Libeckin sairaala

Ei Libeckin vuodeosasto eroa muiden terveyskeskuksien vastaavista. Ne ovat usein saattohoitopaikkoja sen jälkeen, kun keskussairaaloissa oli nostettu kädet pystyyn. Terveyskeskukset noudattavat vakavissa sairauksissa keskussairaaloista saamiaan hoito-ohjeita, eivät ne keksi omia. Terveyskeskuksen vuodeosasto on halvempi paikka saattohoidolle kuin keskussairaala ja siksi potilaat siirretään luultavasti lyhentämättä heidän elinaikaansa päivälläkään.

Eri asia on, että kuolema ja sen odotus on voinut näkyä ja kuulua Libeckissä julkisesti vahvemmin kuin joissakin muissa terveyskeskuksissa. Toivottavasti Libeckissä alkavan remontin jälkeen se kätkeytyy rakenteisiin paremmin.

Hyvä aloitus. Tuo Libeckin sairaala on kyllä aika lailla sellainen,että se on se viimeinen etappi.Meille kyllä soitettiin sieltä yölläkin,kun aluksi kyselivät että voiko soittaa .Niitä käytäviä kun kävelee ja katselee huoneisiin,niin kyllä siellä tuntee olonsa aika hämmentyneeksi,kun ihmiset makaavat siellä päivästä ja viikosta toiseen. Osa hoitajista oli tosi mukavia ja läheisiä huomioon ottavia,mutta oli myös hyvin tympeitäkin hoitajia ja lääkäreitä.Ikävin asia siellä oli se,että usein potilas oli tukalassa tilanteessa ja kun hoitaja kutsuttiin paikalle,niin ilme kertoi jo kaukaa,että ei tykätty kun kelloa soitettiin.Yksi hoitaja jopa tokaisi tympeästi,että mitä nyt?? Se ei kyllä ollut mitenkään mukava näin potilaan omaisen kannalta, saati sitten potilaan.

Muisti pettää.. Eikös Libeck ole siinä Terveysalan opiston vieressä?

Joskus on pakko nähdä asiat silmiin. Ensimmäinen käynti sairaalassa äitini jouduttua sinne. Hieno ja iloinen henkilökunta. Sovittiin että voi soittaa milloin vaan.

Itselleni myös jäänyt huono kuva kyseisestä paikasta. Suurinosa hoitajista erittäin tylyä ja tympeitä ulospäin näyttää työhönsä kyllästyneeltä...vois suurimmanosan työntekijöistä laittaa pihalle sieltä ja uusia tilalle jotka kohtelee ihmisiä ihmisinä ja jaksaa olla ymmärtäväisiä sekä ystävällisiä.

Aikalailla tahtoo olla tummahipiäista hoitajaa Libeckissä..

Terminaali.Vanhuus tulee jokaiselle joka riittävän kauan elää.Raskasta työtä,sekavia vanhuksia.On helpotus monelle päästä pois,kuin riutua vuositolkulla sänkyyn sidottuna.

Kaksi asiaa pitäisi korjata Libeckissä:

Kun sienne tulee potilas, joka on jo heikossa kunnossa, mutta pystyy kävelemään ja lukemaan lehdet ja hänet jopa velvoitetaan käymään vessat itse, niin tällaisen potilaan sängyn viereen hoitajien pitäisi huolehtiä kävelyteline.
Sattui nimittäin niin, että omaiseni telineen puuttuessa kaatui ja lonkka murtui muutamaa viikkoa ennen kuolemaa ja se jouduttiin kirurgian puolella leikkaamaan. TURHAA KÄRSIMYSTÄ ja turhia kuluja sairaalalle.

Toinen asia: saattohoidon aloittamiseen ei omaisten kannata antaa lupaa muulloin kuin ke päivinä, sillä sairaalan apteekki on niin hirviömäinen, että se suostuu toimittamaan kipupunppuja vain yhtenä viikonpäivänä osastoille. Omaistamme-luuta ja nahkaa- siis piikitettiin kipulääkkeellä monta päivää ja omainen vahti pelon ja säälin sekaisin tuntein rakastaan, liikehtiikö hän siihen malliin, että kipu n saanut voiton ja lähti anelemaan piikittäjää.Kipupumppua olisi vain omaisen tarvinnut painaa vastaavana hetkenä.

Kipupumpputilanteesta meille kerrottiin osastolla lääkärin toimesta, joten tämä ei ole tyhjää parjausta vaan tosiasia.

Oon mä juonut viinii Wienissä
Monta pitkää kylmää Libeckissä
Niiden juomiseenkin vain on syy
Peggyssä.

Olisko G.Libec nähnyt tälläisenä perustamansa sairaalan tulevaisuuden?

Tämäkin ikivanha ja loppuun kaluttu aihe on syytä siirtää "ikuiseen arkistoon",
hah hah haaa!!!...

No kokkolalaiset on niin hemmetin tyhmiä ihmisiä että sallivat vanhusten ja muiden ihmisten kärsimyksen. Ulkomaalaisia lääkäreitä,joiden kanssa kommunikaatio ei toimi. Olen hoitajana siellä ja ärsyyntynyt touhusta. Olen hakenut paikkaa ambbariin. En kotoisin Kokkolasta,luojan kiitos.

Libeck itse varmasti pyörii haudassaan,kun tälläisen annetaan jatkua. Kerran tulin siinä hissien kohdalla jotain terastamotyöntekijää vastaan niin työnteli menemään vaan sänkyä jossa lakana päällä ja veri tippuu pitkin lattioita,sanoin asiasta. Että verta tippuu lattialle,niin paperilla se alkoi hinkata lattiasta niitä verijälkiä. Sotki sitten vielä itsensä vereen ja kun enimmät veret pyyhkäisi,niin ei muuta kun matka jatkui. On kyllä melko hamppeja töissä. Tietysti joku SOS. TT. än linnasta roudattu salarakas suojatöissä.

Mun mies palassi elävien kirjoihin Libeckistä. Mutta kyllä ne pari viikko siellä oli karmivia nuorehkolle miehelle. Paskan haju oli jotakin karmivaa...

Minulle on jäänyt paha mieli kyseisestä paikasta meidän mummun kuolemaan liittyen. En halua täällä kirjoittaa yksityiskohtaisemmin. Siitä on jo kauan aikaa, mutta en vain voi unohtaa. Vieläkin nousee välillä katkeruus pintaan. Tulee sellainen tunne, että ihmisarvolla ei ole enää mitään väliä siinä vaiheessa, kun tuonne joutuu.

Myöhemmin olen käynyt muita läheisiäni katsomassa ja saanut hyviäkin kokemuksia ja kohdannut ystävällisiä hoitajia. Mutta onhan se ankea ja masentava paikka. Sekä henkisesti että ulkoisesti.

Omaiset ei usein ymmärrä että tk:ssa ei tehdä taikoja, ei parannetta kuoleman sairaita. Omaisilla on usein kohtuuttomia toiveita, ja se on ymmärrettävää toisaalta, mutta pitäisi ymmärtää myös elämän normaalia kulkua. Usein onaiset haluavat loppuuna asti että tehohoidetaan ja tehdään kaikki mahdollinen, vaikka potilas itse haluaisi jo saada rauhan. Ja monille se onkin se viimeinen lepopaikka, oli kyseessä sitten vanhus tai vakavasti sairas nuorempi ihminen. Siellä hoitajat tekevät ihan järjettömän kovaa työtä, vähän henkilökuntaa ja paljon potilaita. Omaisten kanssa pidetään jatkuvasti yhteyttä puolin ja toisin, usein vain sattuu niin että niitä omaisia ei sitten olekkaan jotka tulisivat potilasta katsomaan tai haluaisivat osallistua. Jos varoja ei ole tarpeeksi, se ei ole kyseisessä paikassa työskentelevien syy. Lääkäreissä tosin olisi toivomisen varaa!

Olkaa kiitollisia että on myös niitä tummempia henkilöitä, jotka hoitaa omaisianne kun pula monissa paikoissa on suuri, ja tutkimusten mukaan monet suomalaiset sairaanhoitajat haluavat heti valmistumisensa jälkeen vaihtaa alaa, koska on niiiiiiin kovin rankkaa se tämä työ.

Käykää ihmiset katsomassa niitä lähimmäisiänne jotka ovat sairaalassa, kukaan ei voi moittia ja haukkua hoitoa kun kerran käy. Toivoisin että suomessa otettaisiin mallia monista muista maista, että perhe ja läheiset otettaisiin mukaan hoitoon. Se että monet potilaat on yksinäisiä, ei ole hoitajien syy.

Perushoito on aivan omaa luokkaansa verrattuna vanhainkoteihin tai sairaalan osastoihin. Ymmärtäisitte sen jos pääsisitte näkemään vähän enemmän ja kävisitte katsomassa esimerkkejä kuinka kliinistö esimerkiksi sairaalassa hoitotyö on.

Ps. Sehän ei ole enää ollut Libeck herran aikoihin.

Meidän pappa kuoli Libeckissä hiljattain. Ystävälliset, empaattiset hoitajat ja ihana lääkäri. Jäi hyvä muisto viimeisestä käynnistä, kun oleskelutilassa oli hengellinen laulutilaisuus ja istuttiin siinä papan sängyn vieressä. Kiitos osasto 2! Samoin sisareni kuoli kaksi vuotta sitten Libeckissä syöpään. Oli saattohoidossa reilun viikon. Olimme koko ajan vuorotellen hänen luonaan. Osastoa en muista, mutta hyvä muisto jäänyt siitäkin. Ihmisiähän hoitajatkin ovat ja ihmisillä on myös huonoja päiviä. Ja muistetaan me omaisetkin, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.