Kaksi poikaa…Outo tunne ja toinen niin samanlainen

Hei, oon vasta joku aika sitten tavannut kaksi poikaa (molemmat kuitenkin eri aikaan) joihin olen molempiin tainnut ihastua. En osaa sanoa kummasta pidän enemmän, rakastunut kuitenkaan en ole, liian nuori sellaiseen. Oon siis kohta 15 ja haluaisin ehkä aloittaa suhteen jonkun kanssa, oma äitinikin jopa hiukan kannustaa siihen, muttei kuitenkaan halua että otan asian liian vakavasti, niin kuin en ottaisikaan. Kumpaakaan en vielä kovin hyvin tunne mutta haluaisin tutustua paremmin ja jos vaikuttaa mukavalta niin voisi suhde edetä pidemmällekin.
Välttämättä en apua vaadi mutta olisi kiva jos joku sanoisin edes jotain tähän minun "ongelmaani". Mutta kerron tässä nyt hieman molemmista

A: Tämä on jotenkin melkeimpä, sanoisinko taianomainen ihastus...
Hänet olen tavannut vähän aiemmin kuin toisen pojan, joskus kesän lopussa. Meidän koulumme ei ole kovin iso mutta meidän ikäisiämme on eniten joten meillä on kaksi luokkaa ja rinnakkaisluokallamme tuli eräs poika jonka ensitapaaminen oli kuin suoraan jostain elokuvasta sillä se oli melkein "rakkautta" ensisilmäyksellä. Tapahtui niin, että kun ensimmäisen kerran koulun käytävällä näin hänet, ajattelin samantien että "tuleeks noin hyvän näköne jätkä meidän kouluun?" ja oli ihan pakko tuijottaa koko se lyhyt aika kun oltiin samassa huoneessa, sillä hetkellä tuntui jostain syystä tosi oudolta. Tämä poika on jostain syystä vain minun makuuni vaikka tavallisesti ihastun aina vain kaikista parhaimman näköisiin poikiin ja mihin kaikki nyt yleensä, mutta rinnakkaisluokallamme ei juurikaan kenenkään mielestä ole hyvännäköisiä poikia paitsi minun mielestäni tämä A. Kysyinkin eräiltä rinnakkaisluokan tytöiltä ketkä ovat heidän mielestään parhaan näköiset pojat heidän luokallaan he miettivät kauan mutta A sanottiin vasta loppupäässä, eli taidan olla ainoa joka pitää hänestä. Ihan hyvin häntä en luonteeltaan tunne mutta hän vaikuttaa huumorintajuiselta ja tosi mukavalta ja aina on ollut minulle tosi kiltti ja hymyillyt keskustelun aikana (ikinä ei olla kahden kesken juteltu mutta muuten). Muut tytöt ovat haukkuneet häntä ärsyttäväksi monista hänen piirteistään jotka ovat minun mielestäni juuri niitä mukavia tai eivät haittaa muuten. Ja tässä pojassa on vielä se, että olen melko varma että hänkin pitää minusta koska usein missä ikinä ollaankaan näköetäisyydellä katseemme kohtaavat, jopa hiukan kiusallisesti. Yritän yleensä hymyillä mutta aina toinen kääntää katseensa mahdollisimman nopeasti pois. Koko ajan tulen varmemmaksi siitä että hän on ihastunut. Siksi tämä on todella outoa, koska en ole ikinä ennen tuntenut näin, monia ihastuksia on takana mutta koskaan en ole ihastunut samantien keneenkään, ja pelkkä ulkonäkö ei ole vaikuttajana vaan jokin muu hänessä viehättää minua. Tuntuu kuin meidän välillämme olisi jokin outo yhteys. Toisaalta en tiedä haluaisinko aloittaa seurustelusuhteen hänen kanssaan, unohtaa hänet kokonaan vai jäädä tälle taso

Hän tosin on se tyhmempi yksilö, ei aina ajattele kaikkea järjellä ja tunteella, on aika huono koulussa mutta ei kuitenkaan täysi kahjo. Mutta kenenkään älykkyysosamäärä ei minua haittaa yhtään, ihanuutta se ei hänestä pois vie, sitä paitsi mitä kaikkea hänestä tutustumalla voikaan paljastua.


B: Häneen tutustuin vähän myöhemmin ja alunperin ihastumisen syynä taisi olla vain hyvä ulkonäkö (toisin kuin A:ssa taidan pitää hänen ulkonäöstään vain siksi koska en halua pitää ihastusta rumanakaan, mutta mielestäni hänkin näyttää tosi hyvältä) mutta kun hiljalleen tutustuin häneen vanhan kaverini kautta lakkasin ajattelematta ulkonäköä koska huomasin hänen luonteensa ja älynsä. Hän on minua vuotta vanhempi joka myös ihan vähän vain näin teini-ikäisenä tyttönä houkuttaa koska oman ikäiset pojat ovat yleensä tyttöjä kehityksessä vähän jäljessä, mutta pieni ikäero ei haittaa yleensä ketään. Yhtä hyvin voisimme olla saman ikäisiä. Pidän hänestä koska hän on todella, todella fiksu, hyvin huumorintajuinen ja pitää melkein ihan kaikista samoista asioista kuin minä. On aika hikke niin kuin minäkin (en halua kuulostaa itserakkaalta mutta itsekin olen melko älykäs, geenieni ansiosta). Hiukan nörttimästä luonnettaan lukuunottamatta hän on kuitenkin melko liikunnallinen, samoin olen minäkin. Jokin hänessä antaa minulle sellaisen tunteen että haluan niin kovasti olla hänen kanssaan ja hänen tyttöystävänsä.

Hän kuulostaa kaikin puolin täydelliseltä, ainoa miinus mitä keksin on se, että hän on vähän lyhyempi kuin minä, mutta EN TODELLAKAAN anna sen haitata. Ja sitten vielä se, että hän käy toista koulua. Asuu ehkä yhtä kaukana kuin A:kin mutta harvemmin varmaan näkisimme.




Eli siis, kuten huomaatte, minulla on nyt kaksi hyvin erilaista ihastusta, toisen kanssa minulla on hyvin outo tunne ja häneltä saisin myös lähes 100-prosenttisen varmasti vastakaikua, toinen on älykäs, mukava ja samanhenkinen, jonka tunteet minun vielä pitää selvittää.
Mutta tiedän, että jos toisen kanssa suhteen aloittaisin, toinen tuskin jäisi mieleen enää pyörimään.