Noomin ja Ruutin ystävyys perustui Jehovaan

Hyvää huomenta;ystäväiseni:-) Aivan ensiksi olisi kivaa, jos saisin kutsua sinua Ruthiksi, kunnes olet antanut minulle toisen mieleisempäsi nimen.
ADHD on vain pieni "mauste" persoonallisuudessamme, joka toisinaan hankaloittaa, mutta siinäkin on omat myönteiset poulensa. Meidänlaisillamme on tiettyjä ominaisuuksia, joilla väritetään elämää mukavasti, enkä haluaisi käyttää lääkkeitä "särmien tasoitukseen". Elelen yksikseni, eikä kukaan minusta kärsi.
Sitten noista rajoituksistasi:"kaiken täytyy tapahtua hyvässä hengessä". Se oli minulle mieluista, sillä olen rukoillut henkilöä, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia teokraattisesta toiminnasta, Raamatusta, kentästä jne.
Voisimme rajoittaa kanssakäymisen sellaiseen, kuten haluat. Lapset ja miehet jättäisin mielelläni keskustelujen ulkopuolelle, koska kokemukseni ovat heistä vähäiset.
Tietysti tulen huomioimaan toimesi kokoajan vaimona, äitinä, sisarena...
Niin tai näin, olemme aina "näyteikkunassa", mutta minulle on tärkeää, että saan olla vilpitön siinä, missä puhun.
Soitin eilen vanhimmalle, joka lupasi minulle uuden "Järjestö"-kirjan paperina. Nykyisin useimmilla alkaa olla tekniikka sitä varten, mutta minulla ei ole edes TV:tä, ja vanhanaikainen kännykkä, jolla soitan tarvittaessa. Täysin riittävästi tarpeisiini. Kävin iltasella "maitokaupassa" ja tapasin siellä uk:n Hän tuli iloiseksi, kun kuiskasi tuovani hänelle uudet lehdet niin pian kuin kynnelle kykenen. mieli oli niin hyvä sen jälkeen.
Tuli taas noustua 03.00 lukemaan teokraattista läksyä. Katsoin "Ymmärryskirjasta" "Eeliä" ja ihmettelin hänen poikiensa seurustelua temppelin esipihassa työskenteleiven naisten kanssa. Mutta viime viikon raamatunlukuläksyssä oli kiinnostava 2Kuning.23:7 jossa mainittiin haureelliset pyhäkköpojat ja naiset, jotka kutoivat verhoja. On aivan ymmärrettävää, että temppelissä tarvittavat tekstiilit valmistettiin naisten pihan puhtaassa ympäristössä. Naisilla oli varmasti monenlaista tehtävää, kun muistaa esim. Hannaa, joka oli aina temppelissä rukoilemassa ja varmasti ohjaamassa nuoria naisia eri tehtävissä. Heistähän Eelin pojat tietysti valitsivat itselleen hauskuuttajansa.
Teokraattista toimintaa on vaikeaa suorittaa, jos sen päästää slentriaaniksi. Hengellisyys on uudistettava joka päivä; tehtävä se eläväksi "Lähesty Jehovaa"-kirjassa oli Kol.3:23 jossa kehoitetaan tekemään kaikki tehtävät kuin Jehovalle. Se on todellisuudessa etu, sillä kotityöt ovat raskaita ja yksitoikkoisia. Mutta samalla voimme toteuttaa Hebr.13;15 ja uhrata koko ajanJumalalle kiitosuhria!

Otin myös aamusella pienen kävelyn ja tein muutaman uk:n; moni istui jo 06.30 aamukahvin ääressä. Olipa ihanaa nauttia raikkaasta syys-ilmasta! Olen odottanut tätä aikaa jo kauan.
Luen naapurin kanssa meidän vanhempia vuosikirjojamme englanniksi, noin niin kuin aivovoimisteluna. Opettaja-pari kun ovat niin eihän opiskelua voi jättää, vaikka eläkkeelle jäisi. Silloinhan sitä aikaa onkin!
Meillä oli myös Jes 43:10-12 joka muistuttaa, että olemme Jehovan todistajia. En tiedä, miksi kuulen sen lausuttavan aina sellaisellä rakkaudellisella hellyydellä ja ylpeydellä, kuin isäni silittäisi päätäni. Kokemuksia on siitäkin ja rakastan sitä Jesajan kohtaa erikoisesti. Kannustavaa myös 1.Aikakirja28:9, jossa on Daavidin rakkaudellinen kehoitus pojalleen Salomonille, että oppisimme tuntemaan Jumalan, palvelemaan Häntä ehyin sydämin.
Olet varmasti kokenut myös Psalmi 25:14 omassa elämässäsi:"Jehovan neuvo on tunnettu niille, jotka Häntä kunnioittavat ja Hän ilmoittaa heille liittonsa". Minusta Jeesuksen sanat Johannes 4:24 "Jumala on Henki ja Häntä palvovien on palvottava hengessä ja totuudessa". antaa rauhaa ja turvallisuutta.
Ei mikään muu kirja täytä niin hengellisisä ja tunneperäisiä tarpeitani kuin Raamatun luku. Sitä olen lukenut yli 50 vuotta ja elämän olosuhteiden vaihtuessa tutut raamatunkohdat ikään kuin elävät mukana.
Ajatteles vaikka "Isä meidän rukousta" - se on sinullekin aivan eri sisällykseltään nuorena naisena kuin perheen äitinä! Joka päivä seuratessa maailman tilannetta ne tutut sanat saavat uutta sisältöä. Onpa ihmeellistä; elävä kirja joka "erottaa sydämen ajatukset ja aikomukset" Hebrealaisten 4:12. Niin, täällaisissa mietteissä yöni kului.
Toivottavasti en väsyttänyt sinua. Hyvää päivän kulua pikku äidille puuhissaan:-)

Huomenta "Noomi"!

Kiitos pitkästä viestistäsi. Et suinkaan väsyttänyt vaan virkistit. :)

Itse olen lukenut raamattua 11-vuotiaasta, jolloin kuuluin vielä Luterilaiseen kirkkoon => erosin kirkosta 25-vuotiaana, ja minut kastettiin Jehovan Todistajaksi kolmekymppisenä, toista lastani odottaessani => nyt olen jo viisikymppinen, ja lapsetkin ovat jo aikuisia... Silti katson olevani ensisijaisesti äiti ja aviovaimo. (En loukkaantunut sanasta "pikkuäiti", koska olen pienikokoinen. Se tuntui herttaiselta.)

Oli myös mukavaa lukea hengellisestä toiminnastasi - minulla se rajoittuu sairauksien ja ajanpuutteen (lähinnä työ ja perhevelvollisuudet) takia lähinnä yhteen raamatuntutkisteluun puhelimitse sekä UK-käynteihin. Nyt kierrosviikolla pitäisi ottaa vahinkoa takaisin...

Kirjoitan tätä työssä tauolla, palaan asiaan iltapäivällä kun olen taas kotona. Kirjoittelemisiin siihen saakka, ja mukavaa päivänjatkoa.

Olet viettänyt sen järjestmäasioiten päättäjäisen vm 1975 sekä vuosituhannenvaihteen saman, joka ulkopuolisille piilevästi, mutta todistajille päivänselvästi julkituotiin vartiotornissa, kenttätyöt on loppuun saatettu viime vuosituhannella, ja syymahdollisuushan siihen oli vain se järjestelmäasioiten päättäjäiskahvitus.
Niitä kenttätyöraportteja sitten kuitenkin kirjoitetaan vuosituhatvaihteen jälkeenkin kun laaditaan sitä tietosuojavaltuutetun lainvastaiseksi toteamaa henkilötietorekisteriä. Onko minkälaatuinen lupaus, mikä vuosimalli on seuraavalla harmalla ?

Koska aikaa ei varmaankaan jää maaallisille asioille, eikä kiinnostusta saisi edes esiintyä, niin kerron, että Nobelin palkinto kemiassa nyt äsken myönnettiin DNA -tutkimusten perusteella, tutkimukset johtavat geenivikojen, perinnöllisten sairauksien korjaamiseen. Syövän hoidon etenemisestä puhuvat itse myös. Onko kivaa ? Sehän todistajalle merkitsee useamman harman läpielämisen mahdollisuutta ?

ADHD-äiti kirjoitti:

Huomenta "Noomi"!

Kiitos pitkästä viestistäsi. Et suinkaan väsyttänyt vaan virkistit. :)

Itse olen lukenut raamattua 11-vuotiaasta, jolloin kuuluin vielä Luterilaiseen kirkkoon => erosin kirkosta 25-vuotiaana, ja minut kastettiin Jehovan Todistajaksi kolmekymppisenä, toista lastani odottaessani => nyt olen jo viisikymppinen, ja lapsetkin ovat jo aikuisia... Silti katson olevani ensisijaisesti äiti ja aviovaimo. (En loukkaantunut sanasta "pikkuäiti", koska olen pienikokoinen. Se tuntui herttaiselta.)

Oli myös mukavaa lukea hengellisestä toiminnastasi - minulla se rajoittuu sairauksien ja ajanpuutteen (lähinnä työ ja perhevelvollisuudet) takia lähinnä yhteen raamatuntutkisteluun puhelimitse sekä UK-käynteihin. Nyt kierrosviikolla pitäisi ottaa vahinkoa takaisin...

Kirjoitan tätä työssä tauolla, palaan asiaan iltapäivällä kun olen taas kotona. Kirjoittelemisiin siihen saakka, ja mukavaa päivänjatkoa.

Lue lisää

Hei taas, "Ruth":-) Hyvänen aika! Olet työssä, lapsia, mies, koti, teokratia, miten naiset ehtivät ja jaksavat? Olet lukenut Raamattua 11-vuotiaasta asti! Se on auttanut sinua selviytymään tässä "murheiden laaksossa".
Minäkin opin äidin valmentamana lapsesta asti iltarukoukset ja rippi-koulu oli välttämättömyys. Äitini takertui Jumalaan monin tavoin loppuun asti.
Kaikki kastetilaisuudet olivat tärkeitä tapahtumia perheen historiassa ja jouluisin perhe kokoontui pikku yhteisössä useamman perheeen kanssa syömään joulu-illallista. Sen yhteydessä isä pyysi jonkun lukemaan "jouluevankeliumia".
Kotona äiti oli kerran vihainen, että isä pyysi suuren perheen alkoholisoitua isää lukemaan sen. Äidin mielestä joku "moraalisesti arvostettu" henkilön olisi pitänyt kelpuuttaa siihen kunnia-tehtävään.
Olin silloin n. 10-vuotias ja vetäydyin hiukan syrjään miettimään. Olisit nähnyt sen alkoholi-isän kasvot ja tavan lukea evankeliumin! Itku estää nyt näkemästä kunnolla näppäimiä. Mies oli kuin tullimies pyytämässä anteeksi syntejään Jumalalta - siinä Jeesuksen kertomuksessa "fariseus ja tullimies". Äiti oli kuin fariseus: "Minä, suuren perheen ahkera, moraalinen, uskollinen vaimo; kiitos että en ole tuollainen juoppotratti..."
Isä seisoi selkä suorana tyyliin: tein minkä tein, enkä sitä kadu!
Minä tajusin, että isä oli ottanut huomioon miehen tilanteen. Hänen vanhin tyttärensä oli ikäiseni ja paras ystäväni. Isämme pistivät meidät hyppäämään kilpaa pituutta, kun tuskin vielä kävelemään pystyimme. Siinä oli pari nuorta pojankloppia, sodasta elävänä selviytyneenä, jotka hypyttivät pulleita tyttäriään mekot lepattaen poikien puutteessa.
Mutta tämä toinenkin mieskin rakasti vaimoaan ja hänen vaimollaan oli kasvi silmän takana, jota ei voitu leikata. Joka päivä oli lahja miehelle.
Leikkitoverini joutui varhain kantamaan suurempaa vastuuta sisaruksistaan kuin minä molempien isien ollessa kursseilla. Lapset näkivät kuvan-kauniin äitinsä toisen silmän valuvan poskelle enenevästi ja sekin toi surua ja ahdistusta kaikille.
Olin sen jouluillallisen jälkeen ylpeä isästäni, kun tajusin, miten hänen tarkoituksensa oli kohottaa miehen omanarvontuntoa ja ehkä luottamusta Jumalaan. Kyllä sodan aikana oppii rukoilemaan mies kuin mies.
Kukaan ei sen aterian aikana. katsonut halveksien surujen murtamaa ja ääni värisevää perheenisää.
Ajattelin Jeesuksen sanoja uskonnon-läksy kirjassamme: Jumalalta anteeksi saanut meni autuaampana kotiinsa - koska osoitti nöyryyttä ja vilpittömästi pyysi tilaansa apua. Sellainen saa helpotusta ja huojennusta ja jaksaa yrittää uudelleen.
Isä opetti anteeksiantoa toimillaan, kun äiti opetti "tapoja" auttaakseen hyväksytyksi sociaalisesta. Sellaiset kokemukset olivat minulle merkityksellisiä. Ennen isäni kuolemaa minulle tuli mahdollisuus kiittää häntä monista vastaavista kokemuksistani. Itsekin sain häneltä anteeksi lapsen itsekkyyden ja ymmärtämättömyyden.
"Vartiotornissa" 1/10 s.15 on hieno aihe "Antakaa anteeksi toisillenne" - nyt kun sinulla on kierrosviikkokin meneillään. Kohottaa hengellisyyttä uuteen uskoon.
Ajattelin eilen saunasta tullessani kevyellä ja helpottuneella mielellä, että aivan sama tunne, kuin rukouksen jälkeen, kun katuu töpeksittyään ja tuntee helpotusta. Anteeksiantokin on kuin mielen "saunomista" puhtaaksi. Nöyryys ei ole kai koskaan ketään vahingoittanut, mutta antanut uuden alun ponnisteluun.
Mahtaa olla hienoa kulkea artikkelien kanssa kentällä: "Voimmekö saada maailman ilman köyhyyttä?" ja "Kuka otta köyhyyden pois?".Ne kysymykset ovat monen mielessä pakolaisten tulviessa yli Suomen. Sodan tietoisuus täyttää kaikkien mielen. Jotkut tulevat saamaan apua ja tukea Raamatusta. Kulje sinä vaan se kädessäsi varmana parhaasta lohdutuksesta.
Minä en voi jättää julistamista omasta ja muiden väärinkäytöksistä huolimatta. Niin kauan kuin kyläläiset tietävät minun olevan aktiivinen he voivat tulla hakemaan lehtiä, kuten taas äsken yksi rouva kaupasta perunoita hakiessani. Hän oli matkalla hautausmaalle miehensä hautaa siivoamaan tuulen jäljiltä. Oli kiva puhua hetki ajasta, jolloin näemme rakkaamme, kuin itsestään selvä asia. Olin Jehovalle kiitollinen, että Hän on antanut tällaisia pikku tilanteita arkipäivääni rohkaisuksi minullekin. Anteeksi saanti tuntuu kuin lämmin, suojeleva käsi koko sieluni ympärillä. Nimittäin - olen "riehunut" täällä pahantuulisena aika lailla. Mielestäni asiaa. Se siitä.
Mutta muista eräs tämä: rukous toisten puolesta omassa vilpittömässä sydämessäsi auttaa heitä voimakkaammin kuin mikään sana kasvotusten.
Älä sure, että et voi olla fyysisesti läsnä kaikkialla, kun voit tehdä sen hengessäsi.
Kyllä on hieno "Vartiotorni" rukouksesta, Jumalan tuntemuksesta ja ne kolme kysymystä "Herätkäässä"! - jonka viimeisellä sivulla oleva kuva työssä olevasta äidistä tuo sinun tilanteesi mieleeni. Annat siellä suurempaa todistusta kuin minä pystyn vähäisillä kauppamatkoillani.
Vai vielä 50:nä saat pitää työsi! Ei se ADHD tunnu sinun tahtiasi haittaavan.
Voi nyt hyvin!

Hei Athenas! Arvelin jo että sinulla on ongelmia kirjoittaa sähköpostia. Eli sinulla pitää olla oma sähköpostiosoite, josta kirjoitat minulle osoitteella

[email protected]

Kysy joltakin neuvoa että voimme jatkaa keskustelua siellä.

Minä en tule enää tälle sivustolla "ruodittavaksi". Olen saanut kokea sitä lajia enemmän kuin riittävästi ei-uskovien sukulaisten ja tuttavien taholta. En ikinä omassa seurakunnassa/ tosiuskovien Jehovan Todistajien taholta!!!

Ja sitä ivaamista ja kritisointia kun kuulee/lukee tarpeeksi, niin alkaa lopulta uskoa olevansa juuri niin huono kuin nämä mollaajat uskottelevat - ja alkaa lopulta vajota heidän tasolleen... Varmasti olet huomannut tämän itsekin?

" Minä en tule enää tälle sivustolla "ruodittavaksi" "

-Juuri sen sinä teit 19.10.2015 7:13
Miettisit asioita ja esitä kysymyksiä, kunnes selviää että voit jättää lahkon

Huomenta Noomi! Olipa taas niin ihanan rohkaisevia kirjoituksia. Sinulla on todella sana hallussasi kaikin puolin.
Jätetään tosiaan huomiotta "soraäänet" joita varmaan ja valitettavasti tulemme saamaan. Selväähän on että sillä pyritään vaan ärsyttämään ja "hämmentämään". Tuskinpa näitä kritisoijia totuus kiinnostaa - ainoastaan virheiden ja heikkouksien etsiminen. Ja väitteleminen joka ei johda mihinkään. Ei tuhlata aikaa sellaiseen.
Eilenillalla kokouksessa käsiteltiin Jehovan ominaisuuksia ja niiden jäljittelemistä. Itse pystyn olemaan vain valju kuvajainen Hänen rakkaudestaan, kärsivällisyydestään, ja armollisuudestaan. Valitettavasti taustani lapsuudenkotini "mustana lampaana vaikuttaa tähän, että olen kovin kriittinen ja vaativa itseäni kohtaan. Palataan asiaan.

En valitettavasti ehtinytkään eilen kirjoittaa vaikka lupasin. Aika meni kotitöissä ja kokoukseen valmistautuessa - ja nyt taas olen töissä... Tämäkin pesti on vain määräaikainen, ja saan töitä "kolmannelta sektorilta" vaikeasti työllistettävänä, kroonisten sairauksieni takia. Koetan tänään kotiin päästyäni olla ripeämpi toimissani että pääsisin "rupattelemaan" kanssasi. Olet kuin virkistävä tuulahdus, sinä uusi tuttavuus! ( Ihan heittäydyn runolliseksi tässä.)

ADHD-äiti kirjoitti:

Huomenta Noomi! Olipa taas niin ihanan rohkaisevia kirjoituksia. Sinulla on todella sana hallussasi kaikin puolin.
Jätetään tosiaan huomiotta "soraäänet" joita varmaan ja valitettavasti tulemme saamaan. Selväähän on että sillä pyritään vaan ärsyttämään ja "hämmentämään". Tuskinpa näitä kritisoijia totuus kiinnostaa - ainoastaan virheiden ja heikkouksien etsiminen. Ja väitteleminen joka ei johda mihinkään. Ei tuhlata aikaa sellaiseen.
Eilenillalla kokouksessa käsiteltiin Jehovan ominaisuuksia ja niiden jäljittelemistä. Itse pystyn olemaan vain valju kuvajainen Hänen rakkaudestaan, kärsivällisyydestään, ja armollisuudestaan. Valitettavasti taustani lapsuudenkotini "mustana lampaana vaikuttaa tähän, että olen kovin kriittinen ja vaativa itseäni kohtaan. Palataan asiaan.

Lue lisää

Huomenta vielä, Ruth:-) Meillä on kierrosviikko vasta joulukuussa, mutta tapaan otta ohjelmien teemat, joista valita oman tarpeeni mukaan mieleistä pohdittavaa.
Jehoavan ominaisuudet - muistan vielä sen innon minkä esitelmä herätti minussa kuullessani ensi kerran ne pääominaisuudet: rakkaus, viisaus, voima, oikeudenmukaisuus... Sitä oli niin onnesta huumaantuneena, kun tajusi, että nehän ovat kaikissa ihmisissä ituina - tarvitaan vain rakkaudellista huomaavaisuutta ja hengellistä ravintoa Raamatusta, niin ne vahvistuvat!
Miten arvostan sitä työtä, mitä kierrosvalvoja-pari tekee!
Valmista se hengellinen ateria, ensin seurakuntaan tullessa - tarkista olosuhteet ja ala keräämään hajallaan olevia tavaroita, niistämään neniä kokouksessa javanhinten kokouksessa on se isompi siivous, sitte yhteenveto viikosta ja kiitokset - vaikkei odotukset täyttisikään. Kotiäidin yksitoikkoista työtä, jota ilman elämä ei rullaisi.
Sitten kierrosvalvojan vaimon osa, joka tekee veljelle mahdolliseksi seisoa keskittyneesti kymmenien silmäparien tarkkailtavana vesikammattuna ja prässättynä. Kuunnella samat sanat kuukaudesta toiseen, loputtomasti...
Enkelit auttavat jatkamaan sitä työtä - eräs kierrosvalvojan vaimo sanoi kanssani kentällä ollessaan.
Mutta on se vaativa viikko myös muille julistajille, kun toiminta vie muutenkin jokaisen voiman-pisaran ja ajan! Entä, kun haluaisi osoittaa vieraanvaraisuutta?
Minulla on hyvin yksinkertaista ruokaa, mutta nautin joka suupalasta!
Tyhjästä on kuitenkin vaikeaa nyhjäistä parempaa.
Parasta, mitä nykyisin tarjoan vierilijoille on rukoukseni Jehovan siunauksesta ja huolenpidosta täyttää itsekunkin sen hetkinen tarve.
Joskus minullekin avautuu mahdollisuus osallistua menoihin ilolla.
Tuosta "mustana lampaana" olemisesta. AI, Ai ai! Minun tilanteeni oli pahempi! Äitini suorastaan palvoi minua viisaana, taitavana, kyvykkäänä, jota ilman ei tulisi toimeen. Mies poissa pitkiä aikoja, hän yksin kotona pienten lasten kanssa olemattomin varoin; äiti oli itse kaikkea sitä minkä minuun projisoi jaksaakseen.
Voi, miten kaipaan nähdä vanhempiani paremmissa olosuhteissa kehittäen kaikkia kykyjään harmonisesti!
Paha juttu oli, että jo lapsena tajusin, etten ole mitään äitini ylistyslaulusta, vaan hän yritti kauttani elää sen, mitä jäi muuten paitsi.
Tiesin eläväni hänen valheessaan...
Siksi pidän nyt tasapainotuksena, kun kohtaan kaikenlaista vaikeutta:-)

ADHD-äiti kirjoitti:

En valitettavasti ehtinytkään eilen kirjoittaa vaikka lupasin. Aika meni kotitöissä ja kokoukseen valmistautuessa - ja nyt taas olen töissä... Tämäkin pesti on vain määräaikainen, ja saan töitä "kolmannelta sektorilta" vaikeasti työllistettävänä, kroonisten sairauksieni takia. Koetan tänään kotiin päästyäni olla ripeämpi toimissani että pääsisin "rupattelemaan" kanssasi. Olet kuin virkistävä tuulahdus, sinä uusi tuttavuus! ( Ihan heittäydyn runolliseksi tässä.)

Lue lisää

Älä tee tästä kanssakäymisestä uutta rasitetta!
Ajattelin, että rajoittaisimme tämän niin, että sinä saisit hetken huomiota, että jaksat sitten antaa ja antaa ja antaa...
Jätetään vaikka viikon jälkeiseen aikaan, sillä sinulla täytyy olla hetki rauhaa oikaista jalkasi, ennenkuin ryntäät uuteen suuntaan.
Se epäsäännöllinen työkin on vaikeampaa totuttautua kuin säännöllinen.
Rukoilen sinulle ja perheellesi antoisaa viikkoa, että ehditte nauttia hengellisestä ravinnosta, sillä Saarnaaja 2:24 kehoittaa tuntemaan onnea syödessään, juodessaan, nauttiessaan hyvästä kaiken vaivannäkönsä ohessa.
Se on Jehovan lahja ihmiselle:-)
Krooninen sairaus on vaikeaa, varsinkin jos siihen sisältyy särkyjä.
Mutta olen yrittänyt nähdä siinä myös hyviä puolia.
Jos lapset osallistuvat arkiaskareihin heistä tulee vastuullisempia ja he oppivat pitämään itse itsestään huolta; eikä poikienkaan tarvitse etsiä kumppania saadakseen ruokaa masuun ja puhtaan paidan päälleen.
Sitä alkaa arvostamaan enemmän toisen työpanosta kotona, kun tietää, miten se vie aikaa ja voimia.
Sairaus voi antaa myös hengähdys-tauon miettiä menneitä ja suunnitella tulevaa.
Minä kuuntelen cd:tä, jos en jaksa lukea.
Mutta pahin, mitä ihmisten kanssa voi menettää, on omanarvontunto ja luottamus Jehovan rakkauteen ja ymmärtämykseeen.
Toinen asia, mihin olen oppinut ajan myötä on: on tärkeämpää arvostaa itse itseään, päätöksiään, kuin rakentaa olemassaoloaan toisten hyväksymykselle.
On vain nähtävä omat rajoituksensa ja yritettävä luovia "karikoissa", niin ettei ota tehtäviä enempää, kuin kykenee suoriutumaan. Niinkuin sen tietäisi alussa...
Ole onnellinen, että uskalsit hankkia perheen, sillä eivät hengelliset siteet korvaa verisiteitä. Minä odotin Harmagedonia, kun sisareni odottivat pesueensa kasvua - eivätkä he sitä kadu! Heillä on iloa ja rakkautta!
Elelen eläkeläisenä vapaaherrattarena, enkä osaani vaihtaisi, mutta joskus...
Jatketaan harjoituksia myöhemmin - en minä tästä mihinkään hupene...

Ei kai lahko ole kieltänyt ADHD -hoitoa vielä ?

Verikiellon osalta löysin tuohon, vastaavasti, älkää uskoko lahkon "hoitoihin, myöskään hengellisiin !

3. Moos. 17:15 Jos joku, olipa hän israelilainen tai siirtolainen, syö itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä, hän pesköön vaatteensa ja peseytyköön; hän on epäpuhdas iltaan saakka. Sitten hän on jälleen puhdas.
-jakeessa puhutaan veren syömisestä ( ” lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri”) eikä jakeessa ole kieltoa, ei rangaistusta. Jae koskee erityistapausta.

Kol 2:16 Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte

Matt. 15:11 Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos.

1 Kor. 10:25 Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä.

-----------

APT 15: 28 Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: 29 karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta

-"karttakaa" ei ole kielto.
Vertaa: Kor. 10:28 Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on uhrilihaa", jättäkää se syömättä hänen vuokseen, omantunnon takia. 29 En tarkoita teidän omaatuntoanne vaan tuon toisen. Miksi antaisin toisen ihmisen omantunnon määrätä omaa vapauttani? 30 Jos minä kiitän Jumalaa ruoastani, miksi minua moitittaisiin siitä, mistä itse kiitän? 31 Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. 32 Älkää loukatko sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkä liioin Jumalan seurakuntaa. 33 Minäkin yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani vaan muiden ihmisten

Taustalla oli:
APT 15:5 Silloin eräät uskoon tulleet fariseukset puuttuivat asiaan ja sanoivat, että kääntyneet pakanat oli ympärileikattava ja velvoitettava noudattamaan Mooseksen lakia.
APT 15:10 Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? 11 Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät. (Pietari)

Athenas kirjoitti:

Älä tee tästä kanssakäymisestä uutta rasitetta!
Ajattelin, että rajoittaisimme tämän niin, että sinä saisit hetken huomiota, että jaksat sitten antaa ja antaa ja antaa...
Jätetään vaikka viikon jälkeiseen aikaan, sillä sinulla täytyy olla hetki rauhaa oikaista jalkasi, ennenkuin ryntäät uuteen suuntaan.
Se epäsäännöllinen työkin on vaikeampaa totuttautua kuin säännöllinen.
Rukoilen sinulle ja perheellesi antoisaa viikkoa, että ehditte nauttia hengellisestä ravinnosta, sillä Saarnaaja 2:24 kehoittaa tuntemaan onnea syödessään, juodessaan, nauttiessaan hyvästä kaiken vaivannäkönsä ohessa.
Se on Jehovan lahja ihmiselle:-)
Krooninen sairaus on vaikeaa, varsinkin jos siihen sisältyy särkyjä.
Mutta olen yrittänyt nähdä siinä myös hyviä puolia.
Jos lapset osallistuvat arkiaskareihin heistä tulee vastuullisempia ja he oppivat pitämään itse itsestään huolta; eikä poikienkaan tarvitse etsiä kumppania saadakseen ruokaa masuun ja puhtaan paidan päälleen.
Sitä alkaa arvostamaan enemmän toisen työpanosta kotona, kun tietää, miten se vie aikaa ja voimia.
Sairaus voi antaa myös hengähdys-tauon miettiä menneitä ja suunnitella tulevaa.
Minä kuuntelen cd:tä, jos en jaksa lukea.
Mutta pahin, mitä ihmisten kanssa voi menettää, on omanarvontunto ja luottamus Jehovan rakkauteen ja ymmärtämykseeen.
Toinen asia, mihin olen oppinut ajan myötä on: on tärkeämpää arvostaa itse itseään, päätöksiään, kuin rakentaa olemassaoloaan toisten hyväksymykselle.
On vain nähtävä omat rajoituksensa ja yritettävä luovia "karikoissa", niin ettei ota tehtäviä enempää, kuin kykenee suoriutumaan. Niinkuin sen tietäisi alussa...
Ole onnellinen, että uskalsit hankkia perheen, sillä eivät hengelliset siteet korvaa verisiteitä. Minä odotin Harmagedonia, kun sisareni odottivat pesueensa kasvua - eivätkä he sitä kadu! Heillä on iloa ja rakkautta!
Elelen eläkeläisenä vapaaherrattarena, enkä osaani vaihtaisi, mutta joskus...
Jatketaan harjoituksia myöhemmin - en minä tästä mihinkään hupene...

Lue lisää

Hei Noomi!

Kotona taas - enkä suinkaan koe tätä kanssakäymistämme rasitteena, päin vastoin. Kyllä tuo työelämä, ja pakollinen seurustelu maailmallisten ihmisten kanssa, rasittaa oikeasti... Joutuu kuulemaan sellaista mitä ei haluaisi (=kiroilua, juoruilua...), ja toisinaan yritetään saada ottamaan kantaa mm. pakolaisongelmaan ja politiikkaan. Olen silloin suoraan sanonut etten ota kantaa, olen puolueeton tämän maailman asioihin nähden.

Miten sitä todistajana/lähimmäisenä voisi olla jonkun puolella - toista vastaan? Ei mitenkään!

Niin väsynyt sitä on työpäivän, lyhyenkin, jälkeen ettei jaksa tavata ihmisiä. Yksistään keskittyminen vie paljon voimia - en voinut alkaa käyttämään perinteistä ADHD-lääkitystä lukuisten vasta-aiheiden (= korkea verenpaine, allergia- ja astmalääkitys, glaukooma...) takia, joten minulle määrättiin ADHD:n hoitoon Orionin Venlafaxin - niminen lääke, koska olen kova jännittämään ja kärsin myös ahdistusoireista ja julkisten paikkojen pelosta. Lääke on tasoittanut mielialojani, enkä saa raivareita niin helposti kuin ennen. Myös kaikenlainen "säheltäminen" ja keskittymisongelmat ovat huomattavasti lievittyneet, vaikka käytän pienintä mahdollista annostusta. Tämä on helpottanut myös jännittämis- ja ahdistusoireitani - nykyään kärrytyö on yksi mieluisimmista todistusmuodoistani! Aina kuitenkin joku/jotkut tulevat juttusille joka kerta - se vahvistaa uskoa ja sitä ettei saarnaamistyö ole tässäkään muodossa turhaa. Jo läsnäolomme on todistusta. Ja niin kauan minäkin aion todistamista jatkaa kun tätä suotuisaa aikaa (ennen suurta ahdistusta) on jäljellä. Aina tuolta "maailmasta" tulee ihmisiä totuuteen - meidänkin pieneen seurakuntaamme tuli viime kesän ja syksyn konventeissa kaksi uutta kastettua sisarta.

Minä, ikävä kyllä, en ole erityisen sosiaalinen - olen joutunut opettelemaan senkin asian todistajaksi tuloni yhteydessä. En myöskään ollut siihen saakka erityisen luottavainen toisia ihmisiä kohtaan, koska olin joutunut kokemaan niin koulussa kuin kotonakin toistuvasti kiusaamista ja mollaamista - etten kelpaa omana itsenäni. Olin/olen kuitenkin sen verran itsepäinen oman tien kulkija jo nuorena että olen aina ajatellut olevani siinä tapauksessa mieluummin yksin, kuin että alkaisin mielistellä ja apinoida toisia!

Toisten miellyttäminen on kuin pohjaton suo johon lopulta uppoaa, koska ikinä ei voi miellyttää kaikkia -niitä läheisiäkään - ja mielipiteitä on yhtä monia kuin ihmisiäkin. Laitan maailmallisten tapojen kanssa sovittelun samaan "piikkiin". Jehovaa on niin paljon helponpi miellyttää kuin ihmisiä! Jehova on sama eikä muutu, eikä hänen tahtonsa maapallon suhteen ole muuttunut. Häneen voi todella luottaa - monista ihmisistä ei voi sanoa samaa, joten ymmärrän hyvin varovaisuutesi.

Kerran menin nimittäin itsekin ns. "halpaan", kun eräs melkein erotettu nainen pyysi minua - ennen nettiaikaa - auttamaan häntä takaisin seurakuntaan kirjeitse. Olin silloin niin uusi totuudessa etten heti tajunnut vaaraa. Selvisi ettei häntä kiinnostaneet kuin mahdolliset "porsaanreiät" totuudessa, oli maailmallinen miesystävä jonka kanssa hän eli avoliitossa. Lähettämäni lehdet jäivät lukematta, minkä hän lopulta tunnusti - ettei halunnut huonoa omaatuntoa, jms. Sitten kun hänet erotettiin, hän syytti asiasta minua... Tästä jäi paha mieli pitkäksi aikaa. Hän yritti vielä erotettuna ottaa yhteyttä, mutta siinä vaiheessa onneksi jo tajusin ettei asia kuulu minulle. Kehotin häntä kääntymään ex-seurakuntansa vanhinten puoleen, ja katkaisin yhteyden.

Eräs entinen Jehovan Todistaja, hengellisen (jo edesmenneen )äitini tytär, osoittautui myös samanlaiseksi huonoksi seuraksi lapsineen -sitäkään en kokemattomuuttani heti tajunnut, ikävä kyllä. Hän yritti kerran meillä käydessään jopa vokotella aviomiestäni, jä väitti minulle kivenkovaa ettei uskollisia miehiä olekaan! Hän huijasi KELAlta ja sosiaalitoimesta toimeentulotukia pankkitilejään salailemalla - ja saadut ylimääräiset tulot hän käytti lomailemiseen ystävien "nurkissa" Ja kaikkea muuta vastaavaa, minkä hän tunnusti minulle ja aviomiehelleni ääneen - mistä kertomalla en aio rasittaa sinua. Aviomiehenikin ihmetteli ääneen minulle mikä tuollainen Jehovan Todistaja oikein on (aviomieheni ei oleJehovan Todistaja) - ja kysyi sitten häneltä itseltään suoraan miksi hän on Jehovan Todistaja, jos se on niin vaikeaa ja kamalaa "kun ei voi tehdä mitä haluaa, esimerkiksi pokailla miehiä kapakoista." (?!?!) Tämä ex- ystävättäreni - hänkin jo JT:stä erotettu - oli ihan hiljaa... Välirikko seurasi pian tämän jälkeen kun selvisi että hän oli vieläpä kateellinen ja katkera minulle ja seesteiselle perhe-elämälleni.

Surullista. Toivoisin silti sydämestäni että nuo kaksi naista perheineen palaisivat vielä Jehovan Todistajiin ennen kuin on myöhäistä enää kenenkään katua.

Meidän seurakunnassa on tällä kertaa ihan uusi kierrosvalvoja vaimoineen, olemme ensimmäinen seurakunta hänen kierrosvalvojan "urallaan". Siitä enemmän seuraavalla kerralla.

"Jehovaa on niin paljon helponpi miellyttää kuin ihmisiä! Jehova on sama eikä muutu, eikä hänen tahtonsa maapallon suhteen ole muuttunut. "

-Ehkä, vartiotorni onkin sitten erikseen. Se tahtoi maailmanloppua vuosille 1914, 1925 ja 1975. Sitten sen tahto muuttui. Sitten vartiotorni vielä käsitti ettei ollutkaan loppua tahtonut vaan käsitti että yksittäiset todistajat olivat innostuneet.

Pysyvämmän kannan kuvanhan saakin 5 Moos 18:20-22 jakeista. Eli väärän profeetan tuntee ennustuksesta, joka ei toteudu.

Jehovantodistajat tuottavatkin Uskontojen uhrien tuki ry:n suurimman asiakasryhmän.

Katuvainen kirjoitti:

"Jehovaa on niin paljon helponpi miellyttää kuin ihmisiä! Jehova on sama eikä muutu, eikä hänen tahtonsa maapallon suhteen ole muuttunut. "

-Ehkä, vartiotorni onkin sitten erikseen. Se tahtoi maailmanloppua vuosille 1914, 1925 ja 1975. Sitten sen tahto muuttui. Sitten vartiotorni vielä käsitti ettei ollutkaan loppua tahtonut vaan käsitti että yksittäiset todistajat olivat innostuneet.

Pysyvämmän kannan kuvanhan saakin 5 Moos 18:20-22 jakeista. Eli väärän profeetan tuntee ennustuksesta, joka ei toteudu.

Jehovantodistajat tuottavatkin Uskontojen uhrien tuki ry:n suurimman asiakasryhmän.

Lue lisää

"Pysyvämmän kannan kuvanhan saakin 5 Moos 18:20-22 jakeista. Eli väärän profeetan tuntee ennustuksesta, joka ei toteudu."

Jeesus itse lupasi palata aikalaistensa elinaikan ja joille lupauksensa suoraan kohdisti. Lupauksensä ei toteutunut ja sitten alkoi jälkikäteis-selittelyt.

- - - http://keskustelu.suomi24.fi/t/13782342/ihminen-jeesus-ei-valehdellut

ADHD-äiti kirjoitti:

Hei Noomi!

Kotona taas - enkä suinkaan koe tätä kanssakäymistämme rasitteena, päin vastoin. Kyllä tuo työelämä, ja pakollinen seurustelu maailmallisten ihmisten kanssa, rasittaa oikeasti... Joutuu kuulemaan sellaista mitä ei haluaisi (=kiroilua, juoruilua...), ja toisinaan yritetään saada ottamaan kantaa mm. pakolaisongelmaan ja politiikkaan. Olen silloin suoraan sanonut etten ota kantaa, olen puolueeton tämän maailman asioihin nähden.

Miten sitä todistajana/lähimmäisenä voisi olla jonkun puolella - toista vastaan? Ei mitenkään!

Niin väsynyt sitä on työpäivän, lyhyenkin, jälkeen ettei jaksa tavata ihmisiä. Yksistään keskittyminen vie paljon voimia - en voinut alkaa käyttämään perinteistä ADHD-lääkitystä lukuisten vasta-aiheiden (= korkea verenpaine, allergia- ja astmalääkitys, glaukooma...) takia, joten minulle määrättiin ADHD:n hoitoon Orionin Venlafaxin - niminen lääke, koska olen kova jännittämään ja kärsin myös ahdistusoireista ja julkisten paikkojen pelosta. Lääke on tasoittanut mielialojani, enkä saa raivareita niin helposti kuin ennen. Myös kaikenlainen "säheltäminen" ja keskittymisongelmat ovat huomattavasti lievittyneet, vaikka käytän pienintä mahdollista annostusta. Tämä on helpottanut myös jännittämis- ja ahdistusoireitani - nykyään kärrytyö on yksi mieluisimmista todistusmuodoistani! Aina kuitenkin joku/jotkut tulevat juttusille joka kerta - se vahvistaa uskoa ja sitä ettei saarnaamistyö ole tässäkään muodossa turhaa. Jo läsnäolomme on todistusta. Ja niin kauan minäkin aion todistamista jatkaa kun tätä suotuisaa aikaa (ennen suurta ahdistusta) on jäljellä. Aina tuolta "maailmasta" tulee ihmisiä totuuteen - meidänkin pieneen seurakuntaamme tuli viime kesän ja syksyn konventeissa kaksi uutta kastettua sisarta.

Minä, ikävä kyllä, en ole erityisen sosiaalinen - olen joutunut opettelemaan senkin asian todistajaksi tuloni yhteydessä. En myöskään ollut siihen saakka erityisen luottavainen toisia ihmisiä kohtaan, koska olin joutunut kokemaan niin koulussa kuin kotonakin toistuvasti kiusaamista ja mollaamista - etten kelpaa omana itsenäni. Olin/olen kuitenkin sen verran itsepäinen oman tien kulkija jo nuorena että olen aina ajatellut olevani siinä tapauksessa mieluummin yksin, kuin että alkaisin mielistellä ja apinoida toisia!

Toisten miellyttäminen on kuin pohjaton suo johon lopulta uppoaa, koska ikinä ei voi miellyttää kaikkia -niitä läheisiäkään - ja mielipiteitä on yhtä monia kuin ihmisiäkin. Laitan maailmallisten tapojen kanssa sovittelun samaan "piikkiin". Jehovaa on niin paljon helponpi miellyttää kuin ihmisiä! Jehova on sama eikä muutu, eikä hänen tahtonsa maapallon suhteen ole muuttunut. Häneen voi todella luottaa - monista ihmisistä ei voi sanoa samaa, joten ymmärrän hyvin varovaisuutesi.

Kerran menin nimittäin itsekin ns. "halpaan", kun eräs melkein erotettu nainen pyysi minua - ennen nettiaikaa - auttamaan häntä takaisin seurakuntaan kirjeitse. Olin silloin niin uusi totuudessa etten heti tajunnut vaaraa. Selvisi ettei häntä kiinnostaneet kuin mahdolliset "porsaanreiät" totuudessa, oli maailmallinen miesystävä jonka kanssa hän eli avoliitossa. Lähettämäni lehdet jäivät lukematta, minkä hän lopulta tunnusti - ettei halunnut huonoa omaatuntoa, jms. Sitten kun hänet erotettiin, hän syytti asiasta minua... Tästä jäi paha mieli pitkäksi aikaa. Hän yritti vielä erotettuna ottaa yhteyttä, mutta siinä vaiheessa onneksi jo tajusin ettei asia kuulu minulle. Kehotin häntä kääntymään ex-seurakuntansa vanhinten puoleen, ja katkaisin yhteyden.

Eräs entinen Jehovan Todistaja, hengellisen (jo edesmenneen )äitini tytär, osoittautui myös samanlaiseksi huonoksi seuraksi lapsineen -sitäkään en kokemattomuuttani heti tajunnut, ikävä kyllä. Hän yritti kerran meillä käydessään jopa vokotella aviomiestäni, jä väitti minulle kivenkovaa ettei uskollisia miehiä olekaan! Hän huijasi KELAlta ja sosiaalitoimesta toimeentulotukia pankkitilejään salailemalla - ja saadut ylimääräiset tulot hän käytti lomailemiseen ystävien "nurkissa" Ja kaikkea muuta vastaavaa, minkä hän tunnusti minulle ja aviomiehelleni ääneen - mistä kertomalla en aio rasittaa sinua. Aviomiehenikin ihmetteli ääneen minulle mikä tuollainen Jehovan Todistaja oikein on (aviomieheni ei oleJehovan Todistaja) - ja kysyi sitten häneltä itseltään suoraan miksi hän on Jehovan Todistaja, jos se on niin vaikeaa ja kamalaa "kun ei voi tehdä mitä haluaa, esimerkiksi pokailla miehiä kapakoista." (?!?!) Tämä ex- ystävättäreni - hänkin jo JT:stä erotettu - oli ihan hiljaa... Välirikko seurasi pian tämän jälkeen kun selvisi että hän oli vieläpä kateellinen ja katkera minulle ja seesteiselle perhe-elämälleni.

Surullista. Toivoisin silti sydämestäni että nuo kaksi naista perheineen palaisivat vielä Jehovan Todistajiin ennen kuin on myöhäistä enää kenenkään katua.

Meidän seurakunnassa on tällä kertaa ihan uusi kierrosvalvoja vaimoineen, olemme ensimmäinen seurakunta hänen kierrosvalvojan "urallaan". Siitä enemmän seuraavalla kerralla.

Lue lisää

Hei, päivän rasitukset läpäissyt Kristuksen urhoollinen sotilas!
Olen kauhusta jähmettynyt, kun luen kertomustasi. Hirveän hirveää!
Ensiksi nuo kaikki sairautesi, jotka sekoittavat vahvankin - miten yleensä kestät?
Tosin itsekin olen saanut oman osani. Kun stressaannuin liikaa aloin kehittää kasveja ja ne suurenivat joka kerta. Ensin vain appelssiinin kokoinen, sitten isompi ja kolmannella kerralla lääkäri kokeili pyöreää vatsaani ja päätteli, että olen raskaana. Hän oli hyvin vahingon iloinen sen todetessaan -todistaja, avioton...
Sain vannoa itkien, ettei englantia lukemalla tule raskaaksi ja minulla ei ole mitään suhdetta. Lopulta hän lähetti minut edelleen entisiä kasveja tutkiessaan.
Arvaa, miten kivaa oli kulkea kyläällä vatsa pystyssä, Raamattu kädessä tai uimahallissa, kun sisaret katselivat ja nauroivat vahingon iloisina, miten olen raskaana.
Kukaan ei tullut kysymään minulta mitään - ei vanhimmat, mutta juoru kävi selän takana. Aikanaan sain sen leikattua, mutta jos olisin käyttänyt jotain lääkettä, lääkärit eivät olisi voineet tehdä mitään. Oli veriarvotkin sellaiset, että sain kohottaa niitä, ennen kuin uskalsivat leikata.
Sitten alkoi uimahallilla kuulua juttu, että olin tehnyt abortin! Mutta onneksi hankin lääkäriltä paperit,jotka todistivat minut aidoksi "immeksi", joten miestä ei ole ollut lähelläkään. Se on ollut tarpeen, mutta vanhimmat eivät ole asettaneet neitsyyttäni kyseenalaiseksi. Mutta kai arvaat, miten se vaikutti sociaaliseen elämääni? Eikä kukaan sisarista pyytänyt anteeksi puheitaan, eikä ne veljet, jotka sitä jauhoivat. Olivat innokkaita puhdistamaan seurakuntaa päästäkseen pinnan ylemmäksi.
Mutta en silloinkaan tullut ei-aktiiviseksi kentällä. Mutta säryt olivat kauheat! Ne rasittivat myös hermoja. Mutta pahinpana aikana ajattelin, että koska vanhimmat ei sano sanaakaan, pyhän hengen täytyy pitää heidät asian tasalla. Miten? En tiedä.
Mutta se sai minut jatkamaan, minkä kykenin. Ei ollut koskaan tunnetta, että Jehova olisi minut hyljännyt. Mutta olin aivan yksin, enkä enää luottanut kehenkään. Kuudennen leikkauksen jälkeen sain varhaiseläkkeen. Läärärit sanoivat kerran toisensa jälkeen, että jos elän rauhaisaa elämää, en tarvitse mitään lääkettä. Mutta se 13vuoden aiempi mesennus lääkkeiden syönti sai aikaan muita ongelmia. Lopetin niiden käytön yksin ja olin vuosia ilman mitään lääkitystä ennen isoa leikkausta. Jos olisin ollut siinä masennuslääkityksessä, niin....Sitä on käynyt läpi aika lailla, mutta nyt, kun elän hissukseen yksin, voin hyvin. Ärsyynnyn tosi helposti. Kun se tiedetään, moni provosoi ilkeillen,esim. kysymällä samaa asiaa monta kertaa, vaikka vastaan ja sitten käyttämällä minun vastaustani kuin se olisi heidän johtopäätöksensä!
Kun olin sairas, jouduin olemaan poissa kokouksesta ja kun olin kokouksessa,ainoa mistä puhuttiin oli, miten sairas olin. Sapetti sekin.
Olen hyvilläni, että linja-autot ovat lopettaneet kulkemisen kokoukseen.
Minulla on todella suuria ahdistus kohtauksia tietyissä tilanteissa.
On vaikeaa tulla toimeen yksin vanhetessa, mutta olen nähnyt, miten mies tekee elämän paljon hankalammaksi.
Muuten, nyt olen ollut toinen jalka poissa järjestössä viime aikaisten muutoksien tähden. Sitä on uhrannut koko elämänsä teokraattiselle toiminnalle ja nyt saa kuulla olevansa rasite, kun ei osaa tekniikkaa niin paljon, että voisi pysyä mukana ilman paperituotteita. Jo on aikoihin eletty! Teen ilmaista julistustyötä joka kuukausi ja olen ollut paljosta ilman osallistuakseni maksuihin, joten nyt se saa riittää! Vanhimmat asuvat hienoissa taloissa, heillä voi olla autot, kesämökit, veneet, ulkomaanmatkat, uusinta tekniikkaa kameroista alkaen, juhlia vähää väliä, joten ottakaa sieltä, mistä on otettavaa! Minulla ei ole edes TV:tä, omaa konetta ja vanha kännykkä. Silti lähettivät minulle 16 valmiiksi täytettyä posti-osoitetta lahjoituksiin. Kukahan ne kirjoitti?
Kaikki tällainen on saanut minut niin kurkkua myöten täyteen...
Mitä niihin epä-kristillisiin todistajiin tulee, niin tiedäthän, että seurakunnassakin on niitä, joita tulee karttaa. Parikin vanhinta on sanonut minulle, että on erotettu epäoikeudenmukaisesti, koska vanhimmat eivät näe ihmisen sydäntä.
Täällä on 90% erotetuja/eronneita, mutta olen saanut myös tietoa, mihin minulla on oikeus ja mihin vanhimmat eivät ole vastanneet.
Mutta on varottava kaikenlaista laittomuutta. Kun sitä alkaa harjoittaa, se riistäytyy käsistä.
Minä en enää altista itseäni tarpeettomasti "maailmallisten" ihmisten seuralle ja siksi etsiydyn tähän kurssikeskukseen tai kirjastoon, kun saan olla omissa oloissani. Mutta kestää vielä kauan, ennenkuin uskallan hankkia oman titokoneen!
Tuo on myös yksi vaikeus: minulle on sanottu suoraan, etten ole tervetullut parien seuraan. Sitä on uhkana yksinäisenä sisarena. Pelkästään huomion saanti mieheltä on poissa sisarilta. Seurakunnassa on hoidettava kaikki asiat veljien kautta. Rasittavaa pelkästään sekin. Epämiellyttävää.
Jatkan hiukan myöhemmin.

Athenas kirjoitti:

Hei, päivän rasitukset läpäissyt Kristuksen urhoollinen sotilas!
Olen kauhusta jähmettynyt, kun luen kertomustasi. Hirveän hirveää!
Ensiksi nuo kaikki sairautesi, jotka sekoittavat vahvankin - miten yleensä kestät?
Tosin itsekin olen saanut oman osani. Kun stressaannuin liikaa aloin kehittää kasveja ja ne suurenivat joka kerta. Ensin vain appelssiinin kokoinen, sitten isompi ja kolmannella kerralla lääkäri kokeili pyöreää vatsaani ja päätteli, että olen raskaana. Hän oli hyvin vahingon iloinen sen todetessaan -todistaja, avioton...
Sain vannoa itkien, ettei englantia lukemalla tule raskaaksi ja minulla ei ole mitään suhdetta. Lopulta hän lähetti minut edelleen entisiä kasveja tutkiessaan.
Arvaa, miten kivaa oli kulkea kyläällä vatsa pystyssä, Raamattu kädessä tai uimahallissa, kun sisaret katselivat ja nauroivat vahingon iloisina, miten olen raskaana.
Kukaan ei tullut kysymään minulta mitään - ei vanhimmat, mutta juoru kävi selän takana. Aikanaan sain sen leikattua, mutta jos olisin käyttänyt jotain lääkettä, lääkärit eivät olisi voineet tehdä mitään. Oli veriarvotkin sellaiset, että sain kohottaa niitä, ennen kuin uskalsivat leikata.
Sitten alkoi uimahallilla kuulua juttu, että olin tehnyt abortin! Mutta onneksi hankin lääkäriltä paperit,jotka todistivat minut aidoksi "immeksi", joten miestä ei ole ollut lähelläkään. Se on ollut tarpeen, mutta vanhimmat eivät ole asettaneet neitsyyttäni kyseenalaiseksi. Mutta kai arvaat, miten se vaikutti sociaaliseen elämääni? Eikä kukaan sisarista pyytänyt anteeksi puheitaan, eikä ne veljet, jotka sitä jauhoivat. Olivat innokkaita puhdistamaan seurakuntaa päästäkseen pinnan ylemmäksi.
Mutta en silloinkaan tullut ei-aktiiviseksi kentällä. Mutta säryt olivat kauheat! Ne rasittivat myös hermoja. Mutta pahinpana aikana ajattelin, että koska vanhimmat ei sano sanaakaan, pyhän hengen täytyy pitää heidät asian tasalla. Miten? En tiedä.
Mutta se sai minut jatkamaan, minkä kykenin. Ei ollut koskaan tunnetta, että Jehova olisi minut hyljännyt. Mutta olin aivan yksin, enkä enää luottanut kehenkään. Kuudennen leikkauksen jälkeen sain varhaiseläkkeen. Läärärit sanoivat kerran toisensa jälkeen, että jos elän rauhaisaa elämää, en tarvitse mitään lääkettä. Mutta se 13vuoden aiempi mesennus lääkkeiden syönti sai aikaan muita ongelmia. Lopetin niiden käytön yksin ja olin vuosia ilman mitään lääkitystä ennen isoa leikkausta. Jos olisin ollut siinä masennuslääkityksessä, niin....Sitä on käynyt läpi aika lailla, mutta nyt, kun elän hissukseen yksin, voin hyvin. Ärsyynnyn tosi helposti. Kun se tiedetään, moni provosoi ilkeillen,esim. kysymällä samaa asiaa monta kertaa, vaikka vastaan ja sitten käyttämällä minun vastaustani kuin se olisi heidän johtopäätöksensä!
Kun olin sairas, jouduin olemaan poissa kokouksesta ja kun olin kokouksessa,ainoa mistä puhuttiin oli, miten sairas olin. Sapetti sekin.
Olen hyvilläni, että linja-autot ovat lopettaneet kulkemisen kokoukseen.
Minulla on todella suuria ahdistus kohtauksia tietyissä tilanteissa.
On vaikeaa tulla toimeen yksin vanhetessa, mutta olen nähnyt, miten mies tekee elämän paljon hankalammaksi.
Muuten, nyt olen ollut toinen jalka poissa järjestössä viime aikaisten muutoksien tähden. Sitä on uhrannut koko elämänsä teokraattiselle toiminnalle ja nyt saa kuulla olevansa rasite, kun ei osaa tekniikkaa niin paljon, että voisi pysyä mukana ilman paperituotteita. Jo on aikoihin eletty! Teen ilmaista julistustyötä joka kuukausi ja olen ollut paljosta ilman osallistuakseni maksuihin, joten nyt se saa riittää! Vanhimmat asuvat hienoissa taloissa, heillä voi olla autot, kesämökit, veneet, ulkomaanmatkat, uusinta tekniikkaa kameroista alkaen, juhlia vähää väliä, joten ottakaa sieltä, mistä on otettavaa! Minulla ei ole edes TV:tä, omaa konetta ja vanha kännykkä. Silti lähettivät minulle 16 valmiiksi täytettyä posti-osoitetta lahjoituksiin. Kukahan ne kirjoitti?
Kaikki tällainen on saanut minut niin kurkkua myöten täyteen...
Mitä niihin epä-kristillisiin todistajiin tulee, niin tiedäthän, että seurakunnassakin on niitä, joita tulee karttaa. Parikin vanhinta on sanonut minulle, että on erotettu epäoikeudenmukaisesti, koska vanhimmat eivät näe ihmisen sydäntä.
Täällä on 90% erotetuja/eronneita, mutta olen saanut myös tietoa, mihin minulla on oikeus ja mihin vanhimmat eivät ole vastanneet.
Mutta on varottava kaikenlaista laittomuutta. Kun sitä alkaa harjoittaa, se riistäytyy käsistä.
Minä en enää altista itseäni tarpeettomasti "maailmallisten" ihmisten seuralle ja siksi etsiydyn tähän kurssikeskukseen tai kirjastoon, kun saan olla omissa oloissani. Mutta kestää vielä kauan, ennenkuin uskallan hankkia oman titokoneen!
Tuo on myös yksi vaikeus: minulle on sanottu suoraan, etten ole tervetullut parien seuraan. Sitä on uhkana yksinäisenä sisarena. Pelkästään huomion saanti mieheltä on poissa sisarilta. Seurakunnassa on hoidettava kaikki asiat veljien kautta. Rasittavaa pelkästään sekin. Epämiellyttävää.
Jatkan hiukan myöhemmin.

Lue lisää

Näen nyt, että teen paljon virheitä ja kirjoitan sekavasti. Silmät menevät väsymyksestä ristiin.
Sen vielä haluaisin mainita, että lapsuuden harjoitukset vaikuttavat hautaan asti.
Kun vanhimpana lapsena sain aina auttaa äitiä katraan kanssa, sitä oppi, minkä työn perheen hankinta tuo mukanaan.
Nuoremmat sisareni hankkivat lapsia aikaisin, kun minä odotin Harmagedonia. Se tiesi, että minulla oli aina syli täynnä pikkuisia. Kun he halusivat lähteä juhlimaan arjen vastineeksi, minä jäin lastenvahdiksi. Ja olisinko tuhlannut rahojani sellaiseen? En ikinä! Mutta se huvittelujen ero erottaa myös perheessä vieläkin.
Tosin on tullut tuhlattua moneen muuhun, mitä katuu ja sen saan kuulla sisaruksiltanikin. Saati sitten seurakunnassa, niin pian kuin on uutta vaatetta.
Mutta harrastukseni ovat toisenlaisia. Nyt haluaisi mennä lurittelemaan huilulla niitä uusia lauluja, mutta olen liian väsynyt. Sitä on niin paljon täytyy, tulisi tehdä.
Alan olla tosi väsynyt, joten hyvää illan jatkoa sinulle."Vartiotorni"-tutkistelukin taitaa vielä odottaa? Missä vaiheessa ehdit, niin ettei miehesi tunne itseään laiminlyödyksi?
Iltakävely on nyt ainoa pään selvittämiseksi.

Athenas kirjoitti:

Hei, päivän rasitukset läpäissyt Kristuksen urhoollinen sotilas!
Olen kauhusta jähmettynyt, kun luen kertomustasi. Hirveän hirveää!
Ensiksi nuo kaikki sairautesi, jotka sekoittavat vahvankin - miten yleensä kestät?
Tosin itsekin olen saanut oman osani. Kun stressaannuin liikaa aloin kehittää kasveja ja ne suurenivat joka kerta. Ensin vain appelssiinin kokoinen, sitten isompi ja kolmannella kerralla lääkäri kokeili pyöreää vatsaani ja päätteli, että olen raskaana. Hän oli hyvin vahingon iloinen sen todetessaan -todistaja, avioton...
Sain vannoa itkien, ettei englantia lukemalla tule raskaaksi ja minulla ei ole mitään suhdetta. Lopulta hän lähetti minut edelleen entisiä kasveja tutkiessaan.
Arvaa, miten kivaa oli kulkea kyläällä vatsa pystyssä, Raamattu kädessä tai uimahallissa, kun sisaret katselivat ja nauroivat vahingon iloisina, miten olen raskaana.
Kukaan ei tullut kysymään minulta mitään - ei vanhimmat, mutta juoru kävi selän takana. Aikanaan sain sen leikattua, mutta jos olisin käyttänyt jotain lääkettä, lääkärit eivät olisi voineet tehdä mitään. Oli veriarvotkin sellaiset, että sain kohottaa niitä, ennen kuin uskalsivat leikata.
Sitten alkoi uimahallilla kuulua juttu, että olin tehnyt abortin! Mutta onneksi hankin lääkäriltä paperit,jotka todistivat minut aidoksi "immeksi", joten miestä ei ole ollut lähelläkään. Se on ollut tarpeen, mutta vanhimmat eivät ole asettaneet neitsyyttäni kyseenalaiseksi. Mutta kai arvaat, miten se vaikutti sociaaliseen elämääni? Eikä kukaan sisarista pyytänyt anteeksi puheitaan, eikä ne veljet, jotka sitä jauhoivat. Olivat innokkaita puhdistamaan seurakuntaa päästäkseen pinnan ylemmäksi.
Mutta en silloinkaan tullut ei-aktiiviseksi kentällä. Mutta säryt olivat kauheat! Ne rasittivat myös hermoja. Mutta pahinpana aikana ajattelin, että koska vanhimmat ei sano sanaakaan, pyhän hengen täytyy pitää heidät asian tasalla. Miten? En tiedä.
Mutta se sai minut jatkamaan, minkä kykenin. Ei ollut koskaan tunnetta, että Jehova olisi minut hyljännyt. Mutta olin aivan yksin, enkä enää luottanut kehenkään. Kuudennen leikkauksen jälkeen sain varhaiseläkkeen. Läärärit sanoivat kerran toisensa jälkeen, että jos elän rauhaisaa elämää, en tarvitse mitään lääkettä. Mutta se 13vuoden aiempi mesennus lääkkeiden syönti sai aikaan muita ongelmia. Lopetin niiden käytön yksin ja olin vuosia ilman mitään lääkitystä ennen isoa leikkausta. Jos olisin ollut siinä masennuslääkityksessä, niin....Sitä on käynyt läpi aika lailla, mutta nyt, kun elän hissukseen yksin, voin hyvin. Ärsyynnyn tosi helposti. Kun se tiedetään, moni provosoi ilkeillen,esim. kysymällä samaa asiaa monta kertaa, vaikka vastaan ja sitten käyttämällä minun vastaustani kuin se olisi heidän johtopäätöksensä!
Kun olin sairas, jouduin olemaan poissa kokouksesta ja kun olin kokouksessa,ainoa mistä puhuttiin oli, miten sairas olin. Sapetti sekin.
Olen hyvilläni, että linja-autot ovat lopettaneet kulkemisen kokoukseen.
Minulla on todella suuria ahdistus kohtauksia tietyissä tilanteissa.
On vaikeaa tulla toimeen yksin vanhetessa, mutta olen nähnyt, miten mies tekee elämän paljon hankalammaksi.
Muuten, nyt olen ollut toinen jalka poissa järjestössä viime aikaisten muutoksien tähden. Sitä on uhrannut koko elämänsä teokraattiselle toiminnalle ja nyt saa kuulla olevansa rasite, kun ei osaa tekniikkaa niin paljon, että voisi pysyä mukana ilman paperituotteita. Jo on aikoihin eletty! Teen ilmaista julistustyötä joka kuukausi ja olen ollut paljosta ilman osallistuakseni maksuihin, joten nyt se saa riittää! Vanhimmat asuvat hienoissa taloissa, heillä voi olla autot, kesämökit, veneet, ulkomaanmatkat, uusinta tekniikkaa kameroista alkaen, juhlia vähää väliä, joten ottakaa sieltä, mistä on otettavaa! Minulla ei ole edes TV:tä, omaa konetta ja vanha kännykkä. Silti lähettivät minulle 16 valmiiksi täytettyä posti-osoitetta lahjoituksiin. Kukahan ne kirjoitti?
Kaikki tällainen on saanut minut niin kurkkua myöten täyteen...
Mitä niihin epä-kristillisiin todistajiin tulee, niin tiedäthän, että seurakunnassakin on niitä, joita tulee karttaa. Parikin vanhinta on sanonut minulle, että on erotettu epäoikeudenmukaisesti, koska vanhimmat eivät näe ihmisen sydäntä.
Täällä on 90% erotetuja/eronneita, mutta olen saanut myös tietoa, mihin minulla on oikeus ja mihin vanhimmat eivät ole vastanneet.
Mutta on varottava kaikenlaista laittomuutta. Kun sitä alkaa harjoittaa, se riistäytyy käsistä.
Minä en enää altista itseäni tarpeettomasti "maailmallisten" ihmisten seuralle ja siksi etsiydyn tähän kurssikeskukseen tai kirjastoon, kun saan olla omissa oloissani. Mutta kestää vielä kauan, ennenkuin uskallan hankkia oman titokoneen!
Tuo on myös yksi vaikeus: minulle on sanottu suoraan, etten ole tervetullut parien seuraan. Sitä on uhkana yksinäisenä sisarena. Pelkästään huomion saanti mieheltä on poissa sisarilta. Seurakunnassa on hoidettava kaikki asiat veljien kautta. Rasittavaa pelkästään sekin. Epämiellyttävää.
Jatkan hiukan myöhemmin.

Lue lisää

"On vaikeaa tulla toimeen yksin vanhetessa, mutta olen nähnyt, miten mies tekee elämän paljon hankalammaksi."

a) Systä tai toisesta johtuen kirjoitat toistamiseen miehistä erittäin asenteellis-rasistisella tavalla.

Miksi näet tai kuvittelet näkeväsi vain ongelmia miehissä ja miksi vaikutat jatkuvasti syyttävän heitä _yleistäen_ liki kaikesta pahasta maan ja taivaan välillä?

Miksi vaikutat olevan sokea kaikille niille miehille ja pariskunnille joilla on tasapainoinen ja kokonaisuudessan vakaa ja onnellinen parisuhde?

b) Miksi kaiken aikaa _kuvittelet olevasi_ uhka toisten parisuhteille?

Mitä aivan erityistä ja poikkeusellista henkistä, älyllistä, tunneperäistä, seurallista ja fyysistä puoleensavetävyyttä koet omaavasi, joka sinusta tekee kerrassaan niin poikkeusellisen suuren uhkan kaikille ympärilläsi oleville parisuhteille?

Edellä oleva vaikka kohdan a) tätyy eri tavoin huokua käytösestäsi, reaktioistasi ja puheistasi, joka ei todellakana tee naisesta puoleensavetävää ja kiinnostavaa miesten silmissä, vaan juurikin päinvastoin.

Miksi kaiken aikaa kuvittelet naisten olevan niin kerrassaan epävarmoja pitkissäkin parisuhteissaan, että pelkkä (miesvihavaa) läsnäolosi saa heidät kiipeämään seinille?

Olisiko aikuisen oikea aika katsoa sinne peiliin ja palata maan pinnalle ja / tai hakeutua terapiaan?

Sorry kannanottoni, mutta nuo krooniset miesvihamieliset vuodatuksesi liitettynä kuvitelmiisi uhkastasi toisten parisuhteille alkaa olla 'hieman' raskasta havaittavaa.

Athenas kirjoitti:

Näen nyt, että teen paljon virheitä ja kirjoitan sekavasti. Silmät menevät väsymyksestä ristiin.
Sen vielä haluaisin mainita, että lapsuuden harjoitukset vaikuttavat hautaan asti.
Kun vanhimpana lapsena sain aina auttaa äitiä katraan kanssa, sitä oppi, minkä työn perheen hankinta tuo mukanaan.
Nuoremmat sisareni hankkivat lapsia aikaisin, kun minä odotin Harmagedonia. Se tiesi, että minulla oli aina syli täynnä pikkuisia. Kun he halusivat lähteä juhlimaan arjen vastineeksi, minä jäin lastenvahdiksi. Ja olisinko tuhlannut rahojani sellaiseen? En ikinä! Mutta se huvittelujen ero erottaa myös perheessä vieläkin.
Tosin on tullut tuhlattua moneen muuhun, mitä katuu ja sen saan kuulla sisaruksiltanikin. Saati sitten seurakunnassa, niin pian kuin on uutta vaatetta.
Mutta harrastukseni ovat toisenlaisia. Nyt haluaisi mennä lurittelemaan huilulla niitä uusia lauluja, mutta olen liian väsynyt. Sitä on niin paljon täytyy, tulisi tehdä.
Alan olla tosi väsynyt, joten hyvää illan jatkoa sinulle."Vartiotorni"-tutkistelukin taitaa vielä odottaa? Missä vaiheessa ehdit, niin ettei miehesi tunne itseään laiminlyödyksi?
Iltakävely on nyt ainoa pään selvittämiseksi.

Lue lisää

Hyvää iltaa, Noomi.
En malttanut olla katsomatta vielä kerran tähän keskusteluun... Tiedäthän ja ymmärräthän että me ihmiset olemme kovin epätäydellisiä ja erehtyväisiä? Itseäni hävettää ajatella minkälainen olin uutena totuudessa. Kovin herkkätunteinen ja koko ajan varuillani. Koin pitkään että minusta etsitään vain virheitä srk:n toimesta... Meitä on moneksi.
Silti kukaan muu kuin me itse ei voi erottaa meitä Jehovasta!
Itse elän perheineni kotikeskeistä ja rauhallista elämää. Ketään meistä ei iltariennot kiinnosta - olemme illantorkkuja ja aamunvirkkuja. Yksi lapsistani on kastettu Jehovan Todistaja. Tutkimme päivän tekstin aamuisin yhdessä rukouksen ja raamatun johtuen lukemisen kera ennen töihin lähtöä - siitä saa voimaa koko työpäiväksi!
Mitä vanhemmaksi olen käynyt, sen vähemmän enää välitän kenenkään kriittisyydestä, tms. Kovat kokemukset elämässä ovat antaneet minulle sisäistä voimaa, mutta ainoastaan Jehovan ja hänen pyhän henkensä avulla olen voittanut ja selvinnyt koettelemuksista, joita on tullut srk:n sisä - ja ulkopuolelta. Nyt tilanne on hyvä.
Minulla ei ole erityisen läheisiä ystävyyssuhteita keneenkään muun kuin aviomieheni kanssa - hän on paras ystäväni.
Minulla on sinun lisäksesi ystävinä kaikenikäisiä sinkkuja - yhden yläasteen aikaisen ystävän kanssa tutkin Raamattua puhelimitse viikoittain. Toisen kanssa kirjoittelen, ja laitan lehdet säännöllisesti.
Olen varma siitä että seurakunnan yhteydessä oleminen on ainoa keino kestää totuudessa. Yksin se ei onnistuisi. Siellä on Jehovan henki, ja ajantasainen opetus.
Olemme ihmisinä erilaisia, erilaisine olosuhteineen. Kaikkien kanssa ei "kemiat" pelaa, ja väärinymmärryksiä tulee väistämättä, mutta voimme silti pyrkiä olemaan ystäviä keskenämme, ja antaa toisillemme anteeksi.
Medänkin seurakunnassa on useita joilla ei ole tietokoneita eikä mobiililaitteita. Heitä autetaan pysymään ajan tasalla, ja esim. Videoita internetin www.jw.org - sivustolta näytetään kokouksissa aika paljon. Mielestäni jokainen voi ja saa saarnata omalla tyylillään - en koe itsekään mobiililaitteita luonteviksi saarnaamistyössä. Meitäkin "kalkkiksia" tarvitaan, se on varmaa. Ei kaikilla ihmisillä maailmassakaan ole tietokoneita ja älypuhelimia - eivätkä he aio sellaisia hankkiakaan. Tähän tosiasiaan olen usein törmännyt ovelta- ovelle- työssäkin.
Joten rohkein ja luottavaisin mielin eteenpäin - ja huomenna taas kentälle!
Hyvää yötä, ystävä.

ADHD-äiti kirjoitti:

Hyvää iltaa, Noomi.
En malttanut olla katsomatta vielä kerran tähän keskusteluun... Tiedäthän ja ymmärräthän että me ihmiset olemme kovin epätäydellisiä ja erehtyväisiä? Itseäni hävettää ajatella minkälainen olin uutena totuudessa. Kovin herkkätunteinen ja koko ajan varuillani. Koin pitkään että minusta etsitään vain virheitä srk:n toimesta... Meitä on moneksi.
Silti kukaan muu kuin me itse ei voi erottaa meitä Jehovasta!
Itse elän perheineni kotikeskeistä ja rauhallista elämää. Ketään meistä ei iltariennot kiinnosta - olemme illantorkkuja ja aamunvirkkuja. Yksi lapsistani on kastettu Jehovan Todistaja. Tutkimme päivän tekstin aamuisin yhdessä rukouksen ja raamatun johtuen lukemisen kera ennen töihin lähtöä - siitä saa voimaa koko työpäiväksi!
Mitä vanhemmaksi olen käynyt, sen vähemmän enää välitän kenenkään kriittisyydestä, tms. Kovat kokemukset elämässä ovat antaneet minulle sisäistä voimaa, mutta ainoastaan Jehovan ja hänen pyhän henkensä avulla olen voittanut ja selvinnyt koettelemuksista, joita on tullut srk:n sisä - ja ulkopuolelta. Nyt tilanne on hyvä.
Minulla ei ole erityisen läheisiä ystävyyssuhteita keneenkään muun kuin aviomieheni kanssa - hän on paras ystäväni.
Minulla on sinun lisäksesi ystävinä kaikenikäisiä sinkkuja - yhden yläasteen aikaisen ystävän kanssa tutkin Raamattua puhelimitse viikoittain. Toisen kanssa kirjoittelen, ja laitan lehdet säännöllisesti.
Olen varma siitä että seurakunnan yhteydessä oleminen on ainoa keino kestää totuudessa. Yksin se ei onnistuisi. Siellä on Jehovan henki, ja ajantasainen opetus.
Olemme ihmisinä erilaisia, erilaisine olosuhteineen. Kaikkien kanssa ei "kemiat" pelaa, ja väärinymmärryksiä tulee väistämättä, mutta voimme silti pyrkiä olemaan ystäviä keskenämme, ja antaa toisillemme anteeksi.
Medänkin seurakunnassa on useita joilla ei ole tietokoneita eikä mobiililaitteita. Heitä autetaan pysymään ajan tasalla, ja esim. Videoita internetin www.jw.org - sivustolta näytetään kokouksissa aika paljon. Mielestäni jokainen voi ja saa saarnata omalla tyylillään - en koe itsekään mobiililaitteita luonteviksi saarnaamistyössä. Meitäkin "kalkkiksia" tarvitaan, se on varmaa. Ei kaikilla ihmisillä maailmassakaan ole tietokoneita ja älypuhelimia - eivätkä he aio sellaisia hankkiakaan. Tähän tosiasiaan olen usein törmännyt ovelta- ovelle- työssäkin.
Joten rohkein ja luottavaisin mielin eteenpäin - ja huomenna taas kentälle!
Hyvää yötä, ystävä.

Lue lisää

Hyvää huomenta, Punahilkka! Miltäs maistuisi kahvitilkka?
On tullut juuri se sopivan kylmän-raikas sää, kuin aikoinaan koulupolulla tallustaessa. Siitä tuo lasten ala-koulun puheloru.
Minulla on ollut metsäpolku melkein aina osa koulutietä, joten tiedäthän, miten nautittava tunnelma on. Kosteutta huokuva vihreys, sumu leijuu puiden oksilla, maa tuoksuu mullalle.
Mietin sinua tämän aamun tekstiä lukiessani. Sitä aikaa, jolloin sinua vastustettiin kotona. Mika 7:6 ja Matteus 10:35,36. Se on raskasta, kun Jumalan sana erottaa perheenjäseniä. Se herätti monia muistoja menneiltä vuosilta ja olen iloinen, että saan lukea hengellistä kirjallisuutta yksin. Sinun lapsesi kokee sen aivan eri tavalla kuin sinä. Sinullahan oli yksi lapsi kotona ja mukana?
Ehditkö käydä kentällä viikonloppuna?
Minulla oli tunti ihanassa kuulaassa auringonpaisteessa - vaahterat hehkuivat taivaan sineä vasten. Askel oli niin keveä kenttälaukun kanssa. Toisen kierroksen tein iltapäivällä, jolloin sää oli mieto ja taivas peittyi pulun-kyljen harmaalla pilvi-peitteellä. Kauenpana aurinko kultasi pullukoita pilviä ja huomasin sen aukeaman kaartuvan voimajännitteiden yläpuolella ja mukana. Kokouksiin mentäessä näkee kuin veitsellä katkaistun paikan tiellä, missä sade loppuu. Märkä ja kuiva vierekkäin.
Jos energiat voimajännitteistä vaikuttavat niin korkealle ylöspäin kuin pilviin, niin tottahan se vaikuttaa myös sivuille päin.
Uskomattoman paljon me ihmiset kestämme!
Jotain, mitä ajattelin oli niiden pilvien elefantti-painoa; silti riippuvat tyhjyydessä kuten Telluskin - tyhjyyteen ripustettu. Mutta myös me ihmiset olemme oman Herramme edessä yksin, joko seisoen tai kaatuen. Ajattelin tuota päivän tekstiä.
Kun osa perheestä vastustaa, sen vasta-voiman täytyy olla suurempi. Olin täysin vakuuttunut valinnastani tulla todistajaksi aikoinaan, mutta en ole saanut vielä samanlaista tietoisuutta julistamisen lopettamisesta. Oma kauhistukseni siitä, mitä tapahtuu "esiripun" takana pelästyttää ja saa halun lopettaa kokonaan.
Luin viikonloppuna eri käännöksiä vertaillen, sekä joitakin Apokryyffisiä kirjoja.
Hiukan Tobiasta ja lisää Danielin kirjoihin - Susanista. Aina on ollut samanlaisia kertomuksia enkelien suojeluksesta tai valheellisista vanhimmista. Ihmisen epätäydellisyys ilmenee samassa muodossa ja siksihän historiaa lukee kuin päivän lehteä. Aina ei vain näe Jumalan ohjausta yhtä selkeästi.
Kentällä mietin, teenkö oikein viedessäni lehtiämme eteenpäin?
Mutta missä muussa uskonnollisessa lehdessä on niin paljon valmiiksi haettuja raamatunkohtia aiheittain?
Toiseksi, pidän seuran tavasta esittää asiat. Luin täällä netissä joitakin englannin kielisiä kirjoituksia, mutta ne tuntuivat niin arkipäiväisiltä ja hengettömiltä.
Kun taas jokainen lause lehdissä on huomaavaista, miellyttävää, informatiivista.
"Even if we have been waiting for a long time, why should we keep on the watch"?"Also, Jehovah´s organization keeps reminding us to "await and keep close in mind the presence of the day of Jehovah" and stay focused on Jehovah´s promise of the new world. " Peter 3:11-13
Miten olisi elää ilman toivoa? Tosi toivotonta! Valitsen kiinnittää mieluummin mieleni tulevaan uuteen järjestelmään kuin myrkyttyä pettymyksissä tässä ja nyt.
Jeesuksen veli, Juudas, ilmaisee rohkaisun lohduttavasti Juuda 20,21:
"Beloved ones, build yourselves up on your most holy faith, and pray with holy spirit, in order to keep yourselves in God´s lowe, while you await the mercy of our Lord Jesu Christ with everlasting life in view."
Tuhansia vuosia sitten tai ei, niin tässähän on ratkaisu omaan hengelliseen hyvinvointiimme. Jatkuva eläminen uskossa, että Jumala tulee kerran oikaisemaan olosuhteet - rukouksessa ja toivossa. Kiireestikö? Tuskin!
Minua virkistivät sanat:
"Jehovah hears our earnest requests, and he understands us even when no one else does." "The Bible tells us what we need to know about God and how he feels about humans." "When we look at his creation, we learn how much Jehovah loves us." "How can we show that we love Jehovah?"
Siinä oli muutamia yksinkertaisia fraaseja, joiden avulla opettelen mieluummin eng. kuin jonkun koulukirjan kautta. Kyllähän sen aineiston tietää!
Niin, vaikka en ollut kokouksessa fyysisesti läsnä, niin enköhän saanut oman osani hengellisestä ravinnosta, ilman että tarvitsi istua siellä ja valehdella uskovani Harmagedonin nurkan takana oloon. Eiköhän Jehova voi jakaa minullekin pyhää henkeään, kun sitä anon, vaikka istun kotona lukien.
Toivon sinulle hyvää päivää, missä aherratkin.

h.elvettikauppiaat kirjoitti:

"On vaikeaa tulla toimeen yksin vanhetessa, mutta olen nähnyt, miten mies tekee elämän paljon hankalammaksi."

a) Systä tai toisesta johtuen kirjoitat toistamiseen miehistä erittäin asenteellis-rasistisella tavalla.

Miksi näet tai kuvittelet näkeväsi vain ongelmia miehissä ja miksi vaikutat jatkuvasti syyttävän heitä _yleistäen_ liki kaikesta pahasta maan ja taivaan välillä?

Miksi vaikutat olevan sokea kaikille niille miehille ja pariskunnille joilla on tasapainoinen ja kokonaisuudessan vakaa ja onnellinen parisuhde?

b) Miksi kaiken aikaa _kuvittelet olevasi_ uhka toisten parisuhteille?

Mitä aivan erityistä ja poikkeusellista henkistä, älyllistä, tunneperäistä, seurallista ja fyysistä puoleensavetävyyttä koet omaavasi, joka sinusta tekee kerrassaan niin poikkeusellisen suuren uhkan kaikille ympärilläsi oleville parisuhteille?

Edellä oleva vaikka kohdan a) tätyy eri tavoin huokua käytösestäsi, reaktioistasi ja puheistasi, joka ei todellakana tee naisesta puoleensavetävää ja kiinnostavaa miesten silmissä, vaan juurikin päinvastoin.

Miksi kaiken aikaa kuvittelet naisten olevan niin kerrassaan epävarmoja pitkissäkin parisuhteissaan, että pelkkä (miesvihavaa) läsnäolosi saa heidät kiipeämään seinille?

Olisiko aikuisen oikea aika katsoa sinne peiliin ja palata maan pinnalle ja / tai hakeutua terapiaan?

Sorry kannanottoni, mutta nuo krooniset miesvihamieliset vuodatuksesi liitettynä kuvitelmiisi uhkastasi toisten parisuhteille alkaa olla 'hieman' raskasta havaittavaa.

Lue lisää

## Miksi kaiken aikaa kuvittelet naisten olevan niin kerrassaan epävarmoja pitkissäkin parisuhteissaan, että pelkkä (miesvihavaa) läsnäolosi saa heidät kiipeämään seinille?

Olisiko aikuisen oikea aika katsoa sinne peiliin ja palata maan pinnalle ja / tai hakeutua terapiaan?

Sorry kannanottoni, mutta nuo krooniset miesvihamieliset vuodatuksesi liitettynä kuvitelmiisi uhkastasi toisten parisuhteille alkaa olla 'hieman' raskasta havaittavaa.###
raskasta on hänen eämä :(

ne kirjoitukset joissa sama kirjoittaja samoilee luonnossa kivi kouraansa piiloitettuna peläten *muta-naamoja* sai minutkin ajattelemaan että vainoharhaisuus hänellä on niin rankkaa että ihminen on jo vaaraksi itselleen sekä muille.

Athenas kirjoitti:

Hyvää huomenta, Punahilkka! Miltäs maistuisi kahvitilkka?
On tullut juuri se sopivan kylmän-raikas sää, kuin aikoinaan koulupolulla tallustaessa. Siitä tuo lasten ala-koulun puheloru.
Minulla on ollut metsäpolku melkein aina osa koulutietä, joten tiedäthän, miten nautittava tunnelma on. Kosteutta huokuva vihreys, sumu leijuu puiden oksilla, maa tuoksuu mullalle.
Mietin sinua tämän aamun tekstiä lukiessani. Sitä aikaa, jolloin sinua vastustettiin kotona. Mika 7:6 ja Matteus 10:35,36. Se on raskasta, kun Jumalan sana erottaa perheenjäseniä. Se herätti monia muistoja menneiltä vuosilta ja olen iloinen, että saan lukea hengellistä kirjallisuutta yksin. Sinun lapsesi kokee sen aivan eri tavalla kuin sinä. Sinullahan oli yksi lapsi kotona ja mukana?
Ehditkö käydä kentällä viikonloppuna?
Minulla oli tunti ihanassa kuulaassa auringonpaisteessa - vaahterat hehkuivat taivaan sineä vasten. Askel oli niin keveä kenttälaukun kanssa. Toisen kierroksen tein iltapäivällä, jolloin sää oli mieto ja taivas peittyi pulun-kyljen harmaalla pilvi-peitteellä. Kauenpana aurinko kultasi pullukoita pilviä ja huomasin sen aukeaman kaartuvan voimajännitteiden yläpuolella ja mukana. Kokouksiin mentäessä näkee kuin veitsellä katkaistun paikan tiellä, missä sade loppuu. Märkä ja kuiva vierekkäin.
Jos energiat voimajännitteistä vaikuttavat niin korkealle ylöspäin kuin pilviin, niin tottahan se vaikuttaa myös sivuille päin.
Uskomattoman paljon me ihmiset kestämme!
Jotain, mitä ajattelin oli niiden pilvien elefantti-painoa; silti riippuvat tyhjyydessä kuten Telluskin - tyhjyyteen ripustettu. Mutta myös me ihmiset olemme oman Herramme edessä yksin, joko seisoen tai kaatuen. Ajattelin tuota päivän tekstiä.
Kun osa perheestä vastustaa, sen vasta-voiman täytyy olla suurempi. Olin täysin vakuuttunut valinnastani tulla todistajaksi aikoinaan, mutta en ole saanut vielä samanlaista tietoisuutta julistamisen lopettamisesta. Oma kauhistukseni siitä, mitä tapahtuu "esiripun" takana pelästyttää ja saa halun lopettaa kokonaan.
Luin viikonloppuna eri käännöksiä vertaillen, sekä joitakin Apokryyffisiä kirjoja.
Hiukan Tobiasta ja lisää Danielin kirjoihin - Susanista. Aina on ollut samanlaisia kertomuksia enkelien suojeluksesta tai valheellisista vanhimmista. Ihmisen epätäydellisyys ilmenee samassa muodossa ja siksihän historiaa lukee kuin päivän lehteä. Aina ei vain näe Jumalan ohjausta yhtä selkeästi.
Kentällä mietin, teenkö oikein viedessäni lehtiämme eteenpäin?
Mutta missä muussa uskonnollisessa lehdessä on niin paljon valmiiksi haettuja raamatunkohtia aiheittain?
Toiseksi, pidän seuran tavasta esittää asiat. Luin täällä netissä joitakin englannin kielisiä kirjoituksia, mutta ne tuntuivat niin arkipäiväisiltä ja hengettömiltä.
Kun taas jokainen lause lehdissä on huomaavaista, miellyttävää, informatiivista.
"Even if we have been waiting for a long time, why should we keep on the watch"?"Also, Jehovah´s organization keeps reminding us to "await and keep close in mind the presence of the day of Jehovah" and stay focused on Jehovah´s promise of the new world. " Peter 3:11-13
Miten olisi elää ilman toivoa? Tosi toivotonta! Valitsen kiinnittää mieluummin mieleni tulevaan uuteen järjestelmään kuin myrkyttyä pettymyksissä tässä ja nyt.
Jeesuksen veli, Juudas, ilmaisee rohkaisun lohduttavasti Juuda 20,21:
"Beloved ones, build yourselves up on your most holy faith, and pray with holy spirit, in order to keep yourselves in God´s lowe, while you await the mercy of our Lord Jesu Christ with everlasting life in view."
Tuhansia vuosia sitten tai ei, niin tässähän on ratkaisu omaan hengelliseen hyvinvointiimme. Jatkuva eläminen uskossa, että Jumala tulee kerran oikaisemaan olosuhteet - rukouksessa ja toivossa. Kiireestikö? Tuskin!
Minua virkistivät sanat:
"Jehovah hears our earnest requests, and he understands us even when no one else does." "The Bible tells us what we need to know about God and how he feels about humans." "When we look at his creation, we learn how much Jehovah loves us." "How can we show that we love Jehovah?"
Siinä oli muutamia yksinkertaisia fraaseja, joiden avulla opettelen mieluummin eng. kuin jonkun koulukirjan kautta. Kyllähän sen aineiston tietää!
Niin, vaikka en ollut kokouksessa fyysisesti läsnä, niin enköhän saanut oman osani hengellisestä ravinnosta, ilman että tarvitsi istua siellä ja valehdella uskovani Harmagedonin nurkan takana oloon. Eiköhän Jehova voi jakaa minullekin pyhää henkeään, kun sitä anon, vaikka istun kotona lukien.
Toivon sinulle hyvää päivää, missä aherratkin.

Lue lisää

Kiitos, hyvältähän se maistui, Isoäiti! ;) Ryystin sitä kaksi isoa mukillista heti aamutuimaan leivän kera - muuten en kahvia juokaan.

Tulin jo ensimmäisestä lauseestasi hyvälle tuulelle. Samoin viikonlopun kenttäilystä, vaikkemme paljon ketään kotoaan tavoittaneetkaan. Yksi UK-paikan mummo halasi minua pahoitellen että hänellä on kiire, ja pyysi tulemaan toiste uudelleen. Askeleeni oli kevyt kotimatkalla. Yhteen toiseen UK-paikkaan jätin lehdet laatikkoon. Sää suosi varsinkin viikonloppuna - viikolla en ehtinyt kentälle. Harmi kun kumpikin kenttäpalveluskokous oli päivällä...!

Työpäivä on tosiaan jo takana, ja yksi lapsistanikin kotiutui juuri omasta työpaikastaan... Hän on sellainen perusterve ihminen, joka voi tehdä sellaista työtä jossa viihtyy todella hyvin, ja johon hänellä on myöskin koulutus. Hymy huulilla tuli kotiin, kuten yleensäkin. Hän on työyhteisöissään pidetty jäsen. (Ei onneksi sairasta ADHD:tä! sellainen tasapainoinen ja rauhallinen, joskin omissa oloissaan viihtyvä.

Hän on se lapsi joka on myöskin Jehovan Todistaja. Hänkin sai pienenä osansa sukulaisten vastustuksesta, kun toinen mummo ilmoitti ettei enää tykkää hänestä mikäli hän kulkee kokouksissa, tai varsinkaan sitten jos hänestä tulee Jehovan Todistaja! Pieni lapsi ei ymmärtänyt mitä pahaa oli tehnyt, oli poissa parista kokouksesta - ja sanoi sitten että hänelle tuli todella paha mieli kun oli poissa! Sen jälkeen hän on aina lähtenyt kanssani kokouksiin. Eikä se mummo ole lakannut hänestä tykkäämästä, vaikka muuten suorastaan vihaa meikäläisiä... Hän on jo oppinut ettei huutaminen ja ivaaminen tepsi varsinkaan minuun. Ja että voin muussa tapauksessa lakata kokonaan käymästä hänen luonaan jos niikseen tulee... Tällaisia välirikkoja oli useita kun olin uusi totuudessa.

Aviomieheni on kiltti ,mutta jämäkkä ja rehellinen, omilla aivoillaan ajatteleva mies, perhekeskeinen ja uskollinen. Hän on puolustanut minua ja JT-lastani, tietysti muitakin lapsia, aina. Hän ei ole suvainnut eriarvoista kohtelua - aikoinaan sanoi kavereilleenkin että "jos ette hyväksy Jehovan Todistajavaimoani, ei tarvitse hyväksyä minuakaan...!" Niistä tuli sitten yleensä ex-kavereita. Kun asia harmitti minua, mieheni sanoi ettei hän perusta tuollaisista "ystävistä". Mieheni on joutunut välillisesti kärsimään äitinsä ja joidenkin muidenkin sukulaistensakin ennakkoluuloista ja ja suoranaisesta vihamielisyydestä, joka varsinkin minuun on kohdistunut uskontoni takia. Alkuun siitä tuli riitaakin, ei enää vuosiin. Aviomieheni ymmärtää ja tietää nykyään tarkoin mitä JT-elämään kuuluu, eikä ole painostanut minua toimimaan toisin.

Hän itse ei ole koskaan perustanut juhlista, kuten synttäreistä ja joulusta - joten emme vietä sellaisia missään muodossa, eikä toistenkaan.

Tässä mielessä osaan arvostaa palvonnanvapauttani, ja varsinkin kokouksia, koska olen nähnyt sen maailmallisen vaihtoehdon ollessani Luterilainen - ja maailmallisten sukulaisten kohdalla. En voisi ikinä palata kovaan ja kylmään maailmaan jossa olin ihsan tuuliajolla, kiusattavana ja sysittynä kuin lammas ilman paimenta. Minun kohdallani mikään ei ole ollut itsestään selvää - konventtikyyditkään... Mieluummin kuolen kuin luovun uskostani!

Kerroit aiemmassa viestissäsi kuinka olit seurakunnassasi kokenut juoruilua ja syrjintää koska oli luultu että olet raskaana...! Sellainen on todella ikävää. Itse en inhoa mitään niin paljon kuin juoruilua ja pahan puhumista! Ymmärrän hyvin että sinusta täytyi tuntua todella pahalta. Taidat olla pienessä seurakunnassa, kuten minäkin?

Omalla kohdallanikin oli varsinkin totuuden tien alussa todella ikävä kokemus eräästä sisaresta, joka petti luottamukseni haukkumalla minua takanapäin ystävilleni seurakunnassa ja muuallakin - ja kehtasi vieläpä haukkua aviomiestänikin julkisesti mm. hänen työnsä laadusta. Tämä kaikki sattui juuri toisen lapseni syntymän aikaan jolloin olin herkimmilläni ja väsynyt... Nostin metelin asiasta, täytyy myöntää että hyvin epäraamatullisella tavalla kun selvisi ettei asialle aiottu tehdä mitään! Tätä sisarta vaan puolusteltiin hänen lievällä kehitysvammaisuudellaan, veljensä oli silloin esivalvojana, ja minulle sanottiin että oli luultu että minä (noin vain?) tajuaisin ettei hän ole luotettava. (!?!?) Mykkäkoulua tuon sisaren ja minun välillä kesti vuosia, ja se hidasti hengellistä edistymistäni. Lopulta tajusin että minun on annettava asia Jehovan käsiin, ja odotettava Hänen oikeudenmukaista tuomiotaan. Se helpotti. Nyt olen jopa kenttäillyt tämän sisaren kanssa, ja ymmärrän hänenkin rajoituksiaan.

Ja minunkin rajoituksiani ja sairauksiani ymmärretään, ja minua kohtaan ollaan pitkämielisiä, koska olen ollut nykyään avoin niistäkin asioista. Muuten voisin olla vieläkin väärin ymmärretty. Ja on niin vapauttavaa kun voi lohduttaa toisia sillä samalla lohdutuksella!

Semmoista tänne - en kirjoita enenpää ettet väsy. Ja ruuanlaittopuuhat kutsuvat, joten minun on muutenkin lopetettava.

Hyvää päivän jatkoa!

ADHD-äiti kirjoitti:

Kiitos, hyvältähän se maistui, Isoäiti! ;) Ryystin sitä kaksi isoa mukillista heti aamutuimaan leivän kera - muuten en kahvia juokaan.

Tulin jo ensimmäisestä lauseestasi hyvälle tuulelle. Samoin viikonlopun kenttäilystä, vaikkemme paljon ketään kotoaan tavoittaneetkaan. Yksi UK-paikan mummo halasi minua pahoitellen että hänellä on kiire, ja pyysi tulemaan toiste uudelleen. Askeleeni oli kevyt kotimatkalla. Yhteen toiseen UK-paikkaan jätin lehdet laatikkoon. Sää suosi varsinkin viikonloppuna - viikolla en ehtinyt kentälle. Harmi kun kumpikin kenttäpalveluskokous oli päivällä...!

Työpäivä on tosiaan jo takana, ja yksi lapsistanikin kotiutui juuri omasta työpaikastaan... Hän on sellainen perusterve ihminen, joka voi tehdä sellaista työtä jossa viihtyy todella hyvin, ja johon hänellä on myöskin koulutus. Hymy huulilla tuli kotiin, kuten yleensäkin. Hän on työyhteisöissään pidetty jäsen. (Ei onneksi sairasta ADHD:tä! sellainen tasapainoinen ja rauhallinen, joskin omissa oloissaan viihtyvä.

Hän on se lapsi joka on myöskin Jehovan Todistaja. Hänkin sai pienenä osansa sukulaisten vastustuksesta, kun toinen mummo ilmoitti ettei enää tykkää hänestä mikäli hän kulkee kokouksissa, tai varsinkaan sitten jos hänestä tulee Jehovan Todistaja! Pieni lapsi ei ymmärtänyt mitä pahaa oli tehnyt, oli poissa parista kokouksesta - ja sanoi sitten että hänelle tuli todella paha mieli kun oli poissa! Sen jälkeen hän on aina lähtenyt kanssani kokouksiin. Eikä se mummo ole lakannut hänestä tykkäämästä, vaikka muuten suorastaan vihaa meikäläisiä... Hän on jo oppinut ettei huutaminen ja ivaaminen tepsi varsinkaan minuun. Ja että voin muussa tapauksessa lakata kokonaan käymästä hänen luonaan jos niikseen tulee... Tällaisia välirikkoja oli useita kun olin uusi totuudessa.

Aviomieheni on kiltti ,mutta jämäkkä ja rehellinen, omilla aivoillaan ajatteleva mies, perhekeskeinen ja uskollinen. Hän on puolustanut minua ja JT-lastani, tietysti muitakin lapsia, aina. Hän ei ole suvainnut eriarvoista kohtelua - aikoinaan sanoi kavereilleenkin että "jos ette hyväksy Jehovan Todistajavaimoani, ei tarvitse hyväksyä minuakaan...!" Niistä tuli sitten yleensä ex-kavereita. Kun asia harmitti minua, mieheni sanoi ettei hän perusta tuollaisista "ystävistä". Mieheni on joutunut välillisesti kärsimään äitinsä ja joidenkin muidenkin sukulaistensakin ennakkoluuloista ja ja suoranaisesta vihamielisyydestä, joka varsinkin minuun on kohdistunut uskontoni takia. Alkuun siitä tuli riitaakin, ei enää vuosiin. Aviomieheni ymmärtää ja tietää nykyään tarkoin mitä JT-elämään kuuluu, eikä ole painostanut minua toimimaan toisin.

Hän itse ei ole koskaan perustanut juhlista, kuten synttäreistä ja joulusta - joten emme vietä sellaisia missään muodossa, eikä toistenkaan.

Tässä mielessä osaan arvostaa palvonnanvapauttani, ja varsinkin kokouksia, koska olen nähnyt sen maailmallisen vaihtoehdon ollessani Luterilainen - ja maailmallisten sukulaisten kohdalla. En voisi ikinä palata kovaan ja kylmään maailmaan jossa olin ihsan tuuliajolla, kiusattavana ja sysittynä kuin lammas ilman paimenta. Minun kohdallani mikään ei ole ollut itsestään selvää - konventtikyyditkään... Mieluummin kuolen kuin luovun uskostani!

Kerroit aiemmassa viestissäsi kuinka olit seurakunnassasi kokenut juoruilua ja syrjintää koska oli luultu että olet raskaana...! Sellainen on todella ikävää. Itse en inhoa mitään niin paljon kuin juoruilua ja pahan puhumista! Ymmärrän hyvin että sinusta täytyi tuntua todella pahalta. Taidat olla pienessä seurakunnassa, kuten minäkin?

Omalla kohdallanikin oli varsinkin totuuden tien alussa todella ikävä kokemus eräästä sisaresta, joka petti luottamukseni haukkumalla minua takanapäin ystävilleni seurakunnassa ja muuallakin - ja kehtasi vieläpä haukkua aviomiestänikin julkisesti mm. hänen työnsä laadusta. Tämä kaikki sattui juuri toisen lapseni syntymän aikaan jolloin olin herkimmilläni ja väsynyt... Nostin metelin asiasta, täytyy myöntää että hyvin epäraamatullisella tavalla kun selvisi ettei asialle aiottu tehdä mitään! Tätä sisarta vaan puolusteltiin hänen lievällä kehitysvammaisuudellaan, veljensä oli silloin esivalvojana, ja minulle sanottiin että oli luultu että minä (noin vain?) tajuaisin ettei hän ole luotettava. (!?!?) Mykkäkoulua tuon sisaren ja minun välillä kesti vuosia, ja se hidasti hengellistä edistymistäni. Lopulta tajusin että minun on annettava asia Jehovan käsiin, ja odotettava Hänen oikeudenmukaista tuomiotaan. Se helpotti. Nyt olen jopa kenttäillyt tämän sisaren kanssa, ja ymmärrän hänenkin rajoituksiaan.

Ja minunkin rajoituksiani ja sairauksiani ymmärretään, ja minua kohtaan ollaan pitkämielisiä, koska olen ollut nykyään avoin niistäkin asioista. Muuten voisin olla vieläkin väärin ymmärretty. Ja on niin vapauttavaa kun voi lohduttaa toisia sillä samalla lohdutuksella!

Semmoista tänne - en kirjoita enenpää ettet väsy. Ja ruuanlaittopuuhat kutsuvat, joten minun on muutenkin lopetettava.

Hyvää päivän jatkoa!

Lue lisää

Hyvää huomenta jälleen! Päivän tekstin jälkeen oli hyvä ajatella, miten paljosta on aihetta olla kiitollinen esivanhemmilleen. Lapsena olin vain niin tietämätön, ettei sitä ymmärtänyt. Se on eräs syy, miksi toivon päivittäin Uutta asiainjärjestelmää, että voisin osoittaa heille kunnioitustani.
Eilinen päivän teksti taas sai miettimään, miten erilaiset olosuhteet meillä on. Jeesus sanoi totuuden jakavan huonekunnan uskonnollisesti. Sinullakaan ei ehkä ole aina ollut niin helppoa opettaa lapsiasi, kun miehesi tuntee vastuuta teidän hyvinvoinnistanne; tuskin aina näkee periaatteiden hyötyä, varsinkin kun opit muuttuvat tiuhaa tahtia.
Minä kaipaan keskusteluja isäni kanssa hänen asenteensa tähden. Hän mietti aina toisen näkökantaa kunnioittavasti kuunnellen. Sitä sai tuntea lapsesta asti olevansa varteen otettava henkilö oikeuksin ajatella itse. Hänelle oli täysin vierasta täällä esitetty tapa. Täällähän on enimmäkseen ex-todistajia, mutta se farisealainen, naisia tyrannisoiva tapa tuntuu heidän hengessään. Ovat oppineet sen ylenkatseellisen halveksivan tavan kokouksissa.
Varsinkin, kun olen onnistunut jossain tai tehnyt edeistysaskeleita, niin heti on joku tulossa mäkättämään: "Mikä luulet olevasi?" "Et ole minkään arvoinen!" "Ei kukaan sinua huolisi!" Jopa vanhin tuli vihaisesti kritisoimaan minua, kun halusin aloittaa tienraivauksen. "Minun isäni oli tienraivaaja, mutta äitini ensi tehtävä oli pitää isän hyvinvoinnista huolta!" Vastasin, että miten hänen vaanhempiensa olosuhteet minuun koskee?Luulin palveluksen olevan minun ja Jehovan välinen henkilökohtainen asia!
Hänelle oli annettu tehtäväksi saada minut kokouksiin metsästäni vaimonsa kanssa, kun minulla ei ollut autoa. Samalla hän tunsi saaneensa myös oikeuden minuun ja ennen kaikkea rahapussiini. Minun tuli usein seurata heitä esitelmiin muihin kaupunkeihin ja vaimo toimi rahastajana. Minä tietysti sain maksaa kaikki matkat, jatkuvasti tarjota aterioita, ostaa heiltä vanhoja kirjoja, kun he siirtyivät digitaaliseen.
Tämä vanhin oli jo alkuvaiheessa päättänyt jäädä pois ja luuli saavansa minut mukaan, koska olin ollut pari vuotta toimeton. Myöhemmin, kun muutin toiseen seurakuntaan, hän erosi vaimostaan ja jätti totuuden. Joten on helpompi sen jälkeen ymmärtää sitä agressiivista vihaa ja alaspainamista, mitä hän osoitti minua kohtaan ollessani tienraivaajana. Veti myös kavereitaan mukaan samaan töykeään kohteluun. Kun tutkin jonkun kanssa Raamattua, he tiesivät sen tietysti ja tulivat muina miehinä mukaan tutkisteluun osoittaen halveksuntaa minua kohtaan ja imarrellen naista, jonka kanssa tutkin. Veljenä he ottivat tutkistelun ohjaukseensa ja kysyivät kiinnostuneelta: "Annetaanko Athenan lukea tämä kohta/kappale?" Miehet keksivät aina uusia nautittavia keinoja alentaa minua. "Vartiotornista" ja Raamatusta saivat lisäideoita. Esim. vuosia sitten oli artikkeleita, joissa korostettiin, miten psyykkinen väkivalta on vahingollisempaa kuin fyysinen. Ei näy edes jälkiä ja kuka naisista uskaltaa tai edes ymmärtää, mennä siitä valittamaan? Vanhimmat lyöttäytyvät yhteen asettuen naista vastaan, kuten yhteiskunnan tuomioistuimet. Nainen on täysin lainsuojaton käytännössä.
Sinullehan tämä on vierasta, mutta se on minun osani. Siksi olen kiitollinen, että saan kuulua niihin, joista Jeesus ja Paavali puhui niinä, jotka ovat saaneet yksin elämisen lahjan. Sinä olet saanut avioliiton lahjan, mutta mitätöivätkö nämä kaksi toisensa? Meille aukeaa molemmille omia mahdollisuuksia ja ilon aiheita. Sinulla on miehen ystävyys ja lapset, kuten sisarillani. Minulla on itsenäisyys ja mahdollisuus harrasteisiin, joita mies ei milloinkaan sallisi.
Aamulla esimerkiksi katselin niitä kirjoja joita minulla on erilaisista kasveista, linnuista, jopa kivistä! Jalokivet eivät ole mitään verrattuna niihin ihaniin väreinin, kuvioihin, erilaisiin materiaaleihin kuin luonnon kivissä on! Jalokivet ovat kylmiä lasipaloja, joissa on vain muutama värisävy. Luonnonkivet ovat suorastaan eläviä!
Kuka mies antaisi minulle aikaa merkityksellisiin touhuihini? Saisin kuulla pilkkaa ja marinaa 24tuntia vuorokaudessa, kiristystä ja uhkailua, mihin patriarkaalisessa yhteiskunnassa opetetaan osoittamaan miehen johtoasema. Olen nähnyt muutoksia niin monessa parisuhteessa, kun heistä on tullut todistajia. Kiitän aina silloin Jehovaa, että olen saanut kokea, miten miehet kohtelevat minua ennenkuin olen sitoutunut johonkin väkivallan harjoittajaan. Jos he ovat sellaisia ylenkatseellisia halveksijoita minua kohtaan seurakunnan keskellä, niin mitä ovatkaan suljettujen ovien takana?! Tienraivaaja-sisar sanoi suoraan: "Kun naimisiin menet, saat selkääsi joka päivä!" Niinhän se olisi.
Luin eilen illalla Tobiaksen kirjaa ja se muistutti paljon Jaakobin matkaa vaimon hakuun. Eräs veli sanoi, että apokryyfisissä on paljon juutalaisten historiaa.
Tänään on taas meneillään englantia ja IT-tietoa. Aika vaan ei riitä mihinkään. Lopettelen nyt ja toivon sinulle hyvää päivää parhaan toverisi, miehesi kanssa!

Athenas kirjoitti:

Hyvää huomenta jälleen! Päivän tekstin jälkeen oli hyvä ajatella, miten paljosta on aihetta olla kiitollinen esivanhemmilleen. Lapsena olin vain niin tietämätön, ettei sitä ymmärtänyt. Se on eräs syy, miksi toivon päivittäin Uutta asiainjärjestelmää, että voisin osoittaa heille kunnioitustani.
Eilinen päivän teksti taas sai miettimään, miten erilaiset olosuhteet meillä on. Jeesus sanoi totuuden jakavan huonekunnan uskonnollisesti. Sinullakaan ei ehkä ole aina ollut niin helppoa opettaa lapsiasi, kun miehesi tuntee vastuuta teidän hyvinvoinnistanne; tuskin aina näkee periaatteiden hyötyä, varsinkin kun opit muuttuvat tiuhaa tahtia.
Minä kaipaan keskusteluja isäni kanssa hänen asenteensa tähden. Hän mietti aina toisen näkökantaa kunnioittavasti kuunnellen. Sitä sai tuntea lapsesta asti olevansa varteen otettava henkilö oikeuksin ajatella itse. Hänelle oli täysin vierasta täällä esitetty tapa. Täällähän on enimmäkseen ex-todistajia, mutta se farisealainen, naisia tyrannisoiva tapa tuntuu heidän hengessään. Ovat oppineet sen ylenkatseellisen halveksivan tavan kokouksissa.
Varsinkin, kun olen onnistunut jossain tai tehnyt edeistysaskeleita, niin heti on joku tulossa mäkättämään: "Mikä luulet olevasi?" "Et ole minkään arvoinen!" "Ei kukaan sinua huolisi!" Jopa vanhin tuli vihaisesti kritisoimaan minua, kun halusin aloittaa tienraivauksen. "Minun isäni oli tienraivaaja, mutta äitini ensi tehtävä oli pitää isän hyvinvoinnista huolta!" Vastasin, että miten hänen vaanhempiensa olosuhteet minuun koskee?Luulin palveluksen olevan minun ja Jehovan välinen henkilökohtainen asia!
Hänelle oli annettu tehtäväksi saada minut kokouksiin metsästäni vaimonsa kanssa, kun minulla ei ollut autoa. Samalla hän tunsi saaneensa myös oikeuden minuun ja ennen kaikkea rahapussiini. Minun tuli usein seurata heitä esitelmiin muihin kaupunkeihin ja vaimo toimi rahastajana. Minä tietysti sain maksaa kaikki matkat, jatkuvasti tarjota aterioita, ostaa heiltä vanhoja kirjoja, kun he siirtyivät digitaaliseen.
Tämä vanhin oli jo alkuvaiheessa päättänyt jäädä pois ja luuli saavansa minut mukaan, koska olin ollut pari vuotta toimeton. Myöhemmin, kun muutin toiseen seurakuntaan, hän erosi vaimostaan ja jätti totuuden. Joten on helpompi sen jälkeen ymmärtää sitä agressiivista vihaa ja alaspainamista, mitä hän osoitti minua kohtaan ollessani tienraivaajana. Veti myös kavereitaan mukaan samaan töykeään kohteluun. Kun tutkin jonkun kanssa Raamattua, he tiesivät sen tietysti ja tulivat muina miehinä mukaan tutkisteluun osoittaen halveksuntaa minua kohtaan ja imarrellen naista, jonka kanssa tutkin. Veljenä he ottivat tutkistelun ohjaukseensa ja kysyivät kiinnostuneelta: "Annetaanko Athenan lukea tämä kohta/kappale?" Miehet keksivät aina uusia nautittavia keinoja alentaa minua. "Vartiotornista" ja Raamatusta saivat lisäideoita. Esim. vuosia sitten oli artikkeleita, joissa korostettiin, miten psyykkinen väkivalta on vahingollisempaa kuin fyysinen. Ei näy edes jälkiä ja kuka naisista uskaltaa tai edes ymmärtää, mennä siitä valittamaan? Vanhimmat lyöttäytyvät yhteen asettuen naista vastaan, kuten yhteiskunnan tuomioistuimet. Nainen on täysin lainsuojaton käytännössä.
Sinullehan tämä on vierasta, mutta se on minun osani. Siksi olen kiitollinen, että saan kuulua niihin, joista Jeesus ja Paavali puhui niinä, jotka ovat saaneet yksin elämisen lahjan. Sinä olet saanut avioliiton lahjan, mutta mitätöivätkö nämä kaksi toisensa? Meille aukeaa molemmille omia mahdollisuuksia ja ilon aiheita. Sinulla on miehen ystävyys ja lapset, kuten sisarillani. Minulla on itsenäisyys ja mahdollisuus harrasteisiin, joita mies ei milloinkaan sallisi.
Aamulla esimerkiksi katselin niitä kirjoja joita minulla on erilaisista kasveista, linnuista, jopa kivistä! Jalokivet eivät ole mitään verrattuna niihin ihaniin väreinin, kuvioihin, erilaisiin materiaaleihin kuin luonnon kivissä on! Jalokivet ovat kylmiä lasipaloja, joissa on vain muutama värisävy. Luonnonkivet ovat suorastaan eläviä!
Kuka mies antaisi minulle aikaa merkityksellisiin touhuihini? Saisin kuulla pilkkaa ja marinaa 24tuntia vuorokaudessa, kiristystä ja uhkailua, mihin patriarkaalisessa yhteiskunnassa opetetaan osoittamaan miehen johtoasema. Olen nähnyt muutoksia niin monessa parisuhteessa, kun heistä on tullut todistajia. Kiitän aina silloin Jehovaa, että olen saanut kokea, miten miehet kohtelevat minua ennenkuin olen sitoutunut johonkin väkivallan harjoittajaan. Jos he ovat sellaisia ylenkatseellisia halveksijoita minua kohtaan seurakunnan keskellä, niin mitä ovatkaan suljettujen ovien takana?! Tienraivaaja-sisar sanoi suoraan: "Kun naimisiin menet, saat selkääsi joka päivä!" Niinhän se olisi.
Luin eilen illalla Tobiaksen kirjaa ja se muistutti paljon Jaakobin matkaa vaimon hakuun. Eräs veli sanoi, että apokryyfisissä on paljon juutalaisten historiaa.
Tänään on taas meneillään englantia ja IT-tietoa. Aika vaan ei riitä mihinkään. Lopettelen nyt ja toivon sinulle hyvää päivää parhaan toverisi, miehesi kanssa!

Lue lisää

**Täällähän on enimmäkseen ex-todistajia, mutta se farisealainen, naisia tyrannisoiva tapa tuntuu heidän hengessään. Ovat oppineet sen ylenkatseellisen halveksivan tavan kokouksissa. **/Athenas
kiva asenne Vanhapiika-todistajalla....
:D
ei muistele lainkaan kärsimäänsä pahaa, niinhän se Korinttolaiskirjeissä Vanhapiiasta kertoo raamattukin.

Athenas kirjoitti:

Hyvää huomenta jälleen! Päivän tekstin jälkeen oli hyvä ajatella, miten paljosta on aihetta olla kiitollinen esivanhemmilleen. Lapsena olin vain niin tietämätön, ettei sitä ymmärtänyt. Se on eräs syy, miksi toivon päivittäin Uutta asiainjärjestelmää, että voisin osoittaa heille kunnioitustani.
Eilinen päivän teksti taas sai miettimään, miten erilaiset olosuhteet meillä on. Jeesus sanoi totuuden jakavan huonekunnan uskonnollisesti. Sinullakaan ei ehkä ole aina ollut niin helppoa opettaa lapsiasi, kun miehesi tuntee vastuuta teidän hyvinvoinnistanne; tuskin aina näkee periaatteiden hyötyä, varsinkin kun opit muuttuvat tiuhaa tahtia.
Minä kaipaan keskusteluja isäni kanssa hänen asenteensa tähden. Hän mietti aina toisen näkökantaa kunnioittavasti kuunnellen. Sitä sai tuntea lapsesta asti olevansa varteen otettava henkilö oikeuksin ajatella itse. Hänelle oli täysin vierasta täällä esitetty tapa. Täällähän on enimmäkseen ex-todistajia, mutta se farisealainen, naisia tyrannisoiva tapa tuntuu heidän hengessään. Ovat oppineet sen ylenkatseellisen halveksivan tavan kokouksissa.
Varsinkin, kun olen onnistunut jossain tai tehnyt edeistysaskeleita, niin heti on joku tulossa mäkättämään: "Mikä luulet olevasi?" "Et ole minkään arvoinen!" "Ei kukaan sinua huolisi!" Jopa vanhin tuli vihaisesti kritisoimaan minua, kun halusin aloittaa tienraivauksen. "Minun isäni oli tienraivaaja, mutta äitini ensi tehtävä oli pitää isän hyvinvoinnista huolta!" Vastasin, että miten hänen vaanhempiensa olosuhteet minuun koskee?Luulin palveluksen olevan minun ja Jehovan välinen henkilökohtainen asia!
Hänelle oli annettu tehtäväksi saada minut kokouksiin metsästäni vaimonsa kanssa, kun minulla ei ollut autoa. Samalla hän tunsi saaneensa myös oikeuden minuun ja ennen kaikkea rahapussiini. Minun tuli usein seurata heitä esitelmiin muihin kaupunkeihin ja vaimo toimi rahastajana. Minä tietysti sain maksaa kaikki matkat, jatkuvasti tarjota aterioita, ostaa heiltä vanhoja kirjoja, kun he siirtyivät digitaaliseen.
Tämä vanhin oli jo alkuvaiheessa päättänyt jäädä pois ja luuli saavansa minut mukaan, koska olin ollut pari vuotta toimeton. Myöhemmin, kun muutin toiseen seurakuntaan, hän erosi vaimostaan ja jätti totuuden. Joten on helpompi sen jälkeen ymmärtää sitä agressiivista vihaa ja alaspainamista, mitä hän osoitti minua kohtaan ollessani tienraivaajana. Veti myös kavereitaan mukaan samaan töykeään kohteluun. Kun tutkin jonkun kanssa Raamattua, he tiesivät sen tietysti ja tulivat muina miehinä mukaan tutkisteluun osoittaen halveksuntaa minua kohtaan ja imarrellen naista, jonka kanssa tutkin. Veljenä he ottivat tutkistelun ohjaukseensa ja kysyivät kiinnostuneelta: "Annetaanko Athenan lukea tämä kohta/kappale?" Miehet keksivät aina uusia nautittavia keinoja alentaa minua. "Vartiotornista" ja Raamatusta saivat lisäideoita. Esim. vuosia sitten oli artikkeleita, joissa korostettiin, miten psyykkinen väkivalta on vahingollisempaa kuin fyysinen. Ei näy edes jälkiä ja kuka naisista uskaltaa tai edes ymmärtää, mennä siitä valittamaan? Vanhimmat lyöttäytyvät yhteen asettuen naista vastaan, kuten yhteiskunnan tuomioistuimet. Nainen on täysin lainsuojaton käytännössä.
Sinullehan tämä on vierasta, mutta se on minun osani. Siksi olen kiitollinen, että saan kuulua niihin, joista Jeesus ja Paavali puhui niinä, jotka ovat saaneet yksin elämisen lahjan. Sinä olet saanut avioliiton lahjan, mutta mitätöivätkö nämä kaksi toisensa? Meille aukeaa molemmille omia mahdollisuuksia ja ilon aiheita. Sinulla on miehen ystävyys ja lapset, kuten sisarillani. Minulla on itsenäisyys ja mahdollisuus harrasteisiin, joita mies ei milloinkaan sallisi.
Aamulla esimerkiksi katselin niitä kirjoja joita minulla on erilaisista kasveista, linnuista, jopa kivistä! Jalokivet eivät ole mitään verrattuna niihin ihaniin väreinin, kuvioihin, erilaisiin materiaaleihin kuin luonnon kivissä on! Jalokivet ovat kylmiä lasipaloja, joissa on vain muutama värisävy. Luonnonkivet ovat suorastaan eläviä!
Kuka mies antaisi minulle aikaa merkityksellisiin touhuihini? Saisin kuulla pilkkaa ja marinaa 24tuntia vuorokaudessa, kiristystä ja uhkailua, mihin patriarkaalisessa yhteiskunnassa opetetaan osoittamaan miehen johtoasema. Olen nähnyt muutoksia niin monessa parisuhteessa, kun heistä on tullut todistajia. Kiitän aina silloin Jehovaa, että olen saanut kokea, miten miehet kohtelevat minua ennenkuin olen sitoutunut johonkin väkivallan harjoittajaan. Jos he ovat sellaisia ylenkatseellisia halveksijoita minua kohtaan seurakunnan keskellä, niin mitä ovatkaan suljettujen ovien takana?! Tienraivaaja-sisar sanoi suoraan: "Kun naimisiin menet, saat selkääsi joka päivä!" Niinhän se olisi.
Luin eilen illalla Tobiaksen kirjaa ja se muistutti paljon Jaakobin matkaa vaimon hakuun. Eräs veli sanoi, että apokryyfisissä on paljon juutalaisten historiaa.
Tänään on taas meneillään englantia ja IT-tietoa. Aika vaan ei riitä mihinkään. Lopettelen nyt ja toivon sinulle hyvää päivää parhaan toverisi, miehesi kanssa!

Lue lisää

**Minulla on itsenäisyys ja mahdollisuus harrasteisiin, joita mies ei milloinkaan sallisi.

Aamulla esimerkiksi katselin niitä kirjoja joita minulla on erilaisista kasveista, linnuista, jopa kivistä! Jalokivet eivät ole mitään verrattuna niihin ihaniin väreinin, kuvioihin, erilaisiin materiaaleihin kuin luonnon kivissä on! Jalokivet ovat kylmiä lasipaloja, joissa on vain muutama värisävy. Luonnonkivet ovat suorastaan eläviä!

Kuka mies antaisi minulle aikaa merkityksellisiin touhuihini? Saisin kuulla pilkkaa ja marinaa 24tuntia vuorokaudessa, kiristystä ja uhkailua,**
höpönlöpön
mä tunnen jt-avioparin joka yhdessä keräilee kiviä luonnosta retkillään ja ottavat muitakin mukaan mukaville uontoretkilleen.
Heilä on iso kivikokoelma kotonaan ja kirjoja kivistä englanniksikin.
sulla on todella OUTO käsitys miehistä ?
Raamattuhan käskee rakastaa ja vaalia vaimoaan kuin *omaa lihaansa',
kunnon kristitty Aviomies pitää Vaimoaan kuin Kukkaa kämmenellä.
:D

heikompi.sukupuoli kirjoitti:

**Minulla on itsenäisyys ja mahdollisuus harrasteisiin, joita mies ei milloinkaan sallisi.

Aamulla esimerkiksi katselin niitä kirjoja joita minulla on erilaisista kasveista, linnuista, jopa kivistä! Jalokivet eivät ole mitään verrattuna niihin ihaniin väreinin, kuvioihin, erilaisiin materiaaleihin kuin luonnon kivissä on! Jalokivet ovat kylmiä lasipaloja, joissa on vain muutama värisävy. Luonnonkivet ovat suorastaan eläviä!

Kuka mies antaisi minulle aikaa merkityksellisiin touhuihini? Saisin kuulla pilkkaa ja marinaa 24tuntia vuorokaudessa, kiristystä ja uhkailua,**
höpönlöpön
mä tunnen jt-avioparin joka yhdessä keräilee kiviä luonnosta retkillään ja ottavat muitakin mukaan mukaville uontoretkilleen.
Heilä on iso kivikokoelma kotonaan ja kirjoja kivistä englanniksikin.
sulla on todella OUTO käsitys miehistä ?
Raamattuhan käskee rakastaa ja vaalia vaimoaan kuin *omaa lihaansa',
kunnon kristitty Aviomies pitää Vaimoaan kuin Kukkaa kämmenellä.
:D

Lue lisää

Tienraivaaja-sisar sanoi suoraan: "Kun naimisiin menet, saat selkääsi joka päivä!" Niinhän se olisi.***
kertoo Athenas olevan asianlaita...
Pitäsköhän Tikkurilan mennä katsomaan,
mitä vaimonpieksäjiä Athenaksen srk onkaan?

Athenas kirjoitti:

Hyvää huomenta jälleen! Päivän tekstin jälkeen oli hyvä ajatella, miten paljosta on aihetta olla kiitollinen esivanhemmilleen. Lapsena olin vain niin tietämätön, ettei sitä ymmärtänyt. Se on eräs syy, miksi toivon päivittäin Uutta asiainjärjestelmää, että voisin osoittaa heille kunnioitustani.
Eilinen päivän teksti taas sai miettimään, miten erilaiset olosuhteet meillä on. Jeesus sanoi totuuden jakavan huonekunnan uskonnollisesti. Sinullakaan ei ehkä ole aina ollut niin helppoa opettaa lapsiasi, kun miehesi tuntee vastuuta teidän hyvinvoinnistanne; tuskin aina näkee periaatteiden hyötyä, varsinkin kun opit muuttuvat tiuhaa tahtia.
Minä kaipaan keskusteluja isäni kanssa hänen asenteensa tähden. Hän mietti aina toisen näkökantaa kunnioittavasti kuunnellen. Sitä sai tuntea lapsesta asti olevansa varteen otettava henkilö oikeuksin ajatella itse. Hänelle oli täysin vierasta täällä esitetty tapa. Täällähän on enimmäkseen ex-todistajia, mutta se farisealainen, naisia tyrannisoiva tapa tuntuu heidän hengessään. Ovat oppineet sen ylenkatseellisen halveksivan tavan kokouksissa.
Varsinkin, kun olen onnistunut jossain tai tehnyt edeistysaskeleita, niin heti on joku tulossa mäkättämään: "Mikä luulet olevasi?" "Et ole minkään arvoinen!" "Ei kukaan sinua huolisi!" Jopa vanhin tuli vihaisesti kritisoimaan minua, kun halusin aloittaa tienraivauksen. "Minun isäni oli tienraivaaja, mutta äitini ensi tehtävä oli pitää isän hyvinvoinnista huolta!" Vastasin, että miten hänen vaanhempiensa olosuhteet minuun koskee?Luulin palveluksen olevan minun ja Jehovan välinen henkilökohtainen asia!
Hänelle oli annettu tehtäväksi saada minut kokouksiin metsästäni vaimonsa kanssa, kun minulla ei ollut autoa. Samalla hän tunsi saaneensa myös oikeuden minuun ja ennen kaikkea rahapussiini. Minun tuli usein seurata heitä esitelmiin muihin kaupunkeihin ja vaimo toimi rahastajana. Minä tietysti sain maksaa kaikki matkat, jatkuvasti tarjota aterioita, ostaa heiltä vanhoja kirjoja, kun he siirtyivät digitaaliseen.
Tämä vanhin oli jo alkuvaiheessa päättänyt jäädä pois ja luuli saavansa minut mukaan, koska olin ollut pari vuotta toimeton. Myöhemmin, kun muutin toiseen seurakuntaan, hän erosi vaimostaan ja jätti totuuden. Joten on helpompi sen jälkeen ymmärtää sitä agressiivista vihaa ja alaspainamista, mitä hän osoitti minua kohtaan ollessani tienraivaajana. Veti myös kavereitaan mukaan samaan töykeään kohteluun. Kun tutkin jonkun kanssa Raamattua, he tiesivät sen tietysti ja tulivat muina miehinä mukaan tutkisteluun osoittaen halveksuntaa minua kohtaan ja imarrellen naista, jonka kanssa tutkin. Veljenä he ottivat tutkistelun ohjaukseensa ja kysyivät kiinnostuneelta: "Annetaanko Athenan lukea tämä kohta/kappale?" Miehet keksivät aina uusia nautittavia keinoja alentaa minua. "Vartiotornista" ja Raamatusta saivat lisäideoita. Esim. vuosia sitten oli artikkeleita, joissa korostettiin, miten psyykkinen väkivalta on vahingollisempaa kuin fyysinen. Ei näy edes jälkiä ja kuka naisista uskaltaa tai edes ymmärtää, mennä siitä valittamaan? Vanhimmat lyöttäytyvät yhteen asettuen naista vastaan, kuten yhteiskunnan tuomioistuimet. Nainen on täysin lainsuojaton käytännössä.
Sinullehan tämä on vierasta, mutta se on minun osani. Siksi olen kiitollinen, että saan kuulua niihin, joista Jeesus ja Paavali puhui niinä, jotka ovat saaneet yksin elämisen lahjan. Sinä olet saanut avioliiton lahjan, mutta mitätöivätkö nämä kaksi toisensa? Meille aukeaa molemmille omia mahdollisuuksia ja ilon aiheita. Sinulla on miehen ystävyys ja lapset, kuten sisarillani. Minulla on itsenäisyys ja mahdollisuus harrasteisiin, joita mies ei milloinkaan sallisi.
Aamulla esimerkiksi katselin niitä kirjoja joita minulla on erilaisista kasveista, linnuista, jopa kivistä! Jalokivet eivät ole mitään verrattuna niihin ihaniin väreinin, kuvioihin, erilaisiin materiaaleihin kuin luonnon kivissä on! Jalokivet ovat kylmiä lasipaloja, joissa on vain muutama värisävy. Luonnonkivet ovat suorastaan eläviä!
Kuka mies antaisi minulle aikaa merkityksellisiin touhuihini? Saisin kuulla pilkkaa ja marinaa 24tuntia vuorokaudessa, kiristystä ja uhkailua, mihin patriarkaalisessa yhteiskunnassa opetetaan osoittamaan miehen johtoasema. Olen nähnyt muutoksia niin monessa parisuhteessa, kun heistä on tullut todistajia. Kiitän aina silloin Jehovaa, että olen saanut kokea, miten miehet kohtelevat minua ennenkuin olen sitoutunut johonkin väkivallan harjoittajaan. Jos he ovat sellaisia ylenkatseellisia halveksijoita minua kohtaan seurakunnan keskellä, niin mitä ovatkaan suljettujen ovien takana?! Tienraivaaja-sisar sanoi suoraan: "Kun naimisiin menet, saat selkääsi joka päivä!" Niinhän se olisi.
Luin eilen illalla Tobiaksen kirjaa ja se muistutti paljon Jaakobin matkaa vaimon hakuun. Eräs veli sanoi, että apokryyfisissä on paljon juutalaisten historiaa.
Tänään on taas meneillään englantia ja IT-tietoa. Aika vaan ei riitä mihinkään. Lopettelen nyt ja toivon sinulle hyvää päivää parhaan toverisi, miehesi kanssa!

Lue lisää

**Minä tietysti sain maksaa kaikki matkat, jatkuvasti tarjota aterioita,
____ ostaa heiltä vanhoja kirjoja__, kun he siirtyivät digitaaliseen***
mitä vattua?
ootsää Athenas idiootti joka -muka-ostaa jt:ltä kirjoja jotka ne on itte ilmaiseksi saliltaan saaneet ?
alkaa tuntua siltä että nikin Athenas-alla muhii Multipersoona jossa eri sivupersoonat puhuu kilpaa jaskaa,
eikä ne oo kuaan oikeesti koskaan jt olleetkaan
hahaha

adhd-mutanaama kirjoitti:

**Minä tietysti sain maksaa kaikki matkat, jatkuvasti tarjota aterioita,
____ ostaa heiltä vanhoja kirjoja__, kun he siirtyivät digitaaliseen***
mitä vattua?
ootsää Athenas idiootti joka -muka-ostaa jt:ltä kirjoja jotka ne on itte ilmaiseksi saliltaan saaneet ?
alkaa tuntua siltä että nikin Athenas-alla muhii Multipersoona jossa eri sivupersoonat puhuu kilpaa jaskaa,
eikä ne oo kuaan oikeesti koskaan jt olleetkaan
hahaha

Lue lisää

Ne olivat vanhempia eng. vuosikirjoja, joista vielä maksettiin itse. Luuletko kirjallisuuden olevan ilmaista? Kenenluulet rahoittavan koko toiminnan rakennuksista kirjallisuuteen? Maksoin vielä jopalevittämistäni lehdistä vanhan ajan mukaan. Yhtäkään kirjaa en ole ilmaiseksi saanut. Lisä'äsiihen salin vuokra ja kaikki kokous- ja kenttämatkat! Luuletko julistamisen olevan ilmaista?!
Jokainen paperi maksaa, on se sitten uusi laulu tai muu kopio. Oletteko te onnistuneet rahatta harjoittamaan palvontaa tai palvelusta? Kertokaa toki minullekin Oiva menettelynne! Please!

Athenas kirjoitti:

Ne olivat vanhempia eng. vuosikirjoja, joista vielä maksettiin itse. Luuletko kirjallisuuden olevan ilmaista? Kenenluulet rahoittavan koko toiminnan rakennuksista kirjallisuuteen? Maksoin vielä jopalevittämistäni lehdistä vanhan ajan mukaan. Yhtäkään kirjaa en ole ilmaiseksi saanut. Lisä'äsiihen salin vuokra ja kaikki kokous- ja kenttämatkat! Luuletko julistamisen olevan ilmaista?!
Jokainen paperi maksaa, on se sitten uusi laulu tai muu kopio. Oletteko te onnistuneet rahatta harjoittamaan palvontaa tai palvelusta? Kertokaa toki minullekin Oiva menettelynne! Please!

Lue lisää

Kirjaston kulunut tangnetti-pöytä elää omaa elämäänsä. Siitä ainakin osa virheistä.

heikompi.sukupuoli kirjoitti:

**Minulla on itsenäisyys ja mahdollisuus harrasteisiin, joita mies ei milloinkaan sallisi.

Aamulla esimerkiksi katselin niitä kirjoja joita minulla on erilaisista kasveista, linnuista, jopa kivistä! Jalokivet eivät ole mitään verrattuna niihin ihaniin väreinin, kuvioihin, erilaisiin materiaaleihin kuin luonnon kivissä on! Jalokivet ovat kylmiä lasipaloja, joissa on vain muutama värisävy. Luonnonkivet ovat suorastaan eläviä!

Kuka mies antaisi minulle aikaa merkityksellisiin touhuihini? Saisin kuulla pilkkaa ja marinaa 24tuntia vuorokaudessa, kiristystä ja uhkailua,**
höpönlöpön
mä tunnen jt-avioparin joka yhdessä keräilee kiviä luonnosta retkillään ja ottavat muitakin mukaan mukaville uontoretkilleen.
Heilä on iso kivikokoelma kotonaan ja kirjoja kivistä englanniksikin.
sulla on todella OUTO käsitys miehistä ?
Raamattuhan käskee rakastaa ja vaalia vaimoaan kuin *omaa lihaansa',
kunnon kristitty Aviomies pitää Vaimoaan kuin Kukkaa kämmenellä.
:D

Lue lisää

Se tapa, jolla te kommentoitte minulle on aivan sama halveksien kyseenalaista asenne kuin seurakunnassakin. Olitko montakin vuotta opissa ja jatkatko yhä?

nustat.silmät kirjoitti:

Tienraivaaja-sisar sanoi suoraan: "Kun naimisiin menet, saat selkääsi joka päivä!" Niinhän se olisi.***
kertoo Athenas olevan asianlaita...
Pitäsköhän Tikkurilan mennä katsomaan,
mitä vaimonpieksäjiä Athenaksen srk onkaan?

Lue lisää

Miksi luulet seuran antavan erilaisia artikkeleja aiheista kuten: koti-väkivalta, pedofiileiltä suojelu, masennus jne. Ellei se olisi tarpeellista? Meidän seurakunnassa on useita avioeroja ja lapset jättävät totuuden, kun näkevät, miten ne Raamatun opit eivät kotona toimikaan. Teidän serakunnissa ei tietysti erota!

adhd-mutanaama kirjoitti:

**Minä tietysti sain maksaa kaikki matkat, jatkuvasti tarjota aterioita,
____ ostaa heiltä vanhoja kirjoja__, kun he siirtyivät digitaaliseen***
mitä vattua?
ootsää Athenas idiootti joka -muka-ostaa jt:ltä kirjoja jotka ne on itte ilmaiseksi saliltaan saaneet ?
alkaa tuntua siltä että nikin Athenas-alla muhii Multipersoona jossa eri sivupersoonat puhuu kilpaa jaskaa,
eikä ne oo kuaan oikeesti koskaan jt olleetkaan
hahaha

Lue lisää

Niinhän ne vanhimmatkin minulle sanovat:"Mene lääkäriin! Olet sairas!"
Kun menen lääkäriin,lääkäri sanoo:"Et sinä mitään lääkkeitä tarvitse!"
Täällä on juuri sitä osoittamaanne ylenkatseellista halveksintaa, jolla olette oppineet korottamaan itseänne! Onnea teille jatkossakin! Jokainen kommenttinne painottaa minun olevan oikeassa! Teidänlaistenne tähden en kokouksissa käykään!
Voikaa oikein hyvin mollaus-jengissänne ja osoittamassanne kristillisyyden hengessä!

muistiin.pantu kirjoitti:

**Täällähän on enimmäkseen ex-todistajia, mutta se farisealainen, naisia tyrannisoiva tapa tuntuu heidän hengessään. Ovat oppineet sen ylenkatseellisen halveksivan tavan kokouksissa. **/Athenas
kiva asenne Vanhapiika-todistajalla....
:D
ei muistele lainkaan kärsimäänsä pahaa, niinhän se Korinttolaiskirjeissä Vanhapiiasta kertoo raamattukin.

Lue lisää

Mies saa 77*pvä anteeksi avionrikoksesta psyykkiseen pahoinpitelyyn. Koti-kuria!

Athenas kirjoitti:

Se tapa, jolla te kommentoitte minulle on aivan sama halveksien kyseenalaista asenne kuin seurakunnassakin. Olitko montakin vuotta opissa ja jatkatko yhä?

sinä Athenas halveksit ihan silmittömästi miehiä.
todella vainoharhainen asenne sinulla

Athenas kirjoitti:

Mies saa 77*pvä anteeksi avionrikoksesta psyykkiseen pahoinpitelyyn. Koti-kuria!

Mitä? Ovatko ne kivet loppuneet kylästä? Olette varmasti kimpassa hakemassa uusia, millä heitellä. Sanat satuttavat paljon enemmän kuin kivi-kivet, senhän te tiedätte. Olette oppineet sen kokouksissa. "Vartiotornista."
Suunnitteletteko, miten saisitte minut tekemään itsemurhan , kun minulla henki vielä pihisee?
Missäs se h.elvetinkauppias viipyy? Onko flunssa vienyt sänkyyn? Vai oletko muun nimimerkin takana kaveriesi hetsaamana? Ex-vanhin, jolta ei pantterin täplät lähde!

Athenas kirjoitti:

Niinhän ne vanhimmatkin minulle sanovat:"Mene lääkäriin! Olet sairas!"
Kun menen lääkäriin,lääkäri sanoo:"Et sinä mitään lääkkeitä tarvitse!"
Täällä on juuri sitä osoittamaanne ylenkatseellista halveksintaa, jolla olette oppineet korottamaan itseänne! Onnea teille jatkossakin! Jokainen kommenttinne painottaa minun olevan oikeassa! Teidänlaistenne tähden en kokouksissa käykään!
Voikaa oikein hyvin mollaus-jengissänne ja osoittamassanne kristillisyyden hengessä!

Lue lisää

Teidänlaistenne tähden en kokouksissa käykään!

Voikaa oikein hyvin mollaus-jengissänne ja osoittamassanne kristillisyyden hengessä!****'

HERRAJUMALA. luuletsää Athenas OIKEESTI että nää patmoshelluntalais-evl-ateistit on joku jt-SEURAKUNTA?
sun todellisuudentajusi on ihan nolla,
**
huhhuhh
-- ei ihme että kerrot hiipparoivasi pitkin maita ja mantuja KIVI nyrkkiisi piiloitetttuna koska pelkäät että ne mutanaamat jotka on purjehtineet yli Välimeren kiikkerissä kumiveneissään, henkensä uhalla,
on rantautuneet JUST sun kotikaupunkiisi
jotta voisivat __raiskata sinut__,-jt-vanhapiian
joka vain moittii miehiä ja uskonsisariaan...kyllä totisesti olet ihan
aikuistenoikeestiTerapian ja mielialalääkityksen tarpeessa,
** aikaisemminhan sinulla olikin lääkitys jonka lopetit--ja sen huomaa juttujesi älyttömyyksistä.

##Kun menen lääkäriin,lääkäri sanoo:"Et sinä mitään lääkkeitä tarvitse!" ### kertoilet täällä...
***
just-just... jos kertoisit Lääkärille ne jutut mitä tänne kirjoitat,
se lääkäri laittas sut vähäxaikaa Suljetulleosastolle tarkkailuun jotta näkis mitä sä oikeesti touhuut.
ja sit määräiis vahvan ääkityksen.
''''
Mutta ethän sä SILLE olekaan näitä Hulluja Juttujasi kertonutkaan.
mene hyvä ihminen hakemaan apua ittelles noihin vainoharhoihisi,pliis,
äläkä puhu pahaa ihmisistä.
kenestäkään.

Athenas kirjoitti:

Mitä? Ovatko ne kivet loppuneet kylästä? Olette varmasti kimpassa hakemassa uusia, millä heitellä. Sanat satuttavat paljon enemmän kuin kivi-kivet, senhän te tiedätte. Olette oppineet sen kokouksissa. "Vartiotornista."
Suunnitteletteko, miten saisitte minut tekemään itsemurhan , kun minulla henki vielä pihisee?
Missäs se h.elvetinkauppias viipyy? Onko flunssa vienyt sänkyyn? Vai oletko muun nimimerkin takana kaveriesi hetsaamana? Ex-vanhin, jolta ei pantterin täplät lähde!

Lue lisää

Athenas

14.10.2015 13:19

Athenas kirjoitti:

Mies saa 77*pvä anteeksi avionrikoksesta psyykkiseen pahoinpitelyyn. Koti-kuria!

Mitä? Ovatko ne kivet loppuneet kylästä? Olette varmasti kimpassa hakemassa uusia, millä heitellä. Sanat satuttavat paljon enemmän kuin kivi-kivet, senhän te tiedätte. Olette oppineet sen kokouksissa. "Vartiotornista."

Suunnitteletteko, miten saisitte minut tekemään itsemurhan , kun minulla henki vielä pihisee? ####
sorge mut täällä on patmoshelluntalaisia rolleja enisten,
eikä ne luje Vartotorneja.saati me mihkään kokkouksiin niitä lukkee.
*'
sää Athenas oot oikiast ny ihan Osastojakson tarpehessa,
menes kipinkapin oman paikkakunnan Mt-toimistoon hakemaan KRIISIAPUA ittelles.
eteskin kun jo itsemurhastakin puhelet

kauhistunut.evl kirjoitti:

Teidänlaistenne tähden en kokouksissa käykään!

Voikaa oikein hyvin mollaus-jengissänne ja osoittamassanne kristillisyyden hengessä!****'

HERRAJUMALA. luuletsää Athenas OIKEESTI että nää patmoshelluntalais-evl-ateistit on joku jt-SEURAKUNTA?
sun todellisuudentajusi on ihan nolla,
**
huhhuhh
-- ei ihme että kerrot hiipparoivasi pitkin maita ja mantuja KIVI nyrkkiisi piiloitetttuna koska pelkäät että ne mutanaamat jotka on purjehtineet yli Välimeren kiikkerissä kumiveneissään, henkensä uhalla,
on rantautuneet JUST sun kotikaupunkiisi
jotta voisivat __raiskata sinut__,-jt-vanhapiian
joka vain moittii miehiä ja uskonsisariaan...kyllä totisesti olet ihan
aikuistenoikeestiTerapian ja mielialalääkityksen tarpeessa,
** aikaisemminhan sinulla olikin lääkitys jonka lopetit--ja sen huomaa juttujesi älyttömyyksistä.

##Kun menen lääkäriin,lääkäri sanoo:"Et sinä mitään lääkkeitä tarvitse!" ### kertoilet täällä...
***
just-just... jos kertoisit Lääkärille ne jutut mitä tänne kirjoitat,
se lääkäri laittas sut vähäxaikaa Suljetulleosastolle tarkkailuun jotta näkis mitä sä oikeesti touhuut.
ja sit määräiis vahvan ääkityksen.
''''
Mutta ethän sä SILLE olekaan näitä Hulluja Juttujasi kertonutkaan.
mene hyvä ihminen hakemaan apua ittelles noihin vainoharhoihisi,pliis,
äläkä puhu pahaa ihmisistä.
kenestäkään.

Lue lisää

Käytättekö te luterilaiset yhäkin "Herraa" voimasanana? Me russelilaiset saimme sen lopettaa Raamattua tutkiessamme. Kun minä menin kysymään tienraivaajalta auttaisiko hän minua alkuun puhelin-todistuksissa, kun alueeni talot saivat ovi-puhelimet, tienraivaaja tiuskaisi: "Mene veljien luo!" Aivan samassa hengessä kuin tämän palstan kirjoittajat. Seurakunnassa osoitetaan minua kohtaan samaa henkeä kuin täällä. Aivan samaa henkeä! Olenpa tienraivaaja tai ei. Siksi huokaisenkin helpotuksesta, kun saan olla omissa oloissani.

nustat.silmät kirjoitti:

Tienraivaaja-sisar sanoi suoraan: "Kun naimisiin menet, saat selkääsi joka päivä!" Niinhän se olisi.***
kertoo Athenas olevan asianlaita...
Pitäsköhän Tikkurilan mennä katsomaan,
mitä vaimonpieksäjiä Athenaksen srk onkaan?

Lue lisää

Athenas

8.10.2015 17:01

//// Tosin uskon monien katkeroituneen ja haluavan varoittaa,
mutta on myös heitä, jotka riehaantuvat,
kun 'voimme hyvin todistajina
....
Athenas

9.10.2015 17:53
Kun olin sairas, jouduin olemaan poissa kokouksesta ja kun olin kokouksessa,ainoa mistä puhuttiin oli, miten sairas olin. Sapetti sekin.

Olen hyvilläni, että linja-autot ovat lopettaneet kulkemisen kokoukseen.

Minulla on todella suuria ahdistus kohtauksia tietyissä tilanteissa.

On vaikeaa tulla toimeen yksin vanhetessa, mutta olen nähnyt, miten mies tekee elämän paljon hankalammaksi.

jaa?
" 'voimme hyvin todistajina " ??
ei toi ihan hyvinvoinnilta vaikuta vaan pänvastoin...

Athenas kirjoitti:

Hyvää huomenta jälleen! Päivän tekstin jälkeen oli hyvä ajatella, miten paljosta on aihetta olla kiitollinen esivanhemmilleen. Lapsena olin vain niin tietämätön, ettei sitä ymmärtänyt. Se on eräs syy, miksi toivon päivittäin Uutta asiainjärjestelmää, että voisin osoittaa heille kunnioitustani.
Eilinen päivän teksti taas sai miettimään, miten erilaiset olosuhteet meillä on. Jeesus sanoi totuuden jakavan huonekunnan uskonnollisesti. Sinullakaan ei ehkä ole aina ollut niin helppoa opettaa lapsiasi, kun miehesi tuntee vastuuta teidän hyvinvoinnistanne; tuskin aina näkee periaatteiden hyötyä, varsinkin kun opit muuttuvat tiuhaa tahtia.
Minä kaipaan keskusteluja isäni kanssa hänen asenteensa tähden. Hän mietti aina toisen näkökantaa kunnioittavasti kuunnellen. Sitä sai tuntea lapsesta asti olevansa varteen otettava henkilö oikeuksin ajatella itse. Hänelle oli täysin vierasta täällä esitetty tapa. Täällähän on enimmäkseen ex-todistajia, mutta se farisealainen, naisia tyrannisoiva tapa tuntuu heidän hengessään. Ovat oppineet sen ylenkatseellisen halveksivan tavan kokouksissa.
Varsinkin, kun olen onnistunut jossain tai tehnyt edeistysaskeleita, niin heti on joku tulossa mäkättämään: "Mikä luulet olevasi?" "Et ole minkään arvoinen!" "Ei kukaan sinua huolisi!" Jopa vanhin tuli vihaisesti kritisoimaan minua, kun halusin aloittaa tienraivauksen. "Minun isäni oli tienraivaaja, mutta äitini ensi tehtävä oli pitää isän hyvinvoinnista huolta!" Vastasin, että miten hänen vaanhempiensa olosuhteet minuun koskee?Luulin palveluksen olevan minun ja Jehovan välinen henkilökohtainen asia!
Hänelle oli annettu tehtäväksi saada minut kokouksiin metsästäni vaimonsa kanssa, kun minulla ei ollut autoa. Samalla hän tunsi saaneensa myös oikeuden minuun ja ennen kaikkea rahapussiini. Minun tuli usein seurata heitä esitelmiin muihin kaupunkeihin ja vaimo toimi rahastajana. Minä tietysti sain maksaa kaikki matkat, jatkuvasti tarjota aterioita, ostaa heiltä vanhoja kirjoja, kun he siirtyivät digitaaliseen.
Tämä vanhin oli jo alkuvaiheessa päättänyt jäädä pois ja luuli saavansa minut mukaan, koska olin ollut pari vuotta toimeton. Myöhemmin, kun muutin toiseen seurakuntaan, hän erosi vaimostaan ja jätti totuuden. Joten on helpompi sen jälkeen ymmärtää sitä agressiivista vihaa ja alaspainamista, mitä hän osoitti minua kohtaan ollessani tienraivaajana. Veti myös kavereitaan mukaan samaan töykeään kohteluun. Kun tutkin jonkun kanssa Raamattua, he tiesivät sen tietysti ja tulivat muina miehinä mukaan tutkisteluun osoittaen halveksuntaa minua kohtaan ja imarrellen naista, jonka kanssa tutkin. Veljenä he ottivat tutkistelun ohjaukseensa ja kysyivät kiinnostuneelta: "Annetaanko Athenan lukea tämä kohta/kappale?" Miehet keksivät aina uusia nautittavia keinoja alentaa minua. "Vartiotornista" ja Raamatusta saivat lisäideoita. Esim. vuosia sitten oli artikkeleita, joissa korostettiin, miten psyykkinen väkivalta on vahingollisempaa kuin fyysinen. Ei näy edes jälkiä ja kuka naisista uskaltaa tai edes ymmärtää, mennä siitä valittamaan? Vanhimmat lyöttäytyvät yhteen asettuen naista vastaan, kuten yhteiskunnan tuomioistuimet. Nainen on täysin lainsuojaton käytännössä.
Sinullehan tämä on vierasta, mutta se on minun osani. Siksi olen kiitollinen, että saan kuulua niihin, joista Jeesus ja Paavali puhui niinä, jotka ovat saaneet yksin elämisen lahjan. Sinä olet saanut avioliiton lahjan, mutta mitätöivätkö nämä kaksi toisensa? Meille aukeaa molemmille omia mahdollisuuksia ja ilon aiheita. Sinulla on miehen ystävyys ja lapset, kuten sisarillani. Minulla on itsenäisyys ja mahdollisuus harrasteisiin, joita mies ei milloinkaan sallisi.
Aamulla esimerkiksi katselin niitä kirjoja joita minulla on erilaisista kasveista, linnuista, jopa kivistä! Jalokivet eivät ole mitään verrattuna niihin ihaniin väreinin, kuvioihin, erilaisiin materiaaleihin kuin luonnon kivissä on! Jalokivet ovat kylmiä lasipaloja, joissa on vain muutama värisävy. Luonnonkivet ovat suorastaan eläviä!
Kuka mies antaisi minulle aikaa merkityksellisiin touhuihini? Saisin kuulla pilkkaa ja marinaa 24tuntia vuorokaudessa, kiristystä ja uhkailua, mihin patriarkaalisessa yhteiskunnassa opetetaan osoittamaan miehen johtoasema. Olen nähnyt muutoksia niin monessa parisuhteessa, kun heistä on tullut todistajia. Kiitän aina silloin Jehovaa, että olen saanut kokea, miten miehet kohtelevat minua ennenkuin olen sitoutunut johonkin väkivallan harjoittajaan. Jos he ovat sellaisia ylenkatseellisia halveksijoita minua kohtaan seurakunnan keskellä, niin mitä ovatkaan suljettujen ovien takana?! Tienraivaaja-sisar sanoi suoraan: "Kun naimisiin menet, saat selkääsi joka päivä!" Niinhän se olisi.
Luin eilen illalla Tobiaksen kirjaa ja se muistutti paljon Jaakobin matkaa vaimon hakuun. Eräs veli sanoi, että apokryyfisissä on paljon juutalaisten historiaa.
Tänään on taas meneillään englantia ja IT-tietoa. Aika vaan ei riitä mihinkään. Lopettelen nyt ja toivon sinulle hyvää päivää parhaan toverisi, miehesi kanssa!

Lue lisää

Päivää, Noomi!

Kyllä tällä palstalla tulee niin paljon kuraa niskaan (puutteittemma ja heikkouksiamme kritisoivien toimesta) että minulle tulee todella paha olo jo pelkästään täällä käymisestä! Niin paljon "piruja seinillä".

Ikävää ettemme saa/voi täällä keskustella rauhassa. :(

Tein sinulle ja minulle YKSITYISEN sähköpostin jonka osoite on:

[email protected].

(pienellä yhteen kirjoitettuna, alaviivat sanojen välissä.) Minä hoidan moderoinnin, eli poistan sieltä asiattomat henkilöt ja viestit. Näin on parenpi.

Kirjoittelemisiin.

Teille ulkopuolisille: "Joka teistä on virheetön/syytön heittäköön ensimmäisen kiven!" Kyllähän meissä(kin) vikoja ruodittavaksi riittäisi, ja opinkappaleista/ raamatusta ihan riidanaiheeksi keskustelua loputtomiin, minä en sellaiseentyhjänpäiväiseen hommaan ala. Pelkästään ajanhukkaa se olisi, eikä minulla ole aikaa hukattavaksi. Eihän kukaan ihminen ole täydellinen, hyvänen aika sentään!

Ja kehottaisin sinuakin olemaan provosoitumatta näiden itseään täynnä olevie luopioiden ja muiden kritisoijien takia. He saavat vain kommenteistasi lisää vettä mollaamismyllyynsä, uutta kritisoinnin aihetta tylsään täydelliseen elämäänsä! ;)

Ei mennä enää halpaan, vaan lopetetaan kokonaan tällä palstalla käyminen. Keskustelkoon keskenään, nuo häiriköt! Ei täällä meidän lisäksi muita Jehovan Todistajia olekaan. Kirjoittelen uudemman kerran kotosalla tuohon sähköpostiosoitteeseen.

Minä en tule tänne enää ikinä joten turha kommentoida! Tehkää jotain järkevää. Menkää vaikka ulkoilemaan. :)

ADHD-äiti kirjoitti:

Ja kehottaisin sinuakin olemaan provosoitumatta näiden itseään täynnä olevie luopioiden ja muiden kritisoijien takia. He saavat vain kommenteistasi lisää vettä mollaamismyllyynsä, uutta kritisoinnin aihetta tylsään täydelliseen elämäänsä! ;)

Ei mennä enää halpaan, vaan lopetetaan kokonaan tällä palstalla käyminen. Keskustelkoon keskenään, nuo häiriköt! Ei täällä meidän lisäksi muita Jehovan Todistajia olekaan. Kirjoittelen uudemman kerran kotosalla tuohon sähköpostiosoitteeseen.

Minä en tule tänne enää ikinä joten turha kommentoida! Tehkää jotain järkevää. Menkää vaikka ulkoilemaan. :)

Lue lisää

Minä en tule tänne enää ikinä joten turha kommentoida! Tehkää jotain järkevää. Menkää vaikka ulkoilemaan. :) ----------------
***
heippa van ja otahan sinäkin kivi kouraasi piiloon kun Itämeren.Tytär/Athenaksen kanssa asioit...
hänhän kertoo niin varustettuna kulkevansa, kristitty kun on ,ja Jumalaan luottaa yli kaiken...
ihan itsepuolustukseksi vaan...

ADHD-äiti kirjoitti:

Päivää, Noomi!

Kyllä tällä palstalla tulee niin paljon kuraa niskaan (puutteittemma ja heikkouksiamme kritisoivien toimesta) että minulle tulee todella paha olo jo pelkästään täällä käymisestä! Niin paljon "piruja seinillä".

Ikävää ettemme saa/voi täällä keskustella rauhassa. :(

Tein sinulle ja minulle YKSITYISEN sähköpostin jonka osoite on:

[email protected].

(pienellä yhteen kirjoitettuna, alaviivat sanojen välissä.) Minä hoidan moderoinnin, eli poistan sieltä asiattomat henkilöt ja viestit. Näin on parenpi.

Kirjoittelemisiin.

Teille ulkopuolisille: "Joka teistä on virheetön/syytön heittäköön ensimmäisen kiven!" Kyllähän meissä(kin) vikoja ruodittavaksi riittäisi, ja opinkappaleista/ raamatusta ihan riidanaiheeksi keskustelua loputtomiin, minä en sellaiseentyhjänpäiväiseen hommaan ala. Pelkästään ajanhukkaa se olisi, eikä minulla ole aikaa hukattavaksi. Eihän kukaan ihminen ole täydellinen, hyvänen aika sentään!

Lue lisää

Kiitos tuosta uudesta mahdollisuudesta kristillisempään keskusteluun.
Vaikka istun nyt tässä IT-kursilla, niin taitoni eivät riittäneet tuon
antamasi sähköpostin löytämiseen! [email protected]!

Eikö näistä taivaanostaneista voisi, joku käydä helvetinkauppiaan kanssa samanlaista debattia kuin nämä kaksi.

kateellinenpirulainen kirjoitti:

Eikö näistä taivaanostaneista voisi, joku käydä helvetinkauppiaan kanssa samanlaista debattia kuin nämä kaksi.

Athenas skrivaa sivupersoonilleen.
ja tekee simmottis asiavirheitä että epäilyttää kovasti josko on Trollipaska vaan.

Ihan vähän karkaa välillä mopo näppylähanskoista,
taisikin mennä pari murusta Amanita muscaria' jauhetta liikaa sienisalaattini kastikkeeseen.
luonnonkasvit on silti paras lääkitykseni.

Athenas kirjoitti:

Ihan vähän karkaa välillä mopo näppylähanskoista,
taisikin mennä pari murusta Amanita muscaria' jauhetta liikaa sienisalaattini kastikkeeseen.
luonnonkasvit on silti paras lääkitykseni.

Lue lisää

Yritätkö lieventää toisten kauhistelua käyttämällä minun nimmariani. Kiitos , kiitos ystävällisyydestäsi! enkeli Gabrielko on juuri raportoimassa hyvää tekoasi taivaassa ja saat palkkasi Harmagedonin jälkeen viimeistään. Jo nyt saat pyhän hengen ohjausta hengen hedelmiä harjoittaessasi. Elämänkirjassa vedettiin juuri paksu alleviivaus nimesi alle; muste ei ole vielä ehtinyt kuivua...;-)

Athenas kirjoitti:

Ihan vähän karkaa välillä mopo näppylähanskoista,
taisikin mennä pari murusta Amanita muscaria' jauhetta liikaa sienisalaattini kastikkeeseen.
luonnonkasvit on silti paras lääkitykseni.

Lue lisää

" Ihan vähän Amanita Muscaria taisi mennä Sienisalaattini..." -
Ruotsissa keräävät kartanoissa lajia -Amanita Amanita , joka on oikein herkullinen sieni kerman kera , Mutta vaikeudet eri kärpässienilajien tuntemisessa ovat tehneet sen , että Kunnon ruotsalaisen tuntee siitä , että he muistuttavat enempi Hunksia , ja puhuuvat aika outoo Suomee , " Heelan göör , -trallalallalallaa

Paipai kirjoitti:

" Ihan vähän Amanita Muscaria taisi mennä Sienisalaattini..." -
Ruotsissa keräävät kartanoissa lajia -Amanita Amanita , joka on oikein herkullinen sieni kerman kera , Mutta vaikeudet eri kärpässienilajien tuntemisessa ovat tehneet sen , että Kunnon ruotsalaisen tuntee siitä , että he muistuttavat enempi Hunksia , ja puhuuvat aika outoo Suomee , " Heelan göör , -trallalallalallaa

Lue lisää

" Anteeksi kamalasti ; siis ei -Tralalalalla , Vaan " Trållålållålållå ; " tyyli täytyy säilyttää ,
Anteeksi ,

ei ole kunniaksi Jehovan srk:lle sekopää-mummelit