(sinetti) Kiitos ja Kunnia Herralle, Jeesukselle Kristukselle!
1.10. näkykuva valkoisesta alttarista ja lähemmin sen taustalla olevasta ikkunasta. Monesti siinä on suuri alttaritaulu, mutta näyssä oli ikkuna ja se oli upotettu kaaren muotoiseen syvennykseen, joka oli lattiasta kattoon ja tuo ikkuna oli kaaren sisällä myös lattiasta kattoon, eli hyvin korkea. Mitään koristeita ei sen enempää ollut, mutta silmiin pistävää juuri tuossa ikkunassa oli sen kapeus. Se kapeana ja korkeana kohosi kattoon asti ja se oli kaikessa yksin kertaisuudessaan kaunis tuon kaaren sisässä … Mietin mitä tuo voisi tarkoittaa ja mieleeni nousi meidän uskon tiemme joka on hyvin kapea. Laajalla tiellä kulkevat tallaavat tätä maailman tietä, niinpä tuo ikkuna kertonee samaa asiaa, ehkä uskon tietä silmäimme edessä, sillä ikkunasta me katselemme asioita, minulle nousi sanan paikka, Psalmit 91, ja etenkin jae 7:
PSALMIT 91
1. Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
2. se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".
3. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.
4. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.
5. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
6. et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.
7. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
8. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. -
9. Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.
10. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
11. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
12. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.
13. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. -
14. "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
15. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
16. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."
* * *
Kapeaa uskon tietä kulkiessamme, meidän tulee siis kulkea suoraan eteenpäin ja katse kiinnittyä Herramme, Jeesuksen Kristuksen kasvoihin, oli olosuhteet sivullamme vaikka mitä, Jeesus Kristus on alttarimme.
Aamen.
Näky - "Uskon tie on kapea"
33
90
Vastaukset
- sinettisormus7
Myös tämä Sananpaikka nousi mieleeni, tähän yhteyteen, sekin kertoo uskon tiestä:
JESAJA 35
1. Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin
lilja.
2. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.
3. Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet.
4. Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät."
5. Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat.
6. Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.
7. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.
8. Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan.
9. Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.
10. Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.- 3421423
234
- 324231
4213342
- sinettisormus7
LAINAUS:
Jumala antaakin meille jokaiselle lupauksen:
”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut;sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta.” (Jes. 43:1-3)
Tämä lupaus rohkaisee meitä suuresti mutta samalla joudumme huomaamaan, että Herra ei lupaa siinä vapautusta tulelta eikä tulvavesiltä. Sen sijaan Hän lupaa olla meidän kanssamme niiden keskellä. Siellä tulvavesien ja tulen keskellä Hän kouluttaa poikiaan ja tyttäriään Kristuksen kaltaisuuteen.
Muistathan kertomuksen opetuslapsista yksin myrskyisellä järvellä ilman Jeesusta? (Matt. 14:22-33.) Heidän veneensä oli myrskyn heiteltävänä läpi yön. Jossain vaiheessa aamun lähestyessä Jeesus tuli heidän luokseen kävellen veden päällä. Ensimmäiset sanat, jotka Jeesus sanoi, olivat rohkaisun sanat opetuslapsille: ”Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää pelätkö.” Jeesus ei siis tyynnyttänyt ulkoista myrskyä ensin vaan opetuslasten sisäisen myrskyn, jonka pelko sai aikaan.
Kristuksen sanat ”Minä se olen” merkitsevät kirjaimellisesti käännettynä ”Minä Olen”. Tämä on jumalallinen ilmaisu – Jumalan itsensä iankaikkinen nimi. Tullessaan opetuslasten avuksi, Jeesus ilmaisi olevansa ajan ja olosuhteiden rajojen ulkopuolella. Näin Hän julistaa olevansa aina kaikkien opetuslastensa ulottuvilla. Hän on Jumala meidän kanssamme, aikojen loppuun asti.
Niinpä Jeesus tulee edelleen auttamaan opetuslapsiaan – sinuakin. Hän ilmaisee itsensä meille aikamme myrskyissä, uhmaten tilanteita ja olosuhteita, jotka näyttävät meistä mahdottomilta. Hän voi auttaa meitä kaikissa tilanteissa.
Koska Kristus on voimallinen tulemaan luoksemme juuri tällä hetkellä, voimme vaientaa sydämiämme kalvavan epäuskon. Sinäkin voit katsoa läpi myrskyn, kunnes tunnet Hänen läsnäolonsa ja kuulet sisimmässäsi Hänen rauhoittavan äänensä: ”Minä se olen; älä pelkää!”.
Jeesuksella on sydämellään kuitenkin jotain enemmän kuin vain rauhoittaa mielesi. On yksi asia luottaa siihen, että Kristus voi tyynnyttää myrskyn ympärilläsi mutta on toista jättää se ainoakin turvalliseksi koettu vene ja uskaltautua Herran kanssa veden päälle.
Juuri tällaisissa tilanteissa, myrskyisän tuulen ja meren keskellä, on se taivaallinen luokkahuone, jossa Jumalan Poika haluaa tehdä seuraajiensa uskon täydelliseksi.
Jeesus ei tullut vain lohduttamaan meitä ja helpottamaan olosuhteiden painetta – Hän tuli tekemään meistä täydellisiä. Tätä päämäärää kohti Hän vie sinuakin, jos vain annat Hänelle siihen luvan. Nähdä täydellisyys Kristuksen päämääränä meitä varten on todellakin katsoa toisenlaiseen Jumalan ulottuvuuteen. Luonnollisella näkökyvyllä ei sitä voida havaita.
Siksi meidän tulisi katua sitä, että olemme niin usein tehneet itsellemme (ja toisille) kuvan sellaisesta Vapahtajasta, joka ei kohtaa syntiämme tai haasta epäuskoamme. Tällainen kuva on itse asiassa epäjumalan kuva ja on siksi väärä kuva Jumalasta.
Jos haluamme todella tuntea Hänet, meidän on hyväksyttävä omalla kohdallamme tämä iankaikkinen totuus: Jeesus Kristus on peruuttamattomasti sitoutunut muuttamaan meidät täydellisesti – oman kuvansa kaltaisuuteen.
Myrskyävällä järvellä Pietari oli opetuslapsista ainoa, joka reagoi tilanteeseen uskolla. Hän nojautuu veneen reunan yli, katselee pimeään yöhön veden pärskeiden halki ja huutaa Jeesukselle: ”Jos se olet sinä Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten”. Ja Jeesus vastaa ja kutsuu opetuslastaan: ”Tule!”
Pietari heilauttaa itsensä reunan yli ja silmät kiinnitettynä Jeesukseen hän pudottautuu veneestä, heittäytyen koko painollaan sekä alaspäin vajoavien jalkojensa että ylöspäin kurottautuvan uskonsa varaan.
Ja mahdoton tapahtuu: Pietari seisoo vyöryvien aaltojen päällä ja alkaa kävellä Jeesusta kohti.
Pietarin paino ei itse asiassa levännyt veden päällä, eikä edes hänen oman uskonsa päällä vaan hän seisoi Kristuksen sanan perustuksella: ”Tule!”
Pietari ymmärsi, että jos Jeesus käski hänen tehdä jotakin mahdotonta – jopa kävellä myrskyävän veden päällä – käskysana sisältäisi myös sen voiman, jonka varassa hän voisi toimia.
Kuitenkin meni vain hetki ja Pietarin usko järkkyi. Hän irrotti katseensa Jeesuksesta ja siirsi sen myrskyvään järveen – ja alkoi vajota. Jeesuksen reaktiossa on nähtävissä jotain odottamatonta, joka samalla paljastaa meille Hänen todellisen luontonsa ja perimmäisen tarkoituksensa. Jeesus ei kehunut tai onnitellut Pietaria, vaan nuhteli häntä. Me ehkä ajattelisimme, että nyt Jeesus oli vähän tahditon eikä ottanut olosuhteita huomioon.
Oliko Jeesus vihainen? Ei ollenkaan. Mutta totuus on se, että Jeesus oli vakaasti päättänyt saattaa Pietarin ja muut opetuslapset täydellisiksi. Siksi hän nuhteli Pietarin epäuskoa. Samalla Jeesus ojensi kätensä ja tarttui häneen. Mikä ihana kuvaus!
* * *- sinettisormus7
Kukaan ei ojentanut kättään Jeesukselle, kun hän joutui keskelle myrskyä (eli Jumalan vihaa). Se hinta hänen oli maksettava meidän uskonpuutteestamme. Mutta juuri siitä syystä Jeesus pystyy tänään ojentamaan pelastavan kätensä sillekin, joka tietää itsellään olevan liian vähän uskoa.
- 43522334
sinettisormus7 kirjoitti:
Kukaan ei ojentanut kättään Jeesukselle, kun hän joutui keskelle myrskyä (eli Jumalan vihaa). Se hinta hänen oli maksettava meidän uskonpuutteestamme. Mutta juuri siitä syystä Jeesus pystyy tänään ojentamaan pelastavan kätensä sillekin, joka tietää itsellään olevan liian vähän uskoa.
235
- 423324
423
- gfhfshh
gdshghfggf
- sinettisormus7
Tässä vielä hyvä ja osuva löytö.
LAINAUS:
Tule ja katso
"Ja Filippus oli Beetsaidasta, Andreaan ja Pietarin kaupungista. Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: 'Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista'.
Natanael sanoi hänelle: 'Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?' Filippus sanoi hänelle: 'Tule ja katso'."
Joh. 1:44-46 [kr92] [kr38]
Elämme ennakkoluulojen ajassa, jossa monet ennakkoluulot kohdistuvat myös uskoviin ja heidän 'vanhanaikaisiin' asenteihinsa. Uskovilta kysytään, mitä mieltä olemme tästä ja tuosta. Yleisesti udellaan mielipiteitämme eettisiin kysymyksiin liittyen ihmisen seksuaalisuuteen, tasa-arvoon ja elämän kunnioittamiseen.
Monia kiinnostaa, miten kristillinen teologia suhtautuu joihinkin ajankohtaisiin kysymyksiin tai uutisaiheisiin. Ikävä kyllä kysyjälle on monesti täysin toisarvoinen raamatuntulkitsijan perimmäinen kysymys siitä, miten suhtautua Raamattuun ja millaiseen asemaan asettautua itse siihen nähden.
Uskovat ovat Raamatun tulkitsijoita. Tulkitsijoina oleellisin kysymys on juurikin kysymys siitä, että annammeko Raamatun puhua meille vai päätämmekö itse tulkitsijoina, mitä Raamattu saa sanoa ja mitä ei. Luemmeko Raamattua itsemme mukaan lukien vaiko vain toisille?
Monesti Raamattuun nojaava vastaus tai käytännön sovellus ymmärretään väärin paljolti sen vuoksi, että kysyjä katsoo asiaa uskon ulkopuolelta voimatta täten sisäistää uskovan elämässä vallitsevia periaatteita samalla tavoin, miten uskova kokee.
Sanomamme kannalta on ikävää, että moni kannastamme kiinnostunut tahtoo selvittää näkemyksemme pysytellen itse ulkopuolella, eli katsoen asiaa ulkopuolisen silmin. Uteliaita kyselijöitä yhdistää ainakin seuraavat seikat:
Kysyjä jättäytyy ulkopuolelle ja toivoo saavansa vain tietoperäisen ja ymmärrettävän selityksen.
Tahdotaan selvittää asia osallistumatta prosessiin, josta vastaus syntyy.
Kiinnostus loppuu, jos vastauksen selvittäminen vaatii osallistumista.
'Kuivaharjoittelu' ei anna syvää ymmärrystä
Lähtökohtana uskon ja uskonelämän totuuksien ymmärtämiselle ulkopuolisuus ja pelkkä tietoperäinen kiinnostus ei useinkaan johda mihinkään muuhun kuin ennakkoluuloihin. Uskova ei näet elä tietämisestä tai näkemisestä, vaan uskosta ja osallisuudesta Jumalan synnyttämään uutteen elämään.
Uskon, uskovan tai edes pelkkien uskontotuuksien ymmärtäminen ulkopuolelta käsin on 'uskomattoman' hankalaa - jopa mahdotonta (1. Kor. 2:10). Se on kuin lukisimme mainosta, jossa kerrotaan mainostettavasta tuotteesta ja muodostaisimme kerrotun perusteella käsityksemme tuotteesta. Tai lukisimme laitteen käsikirjaa näkemättä koskaan tuotetta ja taas muodostaisimme kuvan siitä itsellemme - vain käsikirjan perusteella.
Voisimmeko käsikirjan luettuamme sanoa hallitsevamme tuotteen käytön tai jopa tuntevamme sen toiminnan tarkalleen? Pelkän mainoksen tai oppaan lukemallako meistä tulisi laitteen taitajia ja ammattialaisia? Siis koskaan näkemättä tai koskematta tuotteeseen luonnossa...
Muistan itse armeijan aliupseerikoulusta, kun opiskelimme teoriaa asehaaramme erityistaitoihin liittyen. Pänttäsimme ulkoa monia käytännön yksityiskohtia ja tarvittavia lähtötietoja. Kirjoissa oli toki joitain kuvia laitteista ja niissä selitettiin sangen perusteellisesti, miten piti toimia missäkin tilanteessa ja miten jokin asia tehdään.
Näitä me luimme ja pänttäsimme viikkojen ajan. Teoria sinänsä palveli kokonaisuutta - mitä tuli periaatteiden sisäistämiseen. Sen sijaan moni yksityiskohta jäi täydelliseksi mysteeriksi, koska asiaan ei ollut mitään reaalimaailman kiinnekohtaa teorialle.
Kun sitten teoriajakson jälkeen ensimmäistä kertaa pääsimme käytännön harjoitukseen, jossa paitsi näimme laitteet myös pääsimme niitä itse kokeilemaan, moni mystinen ja vaikea asia muuttui luonnolliseksi ja järkeenkäyväksi. Osallisuus toimintaan antoi myös näkemystä siihen, mikä loppuviimeksi kaikesta ulkoa opitusta oli arvokasta ja mikä oli täysin tarpeetonta nippelitietoa.
Ja mistä tuli tämä muutos? - Kyse oli yksinkertaisesti näkökulman muutoksesta. Se mikä aikaisemmin oli aavistettua ja etäistä, oli muuttunut kokemuksen kautta uudeksi maailmaksi, joka oli ymmärrettävä ja selkeä.
Samasta asiasta on kyse myös suhtautumisessa seurakuntaan, Raamattuun, uskoviin ja ennen kaikkea Jumalaan - Jeesukseen Kristukseen. Niin kauan kuin Jumala on etäinen ja oman elämänkokemuksen ulkopuolella, on mahdoton nähdä hänet oikein:
"Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet." (Joh. 1:18)
Siinä hetkessä, kun ihminen uskaltautuu käymään sisälle Jumalan maailmaan, näkökulma muuttuu. Moni entuudestaan outo 'uskovien friikkien juttu' muuttuu ymmärrettäväksi ja jopa rakkaaksi elämän totuudeksi.
jatkuu .....- sinettisormus7
Filippuksen esimerkki
Armeijakokemuksestani otetun esimerkin myötä tahdon kutsua sinut mukaan lyhyeen tekstiini Johanneksen evankeliumista, missä tämä sama perustotuus osallisuudesta uskoon todellisen ymmärryksen perustana käy konkreettisesti ilmi.
Raamatunpaikka sijoittuu aikaan, kun Jeesus kutsui ensimmäisiä opetuslapsiaan seuraamaan häntä. Tekstiotteen päähenkilö on Filippus. Hän on eri henkilö kuin Apostolien teoissa mainittu diakoni Filippos, joka tapaa etiopialaisen hoviherran (Ap. t. 8:26-40).
Tämä Filippus oli yksi apostoleista. Tekstin tapahtuma on siinä mielessä ainutlaatuinen, että tapaamme siinä ensimmäisen kristityn evankelistan / lähetyssaarnaajan:
"Ja Filippus oli Beetsaidasta, Andreaan ja Pietarin kaupungista. Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: 'Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista'.
Natanael sanoi hänelle: 'Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?' Filippus sanoi hänelle: 'Tule ja katso'." (Joh. 1:44-46)
Tekstiä edeltävässä jakeessa kerrotaan kuinka Filippus itse kohtasi Jeesuksen, vakuuttui hänestä ja lähti seuraamaan häntä (Joh. 1:43). Nyt Filippus oli matkan päällä ja tapasi mahdollisesti hänelle jo entuudestaan tutun Natanaelin, joka hänkin oli valveutunut juutalainen, joka odotti messiasta tulevaksi.
Filippus kertoi omasta löydöstään hyvin henkilökohtaiseen tapaan. Hän ei aloittanut teoreettisesti perustelemaan Jeesuksen messiaanisuutta, vaan yksinkertaisesti kertoi kohdanneensa nasaretilaisen Jeesuksen, joka oli vakuuttanut hänet itsensä ("Me olemme löytäneet sen...").
Tähän Natanael vastasi epäillen, mutta hyvin valveutuneesti vastakysymyksellä: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?'" Natanaelin kysymys ei ollut saivartelua, vaan asianmukainen kysymys, sillä messiasta ei odotettu Nasaretin suunnalta, vaan Juudeasta (Jer. 33:14-15). Filippus ei ilmeisesti tiennyt sen enempää kuin Natanaelkaan, että Jeesus oli syntyisin Juudan Betlehemistä.
Natanaelin kysymykseen olisi toki voinut vastata alkamalla perustelemaan Natanaelille Jeesuksen sukuluetteloista tai kirjoituksista, miten Nasaretin mies oli kelvollinen Vanhan testamentin messiaaksi. Filippus ei kuitenkaan tehnyt niin.
Filippus sen sijaan tiesi, että hänellä oli jotain näytettävää. Hänellä oli jotain sellaista, mikä itsessään vakuuttaisi teologisesti valveutuneen Natanaelin. Saattoihan olla, että Natanael oli pätevämpi juutalaisteologi kuin Filippus.
Filippus valitsi sanoa Natanaelille sanat "Tule ja katso". Hän ei alkanut perustelemaan Jeesuksen messiaanisuutta kirjoituksin tai kertomaan itsestään, vaan kehotti Natanaelia osallistumaan - lähtemään liikkeelle yhdessä Filippuksen kanssa ja kohtaamaan Jeesuksen itse.
Filippus johdatti Natanaelin tapaamaan Jeesusta ja tekemään samat päätelmät Jeesuksesta, jotka hän oli tehnyt jokin aikaa aikaisemmin. Filippuksen 'katsomista' tarkoittava sana sisältää myös ajatuksen tuntemisesta. Filippus kutsui Natanaelia tulemaan mukaansa, katsomaan ja tuntemaan Jeesuksen.
Ystävä ystävälle
Tässä on muuten loistava kuva ystäväevankelioinnista. Tuskin Natanael olisi lähtenyt Filippuksen mukaan, ellei hän olisi tuntenut Filippusta entuudestaan kelpo kaveriksi. Filippus puolestaan ei sanonut "Mene ja katso", vaan "Tule ja katso". Hän kutsui Natanaelin mukaansa ja vei hänet Jeesuksen luo.
Väitän, että edelleen tässä on juurikin yksi parhaista tavoista tavoittaa uusia ihmisiä evankeliumille - ottaa heidät mukaansa ja saattaa heidät osalliseksi samasta Jeesuksesta, joka on kerran vakuuttanut meidät itsemme.
Filippus tiesi, että hänellä on todella jotain näytettävää. Hän tiesi, että vain saattamalla Natanaelin osalliseksi samasta kokemuksesta Jeesuksen yhteydessä, hän saattoi vakuuttaa toverinsa. Olisi ollut turha alkaa puhua häntä Jeesuksen seuraajaksi - jos Filippuksella ei olisi ollut mielestään jotain näytettävää.
Ei vain kerrottavaa, vaan enemmän
Tarkoitanko, että ihmiset kääntyvät, jos he pääsevät mukaan seurakuntaan tai omaksuvat jotain Raamatusta? - Ei, tarkoitan, että todellinen evankelioiminen on sitä, kun näytämme lähimmäisellemme Kristuksen. Kukaan meistä ei ole tullut uskovaksi muutoin kuin kohtaamalla Jeesuksen Kristuksen omassa elämässään tavalla tai toisella.
Filippus ei vienyt Natanaelia synagogaan lukemaan kirjoituksia. Hän ei pyytänyt Natanaelia katsomaan itseään, vaan hän pyysi Natanaelin mukaansa katsomaan Jeesusta, joka kerran oli vakuuttanut jo Filippuksen itsenkin.
jatkuu.... - sinettisormus7
Tehtävämme on näyttää ihmisille Jeesus. Tuoda heidät hänen luokseen kokemaan saman, mitä olemme saaneet kokea. On sääli, jos Jeesus Kristus ei ole näytettävissä seurakunnassa tai meidän omassa elämässämme. On todella sääli, jos tunnemme Jeesuksen vain kuulopuheilta, emmekä voi sanoa Filippuksen tavoin "Tule ja katso!".
Jeesuksen kohtaamiseen ei tarvita erityisiä puitteita, tarvitaan vain Jeesus itse, jonka luo me lähimmäisemme tuomme. Ja jos Jeesus saa hallita meidän elämässämme, niin totta vie meillä on jotain näytettävää; Hän on Jeesus.
Tule ja katso!
Usko alkaa osallistumisesta. "Tule ja katso" on osallistumista. Kuten aiemmin totesin, katsominen ei ole vain etäistä tarkkailua, vaan tuntemista. Tuleminen on uskaltautumista lähelle ja katsominen on tuntemista.
"Tule ja katso" on jotain näytettävää, mutta myös jotain, minkä ihminen kokee ja voi löytää omakseen. Me pyydämme ihmisiä osallistumaan - laittamaan itsensä likoon ja tutustumaan Jeesukseen.
Siinä missä ihminen kohtaa Jeesuksen, siinä on elämän muuttava käänne. Siinä muuttuu moni ennen teoreettinen ja etäinen asia omakohtaiseksi ja läheiseksi. Siinä 'siitä Jeesuksesta' tulee minun Jeesukseni, minun Herrani ja minun Vapahtajani!
Joka todella uskaltautuu lähestymään Jeesusta ja tuntemaan hänet, hän ei voi olla vakuuttumatta Jeesuksesta. Mutta jos jättäytyy syrjään ja jää tarkkailemaan etäältä, voi käydä niin, ettei näe kunnolla, kuule kunnolla eikä koskaan opi tuntemaan. Se on kuin opettelisi ymmärtämään pölynimurin käyttöä ja toimintaperiaatetta vain sinnikkäästi tavaten ohjekirjaa eri kielin koskaan laitetta näkemättä.
Uskoville Filippuksen kutsu "tule ja katso" on samalla pyyntö ja haaste. Se on pyyntö tulla itse Jeesuksen luo myös katsomaan ja tuntemaan häntä. Miten voimme sanoa "tule", jos emme itse osallistu tulemiseen.
Vaikka lähetyskäskyssä kehotetaan "menemään ja saarnaamaan" (Mark. 16:15), saarnaamiseen sisältyy aina tuleminen. Filippuksen tavoin me toki menemme niiden Natanaelien luo, keitä Herra on meille luottanut. Mutta heidän kanssaan me tulemme Jeesuksen luo ja tuomme heidät katsomaan häntä.
Onko meillä jotain näytettävää? Voisimmeko seurakuntana näyttää jotain, mitä ihmiset voivat tulla katsomaan? Puhuuko meidän oma elämämme jostain, mitä ihmiset voisivat todella tulla katsomaan?
Onko meillä näyttää kirkon penkit tai alttaritaulu? Kenties tunnustuskirja tai keräyslipas? Vai onko se pölyinen Raamattu kirjahyllyssä tai yöpöydän laatikossa? Kenties Jeesus-taulu autotallin vintillä tai jopa takkahuoneen seinällä?
Minne minä voisin häntä pyytää tulemaan ja mitä minä hänelle katsottavaksi antaisin? Voisiko hän olla elävä Jeesus? Voisiko hän olla elävä Jeesus keskellämme seurakunnassa? Ja voisiko hän olla elävä Jeesus elävässä elämässä?
Kysyn vielä, mikä vakuutti etsivän Natanaelin? Filippuksen viisaus ja taito vai Jeesus Kristus, jonka luo hän tuli yhdessä Filippuksen kanssa katsomaan? - sinettisormus7
Onko meillä näyttää kirkon penkit tai alttaritaulu? Tämä kohta osui tajuntaani ja näen kuinka Herra johdattaa tämän viestin esille panossa, yhdistyen tuohon aloitukseen. Kiitos ja Kunnia Herralle!
- sinettisormus7
Ei ole mitään ihmeellisempää kuin katsella sydämen silmin ristiinnaulittua Jeesusta. Ristin juurelle saavat tulla kaikki epäonnistuneet, heikot, horjuvat, masentuneet ja väsyneet. Sinne saavat tulla ne, joita ei muualle hyväksytä. He saavat nostaa epätoivoisen katseensa kohti kärsivää Vapahtajaa ja huomata, että ristiltä heihin virtaa ihmeellistä lohdutusta sekä rauhaa. Ristin luota ei tule lähteä pois. Se ei ole paikka, jossa käydään vain hakemassa voimaa jotta voitaisiin lähteä etsimään jotain parempaa tai ihmeellisempää. Jumalalla ei ole mitään syvempää kuin ristiinnaulittu Poika. Jeesukseen kiinnittyvä kristitty keskittyy pääasiaan. Hän alkaa ymmärtää, että kaikki muut asiat, jopa muut tärkeät uskonasiat, ovat toisarvoisia tämän pääasian rinnalla. Tällainen kristitty katselee Jeesusta niin, että hän suorastaan ”unohtaa” muun ympärillä olevan hengellisen hyörinnän.
- sinettisormus7
Jo kohta saapuu Jeesus
1. Jo kohta saapuu Jeesus, kuningas kunnian. / Siis nosta pääsi, katso vain Poikaa Jumalan. / Nyt juhli, seurakunta, ja ryhdy laulamaan, / suloista sulhastasi saat nousta kohtaamaan.
2. Jo kohta saapuu Jeesus. Ei huoli maallinen / saa mieltä maahan painaa pois rauhan riistäen. / Ei myöskään onni täällä saa mieltä vangita, / kun meillä on jo taivas ja Kristus aarteena.
3. Jo kohta saapuu Jeesus, siis kuulkaa rakkaimmat: / Pois kaikenlaiset riidat ja mielet katkerat. / Kun muodostamme kaikki me ruumiin Kristuksen, / on yksi usko, kaste ja toivo yhteinen.
4. Jo kohta saapuu Jeesus, pian aika ohi on. / Yön tumman varjon tieltään vie nousu auringon, / kun huikaisevan loisteen Jeesuksen nähdä saan / ja ystäväni rakkaat ja taivaan ihmemaan. - sinettisormus7
1. Jeesus on tie. Kapea tie on Jeesuksen jalanjäljissä elämistä ja ainoa tie perille.
”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! ” Matt. 7:13-14
Jeesus sanoi myös: "Minä olen tie totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14:16
2. Kapea tie on vaikeuksien ja luopumisen tie. Kohtaamme elämässä paljon vaikeuksia, joista Jeesus varoittaa meitä.
”Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta, mutta kaikista niistä Herra hänet vapauttaa.” Ps. 34:19
”Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän ja niukasti vettä, hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy. Omin silmin sinä saat nähdä hänet.” Jes. 30:20
”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat.” Ps. 126:5
3. Kapea tie on oikeita valintoja. Oikeita valintoja seuraa siunaus. Jumala siunaa parannuksen tekoa.
4. Kapea tie on siunauksen tie. Meille on luvattu palkinto kapealla tiella vaeltamisesta.
”Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman.” 1 Kor. 9: 24-25 - sinettisormus7
LAINAUS:
..... Jeesus kuvaa kahtiajakoa kertomalla, että on kaksi porttia ja kaksi tietä, ahdas ja lavea. Jeesuksen opetuksen mukaan lavea tie on suositumpi, mutta hän kehottaa kuitenkin valitsemaan toisin.
Vauhti voi sokaista
Suurilla teillä nopeudet ovat suuria. Suuressa vauhdissa pieni portti voi jäädä kokonaan huomaamatta. Kun leveällä tiellä on lisäksi paljon kulkijoita, myös tungos ja yhdessä rientäminen voivat estää näkemästä, että toinenkin tie olisi tarjolla. Näin elämässä monesti käy.
Taivaan Isä tarjoaa elämään vievää tietä, jolle pääsisi parannuksen kautta, mutta moni ei tunne tarvitsevansa sitä, ei ainakaan vielä. Vauhtia on elämässä tarpeeksi, ja toisetkin ovat menossa samaan suuntaan. Kuinka siitä voisi poiketa? Jeesus kuitenkin sanoo: ”Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen” (Matt. 7:13).
Lavean tien vaihtoehtona on kapea tie ja ahdas portti. Vain harvat löytävät sen. Parannuksen ahdas portti karsii meistä paljon turhaa pois. Se merkitsee muutosta. Muutosta me ihmiset kuitenkin usein vastustamme viimeiseen saakka. Parannuksen portti ei tunnu mieluiselta.
Kapea tie ei ole yhtä vauhdikas kuin leveä tie. Uskovaisilla on sanonta ”Synti tarttuu ja tekee matkan hitaaksi”. Vauhti talttuu, kun omatunto muistuttaa monista asioista, jotka eivät ole oikein. Kun synti on taakkana omallatunnolla, tarvitaan anteeksipyytämistä. Ei kuitenkaan ole helppoa nöyrtyä, sillä ihminen tuntee ylpeytensä saavan kolhuja.
Valitse ahdas portti
Jeesus kehottaa menemään sisälle ahtaasta portista. Tavoite on tärkein, ei nopeus tai matkan vaivattomuus. Helpompi meidän olisi mennä jarruttelematta joukon matkassa. Tuskin kukaan silti haluaisi kuulla olevansa tiellä, josta Jeesus sanoo: ”Se vie kadotukseen” (Matt. 7:13).
Vaikka Jumalan lapset harvoin jaksavat muistuttaa parannuksesta ja elämän suunnan muutoksesta, omatunto muistuttaa jokaista ihmistä elämän erilaisissa vaiheissa.
Jumalan valtakunnan raja piirtyy ihmisten välille. Ulkopuolella olevasta voi välillä tuntua siltä, että uskovaiset tuomitsevat kaikki muut kadotukseen. Silloin saattaa syntyä suuttumusta uskovaisia kohtaan.
Emme kuitenkaan halua tuomita. Jeesuksen sanat sisältävät kahtiajaon. Vielä on kuitenkin mahdollista hidastaa vauhtia, mennä sisään ahtaasta portista ja uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Mauno Hepola
Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
9. sunnuntai helluntaista: Ps. 92:5–10, 13–16; 1. Kun. 18:21–26, 36–39; Hepr. 4:1–2, 9–13; Matt. 7:13–14 - sinettisormus7
Tässä alkuviikolla, kävimme ystäväni kanssa tapaamassa erästä vanhaa pappaa terveyskeskuksessa. Hänen elämäntiensä saattaa olla jo lopputaipaleella ja hänellä oli vaikean sairautensa lisäksi masennusta ja pelkoa. Hän kertoi että on hyviä ja pahoja hoitajia ja yöt ovat pahimpia jos sattuu laskemaan alleen. Hän kokee että hän saa rankaistuksen siitä. Hänen on vaikeaa hyväksyä että hänen elämäänsä on astuneet nuo "vaipat". Ymmärrän että siinä ihmis arvo murenee. Me saimme rukoilla hänen puolestaan, että tuo masennus ja pelko myös väistyisivät, Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sain jättää myös hänelle, tuon "se on täytetty" ristin ja hän otti sen hyvillään vastaan. Eilen, kun tulimme mieheni kanssa töistä ja olimme juuri menossa sisälle, tuli tämän papparaisen poika, pyöräillen pihaamme, kun huomasi meidät ja hän kertoi kuulleensa että olimme ystävämme kanssa käyneet pappaa katsomassa ja rukoilleet hänen puolestaan. Poika sanoi etteihän tuosta haittaakaan ole ja kertoi että tämä pappa olisi nyt paljon pirteämpi ja masennus olisi tiessään. Kiitin Herraa sillä tuotahan me pyysimme, että masennus ja pelko väistyisi. Kiitos ja Kunnia Jeesukselle Kristukselle.
- sinettisormus7
Tie
san. Timo Nygård, säv. Kimmo Klemola, sov. Kaemo
Jokainen uskoo niinko uskoo
Taivaaseen pääsee niin kuin itse tahtoo
Huipulle on monta tietä
Kunhan valitsee vaan niistä
Mutta Hän joka taivaan teki on ihan eri mieltä
Ei Isän tykö ole olemassa kahta tietä
Eikä sillä tiellä ole oikotietä
Sillä elämän portti avattiin ristiltä
Elämän portti avattiin ristiltä
Mikään muu ei riitä
Tää tie on suora – silti sen moni mutkille kävelee
Tää tie on kapea – ahdas portti vie taivaaseen
Tää tie on suora – silti sen itse moni mutkaiseksi tekee
Tää tie on kapea – Jeesus portin avasi taivaaseen
Onko huomista päivää luvattu
Menikö eilinen niin kuin oli suunniteltu
Onko tämän päivän sisältö hukattu
Vai tulevaisuutta varten talletettu
Onko hyötyä paljon maallista omistaa
Jos ei sielu ole talletettu taivaan kodissa
Entä sitten kun tomumaja kuopataan
Sun täytyy päättää täällä ennen kuolemaa
Missä haluat ikuisuuden asustaa
Tulessa vaiko taivaassa
Tää tie on suora – silti sen moni mutkille kävelee
Tää tie on kapea – ahdas portti vie taivaaseen
Tää tie on suora – silti sen itse moni mutkaiseksi tekee
Tää tie on kapea – Jeesus portti on taivaaseen
Mutta joka siitä ahtaasta portista menee
Se ikuisen elämän taivaassa perii
Tuska ja kipu siellä unohdetaan
Eikä kuolemaa ole enää olemassakaan
Eikä ahtautta kannata edes ajatellakaan
Sillä omillensa Jumala voiman antaa
Eikä kapealla polulla astu harhaan
Sillä enkelinsä lähettää Hän askeleitas varjelemaan
Jos matka alkaa hidastumaan
Nosta katseesi ristin Herraan
Saat taas jatkaa
Tää tie…- Jeesustamätahdonseurata
Amen ! Kiitos Jeesukselle, Hän on hyvä Paimen.
- sinettisormus7
Kiitos ja Kunnia Herrallemme! Jeesus Kristus RAKASTAA sinua!
- sinettisormus7
. Eikö Jeesus itse opettanut meille, että pelastuksen tie on kaita, siis kapea. Hän sanoi: ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matt. 7:13-14).
- sinettisormus7
Shalom, ystäväni!
Illalla nukkumaan käydessä, rukouksessa Herralleni juttelin ja samassa sain nopean näyn, jossa käsi, siis kämmen osa, mutta sen selkä puolta näytettiin ja tuo käsi teki liikkeen, alhaalta ylösspäin ja liike tuli kaaren muodossa, ei siis suoraan ylös vaan kaartuen ylös ... Ymmärsin tuon käden olevan Herran käsi ... kuin kutsuen; Tulkaa ...!"
Kiitos ja Kunnia Jeesukselle Kristukselle!- sinettisormus7
"Jumalan pelastustarjous koskee jokaista ihmistä. niin kuin hän antaa auringon nousta sekä hyville että pahoille ihmisille, niin hän on antaa syntiselle ihmiselle kyvyn vastata myönteisesti kutsuunsa. Hän kunnioittaa ihmisen tahtoa, ja antaa jokaisen tehdäitse oman päätöksensä. Pelastus on valmis, siihen ei ole mitään lisättävää, se vain tulee ottaa vastaan. Jeesuksen sovituskuolema on tarkoitettu kaikille, mutta se on voimassa vain niiden kohdalla, jotka sen ottavat vastaan. Jumala ojentaa kätensä sinulle, on sinun päätöksesi, haluatko tarttua siihen.
Miten tarttua Jumalan käteen? Jeesus kehotti ihmisiä kääntymään pois synnistä Jumalan puoleen, tekemään parannuksen ja uskomaan häneen. Tämä on ihmisen osuus pelastuksessa. Siinä ei ole mitään ansiota, sillä Jumala on hankkinut kaiken, mitä pelastukseen tarvitaan. Kun me uskomme Jeesuksen kuolleen meidän puolestamme, me vastaanotamme pelastuksen lahjan. Siinä ei katsota ansioihin, ei tekoihin -- päinvastoin. Uskomalla me vain ojennamme kätemme kuin kerjäläinen lanttia anoessaan. "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen." Joh. 1:12
Kun ihminen kokee oman syyllisyytensä ja katuu pahoja tekojaan, hän tuntee tarvitsevansa Jeesuksen sovitusta niiden hyvittämiseksi, hän tunnustaa voimattomuutensa Jumalalle ja tahtoo kääntyä pois pahoilta teiltään. Omin voimin kukaan ei itseään nosta, vaan meidän tulee kääntyä Jumalan puoleen uskomalla Jeesukseen ja luottamalla täysin häneen. Jos tahdot vapaaksi synnistä, hän meidät kyllä vapauttaa sinut.
Mitä uskominen tarkoittaa? Raamattu puhuu elävästä eli pelastavasta uskosta vastakohtana kuolleelle, älylliselle uskolle. Elävä usko tarkoittaa uskomista, johon liittyy tieto, sen hyväksyminen ja luottamus. Voimme uskoa tiedon todeksi koskaan hyväksymättä sitä. Voimme myös hyväksyä tiedon koskaan siihen luottamatta. Mutta elävä usko uskoo todeksi Jeesuksen ilmoituksen, hyväksyy Jeesuksen Herraksi henkilökohtaisesti ja panee kaiken toivonsa häneen tahtoen seurata häntä. Usein ihmisen usko on kovin heikko ja loppuu jo alkumetreillä, mutta onneksi Jumala vahvistaa uskoamme, kun me sitä häneltä anomme. Tärkeintä ei ole uskon määrä, vaan se mihin uskot."
- samettisormet7
Jeesuksen verisen perseen nimeen, aamen.
- sinettisormus7
Shalom, ystäväiseni!
Josko siellä vielä teitä on? :)
Tänä aamuna, ennen kuin nousin ylös, olin rukouksessa Jeesuksen puoleen. Kesken rukouksen sain näyn ruusuista ja niitä oli eri värisiä ja paljon, olin rukoillut, mitä tekisin tämän keskustelunkin kanssa, joka niin yksinäiseksi on käynyt? Onko jo aika sanoa näkemiin, vai mitä? Samassa näin noita ruusuja ja niitä vilautettiin pariin otteeseen. Ymmärsin että Herra kuvasi ruusuilla teitä, teitä jotka Häneen uskotte. Eri värit kertoivat meidän ihmisten erilaisuudesta, että kaikki olemme yksilöitä. Jää siis nähtäväksi, mitä tapahtuu, mutta pyysin selkyyttä tähän tilanteeseen....
Kiitos ja Kunnia Jeesukselle Kristukselle!- sinettisormus7
"2:2 Niinkuin ruusu orjantappuroissa, niin on armaani tytärten seassa."
Raamattu 1776. Korkia Veisu 2 luku.
- sinettisormus7
"Ruusu kukkii piikkisestä varresta"
Ihmisen mielelle ominainen optimismi, maailman kaikesta pahuudesta huolimatta, ilmenee myös hänen tavassaan keksiä ruusulle vertauskuvia. Varsin harvoin nimittäin huomautetaan piikeistä. Piikki pistää kipeästi, sehän on selvä. Kukaan ei tarvitse hienoja filosofeerauksia käsittääkseen, mitä piikki tarkoittaa.
Mutta silloin kun piikkeihin kiinnitetään huomio, ihminen asetetaan elämän suurten kysymysten eteen, varsin ankaralla tavalla. Hänen annetaan ymmärtää, ettei elämä ole pelkkää ruusuilla, siis ruusunkukkasilla, tanssimista. Elämäntietä kulkiessa piikit pistävät kulkijan jalkaan, ja hänen mennessään pensaan ohi okaat repivät hänen ihoonsa kirveleviä naarmuja. Ruusun kauniin kukan alla, sen alapuolella, piilee piikki pistäväinen.
Raamatullisia pistäviä piikkejä
Piikki-symboliikka on paljolti peräisin Raamatusta. Pentti Lempiäisen mukaan ruusun piikeillä viitataan syntiin, suruun ja kärsimykseen, erityisesti Jeesuksen Kristuksen kärsimykseen ja kuolemaan ristillä.
Mutta piikit mainitaan Raamatussa jo ihmiskunnan historian alkuhämärässä, ensimmäisessä Mooseksen kirjassa: syntiinlankeemuksesta lähtien, siitä pitäen kun Aadam ja hänen vaimonsa rikkoivat Jumalan käskyä vastaan, on ihmistä kristillisessä perinteessä rangaistu kaikenlaisilla piikeillä.
Ensinnäkin Jumala rankaisi tottelemattomia ihmisluomuksiaan karkottamalla nämä ihanasta paratiisista, ja siltä varalta että nämä yrittäisivät tulla takaisin, hän asetti paratiisin portille kerubeja vartioon, välkkyvät miekat kädessään. Lisäksi Jumala kirosi maan sanoen Aadamille: "Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsasi hiessä sinun on hankittava leipäsi . . ." (1. Moos. 3.18–19).
… Piikkejä ja kärsimyksiä ihmisille!
Orjantappuroista oli kyhätty myös se piikkikruunu, joka Jeesusta kidutettaessa asetettiin hänen päähänsä: "He panivat hänen harteilleen purppuranpunaisen viitan ja väänsivät orjantappuroista kruunun ja asettivat sen hänen päähänsä." (Markuksen evankeliumi 15:17).
Tarkalleen ei tiedetä, mikä suuripiikkinen kasvi on Raamatun orjantappura. Ja myös orjantappura-sana, joka vakiintui suomen kieleen, aluksi kirjasuomeen, Mikael Agricolan käännöstyön ansiosta, on melko arvoituksellinen sana, kun sen osia oikein rupeaa ajattelemaan. Orjantappura voisi olla oman juttunsa väärti, joten ehkä palaan asiaan.
Sydäntä raastavia piikkejä
Ruusun piikki on fyysisen kivun metafora. Ruumiin kipu on konkreettista ja "oikeaa", ja se on myös helpompi havaita kuin mieltä jäytävä sisäinen tuska. Ei sen vuoksi ole kummallista, että piikit ovat fyysisen kivun vertauskuva. Mutta ne ovat myös sydäntä raastavan kivun, henkisen kärsimyksen, vertauskuva.
Tällaisesta kuvakielestä voisi helposti löytää paljonkin esimerkkejä. Tyydyttäköön muutamaan. Esimerkiksi: F. G. Ålander suunnitteli Eino Leinon "Onnen orja" -teosta (1911) varten kansikuvan, joka ei kätke sielun tuskaa. Siinä on – originaali lienee ollut valkoinen mutta on nykyisin hieman kellastunut – punainen ruusu, josta tippuu veripisaroita ja jota ympäröivät, suunnilleen neliömäisenä kehyksenä, tumman harmaan värisävyin toteutettavaksi ajateltu jykevä seppele jossa on hirvittäviä piikkejä. Monissa lauluissa lauletaan ruusuista, kukista tai piikeistä. Kerran kuulin radiosta, miten laulun "minä", romani ja hevosmies, kertoi raskaasta elämästään, siitä miten hänen elämäntielleen on siroteltu pelkästään ruusunpiikkejä. Myös melodia oli hyvin murheellinen.
… Piikkejä ja kärsimyksiä ihmisille!
Kukkia ja piikkejä
Kirkkoisä Hieronymukselta tunnetaan tällainen lentävä lause: "Rosa de spinis floruit" eli "Ruusu kukkii piikkisestä varresta". Suuresti oppinut, Raamatun hepreasta latinaksi kääntänyt ("Versio vulgata", 405) Hieronymus viisaasti varmaan vihjaa, ettei ihmisen oleminen ole pelkkää murhetta ja kärsimystä, vaan että siinä on myös iloa ja paljon hyvää, samalla tavalla kuin ruusussa on yhtä aikaa sekä vaarallisia, joskus isonkin haavan tekeviä vastenmielisiä piikkejä, ja vaarattomia ihanasti tuoksuvia suloisen kauniita kukkia. Hieronymus halusi, tahdon uskoa, rohkaista ja kannustaa kuulijoitaan tai lukijoitaan muistamaan, ettei pidä tuijottaa vain siihen mikä tuottaa tuskaa. Ihminen kun tapaa herkemmin nähdä negatiivisuudet.
… Ei pelkästään piikkejä ja kärsimyksiä ihmisille!" - lisäselvennystä
Kyllä me vielä täällä olemme... ;)
sinettisormus7
4.10.2015 9:54
Shalom, ystäväiseni!
Josko siellä vielä teitä on? :)
Tänä aamuna, ennen kuin nousin ylös, olin rukouksessa Jeesuksen puoleen. Kesken rukouksen sain näyn ruusuista ja niitä oli eri värisiä ja paljon, olin rukoillut, mitä tekisin tämän keskustelunkin kanssa, joka niin yksinäiseksi on käynyt? Onko jo aika sanoa näkemiin, vai mitä?
mutta, mutta jos tilanne on tällä hetkellä tämän? :)
lisäselvennystä
3.10.2015 21:40
tarkotan että jos tältä osaa on hakkuut tehty ja nytten vain odotamme? ;)
15.3.2009
Nimimerkin ”Mies itärajan läheisyydestä” uni maaliskuussa 2009
Tarkoittaako tämä tulevia päiviä Suomen metsätaloudessa?
Kävelin jonkun toisen ihmisen kanssa maaseudun tuttua kylätietä, jonka molemmin puolin kasvaa metsää. Yhtäkkiä tunsin vastakaadetun pihkaisen havupuun tuoksun. Katsoin vasemmalle ja siinä oli alkanut juuri leimikon hakkuu, pieni
alue oli jo hakattu nurin. Mutta sitten huomasimme, että työt oli keskeytetty eikä näkynyt edes metsäkoneita. Ymmärsimme, että metsä tästä eteenpäin oli tätä suunniteltua hakkuualuetta. Kävelimme eteenpäin tätä tuttua tietä.
Kun katsahdin ylöspäin, hämmästyin valtavasti. Molemmin puolin tietä oli valtavan korkeat kallioleikkaukset ja sitten ylhäällä molemmin puolin kasvoi suuri puusto. Koko ajan käsitimme, että tämä alue oli sitä hakattavaksi tarkoitettua aluetta. Kallioleikkauksen korkeus oli varmaan 50 metriä korkeaa ja puut kasvoivat aivan sen reunalle asti. Kulkiessamme siinä alhaalla katselimme pelonsekaisin tuntein yläpuolella olevaa metsää ja kallioleikkausta
Käsitimme heti, ettei hakkuun jatkaminen ollut enää mahdollista, koska millään koneella puita ei enää saataisi tienvarteen, olihan kaikkialla tien vieressä tämä jatkuva valtavan korkea kallioseinä esteenä. Totesimme, että jos puut pudotetaan alas, niin ne muuttuvat hammastikuiksi. Kun jatkoimme pelokkaina eteenpäin, niin jostain tuli viesti, että koko tämän keskeytyneen hakkuualueen työt on lopullisesti peruttu.
Samalla tajusin, että vieressäni kulkenut henkilö oli metsätyönjohtaja, jonka kännykkä soi. Kun hän vastasi, yritti hän ensin selittää jotain, mutta ei sitten saanut sanottua mitään, kun oli niin järkyttynyt.
Ilmeni että hän oli menettänyt luottamusmiespaikkansa työpaikallaan.
Uni päättyi siihen.- sinettisormus7
Kiitos, olipa hyvin kuvaavaa tämän hetkiseen tilanteeseen .... :)
- lisäselvennystä
luitteko eilen tekemäni ison profetian? jos kerran teiltä on tämäkin viesti mennyt ohi? se on niin iso profetia että se on 4 ketjuun jaoteltu... :)
ne ketjut kun lukee niin ymmärtää missä mennään ja mitä on tulossa... ;)
tässä tähän tilanteeseen vielä lisäselvennystä! :)
lisäselvennystä
3.10.2015 19:12
Nuokkuheinän profetia
Luin tänä aamuna päiväkirjaani. Olin saanut 13.3.2014 profetian: Tulee voimakas herätys tullen kahdessa erässä.
Profetia tarkoittaa sitä, että tulee voimakas herätys, ja se tulee kahdessa erässä. Ehkä jotkut vastavoimat onnistuvat tyrehdyttämään välillä herätyksen, tai Isämme laannuttaa sen itse uusien uskovien rauhallisen kasvun vuoksi. Tuntuu hyvältä ajatella, että herätetyt saisivat mahdollisuuden löytää Herra ja juurtua Herraan ennen kuin meitä ja heitä tarvitaan taas uuden sadon korjaamiseen.
Nimimerkin "Mies itärajan läheisyydestä" näky pääsiäisenä 2010
Toinen yöllinen näky: Katselin taivaalle, jossa oli paljon vaaleita erikokoisia pilviä. Samalla tuli ymmärrys, että pilvet kuvasivat erillisiä ihmisryhmiä ja seurakuntia. Ne liikkuivat moneen suuntaan, kunnes niiden liike muuttui siten, että osa pilvistä jakaantui pienempiin osiin ja osa pilvistä liittyi toisiinsa suuremmaksi kokonaisuudeksi.
Samalla taivaalla kuului ääni: "Nyt on alkanut erottautumisen aika."
Nimimerkin ”Valvokaamme” profeetallinen kehotus 6.3.2009
On monia Herran sotureita ja kenraaleja, jotka ovat jo vuosia sitten asettaneet asepukunsa vaatekaapin nurkkaan. Saappaat ovat pölyyntyneet, ja sotakypärät unohtuneet kätköihinsä, on ollut ”rauhan” aika.
Mutta, nyt on aika valmistautua, etsiä esiin sota-asut, puhdistaa ne pölystä, sovittaa asut sopiviksi, asettaa ja mukauttaa saappaat kulkemista varten, sillä lähtökäsky taisteluun on nyt, ei joskus ensi vuonna,
ei joskus tulevaisuudessa ehkä, vaan nyt.
On aika taas etsiä Herran kasvoja, nousta ja seistä edessään, valmiina asettumaan käytettäväkseen.
Heprealaiskirjeen 11. luku kehottaa uskomaan, vaikkemme vielä näe. Kun kylväjä kylvää, hän varautuu satoon.
Kun leipoja leipoo, hän odottaa saavansa leipää.
Tämä aika on nyt, vaikkemme vielä näe, nyt on aika laittaa itsesi valmiuteen, josta Herra sinut kutsuu ja valitsee tahtoansa tekemään, sillä aika on lähellä, ja Jumalan kansan tulee ottaa Herran valmistautumiskutsu vakavasti.
aamen - sinettisormus7
Aamen.
Näin on myös ymmärrykseni, tuo aika, on todella NYT!
- Westsider7
Nyt on vielä kylvön aika ja pelto vielä auki, myöskin vihamiehen kylvöä varten.
Annetaan molempain siementen sadon kasvaa rinnakkain. Vasta kun leikkuumiehet saapuvat, he kokoavat ensin lusteet ja he sitovat ne ensin kimppuihin poltettavaksi,
mutta nisun he kokoavat taivaan aittoihin. (Matt 13:27-30)
Sinettisisar, Älä lannistu kylvämästä aitoa vehnää palstallesi, sen sato korjataan talteen,- Westsider7
Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään. (Matt. 13:34.)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1601754Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671636Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä761404En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311312- 461208
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik104982- 173977
Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke184782Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60764Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja42717