Suomen rangaistus käytännöt

Korjaus: tuomio istuimet

Antais vaan kaikesta rikollisuudesta rangaistuksena kuoleman tuomiot nii rikolliset alkais miettimään kannattaako tehdä rikoksia enään.

en ymmärrä yhtään minäkään ,mitä hän ne siellä oikeus tieteellisessä tiede kunnassa opettavat ,kun kaikki oikeus oppineet päästävät turhat johtajat ja virka miehet ym kuin koiraveräjästä

Jarppa korjaa tämän asian. Huoli pois! Kuolemantuomio astuu voimaan kenties 2017.

Telotustavoiksi on kaavailtu:

-Hirttäminen (törkeä varkaus, törkeä kavallus. törkeä petos jne.).
-Polttaminen (tuhopoltto, uskonrauhan rikkominen)
-Mestaus (tappo, törkeä kuolemantuottamus, raiskaus, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, maanpetos, valtiopetos jne..)
-Hirttäminen, repiminen ja paloittelu (Murha, Terroristeessa tarkoituksessa tehty murha, Törkeä maanpetos, törkeä valtiopetos)
-Teilaaminen (Törkeä raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, muut terrosmirikokset)
-Ristiinnaulitseminen (törkeä ryöstö, merirosvous)
-Hukuttaminen (Törkeä ympäristörikos)
-Ampuminen (tietyt sotilasrikokset).

Aloittajan kysymys on aiheellinen.

Ajatellaan, että yhteiskunnan tehtävä on kasvattaa ja kouluttaa kansalaisistaan kykeneviä ja tuottavia toimijoita yhteiskuntaan. Kun yksilö toimii yhteiskuntaa, sen järjestystä ja kansalaisen etuja vastaan, on yhteiskunta tehnyt virheen tämän yksilön kohdalla.

Yhteiskunnalla on vastuu ja luonnollisesti sen täytyy korjata tämä maanantaikappale ja tehdä hänestä jälleen yhteiskunnan tuottava jäsen. yhteiskunta ei kasvata yksilöitään väkivalloin vaan ohjaamalla.

Tämän näkemyksen mukaan yksilöä ei tule rangaista, koska vika on yhteiskunnan. Yksilö on ajautunut väärille raiteille ja hänet tulee vain ohjata kaikille hyödylliseen suuntaan. Kun näin on tehty, on lopputuloksena menestystä yksilölle ja kukoistusta yhteiskunnalle.

Tämä ajatusrakennelma ei kuitenkaan ota huomioon hyvitystä mitä uhrin puolelta vaaditaan. Uhri ei toivo rikkojalleen menestystä vaan vastaavaa kärsimystä kuin on itse kokenut, korkoineen.

Tasapainoisessa yhteiskunnassa, jossa mekin elimme muutamia vuosikymmeniä, tämä käsitys toimi. Ryyppykaverinsa sillan alla surmanneelle tuomittiin maksimissaan "elinkautinen" tai muodollinen kymppi. Kiven sisässä vietetyt muutamat vuodet raitistivat sillanalusia nuohonneen tappajan ja opettivat hänelle yhteiskuntakelpoisen ammatin. Kukaan ei kaivannut uhria taikka puhunut hänen puolestaan. Tilanne oli win-win molemmin puolin, eli rikoksen tekijän ja yhteiskunnan.

Rikokset, varsinkaan väkivaltarikokset, eivät nykyään tapahdu enää lähipiirissä vaan uhriksi voi joutua ihan syyttömänäkin. Onko uhrin vain nieltävä oma kokemuksensa ja ajateltava yhteiskunnan parasta?

Minusta tuomioiden pituudet ja niiden suorittamisen pituus käytännössä ovat loukkaus sekä uhrin että yleistä oikeuskäsitystä vastaan. Vuoden ja parin kuukauden istuminen törkeästä raiskauksesta tai pahoinpitelystä on loukkaus ja rikos kenen tahansa oikeustajua vastaan.

On selvää, että oikeutta tullaan hakemaan omin voimin, mikäli tämä käytäntö jatkuu.

Ottaen huomioon koko oikeusjärjestelmän tarkoituksen, ettei oikeutta lähdettäsi omakätisesti hakemaan ja jakamaan, ei tämä käytäntö enää toimi.

Kun kerran yhteiskunta ei voi suojella läheisimpiämme, tulisi sen ainakin rankaista tuntuvasti heitä vastaan rikkoneita. Mikäli tasapainoa ei saavuteta, on verikosto jälleen arkipäivää. Huomatkaa, lepsu tuomiokäytäntö edesauttaa myös kostamiseen ryhtymistä.

Tuomiot eivät ole todellinen pelote enää kenellekään.

Joo, kuoleman rangaistukset kaikille ja sillä isän maa nousuun. Sähkö tuoli tai myrkky ruisku, semmoisiahan yhdys valloissakin käytetään.

No sitten asiaan ja pieni "reality check" kaikille. Tuomarit antaa tuomionsa vallitsevan lain mukaan. Tuomarit eivät lakeja Suomessa säädä, sen tekevät demokraattisesti valitut kansanedustajat. Eli jos kansalla on valittamista tuomioista, pitää valitus kohdistaa kansanedustajiin. Ts. niihin päättäjiin, jotka olemme itse päättävään asemaan äänestäneet. Ei tuomarit voi noin vain ykskaks päättää, että nyt aletaankin antaa paljon kovempia rangaistuksia.

Koska tavallisten kansalaisten "oikeustaju" on mitä sattuu. Eli juuri sitä oman käden oikeutta joka on kaiken pahan alku ja juuri. Kuolemantuomiot lisäävät henkirikoksia eivätkä vähennä niitä. Kuolemantuomiot ja pitkät vankeudet vain antavat rikollisille enemmän syytä tehdä rikoksia koska miksi kunnioittaa yhteiskuntaa joka istuttaa linnassa kymmeniä vuosia ja teloittaa. Vankeus myös katkeroittaa yhteiskuntaa kohtaan ja laitostaa.

Kuolemanrangaistuksia ei ole lakituvissa jaettu maailman historiassa ikinä niin paljon, että niillä olisi ollut jotain vaikutusta sosiaaliturvaan taikka sairaista huolehtimiseen.

Natsisaksassa ja Stalinin Neuvostoliitossa käytettiin moderniin sivistysvaltioon nähden kuolemanrangaistusta usein. Voinemme olla yhtä mieltä, että tuomioistuimet eivät olleet mainituissa valtakunnissa riippumattomia, johtuen poliittisesta vaikuttamista ja suoranaisesta painostamista.

Tuomioistuin noudattaa kaikessa ratkaisutoiminnassaan lakia. Laki määrittää, milloin kuolemanrangaistus on aiheellista langettaa.

Tuomioistuimen langettama kuolemanrangaistus ei ole rodunjalostamista taikka poliittista mielipidevaikuttamista saati sitten sosiaalimenoista säästämistä.

Ihmisillä on oikeudenmukaisuuden käsitys. Rangaistuksien osalta tämä käsitys on muuttunut aikojen saatossa.

Jokaisessa yhteiskunnassa on pieniä sosiaalisia ongelmia toimeentulosta, eriarvoisuudesta ja sopeutumattomuudesta johtuen. Näitä ongelmia on äärimmäisissä tapauksissa hoidettu kuolemanrangaistuksella, kuten esimerkiksi Iso-Britanniassa, jossa varkaat saatettiin hirttää vielä pari vuosisataa sitten.

Kaikki rikollisuus ei kuitenkaan johdu yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta taikka yksilön joko fyysisestä taikka henkisestä sairaudesta. Liikkeellä on voimia, joiden motiivi väkivaltaan on yhteiskuntajärjestyksen rikkominen, sen ajaminen kaaokseen taikka väkivalta silkasta nautinnosta.

Tuomioistuinten jakamat rangaistukset antavat käsityksen sallittavuuden rajoista. Murhaaminen on sallittua, mutta siitä pitää maksaa elinkautisella vankeudella, joka kestää noin 15 vuotta. Ohikulkijan pahoinpitely on sallittua, se maksaa tuloista riippuen noin 120-1000 euroa. Raiskaaminen on sallittua, se maksaa oikeastaan ei mitään, jos tuomio annetaan ehdollisena.

Pommi-iskut, vallankumous, riippuu onnistuuko tavoitteissaan, mutta nykyisellään saanee tuomion tuhotyöstä ellei iskulla ole ihmisuhreja. Taitaa olla tuomio kärsitty jo ennen kuin sitä on annettukaan.

Kuolemanrangaistuksen vastustaminen on pitkälti sotien jälkeisen länsi-Saksan perua. Kaiken tämän humaanisuuden taustalla on, ettei kiinni jääneitä natseja hirtettäisi.

Huomattakoon, ettei tavallinen kansa ole koskaan ymmärtänyt lepsua tuomiokäytäntöä vaan on aina vaatinut päitä vadille.