Miksi avaruuden väri vaihtelee?

Ok, ajattelinkin ilmiölle olevan jonkun selityksen. Mutta missä vaiheessa avaruus muuttuu sinisestä mustaksi, jos esimerkiksi lähdetään raketilla päivänvalossa taivaalle?

Taivaan sininen väri johtuu ilmakehästä. Jo korkealla lentävässä lentokoneessa se on selvästi mustempi. Sadan kilometrin korkeudessa, kun ilmakehää ei juuri enää ole, taivas on ja sysimusta.

Ei ole fysiikan mukainen kuva. Valon lähde ovat tähdet ja hehkuvat kaasut. Niitä on niin harvassa tyhjään verrattuna, että valoa on vain vähän. Jos avaruus olisi valomeri, näkisimme sen valomerenä.

al-jabr kirjoitti:

Ei ole fysiikan mukainen kuva. Valon lähde ovat tähdet ja hehkuvat kaasut. Niitä on niin harvassa tyhjään verrattuna, että valoa on vain vähän. Jos avaruus olisi valomeri, näkisimme sen valomerenä.

Lue lisää

Riippuu ihan fysiikasta. JB:llä on ihan oma fysiikka, aivan kuin Savorisella. Planeettojen radatkin ovat JB-fysiikan mukaan spiraaleja ja raketilla ei voi jarruttaa.

Ei pidä tuokaan paikkaansa. Kyse on siitä, että näkyvä avaruus on melko harvaa ja sen kauempaa valo ei ole ehtinyt tänne. Ks. Olbersin pardoksi.

IHMISENAIVOISTA VAIN 10 % ON KÄYTÖSSÄ JOS ETES SITÄKÄÄN
KOLHU PÄÄHÄN VOI TEHDÄ TÄYDESTÄ TUMPELOSTA MESTARILLISEN KUVANVEISTÄJÄN
AIVOISTA EI TIEDETÄ JUURI MITÄÄN JA JOS JOTAIN OPITAAN NIIN UUTTA TULEE ESIIN

UVVALO kirjoitti:

IHMISENAIVOISTA VAIN 10 % ON KÄYTÖSSÄ JOS ETES SITÄKÄÄN
KOLHU PÄÄHÄN VOI TEHDÄ TÄYDESTÄ TUMPELOSTA MESTARILLISEN KUVANVEISTÄJÄN
AIVOISTA EI TIEDETÄ JUURI MITÄÄN JA JOS JOTAIN OPITAAN NIIN UUTTA TULEE ESIIN

Lue lisää

Älä hyvä hömelö huuva.
Juttu, että ihmisaivoista olisi vain osa käytössä, ei pidä paikkaansa, eikä aivovaurio tee kenestäkään missään suhteessa lahjakkaampaa.

Päähän kohdistuneen kolahduksen tuloksen näkee Uvvalon tekstistä. Ei todellakaan innosta kokeilemaan.

ei-johdu-kaasuista kirjoitti:

Ei pidä tuokaan paikkaansa. Kyse on siitä, että näkyvä avaruus on melko harvaa ja sen kauempaa valo ei ole ehtinyt tänne. Ks. Olbersin pardoksi.

Nikeille "Laskee" ja "ei-piä-paikkansa". Näemme laajenevasta avaruudesta sen osan, joka ei ole ylittänyt meihin nähden valonnopeutta. Sen kauempaa valo ei ehdikään meille, vaan päinvastoin yhä suurempi osa avaruutta ylittää valonnopeuden ja jää meiltä havaitsematta.

Edelliselle nikille on mainittava, että valoa on juuri sen verran, kuin runsaassa 13 miljardissa vuodessa on kerinnyt virrata sille alueelle, joka ei ole ylittänyt valonnopeutta. Se ei riitä tekemään avaruutta valkoiseksi, sillä kohtia, joista meille ei tule valoa, on moninverroin runsaammin kuin kohtia, joista valoa tulee.

Jälkimmäiselle. Olbers eli aikana, jolloin ajateltiin, että avaruus oli ääretön ja näkisimme äärettömän kauas. Hänen paradoksinsa mukaan taivaan joka kohdassa pitäisi olla tähti, joten kaikkeus oli täynnä valoa. Toisaalta tiedämme, että valoa on vähän.

Ennen inflaatioteoriaa selitettiin, että valo ei ollut "kerinnyt" tulla tänne. Nyt tiedämme, että jo ennen ensimmäisten valojen syttymistä, avaruus laajeni meidän kohdastamme katsoen tietyllä säteellä ylivalonnopeudella, joten sitä osaa emme tule koskaan näkemäänkään. Avaruuden näkyvä osa on siis se, mistä lähtenyt valo on taivaltanut runsaat 13 miljardia kilometriä. Valonlähteet koko ajan vähenevät, koska avaruuden edelleen venyessä yhä useammat kohteet ylittävät valonnopeuden.

Ennen inflaatioteoriaa uskottiin, että avaruus laajeni niin hitaasti, että valo ei ollut vielä kerinnyt meille. Pitää paikkansa, että avaruuden näkyvä osa on niin harvaa massaltaan/energialtaan, että valoa on vain vähän.

al-jabr kirjoitti:

Nikeille "Laskee" ja "ei-piä-paikkansa". Näemme laajenevasta avaruudesta sen osan, joka ei ole ylittänyt meihin nähden valonnopeutta. Sen kauempaa valo ei ehdikään meille, vaan päinvastoin yhä suurempi osa avaruutta ylittää valonnopeuden ja jää meiltä havaitsematta.

Edelliselle nikille on mainittava, että valoa on juuri sen verran, kuin runsaassa 13 miljardissa vuodessa on kerinnyt virrata sille alueelle, joka ei ole ylittänyt valonnopeutta. Se ei riitä tekemään avaruutta valkoiseksi, sillä kohtia, joista meille ei tule valoa, on moninverroin runsaammin kuin kohtia, joista valoa tulee.

Jälkimmäiselle. Olbers eli aikana, jolloin ajateltiin, että avaruus oli ääretön ja näkisimme äärettömän kauas. Hänen paradoksinsa mukaan taivaan joka kohdassa pitäisi olla tähti, joten kaikkeus oli täynnä valoa. Toisaalta tiedämme, että valoa on vähän.

Ennen inflaatioteoriaa selitettiin, että valo ei ollut "kerinnyt" tulla tänne. Nyt tiedämme, että jo ennen ensimmäisten valojen syttymistä, avaruus laajeni meidän kohdastamme katsoen tietyllä säteellä ylivalonnopeudella, joten sitä osaa emme tule koskaan näkemäänkään. Avaruuden näkyvä osa on siis se, mistä lähtenyt valo on taivaltanut runsaat 13 miljardia kilometriä. Valonlähteet koko ajan vähenevät, koska avaruuden edelleen venyessä yhä useammat kohteet ylittävät valonnopeuden.

Ennen inflaatioteoriaa uskottiin, että avaruus laajeni niin hitaasti, että valo ei ollut vielä kerinnyt meille. Pitää paikkansa, että avaruuden näkyvä osa on niin harvaa massaltaan/energialtaan, että valoa on vain vähän.

Lue lisää

Eipä taida vielä ylittää. Suurimmat mitatut etääntymisnopeuden ovat toki jo lähellä valonnopeutta, mutta valokartio kasvaa nopeudella c, joten uusia kohteita tulee vielä jonkin aikaa näkyviin, vaikka niiden tämänhetkinen etääntyminen tapahtuisikin jo yli c:n nopeudella.

korjaus kirjoitti:

Eipä taida vielä ylittää. Suurimmat mitatut etääntymisnopeuden ovat toki jo lähellä valonnopeutta, mutta valokartio kasvaa nopeudella c, joten uusia kohteita tulee vielä jonkin aikaa näkyviin, vaikka niiden tämänhetkinen etääntyminen tapahtuisikin jo yli c:n nopeudella.

Lue lisää

Vaikutti niin asiantuntevalta, että täytynee esittää kysymys.

Olen ollut siinä uskossa, että etäisimpien kohteiden saavuttamisen rajallisuus johtuu mittalaitteittemme kehnoudesta. On viritetty huikeasti suurentavia teleskooppeja ja käytetty pitkiä valotusaikoja, kun on päästy näin pitkälle, mutta periaatteellista estettä ei olisi päästä niin pitkälle, että valonnopeus tulisi jo vastaan. Mutta jos avaruuden laajenemisnopeus ei riitä, vaan vielä tulee uusia kohteita, mikäpä minä olen siihen sanomaan.

Oletan, että tiedät nopeudet. Missä vaiheessa näkymä sitten rupeaa vähenemään, jos ei vielä?

al-jabr kirjoitti:

Vaikutti niin asiantuntevalta, että täytynee esittää kysymys.

Olen ollut siinä uskossa, että etäisimpien kohteiden saavuttamisen rajallisuus johtuu mittalaitteittemme kehnoudesta. On viritetty huikeasti suurentavia teleskooppeja ja käytetty pitkiä valotusaikoja, kun on päästy näin pitkälle, mutta periaatteellista estettä ei olisi päästä niin pitkälle, että valonnopeus tulisi jo vastaan. Mutta jos avaruuden laajenemisnopeus ei riitä, vaan vielä tulee uusia kohteita, mikäpä minä olen siihen sanomaan.

Oletan, että tiedät nopeudet. Missä vaiheessa näkymä sitten rupeaa vähenemään, jos ei vielä?

Lue lisää

Kosminen tausta näkyy. Kauemmas ei teoriassakaan päästä. Kaukaisimmat tunnetut galaksit sijaitsevat yli 13 miljardin valovuoden päässä, joten kosmisen taustasäteilyn aiheuttamaan rajaan on vajaa miljardi valovuotta. Kosmisen taustan ja vanhimpien näkyvien kohteiden välille jää pakostakin tyhjää, koska taustan synnyn jälkeen on täytynyt kulua melkoisen pitkä aika, ennen kuin havaittavaksi mahdollisia kohteita on ehtinyt kasaantua.
Muistan jostain lukeneeni, että n. 14,5 miljardin valovuoden päässä olevat kohteet etenevät jo ylivalonnopeudella, joten lähellä se raja on valokartion kokoon nähden. Tässäkin pitää tietenkin huomioida, että puhumme sen aikaisesta avaruudesta, jota voimme havaita. Kaukaisimpien nyt näkyvien kohteiden etäisyys on tällä hetkellä paljon suurempi.
Kysymykseen, milloin kaukaisimmat nyt näkyvät kohteet ylittävät valonnopeuden oletetulla laajenemisen kiihtyvyydellä, en osaa valitettavasti vastata.

Maallikon-tietoa kirjoitti:

Kosminen tausta näkyy. Kauemmas ei teoriassakaan päästä. Kaukaisimmat tunnetut galaksit sijaitsevat yli 13 miljardin valovuoden päässä, joten kosmisen taustasäteilyn aiheuttamaan rajaan on vajaa miljardi valovuotta. Kosmisen taustan ja vanhimpien näkyvien kohteiden välille jää pakostakin tyhjää, koska taustan synnyn jälkeen on täytynyt kulua melkoisen pitkä aika, ennen kuin havaittavaksi mahdollisia kohteita on ehtinyt kasaantua.
Muistan jostain lukeneeni, että n. 14,5 miljardin valovuoden päässä olevat kohteet etenevät jo ylivalonnopeudella, joten lähellä se raja on valokartion kokoon nähden. Tässäkin pitää tietenkin huomioida, että puhumme sen aikaisesta avaruudesta, jota voimme havaita. Kaukaisimpien nyt näkyvien kohteiden etäisyys on tällä hetkellä paljon suurempi.
Kysymykseen, milloin kaukaisimmat nyt näkyvät kohteet ylittävät valonnopeuden oletetulla laajenemisen kiihtyvyydellä, en osaa valitettavasti vastata.

Lue lisää

Jos palaamme aikaan, jolloin ensimmäiset valot syttyivät, inflaatio oli jo venyttänyt kaikkeuden sellaiseksi, että meitä vastaavasta pisteestä osa kaikkeutta pakeni jo valon nopeudella. Siellä oli siis tietyllä säteellä tapahtumahorisontti, jonka yli ei voinut nähdä, koska horisontin takana ylitettiin valonnopeus. Kun valo on nopeampi kuin horisontin pakeneminen, jossakin vaiheessa horisontinkin tuntumasta tuleva valo oli jo nähtävä. Sen jälkeen on voinut nähdä yhä harvempia tähtiä, koska ne ovat menneet horisontin taakse.

Valojen syttymisestä on nyt kulunut yli 13 miljardia vuotta. Olen kuvitellut, että tuona aikana horisontti olisi jo saavutettu, mutta laitteittemme kehnous asettaa vielä tiukemmat rajat.

Ei siis olisi kyse siitä, kuinka kaukana ovat kauimmat HAVAITUT kohteet, vaan siitä, onko valo horisontin tuntumasta jo saavuttanut meidät. Jos yli 13 miljardia vuotta on riittävä aika, me voimme tosin parantamalla laitteita vielä nähdä lisääkin, mutta kohteita ei enää tule lisää, vaan koko ajan vähemmän.

Mainitsemasi 14,5 miljardia valovuotta kai tarkoittaa että valo olisi kulkenut suurenevassa avaruudessa 14,5 miljardia vuotta, eikä nykyisin laskettavissa olevaa matkaa, joka on paljon suurempi. Jos näin on tarkoituksesi, tieto on vanhentunut ja se lienee ajalta, jolloin kaikkeuden iäksi arveltiin pari miljardia vuotta enemmän. Nykyisinhän arvellaan, että ensimmäiset valot ovat syttyneet runsaat 13 miljardia vuotta sitten, ja koko kaikkeuden ikä olisi 13,7 miljardia vuotta.

Muuten, on kiva keskustella intellektuellin ihmisen kanssa. Vielä on kuitenkin itse asia selvittämättä: onko valo jo saavuttanut horisontin? Toivottavasti joku asiantuntija tuntee avaruuden laajenemisnopeuden ja osaa kertoa.

Lähden tästä kolmen päivän matkalle, enkä ole sinä aikana tietokoneen ääressä.

ei-piä-paikkaansa kirjoitti:

Älä hyvä hömelö huuva.
Juttu, että ihmisaivoista olisi vain osa käytössä, ei pidä paikkaansa, eikä aivovaurio tee kenestäkään missään suhteessa lahjakkaampaa.

>>Juttu, että ihmisaivoista olisi vain osa käytössä, ei pidä paikkaansa, eikä aivovaurio tee kenestäkään missään suhteessa lahjakkaampaa.<<
On se totta, että tälli päähän on tuonut joillekin outoja kykyjä, joita näillä ennen ei ole ollut. TV:ssä esiteltiin kerran jotain pianistia/säveltäjää tms. jolle niin oli käynyt.

al-jabr kirjoitti:

Jos palaamme aikaan, jolloin ensimmäiset valot syttyivät, inflaatio oli jo venyttänyt kaikkeuden sellaiseksi, että meitä vastaavasta pisteestä osa kaikkeutta pakeni jo valon nopeudella. Siellä oli siis tietyllä säteellä tapahtumahorisontti, jonka yli ei voinut nähdä, koska horisontin takana ylitettiin valonnopeus. Kun valo on nopeampi kuin horisontin pakeneminen, jossakin vaiheessa horisontinkin tuntumasta tuleva valo oli jo nähtävä. Sen jälkeen on voinut nähdä yhä harvempia tähtiä, koska ne ovat menneet horisontin taakse.

Valojen syttymisestä on nyt kulunut yli 13 miljardia vuotta. Olen kuvitellut, että tuona aikana horisontti olisi jo saavutettu, mutta laitteittemme kehnous asettaa vielä tiukemmat rajat.

Ei siis olisi kyse siitä, kuinka kaukana ovat kauimmat HAVAITUT kohteet, vaan siitä, onko valo horisontin tuntumasta jo saavuttanut meidät. Jos yli 13 miljardia vuotta on riittävä aika, me voimme tosin parantamalla laitteita vielä nähdä lisääkin, mutta kohteita ei enää tule lisää, vaan koko ajan vähemmän.

Mainitsemasi 14,5 miljardia valovuotta kai tarkoittaa että valo olisi kulkenut suurenevassa avaruudessa 14,5 miljardia vuotta, eikä nykyisin laskettavissa olevaa matkaa, joka on paljon suurempi. Jos näin on tarkoituksesi, tieto on vanhentunut ja se lienee ajalta, jolloin kaikkeuden iäksi arveltiin pari miljardia vuotta enemmän. Nykyisinhän arvellaan, että ensimmäiset valot ovat syttyneet runsaat 13 miljardia vuotta sitten, ja koko kaikkeuden ikä olisi 13,7 miljardia vuotta.

Muuten, on kiva keskustella intellektuellin ihmisen kanssa. Vielä on kuitenkin itse asia selvittämättä: onko valo jo saavuttanut horisontin? Toivottavasti joku asiantuntija tuntee avaruuden laajenemisnopeuden ja osaa kertoa.

Lähden tästä kolmen päivän matkalle, enkä ole sinä aikana tietokoneen ääressä.

Lue lisää

Wiki Maailmankaikkeuden metrinen laajeneminen:
" Esimerkiksi galaksit, jotka ovat kauempana kuin noin 4,5 gigaparsecin etäisyydellä meistä, etääntyvät valoa nopeammin. Voimme kuitenkin nähdä sellaisia kohteita, koska menneisyydessä maailman­kaikkeus laajeni nykyistä hitaammin, joten näistä kohteista muinoin lähtenyt valo voi yhä saavuttaa meidät, mutta jos laajeneminen jatkuu pysyvästi, ei koskaan tule aikaa, jolloin voisimme nähdä sen valon, joka näistä galakseista nyt lähtee, eikä myöskään näistä galakseista käsin voida koskaan nähdä valoa, joka meidän galaksistamme nyt lähtee, sillä itse avaruus näiden välillä laajenee valoa nopeammin."

4,5 gigaparsekkia on n. 14, 7 miljardia valovuotta. Laajenemisen kiihtyminen on huomioitu artikkelissa.

Wikiteltyä-tietoa kirjoitti:

Wiki Maailmankaikkeuden metrinen laajeneminen:
" Esimerkiksi galaksit, jotka ovat kauempana kuin noin 4,5 gigaparsecin etäisyydellä meistä, etääntyvät valoa nopeammin. Voimme kuitenkin nähdä sellaisia kohteita, koska menneisyydessä maailman­kaikkeus laajeni nykyistä hitaammin, joten näistä kohteista muinoin lähtenyt valo voi yhä saavuttaa meidät, mutta jos laajeneminen jatkuu pysyvästi, ei koskaan tule aikaa, jolloin voisimme nähdä sen valon, joka näistä galakseista nyt lähtee, eikä myöskään näistä galakseista käsin voida koskaan nähdä valoa, joka meidän galaksistamme nyt lähtee, sillä itse avaruus näiden välillä laajenee valoa nopeammin."

4,5 gigaparsekkia on n. 14, 7 miljardia valovuotta. Laajenemisen kiihtyminen on huomioitu artikkelissa.

Lue lisää

Viittaa siis siihen, että luku 14,7 miljardia valovuotta tarkoittaisi jo venynyttä avaruutta, ei 14,7 miljardia vuotta sitten lähtenyttä valoa. Silloinhan asia on ratkennut. Valo on jo saavuttanut horisontin ja horisontin taakse kulkeutuu yhä enemmän tähtiä, joten näkemämme koko ajan vähenee.

al-jabr kirjoitti:

Viittaa siis siihen, että luku 14,7 miljardia valovuotta tarkoittaisi jo venynyttä avaruutta, ei 14,7 miljardia vuotta sitten lähtenyttä valoa. Silloinhan asia on ratkennut. Valo on jo saavuttanut horisontin ja horisontin taakse kulkeutuu yhä enemmän tähtiä, joten näkemämme koko ajan vähenee.

Lue lisää

En vieläkään ymmärtänyt. Jos avaruuden laajeneminen ylittää valonnopeuden 14, 7 Gvv:n etäisyydellä ja kosminen horisontti, joka laajenee tasan valonnopeudella, on 13,7 Gvv:n etäisyydellä, niin matkaa jää vielä miljardi valovuotta siihen etäisyyteen, jossa valonnopeus laajenemisen takia ylittyy.

pokjpojpojopjio kirjoitti:

En vieläkään ymmärtänyt. Jos avaruuden laajeneminen ylittää valonnopeuden 14, 7 Gvv:n etäisyydellä ja kosminen horisontti, joka laajenee tasan valonnopeudella, on 13,7 Gvv:n etäisyydellä, niin matkaa jää vielä miljardi valovuotta siihen etäisyyteen, jossa valonnopeus laajenemisen takia ylittyy.

Lue lisää

Käytämme ilmaisua "kosminen horisontti" ilmeisesti eri tarkoitukseen. Sinä tarkoittanet sillä VALOJEN syttymistä, siis näkevää katsetta menneisyyteen. Minä taas olen tarkoittanut sillä rajaa, jolla AVARUUDEN osa pakenee meistä katsoen ylivalonnopeudella.

Ei tarkoittamani kosminen horisontti ole 13,7 valovuoden etäisyydellä. Eikä se laajene valonnopeudella. Kun alkuräjähdys tapahtui, ei kosmista horisonttia vielä ollut. Alkuräjähdyksen jälkeen, mutta ennen valojen syttymistä kosminen horisontti syntyi, sillä meidän kohdastamme mitaten osa maailmankaikkeutta ylitti valonnopeuden. Kosmos oli hetken laajentunut inflatorisesti.

Valot syttyivät suunnilleen samaan aikaan eri puolilla runsaat 13 miljardia vuotta sitten, sillä kosmos lienee melko homogeeninen. Alkuräjähdyksen ja valojen syttymisen väli oli siis vain joitakin satoja tuhansia vuosia. Aluksi valojen syttymisen jälkeen näkyi pallonmuotoisesti vain pieni osa kosmosta, sillä kauempi valo ei ollut vielä kerinnyt meidän kohtaamme asti. Joka vuosi näkyi hiukan enemmän, koska valo oli jo kerinnyt tulla kauempaa. Näin tapahtui aina siihen asti, kunnes meidän kohtamme saavuttanut valo lähti horisontin tuntumasta. Yhä useampi galaksi ylitti valonnopeuden, joten sitä ei ollut enää nähtävissä. Siitä lähtien on galaksien näkyminen koko ajan vähentynyt.

Siis valojen syttyessä ensin runsastunut, sitten horisontin saavuttamisen jälkeen harventunut.

Kaikki valot ovat kuitenkin syttyneet suunnilleen yhtä aikaa. Periaatteessa voimme nähdä, jos laitteet antavat myöten, valojen syttymisen aikaan. Ajan sitä ennen koemme avaruussäteilynä, myös ajan ennen horisontin syntymistä inflaatiossa.

Kosmos lienee siis suuri neliulotteinen pallo, jonka kolmiulotteisella pinnalla olemme. Tämän sisällä on kolmiulotteinen pallo, meidän näkemämme ja kokemamme kaikkeus. Tämä on paljon pienempi kuin koko kaikkeus. Mutta kaikki, mitä siinä on, on yhtä vanhaa kuin alkuräjähdys. Suurinta osaa kaikkeudesta emme voi nähdä, emmekä saa sieltä infoa, mutta koska tiedämme, että valonnopeus on rajallinen ja avaruus laajenee kiihtyvästi mutta rajattomasti, tiedämme, että näkymätön osa on ja noudattaa samoja kuvioita kuin näkyvä.

Olen ollut siinä käsityksessä, että avaruuden laajeneminen on ollut hitaampaa kuin valon kulku, joten horisontti on jo saavutettu. Voi olla, että olen erehtynyt, eikä horisonttia ole vielä saavutettu. Otan mielelläni vastaan tarkkoja nopeuslukuja avaruuden laajenemisesta. Mielenkiintoista olisi myös saada varmuus, onko Wikipedian 14,7 miljardia valovuotta sittenkin luku menneeltä ajalta, jolloin kosmosta pidettiin vanhempana, vai onko se luku, joka ilmaisee matkaa jo venyneessä avaruudessa.

al-jabr kirjoitti:

Käytämme ilmaisua "kosminen horisontti" ilmeisesti eri tarkoitukseen. Sinä tarkoittanet sillä VALOJEN syttymistä, siis näkevää katsetta menneisyyteen. Minä taas olen tarkoittanut sillä rajaa, jolla AVARUUDEN osa pakenee meistä katsoen ylivalonnopeudella.

Ei tarkoittamani kosminen horisontti ole 13,7 valovuoden etäisyydellä. Eikä se laajene valonnopeudella. Kun alkuräjähdys tapahtui, ei kosmista horisonttia vielä ollut. Alkuräjähdyksen jälkeen, mutta ennen valojen syttymistä kosminen horisontti syntyi, sillä meidän kohdastamme mitaten osa maailmankaikkeutta ylitti valonnopeuden. Kosmos oli hetken laajentunut inflatorisesti.

Valot syttyivät suunnilleen samaan aikaan eri puolilla runsaat 13 miljardia vuotta sitten, sillä kosmos lienee melko homogeeninen. Alkuräjähdyksen ja valojen syttymisen väli oli siis vain joitakin satoja tuhansia vuosia. Aluksi valojen syttymisen jälkeen näkyi pallonmuotoisesti vain pieni osa kosmosta, sillä kauempi valo ei ollut vielä kerinnyt meidän kohtaamme asti. Joka vuosi näkyi hiukan enemmän, koska valo oli jo kerinnyt tulla kauempaa. Näin tapahtui aina siihen asti, kunnes meidän kohtamme saavuttanut valo lähti horisontin tuntumasta. Yhä useampi galaksi ylitti valonnopeuden, joten sitä ei ollut enää nähtävissä. Siitä lähtien on galaksien näkyminen koko ajan vähentynyt.

Siis valojen syttyessä ensin runsastunut, sitten horisontin saavuttamisen jälkeen harventunut.

Kaikki valot ovat kuitenkin syttyneet suunnilleen yhtä aikaa. Periaatteessa voimme nähdä, jos laitteet antavat myöten, valojen syttymisen aikaan. Ajan sitä ennen koemme avaruussäteilynä, myös ajan ennen horisontin syntymistä inflaatiossa.

Kosmos lienee siis suuri neliulotteinen pallo, jonka kolmiulotteisella pinnalla olemme. Tämän sisällä on kolmiulotteinen pallo, meidän näkemämme ja kokemamme kaikkeus. Tämä on paljon pienempi kuin koko kaikkeus. Mutta kaikki, mitä siinä on, on yhtä vanhaa kuin alkuräjähdys. Suurinta osaa kaikkeudesta emme voi nähdä, emmekä saa sieltä infoa, mutta koska tiedämme, että valonnopeus on rajallinen ja avaruus laajenee kiihtyvästi mutta rajattomasti, tiedämme, että näkymätön osa on ja noudattaa samoja kuvioita kuin näkyvä.

Olen ollut siinä käsityksessä, että avaruuden laajeneminen on ollut hitaampaa kuin valon kulku, joten horisontti on jo saavutettu. Voi olla, että olen erehtynyt, eikä horisonttia ole vielä saavutettu. Otan mielelläni vastaan tarkkoja nopeuslukuja avaruuden laajenemisesta. Mielenkiintoista olisi myös saada varmuus, onko Wikipedian 14,7 miljardia valovuotta sittenkin luku menneeltä ajalta, jolloin kosmosta pidettiin vanhempana, vai onko se luku, joka ilmaisee matkaa jo venyneessä avaruudessa.

Lue lisää

"Wikiteltyä-tietoa" siteerasi 18.10.15 klo 12:19 Wikin artikkelia. Sitaatissa sanotaan aika selvästi, että nähtävä osa kaikkeudesta pienenee eli harvenee. Missä vaiheessa on kulminaatio, siitä on kyse. Sitä ennenhän se laajenee.

al-jabr kirjoitti:

Käytämme ilmaisua "kosminen horisontti" ilmeisesti eri tarkoitukseen. Sinä tarkoittanet sillä VALOJEN syttymistä, siis näkevää katsetta menneisyyteen. Minä taas olen tarkoittanut sillä rajaa, jolla AVARUUDEN osa pakenee meistä katsoen ylivalonnopeudella.

Ei tarkoittamani kosminen horisontti ole 13,7 valovuoden etäisyydellä. Eikä se laajene valonnopeudella. Kun alkuräjähdys tapahtui, ei kosmista horisonttia vielä ollut. Alkuräjähdyksen jälkeen, mutta ennen valojen syttymistä kosminen horisontti syntyi, sillä meidän kohdastamme mitaten osa maailmankaikkeutta ylitti valonnopeuden. Kosmos oli hetken laajentunut inflatorisesti.

Valot syttyivät suunnilleen samaan aikaan eri puolilla runsaat 13 miljardia vuotta sitten, sillä kosmos lienee melko homogeeninen. Alkuräjähdyksen ja valojen syttymisen väli oli siis vain joitakin satoja tuhansia vuosia. Aluksi valojen syttymisen jälkeen näkyi pallonmuotoisesti vain pieni osa kosmosta, sillä kauempi valo ei ollut vielä kerinnyt meidän kohtaamme asti. Joka vuosi näkyi hiukan enemmän, koska valo oli jo kerinnyt tulla kauempaa. Näin tapahtui aina siihen asti, kunnes meidän kohtamme saavuttanut valo lähti horisontin tuntumasta. Yhä useampi galaksi ylitti valonnopeuden, joten sitä ei ollut enää nähtävissä. Siitä lähtien on galaksien näkyminen koko ajan vähentynyt.

Siis valojen syttyessä ensin runsastunut, sitten horisontin saavuttamisen jälkeen harventunut.

Kaikki valot ovat kuitenkin syttyneet suunnilleen yhtä aikaa. Periaatteessa voimme nähdä, jos laitteet antavat myöten, valojen syttymisen aikaan. Ajan sitä ennen koemme avaruussäteilynä, myös ajan ennen horisontin syntymistä inflaatiossa.

Kosmos lienee siis suuri neliulotteinen pallo, jonka kolmiulotteisella pinnalla olemme. Tämän sisällä on kolmiulotteinen pallo, meidän näkemämme ja kokemamme kaikkeus. Tämä on paljon pienempi kuin koko kaikkeus. Mutta kaikki, mitä siinä on, on yhtä vanhaa kuin alkuräjähdys. Suurinta osaa kaikkeudesta emme voi nähdä, emmekä saa sieltä infoa, mutta koska tiedämme, että valonnopeus on rajallinen ja avaruus laajenee kiihtyvästi mutta rajattomasti, tiedämme, että näkymätön osa on ja noudattaa samoja kuvioita kuin näkyvä.

Olen ollut siinä käsityksessä, että avaruuden laajeneminen on ollut hitaampaa kuin valon kulku, joten horisontti on jo saavutettu. Voi olla, että olen erehtynyt, eikä horisonttia ole vielä saavutettu. Otan mielelläni vastaan tarkkoja nopeuslukuja avaruuden laajenemisesta. Mielenkiintoista olisi myös saada varmuus, onko Wikipedian 14,7 miljardia valovuotta sittenkin luku menneeltä ajalta, jolloin kosmosta pidettiin vanhempana, vai onko se luku, joka ilmaisee matkaa jo venyneessä avaruudessa.

Lue lisää

Minulle kosminen horisontti on havaintoraja. Kosmisen taustasäteilyn tuolle puolen emme käsittääkseni voi havainnoida. Käsitykseni kosmologian nykykuvasta perustuu pitkälti Enqvistin kirjaan "Ensimmäinen sekunti". Lienee tuorein yhteenveto ainakin suomeksi.
Jos taustasäteilyn ja ylivalonnopeudella etääntyvän etäisyyden ero on karkeasti miljardi valovuotta, niin mielestäni uusia kohteita voisi vielä ilmaantua. Etäisyys taustasäteilyyn kasvaa varmasti valonnopeudella, mutta sen jälkeen on lähes miljardin valovuoden alue, jossa olevat kohteet eivät vielä etäänny yli valonnopeuden.

Missä ihmeessä ajattelen väärin?

Mitä vikin artikkeliin tulee, on se ainakin kiihtyvän laajenemisen osalta päivitetty. Mioelestäni siinä puhutaan juuri nykytilanteesta.

aatos-kulkee-köntässä kirjoitti:

Minulle kosminen horisontti on havaintoraja. Kosmisen taustasäteilyn tuolle puolen emme käsittääkseni voi havainnoida. Käsitykseni kosmologian nykykuvasta perustuu pitkälti Enqvistin kirjaan "Ensimmäinen sekunti". Lienee tuorein yhteenveto ainakin suomeksi.
Jos taustasäteilyn ja ylivalonnopeudella etääntyvän etäisyyden ero on karkeasti miljardi valovuotta, niin mielestäni uusia kohteita voisi vielä ilmaantua. Etäisyys taustasäteilyyn kasvaa varmasti valonnopeudella, mutta sen jälkeen on lähes miljardin valovuoden alue, jossa olevat kohteet eivät vielä etäänny yli valonnopeuden.

Missä ihmeessä ajattelen väärin?

Mitä vikin artikkeliin tulee, on se ainakin kiihtyvän laajenemisen osalta päivitetty. Mioelestäni siinä puhutaan juuri nykytilanteesta.

Lue lisää

Tietenkään emme voi havaita kosmisen säteilyn tuolle puolen. Jos olen sanonut jotakin, joka on siten tulkittavissa, sanon ehdottomasti EI ja pyytelen nöyristellen ja sulimmasti anteeksi.

Wikin artikkelissa puhutaan nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Näemme siis runsaan 13 miljardin vuoden takaisia kohteita valojen syttymisen ajalta. Tulevaisuudessakin ne ovat 13 miljardia vuotta vanhoja havaintoajan lisäys, mutta ne ovat yhä harvempia, koska koko ajan niitä siirtyy äärialueilta valonnopeudelta saavuttamattomiin.

al-jabr kirjoitti:

Tietenkään emme voi havaita kosmisen säteilyn tuolle puolen. Jos olen sanonut jotakin, joka on siten tulkittavissa, sanon ehdottomasti EI ja pyytelen nöyristellen ja sulimmasti anteeksi.

Wikin artikkelissa puhutaan nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Näemme siis runsaan 13 miljardin vuoden takaisia kohteita valojen syttymisen ajalta. Tulevaisuudessakin ne ovat 13 miljardia vuotta vanhoja havaintoajan lisäys, mutta ne ovat yhä harvempia, koska koko ajan niitä siirtyy äärialueilta valonnopeudelta saavuttamattomiin.

Lue lisää

Koetetaan vielä siten, että unohdetaan kaikki epäoleellinen, niin alkupamaus kuin kosminen sätelykin. Siirrytään aikaan, jolloin VALOT SYTTYIVÄT.

Kuvittelemme olevamme avaruuden keskipisteessä. Mikä tahansa piste on valittavissa keskipisteeksi. Emme siis katso jostakin kaukaa, vaan olemme keskellä tapahtumia.

Avaruuden inflatorinen laajentuminen oli jo saattanut avaruuden siihen tilaan, että osa avaruutta pakeni meistä katsoen ylivalonnopeudella. Koska valot olivat juuri syttyneet, näimme aluksi vain lähellä olevia kohteita. Ajan edetessä näköpiirimme koko ajan kasvoi valonnopeudella, kunnes se saavutti äärimmäisen rajan, jonka yli menevä osa kosmosta pakeni ylivalonnopeudella.

Koska avaruuden venyminen jatkui, sen jälkeen koko ajan osa näkemistämme valoista väheni, koska osa joutui näköpiirimme ulkopuolelle avaruuden venymisen ja valonnopeuden ylittämisen takia.

Jos äärimmäinen raja saavuttiin jo aikaisemmin kuin nyt, koko ajan näemme avaruudesta yhä harvempia kohteita, koska osa joutuu äärimmäisen rajan ulkopuolelle.

Ei ole mitään syytä ajatella, että maailmankaikkeuden ikä tai aika valojen syttymisestä määräisi ylivalonnopeudella pakenevan avaruuden osan ja näkemämme avaruuden osan välisen rajan. Se riippuu avaruuden venymisnopeudesta.

al-jabr kirjoitti:

Koetetaan vielä siten, että unohdetaan kaikki epäoleellinen, niin alkupamaus kuin kosminen sätelykin. Siirrytään aikaan, jolloin VALOT SYTTYIVÄT.

Kuvittelemme olevamme avaruuden keskipisteessä. Mikä tahansa piste on valittavissa keskipisteeksi. Emme siis katso jostakin kaukaa, vaan olemme keskellä tapahtumia.

Avaruuden inflatorinen laajentuminen oli jo saattanut avaruuden siihen tilaan, että osa avaruutta pakeni meistä katsoen ylivalonnopeudella. Koska valot olivat juuri syttyneet, näimme aluksi vain lähellä olevia kohteita. Ajan edetessä näköpiirimme koko ajan kasvoi valonnopeudella, kunnes se saavutti äärimmäisen rajan, jonka yli menevä osa kosmosta pakeni ylivalonnopeudella.

Koska avaruuden venyminen jatkui, sen jälkeen koko ajan osa näkemistämme valoista väheni, koska osa joutui näköpiirimme ulkopuolelle avaruuden venymisen ja valonnopeuden ylittämisen takia.

Jos äärimmäinen raja saavuttiin jo aikaisemmin kuin nyt, koko ajan näemme avaruudesta yhä harvempia kohteita, koska osa joutuu äärimmäisen rajan ulkopuolelle.

Ei ole mitään syytä ajatella, että maailmankaikkeuden ikä tai aika valojen syttymisestä määräisi ylivalonnopeudella pakenevan avaruuden osan ja näkemämme avaruuden osan välisen rajan. Se riippuu avaruuden venymisnopeudesta.

Lue lisää

Koko asia lepää siis sen varassa, olemmeko jo valonnopeudella saavuttaneet sen rajan, jonka ulkopuolella avaruus pakenee ylivalonnopeudella. Koska en todellakaan tiedä, päättelyn kulku on puhtaasti geometrinen. Jos olemme vielä matkalla rajalle, näköpiirimme suurenee, jos olemme jo saavuttaneet rajan, näköpiirimme pienenee. Ainakin näin sitten tapahtuu tulevaisuudessa.

En tiedä, kumpi vallitsee nyt.

al-jabr kirjoitti:

Koko asia lepää siis sen varassa, olemmeko jo valonnopeudella saavuttaneet sen rajan, jonka ulkopuolella avaruus pakenee ylivalonnopeudella. Koska en todellakaan tiedä, päättelyn kulku on puhtaasti geometrinen. Jos olemme vielä matkalla rajalle, näköpiirimme suurenee, jos olemme jo saavuttaneet rajan, näköpiirimme pienenee. Ainakin näin sitten tapahtuu tulevaisuudessa.

En tiedä, kumpi vallitsee nyt.

Lue lisää

No, siinähän se sittenkin oli Wikin sitaatissa. Valonnopeuden raja on 4,5 gigaparsekin eli 14,7 miljardin valovuoden päässä. Koska näköpiirimme on jo kasvanut n. 47 miljardiksi valovuodeksi avaruuden venymisen takia, 14,7 miljardia valovuotta mahtuu siihen oikein hyvin. Näköpiiri on siis jo aikoja sitten saavuttanut ylivalonnopeuden rajan, joten näkemiemme galaksien määrä voi jatkossa vain pienetä.

al-jabr kirjoitti:

No, siinähän se sittenkin oli Wikin sitaatissa. Valonnopeuden raja on 4,5 gigaparsekin eli 14,7 miljardin valovuoden päässä. Koska näköpiirimme on jo kasvanut n. 47 miljardiksi valovuodeksi avaruuden venymisen takia, 14,7 miljardia valovuotta mahtuu siihen oikein hyvin. Näköpiiri on siis jo aikoja sitten saavuttanut ylivalonnopeuden rajan, joten näkemiemme galaksien määrä voi jatkossa vain pienetä.

Lue lisää

Nyt se raja, joka näyttää olevan 13, 8 mrd vv:n päässä on todellisuudessa tuo 47 mrdvv. Tähän asti ole mukana.
Katsoessamme teleskoopilla, näemme kuitenkin paljon pienemmän avaruuden, jonka valonnopeudella laajeneva kosminen horisontti on miljardi valovuotta lähempänä kuin se raja, jossa avaruuden laajenemisesta johtuva loittoneminen saavuttaa valonnopeuden. Meidän etäisimmät _suorat havaintomme_ tulevat kaikki hyvin nuoresta avaruudesta, jossa kosmologinen tausta laajenee valonnopeudella, eikä lajenevan avaruuden nopeus vielä taustan etäisyydellä silloiseen aikaan ylittänyt valonnopeutta.
Mielestäni esiin voi vieläkin tulla uusia kohteita. (taik sit ei )

Sori, että jankutan.

"Näköpiiri on siis jo aikoja sitten saavuttanut ylivalonnopeuden rajan, joten näkemiemme galaksien määrä voi jatkossa vain pienetä."

Suorat havaintomme tulevat kaikki paljon tätä aikaa nuoremmasta avaruudesta, joten uusia kohteita voi vielä tulla näkyviin. Eikö niin?

Minäkö-muka-tyhmä kirjoitti:

Nyt se raja, joka näyttää olevan 13, 8 mrd vv:n päässä on todellisuudessa tuo 47 mrdvv. Tähän asti ole mukana.
Katsoessamme teleskoopilla, näemme kuitenkin paljon pienemmän avaruuden, jonka valonnopeudella laajeneva kosminen horisontti on miljardi valovuotta lähempänä kuin se raja, jossa avaruuden laajenemisesta johtuva loittoneminen saavuttaa valonnopeuden. Meidän etäisimmät _suorat havaintomme_ tulevat kaikki hyvin nuoresta avaruudesta, jossa kosmologinen tausta laajenee valonnopeudella, eikä lajenevan avaruuden nopeus vielä taustan etäisyydellä silloiseen aikaan ylittänyt valonnopeutta.
Mielestäni esiin voi vieläkin tulla uusia kohteita. (taik sit ei )

Sori, että jankutan.

Lue lisää

En ole sanonut, enkä tarkoittanut, että joku olisi tyhmä. Jos kirjoituksestani syntyy sellainen kuva, sen aiheuttaa vain oma tyhmyyteni.

al-jabr kirjoitti:

En ole sanonut, enkä tarkoittanut, että joku olisi tyhmä. Jos kirjoituksestani syntyy sellainen kuva, sen aiheuttaa vain oma tyhmyyteni.

Et olekaan. Minulla on kuitenkin syytä epäillä hoksottimiani, koska tiedän sinut melko hyvin asiaan perehtyneeksi. Olen kuitenkin edelleen siinä käsityksessä, että sinä universumin historian aikana, josta voimme teleskoopeilla saada havaintoja, valokartio laajeni nopeammin kuin läheiset kosmisen taustan takaiset kohteet.

Minua asia jäi kerta kaikkiaan vaivaamaan.

Lähtökohtani olivat, että 1) ensimmäiset valot olivat syttyneet jonkin verran alkupamauksen jälkeen, jolloin 2) inflaatio oli jo kerinnyt tehdä avaruudesta niin suuren, että osa oli jo ylittänyt valonnopeuden meidän kohdastamme katsoen, ja 3) joltakin lukemani ajatus, että näköpiirimme kasvaa koko ajan, eli näemme esimerkiksi vuoden kuluttua aina yhden valovuoden kauemmaksi.

Käsittääkseni nämä lienevät kosmologien hyväksymiä lähtökohtia.

Näköpiiri oli siis valojen syttyessä meitä ympäröivä pallo. Aluksi meidän kohtaamme tuli vain lähitähtien valo. Joka vuosi pallo on kasvattanut sädettään yhdellä valovuodella. Mutta sitten saavutaan tilanteeseen, jossa pallon reunat eivät voi enää mennä kauemmaksi, sillä ne jo ylittäisivät avaruuden kasvaessa valonnopeuden. Näköpiirin kasvaminen päättyy siihen.

Sen sijaan erehdyin siinä, että näköpiiri olisi ruvennut pienenemään. Se vain juuttui paikalleen. Kyse on nyt siitä, kasvaako näköpiirimme edelleen, vai onko se jo saavuttanut lopullisen kokonsa.

Jos päättelyni on jotenkin virheellinen, otan miellelläni kommentteja. Myös otan mielelläni kommentteja, kasvaako näköpiiri vielä.

Pyytelen vielä anteeksi, etten ole osannut tuoda ajatuksiani julki ymmärrettävällä tavalla ja lienen siksi aiheuttanut muille ongelmia.