Okei, eli mä alotin just ysiluokan ja yks mun kaveri muutti meiän lähelle ja tuli samaan kouluun mun kaa. Ja mä oon nyt vähä huolissani sen syömisestä koska se ei käy ikinä kouluruokalas ja sen kädet on koko ajan ihan kylmät ja se tärisee ja on ihan kananlihal ja sit se on koko ajan väsyny eikä jaksa mitään. Eikä se ota karkkii leffas tai missään vaikka ennen se ois voinu syödä sokerii ihan sikana. Se ei todellakaan oo mikään läski vaan alkaa näyttää jo alipainoselt, se on siis laihtunu ihan reilusti... ja must tuntuu et se ehkä kans viiltelee koska sil on aina pitkähihasii ja jos se vaik viittaa tai venyttelee ni se pitää hihaa nyrkis ettei se vaan valahtais. Ja mä näin sen huoneessa jotain arpigeeliäki. Mä oon vähän huolissani siitä ku sillä ei oo hirveesti kavereita meiän luokalla, ei oikeestaan yhtään. Kun mun kaverit ei tykkää siitä ja ne on puhunu siitä paskaa sen selän takana. Ei sitä kiusata tai mitään mut ei kukaan haluu olla sen kaverikaan. Siks kukaan ei myöskään oo huomannu sen laihtumist tai muuta kun kukaan ei yleensä kiinnitä siihen oikein huomioo. Se kans käyttää aina lökäreitä ja isoi paitoi niin ettei kukaan huomais et se laihtuu ja silt lähtee hiuksii... mä pelkään et sil on oikeesti joku syömishäiriö tai jotain... mitä mä teen??
Mikä mun kaveria vaivaa???
4
64
Vastaukset
- tiitti91
Ole ystävällesi tukena olemalla hyvä ystävä. Syömishäiriö jos on puhjennut niin siihen pitäisi saada ammattiapua. Jos niillä muilla on joku ihmeen ongelma hänen kanssaan niin ole sinä hänen kanssaan! Juttele hänelle ja kerro mitä muutoksia olet huomannut ja puhu luottamuksellisesti ja kannustaen hakemaan apua. Avun pyyntö ei ole koskaan heikkoutta eikä tyhmää.
- huolestunutkaveri
Nokun en mä oikeen voi olla sen kaa koulussa koska niinkuin sanoin mun kaverit ei tykkää siitä. Ja me ollaan oltu nelikko ykköselt saakka ni en mä voi vaan sanoo niille et sori mut en oo enää teiän kaveri vaan ton uuden josta te ette tykkää. Ja ne ei oikeesti siedä sitä, en tiiä onko ne mustasukkasia musta tai jotain kun ne tietää et mä oon sen kaveri, mut oon yrittäny jutella niille eikä ne haluu kaverustuu sen kaa. Enkä haluis hylkää kumpaakaan, mut tää yksinäinen kaveri sano et sitä ei haittaa olla yksin mut noit kolmee muuta tosiaanki haittais jos feidaisin ne... ni tää on vähän hankalaa... oon kyl ollu tän yksinäisen kaverin kaa vapaa-ajal tosi paljon mut se ei enää haluu nähdä mua niin paljon, sanoo aina ettei jaksa tai et sil on läksyi tms enkä yhtään tiedä mist se johtuu :( Oon ihan pulas tän asian kanssa, kertokaa mitä voisin tehdä kun kaikki on ihan solmussa...
- vanhakoululainen
Olethan ystävällinen ja kerrot jollekin opettajalle tai kuraattorille? Kuraattorille voit laittaa sähköpostiakin, jos et uskalla hihasta nykäistä.
Olen itse opettaja, ja haluaisin todella kuulla, jos jollain oppilaallani olisi noin paha olla!
Itselläni aikanaan yläasteella kaverini kävi kertomassa voinnistani kuraattorille, koska en halunnut. Vannotin häntä, ettei hän saisi mennä kertomaan kellekään, jättäisin hänet kokonaan. Melkein heti kun hän oli kertonut kuraattorille, huomasin, että hän teki sen pelkästään siksi, että oli todella huolissaan.
Sinun tehtäväsi ei ole pelastaa ystävääsi, vaan auttaa häntä avunsaamisessa. Älä rasita itseäsi liikaa, ja pyydä tukea myös itsellesi.
Tsemppiä!
- olethyväihminen
Ihanaa ja hyvä että olet huolestunut ystävästä ja haluat auttaa! Ymmärrän, että yläasteella on yleensä ne vakiintuneet kaveriporukat. Mutta tossa iässä myös aletaan usein jo pikkuhiljaa tutustumaan muihinkin ihmisiin niiden lisäksi, jotka on tuntenut jo koko peruskoulun ajan. Voisitko ehdottaa kavereillesi, että olisit edes VÄLILLÄ, joinain välitunteina, sen yksinäisen kanssa? Voisit vaikka vedota siihen, että olet huolestunut hänestä (voit vaikka kertoa, että epäilet hänellä olevan syömishäiriötä tms, paitsi jos luulet että kaverisi alkaisivat sitten levittää siitä jotain huhua)
Jos pääset juttelemaan hänen kanssaan, voisit ehkä rohkeasti kertoa epäilyksistäsi hänen syömishäiriöstään? Saattaisi olla helpottavaa, jos hänellä olisi joku, jolle ei tarvitse salata sitä ja jonka kanssa voi puhua ongelmasta.
Mutta jos ei ole mahdollista olla hänen kanssaan, kerto jollekulle aikuiselle! Kerto aikuiselle myös, vaikka voisitkin olla hänen kanssaan mutta ei vaikuta siltä että hänen vointinsa muuttuisi paremmaksi. Voit kertoa terveydenhoitajalle, kuraattorille tai luokanvalvojallekkin.
Kuitenkin, olisi äärettömän tärkeää että kaverisi voisi saada ystäviä, edes yhden. Itse yritän taistella itseäni vapaaksi anoreksiasta, mutta se ei onnistu kun ei ole yhden yhtäkään hyvää ystävää vaan elän yksikseni omassa kuplassa päivästä toiseen. Ei ole motivaatiota parantua, joudun silti terveenäkin vain olemaan yksin. Ystävät ovat merkittävä voimavara tästä toipumiseen ja muutenkin tärkeitä jokaisen elämässä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elämä valuu ohi ilman merkitystä
Olen 5-kymppinen korkeasti koulutettu hyvässä ja vaativassa työssä oleva mies. Erosin pitkästä parisuhteesta pari vuotta3075241Martina julkaisi romanttisia kuvia kihlajaisista
Ihana pari. Paljon onnea ja rakkautta heille 💞2731535Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin661446eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1231336Gekkosessa hyvä juttu Sofian Dubai "töistä"
"Vielä tammikuussa Belórf lupaili aloittavansa jälleen verkkovalmennukset, mutta tämä projekti näyttää kuihtuneen kaikes1071293- 931253
En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1301176Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä591106- 172938
Palsta sekosi lopullisesti?
Taidan mennä päikkäreille. Oliko hän nyt muka oikeasti äsken täällä ja kirjoitti, että täytyy unohtaa? Todistakaa se. Ki15881