sitten jossai vaiheessa itse vaan sanoin sille, että kuulepas mies, mä oon ajatellut, että voitais olla kihloissa. Pelkäsin kyl, mitä se tähän reagoi, mutta kyllä se ihan positiivisesti suhtautu ja sanoi "itsekin ajatelleensa" sitä joskus, muttei vaan "ollu hyvää hetkee". :DDDD

On iha normaalii, että jännittää, koska onhan kyseessä iso asia. Joillaki voi olla perheessä tai suvussa tai tuttavapiirissä kasa tosi hienolta kuulostavia "kosintahetkiä" tai vastaavia, niin tuohan se silleen painetta, että pilaako sen oman tärkeen hetkensä sillä, että pamauttaa tommosen kysymyksen vaan yhtäkkii jossai ruokapöydässä ihan tavallisena päivänä.

Olen samaa mieltä niiden kanssa, ettei erillistä kosintaa tarvita. Mies vaikuttaa kertomasi perusteella, että totisesti hän vaivautuisi jostain erillisestä, "virallisesta" kosinnasta.
Ja alitajuntasikin taitaa varoitella kosimisesta, koska kysyt neuvoa täältä, olet epävarma jne.
Olette asuneet jo yhdessä, joten senkin vuoksi vanhanaikainen erilliskosinta olisi todella keinotekoista. Avioliittoon virallisesti astuminen tapauksessanne tulee muuta tietä, kuin sinun kosimisesi kautta. Se tulee itsestään yhteisellä päätöksellä.
Voithan hieman vihjailla avioliitosta leikkimielisesti, mutta kuitenkin niin, että mies voi halutessaan ja sinua loukkaamatta ottaa kantaa ja jopa myöntyä. Mutta ei herraparatkoon mitään erityisiä, järjestettyjä kosintasessioita, siitä kyseinen uros taatusti ottaa pari pykälää taaksepäin.

Moi, kiitos kaikille vastauksista! Enpä jaksa erikseen lainailla ketään, koska kaikilla on niin hyviä vastauksia ja ajattelemisen aihetta! :)

Joo, en alunperin ajatellut mitään tosi "räiskyvää" kosintahetkeä, lähinnä sellaista "mitäs sanot jos ---" tyyppistä keskustelunavausta, mutta kuitenkin silleen selkeästi, ettei asia olisi mitenkään ymmärrettävissä väärin (ettei se luule minun puhuvan vaikka perunoista kun puhunkin kihloista tms.) Olen nyt kuitenkin päätynyt siihen, etten aloita keskustelua aiheesta hänen kanssaan, ennen kuin olen saanut itseni pysymään riittävästi kasassa voidakseni keskustella tulevaisuudesta. Tai tietty -tulevaisuudesta- pystyn keskustella, mutta siis tästä virallistamisesta.. Jospa annan omienkin tunteideni tasoittua vielä hieman, ettei tule tehtyä mitään hätiköityä. :) (En tarkoita, että avioliitto olisi huono päätös, vaan etten "pilaa" sitä tärkeää hetkeä, jona asiasta mahdollisesti sovitaan. :D)

Onko teillä samantyylisest mielipiteet tärkeistä asioista kuten hankitaanko lapsia vai ei (joskus tulevaisuudessa), ostetaanko oma talo vai ollaanko vuokralla, onko kristillinen seurakunta tärkeä kummallekaan, mitkä ovat elämän tärkeimmät perusarvot jne.. Jos nuo lyovät yhteen, todennäkoisesti tulette viihtymään toistenne seurassa hamaan tulevaisuuteen.

Siinä tapauksessa "kosinta" voisi olla yksinkertainen lausahdus: "mitä jos poikkeaisimme maistraatissa laillistamassa tämä yheteisen asumisemme"?
Tuo ei ole uhkaavaa eikä peloittavaa. Vain yksinkertainen toteamus että yhteistä taivalta tullaan jatkamaan. Hiukan korkeammalla tasolla.

Mies voi aina kieltäytyä. Silloin sinulla on hyvä tilaisuus todeta että sovitte niin hyvin yhteen ja todella haluaisit elää laillisesti yhdessä juuri ja vain tämän ihmisen kanssa. Sitten kysäise uudestaan.

Jos yhäkin menee sukset ristiin, sinulla on aina mahdollisuus etsiä toinen mies joka on valmis ymmärtämään laillisen liiton tärkeyden.