Masennuksesta oikeaan elämään

Muutama vuosi sitten tuntemani maailma hajosi pirstaleiksi ja menetin kaiken.
Ainoa asia, mikä silloin esti päättämästä kaikkea ja mennä narun jatkoksi oli Usko Jumalaan.

Nyt vuosia siitä pohjasta olen lopultakin onnellinen ensimmäistä kertaa elämässäni.
Olen vapaa ja en enää pelkää.
En ole enää vuosiin pelännyt kuolemaa ja tuntuisi aika yhdentekevältä vaikka saisi tietää kuolevansa huomenna. (En siis enää halua kuolla, mutta ei minulla ole mitään Isän luokse lähtöä vastaankaan). Minulle on omaisuus ja raha nykyään yhdentekevää. Yritän omistaa vain sen verran, mitä jaksan kerralla kantaa mukanani. Maine ja kunnia ei minua kiinnosta.
En pelkää kuolemaa, en pelkää vankilaa, en pelkää kipua, en pelkää että minulta vietäisiin jotain...
Vasta silloin on vapaa kun ei tarvitse pelätä ja vasta silloin saa kokea aidon ja aidon onnen.

Omaisuus orjuuttaa ihmisen, rakkaus ihmiseen sitoo huoliin, kuolemanpelko tekee hulluksi, pelko aseman ja maineen menettämisestä tukehduttaa.

Kun ei ole enää mitään menetettävää, ainoastaan Rakkaus Jumalaan, mitä maailma silloin enää pystyy tekemään?

Tänään olen saanut syödä, olen saanut käydä Messussa, olen saanut katsella upeita pilviä, mahtavia maisemia, tavata rakastettavia ihmisiä, saan nukkua lämpimässä paikassa. Taas kerran oli upea päivä :)